Globaalista paikalliseen kestävyyteen: Planetaariset rajat, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja aluekehityksen kestävyyden mittaaminen

Jan Kunnas & Anna-Kaisa Tupala GLOBAALISTA PAIKALLISEEN KESTÄVYYTEEN Planetaariset rajat, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja aluekehityksen kestävyyden mittaaminen JYU REPORTS 7 JYU REPORTS 7 Jan Kunnas & Anna-Kaisa Tupala GLOBAALISTA PAIKALLISEEN KESTÄVYYTEEN Planetaariset rajat, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja aluekehityksen kestävyyden mittaaminen JYVÄSKYLÄ 2021 Copyright © 2021, by University of Jyväskylä Permanent link to this publication: http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-39-8860-9 ISBN 978-951-39-8860-9 (PDF) URN:ISBN: 978-951-39-8860-9 ISSN 2737-0046 DOI: 10.17011/jyureports/2021/7 This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International license (CC BY 4.0). Contents Esipuhe .......................................................................................................................... 4 1 Johdanto ............................................................................................................. 5 2 Planetaariset rajat ............................................................................................. 7 3 YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet ............................................................ 9 4 SDG-tavoitteiden lokalisointi ....................................................................... 19 5 Ilmastoteot ....................................................................................................... 24 6 Luontopohjaiset ratkaisut .............................................................................. 28 7 Kaavoitus .......................................................................................................... 33 8 JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................................... 39 4 Tämä taustaraportti on osa Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisön Aluekehittämisen kestävyyden kivijalka -selvityshanketta, jossa etsitään vaikuttavampia arviointimenetelmiä aluekehittämisen kestävyyden edistämiseksi. Tässä taustaraportissa tarkastelemme aluekehittämisen kestävyyttä suhteessa Planetaarisiin rajoihin ja YK:n Kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG) sekä esittelemme lukuisia näistä johdettuja mittareita ja työkaluja, jotka soveltuvat osittain tavoitteiden edistämiseen alueellisella tasolla. Perusajatuksena on, että kehitys, joka ei edistä globaalia kestävyyttä ei voi pidemmän päälle olla myöskään paikallisella tasolla kestävää, sillä elinkelvottomalla planeetalla ei voi olla kestävää kehitystä. Työ on tehty tiiviissä yhteistyössä Keski-Suomen ELY-keskuksen ja Keski-Suomen liiton kanssa, hankkeen vastuullisena johtajana on toiminut Teea Kortetmäki. Kiitokset Marileena Mäkelälle kommenteista. Hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman Keski-Suomen kehittämisrahaston rahoitusta. Tekijät ESIPUHE 5 Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisön Kestävyyden kivijalka –hankkeessa etsitään vaikuttavampia arviointimenetelmiä aluekehittämisen kestävyyden edistämiseksi. Tavoitteena on saada paremmin huomioitua kestävyyden eri dimensiot, sosiaalinen, taloudellinen, ekologinen ja kulttuurinen, hankkeiden rahoituspäätöksissä. Näiden eri dimensioiden yhtäaikainen huomioiminen ei aina ole ristiriidatonta, esimerkiksi sosiaalinen ja taloudellinen (sosioekonominen) kehittäminen voivat olla hyvinkin ristiriidassa ekologisen kestävyyden kanssa. Hankkeen yhtenä päätarkoituksena on nostaa esiin näitä ristiriitoja ja etsiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Esimerkiksi työllisyyttä tukevat hankkeet ovat monesti etulyöntiasemassa sosioekonomisten vaikutustensa vuoksi. Meillä ei kuitenkaan ole enää varaa jättää ekologista kestävyyttä taka-alalle tai eriyttää sitä osaksi vain tiettyjä hanketyyppejä. Tässä taustaraportissa tarkastelemme aluekehittämisen kestävyyttä suhteessa YK:n Kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG) sekä esittelemme lukuisia näistä johdettuja mittareita ja työkaluja, jotka sopivat tavoitteiden edistämiseen paikallisella tasolla. Perusajatuksena on se, että kehitys, joka ei edistä globaalia kestävyyttä ei voi pidemmän päälle olla myöskään paikallisella tasolla kestävää, sillä elinkelvottomalla planeetalla ei voi olla kestävää kehitystä. Tämän periaatteen voidaan myös katsoa sisältyvän EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma-asiakirjaehdotuksen Uudistuva ja osaava Suomi 2021– 2027 kuulemisversioon, sillä sen toisessa kappaleessa todetaan: Ohjelman toteutuksessa noudatetaan ”Do no significant harm” –periaatetta, joka tarkoittaa, että ei voida rahoittaa ympäristöä vahingoittavia hankkeita. Periaate ja Pariisin ilmastosopimus sitovat kaikkea EU:n rahankäyttöä ja kaikkia rahastoja. Ohjelma- 1 JOHDANTO 6 asiakirjan kautta myös aluekehitysrahoituksen hakijat joutuvat pohtimaan toimintasuunnitelmiaan tässä valossa.1 Toisaalta hankkeella tai yritystoiminnalla, joka on ristiriidassa globaalien kestävyystavoitteiden kanssa ei voi olla pidempiaikaista tulevaisuutta, eikä sitä näin ollen pitäisi tukea. Vastaavasti edelläkävijyys globaalisti tärkeissä kysymyksissä edistää pidemmän päälle myös kansainvälistä kilpailukykyä.2 Jäljempänä esittelemme tapausesimerkkinä Ahvenanmaan, jossa on huomattu, että tulemalla näkyväksi suuremmilla areenoilla voi houkutella pääomaa ja tekniikkaa. Lähdemme liikkeelle planetaarisesta kestävyydestä sekä YK:n Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteista, ja etenemme vähitellen paikalliselle tasolle. Erityisenä huomion kohteena on löytää hyviä käytänteitä, joita voidaan soveltaa Keski-Suomen mittakaavassa. Kiireinen lukija voi hypätä tämän taustoittavan osion yli, ja siirtyä suoraan sivulle 20 ehdotuksiimme SDG-tavoitteiden viemiseksi paikalliselle tasolle. Johtopäätöksissä nostamme vielä esille joitakin lupaavimpia mittareita ja työkaluja. 1 https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/eu-n-alue-ja-rakennepolitiikan-ohjelmaehdotus-uu- distuva-ja-osaava-suomi-2021-2027-lausuntokierrokselle 2 Jan Kunnas, “Trail-Blazer Dependency – A Roadmap for the Sustainability Revolution,” Global Environment 13(2) 2020, s. 317-337 DOI: https://doi.org/10.3197/ge.2020.130204 7 Aluekehittämisen kestävyyden arvioinnissa tulisi aina pitää lähtökohtana planetaarista kestävyyttä, sillä millään muulla ei ole merkitystä ilman elinkelpoista maapalloa. Näitä voidaan pitää eräänlaisina reunaehtoina: mitään toimintaa, joka vaarantaa näitä ei tulisi Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 ohjelma-asiakirjaehdotuksen ”Do no significant harm” –periaatteen mukaisesti tukea aluekehittämisvaroin. Stockholm Resilience Centre -tutkimuslaitos on määritellyt yhdeksän planetaarista, olemassaolomme kannalta kriittistä tekijää ja niihin liittyvää kynnysarvoa, joiden sisällä ihmisen toiminnan tulisi pysyä säilyttääksemme ihmiskunnan elinmahdollisuudet tulevaisuudessa. Nämä tekijät ovat ilmastonmuutos, merien happamoituminen, yläilmakehän otsonikato, typen ja fosforin kierto, makean veden käyttö, maankäytön muutokset, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ilmakehän pienhiukkaset ja kemiallinen saastuminen. Kriittisille tekijöille on asetettu varovaisuusperiaatteen mukaan määrälliset kynnysarvot, joiden ylittäminen lisää suurten ja väistämättömien ympäristömuutosten riskiä. Näiden tekijöiden välillä on myös paljon keskinäisriippuvaisuuksia, joita emme pysty kunnolla tunnistamaan. Muutokset yhdessä saattavat aiheuttaa ennustamattomia muutoksia muissa tekijöissä. Siksi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oleellista on varovaisuusperiaatteen omaksuminen kaiken päätöksenteon perustaksi.3 3 Johan Rockström, et al., “Planetary boundaries: Exploring the safe operating space for humanity.” Ecology and Society 14(2): 32, 2009. http://www.ecologyandsociety.org/vol14/iss2/art32/ 2 PLANETAARISET RAJAT 8 Viimeisimmän päivityksen mukaan ihmisen toiminta on vienyt neljä Planetaarista rajaa yhdeksästä vaaralliselle, kasvaneen riskin tasolle tai kriittiselle, korkean riskin alueelle. Kasvaneen riskin tasolla olevat planetaariset tekijät ovat ilmastonmuutos ja muutokset maankäytössä. Kriittisimmäksi tekijäksi tutkijat arvioivat biokemialliset virrat, joilla viitataan fosfori- ja typpilannoitteiden huolettomaan käyttöön ja siitä aiheutuvaan vesiekosysteemien rehevöitymiseen, josta seuraa muun muassa happikatoa ja leväkukintoja. Toinen korkean riskin tasolla oleva tekijä on biosfäärin eheys, jota uhkaavat sukupuutot ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.4 4 Will Steffen , K. Richardson, J. Rockström, S. E. Cornell, I. Fetzer, E. M. Bennett, R. Biggs, S. R. Carpenter et al., “Planetary boundaries: Guiding human development on a changing planet,” Science Vol. 347, Issue 6223, 2015. doi:10.1126/science.1259855. 15 että tulemalla näkyväksi suuremmilla areenoilla, se voi houkutella pääomaa ja tekniikkaa. Pitkän aikavälin energia- ja ilmastopolitiikka on keino houkutella sijoittajia energia- ja ilmastotoimiin, koska se tarjoaa myös turvallisuutta sijoittajille. Yhtenä esimerkkinä tästä on Smart Energy Åland - demoalusta. Hyvien tuuli- ja aurinko-olosuhteiden, kunnianhimoisen ilmastostrategian sekä kestävyyteen sitoutuneen väestönsä ansiosta Ahvenanmaa on tunnistettu ihanteelliseksi paikaksi globaalin energiamuutoksen pilotointiin. SDG:den rinnalle Ahvenanmaalla on kehitetty seitsemän omaa strategista kehitystavoitetta: TAVOITE 1: Hyvinvoivat ihmiset, joiden sisäiset resurssit kasvavat TAVOITE 2: Jokainen tuntee luottamusta ja hänellä on todelliset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan. TAVOITE 3: Kaikki vesi on hyvälaatuista TAVOITE 4: Ekosysteemien tasapaino ja biologinen monimuotoisuus TAVOITE 5: Houkuttelevuus asukkaille, vierailijoille ja yrityksille TAVOITE 6: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian huomattavasti suurempi osuus ja lisääntynyt energiatehokkuus TAVOITE 7: Kestäviä ja tietoisia kulutus- ja tuotantomalleja18 Puhtaista vesistä tunnetussa Keski-Suomessa on syytä nostaa esille kunnallisen vesihuoltoyhtiön Ålands Vattenin tavoitteesta 3 johdetut strategiset kehitystavoitteet kestävään vesihuoltoon Ahvenanmaalle vuoteen 2030 mennessä: • Vuonna 2030 Ahvenanmaan väestöstä 95 prosenttia tekee aktiivisia päätöksiä ja ottaa vastuuta vesiensuojelusta arkielämässään. • Raakavesijärvien ekologinen tila, ravinteiden osalta, on stabiloitunut hyvälle tasolle vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan vuoteen 2030 mennessä ja erinomaiselle tasolle vuoteen 2051 mennessä. 18 De sju strategiska utvecklingsmålen 2030 https://www.barkraft.ax/vara-mal/de-sju-stra- tegiska-utvecklingsmalen-2030 16 • Tietämys raakaveden haitallisista aineista on kasvanut merkittävästi vuoteen 2025 mennessä, haitallisten aineiden määrä on vähentynyt haitattomalle tasolle vuoteen 2030 mennessä ja päästöt ovat loppuneet vuonna 2051. • Ihmisen toiminnasta aiheutuva saastumisen riski on minimoitu ja havaitsemis- ja varoitusjärjestelmä on otettu käyttöön jo olemassa olevissa ja tulevissa raakavesijärvissä vuoteen 2020 mennessä ja vararaakavesijärvissä vuoteen 2051 mennessä. • Riittävä veden saatavuus taataan varmistamalla veden laatu sopivissa raakavesijärvissä vuoteen 2030 mennessä. Alatavoitteena on luoda uusia vesivaroja vuonna 2018. Toimintaohjelmia saman asian edistämiseksi tehdään vuonna 2020. Vedenlaatu on hyvä vuoteen 2030 mennessä. • Valuma-alueilla liiketoiminta kukoistaa mutta ei vaikuta heikentävästi järvien vedenlaatuun. Uusia innovatiivisia keinoja on kehitetty ja otettu käyttöön eri alojen välisellä yhteistyöllä. • Järvien ja niiden ympäristön monimuotoisuus on suurta ja ekosysteemit toimivat hyvin ja tasapainossa.19 Kemissä otettiin SDG:t mukaan kaupungin strategiaan valtuuston päätöksellä vuonna 2017. Merkillepantavaa on se, että kaupungin organisaatiossa kestävän kehityksen työ ulottui kaikille toimialoille. Kestävän kehityksen työn ”kärkihankkeena” oli aluksi ympäristösertifikaatin hankkiminen. Vihreä ja kestävä kaupunki, resurssiviisaus, Lean-ajattelu, Agenda 2030 muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden, jossa ympäristösertifikaattityön ISO 14001:n avulla tuodaan systemaattisesti ja tehokkaasti kaupunkiorganisaatioon uusi resurssiviisas ympäristöystävällinen toimintakulttuuri.20 Demos Helsingin vetämässä Kestävyyden johtaminen ja toimeenpano paikallistasolla (KESTO) -hankkeessa selvitettiin, mitkä kestävän kehityksen teemat nousevat kunnissa voimakkaimmin esiin, ja toisaalta, missä hallintoa poikkileikkaavissa sisältökokonaisuuksissa kunnilla on parhaat 19 Water Chain, Strateginen lähestymistapa kestävään vesihuoltoon Ahvenanmaalle. https://waterchain.eu/fi/strategic-approaches/vesilaitokset/ 20 Kemin kaupunki SDG Kestävyyden johtamisen webinaari 26.8.2020 https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kemin%20kau- punki%20SDG_Jukka%20Vil%C3%A9n_USO-webinaari%2026-8-2020.pdf 17 mahdollisuudet tehdä vaikuttavaa kestävän kehityksen työtä. Keskeisimmiksi teemoiksi nostettiin yhdeksää teemaa, jotka ryhmiteltiin kolmen pääteeman alle:21 • Kunnan ja kuntalaisten hiilijalanjäljen pienentäminen (SDG 7, 12 ja 13) o Päästöttömään liikenteeseen siirtyminen o Päästöttömään uusiutuvaan energiaan siirtyminen o Kestävä kulutus o Kestävät julkiset hankinnat • Eriarvoisuuden vähentäminen (SDG 10, 11) o Tasa-arvoiset mahdollisuudet o Segregaation ehkäisy o Palvelujen saavutettavuus o Talous ja työllisyys (SDG 8) o Vetovoima o Pitovoima Hiilijalanjäljen mittarina käytettiin asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt. Päästöttömään uusiutuvaan energiaan siirtymiselle ja päästöttömälle liikenteelle ei tunnistettu sellaisia indikaattoreita, joista olisi riittävän hyvin asiaa kuvaavaa, kattavaa kuntatason indikaattoritietoa saatavilla julkisista tietolähteistä. Eriarvoisuuden vähentämistä tarkasteltiin tulonjaon tasaisuutta kuvaavan gini-kertoimen, koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden sekä päivittäistavarakauppojen saavutettavuuden kautta. Kuntien taloutta ja työllisyyttä mitattiin työttömyysasteen, työvoimaa kohden kunnassa olevien työpaikkojen määrän, sekä taloudellisen huoltosuhteen avulla. Kuntatasolla taloutta, työllisyyttä ja eriarvoisuuden vähentämiseen liittyviä indikaattoreja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta sekä THL:n ylläpitämästä 21 Kaisa Schmidt-Thomé, et al., ”Kestävän kehityksen johtaminen ja toimeenpano paikallistasolla,” Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:30 https://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2020/05/vnteas-kestavan-kehityksen-johtaminen-ja- toimeenpano-paikallistasolla.pdf s. 38–39 18 Sotkanetistä (Sotkanet.fi), jossa on tilastotietoja suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Ajantasaisen seurannan kannalta jotkut indikaattorit päivittyvät kuitenkin turhan hitaasti. Kuntatason tilastoja kestävän kehityksen teemoihin liittyvistä aiheista ylläpitävät myös Luonnonvarakeskus, Kela ja SYKE. Traficomin sivuilta löytyy linkkejä karttasovelluksiin, jotka esittävät sähkö- ja kaasuautojen lataus- ja tankkauspisteitä.22 Näiden sekä monien muiden tiedon tuottajien tietoja ja niistä laskettuja indikaattoreita on koottu MSDI Oy:n kehittämään kaupalliseen MayorsIndicators-palveluun. Sen tietopankki kattaa noin 200 indikaattoria ja sisältää tietoja kaikista Suomen, Ruotsin ja Iso-Britannian kunnista.23 Sen suurimpia etuja onkin se, että se tarjoaa helpon vertailun muiden siihen liittyneiden suomalaisten kuntien välillä ja kansainväisenkin vertailun. Jyväskylän kaupunki oli mukana kehitysvaiheessa, mutta sitä ei ole otettu täällä käyttöön. Keski-Suomen ja osin keskisuomalaisten kuntien osalta monet tärkeät indikaattorit löytyvät kootusti myös Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ELY-keskuksen ylläpitämästä portaalista: http://keskisuomi.info 22 https://www.traficom.fi/fi/ajavaihtoehtoa/vaihtoehtoisten-kayttovoimien-ja-polttoainei- den-lataus-ja-tankkauspisteita 23 https://www.mayorsindicators.com 19 YK:n alainen Sustainable Development Solutions Network (SDSN) ehdottaa nelivaiheista prosessia SDG-tavoitteiden viemiselle paikalliselle tasolle:24 1. Inklusiivisen ja osallisuutta vahvistavan prosessin käynnistäminen, tiedon levittäminen ja keskustelun herättäminen SDG-tavoitteista. 2. Tavoitteiden priorisointi ja kaupungin kunnianhimoisen, mutta realistisen SDG-agendan määritteleminen, 3. Tavoitteiden toteutumista tukevien strategioiden suunnittelu ja toimeenpano, sekä tarvittavien resurssien varmistaminen ja kumppanuudet. 4. Tavoitteiden toteutumisen seuranta indikaattorien avulla ja toimenpiteiden mahdollinen kehittäminen Helppo tapa lähteä liikkeelle voisi olla United Cities and Local Governmentsin (UCLG) opas siitä mitä paikallisten viranomaisten tulisi tietää SDG-tavoitteista. Tiiviissä oppaassa on jokaisesta SDG-tavoitteesta tehty sivun mittainen selostus relevantteine tavoitteineen paikalliselle tasolle sovitettuna. Tästä voisi poimia Keski-Suomen kunnille sopivat SDG:t ja sovittaa tavoitteet niiden tarpeisiin, tehden jokaisesta esikuvan mukainen sivun mittainen selkeä opas.25 24 Sustainable Development Solutions Network, 2016. https://sdgcities.guide/ Käännös: https://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2020/05/vnteas-kestavan-kehityksen- johtaminen-ja-toimeenpano-paikallistasolla.pdf 25 https://cifal-flanders.org/wp-content/uploads/2016/03/UCLG-The-SDGs-what-local- governments-need-to-know-2016.pdf 4 SDG-TAVOITTEIDEN LOKALISOINTI 20 Hieman tätä muistuttava lähestymistapa löytyy Helsingin kaupungin Kaupunkitasoisen toimeenpanoraportoinnin ensimmäisessä osassa, jossa sivun mittaiset selostukset kustakin kaupunkistrategian tavoitteesta, joihin laitaan on symbolein merkitty mihin SDG-tavoitteisiin mikäkin kytkeytyy.26 Raportissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta Helsingissä 2019 tämä on käännetty toisinpäin, ja mennään SDG:n tavoitteet edellä tarkastellen mitä strategian kohteita samalla voidaan edistää.27 Hyödyllinen voi olla myös Demos Helsingin tekemä työkirja kunnille Vipinää kestävään kehitykseen - Agenda 2030-työkirja.28 Seikkaperäisempää, mutta samalla myös raskaampaa ohjeistusta paikallistason työhön löytyy OECD:n raportista A Territorial Approach to the Sustainable Development Goals.29 Käyttökelpoinen kokoelma paikallistasolle sopivia indikaattorit eri SDG:lle löytyy saksalaisen Bertelsmann Stiftungin oppasta: SDG Indicators for Municipalities.30 Eurooppalaisten kaupunkien kestävän kehityksen työtä varten on kehitetty myös ilmainen verkkotyökalu: The Reference Framework for Sustainable Cities.31 Työkalun avulla kaupungit voivat suunnitella, toimeenpanna ja seurata omia kestävän kaupunkikehityksen strategioita, suunnitelmiaan ja projektejaan. Työkalussa voi arvioida kaupungin toimintaa RFSC:n omasta viitekehyksestä käsin, joka koostuu viidestä eri kestävän kehityksen ulottuvuudesta ja 30 strategisesta tavoitteesta, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja ISO37101 kestävän kehityksen johtamisjärjestelmän viitekehyksien näkökulmista.32 Sen käyttöä opastamaan on tehty selkeä PowerPoint-esitys33 ja tutoriaalivideo.34 26 https://www.hel.fi/static/helsinki/julkaisut/helsinki-sdg-raportoinnin-osa-1.pdf 27 https://www.hel.fi/static/helsinki/julkaisut/SDG-VLR-Helsinki-2019-fi.pdf 28 Demos, Helsinki, Vipinää kestävään kehitykseen Agenda 2030 -työkirja kunnille, 2020 https://www.kestavakaupunki.fi/fi-FI/OHJELMA/Hankkeet/Tyokaluja_kestavyyden_johta- miseen(59139) 29 OECD 2020., A Territorial Approach to the Sustainable Development Goals: Synthesis report, OECD Urban Policy Reviews, OECD Publishing, Paris, https://doi.org/10.1787/e86fa715-en. 30 Dirk Assmann, Jasmin Honold, Busso Grabow ja Jochen Roose. SDG Indicators for Municipalities — Indicators for Mapping UN Sustainable Development Goals in German Municipalities. Bertelsmann Stiftung, Gütersloh 2018. https://www.bertelsmann-stiftung.de/fileadmin/files/Projekte/Monitor_Nachhaltige_Kommune/MNK_SDG_Summary.pdf 31 http://rfsc.eu/ 32 Anna Bertoft, KESTÄVÄ KEHITYS JA SEN JOHTAMINEN KAUPUNGEISSA – Case Turun kaupunki, Opinnäyte, Turun Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/267020/Bertoft_Anna.pdf?sequence=2&isAllowed=y 33 http://rfsc.eu/wp-content/uploads/2018/10/4.-RFSC-Getting-Started.pdf 34 https://www.youtube.com/watch?v=uLKe3DXsnfA 21 Gothenburg Centre for Sustainable Development:in kehittämä SDG Impact Assessment Tool keskittyy nimensä mukaisesti Kestävän kehityksen tavoitteiden arvioimiseen. Se on ilmainen online-oppimistyökalu tutkimus- ja oppilaitosten, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja julkisen sektorin itsearvointiin. Se visualisoi itsearvioinnin perusteella, miten oma toiminta edistää tai haittaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat laaja-alaisia ja vaativat monenlaista osaamista. Tämä vuoksi työkalua suositellaan käytettäväksi työpajamuodossa. Mahdollisuus keskustella toisten kanssa monimutkaisista kysymyksistä auttaa selvittämään, miten arvioinnin kohde liittyy kuhunkin kestävän kehityksen tavoitteeseen.35 Itse työkalua on helppo käyttää, joskin varsin työläs, kun se pakottaa käymään läpi kaikki 17 kestävän kehityksen tavoitetta. Juuri tämä on toisaalta myös työkalun merkittävin ansio. 4.1 Koulutus Sanna Marinin hallituksen (2019–) hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen menestys riippuu kyvystä hyödyntää muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia ja kehittää olemassa olevia vahvuuksiamme. Siksi Suomen on oltava maailman kärjessä koulutuksessa.36 Hyvä koulutus on yksi seitsemästätoista SDG:stä, samalla kuin sen taso vaikuttaa muiden tavoitteiden saavuttamiseen. Oppilaitosten kestävän kehityksen työn tueksi on Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö (OKKA) luonut ympäristö- ja kestävän kehityksen sertifikaatit. Järjestelmä perustuu kestävän kehityksen kriteereihin, jotka kannustavat henkilöstöä ja opiskelijoita arvioimaan ja kehittämään yhdessä oppilaitoksen toimintaa. Oma sertifikaatti on tarjolla peruskouluille ja lukioille, ammatillisille oppilaitoksille, vapaalle sivistystyölle, taiteen perusopetukselle sekä järjestöille, joilla on kasvatus- tai sivistystehtävä. Kriteerit käsittelevät oppilaitoksen toiminnan ympäristönäkökohtia kuten materiaalien, energian ja veden käyttöä sekä jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Lisäksi ne koskettavat sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemoja kuten turvallisuus, 35 https://sdgimpactassessmenttool.org/instructions 36 Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. 22 hyvinvointi, kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisy, ravinto ja terveys sekä kulttuuriperintö ja monikulttuurisuus.37 Kaikille avointa, tasa-arvoista ja laadukasta koulutusta sekä elinikäisiä oppimismahdollisuuksia voisi edistää laaja-alaisemmalla yhteistyöllä yli koulutusasteiden. Tällaista esitettiin aikoinaan Keski-Suomen bioenergiaopetukseen Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja yliopiston sekä Pohjoisen Keski- Suomen oppimiskeskuksen työryhmän esittämässä visiossa. Tavoitteeksi asetettiin elinikäisen oppimisen polun rakentaminen Keski-Suomeen bioenergiaalalle. Perusperiaatteena oli poistaa päällekkäisyyksiä eri koulutuslaitosten opetuksesta sekä mahdollistaa joustava siirtyminen yhdeltä koulutusportaalta toiselle ilman siltaopintoja. Siten bioenergiaopintoja ammatillisessa koulutuksessa suorittanut voisi siirtyä ammatilliseen korkeakouluun jatkamaan opintojaan ja sieltä edelleen yliopistoon jopa tohtoriksi asti.38 4.2. Sähköinen hyvinvointikertomus Hyvinvointitiedolla johtamista ja päätöksentekoa tukemaan on Kuntaliitto luonut Sähköinen hyvinvointikertomus -työvälineen, joka on ollut laajasti käytössä myös Keski-Suomessa. Viimeksi hyväksyttyjen joukossa on mm. Uuraisen laaja hyvinvointikertomus 2017–2020, jonka Uuraisten kunnanvaltuusto hyväksyi 25.5.2020. Se sisältää kolme osiota: Osa 1 sisältää väestön hyvinvoinnin kehityksen tarkastelua edellisen valtuustokauden aikana. Tarkastelun näkökulmana ovat hyvinvointia kuvaavat indikaattoritiedot. Tässä osassa tehdään katsaus myös edellisen valtuustokauden aikana tehtyihin kuntalaisten hyvinvointia tukeviin ja lisääviin päätöksiin ja toimiin. Osassa 2 luodaan suuntaviivoja hyvinvointityön vahvistamiseen kuluvalle valtuustokaudelle. Tässä osassa painopisteenä ovat kuntastrategiasta ja 37 https://koulujaymparisto.fi/ 38 Jan Kunnas, Miia Jämsén, Margareta Wihersaari, Laura Vertainen, Tero Vesisenaho, Pekka Janhonen, Maija Lehtonen ja Jukka Lahti, Keski-Suomen bioenergiakoulutuksen historia ja tulevaisuus. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tiedonantoja 98. Jyväskylän yliopisto, 2012. https://bit.ly/koulutuksentulevaisuus 23 vuoden 2020 talousarviosta esiin nousevat kehittämis- ja toimenpidetarpeet kuntalaisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Osa 3 kuvaa hyvinvointikertomuksen prosessia ja hyväksymistä.39 39 https://koulutus.hyvinvointikertomus.fi/#/document/preview/6127492842 24 Ilmastoteot, kiireelliset toimet ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan, on yksi seitsemästätoista SDG:stä. Ilmastonmuutos on myös yksi kasvaneen riskin tasolle kohonneista planetaarisista rajoista. Tämän akuuttiuden vuoksi ne on syytä käsitellä vielä erikseen omana kohtanaan. SDG:t haastavat meidät kuitenkin tavoittelemaan synergiahyötyjä ratkaisemalla yhtä aikaa useampia ongelmia/ samanaikaisesti muita ongelma. Tähän palataan vielä jäljempänä. Kasvihuonekaasujen vähentämiseen löytyy kunnille vertaistukea Hinkuverkostosta. Verkoston kunnat pyrkivät vähentämään kasvi-huonekaasu- päästöjä muuta yhteiskuntaa nopeammin, ja ovat valtuuston päätöksellä sitoutuneet tavoittelemaan koko alueensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 % vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Verkostoon kuuluu yli 70 kuntaa ja neljä maakuntaa. Verkostoa koordinoi Suomen ympäristökeskus SYKE. Verkostoon kuuluu myös muita toimijoita, usein ilmastoalalla toimivia yrityksiä. Verkosto tarjoaa mm. tiedonvaihtoa ja viestintäyhteistyötä, päästölaskentapalveluita ja tukea erillishankkeiden valmisteluun.40 Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat selkeä mittari, ja mittaavat juuri sitä mitä pitäisi saada laskuun. Sillä on kuitenkin myös selkeitä ongelmia, koska ne riippuvat suurelta osin eri kuntien elinkeinorakenteesta, eivätkä siten sovellu kuntien väliseen vertailuun. Yksittäisen ison teollisuuslaitoksen sulkeminen voi saada kunnan päästöt selkeään laskuun, mutta jos tuotanto vain siirtyy jonnekin muualle, se ei alenna päästöjä globaalisti. Paras ohjausvaikutus olisi sillä, jos sektorikohtaisten päästöjen kehittymistä 40 https://www.hiilineutraalisuomi.fi/fi-FI/Hinku 5 ILMASTOTEOT 31 luonnonpohjaiset ratkaisut voivat tarjota kustannustehokkaita ja pitkäaikaisia ratkaisuja hydrologisiin riskeihin ja maaperän köyhtymiseen. He eivät kuitenkaan tarjoa numeraalista kustannus-hyötyanalyysiä, vaan perustelut perustuvat hyötyjen kvalitatiiviseen esittelyyn. 55 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on laatinut luontopohjaisille ratkaisuille kansainvälisen standardin, joka koostuu kahdeksasta kriteeristä (listaus alla) ja 28 indikaattorista. Siihen perustuvan itsearviointityökalun avulla käyttäjä voi arvioida oman toimintansa laajuutta sekä taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista toteuttamiskelpoisuutta ja verrata sitä sitten kansainvälisiin sopimuksiin ja tavoitteisiin. Tiedot esitetään liikennevalojärjestelmän mukaisilla värikoodeilla, joista käyttäjä näkee helposti, missä on vielä kehittämisen varaa:56 • Kriteerissä 1 keskitytään tunnistamaan mihin yhteiskunnalliseen haasteeseen luontopohjainen ratkaisu pyrkii vastaamaan: ilmastonmuutokseen sopeutuminen, katastrofiriskien vähentäminen, ekosysteemien heikkeneminen ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen, elintarviketurva, ihmisten terveys, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys sekä veden saatavuus. • Kriteerissä 2, mittakaava, kannustetaan tunnistamaan elävien ja dynaamisten maisemien monimutkaisuutta ja epävarmuutta. Mittakaava ei koske vain biofysikaalista tai maantieteellistä näkökulmaa, vaan myös taloudellisten ja poliittisten järjestelmien sekä kulttuuristen näkökulmien merkitystä. • Kriteerissä 3 pyritään varmistamaan, että luontopohjainen ratkaisu tuottaa nettohyödyn biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemien eheydelle. • Kriteerissä 4 edellytetään, että toimenpiteen taloudellinen elinkelpoisuus otetaan riittävästi huomioon sekä suunnitteluvaiheessa että valvomalla toteutusta. Jos taloudellista elinkelpoisuutta ei huomioida 55 Saskia Keesstra, Joao Nunes, Agata Novara, David Finger, David Avelar, Zahra Kalantari, Artemi Cerdà, ”The superior effect of nature based solutions in land management for enhancing ecosystem services,” Science of The Total Environment, Vol. 610–611, 2018, s. 997- 1009, https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2017.08.077. 56 IUCN, IUCN Global Standard for Nature-based Solutions - A user-friendly framework for the verification, design and scaling up of NbS. First edition, 2020. https://portals.iucn.org/library/sites/library/files/documents/2020-020-En.pdf 32 riittävästi, ratkaisu uhkaa jäädä lyhytaikaiseksi, ja jättää pahimmassa tapauksessa maiseman ja yhteisöt huonompaan asemaan kuin ennen toteutusta. • Kriteerissä 5 edellytetään, että luontopohjainen ratkaisu tunnustaa, osallistaa ja vastaa erilaisten sidosryhmien, erityisesti oikeudenhaltijoiden, huoliin. Hyvien hallintotapojen on osoitettu, ei vain vähentävän toimien kestävyyteen liittyviä riskejä, mutta myös vahvistavan niiden "sosiaalista toimilupaa".57 • Kriteerissä 6 etsitään tasapainoa luontopohjaisen ratkaisun ensisijaisen tavoitteen ja muiden hyötyjen välillä. Ekosysteemit tarjoavat runsaasti erilaisia etuja, eivätkä kaikki arvosta kaikkia samalla tavalla. Kompromissien tekemiseltä ei voida välttyä, mutta niitä voidaan hallita tehokkaasti ja tasapuolisesti. • Kriteerissä 7 edellytetään, että luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamissuunnitelmiin sisällytetään varauksia, jotka mahdollistavat sopeutuvaa epävarmuuden hallintaa, jotta voidaan tehokkaasti hyödyntää ekosysteemien sopeutumiskykyä. • Kriteerissä 8 edellytetään, että luontopohjaiset ratkaisut suunnitellaan ja hallinnoidaan pitkän aikavälin kestävyyttä silmällä pitäen, ja että niissä otetaan huomioon ja noudatetaan sektorikohtaisia, kansallisia ja muita politiikkakehyksiä. 57 Kaivos-, metsä- ja matkailualan suunnittelu- ja osallistamiskäytännöistä sosiaalisen toimiluvan näkökulmasta: https://www.luke.fi/busk/wp-content/uploads/sites/15/2020/02/BuSK_project_report_in_Finnish_Sosiaalinen_toimilupa_kaivos- 2C_metsC3A4-_ja_matkailualalla_2018.pdf 33 Kaavoituksella voidaan edistää monia edellä esitettyjä tavoitteita. Onneksi kaavoitustyöhön on olemassa lukuisia työkaluja ympäristövaikutusten huomioiseksi, joista tässä esittelemme muutamia kotimaisia ehdokkaita.58 Yleiskaavan arviointityökalua kaupunkitasolla on kehitetty Tampereella (esimerkki 1), kaikille kaavatasoille sopivaa joskin yleispiirteistä KILVA Ilmastokestävän kaavoituksen tarkistuslistaa Pirkanmaan ELY:ssä (esimerkki 2) ja kaikille kaavatasoille sopivaa monipuolisesti ilmasto- ja luontohaitat huomioivaa KEKO-las- kuria on kehitetty SYKE:ssä yhdessä Aalto-yliopiston ja VTT:n kanssa (esimerkki 3). Ja lopuksi viherkerroin-menetelmä, joka on käyttökelpoinen työväline luontopohjaisten ratkaisujen integroimiseen perinteiseen kaupunkisuunnitteluun (esimerkki 4). Näistä KILVA on lopputulemaltaan kaikkein kevyin ja KEKO taas monipuolisin huomioidessaan myös heikennykset luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. 7.1. Yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointityökalu Tampereen kaupunki on ottanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2030. Vuonna 2019 laaditussa Kestävä Tampere 2030 -tiekartassa asetettiin tavoitteet ja toimenpiteet, joilla päästöjä vähennetään ainakin 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä – loput kompensoidaan hiilinieluilla. Yleiskaavatyö on yksi keskeisimmistä välineistä tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Tavoitteena on tukea pitkävaikutteisilla yhdyskuntarakenteen ratkaisuilla muita päästövähennystoimia ja päästövähennystavoitteita. 58 https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Kaavoituksen_etenemi- nen/Vaikutusten_arviointi_kaavoituksessa/Tyokalut_ilmastovaikutusten_arviointiin 7 KAAVOITUS 34 Ilmastotavoitteeseen vastaamiseksi Tampereen kaupunki on yhteistyössä konsulttiyhteenliittymän (Ubigu Oy, Tietotakomo ja Gispo Oy) ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa kehittänyt työkalun yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiin. Työn lähtökohtana oli Eero Paloheimo Ecocity Ltd:n vuonna 2015 yleiskaavoitusta varten laatima menetelmä. Hankkeessa kehitettiin paikkatietoon perustuvaa työkalua, jolla voidaan arvioida yhdyskuntarakenteen nykyisiä ja tulevia ilmastovaikutuksia.59 Työkalu, joka on otettavissa käyttöön muissakin kunnissa, laskee yhdyskuntarakenteen liikenteen, lämmityksen ja jäähdytyksen, sähkönkulutuksen sekä korjausrakentamisen kasvihuonekaasupäästöt ekvivalenttitonneina. Se tuottaa laskennan tulokset paikkatietona ja visualisoi laskennan tulokset kahdeksi eri karttatasoksi QGIS 3 -paikkatieto-ohjelmassa: toisella karttatasolla esitetään suurin päästölähde ja toisella kokonaispäästöt 250 m*250 m ruudukolla. Työkalun koodi on avoimesti saatavilla GitHub-kehittämisyhteisöstä ja otetaan käyttöön QGIS 3 -paikkatieto-ohjelmaan ladattavana lisäosana.60 Työkalusta saatuja tuloksia hyödynnettiin esimerkiksi Tampereen kantakaupungin yleiskaavan, valtuustokausi 2017–2021, vaikutusten arvioinnissa. Skenaariotarkastelussa voidaan tutkia erilaisten kasvuennusteiden, kulkutapajakauman ja liikennemuotojen sekä kaupunkirakenteen eheytymisen vaikutusta päästöjen vähentämiseksi. Erikseen voidaan arvioida muun muassa sitä, miten erilaiset asukasmäärät ja aluetehokkuudet vaikuttavat, millaista rakentamista pitäisi suosia, miten mahdolliset joukkoliikenneratkaisut vaikuttavat arvioituihin liikenteen päästöihin, miten palveluita pitäisi sijoittaa ja miten energiahuolto pitäisi toteuttaa.61 7.2. KILVA: Ilmastokestävän kaavoituksen tarkistuslista Huomattavasti yksinkertaisemman työkalun kaikille kaavatasoille tarjoaa KILVA: Ilmastokestävän kaavoituksen tarkistuslista. Työkalun kehitystyöstä ovat vastaneet Pirkanmaan ELY-keskus, Ramboll Finland Oy ja Solita Oy. Työkalun tavoitteena on auttaa kaavoittajia, päätöksentekijöitä ja kaavoitusta ohjaavia viranomaisia tekemään valintoja, joilla maankäytön suunnittelun 59 https://www.tampere.fi/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus/yleiskaavoitus/hankkeet/yhdyskuntarakenteen-ilmastovaikutusten-arviointi.html 60 https://github.com/GispoCoding/assessclimateimpact 61 https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/ajankohtaista/lehdet- ja-julkaisut/positio/mista-tulet-ja-minne-menet-hiilidioksidijalanjalki 35 ratkaisuja suunnataan ilmastokestäviksi. Se on tarkoitettu käytettäväksi kaikkien kaavatasojen ratkaisuihin sekä muihinkin yhdyskuntarakennetta ohjaaviin suunnitelmiin ja päätöksiin. Työkalu on luonteeltaan yleispiirteinen, ja on lähinnä tarkistuslista kaavan laadinnassa huomioitavista seikoista. Lopputuloksena syntyy ”tarkistuslista” asioista, jotka kuvaavat kaavan vahvuuksia ja heikkouksia, joka voi toimi lähtökohtana tarkemmille selvityksille tai jatkokeskustelulle.62 Pikaisen tarkastelun perusteella tarkistuslista on turhankin ylimalkainen, mutta voisi toimia mallina hankesuunnitelmassa ehdotetulle sovellukselle, joka kutsuu hankehakijat arvioimaan ja minimoimaan suunnitelmiensa ympäristövaikutuksia. Tällöin pitäisi pelkkien monivalintakysymysten rinnalle laittaa vastauslaatikot, joissa pyydettäisiin kunkin vastauksen kohdalle tarkennusta, miten kyseistä kohtaa huomioidaan hankkeessa. Siten voidaan kysyä, aiheuttaako suunnitelma esim. lisää kuljetustarvetta, jolloin kyllä vastaus johtaa jatkokysymykseen, millä keinoin kuljetustarve hoidetaan. 7.3. KEKO-laskenta Kaavoituksen ekolaskuri eli KEKO on maankäytön suunnittelun tueksi kehitetty ekologisen kestävyyden arviointityökalu. Suomen ympäristökeskuksen, Aalto-yliopiston ja VTT:n kehittämän työkalun avulla on mahdollista määrittää yhdyskuntien rakentamisen ja käyttövaiheen aiheuttamia ympäristövaikutuksia 50 vuoden ajanjaksolla. Arviointiteemoja ovat maankäytön muutosten luontovaikutukset, rakennusten ja infrastruktuurin rakentamisen vaikutukset, rakennusten ja infrastruktuurin käyttövaiheen vaikutukset sekä henkilöliikenteen vaikutukset. Laskuri tuo havainnollisesti esille suunnitteluvalintojen vaikutukset, jolloin suunnittelijat voivat vertailla eri vaihtoehtoja ja hakea ekotehokkainta ratkaisua. Näin se palvelee kaupunkien ja kuntien viranomaisia sekä konsulttiyrityksiä, jotka työskentelevät kaavoituksen, yhdyskuntien kehittämisen ja rakennetun ympäristön parissa. Kehitystyöhön on osallistunut kaavoittajia ja muita asiantuntijoita 16 kaupungista, kahdesta rakennusliikkeestä ja ympäristöministeriöstä, joten käyttäjien tarpeet on voitu ottaa hyvin huomioon. 63 62 https://sa01kilvaprod.z6.web.core.windows.net/ 63 https://www.ymparisto.fi/fi-FI/KEKO__Kaavoituksen_ekolaskuri 36 KEKO-työkalun avulla voidaan laskea maankäytön suunniteltujen muutoksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, luonnonvarojen käyttöä sekä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Näiden kolmen ekotehokkuuden osa-alueen perusteella saadaan indeksiarvo, joka kuvaa vaikutusten suuruutta verrattuna Suomen kaupunkiseutujen viime vuosien keskiarvoon. Jotta myös kaavoituksesta ja rakentamisesta yhteiskunnalle tulevat hyödyt saadaan huomioitua niin ympäristövaikutukset suhteutetaan kerrosalaan, tai vaihtoehtoisesti asukas- ja työpaikkamäärään.64 Ekotehokkuuden kaava65 ekotehokkuus =kulutetut luonnonvarat +päästöt +luontokato (määrä) 𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘 (𝑡𝑡𝑘𝑘𝑘𝑘 𝑘𝑘𝑘𝑘𝑎𝑎𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘 − 𝑗𝑗𝑘𝑘 𝑡𝑡𝑡𝑡ö𝑝𝑝𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑘𝑎𝑎ää𝑘𝑘ä) 7.4. Viherkerroin Yksi esimerkki luontopohjaisten ratkaisujen integroinnista perinteiseen kaupunkisuunnitteluun on Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA) -hankkeessa kehitetty viherkerroin-menetelmä. Sillä arvioidaan tonttien viherpinta-alaa kaavoituksessa mm. viherelementtien ekologisuuden, toiminnallisuuden, maisema-arvon ja kunnossapidon näkökulmista.66 Menetelmässä kaavoittaja asettaa tontille tavoitetason viherkertoimelle, jonka maisema-arkkitehti tai pihasuunnittelija voi joustavasti täyttää käyttämällä erilaisia viherelementtejä (kuva 2). Pisteytettyä viherkerrointa kasvattavat säilytettävän ja istutettavan kasvillisuuden lisäksi läpäisevät pintamateriaalit sekä erilaiset sade- ja sulamisvesien käsittelyn ratkaisut kuten viherkatot, sadepuutarhat tai viivytysaltaat Viherkerroin lasketaan jakamalla pisteytettyä viherpinta-ala tontin kokonaispinta-alalla:67 64 https://www.ymparisto.fi/fi-FI/KEKO__Kaavoituksen_ekolaskuri/Tietoa_KEKOlasken- nasta 65 P. Lahti, J. Heinonen, A. Nissinen, J. Seppälä, J. Rantsi & E. Säynäjoki, Definitions of regional eco-efficiency. VTT Tutkimusraportti VTT-R-00939-12, 2012. 66 Vikström ym., ” Luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyys…” 67 https://ilmastotyokalut.fi/vihrea-infrastruktuuri/viherkerroinmenetelma; https://www.hel.fi/static/rakvv/lomakkeet/viherkerroin-kayttoohje.pdf 37 Kuva 2. Vihertehokkuuden laskemisen periaate. Lähde: Mari Kiili 2014. Vihertehokkuustyökalun kehittäminen – Jyväskylän asuntomessujen 2014 pilottikortteli, Hämeen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö, Maisemasuunnittelun koulutusohjelma. Viherkerrointa kokeiltiin myös Jyväskylässä asuntomessualueen 2014 suunnittelussa pientalokortteli numerolla 222, joka nimettiin vihertehokkuus-kort- teliksi. Pilottikorttelissa haluttiin painottaa erityisesti luonnonmukaisen kasvillisuudenkäyttöä, sillä vieressä oleva rantaluhta on linnuston kannalta arvokas alue.68 Mari Kiili tutki vihersuunnittelijoiden suhtautumista annettuihin vaatimuksiin. Vihersuunnittelijat kokivat vihertehokkuusvaatimuksen vaikuttaneen suunnitteluun muun muassa lisäten kasvillisuuden määrää ja lajirunsautta sekä lisäten läpäisevien pinnoitteiden käyttöä. Asiaa ei koettu 68http://www2.jkl.fi/kaavakartat/asuntomessut/green_factor_esite.pdf; http://www2.jkl.fi/kaavakartat/asuntomessut/vihertehokkuusohje.pdf 38 hankalaksi ja vihertehokkuusvaatimus koettiin suhteellisen helpoksi täyttää.69 Viherkerrointa ei kuitenkaan ole otettu Jyväskylässä laajempaan käyttöön, vaikka sen periaatteita on hyödynnetty kaavojen laadinnassa. Laajempi käyttöönotto edellyttäisi tarkempaa ja yhtenäisempää ohjetta. 69 Mari Kiili, Vihertehokkuustyökalun kehittäminen – Jyväskylän asuntomessujen 2014 pilottikortteli, Hämeen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö, Maisemasuunnittelun koulutusohjelma, 2014. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85867/Mari_Kiili.pdf?sequence=1&isAllowed=y 39 Aluekehittämisen kestävyyden arvioinnissa tulisi aina pitää lähtökohtana planetaarista kestävyyttä. Sitä voidaan pitää eräänlaisena reunaehtona sillä mitään toimintaa, joka vaarantaa planetaarisen kestävyyden, ei pitäisi ainakaan aluekehittämisvaroin tukea. Jatkoselvittämiseen varaan jää kysymys siitä, tulisiko tätä kategorista imperatiivia soveltaa yksittäisten hankkeiden tasolla vai koko ohjelmatasolla, ja mikä on kompensaatioiden rooli tasapainon saavuttamisessa. Kaikki neljä riskitasolla olevaa planetaarista rajaa ovat tavalla tai toisella sisäänrakennettuja myös YK:n Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteisiin, joihin kaikki 193 jäsenmaata Suomi mukaan lukien ovat sitoutuneet. Nämä pitävät sisällään myös sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita, joten ne voivat toimia paremmin aluekehittämisen lähtökohdiksi. Ongelmaksi muodostuu se, että kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17 ja niillä on lisäksi 169 alatavoitetta, jolloin kaikkien mittaaminen ei ole mielekästä, jos edes mahdollista. Siksi ehdottamme alkuun tarkastelun kohteeksi otettavien kestävän kehityksen tavoitteiden rajaamista esim. Gothenburg Centre for Sustainable Development:in kehittämällä SDG Impact Assessment Toolilla tai muilla edellä esitetyillä työkaluilla tai oppailla: • United Cities and Local Governmentsin (UCLG) opas siitä mitä paikallisten viranomaisten tulisi tietää SDG-tavoitteista 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 40 • Demos Helsingin työkirja kunnille Vipinää kestävään kehitykseen - Agenda 2030-työkirja.70 • Bertelsmann Stiftungin opasta: SDG Indicators for Municipalities: kokoelma paikallistasolle sopivista indikaattoreista eri SDG:lle • The Reference Framework for Sustainable Cities71: Eurooppalaisten kaupunkien kestävän kehityksen työtä varten kehitetty ilmainen verkkotyökalu Monissa tapauksissa tavoitteet voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa, jolloin vaikutuksia joudutaan painottamaan ja arvottamaan toisiaan vastaan. Luontopohjaiset ratkaisut edustavat ratkaisukeskeistä lähestymistapaa moniin edellä luetteluihin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Merkittävä osa niiden vetovoimasta on niiden potentiaali saavuttaa useita kestävän kehityksen tavoitteita samanaikaisesti. Luontopohjaisten ratkaisujen kustannusvaikutuksista on vielä suhteellisen vähän tietoa, mutta jo nyt on olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että ne voivat monin paikoin kustannustehokkaasti täydentää tai korvata perinteisiä, teknisiä ratkaisuja. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on laatinut luontopohjaisille ratkaisuille kansainvälisen standardin ja itsearviointityökalun, lisäksi toteutetuista hankkeista/toimista on olemassa lukuisia esimerkkejä. Lopuksi esittelimme joukon kotimaisia työkaluja ympäristövaikutusten huomioiseksi kaavoituksessa. Yleiskaavan paikkatietoon perustuvaa arviointityökalua kaupunkitasolla on kehitetty Tampereella, kaikille kaavatasoille sopivaa, joskin yleispiirteistä KILVA Ilmastokestävän kaavoituksen tarkistuslistaa Pirkanmaan ELY:ssä ja kaikille kaavatasoille sopivaa monipuolisesti ilmasto- ja luontohaitat huomioivaa KEKO-laskuria on kehitetty SYKE:ssä yhdessä Aaltoyliopiston ja VTT:n kanssa. Lisäksi tarjolla on viherkerroin-menetelmä, joka on käyttökelpoinen työväline luontopohjaisten ratkaisujen integroimiseen perinteiseen kaupunkisuunnitteluun. 70 https://www.kestavakaupunki.fi/fi-FI/OHJELMA/Hankkeet/Tyokaluja_kestavyyden_joh- tamiseen(59139) 71 http://rfsc.eu/