”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” : varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työn haasteista ja mahdollisuuksista

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” : varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työn haasteista ja mahdollisuuksista © 2022 Kasvatus & Aika Published version Kangas, Jonna; Ukkonen-Mikkola, Tuulikki; Sirvio, Katja; Hjelt, Hanna; Fonsén, Elina Kangas, J., Ukkonen-Mikkola, T., Sirvio, K., Hjelt, H., & Fonsén, E. (2022). ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” : varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työn haasteista ja mahdollisuuksista. Kasvatus ja aika, 16(2), 72-89. https://doi.org/10.33350/ka.109089 2022 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” ARTIKKELI https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” – Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työn haasteista ja mahdollisuuksista Jonna Kangas, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Katja Sirvio, Hanna Hjelt & Elina Fonsén Varhaiskasvatusta on viime vuosina kehitetty voimakkaasti ja sen laatu on noussut tarkastelun keskiöön. Laatuun on pyritty vaikuttamaan laajoilla uudistuksilla varhaiskasvatuksen lainsäädännössä. Uudistukset kohdistuvat erityisesti varhaiskasvatuksen sisältöihin sekä henkilöstörakenteen muutokseen. Haasteina varhaiskasvatuksessa on opettajapula ja työn kuormittavuus. Opettajien kokeman työn kuormittavuuden taustalla on alan heikko arvostus sekä palkkaukseen, työhyvinvointiin ja - olosuhteisiin liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita opettajat kohtaavat varhaiskasvatustyössä ja millaisia kehittämisehdotuksia opettajat työlleen esittävät. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja kohdennettiin ammatinvaihtopäätöksen tehneille ja sitä harkitseville opettajille. Kyselyyn vastasi 469 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä työskentelevää tai työskennellyttä opettajaa. Aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti. Faktorianalyysillä aineistosta tiivistettiin keskeisimpiä työn haasteita, kuten arvostuksen puute ja työn mielekkyyden väheneminen. Kehittämisen mahdollisuuksia tarkasteltiin sekä yhteiskunnallisten että yksikkökohtaisten tekijöiden kautta. Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kokivat hallitsevansa työn uudet vaatimukset, mutta yksikkökohtaisten työskentelyolosuhteiden koettiin tekevän työn toteuttamisesta haastavaa. Yhteiskunnallisesti katsoen palkkauksen parantaminen nousi kriittisimmäksi työn kehittämiskohteeksi. Johdanto Varhaiskasvatus on Suomessa yhteiskunnallista tasa-arvoa edistävä koulutuspalvelu, jonka ensisijaisiksi tehtäviksi määritellään lapsen iän ja kehityksen mukaisen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen sekä oppimisen edellytysten ja elinikäisen oppimisen toteutuminen. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018.) Suomalaista varhaiskasvatusta on viime vuosina kehitetty 72 Kasvatus & Aika 16 (2) 2022, 72–89 voimakkaasti, ja sen laatu on noussut poliittisen ja tutkimuksellisen arvioinnin keskiöön (Ouakrim-Soivio & Kumpulainen 2020; Karila ym. 2017). Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on osoitettu olevan merkitystä sekä yksilön että laajemmin yhteiskunnan tasolla hyvinvoinnille, elämänhallinnalla ja tuottavuudelle (Heckman ym. 2006). Varhaiskasvatuksen kehittämisen näkökulmat eivät ole kuitenkaan arvovapaita kuten Onnismaa ynnä muut (2014) ovat todenneet. Asiaan liittyy erilaisia yhteiskunnallisessa kehyksessä käytäviä keskusteluja kuten työelämälähtöisyys, heikon perheen konstruktio, palvelun taloudellinen kulu sekä suojelu- ja kiintymyssuhdenäkökulma. Viimeisen vuosikymmenen aikana on painottunut myös lapsen oikeuksien näkökulma, vaikka universaalisuuden sijaan siinä on keskitytty erityisryhmien oikeuksien puolustamiseen (Onnismaa ym. 2014). Suomen kasvukeskuksissa varhaiskasvatus kärsii henkilöstövajeesta. Erityisesti korkeakoulutettujen opettajien kohdalla työvoiman saatavuuspula on suuri. Yksinomaan pääkaupunkiseudulla ei viime vuosina ole riittänyt hakijoita avoimiin opettajantehtäviin, ja median mukaan jopa 30 % opettajanpaikoista on vailla kelpoista opettajaa (ks. Pajuriutta 2020; Tuhkanen 2019). Yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat voimakkaasti nousseet varhaiskasvatuksen opettajien palkkauskysymykset (ks. Ojala ym. 2019; Jämsen 2018). Tämän lisäksi tutkijat ovat tuoneet esille työolosuhteisiin, työhyvinvointiin ja työn mielekkyyteen liittyviä haasteita. Nämä voidaan jaotella yhtäältä yhteiskunnallisiin tekijöihin kuten alan alhaiseen arvostukseen, alan ristiriitaisiin arvokäsityksiin ja johtamisrakenteisiin, ja toisaalta työhyvinvointiin liittyviin tekijöihin kuten työn puutteelliseen organisointiin, työyhteisön vuorovaikutussuhteisiin ja lisääntyneeseen pedagogiseen vastuuseen (Dagli 2012; Grant ym. 2019; Ukkonen-Mikkola & Fonsén 2018; McMullen ym. 2020; Thorpe ym. 2020; Heilala ym. 2021). Näitä näkökulmia ei yhteiskunnallisessa keskustelussa ole tunnistettu aikaisemmin (Onnismaa ym. 2014), vaikka opetushenkilöstön osaamiskysymyksiä erityisesti varhaiskasvatuksen kasvatustieteellisen ja sosiaalialan välisissä ristipaineissa onkin käsitelty (ks. Onnismaa ym. 2017a). Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina panostanut merkittävästi varhaiskasvatuksen opettajakoulutukseen lisäämällä koulutusten aloituspaikkoja (HE 123/2018 vp.). Lisäksi valtion taholta on ohjattu lisärahoitusta jatkuvan oppimisen hankkeisiin, joissa korkeakoulutuksen suorittaneita henkilöitä sekä jo varhaiskasvatuksessa työskentelevää henkilöstöä koulutetaan opettajiksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020). Jotta yhteiskunta saisi koulutusinvestoinneista parhaan mahdollisen hyödyn, on varhaiskasvatuksen opettajan ammatin pitovoiman tukemiseen kiinnitettävä huomiota (Grant ym. 2019). Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita opettajat kohtaavat varhaiskasvatustyössä, millaiset työhön liittyvät tekijät saavat opettajat harkitsemaan ammatinvaihtoa ja miten opettajia olisi mahdollista tukea. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksena ja kohdennettiin ammatinvaihtopäätöksen tehneille tai sitä harkitseville opettajille joulukuun 2019 ja tammikuun 2020 välillä. Vastausta edellä esitettyyn tutkimustehtävään etsitään seuraavien tutkimuskysymysten kautta 1. Millaiset syyt saavat varhaiskasvatuksen opettajat harkitsemaan ammatinvaihtoa? 2. Millaisia kehittämisehdotuksia opettajilla on varhaiskasvatustyöhön? Varhaiskasvatuksen opettajan muuttuva työnkuva Varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvan painopisteet ovat vaihdelleet eri aikakausina tehtyjen poliittisten päätösten sekä erilaisten tulkintojen myötä. Päivähoidon liittäminen https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 73 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” sosiaalihuoltoon 1970-luvulla häivytti pedagogiikan roolia opettajan työstä, kun esimerkik- si opetussuunnitelmia ei enää ollut (Onnismaa ym. 2017a; Hänninen & Valli 1986). 1980- luvulla työnkuvassa korostui hoiva, ja raja käytännöllisen osaamisen ja teoreettiseen koulutukseen perustuvan osaamisen välillä näyttäytyi häilyvänä (Kinos & Palonen 2012). Sosiaalialan painostuksesta jopa opettajien osaamista häivytettiin, jotta sosiaalialan tutkinnolla (AMK) saattoi työskennellä kelpoisena opettajana (Onnismaa ym. 2017a). Varhaiskasvatuksen opettajan yksi työtehtävä oli kotien tukeminen näiden kasvatustehtävässä ja eri taustoista tulevien lasten oppimiserojen tasaaminen yksilöllisellä tavalla, johon liittyi yhteiskunnallisesti vallassa oleva diskurssi heikon perheen konstruktiosta (Onnismaa ym. 2017a; Päivähoidon kasvatustavoitekomitea 1980). Opettajankoulutuksen uudistus 1990-luvulla vahvisti pienten lasten opettajuuden arvoa (Kinos & Palonen 2012; Onnismaa ym. 2017a; Säntti 2008). Varhaiskasvatuksen opettajan työn tueksi laadittiin 2000-luvulla suositusmuotoinen varhaiskasvatussuunnitelma (STAKES 2005), joka kuitenkin pitäytyi varhaiskasvatuksen arvojen, oppimiskäsitysten ja tavoitteiden kuvaamiseen sisällöllisen ohjauksen sijasta ja noudatteli näin opettajien autonomista asemaa ylläpitävää sosiodemokraattista yhteiskunnallista konsensusta (Onnismaa ym. 2014). 1990-luvulla yleistyneestä ”kaikki tekevät kaikkea” -periaatteesta, jossa eri ammattiryhmien tehtäviä yhdenmukaistettiin ja koulutuksen merkitystä alan tehtäviin kyseenalaistettiin, seurasi erityisesti varhaiskasvatuksen opettajan pedagogisen kokonaisvastuun heikentyminen (Onnismaa ym. 2017a; Karila & Kinos 2012). Koulutuksella hankitun erilaisen osaamisen tiedostamisen sijaan kasvatustyön lähtökohtana oli tasavertainen, sosiaalityöhön rinnastettava toiminta (Onnismaa ym. 2017a). Vasta 2020-luvulla yhteiskunnallisessa keskustelussa, osin poliittisten muutosten edellyttämänä, alkoi korostumaan opettajien osaamisen painotukset pedagogiikassa, lasten oppimisen ja kasvun edistämisessä sekä tiimin pedagogiikan johtamisessa (Fonsén & Keski-Rauska 2018; Ukkonen-Mikkola ym. 2020). Varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvassa voidaan pitää keskeisinä tavoitteina lasten positiivisen kehittymisen tukemista, inhimillisen pääoman rakentamista ja sosiaalisen tasa-arvon saavuttamista (Onnismaa ym. 2014; McMullen 2020; Thorpe ym. 2021). Varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnin näkökulmia Työhyvinvointi edistää sitoutumista työhön ja ammatin pitovoimaa (Venninen & Leinonen 2012; McMullen ym. 2020). Varhaiskasvatustyössä sekä inhimillinen että ammatillinen kokemus ja identiteetti kietoutuvat tiiviisti yhteen vaikuttaen työhyvinvoinnin kokemukseen (Venninen & Leinonen 2012). Suomalainen opetussuunnitelmaperinne antaa opettajalle suuren autonomian varhaiskasvatuksen sisältöjen toteuttamisessa, ja työssään hyvinvoivat opettajat toteuttavat korkealaatuista sisällöllistä opetus- ja ohjaustoimintaa; heidän työhönsä vaikuttaa vain vähän negatiivisia latauksia (Onnismaa ym. 2017b; Laine 2015). Työssään hyvinvoivan varhaiskasvatuksen henkilöstön toiminta on yhteydessä kasvatustyön ja vuorovaikutuksen laatuun sekä lasten oppimis- ja kehitystuloksiin (Torii ym. 2017). Työhyvinvointia määrittävät muun muassa subjektiiviset kokemukset kollegiaalisista vuorovaikutussuhteista (McMullen ym. 2020), sosiaalisesta arvonannosta, ryhmään kuulumisen tunteesta sekä ryhmän jäseneksi tunnistamisesta (Järvensivu ym. 2011). Erityisesti työuran alussa olevat varhaiskasvatuksen opettajat tarvitsevat tukea kollegoiltaan (Kupila & Karila 2018). Lisäksi työhyvinvointiin vaikuttavat työtä tukevat fyysiset ja emotionaaliset rakenteet niin yhteisön kuin yhteiskunnankin tasoilla (McMullen ym. 2020; Laine 2015). Työhyvinvointia lisää toimintakulttuuri, joissa työntekijät kokevat tulevansa kun- 74 https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 Kasvatus & Aika 16 (2) 2022, 72–89 nioitetuiksi ja hyväksytyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Työhyvinvointia edistää myös kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa oman työn sisältöihin ja toteutukseen. (Happo ym. 2011; McMullen ym. 2020; Ukkonen-Mikkola & Fonsén 2018; Venninen & Leinonen 2012.) Järvensivun ynnä muiden (2011) mukaan työn hallinnan tunne ja kokemus työstä suoriutumisesta ovat tärkeä osa työhyvinvointia ja ne lisäävät oman työn arvostusta. Jos työntekijä kokee jatkuvasti työskentelevänsä äärirajoillaan, työhyvinvointi ja työn merkityksellisyys kärsivät (Laine 2015; Salanova ym. 2005). Lähiesihenkilön tuki on keskeinen hyvinvointitekijä kaikissa työuran vaiheissa eritoten työtehtävien tasapainoisen organisoinnin näkökulmasta (Dagli 2012). Ukkonen-Mikkolan ja Fonsénin (2018) tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajien täydennyskoulutuksessa tuotettu ammatillinen kasvu kohti pedagogista johtajuutta tukee työhyvinvointia. Laineen (2015) määrittelyssä työhyvinvointi on paitsi yhteiskunnan myös työyhteisön sosiaalinen konstruktio, jossa yhteisöön liittyminen voidaan nähdä laajenevana osallisuuden prosessina. Yhteisön toimintaan osallistumalla yksilö vähitellen tulee yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi (Lave & Wenger 1991) ja samalla rakentaa yhteisöä omalla toiminnallaan. Monissa tutkimuksissa on voimakkaasti korostettu yhteisöihin osallistumisen merkitystä työhyvinvoinnin ja oppimisen kannalta (Laine 2015). Varhaiskasvatuksen opettajan työssä nivoutuvat yksilölliset ja yhteisölliset tekijät vahvasti yhteen. Työyhteisö edistää työhyvinvointia, mikäli henkilöstön varhaiskasvatusta koskevat arvot ja käsitykset ovat samansuuntaiset (Ukkonen-Mikkola & Fonsén 2018; Onnismaa ym. 2017b). Tähän vaikuttaa myös koettu osaaminen ja osaamisen kehittämisen mahdollisuudet erityisesti silloin, kun työlle asetetut vaatimukset muuttuvat (Laine 2015). Yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen työhön ja aiheuttaneet paineita osaamistason nostoon. Laine (2015) kuvaa, miten osaamisen kehittäminen lisää työhyvinvointia silloin, kun se johtaa urakehitykseen. Kasvavat osaamisvaatimukset ilman urakehityksen mahdollisuuksia sen sijaan lisäävät stressiä ja tyytymättömyyttä työhön. Varhaiskasvatustyön haasteita Yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja sosiaaliset muutokset asettavat haasteita kasvatustyölle (Ballet & Kelchtermans 2009). Yksi varhaiskasvatuksen opettajan työhön kytkeytyvä muutos on vaatimus työn tehostamisesta, joka ilmenee muun muassa varhaiskasvatustyön vaativuuden lisääntymisenä työn resurssien pysyessä ennallaan. Työn vaativuutta lisäävät muun muassa digitalisaatio, moninaisuuden ja kestävän kehityksen vaatimukset sekä dokumentoinnin ja kirjaamisen lisääntyminen. (Kangas & Harju-Luukkainen 2021; Säntti 2008.) Työn tehostamisen on todettu lisäävän työn kuormittavuutta ja sairaspoissaoloja (Paananen & Tammi 2017). Varhaiskasvatuksen opettajan työssä näkyvät poliittisella tasolla työlle asetetut laatuvaatimukset. Vaikka laatuvaatimuksia on lisätty, ei resursointi tai palkkaus ei ole kasvanut samassa määrin. Työntekijöiltä odotetaan laadukkaampaa työtä vaativammissa olosuhteissa samalla palkalla kuin ennenkin. (Kangas & Harju-Luukkainen 2021; Thorpe ym. 2021.) Haasteeksi muodostuu myös varhaiskasvatusalan naisvaltaisuus, eivätkä vuosikymmenien aikana tapahtuneet muutokset ole vaikuttaneet opettajien sukupuolijakaumaan. Segregaatio sinänsä ei välttämättä aiheuta epätasa-arvoa sukupuolten välillä, mutta sen katsotaan jäykistävän työmarkkinoita ja tuottavan palkkaan liittyvää epätasa-arvoa (Julkunen 2009). Ammatillinen segregaatio selittää myös nais- ja miesvaltaisten ammattien välistä palkkahttps://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 75 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” eroa (Korvajärvi 2016). Palkkataso ei perustu työn vaativuuteen vaan kulttuuriseen ajatteluun perinteisten naisten ja miesten työn arvosta ja naisen roolista työelämässä ja yhteiskunnassa (Ojala ym. 2019). Tyytymättömyyttä ja kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta aiheuttaa palkkaero muihin, vaatimuksiltaan saman tasoisiksi koettuihin toimialoihin (ks. D’Ambrosio ym. 2018). Samat tekijät, jotka vahvistavat työhyvinvoinnin kokemusta, myös haastavat sitä. Thorpen ynnä muiden (2021) tutkimuksessa motivoituneimmat työntekijät ilmaisivat ammatinvaihtoaikeita. He kuvasivat haastavien työolosuhteiden ja omalle työlleen asettamiensa tavoitteiden monimutkaista, ristiriitaista suhdetta. Erityisesti työn puutteellinen organisointi esimerkiksi tiedonkulun haasteineen ja tuen puutteineen ovat keskeisiä työhyvinvointia haastavia tekijöitä (Venninen & Leinonen 2012). Työn puutteellinen organisointi ilmenee myös niukkoina resursseina, kuten koulutetun henkilöstön puutteena ja vaihtuvuutena, erityispalvelujen rajallisuutena sekä kokemuksena liian suurista lapsiryhmistä. Lisäksi kokemus palkan ja työn vaativuuden ristiriidasta vaikuttaa negatiivisesti työhyvinvointiin. (Perho & Korhonen 2012; Ukkonen-Mikkola & Fonsén 2018.) Varhaiskasvatustyölle ominainen jatkuva, intensiivinen ja tunnepitoinen vuorovaikutus sekä lasten että työyhteisön kanssa näyttää haastavan työhyvinvointia (Perho & Korhonen 2012). Yhdeksi haasteita tuottavaksi tekijäksi on koettu päiväkodin monikerroksellinen toimintakulttuuri, joka rakentuu arvoista, työtä määrittävistä normeista, asenteista sekä käytännöistä (Ukkonen-Mikkola & Fonsén 2018). Toimintakulttuuriin ja sen kehittämiseen voidaan vaikuttaa merkittävästi johtajuudella (Heikka ym. 2016). Vennisen ja Leinosen (2012) tutkimuksessa nousi esille kokemus toimintakulttuurista ja sen rutinoituneista tavoista työntekijän osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien esteenä. Näiden esteiden koettiin vaikuttavan suoraan työn mielekkyyteen. Lisäksi on todettu, että negatiivinen puhe työyhteisössä saa aikaan uupumista ja luottamuspulaa ja toimii työhyvinvointia heikentävänä tekijänä (Fonsén & Keski-Rauska 2018). Varhaiskasvatustyötä toteutetaan moniammatillisissa tiimeissä, jotka muodostuvat usein yhdestä varhaiskasvatuksen opettajasta sekä kahdesta lastenhoitajasta. Eri ammattiryhmillä on erilaista koulutuksen ja kokemuksen tuottamaa osaamista. (Onnismaa ym. 2017b; Ukkonen-Mikkola ym. 2020.) Varhaiskasvatustyössä on vuonna 2030 toteutumassa merkittävä henkilöstörakenteen muutos, jonka tavoitteena on lisätä korkeakoulutetun henkilöstön määrää päiväkodeissa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan vuonna 2030 ”henkilöstöstä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus.” Käytännössä päiväkodin lapsiryhmässä voi jatkossa työskennellä varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi sekä lastenhoitaja. Tämä uudistus tähtää omalta osaltaan myös varhaiskasvatuksen henkilöstön moniammatillisen asiantuntijuuden laajentamiseen ja ammattiryhmien työnkuvien selkiyttämiseen. (Ukkonen-Mikkola ym. 2020.) Varhaiskasvatustyön kasvaneet haasteet ovat herättäneet niin Suomessa kuin kansainvälisesti huolen ammatin pitovoimasta. Heilala ynnä muut (2021) toteavat tuoreessa tutkimuksessaan, että jopa 62 % varhaiskasvatuksen opettajista harkitsee ammatin vaihtoa. Ammatin vaihtaminen itsessään ei ole tapahtuma tai muutos työuralla, vaan alati läsnä oleva mahdollisuus, jonka kanssa opettajat neuvottelevat (Lanas 2017). Varhaiskasvatus on yhteiskunnallisesti merkittävä palvelu, jossa tuetaan lapsen oppimista, kasvua ja kehitystä. Varhaiskasvatuksessa yhtenä tavoitteena on turvata lapselle pysyvät ihmissuhteet (Varhaiskasvatuslaki 540/2018). Siksi on tärkeää selvittää, millaiset tekijät edistävät varhaiskasvatuksen opettajien työolosuhteiden parantamista ja vahvistavat ammatin pitovoimaa. 76 https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 Kasvatus & Aika 16 (2) 2022, 72–89 Tutkimuksen toteutus Tutkimus noudattaa monimenetelmällistä tutkimustraditiota, jossa laadullisia sekä määrällisiä lähestymistapoja ja metodeja käyttäen analysoidaan ja yhdistellään tuloksia ja tehdään johtopäätöksiä. Monimenetelmällisesti on mahdollista saavuttaa tutkimuskohteesta kattavia tuloksia. (Tashakkori & Creswell 2007.) Yhdistämällä laadullista ja määrällistä tutkimusta kummankin tutkimusmenetelmän vahvuuksia voidaan hyödyntää ja minimoida niiden heikkouksia (Johnson & Onwuegbuzie 2004). Tässä tutkimuksessa pyrittiin määrällisellä aineistolla selvittämään ammatin vaihdon suunnittelun yleisyyttä ja syitä sekä näiden välisiä yhteyksiä. Laadullisen aineiston avulla syiden tarkastelua syvennettiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin lähestymällä kyselylomakkeella varhaiskasvatuksen opettajia, opettajan tehtävässä toimivia sekä työssään lopettaneita. Lomakkeessa pyydettiin vastaajia arvioimaan omia näkemyksiään työssä viihtymisestä ja uupumisesta. Kyselytutkimuksen pohjana toimi huolellisesti rakennettu, tarkoituksenmukaiset kysymykset sisältävä kysely, johon tutkijat tässä tutkimuksessa laativat suomalaiseen varhaiskasvatukseen soveltuvan mittarin. Mittari perustuu Bakkerin ja Demeroutin (2007) työn vaativuutta ja resursseja mittaavaan JD-R malliin, jota edelleen kehitettiin teoriaperusteisesti suomalaisen varhaiskasvatuksen näkökulmasta triangulaatiota käyttäen. Triangulaation kautta tutkijat tarkastelivat tutkimuskirjallisuudesta nousseita näkökulmia sekä mediassa esiintyneitä keskusteluja ja jäsensivät niitä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (Denzin & Lincoln 2000). Prosessin tulokset tiivistettiin kyselylomakkeeseen, jota koekäytettiin pienellä joukolla (n=15) varhaiskasvatuksenopettajia. Heidän kommenttiensa perusteella kyselyä selvennettiin. Taustatiedoissa vastaajilta kysyttiin opettajan pätevyyden antava tutkinto, valmistumisvuosi sekä työvuosien määrä varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan oman ammatinvaihtamisensa ajankohtaisuutta vastaamalla kysymykseen, oliko jatkamassa työskentelyä, lopettanut työskentelyn, harkitsemassa työskentelyn lopettamista tai muussa tilanteessa, ja pyydettiin kuvaamaan työtehtävää sekä lapsiryhmää, jossa työtä teki. Kyselylomakkeen osat käsittelivät työhyvinvoinnin tekijöitä sekä varhaiskasvatustyön haasteita. Vastaajat valitsivat jokaiseen väittämään sopivan vaihtoehdon asteikolla 1–5, jossa arvoa 1 vastasi väittämä ”ei lainkaan” ja arvoa 5 väittämä ”usein tai aina”. Vaihtoehtoisesti vastaaja saattoi valita ”ei koske minua” niiden väittämien kohdalla, jotka eivät käsitelleet hänen opettajantyössään ilmenneitä asioita. Kyselyn jakelukanavaksi valittiin sosiaalisen median alustat, joissa varhaiskasvatuksen opettajien työoloista, muuttuneesta lainsäädännöstä ja opetussuunnitelmista käytiin keskustelua. Kysely määriteltiin julkiseksi, ja sosiaalisen median ryhmissä sitä jaettiin edelleen 18 kertaa. Vastaajien todellisen opettajataustan varmistamiseksi heitä pyydettiin kyselyn alussa kertomaan yksityiskohtaisia tietoja viimeisimmästä työnantajastaan, valmistumispäivästään ja -paikkakunnastaan. Nämä tiedot tarkistettiin ja poistettiin ennen analyysiä vastaajien tietosuojan turvaamiseksi ja tutkimuseettisistä syistä. Aineistoja käsiteltiin analyysivaiheessa tutkimuseettisten ohjeiden mukaisesti vastaajia kunnioittaen. Kyselyyn vastasi kolmessa viikossa marraskuun 2019 aikana yhteensä 469 vastaajaa, joiden ikä vaihteli 23 ja 64 vuoden välillä. Vastaajien mediaani-ikä oli 34 vuotta ja iän keskihajonta 8.6 vuotta. Kokemusta opettajana työskentelystä heillä oli alle vuodesta yli 10 vuoteen. Vastaajista 194:llä oli kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, 180:llä sosionomin (AMK) tutkinto ja 34:llä opistoasteen tutkinto (lastentarhanopettajan tutkinto). Kasvatustieteen maistereita oli 48. Tutkimusaineiston keräämisen aikana, keväällä 2019, kaikilla kyselyyn osallistuneilla sosionomi (AMK) -taustaisilla vastaajilla oli lain määrittämä pätevyys työskennellä varhaiskasvatuksen opettajana. https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 77 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” Analyysimenetelmät Monimenetelmällistä tutkimusta voi kuvata määrällisen ja laadullisen aineiston välillä tapahtuvaksi merkityksiä rakentavaksi integraatioksi (Ivankova & Creswell, 2018). Tulosten tiivistämiseksi ja keskeisten sisältöjen esiin saamiseksi työn haasteita kuvaaville väitelauseille tehtiin faktorianalyysi (Maximun likelihood-menetelmä) Promax-rotaatiota käyttäen, sillä faktoreiden välillä esiintyi korrelaatioita. Faktorianalyysin KMO arvo oli 0,853 (Bartlettin testissä p < 0.001). Faktorianalyysilla saatiin viisi faktoria, jotka selittivät 68 % aineiston vaihtelusta. Faktorianalyysin tulosten perusteella muodostettiin summamuuttujat, joita käytettiin jatkoanalyyseissa. Summamuuttujien reliabiliteettia tarkasteltiin laskemalla niille Cronbachin alfa, jolla varmistettiin muuttujien sisäinen yhtenäisyys (taulukko 1). Summamuuttujien välisiä korrelaatioita tarkasteltiin korrelaatiomatriisin avulla (taulukko 2). Faktorianalyysin jälkeen ryhmiä kuvataan keskiarvojen ja -hajontojen sekä niiden välisten erojen tarkastelulla. Laadullisen aineiston analyysin ensimmäisessä vaiheessa kyselyn avoimet vastaukset luettiin useita kertoja läpi aineiston kokonaiskuvan muodostamiseksi. Määrällisen analyysin kautta syntyneitä luokkia hyödynnettiin laadullisten vastausten teemoitteluun. Laadullisesta aineistosta tunnistettiin näitä aikaisemmin tunnistettuja luokkia täydentäviä sisältöjä. (ks. Puusa 2020.) Näin muodostettiin määrällisen ja laadullisen aineiston analyyseistä yhtenäiset tulosluvut (Onwuegbuzie & Combs 2010). Varhaiskasvatustyössä koetut haasteet ja epäkohdat Tarkastelemme ensin, millaisissa tekijöissä varhaiskasvatuksen opettajat kokivat eniten epäkohtia työhyvinvoinnin ja työn tyydyttävän suorittamisen suhteen. Sen jälkeen kuvaamme tutkimukseen osallistuneiden opettajien ehdotuksia varhaiskasvatustyön tulevasta kehittämisestä. Faktorianalyysin tuloksena saadut viisi faktoria (taulukko 1) kuvaavat varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin ja arvostukseen liittyviä ilmiöitä. Ne nimettiin seuraavasti: 1) suunnittelu ja kehittäminen, 2) asiantuntijuus ja yhteistyö, 3) arvostus ja palkka,4) työn mielekkyys sekä 5) toimintaympäristö. Suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvät vastaukset olivat yhteydessä mahdollisuuksiin toteuttaa työn edellyttämää suunnittelua, kehittämistä sekä opettajan perustehtävää. Asiantuntijuuden ja yhteistyön faktori rakentui työyhteisöön liittyvistä tekijöistä kuten yhteistyöstä sekä päiväkodissa että tiimissä ja työn arvostuksesta. Kolmas faktori koostui yhteiskunnallisesta arvostuksesta ja palkasta. Neljäs faktori muodostui työn mielekkyyden kokemuksesta, lasten kanssa työskentelystä sekä työstä palautumisesta. Toimintaympäristöön liittyvään faktoriin sisältyvät päiväkodin tilojen ja arjen organisointi ja esimiehen tuki. 78 https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 Kasvatus & Aika 16 (2) 2022, 72–89 Suunnittelu ja kehittäminen Asiantuntijuus ja yhteistyö Arvostus ja palkka Mielekkyys Toimintaympäristö mahdollisuus suunnitella työtä riittävästi 1,089 mahdollisuus suunnitella työtä työehtosopimuksen edellyttämä vähimmäismäärä 0,817 mahdollisuus kehittää työtä riittävästi 0,489 mahdollisuus keskittyä työnkuvan mukaiseen työhön 0,401 ammatillinen yhteistyö päiväkodissa edistää työhyvinvointia 1,028 moniammatillinen yhteistyö edistää työhyvinvointia 0,652 yhteistyö tiimissä edistää työhyvinvointia 0,619 työn arvostus työyhteisössä 0,558 työn arvostus yhteiskunnassa 0,885 työn arvostus työnantajan taholta (kunnassa) 0,705 palkan riittävyys 0,393 työn mielekkyys 0,842 lasten kanssa työskentelyn antoisuus 0,727 työstä palautuminen 0,339 arjen organisointi 0,890 toimintaympäristön organisointi 0,514 esimiehen tuki 0,392 Cronbachin alfa 0,832 0,810 0,677 0,629 0,673 Extraction Method: Maximum Likelihood. Rotation Method: Promax with Kaiser Normalization. a. Rotation converged in 6 iterations. Taulukko 1. Varhaiskasvatuksen opettajan työn haasteita kuvaavat faktorit. Summamuuttujien välisiä korrelaatioita (taulukko 2) tarkasteltaessa käy ilmi, että koettuun arvostukseen ja työstä saatavaan palkkaan liittyvä faktori 3 ei korreloi toisten faktoreiden kanssa. Arvostukseen ja palkkaan liittyvät kokemukset työn kuormittavuudesta ja merkityksellisyydestä eivät siis suoranaisesti liity muihin työssä koettuihin epäkohtiin. Faktoreista viides, toimintaympäristön laatua kartoittava faktori, korreloi puolestaan kaikkien jäljellä olevien faktoreiden kanssa. Toimintaympäristöön ja toimintakulttuuriin liittyvät tekijät ovat siis sidoksissa suunnittelun ja kehittämisen (faktori 1), asiantuntijuuden ja yhteistyön (fakhttps://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 79 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” Heikka, Johanna; Halttunen, Leena & Waniganayake, Manjula 2016. Investigating teacher leadership in ECE centres in Finland. Varhaiskasvatuksen tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research 5 (2), 289–309 [www-lähde]. < https://journal.fi/jecer/ article/view/114062/67261 > (Luettu 11.7.2020). Heilala, Cecilia, Kalland, Mirjam, Lundkvist, Marina, Forsius, Maria, Vincze, Laszlo, & Santavirta, Nina 2021. Work Demands and Work Resources: Testing a Model of Factors Predicting Turnover Intentions in Early Childhood Education. Early Childhood Education Journal 50, 399–40. https://doi.org/10.1007/s10643-021-01166-5 Hjelt, Hanna & Karila, Kirsti 2017. Varhaiskasvatustyön paikantuminen työntekijöiden puheessa. Työelämän tutkimus 15 (3), 233–248 [www-lähde]. < https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/85276/44270 > (Luettu 8.6.2020). Hänninen, Sisko-Liisa & Valli, Siiri 1986. Suomen lastentarhatyön ja varhaiskasvatuksen historia. Keuruu: Otava. Ivankova, Nataliya & Creswell, John 2009. Mixed methods. Teoksessa Heihman, Juanita & Croker, Robert (toim.), Qualitative research in applied linguistics: A practical introduction, 23. UK: Palgrave Macmillan, 135–161. https://doi.org/ 10.1057/9780230239517_7 Johnson, R. Burke & Onwuegbuzie, Anthony 2004. Mixed Methods Research: A Research Paradigm Whose Time Has Come. Educational Researcher 33 (7), 14–26. https:// doi.org/10.3102/0013189X033007014 Julkunen, Raija 2009. Työelämän tasa-arvopolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 2009:3. Helsinki: Yliopistopaino. Jämsen, Elina 2018. Lastentarhanopettaja: ”Palkka on aivan surkea!” Suuren päiväkodin arki on täynnä sijaispulaa, rahahuolia mutta myös iloa. Yle uutiset 9.3.2018 [www-läh- de]. < https://yle.fi/uutiset/3-10108926 > (Luettu 9.3.2018). Järvensivu, Anu, Piirainen, Tatu, Nikkanen, Risto & Viitala, Elina 2011. Työntekijöiden kokema työelämän laatu suomalaisen teollisuuskonsernin Suomen ja Puolan yksiköissä. Työelämän tutkimus 9 (1), 19–36 [www-lähde]. < https://journal.fi/tyoelamantutkimus/ article/view/87357/46279 > (Luettu 9.8.2019). Kangas, Jonna & Harju-Luukkainen, Heidi 2021. What is the Future of ECE Teacher Profession? Teacher’s Agency in Finland Through the Lenses of Policy Documents. The Morning Watch: Educational and Social Analysis 47 (1), 59–75. [www-lähde] < https://journals.library.mun.ca/ojs/index.php/mwatch/article/view/2261 > (Luettu 9.4.2021). Karila, Kirsti & Kinos, Jarmo 2012. Acting as a professional in a Finnish early childhood education context. Teoksessa Miller, Linda, Dalli, Carmen & Urban, Mathias (toim.), Early childhood grows up: Towards a critical ecology of the profession. London, UK: Springer, 55–69. https://doi.org/10.1007/978-94-007-2718-2_4 Karila, Kirsti, Kosonen, Tuomas & Järvenkallas, Satu 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:30. Helsinki: Opetus-ja kultuuriministeriö. Kinos, Jarmo 2008. Professionalism – A Breeding ground for struggle. Finnish day care centre as an example. European Early Childhood Education Research Journal 16 (2), 224–241. https://doi.org/10.1080/13502930802141642 Kinos, Jarmo & Palonen, Tuire 2012. Varhaiskasvatuksen lähihistoria. Teoksessa Kettunen, Pauli & Simola, Hannu (toim.), Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 229– 248. 86 https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 Kasvatus & Aika 16 (2) 2022, 72–89 Korvajärvi, Päivi 2016. Sukupuoliero työssä: numerot ja käytännöt. Teoksessa Husso, Marita & Heiskala, Risto (toim.), Sukupuolikysymys. Helsinki: Gaudeamus, 142–160. Koskinen Sandberg, Paula 2019. Samapalkkaisuuden politiikka korporatistisessa järjestelmässä. Teoksessa Viitamaa-Tervonen, Outi, Bruun, Niklas, Nummijärvi, Anja, Nousiainen, Kevät & Koskinen Sandberg, Paula (toim.), Samapalkkaisuuden perusteet ja edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:28. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 65–77. Kupila, Päivi & Karila, Kirsti 2018. Peer mentoring as a support for beginning preschool teachers. Professional Development in Education 45 (2), 205–216. https://doi.org/ 10.1080/19415257.2018.1427130 Laine, Pertti 2015. Oppimismahdollisuudet, osaaminen ja työhyvinvointi. Aikuiskasvatus 35 (1), 30–46. https://doi.org/10.33336/aik.94120 Lanas, Maija 2017. Giving up the lottery ticket: Finnish beginning teacher turnover as a question of discursive boundaries. Teaching and Teacher Education 68, 68–76. https:// doi.org/10.1016/j.tate.2017.08.011 Lave, Jean & Wenger, Etienne 1991. Situated learning: Legitimate peripheral participation. Cambridge: Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/ CBO9780511815355 McMullen, Mary, Lee, Melissa, McCormick, Kate & Choi, Jieun 2020. Early Childhood Professional Well-Being as a Predictor of the Risk of Turnover in Child Care: A Matter of Quality. Journal of Research in Childhood Education 34 (3), 331–345. https://doi.org/10.1080/02568543.2019.1705446 Ojala, Satu, Koskinen Sandberg, Paula & Mustosmäki, Armi 2019. Ilkka Insinöörille yli 13 000 euroa Sari Sairaanhoitajaa enemmän? Sukupuolten ansioerojen kaventaminen vaatii aktiivista ohjausta. Yhteiskuntapolitiikka 84, 5–6. Onnismaa, Eeva-Leena, Kalliala, Marjatta & Tahkokallio, Leena 2017a. Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä: miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivak- si. Kasvatus & Aika 11 (3), 4–20 [www-lähde]. < https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68720/30156 > (Luettu1.4.2020). Onnismaa, Eeva-Leena, Paananen, Maiju & Lipponen, Lasse 2014. Varhaiskasvatusjärjestelmän polkuriippuvuuksien jäljillä: Exploring the Path- Dependency of Finnish Early Childhood Education and Care System. Kasvatus & Aika 8 (2), 6–21 [www-lähde]. < https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68590/29896 > (Luettu 9.4.2020). Onnismaa, Eeva-Leena, Tahkokallio, Leena, Reunamo, Jyrki & Lipponen, Lasse 2017b. Ammatin induktiovaiheessa olevien lastentarhanopettajan tehtävissä toimivien arvioita työnkuvastaan, osaamisestaan ja työn kuormittavuudesta. Varhaiskasvatuksen tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research 6 (2), 188–206 [www-lähde]. < https://journal.fi/jecer/article/view/114078/67277 > (Luettu 3.4.2020). Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020. Jatkuvan oppimisen avustukset 2020. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö [www-lähde]. < https://minedu.fi/documents/ 1410845/22835049/Jatkuvaan+oppimiseen+my %C3%B6nnetyt+avustukset+2020/4b5b37b4-f085-cae9-d1bf-650b930490af/ Jatkuvaan+oppimiseen+my%C3%B6nnetyt+avustukset+2020.pdf > (Luettu 9.7.2020). Onwuegbuzie, Anthony & Combs, Julie 2010. Emergent Data Analysis Techniques in Mixed Methods Reseach: A Syntesis. Teoksessa Tashakkori, Abbas & Teddlie, Charles (toim.), Sage Handbook of Mixed Methods in Social & Behavioral Research. London, New Delhi: Sage Publications, 397–430. https://doi.org/10.4135/9781506335193.n17 https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 87 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” Ouakrim-Soivio, Najat & Kumpulainen, Kristiina 2020. Digitaalinen portfolio varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan arvioinnissa. Varhaiskasvatuksen tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research 9 (1), 147–170 [www-lähde]. < https://journal.fi/ jecer/article/view/114127/67326 > (Luettu 9.6.2020). Paananen, Maiju & Tammi, Tuure 2017. Työn kuormittavuuden kokemusten, työn tehostamisen ja sairauspoissaolojen moniulotteiset yhteydet lastentarhanopettajan työssä. Varhaiskasvatuksen tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research 6 (1), 43–60 [www-lähde]. < https://journal.fi/jecer/article/view/114069/67268 > (Luettu 9.4.2020). Pajuriutta, Satu 2020. Päiväkodeissa huutava pula opettajista – Helsinki tyrmistyi yliopiston lisäaloituspaikkojen määrästä: ”Valtava pettymys meille”. Helsingin Sanomat 10.6.2020 [www-lähde]. < https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006536033.html > (Luettu 10.6.2020). Perho, Hannu & Korhonen, Merja 2012. Ammatillinen suuntautuminen, persoonallisuuspiirteet sekä työn laatu työuupumuksen, työn imun ja valintatyytyväisyyden tekijöinä. Lastentarhanopettajien 30 vuoden seuranta. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology 6. Joensuu: University of Eastern Finland. Puusa, Anu 2020. Näkökulmia laadullisen aineiston analysointiin. Teoksessa Puusa Anu & Juuti Pauli (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus, 145–156. Päivähoidon kasvatustavoitekomitea 1980. Päivähoidon kasvatustavoitekomitean mietintö 1980:31. Helsinki: Valtioneuvosto. Salanova, Marisa, Agut, Sonia & Peiro, José María 2005. Linking organizational resources and work engagement to employee performance and customer loyalty: The mediation of service climate. Journal of Applied Psychology 90, 1217–1227. https://doi.org/ 10.1037/0021-9010.90.6.1217 STAKES 2005. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus. Säntti, Janne 2008. Opettajan muuttuva työ vastakohtaisuuksien näkökulmasta. Kasvatus & Aika 2 (1), 7–22 [www-lähde]. < https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/ 68139/28996 > (Luettu 9.4.2021). Tashakkori, Abbas ja Creswell, John 2007. Editorial: The new era of mixed methods. Journal of mixed methods research 1 (1), 3−7. https://doi.org/10.1177/2345678906293042 Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020. Työllisyys ja työsuhteet sukupuolittain. Sukupuolten tasa-arvo. Tasa-arvotiedon keskus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [wwwlähde]. < https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/tyo-ja-toimeentulo/ tyollisyys-ja-tyosuhteet-sukupuolittain > (Luettu 11.9.2020). Thorpe, Karen, Jansen, Elena, Sullivan, Victoria, Irvine, Susan & McDonald, Paula 2020. Identifying Predictors of Retention and Professional Wellbeing of the Early Childhood Education Workforce in a Time of Change. Journal of educational change 21 (4), 623– 647. https://doi.org/10.1007/s10833-020-09382-3 Torii, Kate, Fox, Stacey & Cloney, Dan 2017. Quality is key in Early Childhood Education in Australia. Mitchell Institute Policy Paper 11/2017. Melbourne: Mitchell Institute. Tuhkanen, Ari 2019. Varhaiskasvatuksen opettajapula on pahentunut pääkaupunkiseudulla muutamassa vuodessa rajusti. Yle uutiset 12.8.2019 [www-lähde]. < https://yle.fi/ uutiset/3-10918248 > (Luettu 12.8.2020). 88 https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 Kasvatus & Aika 16 (2) 2022, 72–89 Ukkonen-Mikkola, Tuulikki & Fonsén, Elina 2018. Researching Finnish Early Childhood Teachers’ Pedagogical Work Using Layder’s Research Map. Australasian Journal of Early Childhood 43 (4), 48–56. https://doi.org/10.23965/AJEC.43.4.06 Ukkonen-Mikkola, Tuulikki & Varpanen, Jan 2020. Integrated initial and continuing training as a way of developing the professional agency of teachers and student teachers. Teaching and Teacher Education 96, 103189. https://doi.org/10.1016/ j.tate.2020.103189 Ukkonen-Mikkola, Tuulikki, Yliniemi, Raija & Wallin, Outi 2020. Varhaiskasvatus muuttuu – muuttuuko asiantuntijuus? Työelämän tutkimus 18 (4), 323–339. https:// doi.org/10.37455/tt.89217 Varhaiskasvatuslaki 2018/540.Annettu Helsingissä 13.7.2018. Venninen, Tuulikki & Leinonen, Jonna 2012. Päiväkotihenkilöstön kokemuksia omasta osallisuudestaan työyhteisössä. Teoksessa Atjonen, Päivi (toim.), Oppiminen ajassa - kasvatus tulevaisuuteen: Joensuun vuoden 2011 kasvatustieteenpäivien parhaat esitelmät artikkeleina Kasvatusalan tutkimuksia 61. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, 187–201. KT dosentti Jonna Kangas työskentelee Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina. KT Tuulikki Ukkonen-Mikkola työskentelee Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden laitoksella yliopistonlehtorina. KM väitöskirjatutkija Katja Sirvio työskentelee Kokkolan yliopistokeskuksella kasvatustieteen yksikössä yliopistonopettajana. KM väitöskirjatutkija Hanna Hjelt työskentelee Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa yliopisto-opettajana. KT dosentti Elina Fonsén työskentelee Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa kasvatus- ja koulutusalan johtajuuden apulaisprofessorina. https://doi.org/ 10.33350/ ka.109089 89