Työttömyys, nuoret ja aktivointi : väitöskirjatutkimuksen keskeisiä tuloksia

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ Työttömyys, nuoret ja aktivointi : väitöskirjatutkimuksen keskeisiä tuloksia © 2024 Janus : sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti Published version Ylistö, Sami Ylistö, S. (2024). Työttömyys, nuoret ja aktivointi : väitöskirjatutkimuksen keskeisiä tuloksia. Janus : sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 32(4), 438-445. https://doi.org/10.30668/janus.143966 2024 TyöTTömyys, nuoreT ja akTivoinTi. väiTöskirjaTuTkimuksen keskeisiä Tuloksia1 Sami Ylistö: YTT, sosiaalityön yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopisto [email protected] Janus vol. 32 (4) 2024, 438–445 johdanTo Työttömyys on nykyaikaisen yhteiskunnan keskeinen ongelma, joka herättää voimakkaita poliittisia ja aatteellisia kannanottoja. Erityisen paljon huolta ovat herättäneet nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys, koska niillä molemmilla on kauaskantoisia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia. Yksilön näkökulmasta pitkittyneellä työttömyydellä on merkittäviä vaikutuksia työttömäksi jääneiden työnhakijoiden myöhempään urakehitykseen, toimeentuloon ja jopa terveyteen (Dietrich 2012, 7; Olofsson & Wadensjö 2012, 3). Työttömyys on myös kiperä yhteiskunnallinen ongelma, koska se on yhteydessä syrjäytymiseen, köyhyyteen ja moniin muihin sosiaalisiin ongelmiin (Raunio 2006, 27, 134). Viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan työttömyyteen liittyviin ongelmiin on Suomessa pyritty vastaamaan aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan keinoin, jonka keskeisin tavoite on ollut edistää työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Tämän vuoksi työttömien palveluita on kehitetty, työttömien valvontaa on lisätty ja heidän tulonsiirtoihinsa on liitetty erilaisia ehtoja. Silti työttömyyteen liittyviä ongelmia ei ole kyetty ratkaisemaan vahvasta poliittisesta tahtotilasta huolimatta. Tässä puheenvuorossa pohdin aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan vaikutuksia erityisessä syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin, joita ovat esimerkiksi koulupudokkaat ja toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaat. Pohdintani perustuvat 24.11.2023 tarkastetun väitöskirjani keskeisimpiin tutkimustuloksiin. TuTkimuksen TeoreeTTiseT lähTökohdaT Työttömyys on klassinen esimerkki yhteiskunnan rakenteellisesta ilmiöstä, joka saa yksilöllisen ilmenemismuodon työttömäksi jääneiden ihmisten elämänkohtaloiden kautta. Siksi työttömyyden tutkimuksessa törmätään väistämättä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen perusongelmaan; miten yhteiskunnan rakenteet ja yksilöllinen toiminta kussakin tilanteessa määräytyvät (ks. Jyrkämä 1999, 137). Sen vuoksi työttömyyden tutkimuksessa on luontevaa tukeutua yhteiskunnan rakenteita ja yksilön toimijuutta yhdistävään teoreettiseen viitekehykseen. Tästä syystä päädyin väitöskirjassani (Ylistö 2023) yhdistelemään Anthony Giddensin rakenteistumisteoriaa ja elämänhallinnan monitieteellistä käsitteistöä toisiinsa. Vuosia kestäneen tutkimusprosessin aikana syntyi aineiston ja teorian vuoropuheluna laajennettu toiminnan kerrostuneisuuden malli, puheenvuorot 439 jota voidaan pitää Giddensin rakenteistumisteorian ja monitieteellisen elämänhallinnan käsitteistön välisenä synteesinä. Laajennetun toiminnan kerrostuneisuuden mallin lähtökohta on rakenteistumisteorian toiminnan kerrostuneisuuden malli (Giddens 1984a, 5; Giddens 1984b, 98), joka kuvaa toiminnan itseensä palautuvaa eli rekursiivista luonnetta. Tein Giddensin alkuperäiseen toiminnan kerrostuneisuuden malliin täydennyksiä ja tarkennuksia, jotka liittyivät inhimillisiin voimavaroihin, päätöksentekoon, toimintaan sekä toiminnan tarkoitettuihin seurauksiin. Lisäksi hahmotin toimijan ja ympäristön suhdetta ylemmän ja alemman systeemin tason avulla, jotka vastaavat kasvokkaisen vuorovaikutuksen analyyttistä erottamista yhteiskunnan ryhmätasoisista ilmiöistä. Näin syntynyttä mallia sovelsin väitöskirjassani empiirisen aineiston analyysiin. Laajennettu toiminnan kerrostuneisuuden malli on teoreettisesti muutakin kuin vain työttömien ja heidän ympäristönsä välisen vuorovaikutuksen kuvaus. Laajennettu toiminnan kerrostuneisuuden malli on tarkoitettu yleiseksi yhteiskuntateoreettiseksi viitekehykseksi, joka jäsentää toiminnan ja rakenteen sekä yksilön vapaan tahdon (voluntarismi) ja ympäristön olosuhteiden (determinismi) välisiä suhteita. Se kuvaa kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyviä palautemekanismeja, joiden kautta inhimilliset teot palautuvat tulevan toiminnan ehdoiksi. Mallin perusperiaate on se, että kaikella inhimillisellä toiminnalla on aina väistämättä tarkoitettuja ja tarkoittamattomia seurauksia, jotka muovaavat sekä toimijaa itseään mutta myös hänen ympäristöään. Toiminnan tarkoitetuilla seurauksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia seurauksia, joihin toimi- ja on tekoihin ryhtyessään alun perin pyrkinyt. Toiminnan tarkoitettujen seurausten lisäksi kaikki teot aiheuttavat myös tarkoittamattomia seurauksia, joita toimija ei ole tekoihin ryhtyessään pystynyt ennakoimaan. Toiminnan tarkoitettujen ja tarkoittamattomien seurausten välinen suhde kuvaa sitä, missä määrin elämäntapahtumat ovat olleet henkilön hallinnassa ja kuinka paljon niiden rinnalla on tapahtunut hallitsemattomia asioita. Samalla laajennettu toiminnan kerrostuneisuuden malli auttaa ymmärtämään sitä, minkä vuoksi inhimillisen elämän tapahtumilla on vahva taipumus muodostaa itse itseään vahvistavia kehämäisiä kehityskulkuja. (Ylistö 2023, 79–86.) aineisTo ja meneTelmä Valitsin tutkimukseni kohderyhmäksi alle 30-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät nuoret. Tutkimusta varten haastateltiin Jyväskylän alueelta 28 nuorta, joiden työttömyys oli pitkittynyt. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten työttömyyden pitkittyminen oli seurausta moninaisista erilaisista syistä ja myös heidän elämäntilanteissaan ja elämänhistoriassa oli huomattavia keskinäisiä eroja. Näin ollen haastatellut nuoret eivät olleet yhtenäinen ryhmä. Siitä huolimatta suurimmalle osalle haastatelluista nuorista oli kasautunut huomattava määrä syrjäytymiseen liittyviä riskejä, joita olivat muun muassa lastensuojelun sijoitukset, toisen asteen opintojen keskeytykset, toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuus ja erilaiset työ- ja toimintakyvyn vajeet. Samalla haastateltujen nuorten voidaan katsoa kuuluvan työt- puheenvuorot 440 tömyyden kovaan ytimeen, joiden työllistäminen on erityinen yhteiskuntapoliittinen haaste. Tutkimukseni keskeisin tavoite on ollut ymmärtää syvällisesti näiden nuorten ajattelutapoja sekä heidän tekemiään valintoja työmarkkinoilla. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten elämän realiteetteja, poliittista päätöksentekoa, aktivointitoimenpiteitä, lakisääteisiä ja hallinnollisia velvoitteita sekä vuorovaikutusta työvoima- ja sosiaalipalveluissa työskentelevien viranomaisten kanssa sellaisena kuin ne nuorille itselleen näyttäytyvät. Sen vuoksi väitöskirjani on osa aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan tutkimusta ja se kiinnittyy erityisesti sellaisiin aiempiin tutkimuksiin, joissa työttömyyttä ja sen seurauksia sekä työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumista tarkastellaan työttömäksi jääneiden asiakkaiden näkökulmasta (esim. Assmann ym. 2020; Elonen ym. 2017; Kortteinen & Tuomikoski 1998; Mäntyneva & Hiilamo 2018; Näre & Näre 2022; Ylistö & Husu 2021). Pitkäaikaistyöttömien nuorten haastattelut toteutettiin elämänkulkuhaastatteluina, jotka alkoivat nuorten lapsuudesta ja etenivät siitä kouluaikaisiin tapahtumiin sekä heidän myöhempiin elämänvaiheisiinsa, jotka liittyivät muun muassa työssäkäyntiin ja työttömyyteen. Aineiston analyysissä on hyödynnetty voimakkaasti strukturoituja laadullisia analyysimenetelmiä, joiden avulla on pyritty varmistamaan aineiston analyysin systemaattisuus. Analyysimenetelmän struktuurilla viittaan analyysin tekniseen suorittamiseen liittyvään ohjeistukseen. Aineiston analyysissä hyödynnettiin induktiivista sisällönanalyysiä, juonirakenneanalyysiä ja käsitekartta-analyysiä. Tutkimuksen kokonaisuutta yhdistävä metodinen ratkaisu perustuu Derek Layderin (1998) adaptiiviseen teorianmuodostukseen, joka korostaa empiirisen tutkimuksen ja teorianmuodostuksen välistä vuorovaikutteista suhdetta. Adaptiivisessa teorianmuodostuksessa hyödynnetään tarpeen mukaan sekä induktiivista että deduktiivista päättelyä tutkimuksen eri vaiheissa ja sen seurauksena muotoutui laajennettu toiminnan kerrostuneisuuden malli, joka tarjosi riittävät teoreettiset välineet aineiston systemaattiselle tulkitsemiselle. keskeiseT TuTkimusTulokseT ja niiden TyövoimapoliiTTinen merkiTys Tutkimukseni tulokset problematisoivat vastikkeellisten aktivointitoimenpiteiden kohdentamista kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin. Tutkimukseni mukaan nuorten työttömyyden pitkittyminen oli seurausta realististen työllistymismahdollisuuksien puutteesta sekä nuorten elämänkulkuun kasautuvista vastoinkäymisistä. Vastoinkäymiset olivat alkaneet kasautua yleensä jo haastateltujen nuorten lapsuudessa ja ne leimasivat myös heidän koulunkäyntiään sekä nuoruuttaan. Vastoinkäymisten suuri määrä ja onnistumisen kokemusten vähäisyys saivat aikaan vuosien saatossa pysyviä käyttäytymismuutoksia. Elämänkulkuun kasautuvien vastoinkäymisten suuri määrä heikensi nuorten voimavaroja, lannisti heitä, altisti heidät mielentervey den ongelmille ja lisäsi välttämiskäyttäytymistä. Välttämiskäyttäytymisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä toimintamalleja, joiden tavoite on ongelmien ratkaisemisen sijasta niiden kartteleminen. Kasautuvat vastoinkäymiset luonnehtivat usein puheenvuorot 441 myös haastateltujen nuorten vuorovaikutusta työnantajien kanssa. Aineistossa on useita esimerkkejä erittäin tarmokkaista nuorista työnhakijoista, jotka eivät ponnisteluistaan huolimatta olleet päässeet töihin. Heidän kohdallaan työnhausta tuli yksi heidän elämäänsä kuormittavista vastoinkäymisten sarjoista, koska kovakaan yrittäminen ei ollut johtanut työllistymiseen. Heidän työttömyytensä ei johtunut työhaluttomuudesta tai työn vastaanottamisen heikoista kannustimista, vaan siitä, että he eivät täyttäneet työnantajien rekrytointivaatimuksia. Se oli haastateltujen nuorten työttömyyden pitkittymisen keskeisin syy. Vastavalmistuneet, hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat nuoret reagoivat poliittisiin toimenpiteisiin eri tavalla kuin vastoinkäymisten lannistamat, kouluttamattomat ja köyhät nuoret. Poliittisen päätöksenteon tasolla nämä työttömien eri ryhmien väliset erot tunnistetaan huonosti, koska kaikki- en työttömien oletetaan toimivan jotakuinkin samalla tavalla. Aktivointiin liittyvät riskit näyttävät lisääntyvän sitä mukaa, kun kohderyhmän työllistymisvalmiudet heikkenevät. Vastikkeellisten aktivointitoimenpiteiden voimakas kohdentaminen erityisesti toimeentulotukiasiakkaisiin on erittäin riskialtis valinta, koska toimeentulotukiasiakkaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja heidän riskinsä kärsiä aktivoinnin kielteisistä haittavaikutuksista on merkittävä. Tutkimukseni mukaan toimenpiteiden keskeytykset ja niihin liittyvät työvoimapoliittiset sanktiot ovat merkittävä työllistämistoimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia aikaan saava mekanismi. Työvoimapoliittisten sanktioiden tarkoitus on kannustaa työttömiä työllistymään, mutta haastattelemieni nuorten osalta sanktiot näyttivät lähinnä toimivan tätä tarkoitusta vastaan. Ne eivät johtaneet nuorten työllistymiseen, vaan päinvastoin heidän ongelmiensa kasautumiseen, joka vaikeutti myös heidän myöhempää työllistymistään. Lisäksi osa nuorista katosi kokonaan ainakin tilapäisesti palveluiden piiristä sanktioiden seurauksena, mikä viivästytti heidän avun saantiaan. Toimeentulotuen sanktioiden keskeisin ongelma on se, että ne voivat toimia kannustimina ainoastaan silloin, kun niiden kohderyhmillä on aitoja mahdollisuuksia toimia kannusteiden viitoittamalla tavalla. Mikäli nämä realistiset mahdollisuudet puuttuvat, muuttuvat kannustimet yksioikoisiksi rangaistuksiksi. Sen vuoksi toimeentulotukeen kohdennettujen sanktioiden odotettavissa olevat työllistymisvaikutukset ovat minimaaliset. Realististen työllistymismahdollisuuksien puuttuessa aktivoivan työvoima- ja sosiaalipolitiikan asettamat velvoitteet vaikuttivat haastatelluista nuorista usein varsin epärealistisilta. Sen vuoksi työttömiä koskevien velvoitteiden mukaiset toimintamallit voivat muodostaa pitkäaikaistyöttömille nuorille henkisesti raskaan rasitteen. Tästä syystä nuoret turvautuivat usein työttömiä koskevasta institutionaalisesta kontekstista poikkeaviin toimintamalleihin, jotka tekevät työttömyydestä henkisesti siedettävämpää. Siksi haastatellut nuoret eivät useinkaan hakeneet aktiivisesti töihin tai opiskelemaan. Osa nuorista näytti myös laitostuneen työllistämistoimenpiteisiin, koska he eivät osallistuneet niihin parantaakseen työllistymismahdollisuuksiaan. Sen sijaan he osallistuivat työllistämistoimenpiteisiin saadakseen mielekästä tekemis- puheenvuorot 442 tä tai hankkiakseen pieniä lisäansioita. Osa nuorista pyrki myös vetäytymään työmarkkinoilta vaikeiden elämäntilanteiden vuoksi, koska silloin heidän voimavaransa olivat suurimmaksi osaksi sidottuja arjesta selviytymiseen. Silloin voimavaroja ei ollut riittävästi työllistymiseen liittyviin ponnisteluihin. Miten suuresta työttömien ryhmästä tässä oikein puhutaan? Laadullisen haastatteluaineiston avulla ei ole mahdollista tehdä määrällisiä yleistyksiä, mutta tilastotietojen avulla ongelman suuruusluokasta on mahdollisuus tehdä jonkinlainen karkea arvio. Tutkimukseen osallistuneiden pitkäaikaistyöttömien nuorten ongelmat ovat tyypillisiä toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaille, joilla tarkoitetaan vähintään 10 kuukautta vuoden aikana toimeentulotukea saaneita henkilöitä. THL:n toimeentulotuki 2022 tilastoraportin mukaan toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaita oli Suomessa noin 84 000 henkilöä (THL 2023). THL:n lukujen mukaan toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaista noin 70 prosenttia on työttömiä, koska heidän lisäkseen tähän ryhmään kuuluu muun muassa opiskelijoita, eläkeläisiä ja pienituloisia työntekijöitä. Sen vuoksi THL:n tilastoraportin perusteella ei ole mahdollista määrittää työttömien toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaiden tarkkaa määrää. Toisaalta väitöskirjani osoittaa, että samankaltaiset ongelmat ulottuvat ainakin jossain määrin myös työmarkkinatukea saaviin pitkäaikaistyöttömiin. Näin ollen kyse on todennäköisesti pitkäaikaistyöttömiä koskevasta yleisemmästä ongelmasta. Työ- ja elinkeinoministeriön lokakuun 2023 työllisyyskatsauksen mukaan yli 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli Suomessa noin 89 000 (TEM 2023). Todennäköisesti pitkäaikaistyöttömien ja toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaiden lukumäärät kuvaavat ainakin karkeasti väitöskirjassani käsiteltyjen ongelmien kokoluokkaa. Siksi kyse ei ole pienestä työttömien marginaalisryhmästä, joka voidaan niin vain sivuuttaa poliittisessa päätöksenteossa. yhTeenveTo ja johTopääTökseT Väitöskirjaa kirjoittaessani en osannut arvata, että Petteri Orpon hallitus kaavailisi toimeentulotuen kokonaisuudistusta, jonka keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu toimeentulotuen kannustinloukkujen purkaminen. Hallitusohjelman mukaan toimeentulotukeen ollaan liittämässä aiempaa vahvempia ehtoja, jotka velvoittavat toimeentulotukiasiakkaita hakeutumaan töihin ja koulutukseen tai osallistumaan työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Samanlaisia työttömien viimesijaiseen toimeentuloturvaan kohdistuvia toimenpiteitä on käytössä monissa muissa Euroopan maissa (Penttilä & Hiilamo 2017). Toimeentulotuen kokonaisuudistuksen yhteydessä hallitus tavoittelee myös 100 miljoonan säästöjä toimeentulotukimenoissa, jonka lisäksi asumistukeen ja työttömyysturvaan on suunnitteilla leikkauksia. Hallituksen toimesta ollaan selvittämässä myös voiko perustoimeentulotuen maksun katkaista kokonaan, mikäli hakija ei täytä häneen kohdistuvia työvoimapoliittisia velvoitteita. Näiden toimenpiteiden julkilausutut tavoitteet ovat työllisyyden lisääminen ja pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkuuden vähentäminen. artikkelit 443 Nykyisen hallituksen hallitusohjelman toimeentulotukea ja työttömyyskorvauksia koskevat linjaukset edustavat jyrkkää uusliberalistista suhtautumista työttömyyteen ja työttömiin, koska työttömyys tulkitaan niissä varsin yksioikoiseksi kannustinongelmaksi. Kannustinajattelun näkökulmasta työttömyyden varsinaisena syynä pidetään työttömien työhaluttomuutta, joka on seurausta liian anteliaasta toimeentuloturvasta. Tämän ajattelumallin seurauksena työtä vieroksuvista ja työtä välttelevistä työttömistä on tullut julkisessa ja poliittisessa keskustelussa lähes myyttinen ihmisjoukko, jota on ollut vaikeaa löytää tieteellisissä tutkimuksissa. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet viimeisten vuosikymmenien aikana toistuvasti, että nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymisen ensisijaiset esteet eivät liity työttömi- en puuttuvaan työhalukkuuteen (esim. Tuohinen 1990, 18; Tuppurainen 2010, 19; Ylistö 2018, 42) tai työn vastaanottamisen kannustimiin (Hämäläinen ym. 2020, 48). Sen sijaan tutkimuksissa on havaittu toistuvasti, että työttömät ottavat vastaan työtä, vaikka se ei olisi lyhyellä aikavälillä taloudellisesti kannattavaa (esim. Parpo 2007, 46, 72; Holm & Kyyrä 1997, 39; Hiilamo 2003). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö taloudellisilla kannustimilla olisi lainkaan merkitystä, mutta niiden vaikutukset eivät ole läheskään niin kaikenkattavia kuin yleisesti päättäjät näyttävän olettavan. Työttömyys on kannustinloukkuja monimutkaisempi ongelma. Tutkimustulokseni eivät tarkoita sitä, että työttömien aktivointi olisi yksiselitteisesti huonoa politiikkaa enkä myöskään väitä, että työttömien parissa työskentelevät viranomaiset tekisivät työtään huonosti. Ennemminkin kyse on siitä, että pitkäaikaistyöttömi- en nuorten työllistymistä vaikeuttavat usein moninaiset ja varsin vaikeaselkoiset ongelmat. Siksi pitkäaikaistyöttömien nuorten parissa työskentelevät eri alojen ammattilaiset joutuvat usein varsin vaikeaan välikäteen, koska heidän hankalaksi tehtäväkseen jää aktivoivan työvoima- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden ja heikossa työmarkkinaasemassa olevien nuorten elämän realiteettien yhteensovittaminen. Siitä huolimatta se on ainakin toistaiseksi ollut mahdollista. Tutkimukseni osoittaa, että hyvin suunnitellut aktivointitoimenpiteet voivat oikein ajoitettuna ja kohdennettuna kohentaa nuorten hyvinvointia sekä auttaa heitä kuntoutumaan ja työllistymään työmarkkinoille. Tästä näkökulmasta työvoimapoliittisten toimenpiteiden keskeinen tavoite on kasautuvien onnistumisen kokemusten aikaansaaminen, koska ne auttavat nuoria katkaisemaan työttömyyttä ylläpitävän kielteisen tapahtumaketjun ja suuntautumaan vakavissaan työmarkkinoille. Kyse on kuitenkin yleensä vuosia kestävästä ja polveilevasta prosessista, jonka ylhäältä päin määrätyt rangaistustoimenpiteet voivat katkaista. Näyttää siltä, että työmarkkinoiden kasvavien osaamisvaatimusten seurauksena aiempaa pienemmät osaamiseen tai työkykyyn liittyvät ongelmat voivat muodostaa pysyviä esteitä työllistymiselle. Samaan aikaan aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan uudistukset ovat kohdistuneet lähinnä työttömiin yksilöihin, mutta heidän työllistymismahdollisuuksiaan lisäävät ratkaisut ovat jääneet alimitoitetuiksi. Nykyinen hallitus ei näytä hallitusohjelmansa perusteella tuovan muutosta tähän kehi- artikkelit 444 tykseen. Hallitusohjelmassa on luvattu satsata määrärahoja erityisesti nuorten ammatilliseen kuntoutukseen ja vammaisten työllistymisen edistämiseen. Nämä ovat tärkeitä ja perusteltuja uudistuksia, mutta jälleen kerran hallitusohjelman sanavalinnoista tulee sellainen olo, että ne eivät auta suurinta osaa sen kaltaisista nuorista, joita olen tutkimukseeni haastatellut. Suurimmalta osalta haastatelluista nuorista puuttuivat lääketieteelliset diagnoosit, jotka oikeuttaisivat heidät erityistukitoimiin. Toisaalta kuntoutuksen toimenpiteet voivat olla yksilökeskeisiä, eivätkä ne tällaisina lisää osatyökykyisen ja heikosti osaavan työvoiman kysyntää. Siksi vaikeasti työllistyvien työttömien työllistymismahdollisuuksia parantavat uudistukset ovat tulevaisuuden keskeinen yhteiskuntapoliittinen haaste. Jos sitä ei kyetä ratkaisemaan, meidän on pakko hyväksyä se, että huomattava osa työikäisistä syrjäytyy pysyvästi avoimilta työmarkkinoilta. Eikä tätä ongelmaa ole mahdollista ratkaista kannustinloukku- ja purkamalla tai työttömien työmoraalia vahvistamalla, koska ongelman ydin näyttää olevan siinä, että huomattava joukko työttömiä työnhakijoita ei täytä työnantajien rekrytointivaatimuksia. Se on ongelma, jonka haluan myös nykyisen hallituksen ottavan tosissaan. viiTe 1 Lectio praecursoria on esitetty Jyväskylän yliopiston Seminarium-rakennuksen vanhassa juhlasalissa 24.11.2023 sosiaalityön tieteenalaan kuuluvan väitöskirjan ” Työttömyys, nuoret ja aktivointi. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla” tarkastustilaisuudessa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimi akatemiatutkija dosentti Lotta Haikkola Nuorisotutkimusseurasta. kirjallisuus Assmann, Marie-Luise & Tolgensbakk, Ida & Vedeler, Janikke & Bøhler, Kjetil (2020) Public employment services: Building social resilience in youth? Social Policy & Administration 55 (4), 659–673. https://doi.org/10.1111/spol.12649 Dietrich, Hans (2012) Youth unemployment in Europe. Theoretical considerations and empirical findings. Berlin: Friedrich Ebert Stiftung. Elonen, Noora & Niemelä, Jukka & Saloniemi, Antti (2017) Aktivointi ja pitkäaikaistyöttömien monenlainen toimijuus. Janus 25 (4), 280–296. Giddens, Anthony (1984a) The constitution of society. Cambridge: Polity Press. Giddens, Anthony (1984b) Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia. Toiminnan, rakenteen ja ristiriidan käsitteet yhteiskunta-analyysissä. Helsinki: Otava. Hiilamo, Heikki (2003) Työ kannustaa enemmän kuin laskelmat osoittavat. Yhteiskuntapolitiikka 68 (1), 83–89. Holm, Pasi & Kyyrä, Tomi (1997) Tulojen vaikutus työmarkkinasiirtymiin. VATT- tutkimuksia 40. Helsinki: VATT. Hämäläinen, Kari & Kanninen, Ohto & Simanainen, Miska & Verho, Jouko (2020) Perustulokokeilun työllisyysvaikutukset. Teoksessa Olli Kangas, Signe Jauhiainen, Miska Simanainen & Minna Ylikännö (toim.) Suomen perustulokokeilun arviointi. Helsinki: STM, 32–49. Jyrkämä, Jyrki (1999) Toimintatutkimus ja sosiaaliset toimintakäytännöt – giddensiläisiä näkökulmia toimintatutkimukseen. Teoksessa Hannu Heikkinen, Rauno Huttunen & Pentti Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena, 137–154. Kortteinen, Martti & Tuomikoski, Hannu (1998) Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Helsinki: Tammi. Layder, Derek (1998) Sociological practice – Linking theory and social research. London: SAGE. https://doi. org/10.4135/9781849209946 Mäntyneva, Päivi & Hiilamo, Heikki (2018) Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka työtoiminnassa. Etnogra- puheenvuorot 445 finen tutkimus kolmella kuntouttavan työtoiminnan kentällä. Yhteiskuntapolitiikka 23 (1), 18–28. Näre, Sari & Näre, Lena (2022) Työttömyys sattuu. Arjen kamppailuja työllistämistoimien rattaissa. Helsinki: Gaudeamus. Olofsson, Jonas & Wadensjö, Eskil (2012) Youth, education and labour market in the Nordic countries. Similar but not the same. Berlin: Friedrich Ebert Stiftung. Parpo, Antti (2007) Työllistymisen esteet. Stakesin Raportteja 11/2007. Helsinki: Stakes. Penttilä, Reetta & Hiilamo, Heikki (2017) Toimeentulotuen saajien sanktiointi eurooppalaisessa vertailussa. Yhteiskuntapolitiikka 82 (4), 404–416. Raunio, Kyösti (2006) Syrjäytyminen: sosiaalityötä kiinnostavia näkökulmia. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. TEM (2023) Työllisyyskatsaus elokuu 2023. Helsinki: TEM. THL (2023) Toimeentulotuki 2022. Tilastoraportti 26/2023. Helsinki: THL. Tuohinen, Riitta (1990) Työlle viileä sukupolvi? Nuorten työlle antamista merkityksistä, niiden tutkimisesta ja tulkinnasta. Työpoliittinen tutkimus nro 1. Helsinki: Työministeriö. Tuppurainen, Simo (2010) Nuorten asenteita työtä, työn sisältöä ja koulutusta kohtaan. Työpoliittinen aikakauskirja 53 (4), 14–22. Ylistö, Sami (2018) Why do young people give up their job search? Nordic Journal of Working Life Studies 8 (3), 27–45. https://doi.org/10.18291/njwls. v8i3.109539Ylistö 2023 Ylistö, Sami (2023) Työttömyys, nuoret ja aktivointi. Tutkimus pitkäaikaistyöttömi- en nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Ylistö, Sami & Husu, Hanna-Mari (2021) Negative emotional consequences of labour market activation policies for longterm unemployed young adults in Finland. International Journal of Sociology and Social Policy 41 (13), 1–15. https:// doi.org/10.1108/IJSSP-02-2021-0039