Kognitiivinen turvallisuus yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kontekstissa

Tuomas Särkilahti KOGNITIIVINEN TURVALLISUUS YHTEISKUNNAN ELINTÄRKEIDEN TOIMINTOJEN KONTEKSTISSA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO INFORMAATIOTEKNOLOGIAN TIEDEKUNTA 2024 TIIVISTELMÄ Särkilahti, Tuomas Kognitiivinen turvallisuus yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kontekstissa Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2024, 85 s. Turvallisuus ja strateginen analyysi, pro gradu -tutkielma Ohjaaja: Grahn, Hilkka Informaatio- ja hybridivaikuttaminen ovat nykyaikana jatkuvasti otsikoissa, ja tuntuvat uhkaavan niin yhteiskuntia kuin yksilöitäkin. Näiden vaikutus perustuu pitkälti ihmisten mielissä tapahtuvaan käsitysten ja uskomusten muokkaamiseen. Myös joidenkin sosiaalisen median sovellusten on esitetty vaikuttavan ihmisten ajattelun taitoihin ja näin uhkaavan heidän hyvinvointia. Tämä tutkimus tarkastelee ilmiötä kognitiivisen turvallisuuden termin kautta. Kognitiivinen turvallisuus tarkoittaa tilaa, jossa ihmisen ajattelun, mielipiteen muodostuksen, tunteiden sekä tiedonkäsittelyn prosessit ja kyvykkyydet toimivat vapaasti ilman ei-toivottua ulkopuolista vaikuttamista. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää kognitiivisen turvallisuuden ilmiötä osana suomalaista yhteiskuntaa ja yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa miten kognitiivinen turvallisuus muodostuu, minkälainen merkitys kognitiivisella turvallisuudella on suomalaiselle yhteiskunnalle ja miten kognitiivinen turvallisuus vaikuttaa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Asiantuntijoiden teemahaastatteluilla pyritään selvittämään kognitiivisen turvallisuuden ilmiön ominaisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä kognitiivisen turvallisuuden nykytilan suhdetta valtiollista turvallisuustoimintaa ohjaaviin asiakirjoihin. Ilmiön kokonaisvaltaisen ymmärryksen mahdollistamiseksi tutkimuksessa tarkastellaan kognitiivista turvallisuutta lisäksi sosiaalisen ekologian mallin kautta. Tämä tarkastelu auttaa ymmärtämään kognitiivisen turvallisuuden sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muokkautuvana prosessina, johon vaikuttavat yksilön lähipiirin lisäksi muun muassa yhteiskunnalliset instituutiot sekä kulttuuri. Asiantuntijoiden haastattelujen analysoinnin kautta kognitiivinen turvallisuus näyttäytyy tulevaisuuden tärkeänä ilmiönä, josta ei tänä päivänä käydä tarpeeksi yhteiskunnallista keskustelua. Asiantuntijat näkevät kognitiivisen turvallisuuden monitahoisena ilmiönä, jonka käsittely valtiollisissa turvallisuustoimintaa määrittävissä asiakirjoissa on puutteellista, eikä ilmiö saa osakseen riittävästi huomiota. Kognitiivinen turvallisuus näyttäytyi asiantuntijoille perustavanlaatuisena yhteiskuntarauhaa ja ihmisten hyvinvointia turvaavana ominaisuutena, joka on vaarassa heikentyä tulevaisuudessa, jos sen turvaamiseksi ei ryhdytä toimiin. Tutkimus on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa KILPI-hanketta. Asiasanat: kognitio, turvallisuus, yhteiskunta, elintärkeät toiminnot ABSTRACT Särkilahti, Tuomas Cognitive security in the context of society’s vital functions Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2024, 85 p. Security and Strategic Analysis, Master’s Thesis Supervisor: Grahn, Hilkka Information operations and hybrid influencing are making headlines these days, and seem to threaten both individuals and societies. Their effects are largely based on altering people’s perceptions and beliefs within their own minds. Also, some social media applications have been accused of affecting people’s thinking skills, thus threatening their well-being. This study examines the phenomenon through the term of cognitive security. Cognitive security means a state, where one’s thinking, opinion forming, feelings and information processing capabilities function free from unwanted external influencing. The aim of this study is to examine cognitive security as a part of Finnish society and its vital functions. The forming of cognitive security, its meaning to Finnish society and cognitive security’s effects on society’s vital functions are studied, among other things. Through the use of focused expert interviews, the aim is to look into the qualities of cognitive security as a phenomenon in Finnish society, and the current state of cognitive security in relation to governmental documents defining security and preparedness. To enable a holistic understanding of the phenomenon, this study also examines cognitive security through the theory of social ecology. This advances the understanding of cognitive security as a process which is shaped by social interaction, and affected by institutions and culture, in addition to one’s social contacts. Through the analysis of expert interviews, cognitive security appears as an important phenomenon of the future, and which is not adequately addressed in public societal discussions. Experts view cognitive security as a multifaceted phenomenon, which doesn’t get the attention it deserves, and which is inadequately covered in governmental documents that define national security. Cognitive security appeared to the experts as a foundational part of societal serenity and well-being of people, and which is in danger of deteriorating, if actions are not taken to secure it. This study is part of the Ministry of Education and Culture-funded KILPI project. Keywords: cognition, security, society, vital functions KUVIOT KUVIO 1 Tyypillinen sosiaalisen ekologian visualisointi (Begun, 2024) ............ 29 KUVIO 2 Esimateriaalin sosiaalisen ekologian visualisointi (Drew, 2022). ........ 30 TAULUKOT TAULUKKO 1 Haastateltavien edustamat organisaatiot ...................................... 36 TAULUKKO 2 Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (2017) mukaiset strategiset tehtävät .......................................................................................................................... 81 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT KUVIOT JA TAULUKOT 1 JOHDANTO ........................................................................................................... 7 2 AIEMPI TUTKIMUS, ASIAKIRJAT JA TEORIA ............................................ 10 2.1 Aiempi tutkimus ........................................................................................ 11 2.1.1 Ulkomainen tutkimus ...................................................................... 11 2.1.2 Naton asiakirjat ................................................................................. 14 2.1.3 Suomalainen tutkimus ..................................................................... 16 2.2 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ........................................................ 17 2.2.1 Turvallisuustoimijat ......................................................................... 18 2.2.2 Kokonaisturvallisuus ....................................................................... 18 2.2.3 Varautuminen ................................................................................... 19 2.2.4 Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot .............................................. 19 2.3 Kansallinen riskiarvio ............................................................................... 22 2.3.1 Turvallisuusympäristö muutoksessa ............................................ 22 2.3.2 Arvioidut uhkamallit ja häiriötilanteet ......................................... 24 2.4 Sosiaalisen ekologian malli ...................................................................... 28 3 TUTKIMUSMENETELMÄ ................................................................................ 32 3.1 Tutkimuksen rakentuminen ..................................................................... 33 3.2 Haastattelututkimus .................................................................................. 34 3.3 Haastattelujen järjestelyt ........................................................................... 35 3.4 Aineiston analysointi................................................................................. 37 4 TULOKSET ........................................................................................................... 39 4.1 Kognitiivisen turvallisuuden rakentuminen ......................................... 39 4.2 Kognitiivinen turvallisuus ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot .... 42 4.2.1 Johtaminen ........................................................................................ 42 4.2.2 Kansainvälinen ja EU-toiminta ...................................................... 44 4.2.3 Puolustuskyky .................................................................................. 45 4.2.4 Sisäinen turvallisuus ........................................................................ 46 4.2.5 Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus .................................... 47 4.2.6 Väestön toimintakyky ja palvelut .................................................. 49 4.2.7 Henkinen kriisinkestävyys ............................................................. 50 4.3 Kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa ................. 51 4.3.1 Merkitys – arviointi – tulevaisuus ................................................. 51 4.3.2 Vastuunjako valtionhallinnossa ..................................................... 54 4.3.3 Kognitiivisen turvallisuuden suojaaminen .................................. 55 4.4 Kognitiivinen turvallisuus osana sosiaalista ekologiaa ....................... 59 4.4.1 Makrotaso .......................................................................................... 61 4.4.2 Eksotaso ............................................................................................. 62 4.4.3 Mikrotaso ........................................................................................... 63 4.5 Yhteenveto .................................................................................................. 63 4.5.1 Kognitiivisen turvallisuuden rakentuminen ................................ 64 4.5.2 Kognitiivinen turvallisuus ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ............................................................................................................. 64 4.5.3 Kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa ........ 66 4.5.4 Kognitiivinen turvallisuus osana sosiaalista ekologiaa .............. 67 5 POHDINTA ......................................................................................................... 69 5.1 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi .................................................. 73 5.2 Jatkotutkimusaiheita ................................................................................. 75 LÄHTEET ...................................................................................................................... 76 LIITE 1 YHTEISKUNNAN TURVALLISUUSSTRATEGIAN (2017) STRATEGISET TEHTÄVÄT – TAULUKKO ............................................................ 81 LIITE 2 HAASTATTELUKYSYMYKSET .................................................................. 85 Suomalaisten informaatioympäristö on nopeassa muutoksessa, jota edistävät muun muassa digitalisaatio sekä datan määrän räjähdysmäinen kasvu (Sitra, 2023). Perinteisten medioiden asemaa haastavat digitaaliset alustat ja sosiaalisen median palvelut, esimerkiksi Tiktok on jo saavuttanut aseman suomalaisten nuorten tärkeimpänä uutiskanavana (Uutismedian liitto, 2024). Samaan aikaan turvallisuustoimijat varoittavat väärän tiedon leviämisestä, mitä pidetään jo suurimpana globaalina uhkana lyhyellä aikavälillä (Maailman talousfoorumi, 2024). Suomalaisia ja muita eurooppalaisia uhkaa muun muassa Venäjän vaalivaikuttaminen (HS, 3.3.2024), jota on todistetusti tapahtunut myös aiemmin (Vicic & Gartzke, 2024; Keating & Schmitt, 2021; Badawy ym., 2018). Tahallisen informaatiovaikuttamisen lisäksi myös sosiaalisen median sovellusten on esitetty olevan osa kognitioomme vaikuttamista (Ionescu & Licu, 2023; Bulut, 2023; The Guardian, 25.3.2023). Digitaaliset palvelut ja erityisesti sosiaalinen media ovat merkittävässä roolissa informaation tuottajina ja välittäjinä tänä päivänä, ja niitä hallinnoivat globaalit teknologiayritykset kerryttävät yhä enemmän dataa ja valtaa näiden käyttäjämäärien yhä lisääntyessä (ETLA, 2020). Sosiaalisessa mediassa käyttäjät altistuvat palveluntuottajien määrittämien algoritmien mukaiselle sisällölle, mikä muokkaa heidän käsitystään todellisuudesta (Van Dijck, 2013; Pariser, 2011; Zimmer ym., 2019). Edellä mainitut tekijät muokkaavat Suomen turvallisuusympäristöä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Verkon kautta saatava informaatio vaikuttaa kansalaisten käsityksiin ja toimintaan, mikä voi tukea tai heikentää yhteiskunnan turvallisuutta sisältä päin. Ulkoiset tahot hyödyntävät digitaalisia kanavia oman narratiivinsa ja agendansa edistämisessä, ja pyrkivät muokkaamaan vastaanottajien käsityksiä ja mielipiteitä itselleen edullisiksi (Mikkola ym., 2018; Haroro, 2015; Starbird, Arif & Wilson 2019). Tätä toimintaa tehostavat sosiaalisen median algoritmit, jotka tuottavat käyttäjille näkyviin heidän kanssa samanmielistä sisältöä (Cinelli ym., 2018; Yardi & Boyd, 2010; Zimmer ym., 2019). Informaatiovaikuttamisen strategiat hyödyntävät olemassa olevia yhteiskunnallisia jakolinjoja ja kärjistynyttä keskustelua, jota kiihdyttämällä ne voivat vaikuttaa kohdevaltion 1 JOHDANTO 8 sisäiseen kehitykseen (Mikkola ym., 2018; Tucker ym., 2018; Whyte, Thrall & Mazanec (toim.), 2020). Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) on ylin yhteiskunnallista turvallisuustyötä ohjaava asiakirja, joka määrittää vastuualueet turvallisuustoimijoille (YTS, 2017). Edellä kuvatun kaltaiset uhkat, joissa yhdistyvät sotilaalliset ja eisotilaalliset piirteet, tunnistetaan YTS:ssa, mutta vastuuta niiden torjunnasta ei suoraan osoiteta millekään toimijalle. Sotilaalliset uhkat osoitetaan puolustushallinnolle, mutta vastuu ei-sotilaallisten uhkien torjunnasta jakautuu valtiollisten toimijoiden kesken. Ihmisten mielipiteisiin, päätöksenteon kyvykkyyteen sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun kohdistuvat uhkat jäävät vaille nimettyä vastuutahoa. Tämän voidaan nähdä jättävät aukon yhteiskunnan puolustukseen nimenomaan ihmisten mielen toiminnan, kognition, osalta. Kognitiolle ei ole yleistä tiedeyhteisön hyväksymää määritelmää (Allen, 2017). Yleisesti sen katsotaan käsittävän ihmismielen toiminnan laajasti, aistien tuottaman datan prosessoinnista tiedonkäsittelyyn ja mielipiteen muodostukseen. Tässä tutkimuksessa kognitiolla tarkoitetaan kaikkea ihmisen tietoisuutta ja tiedonkäsittelyä sekä tunteita, pitäen sisällään muun muassa ajattelun, oppimisen, toiminnan ohjauksen sekä käsitysten muodostamisen toiminnot. Myös turvallisuus on moniulotteinen käsite, jonka määritelmä muuttuu ajan mukana, kun uusia ilmiöitä tarkastellaan turvallisuuden näkökulmasta. Yleistäen turvallisuutta voidaan kuvata vapautena uhkista ja riskeistä (Eskola, 2008). Kognitiiviselle turvallisuudelle ei myöskään ole tiedeyhteisössä vakiintunutta määritelmää, joten tässä tutkimuksessa kognitiivisesta turvallisuudesta käytetään KILPI-hankkeen piirissä kehitetty määritelmää. Tämän mukaan kognitiivinen turvallisuus on tila ja prosessi, jossa ei-toivottu pahantahtoinen vaikuttaminen tai manipulointi ei pysty muuttamaan ihmisen kognitiivisia prosesseja, ja joka voidaan saavuttaa tiedon ja tilannetietoisuuden avulla (Grahn & Taipalus, 2024). Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston KILPI-hanketta, joka on kognitiivisen ja informaatiopsykologisen turvallisuuden koulutuksen ja tutkimuksen kehityshanke. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää asiantuntijoiden näkemyksiä ihmisten kognition turvallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Aiheesta ei löydy aiempaa suomenkielistä akateemista tutkimusta, mikä yhdessä suomalaisten informaatioympäristön muutoksen kanssa korostaa tutkimuksen tarpeellisuutta. Tässä tutkimuksessa aihetta tarkastellaan asiantuntijahaastattelujen sekä yhteiskunnallista turvallisuustoimintaa ohjaavien asiakirjojen kautta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa kognitiivisen turvallisuuden merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle, sekä tarkastella muun muassa miten kognitiivinen turvallisuus muodostuu suomalaisessa yhteiskunnassa. Teemaa tarkastellaan yhden päätutkimuskysymyksen ja kahden alatutkimuskysymyksen kautta. Tutkimuksen pääkysymys on: - Minkälainen merkitys kognitiivisella turvallisuudella on suomalaiselle yhteiskunnalle? Alakysymykset: 9 - Miten yhteiskunnan elintärkeät toiminnot vaikuttavat kognitiiviseen turvallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa? - Miten kognitiivinen turvallisuus rakentuu suomalaisessa yhteiskunnassa? Tarkastelemalla kognitiivista turvallisuutta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kautta muodostetaan yhteys kognitiivisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen turvallisuuden välille. Ilmiön kokonaisvaltaisen ymmärryksen mahdollistamiseksi kognitiivista turvallisuutta tarkastellaan lisäksi sosiaalisen ekologian mallin (Bronfenbrenner, 1977) kautta. Sosiaalisen ekologian malli jäsentää yksilöä ympäröivän maailman rakentumista sosiaalisten tasojen kautta, jotka vaikuttavat yksilöön ja yksilö näihin. Malli tarjoaa näkökulman kognitiiviseen turvallisuuteen ilmiönä, joka rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön välillä, ja johon yhteiskunnan elintärkeät toiminnot voivat vaikuttaa. Tämä tutkielma on jaettu viiteen päälukuun. Johdannon jälkeen toisessa pääluvussa tarkastellaan kognitiivista turvallisuutta käsittelevää tieteellistä tutkimusta sekä Naton ja Suomen valtionhallinnon aihetta käsitteleviä asiakirjoja. Näiden kautta muodostetaan kokonaiskuva kognitiivisesta turvallisuudesta ilmiönä, sekä Suomen valtiollisen turvallisuus- ja varautumistoiminnan perusteista. Lisäksi toisessa pääluvussa esitellään sosiaalisen ekologian malli (Bronfenbrenner, 1977). Kolmannessa pääluvussa esitellään tutkimuksen rakentuminen laadulliseksi haastattelututkimukseksi, sekä haastattelujen käytännön järjestelyt. Neljännessä pääluvussa esitellään haastattelujen tulokset jaoteltuna neljään teemaan: kognitiivisen turvallisuuden rakentuminen, kognitiivisen turvallisuuden suhde elintärkeisiin toimintoihin, kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa sekä kognitiivinen turvallisuus osana sosiaalista ekologiaa. Viidennessä pääluvussa pohditaan haastattelujen tuloksia yleisesti sekä suhteessa aiempaan tutkimukseen ja valtiollisiin asiakirjoihin, arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta sekä esitetään hyödyllisiä jatkotutkimusaiheita. 16 kognitiivisen vaikuttamisen ilmiö, sen on päätelty muodostavan uuden sodankäynnin ulottuvuuden, ja ilmiötä on alettu tutkia. 2.1.3 Suomalainen tutkimus Kognitiivista turvallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tutkittu laajasti, eikä aiheesta löydy tutkimuskirjallisuutta tai muita julkaisuja. Osassa hybridivaikuttamista koskevaa tutkimusta on sivuttu kognitiivisen turvallisuuden teemaa, mutta se on aina kuitenkin jäänyt käsittelyssä vain sivuosaan. Vuonna 2018 julkaistu Ulkopoliittisen instituutin raportti Hybridivaikuttaminen ja demokratian resilienssi on esimerkki siitä, miten aihetta on sivuttu suomalaisessa tutkimuksessa, mutta se ei ole ollut varsinaisesti tarkastelun kohteena. Raportissa käsitellään hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa taloudellisen painostuksen, vaaleihin kohdistuvan vaikuttamisen sekä informaatiovaikuttamisen näkökulmista. Kognitiivista turvallisuutta ei mainita tällä termillä, mutta käsitellään ”kognitiivisten virtojen” esiintymistä yhteiskunnassa, millä tarkoitetaan verkostoanalyysin keinoin löydettäviä informaation kulkuväyliä yhteiskunnallisessa tiedonkulussa. Yhteiskunnan sisäisen luottamuksen vähentäminen, yhteiskunnan polarisointi sekä demokratian uskottavuuden heikentäminen mainitaan raportissa esimerkkeinä hybridivaikuttamisen päämääristä. Kognitiivisen turvallisuuden teemaa on siis sivuttu, mutta eri termien alla, ja käsittely on ollut pintapuolista. Tämän tutkimuksen tarkastelun näkökulman kanssa samansuuntaisinta suomalaista akateemista käsittelyä edustaa Valtioneuvoston kanslian keskustelupaperi Kognitiivinen intruusio vuodelta 2023. Keskustelupaperissa käsitellään psykologisia tekijöitä, jotka ovat hybridivaikuttamisen tehokkuuden ja torjunnan kannalta olennaisia. Hybridivaikuttaminen rajataan julkaisussa käsittämään hybridivaikuttamisen piiristä ainoastaan informaatio- ja psykologisen vaikuttamisen toiminnot. Kognitiivisen intruusion määritellään käsittävän erityisesti psykologiset ja sosiaaliset keinot, joilla voidaan vaikuttaa hybridivaikuttamisen tehokkuuteen (Mikkola ym., 2023). Intruusiotermillä viitataan tunkeutumiseen, jonka määritetään olevan aggressiivista ihmisen suvereniteetin loukkaamista. Keskustelupaperissa yksilötason informaatiovaikuttamisen tehokkuuden nähdään perustuvan ihmisen luontaisen tiedonkäsittelyn ominaisuuksiin, jotka pyrkivät epävarmuuden vähentämiseen. Ihmismielen alttius pinnalliseen ajatteluun ja yksinkertaistuksiin nähdään keskustelupaperissa altistavan ihmiset uskomaan yksinkertaista, tutun tuntuista informaatiota helpommin, kuin prosessointia ja vaivannäköä vaativaa uutta tietoa. Tämän vaikutuksen nähdään korostuvan etenkin jos viestiä toistetaan useasti, jolloin se muuttuu ihmiselle tutummaksi. Yhteisö- ja yhteiskuntatasolla hahmotetaan ideologioiden ja uskomusten leviämistä sekä leviämisen potentiaalisia vaikutuksia yhteisöön tai yhteiskuntaan. Samanhenkisten yhteisöissä tapahtuvan mielipiteiden radikalisoitumisen, sekä vahvistuvan mielikuvan oman mielipiteen yleisyydestä nähdään olevan merkittäviä tekijöitä kognitiivisen vaikutuksen leviämisessä. Yhteiskunnan polarisaatiota ja yhteiskunnan keskinäisen luottamuksen heikentymistä pidetään 17 kehityksenä, joka voi johtaa autoritaaristen liikkeiden ja -johtajien valtaannousuun. Keskustelupaperin johtopäätöksissä korostetaan demokratioiden toiminnan kannalta olennaista luottamusta instituutioihin, sekä tämä luottamussuhteen alttiutta ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Keinona heikentää hybridi- ja informaatiovaikuttamisen mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan mainitaan kollektiivisen resilienssin parantaminen. Kollektiivista, eli jaettua resilienssiä voitaisiin keskustelupaperin mukaan parantaa varmistamalla, että suomalaisilla on jokin sosiaalinen yhteisö, johon tuntea yhteenkuuluvuutta, sekä edistämällä eri yhteisöjen välistä kommunikointia. Yksisuuntainen viestintä viranomaisten suunnalta yhteisöille ei keskustelupaperin mukaan enää nyky-yhteis- kunnassa riitä, vaan tarvitaan kaksisuuntaista viestintää, jolloin myös eri yhteisöillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun viranomaisten kanssa. Keskustelupaperin viimeisessä kappaleessa tunnistetaan tarve huomioida kognitiivisen intruusion teemat suomalaisessa turvallisuussuunnittelussa sekä -strategioissa. Valtioneuvoston kanslian keskustelupaperista tekee tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisen se, että siinä tunnistetaan kognitioon vaikuttamisen mahdollisuus, jäsennellään tapoja sen mahdolliseen toteutukseen sekä pohditaan sille altistavia yhteiskunnallisia tekijöitä. Vaikka siinä käsitellään kognitiivisia ilmiöitä yleisluontoisesti, ovat sisällöt erityisen osuvia suomalaiselle yhteiskunnalle. Keskustelupaperin julkaisu osoittaa aihepiirin olevan tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena valtionhallinnossa korkealla tasolla, ja antaa olettaa, että aiheeseen keskittyvää tutkimusta pidetään tarpeellisena. Kognitiivisen intruusion suhdetta yhteiskunnan turvallisuusrakenteisiin tai elintärkeisiin toimintoihin siinä ei kuitenkaan käsitellä, eikä myöskään pohdita ilmiön tarkasteltavuutta yhteiskunnan tasolla. Keskustelupaperi toimii, tavoitteensa mukaisesti, keskustelun avauksena teemasta suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä tiedotteena, että aihepiiriä pidetään tärkeänä osana suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta. Suomalainen tutkimus kognitiivisen turvallisuuden teemasta etenee tällä hetkellä erityisesti käynnissä olevien tutkimushankkeiden kautta. Aihetta sivuavia tutkimushankkeita on käynnissä useita, esimerkiksi IRWIN- hanke, joka käsittelee tiedon huoltovarmuutta kompleksisessa ympäristössä, sekä PURE-hanke, jossa tutkitaan puolustustahtoa informaatiovaikuttamisen ympäristössä. Jyväskylän yliopiston KILPI-hanke, jonka osa tämä tutkimus on, käsittelee nimenomaisesti informaatiopsykologista- ja kognitiivista turvallisuutta. 2.2 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) on tärkein Suomen valtion turvallisuustoimintaa linjaava valtiohallinnon asiakirja. Siinä määritetään yhteiskunnan toiminnan kannalta olennaiset turvallisuustoimijat, kokonaisturvallisuuden malli sekä yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä se sisältää toimintaohjeita, velvoitteita sekä strategisia tehtäviä eri turvallisuustoimijoille, tavoitteena edistää yhteiskunnan turvallisuutta, vakautta ja kestävyyttä kriisitilanteissa. YTS:n linjaukset ovat voimassa vaalikausien yli, mikä 18 lisää sen merkittävyyttä ja vaikuttavuutta kulloisenkin poliittisen ohjauksen rinnalla. Vuonna 2010 ilmestynyt ensimmäinen Yhteiskunnan turvallisuusstrategia korvasi valtiollista turvallisuutta määrittävänä asiakirjana aiemman Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian. Viimeisin, tässä tutkimuksessa viitattu YTS on julkaistu vuonna 2017. YTS:ssa linjatut kunkin elintärkeän toiminnon strategiset tehtävät on esitetty taulukossa liitteessä 1. 2.2.1 Turvallisuustoimijat YTS määrittää yhteiskunnan turvallisuustoimijat laajasti, ulottuen aktiivisista yksilöistä valtionhallintoon. Näiden lisäksi turvallisuustoimijoiksi nimetään myös muun muassa yhteisöt, järjestöt, kunnat, viranomaiset ja elinkeinoelämä. Kaikkien mainittujen toimijoiden nähdään vaikuttavan ihmisten arkeen, ja tätä kautta voivan vaikuttaa myös yhteiskunnan turvallisuuteen. Turvallisuustoimijoiden määritelmän laajuus viestii YTS:n määrittelemän ja edistämän kokonaisturvallisuuden laaja-alaisuutta yhteiskunnassa; kaikki halutaan osallistaa yhteiskunnan turvallisuustyöhön. Laaja-alainen lähestyminen on myös tarpeen suomalaisen kokonaisturvallisuuden mallin menestyksekkäälle toteuttamiselle. Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli, jossa kaikki yhteiskunnan toimijat osallistetaan turvallisuustyöhön, on kansainvälisesti ainutlaatuinen sekä myös vaativa monilta osin. Turvallisuustoimintaa on sovitettava yhteen monien toimijoiden kesken, ja työnjakoa tämän osalta on määritettävä. Kaikki tämä vaatii yhteistyöosapuolilta jaettua näkemystä turvallisuustyöstä yleisesti, sekä oman koordinaatioelimen yhteistoiminnan järjestämiseksi. 2.2.2 Kokonaisturvallisuus YTS:ssa linjataan kokonaisturvallisuuden konsepti, jonka avulla yhteiskunnan on tarkoitus varautua siihen kohdistuviin uhkiin ja riskeihin. Varautumiseen osallistuvat kaikki turvallisuustoimijat kukin omalla alallaan, ja Puolustusministeriön alainen Turvallisuuskomitea valvoo ja koordinoi varautumisen toteutusta kansallisesti. Tämä malli itsessään muodostaa kokonaisturvallisuuden, joka perusosiltaan koostuu turvallisuus- ja varautumistyötä edistävistä turvallisuustoimijoista sekä näitä koordinoivasta Turvallisuuskomiteasta. YTS määrittää kokonaisturvallisuuden kahdella eri tavalla: Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen yhteistoimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. (YTS, 2017, s.7) Sekä Tila, jossa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin ja riskeihin on varauduttu. (YTS, 2017, s.93) 19 Määritelmien keskinäinen erilaisuus jättää tulkinnanvaraa kokonaisturvallisuuden luonteesta sekä merkityksestä; onko kysymyksessä lopulta yhteistoimintamalli, vai yhteiskunnallinen tila, johon tulee pyrkiä? Varautuminen sekä yhteiskunnan elintärkeät toiminnot korostuvat molemmissa määritelmissä, joten näiden voidaan katsoa olevan kokonaisturvallisuuden konseptin keskiössä. 2.2.3 Varautuminen Varautumisella YTS:ssa tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhteiskunnan toimintojen jatkuvuus häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. Kaikkien yhteiskunnan turvallisuustoimijoiden on tarkoitus osallistua varautumiseen omalta osaltaan. Valtionhallinto ja tietyt elinkeinoelämän toimijat ovat lailla velvoitettuja jatkamaan toimintaansa ja tuottamaan normaalioloissa tuottamansa palvelut myös normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. Näiden varautumisen voidaan katsoa olevan erityisen tärkeää yhteiskunnan normaalin toiminnan mahdollistamiseksi. Elintärkeisiin toimintoihin liittyvää varautumista johtaa valtioneuvosto yhteistyössä toimivaltaisen ministeriön kanssa. Kunkin ministeriön kansliapäällikön tehtäviin kuuluu oman hallinnonalansa turvallisuudesta ja varautumisesta huolehtiminen. 2.2.4 Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot Elintärkeät toiminnot ovat YTS:n keskiössä. Ne ovat toimintoja, jotka on turvattava kaikissa olosuhteissa yhteiskunnan toiminnan mahdollistamiseksi. Toiminnot on luokiteltu seitsemään osa-alueeseen, joista monet asemoituvat useamman turvallisuustoimijan toiminta-alueelle. Tämä poikkisektoraalisuus korostaa elintärkeiden toimintojen laaja-alaisuutta, ja kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin ja eri toimijoiden välisen koordinaation tarpeellisuutta turvallisuustyötä tehtäessä. Yhdessä Kansallisen riskiarvion kanssa elintärkeät toiminnot muodostavat lähtökohdan yhteiskunnan varautumiselle kaikilla tasoilla. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat: - Johtaminen - Kansainvälinen ja EU-toiminta - Puolustuskyky - Sisäinen turvallisuus - Talous, infrastruktuuri, huoltovarmuus - Väestön toimintakyky ja palvelut - Henkinen kriisinkestävyys Johtamisen osa-alue YTS:ssa tarkoittaa johtamiskykyä kaikilla yhteiskunnan toimintatasoilla; valtionjohdossa sekä alueellisella ja paikallisella tasolla. Johtamiskyky muodostuu päättäjien tarvitsemasta tilannekuvasta, yhteistyöstä turvallisuustoimijoiden välillä sekä strategisesta viestinnästä. Elintärkeitä toimintoja uhkaavien häiriötilanteiden johtamisessa YTS:ssa korostuvat toimivaltaisen 20 viranomaisen vastuu operatiivisen toiminnan johtamisesta sekä viranomaisten keskinäisten johtovastuiden selkeys. Johtamiskyvyn varmistamiseksi YTS:ssa esitetään mahdollisina keinoina valtioneuvoston tilannekeskuksen vahventaminen sekä ylimääräisen kansliapäällikkökokouksen järjestäminen. Alue- ja paikallishallinnon johtamiskyvyn varmistamista käsitellään valtionjohtotasoa suppeammin; sen linjataan tapahtuvan valtionjohtotason toimintaa mukaillen. Kansainvälinen ja EU-toiminta määritellään YTS:ssa hyvin laveasti; kansainväliseen toimintaan osallistuvat kaikki yhteiskunnan tasot omissa viitekehyksissään, ja valtionhallinto osallistuu EU- päätöksentekoon. Kansainvälisen toiminnan tavoitteita ei listata kattavasti, vain muutama päämäärä nostetaan erikseen esiin. EU-turvallisuusyhteistyön nähdään vaikuttavan suomalaisen yhteiskunnan turvallisuussuunnitteluun. Nykyaikaisten laajavaikutteisten uhkien, esimerkiksi terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja pandemioiden leviämisen luonteiden mukaisesti uhkat eivät rajaudu valtioiden rajoihin, vaan leviävät monesti hallitsemattomasti valtiosta toiseen. EU-turvallisuusyhteistyön tarkoitus on edesauttaa näistä uhkista selviytymistä kansainvälisen yhteistyön keinoin. EU- toiminnasta turvallisuusyhteistyön ohella mainitaan EU:n päätöksentekoon osallistuminen. Kansainvälistä toimintaa elinkeinoelämässä, järjestöjen toiminnassa ja yksilöiden elämässä ei määritellä tarkemmin, joten sen jäsennys jää YTS:ssa varsin vähäiseksi. YTS:n mukaan puolustuskyvyn osa-alueen tavoite on muodostaa riittävä ennaltaehkäisevä kynnys Suomea vastaan suunnatulle sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Tämän ennaltaehkäisevän kynnyksen muodostavat yhteisvaikutuksessa puolustusjärjestelmä, yhteiskunnan varautuminen, kansallinen viranomaisyhteistyö sekä kansainvälinen puolustusyhteistyö. Perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi YTS:ssa mainitaan Suomen varautuvan myös uusiin, entistä monipuolisempiin uhkiin, joissa yhdistyy sotilaalliset ja ei-sotilaalliset toiminnot. Näihin varautumista kuvataan YTS:ssa seuraavasti: Perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi Suomi varautuu vastaamaan entistä monitahoisempiin uhkiin, joissa yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot. Valmiutta sotilaallisiin ja ei-sotilaallisiin uhkiin vastaamiseksi kehitetään osana kokonaisturvallisuuden toimintamallia viranomaisten, elinkeinoelämän sekä järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Puolustushallinto vastaa sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisystä ja torjunnasta sekä tukee muuta yhteiskuntaa ja viranomaisia kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti. (YTS, 2017, s.18) Kirjauksessa huomionarvoista on, että sotilaalliset uhkat osoitetaan puolustushallinnon vastuulle, mutta ei-sotilaallisille uhkille ja näiden kahden yhdistelmille ei osoiteta vastuutahoa. Ei-sotilaalliset uhkat voivat koskea mitä tahansa elintärkeää toimintoa, joten niitä voidaan katsoa käsiteltävän muiden elintärkeiden toimintojen osioissa. Sotilaallisten ja ei-sotilaallisten toimintojen yhdistelmät kuitenkin tunnistetaan YTS:ssa, mutta niiden tarkempi määrittely sekä vastuunjako valtionhallinnon kesken niihin liittyen puuttuu. Tämän voidaan nähdä jättävän aukon yhteiskunnan puolustukseen nimenomaan sotilaallisia ja ei-sotilaallisia toimintoja yhdistäville operaatioille. Puolustuskyvyn osa-alueen kohdalla on 21 erityisesti otettava huomioon, että viimeisin YTS on vuodelta 2017, jolloin Suomi oli vielä sotilaallisesti liittoutumaton. Nykyisen Nato-liittolaisuuden voidaan perustellusti olettaa vaikuttavan puolustuskyvyn suunnitteluun ja sen osa-alueen sisäisiin linjauksiin ja kehittämisen painopisteisiin. Sisäistä turvallisuutta ei erikseen määritellä yhtenäisenä kokonaisuutena YTS:ssa. Sisäisen turvallisuuden osa-alueen kuvauksessa linjataan pyrkimykset ehkäistä suomalaisiin ja suomen yhteiskuntaan kohdistuvia rikoksia, onnettomuuksia ja ympäristövahinkoja. Kansallisen ja kansainvälisen viranomaisyhteistyön merkitystä tavoitteen saavuttamiseksi korostetaan. Osa-alueen esittelyssä YTS:ssa käsitellään joitakin sisäisen turvallisuuden osa-alueita omissa kappaleissa: väestön oikeusturva, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, rajaturvallisuus, toimitusketjujen ja tavaroiden turvallisuus, meripelastus, pelastustoimi yleisesti, väestönsuojelu, hätäkeskuspalvelu, maahanmuutto sekä kemikaali-, säteily- ja biologiset uhkat. Tarkennetun jäsennyksen puuttuessa näiden voidaan katsoa muodostavan sisäisen turvallisuuden osa-alueen ydintoiminnot. Talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden osa-alue esitellään YTS:ssa kattavasti, ja kaikki kolme erillistä osaa esitellään ydintoimintoineen. Talousjärjestelmän kyky rahoittaa valtion toiminta turvataan kaikissa olosuhteissa. Tämän varmistamisen pääosassa ovat henkilöstöresurssin riittävyys, soveltuvien toimitilojen saatavuus sekä taloussektorin valvonta ja sääntely. Infrastruktuuriin liittyen korostetaan tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä digitaalisten palveluiden merkitystä. Perinteinen fyysinen infrastruktuuri käsitellään vain lyhyesti. Huoltovarmuuden osuudessa vesi- ja elintarvikehuolto käsitellään laajimmin, työvoiman ja energian saanti mainitaan, mutta näiden saatavuuden varmistamisen toimenpiteitä ei juurikaan esitellä. Talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden varmistamisen toimintojen teknologiapainotteisuus tunnistetaan ja huomioidaan varautumisessa. Väestön toimintakyky ja palvelut -osa-alue käsittää yhteiskunnan peruspalveluiden tuottamisen: sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä yhteiskunnalle keskeiset koulutuspalvelut. Kansalaisten luottamusta näihin peruspalveluihin, ja tämän luottamuksen merkityksellisyyttä häiriötilanteista selviämisessä korostetaan YTS:ssa. Sosiaali- ja terveyspalveluita käsitellään yhtenä kokonaisuutena, erillisiä osa-alueita ei nosteta esiin missään yhteydessä. Tämä antaa olettaa, että kaikki normaaliolojen palvelut pyritään pitämään toiminnassa myös normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. Poikkeusolojen palveluntuotannon haastavuus tunnistetaan; avun tarvitsijoiden määrä yleensä lisääntyy häiriötilanteissa. Henkinen kriisinkestävyys käsitetään YTS:ssa hyvin laajana kokonaisuutena. Osa-alueeseen katsotaan kuuluvan YTS:n esittelyn mukaan muun muassa kansalaisten luottamus viranomaisiin, yhteiskunnassa toimimisen tiedot ja taidot, osallisuus ja yhteisöllisyys, kriittinen medialukutaito ja luotettava journalismi, syrjäytymisen ehkäisy ja eriarvoisuuskehityksen torjuminen, stressitekijöiden hallitseminen sekä arjen rutiinien ylläpito. Tarkka määritelmä henkiselle kriisinkestävyydelle on: 22 Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan sekä kansakunnan kykyä kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksilta. (YTS, 2017, s.22) Henkinen kriisinkestävyys on tiiviistä määritelmästään huolimatta edellä mainitun listauksen mukaisesti YTS:ssa jokseenkin hajanainen kokonaisuus, johon on osa-alueen kuvauksesta päätellen liitetty vaikutuksia ainakin viranomaistoiminnasta, kansalaisten koulutuksesta nykyaikaiseen informaatioympäristöön, yhteisöjen toiminnasta, sosiaalipolitiikasta sekä häiriötilanteiden valtakunnallisesta hallinnasta. Esittelyssä viitataan myös Puolustuskyvyn esittelyssä mainittuun eisotilaalliseen toimintaan, esiteltäessä mahdollisuus, että yhteiskunnan instituutioita, valtionjohdon asemaa ja päättäjien luotettavuutta voidaan pyrkiä tarkoitushakuisesti heikentämään. Kansalaisten viranomaisten toimintaa kohtaan kokemaa luottamusta korostetaan, ja todetaan luottamuksen muodostuvan muun muassa viranomaisten viestinnän kautta. 2.3 Kansallinen riskiarvio Kansallinen riskiarvio on Sisäministeriön laatima julkinen asiakirja, joka yhdessä YTS:n kanssa muodostaa perustan valtion varautumistoiminnalle (YTS, 2017). Kansalliseen riskiarvioon on kerätty poikkihallinnollisena työnä eri valtionhallinnon aloilta tietoa näitä uhkaavista riskeistä, sekä näiden vaikutuksista YTS:n määrittämiin elintärkeisiin toimintoihin ja näitä edistäviin strategisiin tehtäviin. Kansallisen riskiarvion laatiminen perustuu EU:n päätökseen, jonka mukaan kaikkien jäsenmaiden tulee kehittää näiden riskiarviointeja kansallisella sekä paikallisella tasolla (No 1313/2013/EU). Kansallisia riskiarviointeja on laadittu Suomessa vuosina 2015, 2018 sekä 2023. Jo johdannossa korostetaan Kansallisen riskiarvion 2023 (2023) ja YTS:n yhteyttä. YTS:n rooli ylempänä ohjaavana asiakirjana käy ilmi kirjauksista, joissa YTS:n todetaan määrittävän yhteiskunnan elintärkeät toiminnot sekä näitä turvaavat strategiset tehtävät. Kansallinen riskiarvio 2023 (2023) tukee YTS:aa määrittämällä ajankohtaisia uhkia sen tavoitteiden saavuttamiselle. Kansallinen riskiarvio 2023 (2023) on varautumisen suunnittelun tärkein työkalu, mistä johtuen YTS ja Kansallinen riskiarvio muodostavat yhdessä valtiollista varautumista ohjaavan kokonaisuuden. Seuraavissa alaluvuissa esitellään Kansallinen riskiarvio 2023 (2023) tämän tutkimuksen kannalta olennaisin osin, sekä arvioidaan sen sisältöjen suhdetta kognitiivisen turvallisuuden teemaan. 2.3.1 Turvallisuusympäristö muutoksessa Suomen turvallisuusympäristöön vaikuttavat monet muutoskehitykset, jotka voivat olla kansallisia, kansainvälisiä tai globaaleja. Kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023) turvallisuusympäristön muutoksista käsitellään sellaisia kehityskulkuja, joidenka nähdään vaikuttavan kattavasti koko turvallisuusympäristöön ja 23 jotka voivat vaikuttaa tunnistettujen uhkamallien toteutumiseen sekä näiden vaikutusten ketjuuntumiseen. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksista suurimpina esille nousevat suurvaltojen kilpailun voimistuminen sekä kansainvälisen sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen heikentyminen. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan todetaan horjuttavan koko Euroopan turvallisuusjärjestystä, sekä osoittavan Venäjän olevan valmis käyttämään sotilaallista voimaa omien intressiensä ajamiseen. EU:n merkitys Suomen turvallisuudelle tunnistetaan muun muassa toteamalla EU:n olevan Suomen ulkopolitiikan merkittävin vaikuttamiskanava. Yhteiskunnallisen muutoksen vaikutuksia käsitellään Kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023) kattavasti. Muun muassa yhteiskunnan polarisoituminen, eriarvoistumisen lisääntyminen, syrjäytyminen, yhteiskunnallisen osallistumisen erot, osattomuus, rikollisuus, väkivaltainen radikalisoituminen sekä digitaalinen eriarvoistuminen nähdään suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta haastavina kehityskulkuina. Hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen nähdään aiheuttavan yhteiskunnallisia jännitteitä sekä vastakkainasettelua. Kansallinen riskiarvio 2023 (2023) tunnistaa, että epäluottamusta instituutioita sekä toisia kansanryhmiä kohtaan voidaan pyrkiä hyödyntämään, ja ilmiötä on mahdollista kiihdyttää pahantahtoisella informaatiovaikuttamisella. Ilmiöstä todetaan muun muassa: Yksilön näkökulmasta sisällöltään oikean tiedon ja luotettavien tietolähteiden erottaminen mielipiteisiin pohjautuvasta tai epäluotettavasta tiedosta ja tietolähteistä on hankaloitunut. Tällä on merkitystä kaikkien ihmisten, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien tiedonsaantiin. - - Tuottamalla ja jakamalla vääristeltyä tietoa sosiaalisen median alustoilla voidaan mobilisoida suuria ihmisjoukkoja ja lisätä yleistä levottomuutta sekä vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Samalla turvallisuusviranomaisten kohtaaman vastustamisen ja siihen liittyvän väkivallan ja maalittamisen arvioidaan lisääntyvän edelleen. (Kansallinen riskiarvio 2023, 2023, s.22) Edellä kuvatun ilmiön ja sen vaikutusten voidaan katsoa olevan kognitiivisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen turvallisuuden välisen suhteen keskiössä. Kansallinen riskiarvio 2023 (2023) tunnistaa kansalaisten informaatioympäristön muutoksen: ”Yksilön näkökulmasta sisällöltään oikean tiedon ja luotettavien tietolähteiden erottaminen mielipiteisiin pohjautuvasta tai epäluotettavasta tiedosta ja tietolähteistä on hankaloitunut.” Tunnistetaan vaikuttamiselle erityisen altis populaatio: ”haavoittuvassa asemassa olevat”. Lisäksi tunnistetaan ilmiön merkittävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia, muun muassa kyky tavoittaa suuria joukkoja sekä kyky vaikuttaa näiden ajatuksiin ja toimintaan. Suomalaisten tuntema korkea luottamus viranomaisia kohtaan tunnistetaan, ja mainitaan yhteiskuntaa suojaavana tekijänä. Tätä luottamusta pidetään merkittävänä osana yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ja kykyä vastata erilaisiin häiriötilanteisiin. Kansallisen riskiarvion 2023 (2023) mukaan digitalisaatio on johtanut yhteiskunnan yhä suurempaan riippuvaisuuteen tietoliikenneverkoista sekä tietojärjestelmistä. Kehitys on nopeaa, sen loppua ei ole nähtävissä, ja todennäköisesti teknologiset järjestelmät ovat tulevaisuudessa yhä monimutkaisempi ja enemmän sidoksissa toisiinsa. Tietoliikenneyhteyksiin suhtaudutaan kriittisenä 24 infrastruktuurina, jonka puuttuessa normaali toiminta häiriintyy. Tietoverkkorikollisuus, valtiollinen tietoverkkovakoilu sekä verkon yli tapahtuva yritysvakoilu nähdään nykyaikaisten yhteiskuntien uhkina, joita aiheuttavat niin yksityishenkilöt, rikollisorganisaatiot kuin myös valtiot. Hybridivaikuttaminen nähdään Kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023) suomalaista yhteiskuntaa uhkaavana tekijänä, jolla on monia ilmenemismuotoja. Sen tunnusomaisina piirteinä mainitaan pitkäkestoisuus, suunnitelmallisuus, monien vaikuttamismuotojen yhdistäminen, laillisten ja laittomien keinojen käyttäminen sekä kaikkien toimien toteuttaminen siten, että toimijan oma rooli kokonaisuudessa on kiistettävissä. Hybridivaikuttamisen kohteista mainitaan suoraan Suomen yhteiskuntaan vaikuttaminen sekä Suomeen vaikuttaminen osana suurempaa yhteyttä, esimerkiksi EU:ta. Esimerkkeinä vaikuttamisen kohteista mainitaan suomalaisten luottamus oman yhteiskunnan poliittiseen järjestelmään, toisiin kansalaisiin, poliittisiin päätöksentekijöihin sekä EU:n toimintakykyyn ja yhtenäisyyteen. Vaikuttamisen tavoitteet voivat olla moninaisia, ja ne voivat olla verhottu näennäisen ystävällismieliseen toimintaan, esimerkiksi kauppasuhteiden tiivistämiseen. Informaatioympäristössä tapahtuvaa vaikuttamista jäsennetään seuraavasti: Informaatioympäristössä tapahtuvan vaikuttamisen kohteena ovat yhteiskuntaa koossa pitävät sidokset, kuten ihmisten luottamus toisiinsa, demokratiaan, päätöksentekoon ja oikeusvaltioon. Toiminnan tavoitteena on heikentää yhteiskunnan päätöksentekokykyä ja toimivuutta sekä rapauttaa kansallista arvopohjaa. Tavoitteena voi myös olla pyrkimys vaikuttaa Suomen kansainväliseen asemaan, liittolaissuhteisiin tai maineeseen. (kansallinen riskiarvio 2023, 2023, s. 26) Kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023) hybridivaikuttamisen mainitaan tapahtuvan usein sananvapauden piirissä, jolloin viranomaisten puuttumiskynnys ei ylity. Hybridivaikuttamisen nähdään tapahtuvan monesti demokraattisen järjestelmän heikkouksia hyödyntämällä, esimerkiksi kuormittamalla tavoitteellisesti yhteiskunnan järjestelmiä. Osana hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa mainitaan muun muassa vaalihäirintä, välineellistetty muuttoliike, taloudellisten riippuvuuksien luominen sekä päätöksentekijöihin vaikuttaminen. Näiden lisäksi kriittisen infrastruktuurin sabotointi sekä sotilaalliset voimannäytöt mainitaan fyysisinä vaikuttamiskeinoina, joilla voidaan pyrkiä myös psykologiseen vaikutukseen. Hybridivaikuttamisessa olennaista on sen vaikea tunnistettavuus, laillisten ja laittomien keinojen yhdistäminen samaan päämäärään, sekä toimijan osoittamisen kiistettävyys. 2.3.2 Arvioidut uhkamallit ja häiriötilanteet Tässä luvussa käsitellään ne uhkamallit ja häiriötilanteet, joiden tarkoituksena arvioidaan olevan yksilöiden kognitiivisiin prosesseihin vaikuttaminen, tai jotka voivat aiheutua tahallisesta, suoraan yksilöiden tai yhteisöjen kognitiivisiin prosesseihin vaikuttamisesta. Näiden uhkamallien kuvailut Kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023) sisältävät valtionhallinnon turvallisuusasiakirjoista viimeisimmän näkemyksen kyseessä olevien ilmiöiden luonteesta, sekä näiden 25 vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan. Näillä perustein tässä luvussa esitellään informaatiovaikuttamisen uhkamalli, sekä muiden uhkamallien ja häiriötilanteiden kuvailujen relevantit kohdat, joissa korostuvat ihmisten kognitioon vaikuttamaan pyrkivät toimet, erityisesti informaatio- tai hybridivaikuttaminen. Kansallinen riskiarvio 2023 (2023) sisältää kuvaukset yhteensä viidestätoista eri uhkamallista ja häiriötilanteesta: - Informaatiovaikuttaminen - Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus - Sotilaallisen voiman käyttö - Laajamittainen maahantulo ja painostaminen maahantulijoita ohjaamalla - Yhteiskunnan rakenteisiin tai laajoihin ihmisjoukkoihin tehty terroristinen tai muu väkivaltainen isku - Isojen väkijoukkojen, ryhmien tai yhteisöjen väkivaltainen liikehdintä tai yhteiskuntajärjestystä vaarantava toiminta - Julkisen talouden häiriö - Rahoitusjärjestelmän häiriö - Energiahuollon häiriöt - Tieto- ja viestintäverkkojen ja palveluiden häiriöt - Kuljetusten jatkuvuuden häiriöt - Terveysturvallisuuden häiriöt - Vesihuollon häiriöt - Elintarvikehuollon häiriöt ja ruoka- ja ravintoturvan heikkeneminen - Laajat tai pitkäkestoiset onnettomuustilanteet Kaikki mainitut uhkat ja häiriötilanteet voivat toteutuessaan vaikuttaa yksilöiden kokemukseen omasta turvallisuudestaan, mutta eivät välttämättä vaikuta suoraan tämän käsityksiin tai kognitiivisiin prosesseihin. Yhteiskunnallinen vaikutus todennäköisimmin aiheutuu, jos uhkia toteutuu useampi yhtä aikaa, tai yhden uhkan toteutuminen johtaa seuraavan toetutumiseen lyhyen ajan sisällä. Kansallisen riskiarvion 2023 (2023) informaatiovaikuttamisen uhkamallin esittelyssä korostetaan modernin informaatioympäristön sekä globaalisti vaikuttaneen digitaalisten informaatioteknologioiden yleistymisen vaikutusta yhteiskuntien turvallisuuteen. Kehitys on mahdollistanut vaivattoman osallistumisen kansalaisyhteiskunnan toimintaan sekä demokratiaan, mutta teknologioiden käytön kasvu on aiheuttanut uudenlaisia haittoja: Vihamielinen informaatiovaikuttaminen, vaalihäirintä, disinformaation tarkoituksellinen levittäminen, vihapuhe ja verkossa tapahtuva häirintä ovat nousseet demokratiaa, ihmisten yhdenvertaisuutta, sanan- ja mielipiteenvapautta sekä lehdistön vapautta uhkaaviksi tekijöiksi. Informaatiovaikuttaminen uhkaa pahimmillaan yhteiskunnan koossa pitävää luottamusta ja sitä voidaan hyödyntää myös osana hybridivaikuttamista. (kansallinen riskiarvio 2023, 2023, s.31) 32 Tässä tutkimuksessa hyödynnetään laadullisen tutkimuksen metodeja pyrkimyksessä saavuttaa mahdollisimman laaja-alainen analyysi asiantuntijoiden näkemyksistä kognitiivisesta turvallisuudesta sekä näiden näkemysten suhteesta turvallisuustoimintaa ohjaaviin asiakirjoihin sekä sosiaalisen ekologian malliin. Tutkimus, jossa asiantuntijoiden näkemyksiä hyödynnetään ilmiön selittämisessä edellyttää laadullista tutkimusotetta. Laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan erityisesti käsityksiä ja kokemuksia (Creswell, 2009). Hirsjärven ja Hurmeen (2022) mukaan ihmisten sanomaa tutkittaessa on hyväksyttävä joitakin ihmistutkimuksen perustavanlaatuisia ominaisuuksia, esimerkiksi se, että ihmisen rakentamat merkitykset kokemuksistaan ilmaistaan kielen avulla. Heidän mukaan kieli on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa elävä rakenne, ja kielen välittämät konseptit muokkautuvat vuorovaikutuksessa haastateltavan ja haastattelijan välillä. Asiantuntijahaastattelujen tulosten sidostaminen sosiaalisen ekologian malliin (Bronfenbrenner, 1977) auttaa jäsentämään tuloksia suhteessa kansalaisiin ja yhteiskuntaan. Malli esittelee yksilön kokemusympäristön rakentumisen sosiaalisina tasoina, joiden kanssa ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ja joidenka kautta ihminen hahmottaa ja muokkaa omaa ja muiden todellisuutta. Ihmisten käsitys todellisuudesta on subjektiivinen ja sosiaalisesti rakentunut (Hirsjärvi & Hurme, 2022), mikä pyritään tutkimuksessa huomioimaan tarkastelemalla kognitiivisen turvallisuuden ilmiötä sosiaalisen ekologian mallin (Bronfenbrenner, 1977) kautta. Näin saadaan haastattelujen tuloksia tulkittua siten, että ihmisten subjektiivisten kokemusten suhde ympäröivään maailmaan hahmottuu sosiaalisen ekologian mallin tasojen mukaisesti. Tässä luvussa esitellään tämän tutkimuksen rakentumisen kehityskulku, kvalitatiivisen tutkimuksen sekä haastattelututkimuksen yleiset pääpiirteet sekä tämän tutkimuksen haastattelujen käytännön järjestelyt. 3 TUTKIMUSMENETELMÄ 33 3.1 Tutkimuksen rakentuminen Tällä tutkimuksella halutaan selvittää kognitiivisen turvallisuuden ilmiön ominaisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Aihepiirin vähäisen aiemman tutkimuksen vuoksi ilmiön tarkastelukulma tässä tutkimuksessa on laaja. Tutkimusongelmaa lähestytään varsinaisen tutkimuskysymyksen sekä kahden alakysymyksen kautta: - Minkälainen merkitys kognitiivisella turvallisuudella on suomalaiselle yhteiskunnalle? Alakysymykset: - Miten yhteiskunnan elintärkeät toiminnot vaikuttavat kognitiiviseen turvallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa? - Miten kognitiivinen turvallisuus rakentuu suomalaisessa yhteiskunnassa? Tutkimuksen aihepiirin, tutkimusaiheen uutuuden ja tutkimuskysymysten laadun vuoksi määrällisen tutkimuksen koettiin tarjoavan vain yksinkertaisen näkymän monimutkaiseen aiheeseen, mistä syystä laadulliset menetelmät näyttäytyivät parempana vaihtoehtona ilmiön tutkimiselle. Laadullisessa tutkimuksessa tutkimusaineisto voidaan kerätä monin eri tavoin (Vilkka, 2005). Tässä tutkimuksessa haluttiin pureutua kognitiivisen turvallisuuden sekä yhteiskunnallisen turvallisuuden aihepiireihin. Erityisesti näiden kahden keskinäinen vuorovaikutus kiinnosti; miten ne suhteutuvat Suomessa toisiinsa. Kirjallisuuskatsaus ei mahdollistanut vastausten saamista, koska aihetta käsittelevää kirjallisuutta ei etsinnöissä löytynyt. Mielenkiinnon kohteena olleen yhteiskunnallisen turvallisuuden näkökulman luonteen vuoksi todettiin, että ilmiöstä on saatava tietoa tahoilta, jotka toimivat yhteiskunnallisen turvallisuuden suunnittelun ja toimeenpanon parissa. Kognitiotieteilijöitä lähestymällä oltaisiin myös voitu saada tietoa aihepiiristä, painottuen erityisesti kognition osuuteen ja siihen liittyvään teoriaan. Mielenkiinnon suuntautuessa enemmän yhteiskunnan ja turvallisuuden teemoihin kuin kognition teoriaan, päätettiin suunnata aineistonkeruu näille aloille. Yhteiskunnallisen turvallisuuden näkökulma oli lisäksi rajattava selkeästi, jotta tutkimuksen tulokset on mahdollista sidostaa johonkin konkreettiseen turvallisuutta määrittävään kokonaisuuteen. Tähän valittiin YTS:n määrittämät elintärkeät toiminnot niiden tunnettuuden, kattavuuden sekä yhteiskunnallisessa turvallisuudessa keskeisyyden vuoksi. Aineistonkeruu päätettiin suunnata korkealle tasolle yhteiskunnallisessa päätöksenteossa; ministeriöihin. Ministeriöissä työskentelevät virkamiehet ja asiantuntijat ovat olennaisessa osassa yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä päätösten valmistelua. Heidän käsityksensä aihepiiristä nähtiin olevan relevantteja tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi, sisältäen teoreettisen ymmärryksen yhteiskunnallisen turvallisuuden suunnittelutyöstä sekä toimeenpanosta. 34 Haastattelujen arvioitiin olevan soveltuvin tapa saada tutkimuksen kannalta relevanttia tietoa asiantuntijoilta. Myös kyselytutkimuksella oltaisiin voitu kerätä laadullinen aineisto asiantuntijoilta. Tämän katsottiin kuitenkin rajoittavan asiantuntijoiden mahdollisuutta syventää omaa näkemystään aiheesta, sekä tarpeettomasti korostavan kyselyn kysymyksenasettelun merkitystä aineiston muodostuksessa. Tuomen ja Sarajärven (2002) mukaan joustavuus on yksi haastattelun suurimmista eduista tiedonkeruumenetelmänä. Haastattelututkimuksella haluttiin mahdollistaa haastateltaville vapaus kertoa näkemyksiään laajasti, ja mahdollisuus lähteä syntyvien ajatusten myötä pohtimaan aihetta uusista näkökulmista. Tuomen ja Sarajärven (2002) mukaan teemahaastattelu korostaa nimenomaan ihmisten tulkintoja ja heidän asioille antamia merkityksiä. Haastattelujen suorittamisen haasteet myös tunnistettiin, muun muassa, että korkean tason virkamiehiltä voisi olla haastavaa saada haastattelua, ja ollakseen tiivis ja tehokas on haastattelun oltava hyvin ennalta suunniteltu. 3.2 Haastattelututkimus Haastattelun tarkoituksena yleisellä tasolla on kerätä tietoa haastateltavan kokemuksista, tunteista, ajatuksista tai mielipiteistä (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Haastattelun erottaa keskustelusta se, että haastattelulla kerätään tarkoituksellisesti aineistoa käytettäväksi jotakin käyttötarkoitusta varten (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Tätä jaottelua täydentää edelleen määritelmä tutkimushaastattelu, joka tarkoittaa tieteelliseen tutkimukseen käytettävän aineiston keräämiseen tarkoitettua haastattelua. Tutkimushaastattelut jaetaan strukturoituihin, puolistrukturoituihin ja strukturoimattomiin haastatteluihin perustuen siihen miten tarkasti haastattelun kysymykset ja kulku on suunniteltu ennalta (Vilkka, 2005; Tuomi & Sarajärvi, 2002). Tuomen ja Sarajärven (2002) mukaan strukturoitu haastattelu mahdollistaa aihepiirin täsmällisen käsittelyn ennalta päätettyjen kysymysten kautta. Heidän mukaan tämä yksinkertaistaa aineiston analyysia, ja helpottaa tutkimuksen järjestämistä. Lisäksi haastattelu on mahdollista suorittaa myös lomakehaastatteluna. Puolistrukturoitu haastattelu on heidän mukaan rakenteeltaan joustavampi kuin strukturoitu, sisältäen edelleen joitakin valmisteltuja kysymyksiä tai keskustelunavauksia tutkimuksen aihepiirin sisältä. Heidän mukaan teemahaastatteluksikin kutsutun puolistrukturoidun haastattelun tarkoitus on ohjata haastattelun kulkua halutun aihepiirin parissa sitomatta käytävää keskustelua kuitenkaan ainoastaan määritettyihin kysymyksiin. Tuomi ja Sarajärvi (2002) korostavat strukturoimattoman haastattelun olevan lajeista eniten keskustelunomainen. Heidän mukaan tässä haastattelutyypissä ei ole ennakkoon valmisteltuja kysymyksiä, vaan haastattelija elättää keskustelua haastateltavan kertomuksen perusteella, tehden havaintoja myös itse keskustelun kulusta ja sitä ohjaavista seikoista. Heidän mukaan haastattelija ohjaa haastateltavaa muodostamalla mahdollisimman avoimia kysymyksiä haastateltavan kertomuksesta, ja näin 35 mahdollistaa haastateltavan kertomuksen jatkumisen. Hirsjärven ja Hurmeen (2022) mukaan haastattelutyyppien väliset rajat eivät ole aina selkeitä, ja eri haastatteluissa voi olla ominaisuuksia useammasta eri haastattelutyypistä. On otettava huomioon, että puolistrukturoidun haastattelun luonteesta on tutkimusmenetelmäkirjallisuudessa erilaisia tulkintoja. Eskola ja Suoranta (1998) määrittelevät puolistrukturoidun haastattelun olevan samanlainen kuin strukturoitu haastattelu siten, että kysymykset ovat ennalta suunniteltu, mutta vastausvaihtoehtoja ei anneta. Hirsjärvi ja Hurme (2022) tunnistavat aiheesta olevan useita eri tulkintoja, ja esittelevät oman määritelmänsä kiisteltyjä ominaisuuksia yhdistävästä haastattelumuodosta nimellä teemahaastattelu. He määrittelevät teemahaastattelun olevan hengeltään lähempänä strukturoimatonta kuin strukturoitua haastattelua. Teemahaastattelu jättää valinnanvaraa tutkijalle haastattelukertojen, haastattelukysymysten määrän ja keskustelun johdattelutyylin suhteen. Lähtökohtaisesti ainoa asia joka teemahaastattelussa on oltava ennalta päätetty, on haastattelun aihepiiri. Hirsjärven ja Hurmeen (2022) mukaan tällä tavoin korostetaan haastateltavan kertomaa asioista tutkijan kysymysten muotoilua ja keskustelun johdattelua tärkeämpänä tekijänä haastatteluaineiston muodostuksessa. Eskola ja Suoranta (1998) näkevät teemahaastattelun vahvuutena haastateltavan vapauden puhua vapaamuotoisesti, jolloin muodostuva aineisto edustaa tarkasti tämän puhetta. Tutkimusta suunniteltaessa on mainittujen haastattelun hyvien puolien lisäksi otettava huomioon haastatteluihin tiedonkeruumenetelmänä liittyvät haasteet. Myersin (2008) mukaan haasteita voivat aiheuttaa esimerkiksi luottamuksen puute haastateltavan ja haastattelijan välillä, liian lyhyt aika haastattelulle, haastattelijan vaikutus haastateltavan kertomukseen, kielen monimerkityksellisyyden aiheuttamat tulkintavirheet tai haastattelijan tarkoituksettomasti loukkaava käytös haastateltavaa kohtaan. Hirsjärvi ja Hurme (2022) korostavat, että haastattelun järjestäminen saattaa aiheuttaa kustannuksia, haastateltavat saattavat muuntaa mielipiteitään sekä kertomaansa sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon, lisäksi haastattelijan tehtävään tulisi saada koulutusta, jotta haastattelua pystyy ohjaamaan haluttuun suuntaan ja näin varmistaa aineiston sopivuus kyseiseen tutkimukseen. 3.3 Haastattelujen järjestelyt Tämän tutkimuksen haastattelutyypiksi valikoitui teemahaastattelu, joka rakentuu kognitiivisen turvallisuuden ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen teemojen ympärille. Haastateltavien kanssa pyrittiin käymään teemaan liittyvää keskustelua tutkimuskysymysten ohjaamana. Tutkimusasetelman muodostuttua laadulliseksi haastattelututkimukseksi oli haastateltaviksi löydettävä kokeneita asiantuntijoita valtionhallinnosta, joiden voitiin olettaa tuntevan suomalaisen yhteiskunnan turvallisuussuunnittelun teemaa sekä sitä ohjaavia valtionhallinnon asiakirjoja. Mahdollisia haastateltavia kartoitettiin yhteiskunnallisen turvallisuustoiminnan eri aloilta yhteistyössä 36 Turvallisuuskomitean sihteeristön asiantuntijan kanssa. Kaikki valitut haastateltavat työskentelivät tai olivat työskennelleet valtionhallinnossa jonkin yhteiskunnan elintärkeän toiminnon osa-alueella. Jokaista elintärkeää toimintoa kohden pyrittiin saamaan yksi haastateltava. Näin haluttiin varmistua siitä, että kaikkien elintärkeiden toimintojen näkökulma tulee katettua haastatteluaineistossa, eikä mikään toiminto saa toista suurempaa painoarvoa. Elintärkeään toimintoon talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus haluttiin kuitenkin kolme erillistä haastateltavaa osa-alueiden erilaisuuden huomioimiseksi. Infrastruktuurin osalta haastateltavan asiantuntemuksen haluttiin painottuvan tietoliikenneinfrastruktuuriin, jonka arveltiin olevan suomalaisen yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden kannalta olennaisin infrastruktuurin osa-alue. Taulukossa 1 on esitettynä elintärkeät toiminnot ja niitä edustavien haastateltavien sijoittuminen valtionhallinnon organisaatioihin: TAULUKKO 1 Haastateltavien edustamat organisaatiot Elintärkeä toiminto Haastateltavan organisaatio Johtaminen Valtioneuvoston kanslia (VNK) Kansainvälinen ja EU-toiminta Ulkoministeriö (UM) Puolustuskyky Sisäinen turvallisuus Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Väestön toimintakyky ja palvelut Henkinen kriisinkestävyys Puolustusministeriö (PLM) Sisäministeriö (SM) Valtiovarainministeriö (VM) (talous) Kyberturvallisuuskeskus (KTK)(infrastruktuuri) Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) (huoltovarmuus) Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) Elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi YTS:ssa määritellään strategisia tehtäviä, jotka voivat olla kohdennettu useammalle ministeriölle. Tästä johtuen useimmat elintärkeät toiminnot kuuluvat useamman kuin yhden ministeriön ja toimijan vastuualueelle. Tämä otettiin huomioon haastateltavien valinnassa painottamalla elintärkeän toiminnon ydinsisältöä ja suhdetta valtiolliseen turvallisuustoimintaan. Valinnoissa haluttiin lisäksi painottaa haastateltavien ymmärrystä valtionhallinnon tasolta turvallisuustoiminnasta, mistä syystä valtaosan haastateltavista haluttiin olevan ministeriöissä työskenteleviä henkilöitä. Tähän tekee poikkeuksen infrastruktuurin osalta haastateltava, joka työskenteli Kyberturvallisuuskeskuksessa, joka toimii Liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa, mutta on organisaationa erillään itse ministeriöstä. Haastateltavaksi toivotuille henkilöille lähetettiin haastattelupyyntö sähköpostilla, johon oli liitetty lyhyt kuvaus tutkimuksesta ja sen edustamasta tutkimushankkeesta. Kaikki pyydetyt henkilöt suostuivat haastateltavaksi, ja ilmaisivat kiinnostuksensa kognitiivisen turvallisuuden aihepiiriin vastauksissaan. Haastateltaville lähetettiin noin viikko ennen haastattelua sähköpostilla tutkimuksen tietosuojailmoitus, eettinen osallistumisoikeus, tiedote tutkimuksesta sekä lyhyt esimateriaali kognitiivisen turvallisuuden aihepiiristä. Haastateltavien suostumus haastateltavaksi varmistettiin haastattelun alussa suullisesti. Haastattelut suoritettiin viikoilla 3-5 vuonna 2024. Haastattelumuotona oli 37 etähaastattelu internet-verkon yli Microsoft Teams-kokousohjelmaa käyttäen. Haastattelut tallennettiin ohjelman videotallennusta ja automaattisti transkriptiota hyödyntäen, mikä mahdollisti video- ja äänitallenteen sekä haastattelun automaattisen litteroinnin tallentamisen. Litteroitujen tekstien oikeellisuus varmistettiin ja korjattiin vertaamalla niitä video- ja äänitallenteisiin. Litteroitujen aineistojen laadun varmistamisen jälkeen kuva- ja äänitallenteet poistettiin tarpeettomina, jolloin jäljelle jäi vain anonymisoitu tekstiaineisto. Haastattelujen kestot olivat välillä 1t 7min – 1t 33min, keskiarvo 1t 18min. Litteroitua haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 198 sivua. Haastatteluja varten koottiin esimateriaali, jonka tarkoitus oli johdattaa haastateltavat kognitiivisen turvallisuuden teemaan, jos se oli heille vieras. Esimateriaaliin perehtymällä haastateltavien toivottiin hahmottavan kognitiivisen turvallisuuden ilmiötä omatoimisesti ennen haastattelua. Esimateriaalissa oli muun muassa kognitiivista vaikuttamista käsitteleviä uutisotsikoita ja sosiaalisen median päivityksiä, käytettävien termien määritelmiä sekä kuvaus sosiaalisen ekologian (Bronfenbrenner, 1977) mallista. Esimateriaalin lopussa oli lisäksi hahmotelma haastatteluissa esitettävistä kysymyksistä. 3.4 Aineiston analysointi Haastatteluaineiston analysointiin käytettiin Atlas.tiohjelmistoa. Haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia että teorialähtöistä sisällönanalyysia. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi mahdollistaa haastatteluaineiston analysoinnin vapaasti, käyttämättä olemassa olevien teorioiden tai mallien mukaisia lähtökohtaolettamia (Hsieh & Shannon, 2005). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi korostaa teemojen nousevan aineistosta itsestään, soveltuen siten sellaisten aiheiden tutkimiseen, joita ei ole tutkittu aiemmin paljon, eikä niistä ole olemassa käyttökelpoista teoriaa johon perustaa analyysi (Elo & Kyngäs, 2008). Eskolan ja Suorannan (2015) mukaan aineistolähtöinen analyysi soveltuu erityisen hyvin perustiedon tuottamiseen jostakin ilmiöstä. Näistä ominaisuuksista johtuen aineistolähtöinen analysointitapa valikoitui suurimman osan haastatteluaineistosta käsittelyyn, koska aineiston haluttiin itsessään kehittävän teemoittelun sekä analysoitavat sisällöt. Vilkan (2005) periaatteiden mukaisesti tulosten läpinäkyvyyttä ja tutkimuksen teoreettista toistettavuutta parannetaan esittämällä tulosten yhteydessä katkelmia haastatteluaineistosta. Haastatteluaineisto koodattiin ensimmäiseksi haastattelukysymysten mukaan, jotta haastateltavien näkemykset kustakin käsitellystä aiheesta kohdentuivat oikean kysymyksen alle. Tämän jälkeen vastausten sisällöistä muodostettiin luokituksia niiden sisältämien teemojen mukaan. Käytettiin sisältöä kuvaavia luokan nimiä, esimerkiksi ”medialukutaito”, jos haastateltava käsitteli vastauksessaan yksilön taitoa arvioida eri medioiden luotettavuutta lähteinä. Haastateltavien käyttämien termien ja ilmaisujen moninaisuuden vuoksi ei voitu tarkasti määritellä mitä sanoja haastateltavan on käytettävä, jotta jonkin luokan määritelmä täyttyy. Sen sijaan aineistosta poimittiin haastateltavan painottamia 38 sisältöjä ja merkityksiä, ja nämä asetettiin aiemmin muodostetun luokan sisään tai luotiin uusi, niitä paremmin kuvaava luokka. Näin aineiston luokittelu ja jäsennys syntyi aineistosta itsestään, ja tulokset kuvastavat aineistoa ilman ennalta määritettyjä asetelmia. Sovellettu tapa noudattaa Hsiehn ja Shannonin (2005) määritelmää aineistolähtöisen analyysin vapaudesta, sekä Elon ja Kyngäksen (2008) periaatetta teemojen noususta aineistosta itsestään. Teorialähtöinen sisällönanalyysi soveltuu laadullisen aineiston analysointiin tapauksissa, joissa ilmiötä tarkastellaan jonkin olemassa olevan teorian tai mallin kautta (Elo ym., 2022). Teorialähtöistä sisällönanalyysiä sovellettiin silloin, kun käsiteltiin haastateltavien näkemyksiä kognitiivisesta turvallisuudesta suhteessa sosiaalisen ekologian malliin (Bronfenbrenner, 1977). Tällöin analyysin pohjana käytettiin sosiaalisen ekologian mallin mukaista jaottelua ihmisen sosiaalisen elinpiirin rakentumisesta. Aihetta käsiteltäessä sekä haastattelijalla että haastateltavalla oli näkyvillä esimateriaalin kuvaus sosiaalisen ekologian mallista (Bronfenbrenner, 1977), kts. kuvio 2. Haastattelukysymykset ohjasivat haastateltavat jäsentämään näkemyksensä sosiaalisen ekologian mallin (Bronfenbrenner, 1977) tasojen mukaisesti, minkä vuoksi haastatteluaineisto jäsentyi automaattisesti mallin mukaisesti. Vastausten sisältöihin sovellettiin samoja luokkia kuin aineistolähtöisesti analysoiduissa osissa. 39 Tässä luvussa esitellään teemahaastattelujen tulokset jaoteltuna neljään alalukuun. Jako perustuu aineiston ja haastattelukysymysten muodostamiin teemoihin kognitiivisen turvallisuuden ilmiön sisällä. Kunkin alaluvun perustana on eri määrä haastattelukysymyksiä sekä asiantuntijoiden vastauksia niihin. Teemahaastattelun luonteen mukaisesti haastattelujen kulku muotoutui osittain saatujen vastausten mukaan, joten myös haastatteluaineiston teemoittelu on rakentunut aineiston kokonaisvaltaisesta tarkastelusta ja vastausten osien yhdistämisestä eri teemoihin. Viitattaessa haastatteluihin mainitaan haastattelulainauksen jäljessä haastattelun numero (Hx) sekä haastateltavan edustaman organisaation lyhenne, kts. taulukko 1. 4.1 Kognitiivisen turvallisuuden rakentuminen Kognitiivisen turvallisuuden rakentumista suomalaisessa yhteiskunnassa tarkasteltiin haastatteluissa kahdesta näkökulmasta; yksilön ja yhteiskunnan tasoilta. Kahta näkökulmaa hyödyntämällä haluttiin saavuttaa syvällinen ymmärrys siitä, mistä haastattelijat kokivat kognitiivisen turvallisuuden muodostuvan kokonaisuutena. Haastateltavat kokivat yksilön kognitiivisen turvallisuuden olevan vahvasti sidoksissa yksilön kokemaan yleiseen turvallisuudentunteeseen, joka muodostuu lapsuudesta alkaen. Yksilön kognitiiviseen turvallisuuteen koettiin vaikuttavan myös monet yhteiskunnalliset seikat, mistä johtuen näitä kahta näkökulmaa ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella täysin itsenäisinä. Yksilön tärkeimmäksi kognitiivista turvallisuutta edistäväksi ominaisuudeksi haastatteluaineistosta nousi medialukutaito. Sen koettiin olevan edellytys sille, että pystyy toimimaan nykyaikaisessa informaatioympäristössä siten, ettei oma kognitio vaarannu. Tämän yhteydessä korostuivat yksilön valmiudet suodattaa ja käsitellä saamaansa informaatiota sekä arvioida kriittisesti tiedonlähteiden luotettavuutta. Yleisesti yksilön ymmärrystä digitaalisesta maailmasta, sen 4 TULOKSET 40 ominaisuuksista sekä viestinnästä siellä pidettiin olennaisina vaatimuksina siihen, että yksilön kognitio voi olla suojattu. Kai se on tämä medialukutaito, ja sellainen että ääneen puhutaan, että kaikki asiat, jotka ovat klikkiuutisten takana eivät ole totta, ja kaikki mikä on Tiktok:ssa ei ole totta. (H2, SM) Nykypäivänä, että on sellaiset perusvalmiudet suodattaa informaatiota ja käsitellä sitä. Kyky ja osaaminen rajoittaa ja suodattaa sitä lähdetkö kaikkeen mukaan vai et. (H7, STM) Tarvittaisiin hirveän paljon ymmärrystä siitä, että kaikki se tieto mitä saat näiltä uusilta medioilta, on jollakin tavalla jo vääristynyttä. Se ei ole tasapuolista. Siellä ei ole mitään faktoihin perustuvaa tarkastusmekanismia. Sinulle syötetään tietoa ilman että tajuat kuka sen tiedon syöttää. (H6, VM) Medialukutaidon osaksi liitettiin myös yhteiskunnan kriittinen ymmärtäminen. Koettiin tärkeäksi, että yksilöt käsittävät yhteiskunnan toimintalogiikkaa siinä määrin, että pystyvät suhtautumaan tasapainoisesti yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Tätä kautta muodostuu pidäke uskoa kärjistäviin valheellisiin väittämiin, tai ryhtyä itse levittämään näitä. Tähän ilmiöön liitettiin myös asenteiden ja kokemusten merkitykset, joita haastateltavat korostivat. Yksilöiden negatiiviset kokemukset koettiin tekijänä, joka saattaa altistaa kognitiivisen turvallisuuden heikkenemiselle. Jos esimerkiksi henkilö on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi viranomaisen toimesta, uskoo hän helpommin tällaista tapahtuvan myös muiden kohdalla. Eli jos joutuu rikoksen uhriksi, esimerkiksi petoksen tai petoksen yrityksen, niin tämä vaikuttaa varmasti omaan kognitiiviseen turvallisuuteen, päätöksentekoon ja tapaan käsitellä uutta tietoa ja kokemuksia. (H8, KTK) Moni haastateltava korosti perusturvallisuuden kokemuksen merkitystä kognitiivisen turvallisuuden perustana. Nähtiin, että yksilön perustarpeet myös turvallisuuden osalta on oltava täytetty, jotta kognitio voi olla turvattu. Tämän nähtiin liittyvän muun muassa inhimilliseen kapasiteettiin käsitellä asioita. Nähtiin, että jos yksilön jokapäiväisestä elämästä suoriutuminen vie liiaksi tämän resursseja, ei tällä enää välttämättä riitä jaksamista ja kapasiteettia käsitellä kohtaamaansa informaatiota kriittisesti. Kaikki haastateltavat näkivät yksilöiden kognitiivisen turvallisuuden olevan jossakin määrin riippuvainen yhteiskunnallisista tekijöistä. Siinä missä yksilön omat kokemukset turvallisuudesta ja esimerkiksi viranomaisten toiminnasta vaikuttavat tämän kognitiiviseen turvallisuuteen, on yhteiskunnallisilla toimijoilla vastuu tämän luottamuksen ylläpitämisestä. Yksilön kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta, avoimuudesta sekä yhteiskunnallisen osallistumisen merkityksellisyydestä nousivat haastatteluissa tekijöiksi, jotka vaikuttavat yksilön kognitiivisen turvallisuuden rakentumiseen. Vaikutuksen yksilöihin nähtiin tapahtuvan ennen muuta yksilön kokemusten kautta, mutta myös osittain opetuksen ja kasvatuksen seurauksena. Nähtiin, että opetus ja kasvatus 41 muodostavat perustan uskomuksille yhteiskunnan, ja laajemmin maailman toiminnasta, minkä jälkeen henkilökohtaiset kokemukset muokkaavat näitä uskomuksia ja käsityksiä. Tärkeimmiksi yhteiskunnallisiksi tekijöiksi yksilöiden kognitiivisen turvallisuuden muodostumisessa nostettiin oikean tiedon saatavuus sekä oman mielipiteen ilmaisun mahdollisuus. Oikean tiedon saatavuus nähtiin itseisarvona, sekä edellytyksenä vapaalle mielipiteenmuodostukselle. Ilmaisunvapauden taas nähtiin liittyvän yhteiskunnalliseen luottamukseen, sekä tunteeseen mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tarkasteltaessa kognitiivista turvallisuutta puhtaasti yhteiskunnan rakenteiden ja toiminnan kannalta, haastatteluissa nousi esiin joitakin erityisen merkityksellisinä pidettyjä ominaisuuksia. Kaikkein tärkeimpänä kognitiivista turvallisuutta rakentavana tekijänä haastateltavat pitivät oikeusvaltioperiaatteen toteutumista, sekä tähän liittyvää kansalaisten yhdenvertaista ja oikeudenmukaista kohtelua. Suomalaisen yhteiskunnan rule of lawperiaate koettiin tärkeäksi ja suojeltavaksi ominaisuudeksi, joka toteutuessaan edistää väestön uskoa ja luottamusta järjestelmän toimintaan, mikä puolestaan edistää kognition vapautta, sekä uskoa tämän vapauden puolustamiseen. Näkemys kansalaisten kokeman luottamuksen tärkeydestä koski oikeusjärjestelmän toiminnan lisäksi myös kaikkea muuta viranomaistoimintaa. Haastateltavat pitivät merkityksellisenä sitä, että kansalaiset luottavat siihen, että viranomaiset suorittavat omia lakisääteisiä toimintojaan kuten lakiin on kirjattu, ja kohtelu viranomaisten puolelta on asiallista. Yhteiskunnan tasolla alkaa korostumaan sellaiset oikeudenmukaisuudet, ja luottamus viranomaisten ja asiantuntijoiden toimintaan ja oikeudenmukaisuuteen, ja myöskin vallankäyttöön. (H7, STM) Osana viranomaistoimintaa myös yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtimista sekä tietoisuutta tästä kansan keskuudessa pidettiin merkittävänä tekijänä, joka vaikuttaa yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden muodostumiseen. Samaan teemaan liittyvää kansainvälistä turvallisuusyhteistyötä nykyaikaisten rajat ylittävien turvallisuusuhkien torjunnassa pidettiin merkityksellisenä. Moni haastateltavista korosti luotettavan tiedon saatavuutta sekä yksilön, että yhteiskunnan tasolla merkittävänä tekijänä. Yksilötasolla se vaikuttaa mielipiteiden ja käsitysten muodostukseen, ja jos luotettavaa tietoa ei ole laajoille kansanosille saatavilla, ilmenevät tämän vaikutukset yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Pidettiin tärkeänä, että yhteiskunnallisella tasolla pääsy luotettavan tiedon pariin on varmistettu, minkä lisäksi yksi haastateltava toivoi mekanismia mediassa leviävän väärän tiedon tunnistamiseen. Yhteiskunnan mittakaavassa merkittävimpänä tekijänä oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen jälkeen nähtiin yhteiskunnallisten peruspalveluiden toteutuminen. Sähkön, veden ja elintarvikkeiden saatavuutta pidettiin tekijänä, joka voi häiriintyessään vaikuttaa merkittävästi ja nopeastikin heikentävästi kansalaisten kognitiiviseen turvallisuuteen. Tämän nähtiin tapahtuvan yleisen turvallisuuden tunteen heikkenemisen kautta, mikä voisi johtaa muun muassa 48 Uhkakuvat, kehityskulkunäkymät ja narratiivit siitä, että Suomi on seuraava joka tippuu. Niin ne aiheuttaa sen, että siellä pääomapiireissä ruvetaan empimään että kannattaako tänne oikeasti investoida. Vai pitäisikö investoida pikkasen enemmän länteen, niin sinne on panssarikiilalla pidempi matka. (H6, VM) Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntijan mukaan kansalaisten kognitiivista turvallisuutta ei huomioida riittävästi tietoliikenneinfrastruktuurin ja -palvelui- den suunnittelussa ja toteutuksessa. Tämä johtuu hänen mukaansa ainakin osittain siitä, että digitaalisten palveluiden tuottaminen on enimmäkseen yksityisten yhtiöiden liiketoimintaa, jonka tavoitteena on järjestelmien käytön helppous ja nopeus. Järjestelmiin jää tällöin helposti turvallisuutta vaarantavia puutteita, vaikka näitä pystyttäisiin myös poistamaan, mutta se ei ole taloudellisesti kannattavaa yhtiöille. Pitäydytään vaikkapa puutteellisissa tunnistuskeinoissa ja muissa, koska ne on ihmisille helppoja. Vaikka niiden avulla, jos ne laitettaisiin kuntoon, voitaisiin päästä jostain ilmiöstä eroon, eikä kansalaiset joutuisi jatkuvien petosten, petosyritysten ja kalastelun kohteeksi. (H8, KTK) Olennaisina tekijöinä huoltovarmuuden ja kognitiivisen turvallisuuden suhteessa Työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntija piti kansalaisten luottamusta huoltovarmuuteen, ihmisten omaa varautumista häiriötilanteisiin sekä häiriötilanteista selviytymisessä tarvittavien tietojen ja taitojen parantamista. Näillä toimenpiteillä kansalaiset voivat omatoimisesti parantaa kykyään selviytyä poikkeustilanteista, mikä luo heille pystyvyyden tunnetta ja luottamusta omiin kykyihin. Tämän kautta heidän kognitiivinen turvallisuutensa parantuu, kun he ymmärtävät ja kokevat itse olevansa pystyviä selviytymään. Lisäksi jos katsotaan että kansalaisten kognitiivinen turvallisuus heikkenee koska huoltovarmuudesta on puutteellista tai väärää tietoa liikkeellä, voidaan tilannetta korjata strategisen viestinnän kautta. Tietoliikenneinfrastruktuurin ja kognitiivisen turvallisuuden eteen tehtävässä työssä Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntija toivoi lisää toimia kansalaisten turvallisuuden takaamiseen digitaalisissa ympäristöissä. Hänen näkemyksen mukaan on olemassa lainsäädännöllisiä ja teknisiä toimia, joilla suomalaisten käyttämien järjestelmien turvallisuutta voitaisiin edelleen parantaa. No just tämä simppeli juttu että saako pahvisella pankkitunnuslipareella luotua uusia tunnistusvälineitä, niin on asia joka me voitaisiin estää. Ja silloin ihmisiin kohdistuisi vähemmän rikollisuutta. (H8, KTK) Erityisen huolestuttavana Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntija piti suurten ylikansallisten yritysten vallan kasvua. Hallitsemattomasti tapahtuessaan tämä johtaisi ihmisten henkilökohtaisen datan päätymisen yhtiöiden käyttöön, eivätkä ihmiset pystyisi mitenkään kontrolloimaan tai saamaan tietoa tietojensa käytöstä. EU:n tekemän työn yksityisyydensuojan ja tietoturvan eteen asiantuntija näkee vahvistavan suomalaisten uskoa siihen, että digitaalisesta turvallisuudesta huolehditaan, ja tätä kautta edistävän myös kognitiivista turvallisuutta. 49 4.2.6 Väestön toimintakyky ja palvelut Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija näkee väestön toimintakyky ja palvelut- toiminnon olennaisena osana kansalaisten kognitiivista turvallisuutta, jopa sen perustana. Hänen näkemyksensä mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat kokonaisuuden, jonka varaan ihmisten kokonaisvaltainen toimintakyky rakentuu. Jotta kansalaiset voivat olla elämässään toimintakykyisiä ja pystyviä toimijoita, on näillä oltava pääsy luotettaviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. No jos mietitään meidän sosiaali- ja terveyspalveluja, niin kyllä minä sanoisin että ne ovat niitä palveluja, jotka antavat sitä perustaa sille että ihmiset säilyvät perustoimintakykyisinä. (H7, STM) Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin merkityksellisessä asemassa, mitä tulee kansalaisten hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Tästä syystä ne ovat myös asemassa, jossa niiden toimintahäiriö, väitetty toimintahäiriö tai epäily niiden asianmukaisuudesta voi horjuttaa kansalaisten luottamusta yhteiskunnan toimintaan sekä omaan pärjäämiseensä. Tätä kautta myös kansalaisten kognitiivinen turvallisuus voi vaarantua. Jos henkilö jää tarpeestaan huolimatta ilman näitä palveluita, voi hänen elämänsä tasapaino järkkyä, minkä jälkeen hänen kognitionsa on myös alttiimpi pahantahtoisille ulkoisille vaikutusyrityksille, kun yhteiskunnan järjestelmät eivät ole lunastaneet hänen odotuksiaan niitä kohtaan. Jos se uskottavuus ja luotettavuus sosiaali- ja terveyspalveluihin heikkenee ja murenee, esimerkiksi siihen että päätökset mitä tehdään perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja lääketieteelliseen arvioon, niin jos sitä murennetaan, niin sehän vaikuttaa koko sen järjestelmän uskottavuuteen ja toimintaan. (H7, STM) Kansalaisten kokema luottamus yhteiskunnan järjestelmiä kohtaan korostuu Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijan näkemyksissä. Luottamus sosiaali- ja terveyspalveluita kohtaan ylläpitää ensinnäkin ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, mutta myös luottamuksella itsellään on itseisarvo. Järjestelmään aidosti luottava henkilö ei ole altis uskomaan väitteitä järjestelmän toimimattomuudesta tai muita yhteiskunnallista tilannetta kärjistämään pyrkiviä väitteitä. Ihmisten toimintakyky ja tiedonkäsittelyn resurssien käytettävyys muuhun kuin oman tilanteensa käsittelyyn edesauttaa kriittistä suhtautumista vastaanotettuun informaatioon. Jos niiden palveluiden taso laskee, niin sitten käy itse niin että itse asiassa se ihmisten toimintakyky alkaa heiketä. Ja siitä voi tulla sellainen huonon kierre, joka ruokkii itseään ja se murentaa sitten sitä koko järjestelmän toimintaa. (H7, STM) Väestön toimintakyky ja palveluttoiminnon ja kognitiivisen turvallisuuden suhteessa olisi Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijan mukaan tärkeää hahmottaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin merkitys. Lapset ja nuoret ovat hänen mukaansa herkässä iässä ja alttiita erilaisille haitallisille vaikutuksille. Hyvinvoinnin 50 perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa, mistä syystä nuoruusaikana alkanut pahoinvointi jatkuu tyypillisesti aikuisiällä.) 4.2.7 Henkinen kriisinkestävyys Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijan mukaan henkisen kriisinkestävyyden toiminto vaikuttaa olennaisesti kansalaisten ja yhteiskunnan kognitiiviseen turvallisuuteen. Hän korostaa, että turvallisuus ja turvallisuuden tunne luodaan ennen kaikkea normaalioloissa, ja poikkeusoloissa ja häiriötilanteissa hyödynnetään normaalioloissa hankittuja tietoja ja taitoja kriisistä selviämiseksi. Henkisen kriisinkestävyyden toiminto edesauttaa kognitiivisen turvallisuuden muodostumista antamalla kansalaisille mahdollisuuden toteuttaa itseään, hankkia sivistystä sekä ylläpitämällä lasten ja nuorten hyvinvointia. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tärkeys korostuu hänen näkemyksissään, mikä konkretisoituu heidän palveluidensa ylläpitämisenä myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Heidän suojaaminen tässä on tärkeintä, että me aikuiset sitten klaarataan ja aina jotenkin selvitään, mutta lapset ja nuoret, joilla ei ole sitä tarttumapintaa, niin heidän suojeleminen. (H3, OKM) Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijan näkemyksen mukaan kansallisen kognitiivisen turvallisuuden varmistamisessa kansalaisten tiedot kognitiivisen turvallisuuden teemasta ovat tärkeitä. On tiedettävä ihmisen psykologian perusteita, miten ihmiseen voidaan vaikuttaa, ja millä keinoin ihmismieleen voidaan vaikuttaa ulkopuolelta. Tämän hän näkee edesauttavan haitalliselta vaikuttamiselta suojautumisessa, kun ihmiset osaavat paremmin arvioida vastaanottamaansa informaatiota ja sen tarkoitusperiä. Niin ja tietysti just se, että tiedostaa ne ulkoiset keinot vaikuttaa. Ja tiedostaa sitä omaa psykologiaa, että millä koukuilla saa sitä vaikutusta syntymään ja millä ei. (H3, OKM) Muun muassa medialukutaito ja tämän kautta muodostuva kyky arvioida kriittisesti eri lähteiden luotettavuutta ja tarkoitushakuisuutta ovat hänen mukaansa yhteiskunnallisen kognitiivisen turvallisuuden ydintä. Näiden kautta ihmiselle rakentuu kyky olla provosoitumatta sisällöistä, joiden tarkoitus on nimenomaan kiihdyttää mielipiteitä ja edistää vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden näkökulmasta yksilöt ovat avainasemassa. Jos yksilöt tarpeeksi laajasti kokevat pääsevänsä luotettavan tiedon äärelle, pystyvät lukemaan objektiivista tutkittua tietoa, ja saavat luotettavaa tietoa mediasta, luo tämä yksilöille ja tätä kautta yhteiskunnalle kognitiivisen turvallisuuden tilan, jota on ulkopuolelta vaikea horjuttaa. Ja tietysti näin ministeriön edustajana niin aina ajattelee, että meidän pitää todella paljon tehdä siihen, että ihmiset luottaa sitten tähän hallintoon ja näihin valtioneuvoston toimielimiin ja siihen että lait on kaikille samat ja nämä perus fundamentit pysyy. (H3, OKM) 51 Hänen mukaansa erityisen olennaista yhteiskunnallisen kognitiivisen turvallisuuden muodostumisessa on kansalaisten kokema luottamus. Kansalaisten pitää luottaa itseensä, toisiin kansalaisiin sekä yhteiskunnan järjestelmiin. Tämän luottamuksen muodostumiseksi ministeriössä tehdään hänen mukaansa paljon töitä, ja pyrkimys luottamuksen edistämiseksi on selkeä. Tämän kansalaisten luottamuksen ylläpito ja parantaminen edistää samalla suoraan kognitiivisen turvallisuuden tilaa yhteiskunnassa. 4.3 Kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa Tässä luvussa käsitellään haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksiä kognitiivisesta turvallisuudesta osana suomalaista yhteiskuntaa. Näkökulma on asiantuntijoiden työtehtäviensä kautta saavuttaman ammattitaidon ja yhteiskunnallisen ymmärryksen, sekä heidän henkilökohtaisten näkemystensä yhdistelmä, jossa vaikuttavat heidän kokemukset ja näkemykset valtionhallinnon toiminnasta sekä yhteiskunnan subjektiivinen tarkastelu. Asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan muun muassa suomalaisen yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden merkitystä, valtionhallinnon sisäisiä vastuita aiheeseen liittyen sekä yksilöiden ja yhteiskunnallisen kognitiivisen tuvallisuuden suojaamista. Laajoilla kysymyksenasetteluilla sekä asian tarkastelulla useasta näkökulmasta pyrittiin saavuttamaan mahdollisimman laaja-alainen ymmärrys kognitiivisen turvallisuuden ilmiöstä suomalaisessa yhteiskunnassa. Asiantuntijoiden näkemykset on jaoteltu kolmeen alalukuun, joissa kognitiivista turvallisuutta käsitellään yhteiskunnallisena ilmiönä eri näkökulmasta. 4.3.1 Merkitys – arviointi – tulevaisuus Kaikki haastatellut asiantuntijat kuvaavat kognitiivisen turvallisuuden olevan merkittävä tekijä suomalaiselle yhteiskunnalle. Sen merkityksen laajuutta arvioitiin muun muassa seuraavasti: Valtava. Se on aivan keskeinen. (H4, UM) Ihan keskeinen. Aivan keskeinen. (H5, PLM) Kyllä se on perusta sille, että pystytään luottamaan tulevaisuuteen ja toimimaan tässä päivässä ja tässä hetkessä. (H3, OKM) Ilmiön merkittävyyttä korostetaan, sekä ilmiön nykytilan näkymistä yhteiskunnan jokapäiväisessä toiminnassa. Ihmisten kognitiivisen turvallisuuden taso näkyy usean haastateltavan mukaan luottamuksena yhteiskunnan instituutioihin sekä luottamuksena omaan tulevaisuuteen osana yhteiskuntaa. Esimerkkeinä mainitaan usko kouluttautumisen kannattavuuteen, tasapuolisuuteen lain edessä sekä luottamuksena poliittiseen järjestelmään. Toisaalta kognitiivisen 52 turvallisuuden kuvataan myös olevan ilmiö, jota ei juurikaan sanoiteta, eikä siitä käydä julkista tai yksityisiä keskusteluja, vaikkakin sen nähdään vaikuttavan laajasti siihen minkälaisia valintoja ihmiset tekevät ja miten käyttäytyvät. Jos yhteiskunnassa vallitsee kognitiivinen turvallisuus, siellä yksilöt ovat todennäköisemmin sitoutuneita tekemään työtä sen yhteiskunnan hyväksi, maksamaan veroja ja käymään töissä. (H7, STM) Valtiovarainministeriön asiantuntija rinnastaa kognitiivisen turvallisuuden yleisiin yhteiskunnan menestystekijöihin, jotka ovat yhteiskunnan kehityksen ja vaurastumisen edellytyksiä. Yleisinä menestyksen mahdollistajina hän näkee yhteiskunnallisen avoimuuden, ideoinnin vapauden sekä sosiaalisen liikkuvuuden. Olisiko kuitenkin niin, että ne valtiot, joissa on kognitiivisen turvallisuuden tila, niin ne ovat niitä samoja valtioita, joissa tapahtuu sosiaalista kiertoa, tehdään innovaatioita, perustetaan uusia yrityksiä, ja siellä ihmisten hyvinvointi sattuu olemaan korkeampi. (H6, VM) Samalla hän näkee, että jos kognitiivinen turvallisuus menetetään tai se heikkenee, alkaa yhteiskunnassa muodostua yhteiskunnasta erillään eläviä väestönosia, jotka pyrkivät erottautumaan yhteiskunnan normaalista toiminnasta. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijan mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on nykyiselläänkin väestönosia, jotka ovat alttiita ulkopuoliselle mielipiteitä polarisoivalle vaikuttamiselle. Eihän meillä olisi hybridivaikuttamista ilmiönä, jos ei joku ajattelisi, että sillä voidaan oikeasti saada aikaiseksi sekasortoa yhteiskunnassa. (H7, STM) Asiantuntijoilla ei ollut yhtenäistä näkemystä miten kognitiivisen turvallisuuden tilaa yhteiskunnassa voitaisiin mitata. Haastattelujen aikana syntyi useita ideoita mittaustavoista, mutta ilmeni myös epäuskoa ilmiön mitattavuuteen yleisesti. Kansalaisilta suoraan kysymällä oli useimpien asiantuntijoiden mielestä paras tapa saada tietoa kognitiivisen turvallisuuden tasosta. Valtioneuvoston Kansalaispulssi- kyselyä pidettiin yleisesti hyvänä tapana kerätä tietoa. Lisää kyselytutkimuksia ehdotettiin, mutta myös niiden heikkoudet tunnistettiin. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija ilmaisi epäilyksensä siitä, saataisiinko kyselytutkimuksella ikinä katettua kaikkia väestönosia. Totta kai siis kyselytutkimuksia käytetään, mutta saadaanko me niistä luotettavia, miten ne tavoittavat oikeasti koko väestön kirjon niin en tiedä. (H7, STM) Yhden asiantuntijan kanta kognitiivisen turvallisuuden mittaamiseen oli, että jos ilmiö ei nouse itsessään yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi, ei se todennäköisesti ole myöskään yhteiskunnallinen ongelma. Hän ehdotti kuitenkin mittarin perustamista, jonka perusteella voitaisiin arvioida, onko tilanne menossa huonompaan suuntaan. Tekoälyn ja edistyneiden analyysimenetelmien käytön puolesta puhui kaksi asiantuntijaa. Heidän näkemystensä mukaan tekoälyä ja automatisoitua 53 analysointia voitaisiin käyttää joko aihetta mittaavien mittareiden seuraamiseen tai digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvan keskustelun seuraamiseen. Näin voitaisiin automatisoida tiedonhankinta halutuista muuttujista, mikä mahdollistaisi ilmiön tarkan seurannan. Mitattaviksi muuttujiksi ehdotettiin muun muassa ilman maksua saatavissa olevan luotettavan tutkimustiedon ja uutisten määrää. Yleisesti kognitiivisen turvallisuuden mittaamista ja siihen käytettävien seurattavien muuttujien valintaa pidettiin haastavana. Haluttiin hyödyntää mittaria, joka mittaisi suoraan minkä verran suomalaisiin yritetään vaikuttaa, mutta mitä muuttujaa mittari seuraisi – tähän löytyi vain vähän ehdotuksia. Joitakin ehdotuksia yleistä yhteiskunnallista tilannetta mittaaviksi muuttujiksi oli mielenterveyspotilaiden määrä, äänestysaktiivisuus, turvallisuuspoikkeamien määrä, maanpuolustustahto, PISA- tulos sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä. Suomalaisen yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden tilan kehittymisestä tulevaisuudessa asiantuntijoilla oli myöskin eriäviä näkemyksiä. Osa haastateltavista näki tilanteen paranevan jatkossa, toiset taas heikkenevän. Yhtä mieltä asiantuntijat olivat siitä, että kognitiivisen turvallisuuden tila tulee heikkenemään, jos tietoisuutta teemasta ei lisätä, eikä sitä parantavia toimenpiteitä tehdä. [Mitä tapahtuu, jos tietoisuutta ei lisätä tai mitään toimenpiteitä ei tehdä?] Meihin voidaan vaikuttaa. Meitä ohjaillaan. Meidät laitetaan kiistelemään keskenämme. Meitä hajautetaan. Meiltä poistetaan keskinäinen luottamus. Me alamme kritisoida lakeja, asetuksia, valtioneuvoston rakenteita ja yhteiskunnan rakenteita. (H3, OKM) Kognitiivisen turvallisuuden tilaa tulevaisuudessa arvioitiin heikentävän muun muassa informaation jatkuva lisääntyminen, ulkovaltojen pahantahtoinen vaikuttaminen, tekoälyn kehittyminen sekä yhteiskunnallinen polarisaatio. Toisaalta kognitiivisen turvallisuuden arvioitiin voivan myös parantua tai säilyä ennallaan tulevaisuudessa. Minä haluaisin ajatella, että meillä on yhteiskunnan perusrakenteet sen verran vahvat, että ei se varmaan tule tulevaisuudessa muuttumaan. Mutta sitä tullaan kyllä haastamaan yhä useammin, ehkä voimakkaammin ja erilaisilla teemoilla. (H7, STM) Kognitiivisen turvallisuuden tilan paranemista ja säilymistä nykyisellään perusteltiin esimerkiksi sillä, että meneillään oleva julkinen keskustelu ulkovaltojen informaatiovaikuttamisesta kasvattaa kansalaisten tietoisuutta ilmiöstä. Tämän nähtiin johdattavan kansalaisia aiheen pariin, sekä levittävän tietoisuutta siitä, että ilmiö on valtion tasolla tunnistettu ja sitä vastaan toimitaan. Tämän arvioitiin lisäävän kansalaisten luottamusta turvallisuuselinten toimintaan ja tätä kautta kehittävän luottamusta niihin sekä lopulta parantavan kognitiivista turvallisuutta kasvaneen luottamuksen kautta. Lisäksi nähtiin, että medialukutaitoa opetetaan jo kouluissa, mikä lisää lasten ja nuorten ymmärrystä aiheesta ja täten suojaa heitä sen vaikutuksilta. Haavoittuvina nähtiin erityisesti sellaiset 54 ikäluokat, jotka eivät ole saaneet opetusta sosiaalisen median ja nykyaikaisen informaatioympäristön ominaisuuksista. Muita havaintoja kognitiivisen turvallisuuden tilan kehittymisestä tulevaisuudesta oli esimerkiksi Suomen kytkeytyneisyys globaalisti, mikä tarkoittaa, että Suomen kognitiivisen turvallisuuden tulevaisuus on riippuvainen laajemmasta teknologisesta sekä juridisesta kehityksestä muun muassa EU:ssa. Puolustusministeriön asiantuntija muistutti kognitiivisen turvallisuuden tilaa voivan haastaa jatkossakin ulkoisten vaikuttajien lisäksi yhteiskunnan sisäiset kehitykset, esimerkiksi nuorten syrjäytyminen sekä maahanmuuttajien osittain heikko kotoutuminen. Ulkoministeriön asiantuntijan mukaan kognitiivisen turvallisuuden kehitys menee positiiviseen suuntaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että lapset ja nuoret voivat hyvin, ja he ymmärtävät mitä heidän ympärillä tapahtuu muun muassa ulkopuolisen vaikuttamisen osalta. 4.3.2 Vastuunjako valtionhallinnossa Asiantuntijat pitivät haastavana valita nykyisestä YTS:sta elintärkeä toiminto, jonka alle yhteiskunnan ja yksilöiden kognitiivinen turvallisuus kuuluisi. Yleisimmin sen nähtiin liittyvän eniten henkisen kriisinkestävyyden toimintoon, mutta suhde ei ole yksiselitteinen. Kognitiivisen turvallisuuden tilan tuottama henkinen hyvinvointi nähtiin liittävän kognitiivisen turvallisuuden henkiseen kriisinkestävyyteen, mutta teemaan liittyvät kognitiivisten kykyjen tarkoituksellisen heikentämisen sekä informaatiovaikuttaminen taas nähtiin erottavan nämä toisistaan. Kognitiivisen turvallisuuden esitettiin myös sopivan väestön toimintakyky ja palveluttoimintoon, mutta tässäkin tapauksessa tiedostettiin, että sopivuus ei ole täydellinen. Suurin osa haastateltavista näki kognitiivisen turvallisuuden teeman liittyvän kaikkiin elintärkeisiin toimintoihin, ennen kaikkea mahdollistamalla yhteiskuntarauhan ja kansalaisten yhteiskunnallisen luottamuksen rakentumisen. Sen vaikutuksen kuvattiin ylettyvän kaikkien elintärkeiden toimintojen ja ministeriöiden vastuualueille, eikä koettu mielekkääksi asettaa sitä yhden, edes mahdollisen uuden elintärkeän toiminnon alle. Näen paljon ongelmia siinä, että se kuuluisi jollekin tietylle. "Me vastaamme nyt Suomen kognitiivisesta turvallisuudesta." Se on niin monelle tekijälle tärkeä ja niin monella eri toimijalla on siihen vaikutusta vaikkei ne tunnistaisi sitä omaksi corebisneksekseen, niin kyllä sen pitää olla siellä kautta linjan jotenkin huomioituna. (H8, KTK) Haastavana pidettiin myös sitä, että kaikki viranomaiset voivat tehdä ratkaisuja, jotka joko parantavat tai heikentävät kognitiivista turvallisuutta. Tästä syystä yhden tahon vastuuttaminen kognitiivisen turvallisuuden tilasta ei pidetty järkevänä. Yksittäisen toimijan vaikutusmahdollisuuksia pidettiin aina pieninä ja korostettiin tarvetta yhteiskunnan laajuiselle toiminnan koordinoinnille. Me ei pystytä jotakin ilmiötä turvaamaan, tai jotakin asiaa turvaamaan jonkun yksittäisen viraston tai yksittäisen ministeriön yksittäisen osaston 55 yksittäisillä toimenpiteillä. Nämä kaikki tarvitaan, monien hallinnonalojen ja hallinnon tasojen yhteistyötä, että me voidaan turvata joku strateginen tehtävä. (H6, VM) Asiantuntijoiden näkemyksissä korostui, että YTS:n katsottiin nykymuodossaan soveltuvan heikosti kognitiivisen turvallisuuden kaltaisen laaja-alaisen ilmiön edistämiseen. Uusia tapoja jaotella elintärkeät toiminnot tai ideoita uusiksi elintärkeiksi toiminnoiksi oli kuitenkin haastavaa keksiä, eikä ehdotuksia näistä asiantuntijoilta tullut. Kysyttäessä asiantuntijoilta minkä viranomaisen toimintakenttään kognitiivinen turvallisuus erityisesti kuuluu, oli yleisin vastaus, että nykyisellään ei ole olemassa luontaista vastuuviranomaista, eikä vastuuta ole järkevää kohdentaa vain yhdelle taholle. Että sepä se juuri on, että tälle ei ole ihan sellaista luontevaa omistajaa. (H7, STM) Yhdeksi vastuutahoksi useimmat haastateltavat kuitenkin nimesivät Opetus- ja kulttuuriministeriön. Sen hallinnonalalta erityisesti opetustoimi ja kulttuuripalvelut nähtiin yleisesti toimintoina, jotka vaikuttavat kognitiivisen turvallisuuden edellytyksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Nuorten syrjäytymisen merkitystä korostettaessa korostuivat myös näkemykset OKM:n hallinnonalan merkityksestä syrjäytymisen ehkäisemisessä ja nuorten pysymisessä yhteiskunnan toiminnassa mukana. Yleinen näkemys oli, että nykyisillä vastuunjaoilla Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on suurin vastuu kognitiivisesta turvallisuudesta yhteiskunnassa, mutta vastuuta ja toimijuutta nähtiin myös muilla hallinnonaloilla. Aika paljon näistä kyllä valuu sinne OKM:n hallinnonalalle, mutta kyllä siitä roiskeita on myös muihin ministeriöihin, kuten Valtioneuvoston kansliaan ja Sosiaali- ja terveysministeriöön, ja lopulta valtiovarainministeriöönkin. (H6, VM) Vastuun jakautuessa usean tahon kesken Sisäministeriön asiantuntija korosti olevan tärkeää, että on nimettynä yksi vastuutaho, joka vastaa kokonaisuudesta, ja kokoaa muut vaikuttavat tahot asian äärelle, mutta kantaa itse suurimman vastuun. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija korosti vastuun jakautumista kaikille valtionhallinnon aloille, sekä ilmiön laaja-alaisen yhteisen käsittelyn tarvetta. Kaikkien on syytä ottaa siitä oma osuutensa ja sitten tarkastella, että miten sitä käsitellään yhdessä. Ei voi ajatella, että se tulee vain OKM:n alaan, vaan että sama keskustelu mitä on henkisessä kriisinkestävyydessä käyty, niin se on ihan kaikkien asia. (H3, OKM) 4.3.3 Kognitiivisen turvallisuuden suojaaminen Haastateltavilta asiantuntijoilta kysyttiin minkälaisia tietoja ja taitoja yksilöllä pitäisi olla, jotta ulkoinen pahantahtoinen vaikuttaminen ei pystyisi vaikuttamaan 56 tämän päätöksentekoon. Kysymyksellä haluttiin kartoittaa asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, minkälaiset ominaisuudet voivat suojata ihmisen kognitiota yksilötasolla. Yhteiskunnallinen näkökulma huomioitiin kysymällä miten kognitiivisen turvallisuuden tilaa voitaisiin parantaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kysymyksillä pyrittiin luomaan ymmärrystä siitä, miten asiantuntijat hahmottavat kognition suojattavuuden yleisesti, sekä erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Yleissivistys, medialukutaito sekä ymmärrys digitaalisen maailman ilmiöistä nousivat asiantuntijoiden näkemyksissä tärkeimmiksi ominaisuuksiksi, jotka voivat suojata ja edistää yksilön kognitiivista turvallisuutta. Näiden lisäksi ymmärrys sosiaalisen median alustojen toiminnasta koettiin tärkeäksi, jotta ihmiset käsittäisivät niiden keskustelua kärjistävän ja sisältöjä valikoivan toiminnan. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija korosti yleissivistyksen merkitystä digitaalisen maailman ilmiöiden ymmärtämisessä. Yleissivistyksestä hän tarkensi tärkeinä ominaisuuksina itsensä johtamisen taidot, kyvyn harkita ennen toimimista, tiedon tarkistamisen taidon sekä ymmärryksen, että internetissä jotkut tuottavat ja jakavat tahallisesti väärää tietoa. Ylipäätään kuinka paljon on ollut tekemisissä tiedon kanssa ja mikä on asenne tietoon ja koulutusorganisaatioihin, sillä on valtavan iso merkitys. Mutta lähtisin niistä henkilökohtaisista valmiuksista, itsensä johtamisesta, medialukutaidosta ja siitä ymmärryksestä, että joku ihan tahallisesti tekee sitä mis- ja disinformaatiota. (H3, OKM) Medialukutaito on monitahoinen ja laaja käsite, jonka sisällöistä asiantuntijat nostivat tärkeinä esiin muun muassa kriittisen suhtautumisen lähteisiin, mediaalustojen tarkoitushakuisuuden sekä puolueellisuuden ymmärtämisen sekä uutisten sisältöjen kriittisen arvioinnin. Näiden ominaisuuksien nähtiin edistävän yksilön kykyä käsittää nykyaikaisen informaatioympäristön moninaisia keskinäisriippuvuuksia sekä media-alan toimijoiden tarkoitusperiä. Ymmärryksen kautta yksilöiden arvioitiin kokevan pystyvyyttä informaatioympäristössä toimimiseen sekä luottamusta omaan kykyynsä arvioida vastaanottamansa informaation totuudenmukaisuutta. Näitä henkilökohtaisia kokemuksia moni asiantuntija piti tärkeinä yksilön kognitiivisen turvallisuuden muodostumisessa. Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntija tiivisti olennaiset medialukutaidon osat seuraavasti: Lähinnä ymmärrys siitä, että mitä ilmiöitä on olemassa, millä motiiveilla toimivia tekijöitä ja toimijoita on olemassa verkottuneessa yhteiskunnassa ja miten ne hyväksikäyttävät järjestelmiä ja verkkoja. Tietää mihin niillä pyritään ja osaa ehkä sitä kautta suhtautua terveellä epäilyksellä ja ei anna sen toiminnan silloin vaikuttaa niin paljon omaan itseensä, jos ymmärtää miksi sitä tehdään ja mistä siinä on kyse. (H8, KTK) Digitaalisen maailman ja sosiaalisen median ilmiöiden ymmärtäminen koettiin tarpeelliseksi kaikille ikään katsomatta. Eri ikäisillä nähtiin kuitenkin olevan 57 erilaiset valmiudet tähän. Nuoret ovat todennäköisesti tutustuneet digitaaliseen maailmaan ja sosiaaliseen mediaan jo lapsuudessa, ja todennäköisesti saaneet myös opetusta aiheeseen liittyen. Tämän monet asiantuntijat näkivät kasvattavan nuorista tiedostavia sosiaalisen median käyttäjiä, jotka ymmärtävät, että alustoilla on myös pahantahtoisia ja epäluotettavia toimijoita. Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntija kuitenkin erityisesti korosti, että laajemmasta käyttökokemuksestaan huolimatta nuoret eivät yleisesti ymmärrä tekniikkaa, jolle digitaaliset palvelut rakentuvat. Hän piti puhetapaa nuorista ”diginatiiveina” harhaanjohtavana ja jopa haitallisena, jos puhetapaan liittyy oletus, että nuoret ymmärtävät kaiken digitaalisesta ympäristöstä ja heidän toimintaansa siellä ei liity riskejä. Joskus puhuttiin diginatiiveista, jotka käyttävät tosi nuoresta erilaisia älylaitteita ja niihin liittyviä sovelluksia. Jossain vaiheessa oli semmoinen vähän ylioptimistinen käsitys, että se tekee heistä taitavampia ja resilientimpiä myöskin tämmöisiä erilaisia IT-pohjaisia uhkia vastaan. (H8, KTK) Moni asiantuntija oli korostuneen huolestunut ennen kaikkea niiden ihmisten pärjäämisestä, jotka eivät ole saaneet mitään opetusta digitaalisissa ympäristöissä toimimiseen. Tieto digitaalisen maailman ilmiöistä koettiin tärkeäksi, ja ilman sitä ihmisten koettiin olevan alttiimpia muun muassa verkon yli tapahtuville huijauksille. Ei ainakaan tämmöistä jo koulujärjestelmän jättänyttä henkilöä ole koulutettu, tai kerrottu siitä, että miten tämä some oikeasti toimii. Ja miten se kuplaantuminen tapahtuu ja miten se sinulle suodatettu informaatio yksipuolistuu. (H6, VM) Ymmärryksen puute lisää asiantuntijoiden näkemysten mukaan huomattavasti riskiä joutua rikoksen uhriksi verkossa sekä alttiutta uskoa verkossa leviäviä valheellisia sisältöjä. Tätä kautta digitaalisen maailman ilmiöistä ymmärtämättömän kognitio on lähtökohtaisesti haavoittuva ja altis pahantahtoiselle vaikuttamiselle. Asiantuntijoilla oli monia ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla voitaisiin parantaa kognitiivista turvallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Ehdotetut toimenpiteet kohdistuvat kognitiivisen turvallisuuden tilaan eri reittien kautta, yhdet vaikuttavat digitaaliseen ympäristöön ja toiset ihmisten hyvinvoinnin ja ymmärryksen parantamiseen. Tärkeimpänä yhteiskuntaan suojaavana tekijänä asiantuntijat pitivät mediakasvatusta kouluissa. Mediakasvatuksella haluttiin välittää tietoa nykyaikaisen informaatioympäristön ominaisuuksista ja tätä kautta auttaa lapsia ja nuoria toimimaan turvallisesti digitaalisissa ympäristöissä. Lisääntyneen ymmärryksen nähtiin myös suojaavan heitä ulkopuoliselta pahantahtoiselta vaikuttamiselta. Mediakasvatusta ei suoraan sanottu haluttavan lisätä, vaan sen tärkeyttä yhteiskunnallisessa mittakaavassa haluttiin korostaa. Kognitiivisen turvallisuuden käsite koettiin tärkeäksi tuoda nykyistä laajempaan tietoisuuteen Suomessa, jotta sen tilaa voidaan edistää. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija korosti yhteisen käsitteen ja kokoavan termin 64 4.5.1 Kognitiivisen turvallisuuden rakentuminen Asiantuntijat pitivät yksilön kognitiivisen turvallisuuden muodostumisen kannalta tärkeimpinä henkilökohtaisina ominaisuuksina medialukutaitoa, ymmärrystä digitaalisesta maailmasta ja siellä toimimisesta sekä yhteiskunnan toimintalogiikan ymmärtämistä. Näiden nähtiin olevan edellytyksiä sille, että yksilö voi tuntea olevansa yleisesti turvassa nykyaikaisessa yhteiskunnassa, mikä taas nähtiin vaatimuksena yksilön kognitiivisen turvallisuuden muodostumiselle. Kokemukset yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta, avoimuudesta sekä yhteiskunnallisen osallistumisen merkityksellisyydestä voivat asiantuntijoiden mukaan tukea tai heikentää yksilön kognitiivista turvallisuutta. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan yksilön kognitiivisen turvallisuuden rakentuminen on riippuvainen muun muassa yksilön saamasta kasvatuksesta ja opetuksesta, ympäröivästä kulttuurista sekä omista kokemuksista. Asiantuntijat pitivät tärkeimpinä yhteiskunnallista kognitiivista turvallisuutta edistävinä seikkoina oikean tiedon saatavuutta, mielipiteen ilmaisun vapautta, oikeusvaltioperiaatteen toteutumista sekä yhteiskunnan peruspalveluiden toimintaa. Oikean tiedon saatavuus nähtiin olevan ehto vapaalle mielipiteen muodostukselle sekä yhteiskunnalliselle luottamukselle. Samoin mielipiteen ilmaisun vapauden nähtiin edistävän kansalaisten luottamusta järjestelmään sekä omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Oikeusvaltioperiaate sekä viranomaisten toiminnan lainmukaisuus olivat asiantuntijoiden mukaan yhteiskunnallisen luottamuksen peruspilareita, jotka oikeuttavat nykyisen kaltaisen yhteiskuntajärjestyksen ja takaavat yhteiskuntarauhan ja vakauden. Yhteiskunnan peruspalvelut, jotka takaavat muun muassa sähkön, elintarvikkeiden ja terveydenhuollon saatavuuden, ovat asiantuntijoiden mukaan tekijä, joka ylläpitää kansalaisten luottamusta yhteiskunnan toimintaan merkittävällä tavalla. Heidän mukaan tämän luottamuksen heikentyminen voisi johtaa yhteiskunnan toiminnan kyseenalaistamiseen sekä kognitiivisen turvallisuuden horjumiseen. 4.5.2 Kognitiivinen turvallisuus ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot Valtioneuvoston kanslian asiantuntijan mukaan johtamisen elintärkeä toiminto vaikuttaa kansalaisten kognitiiviseen turvallisuuteen ennen kaikkea tehtyjen poliittisten päätösten sekä lainsäädäntötyön kautta. Näiden ohella hän korosti valtionjohdon viestinnän merkitystä. Viestintä kansan suuntaan on hänen mukaan valtionjohdon tärkeimpiä tehtäviä, ja viestinnällä vaikutetaan myös kansalaisten kognitiiviseen turvallisuuteen. Johtamisen elintärkeän toiminnon vaikutuskeino kognitiiviseen turvallisuuteen on myös YTS:n strategisten tehtävien toteutumisen valvominen. Yleinen kognitiivinen turvallisuus taas vaikuttaa johtamisen elintärkeään toimintoon sen kautta, kun kansalaisten mielipide otetaan huomioon valtionjohdon työskentelyssä. Ulkoministeriön asiantuntijan mukaan kansainvälisen ja EU-toiminnan elintärkeä toiminto edistää suomalaisen yhteiskunnan kognitiivista turvallisuutta ennen kaikkea kansainvälisessä yhteistyössä tehtävän lainsäädäntötyön 65 kautta. EU:ssa tehtävä lainsäädäntö jää hänen mukaansa useimmille suomalaisille kuitenkin hyvin etäiseksi, eikä tehdyn työn hyödyllisyyttä monesti tunnisteta. Yleinen kognitiivinen turvallisuus yhteiskunnassa ei haastatellun asiantuntijan mukaan juurikaan vaikuta kansainväliseen ja EU-toimintaan, mutta voisi vaikuttaa, jos kansalaiset alkaisivat kyseenalaistaa nykyisiä toimintamalleja ja tehtyjä päätöksiä. Puolustusministeriön asiantuntija näki kokonaismaanpuolustuksen kautta syntyvän turvallisuuden tunteen olevan tärkein puolustuskyvyn elintärkeän toiminnon aikaansaama vaikutus kognitiiviseen turvallisuuteen. Kokonaismaanpuolustuksen kyvykkyys, ajanmukaisuus ja näistä viestiminen kansalle edistävät hänen mukaan yleistä turvallisuuden tunnetta, joka toimii rakennusaineena myös kognitiiviselle turvallisuudelle. Kognitiivisen turvallisuuden hän näkee edistävän puolustuskykyä esimerkiksi maanpuolustustahdon kautta. Tärkeimpänä yhteiskunnallisena tekijänä puolustuskyvyn kannalta haastateltu asiantuntija piti yleistä asevelvollisuutta, jota kehitetään ajan mukaan, ja joka tarjoaa monille suomalaisille perheille liityntäpinnan sotilaalliseen maapuolustukseen. Sisäministeriön asiantuntijan mukaan sisäisen turvallisuuden elintärkeä toiminto edistää kognitiivista turvallisuutta ennen kaikkea yleisen turvallisuuden tunteen kautta. Poliisin, pelastustoimen sekä rajavartioston toiminnan hän näkee edistävän turvallisuuden tunnetta, sekä tätä kautta kansalaisten luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Kognitiivinen turvallisuus ja sisäisen turvallisuuden elintärkeä toiminto muodostavat hänen mukaansa parin, jossa ilman yhtä ei voi olla toista. Kognitiivisen turvallisuuden muodostuminen vaatii jonkinlaisen valtion sisäisen turvallisuuden, ja valtion sisäistä turvallisuutta ei hänen mukaan voi muodostua, jos kansalaisilla ei ole ollenkaan kognitiivista turvallisuutta. Valtiovarainministeriön asiantuntija näkee talouden elintärkeän toiminnon vaikuttavan kognitiiviseen turvallisuuteen erityisesti viestinnän kautta. Viestinnällä kansalaisille välitetään tietoa valtion talouden tilasta sekä kantokyvystä, mikä vaikuttaa kansalaisten käsitykseen taloudenpidon kestävyydestä, mikä puolestaan vaikuttaa kognitiiviseen turvallisuuteen. Kognitiivinen turvallisuus vaikuttaa asiantuntijan mukaan talouden elintärkeään toimintoon yleisen keskusteluilmapiirin sekä investointien ja riskinottohalun kautta. Jos Suomen ajatellaan olevan huono paikka harjoittaa liiketoimintaa tai investoida, siirtyvät toiminnot muualle, ja valtion verotulot pienenevät. Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntijan mukaan keskivertoihminen ei tiedä mihin kaikkiin palveluihin tarvitaan tietoliikenneinfrastruktuuria, mistä johtuen sitä uhkaamalla voidaan aiheuttaa perusteetontakin huolta ihmisissä. Tämän tietämättömyyden hän näkee vaikuttavan kognitiiviseen turvallisuuteen, ja altistavan ihmiset pahantahtoiselle vaikuttamiselle. Hän haluaisi, että käyttäjien kognitiivinen turvallisuus otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon digitaalisia palveluita suunniteltaessa. Nykyisin suunnittelua ohjaa enemmän palveluilta toivottu nopeus sekä käytön yksinkertaisuus. Työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntija näkee huoltovarmuuden elintärkeän toiminnon edistävän kognitiivista turvallisuutta ennen kaikkea valistuksen ja koulutuksen kautta. Huoltovarmuuden piirissä tehtävät kampanjat ja 66 koulutukset kehittävät kansalaisten tietoja ja taitoja selviytyä poikkeusoloista, mikä parantaa heidän luottamusta itseensä ja tätä kautta heidän kognitiivista turvallisuutta. Tämän hän näkee toimivan myös toiseen suuntaan; luottamus omiin kykyihin parantaa itsessään myös huoltovarmuutta, muun muassa siten, että poikkeusoloissa apua tarvitsevia on vähemmän. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijan mukaan elintärkeä toiminto väestön toimintakyky ja palvelut ovat kaiken ihmisen hyvinvoinnin, myös kognitiivisen turvallisuuden, perusta. Näitä palveluita tarvitaan, jotta ihminen pysyy toimintakykyisenä ja terveenä. Toiminnolla on asiantuntijan mukaan niin suuri vaikutus, että sen toimimattomuus voisi saada ihmiset kyseenalaistamaan yhteiskunnan toiminnan laajemminkin. Kognitiivinen turvallisuus vaikuttaa hänen mukaan toimintoon siten, että jos kansalaisilla on hyvä kognitiivinen turvallisuus, he uskaltavat käyttää heille kuuluvia palveluita, eivätkä usko mahdollista disinformaatiota näihin liittyen. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija pitää henkisen kriisinkestävyyden elintärkeää toimintoa edellytyksenä sille, että kansalaisille voi muodostua kognitiivista turvallisuutta. Muun muassa toiminnon sisältämät sivistystoimi sekä lasten ja nuorten palvelut ovat hänen mukaansa tässä tärkeässä roolissa. Kognitiivisen turvallisuuden hän näkee vaikuttavan henkisen kriisinkestävyyden toimintoon laajasti. Kognitiivinen turvallisuus voi parhaimmillaan luoda tilan, jossa luottamusta yhteiskunnan järjestelmiä kohtaan ei voida horjuttaa, ja henkisen kriisinkestävyyden toiminto on turvattu. 4.5.3 Kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa Kaikki asiantuntijat arvioivat kognitiivisen turvallisuuden merkityksen olevan suuri suomalaiselle yhteiskunnalle. Sen nykyisen tilan arvioitiin näkyvän muun muassa luottamuksena viranomaisia kohtaan sekä uskona yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kognitiivisen turvallisuuden tilan mittaamista asiantuntijat pitivät haasteellisena. Kyselytutkimuksella katsottiin saatavan tietoa suoraan kansalaisilta, mutta samalla tunnistettiin, että kaikkien väestönosien tavoittaminen kyselyllä voi olla haastavaa tai mahdotonta. Asiantuntijat hahmottivat monia mitattavia muuttujia, joilla voitaisiin seurata yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden tilaa laajasti, mutta tapaa mitata suomalaisten kognitioon kohdistuvaa vaikuttamista ei tässä yhteydessä pystytty muodostamaan. Yhteiskunnallisen kognitiivisen turvallisuuden tilan nähtiin heikkenevän, jos sitä turvaavia toimenpiteitä ei tehdä, eikä tietoisuutta aiheesta lisätä. Asiantuntijoiden mukaan kognitiivisen turvallisuuden kaltaista laajaa yhteiskunnallista teemaa on hankalaa asettaa nykyisten elintärkeiden toimintojen mukaiseen jaotteluun. Kognitiivinen turvallisuus nähtiin yhteiskuntarauhan ja yhteiskunnallisen luottamuksen peruspilarina, jota ei ole mielekästä asettaa yksittäisen elintärkeän toiminnon sisään. Sen edistämisen nähtiin vaativan yhteiskunnan laajuista koordinaatiota. Opetus- ja kulttuuriministeriön roolia pidettiin keskeisenä kognitiivisen turvallisuuden muodostumisen kannalta, erityisesti opetustoimen ja kulttuuripalveluiden vuoksi. Asiantuntijat korostivat kuitenkin valtionhallinnon alojen välisen yhteistyön ja koordinaation merkitystä. 67 Asiantuntijoiden mukaan yksilön kognitiivista turvallisuutta edistävät ja suojaavat parhaiten yleissivistys, medialukutaito sekä ymmärrys digitaalisesta maailmasta. Ajatusta nuorista ”diginatiiveina” pidetään haitallisena, koska se antaa olettaa näiden ymmärtävän kaikki digitaalisen maailman ilmiöt, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Haavoittuvimpina pidettiin henkilöitä, jotka eivät ole saaneet mitään opetusta digitaalisen maailman ja sosiaalisen median ilmiöistä. Yhteiskunnallisesti merkittävimpinä seikkoina asiantuntijat pitivät mediakasvatusta kouluissa sekä kognitiivisen turvallisuuden käsitteen tuomista julkiseen keskusteluun. Myös ylikansallisella regulaatiolla sekä valtionhallinnon viestinnällä nähtiin olevan laaja merkitys yhteiskunnallisen kognitiivisen turvallisuuden rakentumisessa. 4.5.4 Kognitiivinen turvallisuus osana sosiaalista ekologiaa Suurin osa asiantuntijoista mielsi elintärkeän toimintonsa vaikuttavan kognitiiviseen turvallisuuteen makrotasolla. Infrastruktuurin, väestön toimintakyvyn ja palveluiden sekä henkisen kriisinkestävyyden asiantuntijat poikkesivat tästä arvioidessaan näiden vaikuttavan yhden tason sijasta kaikilla sosiaalisen ekologian tasoilla. Makrotasolla merkittävin vaikutus kognitiiviseen turvallisuuteen arvioitiin olevan kulttuurilla, taloudella, lainsäädännöllä sekä poliittisella järjestelmällä. Kulttuurin arvioitiin edistävän kuuluvuuden tunnetta sekä yhteisöllisyyttä. Talouden merkittävimmiksi vaikutuskeinoiksi arvioitiin tulonsiirrot, esimerkiksi työttömyystuki. Lisäksi turvallisuustyöhön ohjattavien varojen arvioitiin vaikuttavan välillisesti kognitiiviseen turvallisuuteen. Poliittisen järjestelmän osalta asiantuntijat pitivät kognitiivisen turvallisuuden kannalta merkityksellisinä poliittisen ohjelman toteuttamista sekä vapaita vaaleja. Lainsäädännöllä nähtiin olevan laajat vaikutusmahdollisuudet sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Eksotasolla merkittävimmiksi kognitiiviseen turvallisuuteen vaikuttaviksi sekoiksi asiantuntijat arvioivat median, paikallishallinnon, opettajien koulutuksen sekä kirjastot. Median rooli korostui asiantuntijoiden näkemyksissä, koska sen kautta välitetään ja muokataan kansalaisille tulevaa tietoa. Median valitsemat näkökulmat sekä aiheen käsittelyn vastuullisuus nähtiin tekijöinä, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisesti kognitiiviseen turvallisuuteen. Opettajien rooli lasten ja nuorten kasvattajina nähtiin keskeisenä tekijänä, joka vaikuttaa lapsille kehittyvään turvallisuudentunteeseen. Opettajien korkeaa koulutusta sekä työssä jaksamista pidettiin tärkeinä tekijöinä yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden kehityksen kannalta. Paikallishallinnon rooli nähtiin keskeisenä turvallisuuden tunteen varmistajana. Resurssien ohjaus muun muassa turvallisuustyöhön paikallisesti on kansalaisille näkyvä osa julkishallinnon turvallisuustyötä, joka koskettaa henkilökohtaisesti. Kirjastolaitosta asiantuntijat pitivät tärkeänä yhteiskunnallisen kognitiivisen turvallisuuden mahdollistajana. Tasapuolinen pääsy ajankohtaiseen informaatioon sekä tutkimustietoon tasaa asiantuntijoiden mukaan sosiaalisia eroja yhteiskunnassa. Mikrotasolla merkittävimmiksi kognitiiviseen turvallisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi asiantuntijat nostivat koulun, vanhemmat sekä ystävät. Koulun 68 rooli kasvatusympäristönä sekä tiedon välittäjänä oli asiantuntijoiden näkemysten mukaan keskeinen kognitiivisen turvallisuuden muodostumisessa. Koululla nähtiin olevan laaja vaikutus lasten ja nuorten kasvuun sekä turvallisuuden tunteen kehitykseen. Asiantuntijat näkivät vanhemmilla olevan keskeinen rooli yksilön kognitiivisen turvallisuuden muodostumisessa. Jokapäiväinen käytännön opetus- ja kasvatustyö muokkaa lasten ja nuorten maailmankuvaa, sekä käsitystä ihmisten ja yhteiskunnan toiminnasta. Tämän lisäksi esitettiin huomio, että oppia siirtyy perheissä myös lapsilta vanhemmille. 69 Tässä luvussa esitellään tärkeimmät havainnot tutkimuksen tuloksista sekä pohditaan niiden merkitystä suhteessa suomalaisen yhteiskunnan ja yksilöiden kognitiiviseen turvallisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää asiantuntijoiden näkemyksiä kognitiivisesta turvallisuudesta yleisesti, sekä erityisesti sen suhteesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Tutkimuksen pääkysymys oli: - Minkälainen merkitys kognitiivisella turvallisuudella on suomalaiselle yhteiskunnalle? Alakysymykset: - Miten yhteiskunnan elintärkeät toiminnot vaikuttavat kognitiiviseen turvallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa? - Miten kognitiivinen turvallisuus rakentuu suomalaisessa yhteiskunnassa? Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että kognitiivisella turvallisuudella on suuri merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle. Heidän perusteluissaan korostuivat kognitiivisen turvallisuuden merkitys yksittäisen ihmisen hyvinvoinnin osana, sekä laajemmin yhteiskunnallisen luottamuksen ja yhteiskuntarauhan mahdollistajana. Asiantuntijat löysivät kognitiivisen turvallisuuden ja kaikkien yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen väliltä yhteyksiä, joiden kautta kognitiivinen turvallisuus voi vaikuttaa elintärkeiden toimintojen kautta valtiolliseen turvallisuuteen sitä joko parantaen tai heikentäen. Asiantuntijoiden näkemykset ovat samassa linjassa kansainvälisten tutkimusten sekä kansallisten turvallisuustoimintaa ohjaavien asiakirjojen kanssa, joissa korostetaan informaatio- ja hybridivaikuttamisen potentiaalisia vaikutuksia. Asiantuntijoiden näkemykset tilanteesta, jossa kognitiivista turvallisuutta ei ole nostettu julkiseen keskusteluun eikä sitä parantavia toimenpiteitä ole tehty, ovat samansuuntaiset kuin tutkimusten ja asiakirjojen kuvaukset 5 POHDINTA 70 informaatiovaikuttamisen tavoitteista. Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijan kuvaus tilanteesta, jossa tietoisuutta kognitiivisesta turvallisuudesta ei ole parannettu, ja suomalaisilta on poistettu keskinäinen luottamus ja yhteiskunnan lakeja ja rakenteita on alettu kritisoida, on hyvin samansisältöinen kuin Kansallisen riskiarvion 2023 (2023) kuvaus hybridivaikuttamisen tavoitteista, joita mainitaan olevan muun muassa yhteiskunnallisen päätöksenteon heikentäminen sekä kansalaisten yhteiskuntaa kohtaan kokeman luottamuksen heikentäminen. Samankaltaisuus on ilmeinen myös kognitiivisen sodankäynnin yhteiskuntia horjuttavan vaikutuksen kanssa (Claverie ym., 2022). Kognitiivisen turvallisuuden yhteiskunnallista merkitystä tulevaisuudessa korostaa uutinen nuorten Tiktokin käytöstä uutismediana (Uutismedian liitto, 2024). Kun tähän yhdistää tutkimustiedot älypuhelin-(Yanming ym., 2017) ja internetriippuvuudesta (Darnai ym., 2019), sekä näiden keskittymis- ja päätöksentekokykyä heikentävistä vaikutuksista (Olsen, Lugo & Sütterlin, 2015), voidaan perustellusti olettaa, että kognitiivisen turvallisuuden teeman merkitys tulee korostumaan tulevaisuudessa. Asiantuntijat määrittivät haastatteluissa oman elintärkeän toimintonsa vaikutustapoja yksilöiden ja yhteiskunnan kognitiiviseen turvallisuuteen. Määritellyt vaikuttamistavat olivat pääasiassa yhteneväiset YTS:n elintärkeille toiminnoille määrittämien strategisten tehtävien kanssa. Valtioneuvoston kanslian asiantuntija esimerkiksi korosti johtamisen elintärkeän toiminnon osalta viestinnän merkitystä kognitiivisen turvallisuuden luomisessa kansalaisille. Johtamisen elintärkeään toimintoon onkin määritetty YTS:ssa strategisena tehtävänä viestintä, joten tässä tapauksessa asiantuntijan näkemys oli täysin linjassa YTS:n kanssa. Toisaalta oli myös tapauksia, joissa tietyt YTS:n linjaukset jäivät pienemmälle painoarvolle arvioitaessa elintärkeän toiminnon vaikutusta kognitiiviseen turvallisuuteen. Esimerkiksi infrastruktuurin osalta haastateltava ei erikseen maininnut julkishallinnon ICT-palveluiden turvaamista tai sähköisten viestintäpalveluiden käytettävyyden ja saatavuuden varmistamista, vaikka näistä on YTS:ssa määritetty strategiset tehtävät, ja näiden voisi olettaa vaikuttavan yhteiskunnan kognitiiviseen turvallisuuteen. Samoin huoltovarmuuden osalta asiantuntijan korostaessa huoltovarmuuteen liittyvän valistustyön sekä koulutuksen merkitystä, vähemmälle huomiolle jäivät elintarvikehuollon, päivittäistavarahuollon sekä jätehuollon turvaaminen, joille kaikille on määritetty omat strategiset tehtävät YTS:ssa. Voidaan kuitenkin olettaa, että asiantuntijat ovat haastatteluissa korostaneet itselleen läheisiä, oman asiantuntemuksensa mukaisia ja omia työtehtäviään koskettavia aiheita, eikä jonkin asian mainitsematta jättämisen voida olettaa tarkoittavan, ettei asialla olisi asiantuntijan mielestä merkitystä kokonaisuudessa. Asiantuntijoiden näkemysten mukaan elintärkeät toiminnot vaikuttavat yhteiskunnan ja yksilöiden kognitiiviseen turvallisuuteen tavalla, jonka voidaan nähdä edistävän kansallista hyvinvointia ja turvallisuutta. Esimerkiksi henkisen kriisinkestävyyden ja väestön toimintakyvyn ja palveluiden toimintojen piirissä tehdään asiantuntijoiden mukaan työtä YTS:n strategisten tehtävien mukaisesti, 71 ehkäisten syrjäytymistä sekä yhteiskunnallista eriarvoistumista. Tällaisia toimenpiteitä esitetään Valtioneuvoston kanslian keskustelupaperissa (2023), joka esittää informaatio- ja hybridivaikuttamisen vaikuttamismahdollisuuksien pienentämistä kasvattamalla yhteiskunnan kollektiivista resilienssiä. Asiantuntijoiden mainitsemilla toimilla voidaan nähdä ehkäistävän muun muassa kansallisessa riskiarviossa (2023) mainittua uhkaa isojen väkijoukkojen, ryhmien tai yhteisöjen väkivaltaisesta liikehdinnästä. Lisäksi mainittujen toimien voidaan nähdä vaikuttavan siihen, että yhteiskuntaan ei muodostuisi sisäisiä jakolinjoja, joita tutkimusten mukaan voitaisiin hyväksikäyttää informaatio- ja hybridivaikuttamisessa (mm. Mikkola ym., 2018; Tucker ym., 2018; Whyte, Thrall & Mazanec (toim.), 2020). Kognitiivisen turvallisuuden rakentumista Suomessa määriteltiin haastatteluissa sekä yksilön että yhteiskunnan ominaisuuksien kautta. Yksilöiden ominaisuuksista asiantuntijat korostivat medialukutaitoa, ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta sekä digitaalisen maailman ilmiöistä. Medialukutaidon korostuminen on ymmärrettävää otettaessa huomioon meneillään olevat informaatioympäristön (Sitra, 2023) sekä mediakentän (Uutismedian liitto, 2024) muutokset, sekä uusien medioiden kautta tapahtuva ihmisten käsitysten manipulointi (Waltzman, 2017). Tarvetta digitaalisen maailman ymmärrykselle korostaa mediakentän muutoksen lisäksi lisääntyneet digitaaliset palvelut, joiden turvallisuudesta esimerkiksi Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntija löysi paljon parantamisen varaa. Yhteiskunnan toiminnan ymmärtämisen tärkeyden voi nähdä ainakin osittain heijastuvan uhkakuvista, joiden mukaan informaatio- ja hybridivaikuttamisella pyritään muokkaamaan ihmisten käsityksiä syöttämällä informaatioympäristöön valheellisia narratiiveja (mm. Kansallinen riskiarvio 2023, 2023; Mikkola ym., 2018; Haroro, 2015; Starbird, Arif & Wilson 2019). Sama vaikuttamistapa koskee Naton määritelmän mukaan myös kognitiivista sodankäyntiä (Claverie ym., 2022). Yhteiskunnallisista kognitiiviseen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä asiantuntijat korostivat oikean tiedon saatavuutta, oikeusvaltioperiaatteen toteutumista, peruspalveluiden toimintaa sekä luottamusta viranomaisiin. Listaus on ymmärrettävä, sillä kaikki nämä ovat tekijöitä, joihin hybridi- ja informaatiovaikuttamisella voidaan yrittää vaikuttaa, ja joita parantamalla mahdollisen vaikuttamisen vaikutuksia voidaan ehkäistä tai pienentää. Esimerkiksi varmistamalla, että oikeaa tietoa on saatavilla ihmisille, voidaan torjua suomalaisiin kohdistuvia ulkoisia vaikuttamisyrityksiä ja kognitiivisia operaatioita, joita tutkimusten (mm. Waltzman, 2017; Beuchamp-Mustafaga, 2019; Bernal ym., 2020; Baughman ,2023) mukaan muun muassa Venäjä ja Kiina käyttävät myös rauhan aikana. Oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen voi nähdä olevan arvo itsessään, joka vaikuttaa myös laajasti kansalaisten kokemaan luottamukseen oikeusjärjestelmää kohtaan. Asiantuntijat korostivat viranomaisia ja julkishallintoa kohtaan koetun luottamuksen tärkeyttä, minkä voi nähdä johtuvan luottamuksen korostuneesta merkityksestä yhteiskuntarauhan mahdollistavana tekijänä. Yhteiskunnallisen luottamuksen merkitystä korostetaan myös muun muassa YTS:ssa, kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023) sekä Valtioneuvoston kanslian keskustelupaperissa (2023). 72 Myös peruspalveluiden toiminnan merkitys korostui sekä asiantuntijoiden näkemyksissä että YTS:ssa ja kansallisessa riskiarviossa 2023 (2023). Peruspalveluiden toiminta jäsentyi asiantuntijoiden näkemyksissä muun muassa elintarvikkeiden sekä sähkön ja veden saatavuudeksi. Näiden tärkeys ihmisten arjen sujuvuudessa on ymmärrettävä, mikä tekee niistä myös mahdollisen vaikuttamisen kohteen. Kriittistä infrastruktuuria kohtaan tehdyt iskut ovat kansallisen riskiarvion (2023) mukaan mahdollisia hybridivaikuttamisen keinoja. Yleistäen voidaan todeta, että asiantuntijoiden tärkeinä pitämät yhteiskunnan kognitiivista turvallisuutta varmistavat tai parantavat ominaisuudet ovat samoja ominaisuuksia, joita vihamielisellä vaikuttamisella arvioiden ja tutkimusten mukaan pyritään horjuttamaan. Kognitiivisen turvallisuuden suojaamiseen liittyen asiantuntijat korostivat kouluissa tapahtuvaa mediakasvatusta, sekä kognitiivisen turvallisuuden käsitteen tuomista julkiseen keskusteluun ja laajempaan tietoisuuteen. Sekä perinteisen että sosiaalisen median alustojen toiminnan ymmärrys on tunnistettu tärkeäksi tekijäksi myös Valtioneuvoston kanslian keskustelupaperissa (2023). Asiantuntijoiden näkemyksissä sekä perinteisen että sosiaalisen median toimintalogiikan ymmärtäminen edistää ihmisten kognitiivista turvallisuutta monin tavoin, muun muassa vähentämällä todennäköisyyttä uskoa internetissä leviäviin huijauksiin sekä edistämällä harkintakykyä epäilyttävien uutissisältöjen jakamisessa. Useat haastateltavista ilmaisivat huolensa niiden henkilöiden kognitiivisesta turvallisuudesta, jotka ovat jo jättäneet koulujärjestelmän, eivätkä ole saaneet opetusta nykyaikaisen informaatioympäristön ilmiöistä. Tätä tilannetta voisi helpottaa kognitiivisen turvallisuuden käsitteen tuominen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta laajempaan tietoisuuteen, kuten moni asiantuntija haastattelussa toivoi tehtävän. Puusan ja Juutin (2020) mukaan tieteellisen tutkimuksen tulee edistää yleistä etua. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että kognitiivinen turvallisuus koetaan asiantuntijoiden keskuudessa merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi, josta ei käydä sellaista julkista keskustelua, jota asiantuntijat toivoisivat siitä käytävän. Käyttökelpoisen käsitteen puute sekä aihepiirin puutteellinen käsittely olemassa olevissa turvallisuustoimintaa ohjaavissa asiakirjoissa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa suomalaisen yhteiskunnan kognitiivisen turvallisuuden tilasta ei ole tutkittua tietoa. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, että asiantuntijat pitävät tietoisuutta kognitiivisen turvallisuuden teemasta tärkeänä yksilötasolla, ja tulevaisuutta uhkaavana, jos keskustelua ja tietoisuutta aihepiiristä ei edistetä. Tuloksia voidaan pitää suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden tutkimuksen alalla merkittävinä, koska aihetta ei ole aiemmin käsitelty suomalaisessa akateemisessa tutkimuksessa. Käytännön merkitys tutkimustuloksille tulee, jos tietoisuus kognitiivisen turvallisuuden teemasta leviää, ja alkaa vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuussuunnitteluun. 73 5.1 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi Tässä luvussa pohditaan tämän tutkimuksen tieteellistä uskottavuutta, luotettavuutta sekä eettisyyttä. Nämä kolme kriteeriä ovat laadullisen tutkimuksen arvioinnin kannalta olennaisimmat seikat, jotka märittävät tutkimuksen laatua, hyödynnettävyyttä sekä yleistettävyyttä (Puusa & Juuti, 2020). Tutkimuksen uskottavuus tarkoittaa sen kykyä vakuuttaa lukijat tutkimuksen teon ja saavutettujen tulosten oikeellisuudesta. Uskottava tutkimus edellyttää, että aineisto on kerätty ja analysoitu asianmukaisesti, ja tulokset kuvattu ymmärrettävällä tavalla. Puusan ja Juutin (2020) mukaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan muun muassa tutkijan kyvyllä vakuuttaa lukijat omasta ammattitaidostaan sekä kyvyllä valita soveltuvat tutkimusmenetelmät kyseisen tutkimusongelman ratkaisemiseksi. Heidän mukaan tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tukeudutaan usein validiuden ja reliabiliteetin käsitteisiin, jotka eivät täysin ongelmitta sovellu laadullisen tutkimuksen arviointiin. Laadullisen tutkimuksen ominaisuuksiin kuuluvat subjektiivisuus sekä vuorovaikutteisuus luovat heidän mukaan asetelman, jossa tutkimuksen luotettavuutta ei voida arvioida ainoastaan objektiivisilla määrällisillä mittareilla, vaan luotettavuus muodostuu myös tutkijan kyvyistä avata ja perustella valintojaan tutkimusraportissa. Eettisyyden tarkastelussa arvioidaan Puusan ja Juutin (2020) mukaan eettisten periaatteiden toteutumista tutkimusprosessin aikana sekä tutkimusraportin osalta. Heidän mukaan tieteellisestä tutkimuksesta ei saa aiheutua haittaa tutkittaville tai näihin liittyville tahoille, eikä tutkimustuloksia tule käyttää eettisten periaatteiden vastaisesti. Tämän tutkimuksen uskottavuus ja luotettavuus rakentuvat avoimesti esitetyn tutkimusprosessin kautta. Kolmannen luvun kuvaus tutkimusasetelman rakentumisesta sekä tutkimusprosessin toteuttamisesta antavat totuudenmukaisen kuvan tutkielmasta kokonaisuutena. Samassa luvussa esitetyt vaihtoehtoiset tavat vastata tutkimuksen tutkimuskysymyksiin ja hankkia tietoa kognitiivisen turvallisuuden ilmiöstä antavat lukijalle mahdollisuuden arvioida tehtyjä päätöksiä sekä pohtia vaihtoehtoja näille. Johdannossa ajankohtaisin esimerkein perusteltu tutkimusongelma muodostaa jatkumon tutkimusraportin kaikkien lukujen läpi, tiivistyen pohdinnassa saavutettujen havaintojen kokoavaksi analyysiksi. Asiantuntijoiden teemahaastattelut tuottivat monipuolisen aineiston, jossa asiantuntijoiden näkemykset pääsevät esiin, eivätkä tutkimuskysymykset rajoittaneet aineiston muodostusta. Esivalmistellut haastattelukysymykset, jotka ovat esitetty tämän tutkimusraportin toisessa liitteessä, mahdollistivat yhdenmukaisen haastattelun kulun kaikissa haastatteluissa, mahdollistaen kuitenkin asiantuntijoiden syventävät selvennykset näkemystensä mukaisesti. Valmisteltujen haastattelukysymysten ansiosta interaktiivisuus haastattelijan ja haastateltavien välillä ei juurikaan vaikuttanut haastattelujen sisältöön, eikä haastateltava johdatellut haastateltavia tarpeellista enempää. Ennen haastatteluja asiantuntijoille lähetettiin tutkimuksen tietosuojailmoitukset, joihin perehtyminen sekä 80 Trustlab. (2023). Code of practice on disinformation: A comparative analysis of the prevalence and sources of disinformation across major social media platforms in Poland, Slovakia and Spain. Semi-annual report, Trustlab. https://disinfocode.eu/wp-content/uploads/2023/09/code-of-practice- on-disinformation-september-22-2023.pdf Tucker, J., Guess, A., Barbera, P., Vaccari, C., Siegel, A., Sanovich, S., Stukal, D. & Nyhan, B. (2018). Social Media, Political Polarization, and Political Disinformation: A Review of the Scientific Literature. SSRN Electronic Journal. 10.2139/ssrn.3144139. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. ISBN 951-26-4856-3. Turvallisuuskomitea. (2017). Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, Valtioneuvosto. ISBN: 978-951-25-2959-9 Turvallisuuskomitea. Toiminta ja tehtävät. Puolustusministeriö. Luettu 9.2.2024. https://turvallisuuskomitea.fi/turvallisuuskomitea/turvallisuuskomitea toiminta-ja-tehtavat/ Van Dijck, J. & Poell, T. (2013). Understanding Social Media Logic. Media and Communication. 1. 2-14. DOI 10.12924/mac2013.01010002. Vićić, J. & Gartzke, E. (2024). Cyber-enabled influence operations as a ‘center of gravity’ in cyberconflict: The example of Russian foreign interference in the 2016 US federal election. Journal of Peace Research, 61(1), 10-27. https://doi.org/10.1177/00223433231225814 Vilkka, H. (2005). Tutki ja kehitä. Tammi. ISBN 951-26-5269-2. Waltzman, R. (2017). The Weaponization of Information: The Need for Cognitive Security. RAND Corporation. https://www.rand.org/pubs/testimonies/CT473.html. Whyte, C., Thrall, A.T. & Mazanec, B.M. (toim.). (2020). Information Warfare in the Age of Cyber Conflict. Routledge. https://doi.org/10.4324/9780429470509 Yanming, H., Long, X., Lyu, H., Zhou, Y. & Chen, J. (2017). Alterations in white matter integrity in young adults with smartphone dependence. Frontiers in human neuroscience. (11). DOI=10.3389/fnhum.2017.00532 https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnhum.2017.00532 Yardi, S. & Boyd, D. 2010. Dynamic debates: An analysis of group polarization over time on twitter. Bulletin of Science, Technology and Society, (20)1-8. DOI:10.1177/0270467610380011 Zimmer, F., Scheibe, K., Stock, M. & Stock, W. G. (2019). Fake News in Social Media: Bad Algorithms or Biased Users? Journal of information science theory and practice, 7(2), 40-53, https://doi.org/10.1633/JISTaP.2019.7.2.4 81 LIITE 1 YHTEISKUNNAN TURVALLISUUSSTRATEGIAN (2017) STRATEGISET TEHTÄVÄT – TAULUKKO TAULUKKO 2 Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (2017) mukaiset strategiset tehtävät Elintärkeä toiminto Strateginen tehtävä Vastuuministeriö Johtaminen Valtion ylimmän johdon toimintaedellytysten turvaaminen VNK Johtaminen Valtion ylimmän johdon tilannekuvan ylläpitäminen VNK Johtaminen Viestinnän toimivuus VNK, kaikki ministeriöt Kansainvälinen ja EU- toi- minta Suomen toiminta Euroopan unionissa; EU-asioiden kansallisen valmistelun ja käsittelyn, yhteisvastuun sekä keskinäisen avunannon turvaaminen VNK, kaikki ministeriöt Kansainvälinen ja EU- toi- minta Yhteyksien ja yhteistyön kehittäminen ulkovaltojen ja keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa VNK, kaikki ministeriöt omilla toimialoillaan Kansainvälinen ja EU- toi- minta Kansainvälinen kriisinhallinta, humanitaarinen apu sekä kansainvälinen pelastustoiminta UM, PLM, SM, VNK, STM, OM Kansainvälinen ja EU- toi- minta Suomen kansalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten suojelu ja avustaminen ulkomailla UM Kansainvälinen ja EU- toi- minta Suomen ulkomaankaupan sujuvuuden ja häiriöttömyyden varmistaminen UM, TEM, MMM, LVM, VM Puolustuskyky Suomen sotilaallinen puolustaminen PLM Sisäinen turvallisuus Oikeusturvajärjestelmän toimintakyvyn turvaaminen OM Sisäinen turvallisuus Vaalien toimeenpano ja demokratian edellytysten turvaaminen OM Sisäinen turvallisuus Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen SM 82 Sisäinen turvallisuus Rajaturvallisuuden varmistaminen SM Sisäinen turvallisuus Toimitusketjujen turvallisuuden ja tavaraturvallisuuden varmistaminen VM Sisäinen turvallisuus Väestön suojaaminen SM Sisäinen turvallisuus Meripelastustoimen suorituskyvyn varmistaminen SM Sisäinen turvallisuus Hätäkeskustoiminta SM, STM Sisäinen turvallisuus Pelastustoimen ylläpito SM Sisäinen turvallisuus Maahanmuuton hallinta SM, UM, TEM Sisäinen turvallisuus Laajamittaisen maahanmuuton hallinta SM, TEM Sisäinen turvallisuus Ympäristövahinkojen torjunta ja ennaltaehkäisy YM, LVM, TEM, SM, PLM Sisäinen turvallisuus Biologisiin uhkiin varautuminen STM, MMM, PLM, UM, SM, YM Sisäinen turvallisuus Säteilyvaaratilanteiden estäminen ja niihin varautuminen SM, STM, MMM, YM, PLM, TEM Sisäinen turvallisuus Kemikaaliuhkiin varautuminen STM, SM, TEM, MMM, YM, PLM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Taloudellisten voimavarojen hankkiminen ja kohdentaminen sekä henkilövoimavarojen varmistaminen VM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Rahoitusjärjestelmän toiminnan turvaaminen VM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Julkisen hallinnon ICT-infrastruktuu- rin ja digitaalisten palvelujen turvaaminen VM, VNK Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Sähköisten viestintäpalvelujen käytettävyyden ja saatavuuden varmistaminen LVM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Vakuutustoiminnan turvaaminen STM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Polttoainehuollon turvaaminen TEM, LVM, MMM 83 Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Voimahuollon turvaaminen TEM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Sää-, meri- ja olosuhdepalvelujen saatavuuden varmistaminen LVM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Liikennepalvelujen käytettävyyden ja saatavuuden varmistaminen LVM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Liikenne- ja viestintäverkkojen turvallisuuden ja toimintavarmuuden varmistaminen LVM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Suomen huoltovarmuuteen ja ulkomaankauppaan liittyvien kuljetusten jatkuvuuden varmistaminen LVM, PLM, TEM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien toimivuuden sekä keskeisten tarvikkeiden saatavuuden turvaaminen STM, TEM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Ympäristön muutosten havainnointi ja seuranta sekä muutoksiin sopeutuminen ja niistä aiheutuvien uhkien torjunta YM, MMM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Jätehuollon turvaaminen YM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Rakentamisen turvaaminen YM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Asumisen turvaaminen YM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Vesihuollon turvaaminen MMM, STM, YM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Tulvariskien hallinta ja patoturvallisuuden valvonta MMM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Työvoiman saannin turvaaminen TEM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Koulutus- ja tutkimusjärjestelmän ylläpitäminen OKM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Elintärkeän teollisuus- ja palvelutuotannon turvaaminen TEM 84 Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Elintarvikehuollon turvaaminen MMM, TEM,LVM, STM, UM Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus Päivittäistavarahuollon turvaaminen TEM, MMM Väestön toimintakyky ja palvelut Väestön viimesijaisen toimeentulon turvaaminen STM, VM Väestön toimintakyky ja palvelut Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaaminen STM Väestön toimintakyky ja palvelut Osaamisen ylläpitäminen OKM Henkinen kriisinkestävyys Kulttuuripalvelujen ylläpitäminen ja kulttuuriomaisuuden suojelu OKM Henkinen kriisinkestävyys Hengellisen toiminnan edellytysten turvaaminen OKM Henkinen kriisinkestävyys Nuorisotyön ja -toiminnan sekä liikunnan kansalaistoiminnan ylläpitäminen OKM Henkinen kriisinkestävyys Viestintä Kaikki ministeriöt Henkinen kriisinkestävyys Syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäiseminen STM, OKM, TEM Henkinen kriisinkestävyys Vapaaehtoistoiminnan edistäminen Kaikki hallinnonalat ja järjestöt Henkinen kriisinkestävyys Väestön toipuminen Kaikki hallinnonalat ja järjestöt 85 LIITE 2 HAASTATTELUKYSYMYKSET Avauskysymykset: - Minkä verran olet tutustunut Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan? - Kuinka tuttu kognitiivinen turvallisuus on käsitteenä ja teemana? - Koetko että suomalaiset ovat pahantahtoisen kognitioon vaikuttavan vaikuttamisen kohteena? Millä tavalla? - Kuinka hyviä suomalaiset ovat havaitsemaan heidän kognitioon vaikuttavan pahantahtoisen vaikuttamisen? Teemakysymykset: - Miten ko. elintärkeä toiminto vaikuttaa yksilöiden ja yhteiskunnan kognitiiviseen turvallisuuteen? - Miten yksilöiden ja yhteiskunnan kognitiivinen turvallisuus vaikuttaa ko. elintärkeään toimintoon? - Minkä sosiaaliekologian tason / tasojen kautta oma elintärkeä toiminto vaikuttaa yksilön kognitiiviseen turvallisuuteen? - Mitä osaamista / ymmärrystä / tietoja yksilöllä pitäisi olla, jotta pahantahtoisella vaikuttamisella ei pystyttäisi vaikuttamaan tämän mielipiteisiin tai päätöksentekoon? - Millä keinoin kognitiivista turvallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa voitaisiin parantaa? - Mikä on olennaista ko. elintärkeän toiminnon suhteessa yhteiskunnan kognitiiviseen turvallisuuteen? - Miten eri sosiaaliekologian tasoilla voidaan vaikuttaa yksilöiden ja yhteiskunnan kognitiiviseen turvallisuuteen? Määritelmäkysymykset: - Mistä tekijöistä yksilön kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa muodostuu? - Mistä tekijöistä yhteiskunnan kognitiivinen turvallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa muodostuu? - Minkälainen merkitys kognitiivisella turvallisuudella on suomalaiselle yhteiskunnalle? - Miten yksilön ja yhteiskunnan kognitiivista turvallisuutta voidaan arvioida, seurata ja kehittää? - Miten kognitiivista turvallisuutta tulisi käsitellä YTS:ssa? - Minkä viranomaisen toimintakenttään kognitiivinen turvallisuus kuuluu? - Minkä elintärkeän toiminnon alle kognitiivinen turvallisuus kuuluu? - Miten kognitiivinen turvallisuus tulee kehittymään suomalaisessa yhteiskunnassa? –Entä jos ei tehdä mitään?