Naiskuva ja ekspressionismi Kuopion koulun taiteessa 1980–1986

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-SA 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/4.0/ Naiskuva ja ekspressionismi Kuopion koulun taiteessa 1980–1986 © 2022 Tekijä Published version Vepsä, Anna Vepsä, A. (2022). Naiskuva ja ekspressionismi Kuopion koulun taiteessa 1980–1986. Tahiti, 12(1), 31-47. https://doi.org/10.23995/tht.113568 2022 31 1/2022 VERTAISARVIOIDUTARTIKKELIT Naiskuva ja ekspressionismi Kuopion koulun taiteessa 1980–1986 Anna Vepsä doi.org/10.23995/tht.113568 Artikkelini aiheenaovatKuopion koulun taiteilijoiden naisaiheiset teokset. Kuopion kouluksitai koulukunnaksi kutsuttiin väljää kuvataiteilijoiden ryhmää, jonka ydinhenkilöitä olivat PaunoPohjolainen (s. 1949), Markku Kolehmainen (s. 1951), PenttiMeklin (s. 1952) ja Teemu Saukkonen (s. 1954). Tarkastelemani teokset ajoittuvat vuosille 1980–1986 ja ovat ilmaisultaan suurimmaksi osaksi uus ekspressionistisia. Analysoin, millaisena nainen esitetään Kuopion koulun teoksissa. Teokset kuvaavat, miten nainen on ylistetty, alistettu ja ylistämällä alistettu, mutta myös voimakas ja tasa-arvoinen. 1980-luvulla teokset provosoivat ja kyseenalaistivat porvarillisia arvoja kuten saksalainen ekspressionismi 1900-luvun alussa. Kuopion koulun teoksissa nainen esitetään synnyttäjänä, väkivallan uhrina, ristiinnaulittuna sekä miehisen katseen kohteena ja eroottisena fantasiana. Erilaiset roolit heijastelevat maskuliinisen taiteilijayhteisön arvoja ja ihanteita. Tutkimusmenetelminäkäytän puolistrukturoitua teemahaastattelua, diskurssi analyysia ja kuva-analyysia. Aineistoon kuuluvat taideteosten lisäksi taiteilijoiden haastattelut1980-ja2020-luvulta sekä lehtiartikkelit vuosilta 1980–1986. Avainsanat: uusekspressionismi, 1980-luku, Kuopion koulu, ArsLibera, naisteema, miehinen katse. 321/2022 Kuopiossa vaikutti 1980-luvulla kuvataiteilijoiden väljä ryhmä, joka sai mediassa nimityksen Kuopion koulu. Ryhmä tunnetaan yleisesti värikylläisistä ja uusekspressionistisista teoksistaan. Rajut naisaiheet muodostavat Kuopion koulun miestaiteilijoiden tuotannossa silmiinpistävän kokonaisuuden. Ryhmästä on vain vähän aiempaa tutkimusta. Artikkelissani tulkitsen kyseistä naiskuvastoa ja tarkastelen sen suhdetta etenkin 1900-luvun alun ekspressionismiin. Sekä taiteilijahaastattelut että teoksissa selkeästi havaittavat visuaaliset vastaavuudet viittaavat siihen, että Kuopion koulukunnan teosten naiskuvia on tarpeellista tarkastella suhteessa ekspressionismin aiempiin vaiheisiin. Missä määrin Kuopion koulun naisaiheisia teoksia voi rinnastaa 1900-luvun alun ekspressionismiin tai 1980-luvun uusekspressionismiin? Artikkelissani tarkastelen aihetta neljän esimerkkiteoksen avulla. Teokset ovat Markku Kolehmaisen Raaka-Rollen tapaus (1983, Kansallisgalleria) ja Naisen vapauspäivä (1985, Kuopion taidemuseo), Pentti Meklinin Tanssijatar (1982, Kuopion taidemuseo) ja Teemu Saukkosen Birth (1981, taiteilijan omistuksessa). Esimerkki teokset kiteyttävät osuvasti suhdetta ekspressionismiin ja ovat Kuopion koulun taiteilijoiden teoksista selkeästi erottuvia tai tyypillisiä. Kolehmaisen Raaka-Rollen tapausta ja Meklinin naiskuvia käsiteltiin poikkeuksellisen paljon 1980-luvun taidekritiikeissä ja muissa lehtiartikkeleissa. Analyysiosiossa sivuan myös muita taiteilijaryhmän naisaiheisia teoksia. Kuopion koulun naisaiheisten teosten määrässä on merkittäviä taiteilijakohtaisia eroja. Museoista ja yksityiskokoelmista keräämieni teostietojen perusteella vuosina 1980‒1986 Meklinillä oli tuotannossaan naisaiheisia tai -nimisiä teoksia 57 %, Saukkosella 35 %, Kolehmaisella 29 % ja Pohjolaisella 6,6 %.1 Taiteilijat toteuttivat myös asetelmia, muotokuvia, omakuvia ja maisemia. Saukkosen taiteessa esiintyi mytologisia hahmo- ja ja Meklin toteutti planetaarisen Maa-sarjan. Pohjolaisen tuolloiset veistokset ja maalaukset olivat abstrakteja ja jäävät tämän artikkelin tarkastelun ulkopuolelle. Kuopion koulun naisaiheet antavat mahdollisuuksia moniin tulkintoihin: naisen voi nähdä teoksissa väkivallan uhrina, kurtisaanina, eroottisena tanssijattarena, uuden elämän synnyttäjänä tai ristiinnaulittuna, kärsimyksen kuvana. Rajuus, raivo ja toisaalta pelonsekainen kunnioitus ja arvostus sekoittuvat Kuopion koulun taiteessa himon ja lihallisuuden esittämiseen. Nähdäkseni naisaiheiden tutkimuksessa saavutetaan tietoa paitsi 1980-luvun taiteessa ilmenneestä naiskäsityksestä, myös siitä, miten miestaiteilijat kommentoivat teoksissaan sukupuolirooleja. Artikkelini liittyy ensisijaisesti ekspressionistisen taiteen tyyli- ja motiivihistoriaan. Keskeistä kirjallisuutta Kolehmaisen teosten analyysissä ovat Maria Tatarin tutkimus Lustmord. Sexual Murder in Weimar Germany (1997) ja ekspressionismin uskontoviittauksia tulkitseva Renate Ulmerin Passion und Apokalypse (1992). Meklinin taiteeseen liittyen tärkeää tutkimuskirjallisuutta ovat Frank Krausen toimittama kokoomateos Expressionism and Gender (2010) ja Christiane Schönfeldin (1997, 2000 ja 2010) tutkimukset prostituution merkityksestä 1900-luvun alun kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Saukkosen teos ten osalta käsittely painottuu kuva-analyysiin. Aineisto koostuu taideteoksista, taiteilijahaastatteluista ja lehtileikkeistä 1980–1986. Lehtiartikkelien erittelyssä olen hyödyntänyt diskurssianalyysiä. Poimin artikkeleista katkelmia 1 Pentti Mekliniltä oli tarkastelussani 59 teosta, Teemu Saukkoselta 45, Markku Kolehmaiselta 45 ja Pauno Pohjolaiselta 45. Lisäksi taiteilijoilta löytyi teosluetteloita ilman kuvamateriaalia – nämä teokset eivät ole prosenttiluvuissa mukana. 331/2022 ja sitaatteja, jotka käsittelevät naissukupuolen kuvausta Kuopion koulun taiteessa. Vuosina 2020‒2021 haastattelin Markku Kolehmaista, Pentti Mekliniä, Pauno Pohjolaista ja Teemu Saukkosta sekä Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Liberan puheenjohtajana 1986‒1988 toiminutta Outi Vuorikaria (s. 1938). Aineistoon sisältyy myös arkistoituja haastatteluja: Meklinin ja Kolehmaisen haastattelut toteutti 1985 Kuopion taidemuseon kuvataidesihteerinä toiminut Aija Jaatinen. Haastattelutallenteet valaisevat taiteilijoiden ajatuksia heidän omasta taiteestaan ja sen aihepiireistä. Artikkelissa vertailen Kuopion koulun esimerkkiteoksia Ernst Ludwig Kirchnerin (1880–1938), Oskar Kokoschkan (1886–1980) ja heidän aikalaistensa ekspressionistisiin teoksiin. Tutkimusmenetelminä käytän vertailevaa kuva-analyysia ja puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseni keskittyy sekä taiteilijan näkökulman että teosten 1980-luvun vastaanoton tarkasteluun. Aloitan esittelemällä Kuopion koulun ja kartoit - tamalla aiheeseen liittyvää uusekspressionismin sekä 1900-luvun alun ekspressionismin tutkimusta. Sitten tarkastelen lyhyesti ekspressionistisen perinteen naiskuvastoa ja Kuopion koulun naisaiheisia teoksia koskevia lehtikirjoituksia. Lopuksi analysoin Kolehmaisen, Meklinin ja Saukkosen teosten tyyliä ja sisältöä sekä pohdin Kuopion koulun naisteemaa feministisistä lähtökohdista. Kuopion koulu ja ekspressionismin tutkimus Kolehmainen, Meklin, Saukkonen ja Pohjolainen olivat Kuopion koulun ydinryhmää – vaihtelevasti mukana olivat myös Seppo Väänänen (s. 1950), Eero Mikkonen (s. 1954), Risto Kolari (1952‒1994), Jaakko Rönkkö (s. 1947) ja Riitta Rönkkö (s. 1951). Osa ryhmän taiteilijoista osallistui valtakunnallisiin näyttelyihin, ja uusekspressionismi alettiin yhdistää kuopiolaiseen taide-elämään yhä useammin. Väljä ryhmä muotoutui ja oli aktiivisimmillaan 1980‒1986. Ensimmäiset maininnat Kuopion koulusta tai koulukunnasta löytyvät Savon Sanomien ja Helsingin Sanomien kuvataidekritiikeistä 1983‒1984. 2 Sen jälkeen ilmiötä on käsitellyt muun muassa taidehistorioitsija Pekka Vähäkangas.3 Jynkän kaupunginosaan valmistui neljän taiteilijatalon kompleksi Kuopion asuntomessujen yhteydessä 1980, mikä loi puitteet taiteilijayhteisön syntymiselle. Nuoret, taideopintojensa jälkeen kotiseudulleen palanneet kuvataiteen ammattilaiset syrjäyttivät kaupungin harrastajataiteilijasukupolven. Nuoret saivat rajulla taiteellaan näkyvyyttä mediassa. Yhteys saksalaiseen uusekspressionismiin syntyi Kolehmaisen, Seppo Väänäsen ja Eero Mikkosen osalta heidän vieraillessaan Tukholman Moderna Museetin näyttelyssä Hunden tillstöter under veckans lopp 14.2.‒29.3.1981, jossa esillä oli Markus Lüpertzin, Jörg Immendorfin, A. R. Penckin ja Per Kirke - byn teoksia.4 Kolehmainen tilasi Bildende Kunst -kuvataidejulkaisua 1982‒1983.5 Haastattelujen perusteella ainakin Kolehmainen, Saukkonen ja Pohjolainen matkustelivat tiheään ja tulivat tietoisiksi kansainvälisen taidekentän uusista virtauksista. Kuitenkin esimerkiksi Kolehmaisen kuvalaina Oskar Kokoschkalta vie tutkimuksen painopistettä lähemmäs 1900- luvun alun ekspressionismia uusekspressionismin sijaan. 2 Savon Sanomat 29.12.1983 ja Helsingin Sanomat 1.11.1984. 3 Pekka Vähäkangas, ”Kuopion koulu,” teoksessa Pinx. Maalaustaide Suomessa. Siveltimen vetoja, toimittanut Helena Sederholm & Heikki Hanka (Porvoo: Weilin+Göös, 2003), 244. 4 Näyttelyn nimi saksaksi oli Der Hund stösst im Laufe der Woche zu mir. Vapaan suomennoksen mukaan Koira(kin) tulee viikolla luokseni. Ruotsin tillstöta merkityksessä ”sekin vielä muiden hankaluuksien lisäksi”. 5 Markku Kolehmaisen haastattelu 12.9.2020, äänitallenne, haastattelijana kirjoittaja, kirjoittajan arkisto. 341/2022 Mediassa ekspressiivisyydestä ja ekspressionismista alettiin puhua kuopiolaisen taiteen yhteydessä jo vuonna 1981: Kansan Sana -lehdessä Ars Liberan vuosinäyttelyn yleisilme määriteltiin ekspressiiviseksi. 6 Samassa lehtikirjoituksessa selitetään lukijalle ekspressionistisen taidesuuntauksen eurooppalaista historiaa. Kuopion koulun yhteyttä ekspressionismiin ei ole selvitetty aiemmin tieteellisessä tutkimuksessa. Michael Casey on tutkinut suomalaista 1980-luvun uusekspressionismia etupäässä Jukka Mäkelän ja Leena Luostarisen taiteen kautta.7 Marja-Terttu Kivirinta ja Leena-Maija Rossi luovat Koko hajanainen kuva. Suomalaisen taiteen 80-luku -teoksessaan kattavan silmäyksen 1980-luvun taiteen moninaisiin ilmaisutapoihin. He nostavat esiin myös kuopiolaisen ekspressionismin.8 Väitöskirjassaan Leena-Maija Rossi tutki 1980-luvun taiteen politiikkaa sukupuolinäkökulmasta, ja osoitti aikakauden selvän eron 1970-luvun poliittisuuteen. Tutkimuksessaan hän nosti esiin myös Kuopion koulun taiteilijoita. 9 Uusekspressionismin voi nähdä osana 1980-luvun postmodernia liikehdintää. Kimmo Sarje on määritellyt postmodernismia yksilökohtaisen kokemisen, reflektiivisyyden ja intertekstuaalisuuden ajanjaksoksi taiteessa.10 Uusekspressionismista ovat kirjoittaneet muun muassa Donald Kuspit ja Alison Pearlman. Kuspit teoretisoi uusekspressionismia niin amerikkalai- 6 Kauko Talvio, ”Ars Liberan vuosinäyttely: Nuorten esiinmarssi jatkuu,” Kansan Sana 4.3.1981. 7 Michael Casey, The post-avant-garde. Change, influence and patterns of practice in Finnish painting of the 1980’s, (Helsinki: Helsinki University Press, 1999). 8 Marja-Terttu Kivirinta & Leena-Maija Rossi, Koko hajanainen kuva. Suomalaisen taiteen 80-luku (Porvoo: WSOY, 1991), 110, 246. 9 Leena-Maija Rossi, Taide vallassa. Politiikkakäsityksen muutoksia 1980-luvun suomalaisessa taidekeskustelussa (Helsinki: Kustannus Oy Taide, 1999), 59, 170–171. 10 Kimmo Sarje, Romantiikka ja postmoderni (Helsinki: Kuvataideakatemia, Valtion painatuskeskus, 1989), 7–8, 169–171. sesta kuin eurooppalaisestakin näkökulmasta ja luonnehtii saksalaista ekspressionismia aggressiiviseksi.11 Kuspitin mukaan uusekspressionismi on sisällytetty osaksi populaarikulttuuria.12 Pearlman on puolestaan keskittynyt amerikkalaiseen taiteeseen ja havainnut, että 1980-luvun kaupallisuuden myötä taide ei enää asettunut kulutuskulttuuria vastaan, mikä huolestutti ajan taidekriitikoita.13 Viimeaikainen tutkimus on luodannut kiinnostavasti australialaista uusekspressionismia eurooppalaisen suuntauksen rinnalla.14 Wes Hill liittää tyyliin määreitä, kuten individualismin ja pastissit, mutta toteaa, että uusekspressionistisen perinnön muoto on yhä epäselvä. Selvää Hillin mielestä kuitenkin on, että yhtenäisen suuntauksen sijaan uusekspressionismista tulisi puhua useampien eri tyylien kirjona. 15 Viimeisin saksalaiseen uusekspressionismiin keskittynyt tutkimusprojekti ”The Invention of the Neue Wilde” (2017‒2019) on puolestaan tallentanut huolellisesti eurooppalaisen uusekspressionismin syntyvaiheita.16 Suomalaista 1910-luvun ekspressionismia on tutkittu uusekspressionismia runsaammin. Tyko Sallisen teosten primitivismi17, Sallisesta kirjoitetut elämäkerrat 18 ja suomalaisen ekspressio- 11 Donald Kuspit, The New Subjectivism: Art in the 1980´s (New York: Da Capo Press, 1993), 10. 12 Kuspit, The New Subjectivism, 38. 13 Alison Pearlman, Unpackaging Art of the 1980’s (Chicago: The University of Chicago Press, 2003), 9. 14 Wes Hill, ”Neo-expressionism then and now,” Eyeline 88 (2018): 72–76. 15 Hill, ”Neo-expressionism then and now,” 72, 74. 16 Ks. Benjamin Dodenhoff & Ramona Heinlein (toim.), Die Erfindung der Neuen Wilden. The Invention of the Neue Wilde (Köln: Ludwig Forum für Internationale Kunst, 2019). 17 Timo Huusko, ”Suomalaisen tarinan saksalais-venä- läinen säie: Tyko Sallisen kansankuva ja primitivismi,” Tahiti 8, nro. 3 (2018): 5–20. 18 Tuula Karjalainen, ”Tyko Sallisen suomalainen saaga,” teoksessa Taidehistoriallisia tutkimuksia 12, toimittanut Marja Terttu Knapas & Marjo-Riitta Simpanen (Helsinki: Taidehistorian Seura, 1991). 351/2022 nismin varhaiset diskurssit 19 sekä kotimaisen ekspressionismin tulkinta 1910-luvun taidekritiikissä20 ovat syventäneet aihealueen tutkimusta. Kansainvälisen, 1900-luvun alun ekspressionismin tutkimuksen uusimmaksi suuntaukseksi on muodostunut ekspressionismin historian syväluotaus paitsi Länsi- Euroopassa, myös Itä- Euroopassa, Baltian maissa ja Skandinaviassa.21 Yksi tärkeimpiä havaintoja on ollut ekspressionistisen taiteen muuntuminen erilaiseksi eri ympäristöissä: vaikutteet eivät siirtyneet passiivisesti, vaan niistä saatiin inspiraatiota omaan, paikalliseen työskentelyyn. 22 Viimeaikainen ekspressionismin tutkimus on tuonut uusia näkökulmia esiin myös Die Brücke -taiteilijaryh- mästä ja sen naismesenaateista.23 Naisen kuvaaminen ekspressionistisessa perinteessä Naiskuva oli yleinen aihe 1900-luvun alun saksalaisessa ekspressionismissa. Ernst Ludwig 19 Timo Huusko & Tutta Palin, ”Nationalism, Transna - tionalism, and the Discourses on Expressionism in Finland: From the November Group to Ina Behr - sen-Colliander,” teoksessa The Routledge Companion to Expressionism in a Transnational Context, toimittanut Isabel Wünsche (New York: Routledge, 2019). 20 Rakel Kallio, ”Taiteen henkisyyttä tavoittamassa. Ekspressionismin tulkintaa suomalaisessa 1910-luvun taidekritiikissä,” teoksessa Taidehistoriallisia tutkimuksia 12, toimittanut Marja Terttu Knapas & Marjo-Riitta Simpanen (Helsinki: Taidehistorian Seura, 1991). 21 Isabel Wünsche (toim.) The Routledge Companion to Expressionism in a Transnational Context (New York: Routledge, 2019). 22 Marie Rakušanová, ”PRAGUE-BRNO Expressionism in Context,” teoksessa The Routledge Companion to Expressionism in a Transnational Context, toimittanut Isabel Wünsche (New York: Routledge, 2019), 37. 23 Shulamith Behr, ”Künstlergruppe Brücke and the public sphere: bridging the gender divide,” teoksessa New Perspectives on Brücke Expressionism, toimittanut Christian Weikop (New York: Routledge, 2011), 112; Christian Weikop ”Collectivity and selfhood,” teoksessa New Perspectives on Brücke Expressionism, toimittanut Christian Weikop (New York: Routledge, 2011), 93. Kirchnerin, Karl Schmidt-Rottluffin (1884‒1976), Emil Nolden (1867‒1956) ja kollegoiden Die Brücke -ryhmä maalasi alastonmalleja. Yhtä lailla ryhmän taiteilijoiden tuotantoon sisältyy muotokuvia naismesenaateista, kuten Rosa Schapiresta, joka kuului Die Brücken passiivijäseniin. 24 Kirchnerin kohdalla merkillepantavaa on paitsi naismallien, Marzellan ja Fränzin, esiintyminen tuotannossa myös prostituution kuvaaminen. Teokset Rote Kokotte [Punainen keimailija] (1914) ja Sich anbietende Kokotte [Itseään tarjoava keimailija] (1914) ovat esimerkkejä kuva-aiheesta. Uusekspressionistien osalta naistematiikkaa ilmenee esimerkiksi saksalaisen Helmut Middendorfin (s. 1953) tuotannossa. Voyeur II [Tirkistelijä] (1983) ja Frau mit Fisch ‒ gelb [Nainen ja kala – keltainen] -teosten (1984/1985) voimakas värimaailma yhdistyy naisen genitaalialueen peittelemättömään kuvaamiseen. Bettina Semmerin (s. 1955) Reeperbahn Frauenkunst -sarja [Naistaide] (1982) sen sijaan tuo häivähdyksiä kabareetanssijoiden maailmasta.25 Naisaihetta ekspressionistisessa perinteessä ovat tarkastelleet kriittisesti Carol Duncan ja Mary Alice McNichols-Webb. Duncan puhuu miestaiteilijoiden aggressiivisesta seksuaalisuudesta ja esittää suuntauksen lähinnä ruokkineen maskuliinista erotiikan nälkää. 26 McNichols- Webbin mielestä jako miehiin ja naisiin korreloi kulttuuri-luonto-dikotomian kanssa: nainen nähtiin primitiivisenä luonnonvoimana, jonka seksuaalisuutta tuli hallita ‒ mies puolestaan edusti rationaalista kulttuuria. Kaiken tämän McNichols-Webb katsoi heijastuvan 1900-luvun 24 Behr, ”Künstlergruppe Brücke and the public sphere,” 112; Weikop ”Collectivity and selfhood,” 93. 25 Dodenhoff & Heinlein, Die Erfindung der Neuen Wilden, 322–323. 26 Carol Duncan, ”Virility and domination in Early 20th Century Painting,” Art Forum 12, nro. 4 (1973): 30–39. Luettu 5.5.2021, https://www.artforum. com/print/197310/virility-and-domination-in-ear- ly-20th-century-vanguard-painting-36254 361/2022 alun taiteeseen.27 Ralf Georg Czapla on tarkastellut myös pornografian, kolonialismin ja rasismin teemojen esiintymistä ekspressionismissa.28 Naiseen kohdistuvan väkivallan esittäminen eks pressionistisessa taiteessa mahdollistaa monia tulkintoja. Maria Tatarin ja Beth Irwin Lewisin tutkimuksissa eritellään väkivaltaisiin kuva-aiheisiin liittyneitä, taustalla olleita yhteiskunnallisia ongelmia. Lewisin ja Tatarin mukaan Weimarin tasavallan Saksassa 1919‒1933 ilmeni useita tekijöitä, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen ajan taiteilijoihin: prostituution kasvu, ensimmäinen maailmansota, naisten emansipaatio ja 1920-luvun tunnetut sarjamurhaajat sekä heidän rikostensa uutisointi. 29 Väkivallan visualisointi maalaustaiteessa ei syntynyt tyhjästä – pikemminkin se näyttäytyy taiteilijoiden reaktiona, jonka sysäsivät liikkeelle sodan taistelutantereiden jälkeinen kodeissa tapahtunut väkivalta30 sekä vahvasti pornografinen ja väkivaltainen kioskikirjallisuus31. Kuopion koulun naisaiheet 1980-luvun lehtikirjoituksissa Kuopion koulua käsiteltiin runsaasti 1980-lu- vun lehdistössä. Taide-lehdessä 1/1984 päätoimittaja Carolus Enckell kuvaili Kolehmaisen taidetta ”raadolliseksi verioopperaksi” ja 27 Mary Alice McNichols-Webb, Art as propaganda: a comparison of the imagery and roles of woman as depicted in German Expressionist, Italian Futurist, and National Socialist art (Ann Arbor, Mich: UMI, 1992), 4, 129–130, 158–159. 28 Ralf Georg Czapla, ”Neger und Blondine. Ein sexistisch-rassistisches Klischee in Literatur und Kunst der Moderne,” Expressionismus 5, nro. 10 (2019): 84–99. 29 Beth Irwin Lewis, ”Lustmord: Inside the Windows of the Metropolis,” teoksessa Women in Metropolis. Gender and Modernity in Weimar Culture, toimittanut Katharina von Ankum (Berkeley: University of California Press, 1997), 206-207; Maria Tatar, Lustmord. Sexual murder in Weimar Germany (Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1997), 12, 15, 42. 30 Tatar, Lustmord, 68. 31 Lewis, ”Lustmord: Inside the Windows of the Metropolis,” 208. keskusteli hänen kanssaan väkivaltaisuuksien ”ulosmaalaamisesta”. Samassa haastattelussa Meklin ihmetteli taiteestaan saamaansa palautetta: Väitetään että panen naista halvalla ja myöskin pornosta on puhuttu. En minä ymmärrä? […] En minä halveksi naista. Minä pidän naisesta. Mutta siitä huolimatta olen saanut enemmän negatiivisia huomautuksia kuin positiivisia.32 Meklinin teosten eroottiset naiset ravistelivat oman aikansa yhteiskuntaa ja sen sovinnaisia arvoja. Enckellin haastattelussa Meklin totesi vielä, joko tiedostamatta tai harkitusti: Omasta mielestäni… nämä aiheet lähtevät omasta nuoruudestani. Murrosiässä tällainen kuva naisesta kiihoitti [sic] minua. […] Muistan nuoruudessa, miten ajattelin salaa naista. Ei kotonani puhuttu seksuaalisuudesta. Tällaiset asiat salattiin.33 Toimittaja Annikki Juvonen havainnoi Meklinin luoman naiskuvan piirteitä jo 1985 Matti ja Liisa -lehdessä: Värikylläiset Lolat ilmentävät naiseen liittyvien hetkellisten elämysten kuvauksia ja tulkintoja. Eroottista sykettä. Taiteilijan näkemys naisesta yksipuolisesti eroottisena objektina on kovin kapea-alainen. Koska näyttely ei tarjoa vaihtoehtoisia vastakuvia, ei sen sisältö myöskään kehitä yleisön tunnetta, tietoa ja makua monivivahteisemmaksi, kuin mitä se vanha, kulunut myytti on ”Syntisestä Eevasta”.34 Kolehmaisen teoksia tarkastellessaan Tapio Tuomainen pohti Warkauden Lehden artikkelissa 27.3.1985: 32 Carolus Enckell, ”Otteita eräästä keskustelusta,” Taide 35, nro. 1 (1984): 42. 33 Enckell, ”Otteita eräästä keskustelusta”, 42. 34 Annikki Juvonen, ”Eroottista sykettä Meklinin tauluissa,” Matti ja Liisa 28.11.1985. 371/2022 Kuinka paljon vaikuttaa yleiseksi levinnyt ’hälläväliä’-asenne ihmissuhteissa, aborteissa, väkivaltavideoissa, uutisissa. […] Koettakaapa katsojat asennoitua niin, että elämää se tämäkin vain on, jos ei niin kaunista ja nautittavaa, niin sitäkin tehoavampaa. Kolehmainen on puhutteleva tuntosarvi, jonka kohteena ovat nykyajan yllättävän laajalle levinneet elämää tuhoavat ilmiöt. 1980-luvun taideilmapiiriä kuvastaa myös Kimmo Sarjen näyttelykritiikki, jossa kirjoittaja nimeää Leena Luostarisen, Marjatta Tapiolan ja Jarmo Mäkilän teokset ”suorastaan salonkidaideeksi” Kolehmaisen raivoisaan ekspressionismiin verrattuna.35 Kuopion koulun taide näkyi ja kuului: ilmiöstä puhuttiin paitsi paikallislehdissä, myös valtakunnallisissa julkaisuissa, kuten Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Raaka-Rollen tapaus Väkivaltaisia naisaiheita esiintyy etenkin Markku Kolehmaisen 1980-luvun teoksissa. Raaka- 35 Kimmo Sarje, ”Raivoisa maalari ja kaksi herrasmiesveistäjää,” Helsingin Sanomat 11.1.1984: 19. Rollen tapaus (1984, kuva 1) tuo eteen dramaattisen lohduttoman näkymän: alaston nainen makaa pahoinpideltynä ja katkaistu kaula tulvii verta. Onko uhri kokenut seksuaalista väkivaltaa? Mitä on tapahtunut ennen tekoa? Kuka siihen on syyllistynyt? Aihe perustuu tiettävästi Kolehmaisen opiskeluaikojen tuttavaan, joka ei onnistunut hurmaamaan ihastuksen kohteitaan. 36 Taiteilijan mukaan tuttavapiiriin kuulunut mies seurasi naisia, mutta pidättäytyi ryhtymästä tekoihin. Maalauksessa sen sijaan käy pahemmin kuin todellisuudessa. 37 Teoksen maalausjälki on rajua ja värimaailma tehokkaan sini-musta-punainen. Viillot naisen kehossa näkyvät selvästi, mutta pää puuttuu. Naiseen kohdistuvaa väkivaltaa problematisoiva Kolehmaisen teos rinnastuu Oskar Kokoschkan (1886‒1980) kirjoittamaan ja kuvittamaan näytelmään Mörder, Hoffnung der Frauen (suom. Murhaajat, naisten toivo). Ekspressionistisen 36 Paula Ilvetsalo, ”Valo, väri, aika ja roina,” teoksessa Kolehmainen. Hic iacet lepus – Tässä lepää jänis, toimittanut Ilvetsalo, Paula (Salo: Salon taidemuseo Veturitalli, 2005), 37. 37 Markku Kolehmaisen haastattelu 12.9.2020, äänitallenne, haastattelijana kirjoittaja, kirjoittajan arkisto. Kuva 1. Markku Kolehmainen, Raaka-Rollen tapaus, 1983. Öljyväri kankaalle, 175 x 241 cm. Kansallisgalleria / Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki. Kuva: Kansallisgalleria / Sakari Viika, kaikki oikeudet pidätetään. 381/2022 Der Sturm -lehden ensimmäisen numeron kannessa vuodelta 1910 nähdään Kokoschkan piirros miehestä, joka on tehnyt teräaseella vä - kivaltaa alastomana maassa makaavalle (kuva 2). Kolehmainen mainitsi haastattelussa olleensa tietoinen Kokoschkan teoksesta.38 Samantyyppinen kuva-aihe esiintyy Ernst Ludwig Kirchnerin litografiassa Der Mörder [Murhaaja] (1914, kuva 3), joka pohjautuu Émile Zolan romaaniin La Bête humaine [Ihmispeto] vuodelta 1890.39 Kaltoin kohdellun naisen viereen on kuvattu väkivallan tekijä, Jacques Lantier -niminen mies, joka Zolan romaanissa taistelee pakonomaisia mielihalujaan ja väkivaltaisia fantasioitaan vastaan. Kirchnerin teoksessa miehen jaloissa on veitsen kaltainen esine tai muoto. Raaka-Rollen tapauksessa ei kuitenkaan nähdä 38 Ibid. 39 ”The Museum of Modern Art: Ernst Ludwig Kirchner,” luettu 5.1.2021, https://moma.org/collection/ works/71073 henkirikoksen tekijää, vaan hänet tiedetään teosnimen kautta. Kolehmainen antoi ymmärtää vuoden 1985 haastattelussaan tunteneensa myös Kirchnerin tuotantoa. Otto Dix (1891‒1969) kuvaa niin ikään raakaa naisenmurhaa teoksissaan Lustmord [Seksuaalimurha, vanh. himomurha] (1922) ja Assassinat Mord [Salamurha] (1922). Molemmissa teoksissa nainen on jätetty lojumaan verissään pelkät korkokengät jalassaan. Georg Groszin (1893‒1959) teoksessa Lustmord in der Ackerstrasse [Seksuaalimurha Ackerstrassella] (1916), tekijä on kuvattu karikatyyrimäisesti; hänet nähdään pesemässä käsiään toteuttamansa paloittelusurman päätteeksi. Oman lisänsä aiheen kuvaukseen tuo brittiläinen Walter Sickert (1860‒1942), joka nimesi usean alastonta naista esittävän maalauksensa Lontoon Camden Townissa 1907 tapah- Kuva 2. Oskar Kokoschka, Mörder, Hoffnung der Frauen. Der Sturm, 1910. Julkaisija: Herwarth Walden, etusivu lehden numerosta 20, 1910. © 2020, Photo Scala, Florence /bpk, Bildagenturfuer Kunst, Kultur und Geschichte, Berlin, kaikki oikeudet pidätetään. Kuva 3. Ernst Ludwig Kirchner, Der Mörder, 1914. Litografia. Kuva 50,1 x 59,5 cm, lehti 50,1 x 65,2 cm. © 2020, Digital image, The Museum of Modern Art, New York/Scala, Florence, kaikki oikeudet pidätetään. 451/2022 kristillistä ikonografiaa ekspressionistisessa taiteessa ensimmäisen maailmansodan aikana. Ulmer rinnastaa kärsimyksen kuvaamisen ja kristillisen tematiikan ennen kaikkea sota-ajan kärsimysten ja inhimillisen tuskan esittämiseen. 83 Suoraan esitettyjä pasifistisia lausuntoja sensuroitiin sodan aikana, mutta uskonnollisten aiheiden ja symbolien avulla oli mahdollista välittää kätkettyjä viestejä. 84 Uskonnollis-ekspres- sionistinen taide toimi näin ollen paitsi omana taiteenlajinaan, myös vaivihkaisena kommuni - koinnin välineenä ihmisten kesken. Ulmerin mukaan taustalla oli taiteilijoiden näkemys Kristuksen kärsimyksestä ihmisen eksistentialistisen kriisin ilmentymänä sekä käsitys uudesta ihmisestä 85 ja uusiutuneesta ihmisyydestä, jonka vertauskuvana nähdään Kristuksen kärsimyksestä vapautuminen eli ylösnousemus ja kuoleman voittaminen. Kärsimykseen liittyviä kuva-aiheita ovat viimeinen ehtoollinen, Kristus ja Juudas, Getsemane, Jeesus ristillä, Jeesuksen ristiltäotto ja sureminen.86 Kärsimys ja kuolema saivat monet ekspressionistitaiteilijat pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä ja visualisoimaan uskonkokemuksia. 87 Ulmerin mukaan ahdistavat sotaolosuhteet vaikuttivat siihen, että taiteilijat saattoivat etsiä tur- 83 Renate Ulmer, Passion und Apokalypse. Studien zurbiblischen Thematik in der Kunst des Expressionismus (Frankfurt am Main: Verlag Peter Lang GmbH, 1992), 12. 84 Ulmer, Passion und Apokalypse, 93. 85 Ulmer, Passion und Apokalypse, 13. ”Der neue Mensch” liitetään filosofian puolella muun muassa uuskantilaisuuteen. Barbara D. Wright kuvaa artikkelissaan ”Intimate Strangers: Women in German expressionism” (2005, 291–292) käsitettä näin: ”The New Man of Expressionism is a contradictory and ambivalent creature, revolutionary yet caught up in a series of traditional dichotomies. He rejects ´civilization’ while embracing ’culture’ […] Man ist the bearer of Geist and Wille […]”. 86 Ulmer, Passion und Apokalypse, 63, 83, 86 99, 109, 151, 157. 87 Ulmer, Passion und Apokalypse, 63. vapaikkaa tai luottamusta uskon asioista.88 Kärsimyksen ohella Ulmer nostaa tutkimuksessaan esiin ekspressionistisen taiteen apokalyptiset visiot: rappion, tuhon, hävityksen ja ylösnousemuksen teemat. Tuomiopäivän, lopunaikojen tai maailmanlopun kuvaaminen sekä ilmestyskirjan teemat olivat suuntaukselle ominaisia kuva-aiheita ja ymmärrettävissä ensimmäisen maailmansodan luomaa taustaa vasten. Markku Kolehmainen tuo oman lisänsä kärsimyksen kuvaamisen perinteeseen teoksessaan Naisen vapauspäivä (kuva 6), jonka kohdalla voidaan ajatella naista yhtä lailla kärsimysten lunastajana ja marttyyrina tai toisaalta postmodernina parodiana. Grafiikkaa opiskellut Kolehmainen on käyttänyt teoksessaan puupiirrostekniikkaa. Selkeän brückemäisin vivahtein 88 Ulmer, Passion und Apokalypse, 115. Kuva 6. Markku Kolehmainen, Naisen vapauspäivä. 1985. Puupiirros, painettu paperille, kuva 39,8 x 30 cm, lehti 63,2 x 47,4 cm. Kuva: Kuopion taidemuseo / Juhani Toivanen, kaikki oikeudet pidätetään. 461/2022 teos kommentoi naisen ”vapautta”, jonka saavuttaminen liittyy passion kaltaiseen kärsimykseen tai uhrautumiseen. Temaattisesti teoksen aihe liittyy myös ecce homo -kuvamotiiviin, jossa Kristuksen kuvan kautta katsotaan ihmistä ja ihmisen kärsimystä. Myös Meklinillä on ollut aiheeseen liittyvä teos: Lola ristillä, joskin siitä on jäljellä vain maininta Markku Valkosen Helsingin Sanomiin kirjoittaman lehtiartikkelissa 3.11.1984. Itse teoksen olinpaikka ei ole tiedossa. Naisaiheesta feministiseen näkökulmaan Erilaiset roolit heijastelevat maskuliinisen taiteilijayhteisön arvoja ja ihanteita, mutta myös pyrkimystä esittää yhteiskunnallista kritiikkiä ja avata keskustelua taiteen avulla. Aikalaismiehen kommentti vuosina 1986‒1988 Ars Liberan puheenjohtajana toimineelle Outi Vuorikarille kuvaa yleisön suhtautumista Kuopion koulun taideteoksiin, niiden rajuun ja paikoin väkivaltaiseen maailmaan: ”[…] joku minullekin sanoi, että kun sä olet nyt Ars Liberan puheenjohtaja, niin etkö sä voi sanoa tuota näille miestaiteilijoille naisena, että älä […] käsittele naista tällä tavalla, näin rivosti.”89 Keskeiset Kuopion koulun taiteilijat olivat kaikki miehiä. Jos käännetään asetelma toisinpäin, olisi varsin haastavaa visioida naistaiteilijaa maalaamassa alastomia miehiä 1980-luvun Kuopiossa: taiteen maailma ja perinteet maaseutukaupungissa olivat vielä vahvasti maskuliiniset. Myös ajan naiskäsityksessä oli nykyaikaan verrattuna erovaisuuksia: vaurasta 1980-lukua seurannut lama toi myöhemmin tullessaan topless-baari- en naistarjoilijat, mikä epäilemättä – Mulveyn merkityksessä – korosti miehistä katsetta. Kuopion koulu oli väljänä ryhmittymänä miehinen, mutta niin oli vielä ympäröivä taidemaailmakin. 89 Outi Vuorikarin haastattelu 22.7.2020, äänitallenne, haastattelija kirjoittaja, kirjoittajan arkisto. Kuopion 1980-luvun keskeisistä naistaiteilijoista Riitta Rönkkö, Anja Hyttinen (s. 1935), Irma Mattila (s. 1957), Kaisa Törmänen (s. 1952) ja Marja Kolu (s. 1956) suuntautuivat urallaan muuhun kuin uusekspressionistiseen ilmaisuun. Kuopion koulun taiteilijoista Teemu Saukkosen naiskuvan voi katsoa olevan modernein ja perhekeskeisin. Taiteilijan teoksissa naiseutta käsitellään pehmeiden arvojen kautta ja pariskunnat vaikuttavat tasa-arvoisilta. Johtuuko tämä siitä, että Saukkonen oli joukon nuorin taiteilija? Teoksessa Ei kai (1981) mies on tosin joutunut pinnasänkyyn vahvojen naistensa armoille: käsittelytapa tuo Saukkosen kuvastoon vaihtelua ja humoristista sävyä viittaamalla haastavaan perhedynamiikkaan, johon kuuluvat vaimo, äiti ja rakastajatar. Tässä artikkelissa sukupuoliasetelma on ollut perinteisen heteronormatiivinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heteronormatiivisuutta kyseenalaistavia tarinoita olisi ollut olemassa. Postmodernistisen kehyksen sisällä Kuopion koulun taideteoksissa esiintyvät figuurit voivat luonnollisesti olla myös muita kuin cis-sukupuolisia, heteroseksuaalisia naisia. 1980-luvulla sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä termistö oli kuitenkin vasta kehittymässä. Saksalaisen uusekspressionismin (Neue Wilde) parissa queer-näkökulma oli sen sijaan jo saavuttanut paikkansa, ennen muuta Salomén (s. 1954) ja Luciano Castellin (s. 1951) taiteessa. 90 Koska Kuopion koulun teokset käsittelevät ja esittävät naista monesta eri näkökulmasta, on huomattava, että myös taiteilijoiden näkemykset olivat yksilöllisiä. Ryhmän taiteilijoista Pentti Meklinin teosten naiskuvassa on eniten essentialismia: nainen on ajateltu tietynlaisek- si, eikä asetettu rooli juurikaan salli kohteelleen 90 Katrin Köppert, ”Queer ’Indians’ and Exotic Terrorist Drags. The ’Art’ of Ethnic Drag in Castelli and Salomé,” teoksessa Die Erfindung der Neuen Wilden, toimittanut Benjamin Dodenhoff & Ramona Heinlein (Köln: Ludwig Forum für Internationale Kunst Aachen, 2019), 62–85. 471/2022 poikkeuksia, persoonallisuutta tai yksilöllisyyttä. Meklinin Lola ja Tanssijatar -maalauksis- sa nainen on eroottisella jalustalla, ylistämällä alistettu. Naisen rooli näyttäytyy eroottisena, seksuaalisena ja sukupuolittuneena fantasiana, jota heteroseksuaalinen miehinen katse haluaa. Roolista ei näy ulospääsyä. Sinänsä naisen kuvaaminen ekspressiivisesti ei ole uutta suomalaisen ekspressionismin historiassa: Tyko Sallisen muotokuvat vaimostaan Mirristä ovat kaukana yksiulotteisuudesta ja ristiriidattomuudesta. Kaiken kaikkiaan naisen kuvaaminen erilaisissa konteksteissa kertoo tabujen rikkomisesta ja taiteen rajojen hakemisesta. Kuopion koulun taideteokset näyttäy - tyvät vahvan maskuliinisesta näkökulmasta ja asettuvat siihen länsimaisen taidehistorian naiskuvaan, joka on pitkään ollut maskuliinisen taiteilijuuden rakentama ja ylläpitämä konstruktio. 1900-luvun alun ekspressionismi ja uusekspressionismi ovat suuntauksina olleet miestaiteilijakeskeisiä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Poikkeuksena tästä suomalaisella taidekentällä vaikuttivat kuitenkin jyväskyläläistaiteilija Ulla Ruppa (ent. Virta, s. 1946) sekä mainitut Leena Luostarinen, Marjatta Tapiola ja Marika Mäkelä, jotka 1980-luvulla maalasivat lukuisia uusekspressionistisia teoksia. Kuopion koulun taiteilijat olivat paitsi yksilöitä, myös erilaisia miehiä. Kriittinen miestutkimus painottaa, ettei ole yhtä kulttuurisesti hyväksyttyä tapaa olla mies, pikemminkin perinteisen maskuliinisuuden rinnalla tulisi nähdä erilaisia mieheyksiä ja sen ilmenemismuotoja, kuten herkempää miesfeminiinisyyttä.91 Johtopäätöksenä totean, että osasta Kuopion koulun taidetta löytyy selkeitä yhtäläisyyksiä 1900-luvun alun ekspressionistiseen perinteeseen nähden: kuva-aiheet ja tekotavat ovat visuaalisesti yhteneviä erityisesti Kolehmaisen 91 Timo Aho, Jiri Nieminen & Arttu Salo. Miestutkimuksen metodologiaa (Tampere: Vastapaino, 2021), 10, 259. Raaka-Rollen tapaus ja Naisen vapauspäivä -te- osten kohdalla. Meklinin eroottinen Tanssijatar ja Saukkosen Birth ovat puolestaan tyylillisesti astetta omaperäisempiä ‒ ilman suoraan tunnistettavia, taiteellisia esikuvia. Kuopion koulun taiteilijat saivat inspiraatiota Oskar Kokoschkasta, 1980-luvun elokuvamaailmasta ja omista kokemuksistaan: Kolehmaisella ahdistava elämäntilanne ja Saukkosella omien lasten syntyminen antoivat yllykkeitä maalaamiseen. Vuosien 1980‒1986 lehtileikkeistä ja haastatteluaineistosta ilmenee, että tietyt Kuopion koulun teokset ja aiheet aiheuttivat jo aikanaan sekä vilkasta keskustelua että vahvoja tunnereaktioita. Kuopion koulun teoksissa naiseus on liitetty väkivaltaan, eroottisuuteen, äitiyteen ja kärsimykseen. Ekspressionismin perinne elää uusekspressionismissa. Vaikka Kuopion koulun taiteella voi todeta olevan yhtymäkohtia 1900-luvun alun väkivallan, prostituution ja ristiinnaulitsemisen ekspressionistisiin kuvauksiin, myös 1980-lu- vun taidemaailmalla kuvastoineen oli oma, rikastuttava vaikutuksensa. Erityisesti Saukkosen tasa-arvoa heijastelevissa maalauksissa on naista kuvattu myös herkästi ja arvostavasti. Kuopion koulun taiteen kokonaiskuvasta muodostuu siten rönsyilevä, kiehtova, provosoiva ja herkullisen ristiriitainen. FM Anna Vepsä on Jyväskylän yliopiston tohtoriopiskelija,joka työskentelee Kuopion taidemuseossamuseoassistenttina.Vepsä kirjoittaa väitöskirjaa Kuopion koulusta1980-luvuntaiteellisena ja yhteisöllisenäilmiönä.