Vaikuttamista, virkistystoimintaa ja kriittistä keskustelua: Professoriliiton Jyväskylän osasto 1970-luvun alusta 2020-luvulle

Petri Karonen & Jussi Välimaa VAIKUTTAMISTA, VIRKISTYSTOIMINTAA JA KRIITTISTÄ KESKUSTELUA Professoriliiton Jyväskylän osasto 1970-luvun alusta 2020-luvulle JYU REPORTS 16 2 Copyright © 2022 Authors and University of Jyväskylä Permanent link to this publication: http://urn.fi/URN:ISBN: 978-951-39-9382-5 ISBN 978-951-39-9382-5 (PDF) URN:ISBN:978-951-39-9382-5 DOI: 10.17011/jyureports/2022/16 ISSN 2737-0046 This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International license (CC BY 4.0). 3 Ajatus kirjoittaa pienimuotoinen historiateos Professoriliiton Jyväskylän osaston historiasta syntyi osaston johtokunnassa loppusyksystä 2020, kun osastossa valmistauduttiin osaston 50-vuotisjuhlallisuuksiin. Suunnitelmana oli koota tiivis esitys toiminnan pääpiirteistä ja liittää se osaksi suomalaisen korkeakoulupolitiikan, Jyväskylän yliopiston ja Professoriliiton yleisiä kehityskulkuja. Professoriliiton hallitus näytti hankkeelle omalta osaltaan vihreää valoa ja myönsi avustuksen toteutukseen. Kiitämme tuesta lämpimästi. Avustuksen turvin pystyimme palkkaamaan talvella 2021 tutkimusavustajan, johon tehtävään rekrytoitiin historianopiskelija, HuK Tapio Roiko-Jokelan. Hänen tehokas ja systemaattinen työskentelytapansa aineiston keruussa helpotti merkittävästi työtämme, kiitos siitä. Samoin kiitämme osaston toiminnassa mukana olleita henkilöitä kaikilta kuudelta tähänastiselta vuosikymmeneltä sekä erityisesti professori Janne Vilkunaa luvasta julkaista hänen kirjoituksensa professoriosaston retkistä erillisenä tietolaatikkona tässä teoksessa. Julkaisukoordinaattori Sini Tuikka ja julkaisutoimittaja Timo Hautala Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksesta toteuttivat ripeästi ja ammattitaidolla tekstin julkaisukuntoon – kiitos siitä! Jyväskylässä 26.8.2022 Petri Karonen ja Jussi Välimaa 4 Esipuhe.................................................................................................................................. 3 Sisällys ................................................................................................................................... 4 1 Johdanto ..................................................................................................................... 5 2 Professoriliiton perustaminen ja liiton luonteen muutos ................................. 7 3 Ylhäältä ohjattujen reformien vuosikymmen: 1970-luku ................................. 9 4 1980-luvun rauhallisen kehittämisen kausi ...................................................... 12 5 Suurten muutosten vuosikymmen: 1990-luku ................................................ 15 6 UPJ ja uusi yliopistolaki 2000-luvun alun uudistuksina ................................. 21 7 2000-luvun alku paikallisosastossa ..................................................................... 24 8 2010-luvun uusia ongelmia ja pienempiä haasteita ........................................ 27 9 Jyväskylän yliopiston professorikunnan koostumus ja liikkuvuus sekä paikallisosaston jäsenet ja vastuuhenkilöt ............................... 30 10 Jyväskylän osaston professorit Professoriliiton vastuutehtävissä ja muussa toiminnassa .............................................................................................. 41 11 Yhteenveto ja johtopäätelmät .............................................................................. 43 Lähdeaineisto ja tutkimuskirjallisuus ........................................................................... 45 5 Suomi alkoi muuttua nopeasti toisen maailmansodan jälkeen. Kehitystä kiihdytti sekä talouden rakenteen muutos maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta läntiseksi teollisuusmaaksi että poliittinen murros ja vasemmiston kasvava kannatus. Suomi teollistui ja kaupungistui nopeasti, mikä näkyi maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavan työväen vähentymisenä samalla, kun teollisuuden ja palveluiden osuus työvoimasta ja taloudesta on vahvistunut. Suomen elinkeinorakenne on monipuolistunut puun ja paperin viennistä metalliteollisuuden ja tietoteknologian sekä palveluiden vientiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tuotteiden ja palveluiden korkea laatu on keskeinen kilpailuvaltti globaaleilla markkinoilla. Kilpailussa menestyminen edellyttää sekä korkeasti koulutettua työvoimaa että korkeatasoista tutkimusta ja koulutusta. Toisin sanoen tarvitaan erinomaista koulutusjärjestelmää ja korkeatasoisia yliopistoja. Talouden kasvu on myös mahdollistanut hyvinvointivaltion rakentamista. Koulutuksen saralla kenties tärkein reformi oli peruskoulun perustaminen 1960- ja 1970-lu- vulla. Samaan aikaan Suomen korkeakoululaitos laajeni voimakkaasti aina 1990-luvulle saakka, sillä Oulun yliopiston perustamisen jälkeen (vuonna 1958) vastahankaiset Etelä- Suomen poliitikot ja yliopistot eivät enää onnistuneet estämään yliopistojen ja korkeakoulujen perustamista jokaiseen maakuntaan. Jyväskylässä tämä muutos näkyi siten, että kasvatusopillinen korkeakoulu muuttui Jyväskylän yliopistoksi vuonna 1966. 1 Korkeakoulutuksen laajentumiselle oli myös aito ja kova tarve, sillä suuret ikäluokat kasvoivat opiskeluikään 1960-luvulle tultaessa. Opiskelijoiden lukumäärä yli kaksinkertaistui (noin 25 000 opiskelijasta noin 60 000:een) 1960-luvun aikana. Kasvu jatkui aina 2010-luvulle saakka. Tuolloin saavutettiin lähes 170 000 yliopisto-opiskelijan lukumäärä, minkä ohella ammattikorkeakouluissa opiskeli 2010-luvulla jo reilut 140 000 opiskelijaa. Koulutuksen kehitys ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ovat kietoutuneet toisiinsa, sillä koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo on ollut itsessään merkittävä tavoite, jonka ohella se tukee merkittävästi tavoitetta tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. 1 Välimaa 2018. 6 Yliopistojen ja korkeakoululaitoksen kehitys on osa yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Tästä syystä talouden, politiikan ja kulttuurin muutokset heijastuvat jatkuvasti myös professoreiden työhön yliopistoissa ja asemaan yhteiskunnassa. Koulutuspolitiikalla on yhteys professoreiden työn haasteisiin ja muutoksiin sen ohella, että tieteellinen tutkimus ja akateeminen opetus seuraavat omaa logiikkaansa ja dynamiikkansa. Professoriliiton Jyväskylän paikallisosaston vaiheita tarkastellaan seuraavassa ennen muuta koulutuspoliittisten muutosten kontekstissa. Tavoitteemme on selvittää, millaisia vaikutuksia yleisellä tilanteella on ollut professoriosaston ja sen jäsenten toimintaan 1970-luvulta 2020-luvulle. Tutkimme tarkemmin, millaista paikallisosaston toiminta on ollut, mitkä ovat olleet toiminnan painopisteet, ja miten ne ovat muuttuneet ajan kuluessa? Sen lisäksi luomme yleiskatsauksen Jyväskylän yliopiston professorikuntaan, sen rekrytointiin ja tehtävänhoidon perusteisiin 1960-luvun lopulta kirjoitushetkeen saakka. Luonnollisesti esittelemme myös paikallisosaston jäsenistöä sekä osaston johtokunnassa ja Professoriliitossa keskeisissä tehtävissä olleita professorikunnan edustajia. Esitys perustuu pääasiassa paikallisosaston toiminnasta kertyneisiin dokumentteihin osaston perustamisesta eli vuodesta 1970 lähtien. Ne koostuvat pääasiassa paikallisosaston kokousten pöytäkirjoista ja niiden liitteistä sekä vuodesta 1982 alkaen säilyneistä toimintakertomuksista. Tärkeitä aineistoja ovat olleet muun muassa tiedot erilaisista järjestetyistä tilaisuuksista sekä osaston eri teemoista antamista lausunnoista ja kannanotoista. Paikallisosaston toiminnassa syntynyttä aineistoa on täydennetty tiedoilla virallisista julkisista lähteistä, kuten virka- ja toimitietoja sisältävistä valtiokalentereista sekä yliopiston vuosikertomuksista. Tiedot Jyväskylässä toimineista professoreista perustuvat Professorimatrikkeliin. Tietoja on jonkin verran rikastettu Kuka kukin on -teoksen informaatiolla sekä julkisista virkaanastujaisesitelmäkutsuista (nykyisin professoriluento) ja vastaavista lähteistä saatavilla tiedoilla. Yhdessä edellä mainittujen aineistojen avulla on voitu syventää kuvaa Jyväskylän yliopistossa toimineista professoreista ja heidän tieteellisestä taustastaan. Tärkeä tietolähde on ollut myös Jyväskylän yliopiston historia (2009), jonka monia lukuja on hyödynnetty taustatietojen ja kontekstoinnin apuna. 2 Käsittelymme noudattelee historiantutkimuksen perusperiaatteita, joiden mukaisesti olemme lukeneet lähdeaineistoa kriittisesti arvioiden sen luotettavuutta ja yhdistelleet eri aineistoista saatavia tietoja toisiinsa. Tavoitteena on ollut muodostaa mahdollisimman kattava kokonaiskuva Professoriliiton Jyväskylän osaston toiminnasta. Tehtävää on osin vaikeuttanut se, että osa osaston toimintaan liittyvistä asiakirjoista on kadonnut ja osa dokumenteista on sanonnaltaan niukkoja. Olemme kuitenkin pyrkineet rekonstruoimaan pääseikat osaston toiminnasta ja yhdistämään osastosta saadut havainnot yleisempiin korkeakoulutusta, Professoriliittoa ja Jyväskylän yliopistoa koskeviin havaintoihin. 2 Kangas 2009; Havila 2009; Vilkuna 2009; Lamberg 2009; Pirinen 2009. 7 Keskeinen syy Professoriliiton (alun perin Korkeakoulujen Professoriliitto) perustamiselle vuonna 1969 oli yliopistojen hallinnonuudistuksen vastustaminen. Tuolloinen opetusministeri Johannes Virolainen ja presidentti Urho Kekkonen ajoivat opiskelijoiden tuella uudistusta, jonka keskeinen tavoite tiivistyi iskulauseeseen ”mies ja ääni”. Tämän periaatteen mukaan niin opiskelijoilla kuin yliopiston henkilökunnan jäsenilläkin olisi ollut yhtäläinen äänioikeus valittaessa sekä yliopistojen valtuusto, eli korkein hallintoelin, että muitakin päättäviä elimiä. 3 Professoriliitto syntyi siis hallinnonuudistuksen vastustuksesta, mikä Mika Kallioisen mukaan leimasi radikaalimpien opiskelijoiden ja yliopistolaisten silmissä professoriliiton konservatiiviseksi oikeistoklikiksi. 4 Tämä käsitys on muuttunut vuosikymmenten aikana siksi, että Professoriliitto on muuttunut ammattijärjestöksi sekä siksi, että professoreiden työ ja yhteiskunnallinen asema ovat muuttunut 2000-luvulle tultaessa. Kehitys kohti ammattiliittoa alkoi vuonna 1974, kun Professoriliitto liittyi keskusjärjestö AKAVAan. 5 Ammattiliittoistumisen kehitys oli alkanut yliopistoissa jo aiemmin, kun assistentit ja amanuenssit olivat perustaneet Korkeakoulujen assistenttien ja tutkijoiden liiton (KATL, nykyinen Tieteentekijöiden liitto) vuonna 1967 ja lehtorit olivat järjestäytyneet ammatillisesti vuonna 1968. Professoriliitto eroaa näistä kahdesta liitosta kuitenkin siinä, että professoreiden liitto ei syntynyt ajamaan vain oman ammattikunnan ammatillista etua, vaan estämään yliopiston muutosta, jota pidettiin tieteelle ja tutkimukselle turmiollisena. 6 Tämä yliopistojen puolustamisen juonne on edelleenkin havaittavissa, sillä Professoriliitto edistää tieteen, taiteen, sivistyksen ja yliopistojen etua sekä professorikunnan hyvinvointia. 7 3 Kallioinen 1999; Kivinen et al. 1983; Välimaa 2018. 4 Kallioinen 2019. 5 Kallioinen 2019. 6 Kallioinen 2019. 7 https://www.professoriliitto.fi/ (viitattu 10.8.2022). 8 Tämä erityispiirre näkyy myös paikallisessa toiminnassa. Jyväskylän osaston johtokunnan kokouksissa mietimme säännöllisesti keinoja, joilla voisimme osaltamme myötävaikuttaa Jyväskylän yliopiston kehittämiseen. Tämä on luontevaa siksi, että professorikunnan edut ovat samansuuntaisia kuin yliopistonkin. Kaikki mikä edistää tiedettä, tutkimusta, sivistystä ja koulutusta tukee professoreiden ja koko akateemisen yhteisön toimintaa. Yhteiskunnallisena instituutiona yliopisto on tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen vahvin tukija; se on professoreiden ja akatemian jäsenten henkinen koti. Professoreilla on kuitenkin muita akateemisia professioita suurempi kokonaisvastuu tieteenalojensa tutkimuksen ja opetuksen kehityksestä. Tämä ohella he ovat keskeisissä johtotehtävissä tutkimusryhmien vetämisestä aina laitosjohtajiin, tiedekuntien dekaaneihin ja rehtoreihin. Yliopiston kriittinen kehittäminen tarkoittaa myös sitä, että professoriliiton paikallisosasto tekee yhteistyötä sekä muiden ammattijärjestöjen että yliopiston johdon kanssa. Demokraattisessa yhteiskunnassa on kuitenkin monia erilaisia ja usein vastakkaisia käsityksiä toiminnan päämääristä ja niihin pyrkimisen keinoista. Professorikunta kannattaa siksi avointa ja kriittistä keskustelua sekä yliopiston sisällä että koko yhteiskunnassa. Akateemisen maailman sekä professoriliiton paikallisosaston keskeinen piirre on kollegiaalisen periaatteen kunnioitus. Päätöksenteko perustuu argumentaation logiikkaan eli siihen, että paras argumentti voittaa. Demokratiaan kuuluvaa äänestämistä, eli enemmistön valtaa, käytetään paikallisosaston päätöksenteossa todella harvoin, sillä ainoa pöytäkirjoista löytyvä äänestysmaininta koskee vuoden 2007 puheenjohtajan vaalia. 8 8 Osaston syyskokouksen pöytäkirjat, 28.11.2006 (Jatkossa: Os syyskok ptk). 15 Jos 1980-luku näkyy jälkikäteen arvioiden rauhalliselta kasvun ja kehityksen ajalta, samaa ei voi sanoa seuraavasta vuosikymmenestä. Suomen kansantalous romahti rajuun lamaan vuoden 1991 aikana. Yksin Neuvostoliiton hajoamisen myötä Suomesta katosi tekstiiliteollisuuden sektori, mikä jätti noin 150 000 työntekijää työttömiksi. Suomen markka laitettiin kellumaan, mikä saattoi monet valuuttalainoja ottaneet yrittäjät ja kansalaiset epätoivoiseen tilanteeseen, kun talouden murentuessa katosi myös usko tulevaisuuteen. Tilanne heijastui nopeasti myös julkiseen talouteen. Budjetteja leikattiin ja menoja karsittiin myös yliopistoista ja yliopistoissa. 26 Korkeakoulutuksen on kuitenkin sanottu selvinneen lamasta suhteellisesti ottaen hyvin. Siltä tilanne ei kuitenkaan näyttänyt Jyväskylän yliopiston sisällä, kun julkisuudessa puhuttiin tiedekuntien ja laitosten lakkauttamisista ja yliopistossakin jouduttiin lomauttamaan henkilökuntaa pahimpina vuosina 1993–1994. 1990-luvun lama ravisteli yliopistolaitosta monin tavoin, sillä OPM:n kautta saatu julkinen rahoitus laski noin 20 prosenttia 1990-luvun aikana. Samanaikaisesti opiskelijamäärät kasvoivat, mutta vakituisen henkilökunnan määrä ei, mistä seurasi opiskelija/opettaja -suhteen nopea heikentyminen. Yliopistojen akateemisen tutkimuksen eettisiä periaatteita koeteltiin myös, sillä OPM:n rahoituksen vähentyessä ulkopuolisen rahoituksen määrä oli pakko ryhtyä kasvattamaan. Tämä oli suuri mentaliteetin muutos yliopistomme sisällä, kun jopa kriittiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat pitää ulkoisen rahoituksen hankkimista luonnollisena ja jopa kannatettavana toimena. Vaihtoehtona väikkyi tosin usein irtisanomisten uhka. Rahoitusrakenteen muutos tarkoitti myös sitä, 26 Välimaa 2018. 16 että määräaikaisten tutkijoiden, ns. pätkätutkijoiden määrä kasvoi rajusti sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Akateemiset urat alkoivat muuttua entistä epävarmemmiksi, mikä trendi on jatkunut 2000-luvulla syövyttäen yliopistojen ja akateemisen uran houkuttelevuutta. 27 Samaan aikaan yliopistoissa siirryttiin tulosohjaukseen entisen määrämomentteihin perustuneesta valtio-ohjauksesta, jossa kunkin momentin rahoja voitiin käyttää vain sille merkittyyn tarkoitukseen. Tuskinpa kukaan rakasti tätä jäykkää järjestelmää, mutta sen tilalle saatu tulosohjaus ei sekään vastannut yliopistojen toiveita, kun rahoitus koko ajan väheni. Myös Jyväskylän paikallisosasto osallistui tähän keskusteluun, sillä esimerkiksi kevätkokouksessa 1991 rehtori Antti Tanskanen esitteli ”korkeakoulujen taloussuunnittelun uudistamista eli toimintamenobudjetointia.” 28 Tulosohjauksen myötä yliopistoihin ryhdyttiin myös tuomaan OECD:n markkinoimaa New Public Management - ajattelutapaa ja sitä tukevia teknologioita, joista ensimmäisiä olivat yliopistojen toiminnan arvioinnit. Tällainen niin sanottu kokonaisarviointi tehtiin Jyväskylän yliopistossa ensimmäisten korkeakoulujen joukossa jo vuosina 1992–1993. 29 Arvioinnit ja auditoinnit ovat sittemmin vakiintuneet osaksi yliopistojen toiminnan arkea. Tehokkuusajattelun teknologioihin kuuluu myös yliopistojen rahoitusmalli, jonka tarkoituksena oli alun perin lisätä rahoituksen kriteereiden avoimuutta. Malli yrittää ratkaista ongelmaa siitä, miten palkita tuloksellisuudesta, mutta samalla muuttaa rahoitusta vain vähän, sillä nopeat muutokset vähentäisivät rahoituksen ennustettavuutta ja hankaloittaisivat yliopiston toimintaa. Tämä dilemma on johtanut siihen, että rahoitusmallia on muutettu jatkuvasti –ja aina OKM:n suosimaan tuloksellisuudesta palkitsevaan suuntaan. Niinpä jokaisen rahoitusmallin muutoksen myötä tuloksellisuuteen perustuvan rahoituksen määrä on lisääntynyt ja vakaan perusrahoituksen määrä on vähentynyt. Tilanne on erityisen huolestuttava viimeisimmässä rahoitusmallissa, joka on kaikkein tulosperustaisin tähänastisista rahoitusmalleista. Professoriliitto on Tieteentekijöiden kanssa kritisoinut vahvasti nykyistä mallia, sillä Suomi on tätä kirjoitettaessa Länsi-Euroopan tulosorientoitunein maa korkeakoulusektorin rahoituksen osalta. Rahoitusmallin tehoa tosin syö se, että OKM:n rahoitus on 1990-luvulta lopulta lähtien kattanut vain vajaat 2/3 yliopistojen kokonaisrahoituksesta. 30 Laman aikana Opetusministeriö pyrki samanaikaisesti vahvistamaan yliopistojen johtamista. Tämä 1990-luvulla alkanut kehityskulku tiivistyi vuoden 2009 yliopistolaissa vahvaan johtajavaltaisuuteen ja demokraattisten elinten heikennykseen. Jyväskylän yliopistossa tätä trendiä vahvisti se, että aluksi yhden äänen enemmistöllä rehtori Antti Tanskasen sijaiseksi valittu professori Aino Sallinen aloitti 21 vuotta kestäneen 27 Välimaa 2018. 28 Os kevätkok ptk 21.3.1991. 29 Välimaa, Aittola & Konttinen 1998. 30 Välimaa 2018. 17 rehtorikautensa vuonna 1992. Rehtori Sallisen ja hänen aisaparinsa hallintojohtaja Erkki Tuunasen aikana yliopiston opiskelijoiden sisäänottoa kasvatettiin voimakkaasti. Seurauksena oli Jyväskylän yliopiston opiskelijamäärän lähes kaksinkertaistuminen 20 vuodessa. Vuonna 1990 opiskelijoita oli 7 063 henkeä, mutta vuonna 2005 yhteensä 12 981 opiskelijaa. Tämän jälkeen opiskelijamäärä on laskenut hiukan, sillä 2010-luvulla opiskelijamäärä vaihteli 11 700 ja 12 600 välillä. 31 1990-luvun lopulla professoreiden asemassa tapahtui varsin merkittävä muutos, kun professoreiden nimittäminen siirrettiin tasavallan presidentiltä yliopiston rehtoreiden vastuulle vuonna 1997. Tämä lopetti vuonna 1640 Turun Akatemiasta alkaneen perinteen. Samaan aikaan oppituoliprofessuurit alkoivat muuttua tosiasiallisesti henkilökohtaisiksi professuureiksi, sillä rehtorin nimitysoikeuden myötä professuurit (kuten muutkin virat) ymmärrettiin resurssiksi, jonka käytöstä päätti yliopiston johto, käytännössä rehtori. Tämä toiminta-ajatus alkoi murentaa oppituoleihin perustuvaa yliopiston akateemista rakennetta ilman, että asiasta laadittiin lakeja tai ylipäätään keskusteltiin julkisuudessa. Muutos oli merkittävä, sillä tämän jälkeen yksikään professori ei ole voinut olla varma siitä, että hänen edustamallaan tutkimus- tai tieteenalalla olisi jatkuvuutta yliopistossa. 32 Samaan aikaan yliopistolakiin tehdyt muutokset mahdollistivat sen, että yliopiston hallituksiin ja muihin päättäviin elimiin voitiin ottaa ulkopuolisia jäseniä. Tämäkin kehityskulku sai vahvistuksen vuoden 2009 yliopistolaissa. Yliopistojen tulosohjauksen ja johtamisen muutoksia on selitetty osana uutta julkishallinnon doktriinia (New Public Management), joka on saanut ideologisesta tukea uusliberalismista. Uusliberalismi ei tosin ole yhtenäinen ideologia, vaan lähinnä ajattelukollektiivi, kuten Mitchell Dean (2012) on sitä kutsunut. Tätä konservatiivisten ja uusliberaalien ainesten cocktailia yhdistää pääasiassa perinteisen hyvinvointivaltion kritiikki. Arvostelun ytimenä on lähtökohtainen käsitys julkisen vallan tehottomuudesta. Tavoitteena on tehostaa toimintaa sekä vahvistaa markkinoiden toimintaa myös julkisella sektorilla. Managerialismi, tehokkuuden ja vaikuttavuuden tavoittelu ja lumemarkkinoiden (quasi-markets) luominen sekä niiden tueksi rakennettu mittaamisen teknologia onkin hiipinyt yliopistoihin etenkin 2000-luvun kuluessa. Miten 1990-luvun muutokset näkyvät professoriliiton Jyväskylän osaston toiminnassa? 31 Havila 2009; Vipunen, tilastotiedot vuosilta 2000–2021 (Viitattu 10.8.2021). 32 Välimaa 2018. 18 Kuten elämässä ja historiassa yleensäkin, paikallisosaston toiminnassa ei ole havaittavissa jyrkkää muutosta vuosikymmenen vaihtuessa, vaan toimintaa jatkettiin entiseen tapaan. Kevät- ja syyskokoukset pidettiin ajallaan, keväisin järjestettiin Kukanpäivän juhlia ja syksyllä pikkujouluja. Samoin jatkettiin yhteistyötä silloisten tieteentekijöiden (JATTO) kanssa. Esimerkiksi toukokuussa 1990 professoreita osallistui JATTOn laivaseminaariin, jossa ”tarkoitus on viettää vapaamuotoinen, rentouttava ilta pohjois-Päi- jänteellä.” 33 Syyskokouksessa (24.10.1990) päätettiin ehdottaa Professoriliiton valtuustolle työryhmän perustamista selvittämään kuinka monta jatkokoulutettavaa yhden professorin pitäisi ohjata. Asia oli tuolloin ajankohtainen, sillä OPM korosti voimakkaasti jatkokoulutuksen, erityisesti tohtorikoulutuksen, lisäystarvetta. Samaan aikaan jatkokoulutusta ryhdyttiin uudistamaan voimakkaasti. Osasto kävi myös vuodesta 1988 rehtorin kanssa neuvotteluja tutkijankoulutuslisistä, joihin osaston puolelta osallistuivat tavallisimmin puheenjohtaja ja sihteeri tai luottamusmies. Ajoittain, kuten vuonna 1993, osaston johtokunnalla oli käytössään jopa luettelot kaikista yliopiston professoreista ja heille myönnetyistä lisistä. Vuoden 1994 helmikuussa osasto lähetti yliopiston rehtori Aino Salliselle kirjeen, jossa todettiin osaston halu keskustella tutkijankoulutuslisien jakamisen periaatteista, perusteiden selkeyttämisestä ja systematisoinnista. Rehtori kävikin pian tämän jälkeen asiasta neuvottelun puheenjohtaja Jouko Karin (1939–2021) kanssa. Lisäksi osasto antoi vuosina 1996 ja 1998 lausuntonsa tutkijankoulutuslisäpalkkioiden myöntämisestä professorikunnan edustajille. Esimerkiksi vuonna 1996 osasto oli käsitellyt yhteensä 31 professorin ja apulaisprofessorin selvitykset heidän ansioistaan tutkijankouluttajana ja ehdotti lisän myöntämistä heistä yhteensä 16:lle. 34 1990-luvun alussa alkoi myös akavalaisten järjestöjen yhteistoiminta. Yliopistolaisten edunvalvontaa (ml. työehtosopimusneuvottelut) tehostamaan perustettiin AKAVA-JS:n jatkajaksi Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö (JUKO) 2000-lu- vun alussa. Luottamusmiehet kuuluvat JUKOn alaisuuteen, vaikka ammattijärjestöt nimittävät (ja päättävät) luottamusmiehet. Paikallisosasto siis nimeää professoreiden luottamusmiehen, vaikka muodollinen päätös tehdäänkin järjestöjen välisissä keskusteluissa. 1990-luvun lopulla luottamusmiehet osallistuivat myös yliopiston koko henkilöstöä 33 Osaston kirjeenvaihto, kutsu tilaisuuteen toukokuussa 1990. 34 Esimerkiksi Os kevätkok ptk 10.3.1988; Os johtok ptk 5.10.1988; Os syyskok ptk 10.10.1988; tk 1988–1999; vuoden 1994 aineistot ja siellä oleva liite 2 (Jyväskylän yliopiston professoreille ja apulaisprofessoreille maksetut tutkijankoulutuslisät/päivätty 31.8.1993); Osaston johtokunta yliopiston rehtori Aino Salliselle 14.2.1994 (arkistossa olevan faksin lokitietojen perusteella); osaston puheenjohtajan Jouko Karin kirjelmä 28.2.1994. Varhemmin jo esimerkiksi kokouskutsussa 24.11.1987 on mainintoja ”uudesta tutkijankoulutuslisästä.” Puheenjohtaja Lea Pulkkisen ja sihteeri Tuomo Nenosen kirje henkilöstöpäällikkö Marja Leena Immoselle 4.12.1995; puheenjohtaja Vesa Ruuskasen kirjelmä henkilöstöpäällikkö Marja Leena Immoselle 2.6.1998. 19 koskeviin yt-neuvotteluihin. Samaan aikaan varauduttiin myös mahdolliseen työtaisteluun nimittämällä valmiustoimikunta, johon kuuluivat osaston jäsenet Kari Rissanen, Lauri Laakso, Leena Laurinen ja Martti Siisiäinen. Vuonna 1991 tehtiin ”Sopimus yhteistoiminnasta Jyväskylän yliopistossa”, jolla kunnioitettiin asiasta annettua lakia (651/88). Vuoden 1992 aikana alkoi valtakunnan kiristyvä poliittis-taloudellinen tilanne tuntua siten, että osasto päätti (22.1.1992) ”esittää, että korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen tulisi Professoriliiton näkemyksen mukaan tapahtua korkeakoulujen omien aloitteiden pohjalta.” 35 Tämä vaatimus kommentoi julkisuudessa esitettyjä vaatimuksia korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä, mikä käytännössä tuli lopulta tarkoittamaan budjettileikkauksia ja muun muassa hammaslääkärikoulutuksen lakkauttamista Turun yliopistosta. Vetoomus esitettiin liiton valtuustolle ja mahdollisesti edelleen opetusministeriölle ja valtioneuvostolle. Samasta teemasta järjestettiin osaston kevätkokouksen yhteydessä 23.3.1993 professorikunnan ja yliopiston johdon välinen tilaisuus otsikolla ”Mitä on korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen – mitä se merkitsee Jyväskylässä”. Tilaisuuden jälkeen osaston johtokunta kirjelmöi yliopiston hallinnolle taloustilanteesta, rekrytointien jäädyttämisestä sekä niiden priorisoinneista varsin ankaraan sävyyn. Yliopiston tilanne oli ilmeisen tiukka, sillä suunnitelmana oli lomauttaa henkilökuntaa elo- ja joulukuun välillä 1993 ja edelleen vuoden 1994 aikana. Samaan aikaan keskusteltiin henkilöstömenojen vähennyksistä, sillä yliopiston määrärahatilanne oli tiukka. Hallintojohtaja Juho Hukkisen mukaan vähentämistarve vuodelle 1994 oli 22 miljoonaa markkaa, eli 8,2% edellisen vuoden tasosta, joka sekin oli 12,5% pienempi kuin vuoden 1992 taso. 36 Emeritus- ja emeritaprofessoreiden asema nousi myös esille 1990-luvun puolivälissä. Osaston syyskokous esitti, että asia nostettaisiin esille yliopiston johtoryhmässä. 37 Vuonna 1996 järjestettiin keskustelutilaisuus Jyväskylän yliopiston hallinnosta (13.2.1996). Tapaaminen liittyi valmisteilla olleeseen yliopistolakiin, joka säädettiin 1997. Tämän ohella osasto järjesti marraskuussa 1997 keskustelutilaisuuden teemalla ”Tiede ja kulttuuri – Onko kulttuuri tieteenalojen suurin yhteinen tekijä vai pienin yhteinen jaettava.” Keskustelun alustivat dosentit Kari Enqvist ja Katariina Eskola sekä professori Marjatta Marin. 38 Vuoden 1996 aikana tulospalkkaus nousi osaston asialistalle. Joulukuussa 1996 osaston vanhan ja uuden hallituksen yhteiskokouksessa todettiin, että korkeakoulujen 35 Samansisältöinen kirjelmä lähetettiin myös Professoriliiton hallitukselle saman vuoden syyskokouksen keskustelujen perusteella (Professoriosaston kirje Professoriliitolle 26.10.1992). 36 Tk 1993; Osaston kirje Jyväskylän yliopiston hallintovirastolle (päiväämätön, mutta 23.3.1993 pidetyn keskustelutilaisuuden tiimoilta); Os. johtok ptk 30.9.1993, liite; osaston ja yliopiston hallintoviraston välinen kirjeenvaihto vuodelta 1993. 37 Os syyskok ptk 19.10.1995, muistio. Myöhemminkin asia oli esillä muun muassa vuonna 1996 (Os johtok ptk 24.9.1996, 17.10.1996). 38 Os syyskok ptk 24.7.1997. 20 tulospalkkaus ”tulee olemaan lähiaikoina keskeinen järjestöpoliittinen kysymys.” 39 Tämä ennustus piti paikkansa, sillä uudesta palkkausjärjestelmästä väännettiin kättä kansallisella tasolla koko 2000-luvun alku. Vuoden 1997 syysvuosikokouksessa päätettiin lisäksi ehdottaa, että Jyväskylän yliopistoon perustettaisiin kanslerin virka, jollaista edellisen kerran oli ehdotettu yliopistossa 1980-luvulla. Ehdotusta perusteltiin yliopistolain ja asetuksen muutoksella. Kuten aiemmin, ehdotus ei kuitenkaan tälläkään kertaa saanut laajaa kannatusta. 40 Samoin kiinnitettiin huomiota määräenemmistösäädöksiin, kun yliopiston johtosääntöjä muutetaan. Osaston toimintaan vaikutti myös sähköisen tiedonvälityksen kehittyminen. Niinpä sähköpostin käyttöön yhteydenpidon välineenä siirryttiin 1990-luvun puolivälissä. Samoin osaston internet-sivuja suunniteltiin jo vuonna 1997, mutta toteutus siirtyi uuden vuosituhannen puolelle. 41 Apulaisprofessori-nimike poistui lopulta vuoden 1999 aikana. Osastossa keskusteltiin vilkkaasti asiasta vuosina 1997–1998 ja tähän liittyen osasto laati rehtori Aino Salliselle esityksen tutkijakoulutuslisien ja palkkaluokkamuutosten perusteista. 42 Asia oli myös useita kertoja keskusteltavina yleiskokouksissa sekä osaston johtokunnassa. Osaston tuolloinen luottamusmies, aikuiskasvatuksen professori Tapio Vaherva kertoi kevätkokouksessa 1999, että ”palkkaluokkamuutosten osalta neuvottelut yliopiston johdon kanssa olivat hyvin vaikeita.” 43 Ylipäätään paikallisosaston johtokunta ja jäsenistö otti usein kantaa niin valtakunnallisiin muutoksiin kuten yliopistoasetukseen, tutkimuksen perusrahoitukseen, tutkijankoulutuksen kehittämiseen kuin yliopiston sisäisiin asioihin kuten hallinnonuudistuksiin. Syynä aktiivisuuteen oli erilaisten uudistusten ja kehittämispyrkimysten jatkuva lisääntyminen ja niiden yhtäaikaisuus. Kaikki tämä on vaikuttanut professoreiden työhön. 39 Os johtok ptk 18.12.1996. 40 Os syyskok ptk 19.11.1997; 1980-luvun alun tilanteesta Havila 2009, 38. 41 Osaston vuosien 1996 ja 1997 johtokuntien yhteiskokous 18.12.1996; Os johtok ptk 14.9.2000. 42 Tk 1998. Os johtok ptk 1997–1998. 43 Os kevätkok ptk 30.3.1999. 21 Korkeakoululaitoksen ja professoreiden kannalta merkittävä muutos 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä oli yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän (UPJ) sisäänajo vuonna 2005 ja voimaan saattaminen seuraavan vuoden alusta. Nykyään lyhenteeksi on vaihtunut Yliopistojen palkkausjärjestelmä (YPJ). Toinen tärkeä uudistus oli yliopistolain säätämisprosessi, joka alkoi vuonna 2007 ja johti uuden lain säätämiseen 2009 (558/2009) ja lopulta voimaantuloon vuoden 2010 alusta. 44 Akateemiset ammattijärjestöt vastustivat uutta palkkausjärjestelmää valtiovallan ajaessa sitä sinnikkäästi. UPJ:n käyttöönotolla oli ainakin kahtalainen vaikutus professorikuntaan. Yhtäältä uuden palkkausjärjestelmän avulla professoreiden palkkausta on pystytty nostamaan merkittävästi. Kokoaikaisten professoreiden keskipalkka nousi nimittäin 56 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2021. 45 Toisaalta YPJ on alkanut kääntää tutkijoiden ja professoreiden lojaliteettia yliopistolta kohti omaa uraa, sillä ikälisäjärjestelmä vahvisti sitoutumista yliopistoon työnantajana, kun taas YPJ:n henkilökohtainen palkitseminen vahvistaa omaan uraan keskittymistä. Uusi yliopistolaki oli Suomen korkeakoululaitoksen merkittävin juridinen muutos 1850-luvun jälkeen, sillä se määritteli uudelleen yliopistojen ja valtiovallan välistä suhdetta. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että laki kokosi yhteen aiemmat 1990- ja 2000-lu- vun juridiset muutokset. Näin yliopistolaki veti yhteen mm. lait ulkopuolisista edustajista yliopistojen hallituksissa, yliopistojen mahdollisuudesta antaa maksullista opetusta sekä kerätä lukukausimaksuja. Yliopistolakiin tuli myös vahva kolmannen tehtävän painotus. Näiden ohella laissa määriteltiin uudella tavalla yliopistojen suhde valtiovaltaan 44 Välimaa 2011, 2018. 45 Professoriliitto 2021 (painamaton moniste). 22 määrittelemällä ne julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai säätiöyliopistoiksi. Samalla yliopistojen kiinteistöt yhtiöitettiin Suomen yliopistokiinteistö Oy:lle, pois lukien Helsingin yliopisto. 46 Paikallisen toiminnan kannalta yliopistolailla voi nähdä olevan neljä merkittävää seurausta: 47 1) Laki muutti radikaalisti yliopiston henkilökunnan aseman, sillä se teki valtion virkamiehistä yliopiston työntekijöitä. Tällä on suuri merkitys, sillä tämän jälkeen yliopiston henkilökunta ei enää ole ollut virkamieslain alaista vaan työlainsäädännön alla. Esimerkiksi työntekijöiden irtisanominen on tämän jälkeen helpompaa kuin virkamiesten. 2) Laki lisäsi yliopistojen autonomiaa, eli valtaa määritellä sisäisiä prosesseja sekä käyttää taloudellista valtaa (mm. perustaa tytäryhtiöitä). Kyseessä on kuitenkin yliopistojen proseduraalisen (eli toimeenpanon) autonomian lisäys, sillä yliopistot eivät voi itsenäisesti määritellä omia tavoitteitaan, jotka poikkeaisivat kansallisesta strategiasta. 3) Laki vahvisti merkittävästi ulkopuolisten jäsenten asemaa yliopiston hallituksessa. Jyväskylän yliopistossa on kolme ulkopuolista jäsentä ja neljä yliopistoyhteisön valitsemaa (kaksi professoria, yksi muu henkilökunnan edustaja sekä yksi opiskelijajäsen). Ulkopuolisilla jäsenillä ovat kuitenkin sekä hallituksen puheenjohtajan että varapuheenjohtajan tehtävät. 4) Laki vahvisti rehtorin asemaa, sillä rehtorin vastuulla on yliopiston operatiivinen johtaminen. Hallituksen vastuulla ovat puolestaan strategiset päätökset. Operatiivisten ja strategisten päätösten välinen ero on kuin veteen piirretty viiva, mitä epäselvyyttä rehtorit pyrkivät luonnollisestikin käyttämään omaksi edukseen. Merkittävä seikka on myös se, että rehtori ei ole enää vastuussa akateemiselle yhteisölle vaan hallituksella, jota ottaa rehtorin. Yliopistolain yhteydessä säädettiin myös rahoituksen tueksi indeksi, jonka piti taata yliopistojen vakaa rahoitus. Vaan toisin kävi, sillä seuraavat hallitukset ensin puolittivat ja sitten lakkauttivat indeksin. 48 Vasta Sanna Marinin hallitus (2019–) lopetti yliopistojen rahoituksen alamäen lisäämällä yliopistojen ja koulutuksen rahoitusta sekä antamalla lupauksen Suomen Akatemian rahoituksen lisäämisestä. Nämä toimet eivät vielä muuta rahoituksen tilannetta ratkaisevasti, sillä rahoituksen lisäyksen tehoa nakertaa pandemian aikana päätetty opiskelijapaikkojen lisäys sekä Suomen Akatemian rahoituksen 46 Välimaa 2011; Välimaa 2018. 47 Välimaa 2011. 48 Välimaa 2018. 23 aiemmat leikkaukset, jotka ovat koskeneet niin Akatemian yleistoimintaa kuin aiemmin varsin vahvasti tuettua Strategisen neuvoston STN-rahoitusta. Tätä kirjoitettaessa (2022) lausuntokierroksella oleva lakiesitys laiksi valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030 tulee toivottavasti muuttamaan tilanteen tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kannalta myönteisemmäksi pysyvästi. 24 Paikallisosaston dokumenttien perusteella uuden vuosituhannen alku ei muuttanut vuotuista toimintaa, sillä toiminta jatkui totuttuun tapaan. Myös 2000-luvun alussa osaston puheenjohtaja ja akavalainen luottamusmies neuvottelivat rehtorin kanssa tutkijankoulutuslisien jakamisesta professorikunnan kesken. 49 Tärkeä ja paljon esillä ollut seikka koski vanhoista A26-palkkaluokan professuureista luopumista ja näiden virkojen palkkaluokan nostamista vähintään kategoriaan A28. Alempi palkkaluokka kuului aikoinaan, ja tuolloin jo nimikkeenä lakkautetulle, apulaisprofessorille. Samaan tapaan kuin Professoriliitto myös osasto pyrki ja suurelta osin onnistui neuvottelemaan yliopiston rehtorin ja hallintoviraston kanssa niin, että professuureja ei enää avattu A26-palkka- luokassa. Samaan aikaan entisiä apulaisprofessorin vakansseja nostettiin A28-kategori- aan. 50 Samaan aikaan osastossa kehiteltiin myös suunnitelmaa A30-palkkaluokan professuurien saamiseksi Jyväskylän yliopistoon. Tilanne kuitenkin tältä osin muuttui nopeasti, kun jo vuoden 2003 alkupuolella alettiin keskustella yliopistosektorin palkkausjärjestelmän kokonaisvaltaisesta remontista. Kevätkokouksessa huhtikuussa 2003 Jyväskylän Paviljongissa olikin paikalla yli 30 osaston jäsentä kuulemassa muun muassa yliopiston henkilöstöjohtaja Markku Uusitalon alustusta palkkausjärjestelmän uudistamisesta. 51 Vuosina 2005–2007 osastoa puhuttikin erityisesti uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto. Professoriliiton puheenjohtaja Tapani Paakkanen kävi puhumassa teemasta vuonna 2005 sekä kevätettä syyskokouksessa. 52 Johtokunta totesi tyytyväisenä keväällä 2006, että taloudellisesti ”[p]rofessoreiden kannalta tilanne näyttää melko 49 Os johtok ptk 21.3.2000, 14.9.2000; tk 2000–2001. 50 Jo vuoden 2003 syyskokouksessa (11.11.2003) voitiin todeta, että vuosina 2001–2003 oli yhteensä 34 A26-profes- suuria muutettu A28-kategoriaan ja että jäljellä oli enää ainoastaan kuusi alemman palkkaluokan vakanssia. 51 Tk 2000–2003; Os johtok ptk 7.10.2002, 10.2.2003; Os kevätkok ptk 9.4.2003. 52 Tk 2005. 31 Kuvio 1. Jyväskylän yliopiston professorit, apulaisprofessorit ja tenure track -professorit vuosina 1966–2020. Lähde: Professorimatrikkeli, Valtiokalenterit, JY:n verkkosivut. Alla olevaan asetelmaan on koottu perustietoja Jyväskylän yliopistossa vuosina 1966– 2021 Jyväskylän yliopistossa työskennelleistä professoreista ja apulaisprofessoreista. 62 Mikäli henkilö on siirtynyt tehtävästä (esimerkiksi apulaisprofessuurista professuuriin) tai yliopiston sisällä professuurista toiseen, on nämä kaikki professoritason tehtävät yhdistetty. Alin (vuotta) Ylin (vuotta) Mediaani (vuotta) Väittelyikä 24 59 34 Montako vuotta väittelyn jälkeen siirtynyt professuuriin Jyväskylän yliopistossa 0 30 9 Montako vuotta toimi professorina Jyväskylän yliopistossa 1 40 13 Ennakko-oletusten mukaisesti variaatio niin nuorimpien ja vanhimpien väittelijöiden, väitöksen ja professuurin saamisen välisen ajan kuin virka- ja/tai työuran pituuden välillä on huomattava. Varsin usein melko nuorena alkanut tieteellinen julkaiseminen ja nuorena väittely ennustavat tieteenalasta riippumatta menestystä akateemisella uralla. 63 Jyväskylässä uraa tehneiden väittelyiän mediaania (34 vuotta) on pidettävä 62 Lähteistä katso kuvio 1 ja siinä mainitut lähteet. 63 Esimerkiksi Kyvik 1991. 32 kohtuullisena. Vertailukohdaksi käyvät tarkemmin hieman myöhemmin tässä tekstissä käsiteltävät Jyväskylän yliopistossa väitelleet tutkijat, jotka saivat professuurin aikanaan muualta kuin Jyväskylän yliopistosta. Tällaisten professorien väittelyiän mediaani on 36 vuotta. Tohtoriksi väittelyvuoden ja professuurin saamisen väliin jäävä aika vaihteli merkittävästi eli yksi saattoi tulla otetuksi tehtävään heti samana vuonna ja toinen 30 vuoden päästä väitöskirjan puolustamisesta. Jyväskylän yliopiston professorien mediaani on silti yhdeksän vuotta väitöksestä. Edellä mainitussa verrokkiryhmässä professuuri saatiin pari vuotta aiemmin. Erityisesti Jyväskylän yliopiston alkuaikoina, samaan tapaan kuin muissa vastaperustetuissa yliopistoissa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa ei ollut edes harvinaista, että professuuri saatiin hyvin pian väitöksen jälkeen tai jopa ennen sitä. Työuran pituutta koskevat tiedot on laskettu virka- ja/tai työsuhteensa tavalla tai toisella jo päättäneistä professoreista. Mediaaniarvo jää varsin matalaksi (13 vuotta), mutta tässä on huomattava, että luvut on laskettu koko yli puoli vuosisataa kestävältä jaksolta. Joillakin professoreilla tehtävänhoito jäi Jyväskylässä lyhyeksi, mutta monilla on myös yli 30 vuoden työuria professorina. Toistaiseksi pisimmän uran Jyväskylän yliopiston professorina on tehnyt matemaatikko Raimo Näkki (1946–2019). Hän väitteli Helsingin yliopistossa 26-vuotiaana, sai Jyväskylästä apulaisprofessuurin kaksi vuotta myöhemmin ja päätti aikanaan uransa täysinpalvelleena professorina 40 vuoden jälkeen vuonna 2014. Kuvioon 2 on koottu tiedot 600 Jyväskylän yliopistossa virkaan tai toimeen toistaiseksi nimitetystä/otetusta henkilöstä sekä tieto yliopistosta, jossa he aikanaan väittelivät tohtoriksi. Kuvioissa on yksinkertaisuuden vuoksi yhdistetty kaikki nyttemmin nimeä muuttaneet ja/tai toisiinsa fuusioituneet korkeakoulut yhden ja saman otsikon alle. 33 Kuvio 2. Jyväskylän yliopiston professorien (professorit, apulaisprofessorit, tenure track - professorit) väittely-yliopistot 1966–2021 (N = 600). Lähde: kuvio 1 ja siinä mainitut lähteet. Jyväskylän yliopiston ensimmäisistä professoreista käytännössä kaikki olivat aikanaan väitelleet Helsingin yliopistossa – poikkeuksena tosin merkittävä neuropsykologian ja erityisopetuksen asiantuntijana Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja Jyväskylän yliopistossa vuosina 1948–1968 toiminut Niilo Mäki (1902–1968), joka ei väitellyt tohtoriksi. Silti kuviossa 2 todetulla pitkällä aikavälillä käy hyvin selväksi se, että Jyväskylän yliopistosta on varsin nopeasti tullut ”omavarainen” professorien kouluttaja: lähes puolet kaikista Jyväskylässä professorina toimineista tutkija-opettajista on jo väitellyt Jyväskylässä. Helsinkiläisten osuus on noin neljännes ja muiden suomalaisten yliopiston suhteellinen osuus on kunkin noin viisi prosenttia kokonaisuudesta. Noin joka kymmenes Jyväskylän professori oli aikanaan väitellyt ulkomailla. Kuvio 3 näyttää vielä tarkemmin muualla kuin Jyväskylässä väitelleiden suhteellisen osuuden yliopistoittain. 34 Kuvio 3. Jyväskylän yliopiston professorien (professorit, apulaisprofessorit, tenure track - professorit) väittely-yliopistot 1966–2021 (Jyväskylässä väitelleet poistettu tästä kuviosta) (N = 336). Lähde: kuvio 1 ja siinä mainitut lähteet. Muualla kuin Jyväskylässä väitelleistä korostuu luonnollisesti Helsingin yliopisto maan suurimpana ja vanhimpana yliopistona. Ulkomailla väitelleitä on myös varsin runsaasti, samoin Tampereen eri korkeakouluissa ja Turun yliopistossa. Erityisesti matemaattisluonnontieteellisellä ja taloustieteen aloilla korostuvat Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja sittemmin Aalto-yliopisto. Oulun yliopiston kasvatit edustavat puolestaan varsin tasaisesti eri tieteenaloja. Kuvio 4 puolestaan kertoo Jyväskylän yliopistossa tehtäviin nimitettyjen ja tehtäviin otettujen professorien tai apulaisprofessorien poistumistavan ja/tai siirtymisen toisiin tehtäviin. Kuvio on siinä mielessä henkilöperusteinen, että kuvion havaintojoukon jäsen on laskettu yhdeksi henkilöksi, vaikka hän olisi uransa aikana toiminut Jyväskylän yliopistossa esimerkiksi ensin apulaisprofessorina, sittemmin professorina tai vaihtanut professuurinsa alaa yliopiston sisällä. 64 64 Toinen asioiden esittämistapa olisi ollut sellainen, jossa olisi kukin tehtävä (virka tai toimi) olisi laskettu erikseen. Kuviossa eivät ole myöskään mukana tenure track -professorit, sillä kyseinen järjestelmä on tätä kirjoittaessa (2022) vielä varsin tuore eikä esimerkiksi vakinaistamisia ole vielä ehditty tehdä montaakaan. 35 Kuvio 4. Jyväskylän yliopistossa työskennelleiden professorien tai apulaisprofessorien tehtävistä poistunta vuosina 1966–2021 (N = 359). Lähde: kuvio 1 ja siinä mainitut lähteet. Noin kaksi kolmasosaa Jyväskylän yliopistoon aikanaan tulleista professoreista on aikanaan jäänyt eläkkeelle tehtävästään. Joka kymmenes on siirtynyt Helsingin yliopistoon, muiden yliopistojen ja korkeakoulujen jäädessä suhteellisesti huomattavasti pienemmäksi. Tarkemman kuvan saamiseksi on siksi syytä tutustua vielä lähemmin niihin professoreihin, jotka ovat jättäneet ammatillisista tai muista syistä Jyväskylän yliopiston (kuvio 5). 36 Kuvio 5. Jyväskylän yliopistossa työskennelleiden professorien tai apulaisprofessorien tehtävistä poistunta toisiin yliopistoihin, korkeakouluihin tai muihin tehtäviin vuosina 1966–2021 (N = 119). Lähde: kuvio 1 ja siinä mainitut lähteet. Jyväskylästä on vaihdettu Helsingin yliopistoon varsin ahkerasti: kolmasosa kaikista työpaikanvaihtajista on siirtynyt pääkaupunkiin. Tampere – mikä tässä tarkoittaa vielä ”vanhaa” Tampereen yliopistoa ja entistä Tampereen teknillistä yliopistoa – on ollut joka viidennen siirtyjän määränpää. Turkuunkin on matkannut pitkälti toistakymmentä professoria. Kuvioiden 3 ja 5 vertailu mahdollistaa akateemisen liikkuvuuden, tai ”aivotuonnin” ja ”aivoviennin” tarkastelun. Jyväskylän yliopisto näyttää tietoja vertaamalla saaneen lähes kolme kertaa enemmän (muualta rekrytoidut N = 336, muualle rekrytoidut N = 119) professoreita muissa yliopistoissa väitelleistä kuin miten Jyväskylästä on professorin tehtävistä lähdetty vastaaviin tehtäviin toisaalle. Tämä suuntaa-antava havainto ei kuitenkaan kerro suoraan todellisuudesta, sillä Jyväskylästä muihin organisaatioihin lähteneisiin on tässä laskelmassa laskettu mukaan ainoastaan Jyväskylästä professuurista pois siirtyneet, kun taas Jyväskylään tulleiden osalta on perustietona on ollut muualla kuin Jyväskylässä puolustettu väitöskirja. Tätä esitystä varten ei ole ollut käytössä täysin tarkkoja tietoja kaikista niistä tutkijoista, jotka ovat saaneet tutkijakoulutuksensa Jyväskylässä ja jotka ovat siirtyneet toisaalle ennen professuuriaan Jyväskylässä. Kui- 37 tenkin systemaattisesti läpikäydyt Professorimatrikkelin tiedot osoittavat, että vähintään 52 Jyväskylässä aikanaan väitöskirjaansa puolustanutta tutkijaa on myöhemmin sijoittunut professoriksi johonkin toiseen yliopistoon tai korkeakouluun ilman, että olisivat olleet aiemmin nimitettyinä Jyväskylän yliopistossa vastaavaan tehtävään. Jyväskylän yliopiston olemassaolon aikana kehittyneen tohtorikoulutuksen laatu näkyy selvästi myös tarkasteltaessa tenure track -järjestelmässä olevien apulaisprofessoreiden alma materia. Vuoden 2021 lopulla Jyväskylässä oli yli 60 tenure track -järjes- telmään kuulunutta apulaisprofessoria. Heistä kaksi kolmesta on aikanaan väitellyt Jyväskylässä. Tämä kertonee paitsi laadukkaasta jatkokoulutuksesta niin myös siitä, että monien tieteenalojen pitkäjänteinen tutkimustyö on tuottanut ensiluokkaisia tutkimusympäristöjä ja ajassa kiinni olevia tutkimustraditioita, joiden parhaat jatkajat löytyvät omista jatko-opiskelijoista. Paikallisosaston jäsenistöstä on olemassa vain hajanaisia tietoja ennen 1970-luvun loppua. Oheisessa kuviossa kuvataan jäsenistön kehitystä 1980-luvun alusta 2020-luvulle saakka. Kuvio 6. Professoriliiton Jyväskylän osaston jäsenmäärän muutos vuosina 1979–2021 (puuttuvat tiedot arvioitu). Lähde: Osaston toimintakertomukset 1982–2021; Professoriliiton toimintakertomukset. 38 Ensimmäiset tiedot osaston jäsenistä ovat vuodelta 1979. Tuolloin liittoon kuului yhteensä 36 professoria tai apulaisprofessoria. Järjestäytymisaste jäi näin 37 prosenttiin, mikä oli monialaisten yliopistojen joukossa vihonviimeinen. 65 Pian jäsenistö nousi yli puolen sadan ja senkin jälkeen kasvu on ollut varsin nousujohteista. Taustalla vaikuttivat osaston omien rekrytointiponnistelujen lisäksi ainakin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa kiusallisen selvästi esille tullut professorikunnan silloinen heikko palkkakehitys ja 1980-luvun alussa aidosti esillä ollut professorien lakkouhka sekä niihin reagointi. Yliopistolaitoksen resurssien muutokset ja erityisesti 1990-luvun lamavuosien jälkeiset panostukset ovat vaikuttaneet tilanteeseen, mikä näkyi jo edellä esimerkiksi kaikista Jyväskylän yliopiston professoreista esitetyistä tiedoista (kuvio 1). Neljässäkymmenessä vuodessa osaston jäsenmäärä on lähes viisinkertaistunut ja lähentelee tätä kirjoitettaessa 250:tä. Jäsenkunta on siis yhtäältä kasvanut merkittävästi ja toisaalta sen rakenne on osin muuttanut: tenure track -järjestelmä tuo oman lisänsä jäsenistöön, minkä lisäksi eläkkeellä olevien professorien määrä on suhteellisesti noussut merkittävästi. Kun 1980-luvun jälkipuoliskolla emerituksia ja emeritoja oli noin viitisen prosenttia jäsenistä, on heidän osuutensa lähes kahdeksankertaistunut 2010- ja 2020-luvun vaihteeseen tultaessa. Tämä kertoo ennen muuta siitä, että eläkkeellä olevat professorit jatkavat aktiivista tutkimustyötä myös ”virallisen” uransa jälkeen. Osastossa järjestäytymisaseen nostoon kiinnitettiin huomiota juuri 1980-luvun alussa, jolloin silloinen puheenjohtaja, yleisen historian apulaisprofessori Jorma Tiainen (1932–2010) kertoi kirjeessään Professoriliiton toiminnanjohtaja Tapani Peltoselle osaston ryhtyneen ”innokkaasti toimimaan ja lisäämään täkäläisen professorikunnan aktiivisuutta” ja totesi myös, että ”Jyväskylässä järjestäytymisasteen aleneminen on vähintään pysähtynyt.” 66 Jyväskylän järjestäytymisaste läheni kirjoitushetkellä 50 prosenttia, kun valtakunnan kaikista professoreista 54 prosenttia kuului Professoriliittoon. Professoriliitto kehottikin kaikkia alaosastojaan jäsenrekrytointiin ja toisin kuin monessa muussa yliopistossa Jyväskylässä tuloksia syntyi nopeasti: jo 1980-luvun puoliväliin mennessä noustiin yli 75 prosenttiin ja 1990-luvun alussa hätyyteltiin peräti 90 prosentin järjestäytymisastetta. Taustalla lienee ainakin viestintätavan muutoksia, sillä osasto lähetti tuolloin varsin säännöllisesti tietoja toiminnastaan kaikille yliopiston professoreille ja apulaisprofessoreille. 67 Myös osaston aktiivinen toiminta 1980-luvun lopulta uudistuksen kohteena olleiden niin kutsuttujen tutkijankoulutuslisien kohdentamisen yhteydessä on todennäköisesti vaikuttanut osaltaan järjestäytymisaktiivisuuden lisäykseen (katso tarkemmin edeltä). 68 Vuoden 1993 toimintakertomus totesikin Jyväskylän järjestäytymisasteen olleen ”suurista osastoista korkeimman”. Sittemmin lukema vakiintui noin 80 prosentin 65 Kaikkien yliopistojen ja korkeakoulujen järjestäytymisaste oli vuonna 1979 47 prosenttia. Professoriliiton toimintakertomus 1979, 7. 66 Osaston puheenjohtaja Jorma Tiainen Professoriliiton toiminnanjohtaja Tapani Peltoselle 25.4.1980 67 Kallioinen 1999, 81–82, 103; Osaston kirjeenvaihto. 68 Esimerkiksi osaston kirje ”vain professoriliiton jäsenille” 7.11.1988 sekä osaston toimintakertomukset 1988–1996. 39 tietämille, josta on jonkin verran tultu 2010-luvulla alaspäin. Jyväskylän osaston yleinen jäsenistön määrän muutos noudattelee varsin johdonmukaisesti muiden monialaisten yliopistojen kehitystä. 69 Paikallisosaston johtokunnan jäsenten lukumäärä on aikojen saatossa vaihdellut, mutta suurimman osan aikaa johtokuntaan ovat kuuluneet puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja neljästä kuuteen muuta johtokunnan jäsentä. 70 Vuodesta 1989 alkaen on nimetty myös yhteyspäällikkö, joka tavallisimmin on ollut joko puheenjohtaja tai sihteeri. Liitteenä olevassa johtokunnan jäseniä esittelevässä luettelossa tätä tehtävää ei kuitenkaan ole erotettu muista johtokuntaan kuuluvista. Liitteen tiedot ovat hieman puutteelliset, sillä eräiltä 1970- ja 1980-luvun vuosilta kaikki asiakirjat ovat kadonneet. Yhteensä osaston johtokunnassa on eri aikoina istunut vähintään 92 henkilöä, 68 miestä ja 24 naista. Johtokuntatyöskentelyyn osallistuneiden määrää voi pitää korkeana, sillä jos arvioidaan, että koko tarkastelujaksolla professorien järjestäytymisaste olisi ollut noin 75, niin tuolloin johtokuntiin ”potentiaalisia” professoreita olisi noin 450. Toisin sanoen enemmän kuin joka viides professori olisi uransa aikana istunut johtokunnassa. Tavallisimmin johtokuntaan on kuuluttu noin kolme vuotta (mediaani), mutta vaihteluväli on suuri – alle vuodesta aina 16 vuoteen. 71 Pisimpään osaston johtotehtävissä mukana on johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana ollut englantilaisen filologian apulaisprofessori, myöhemmin professori ja sittemmin soveltavan kielentutkimuksen professori Kari Sajavaara (1938–2006). Sajavaaralle palvelusvuosia kertyi neljällä vuosikymmenellä (1972–1973, 1981–1982, 1993–2004) yhteensä peräti 16. Sajavaaralla on mittavat näytöt niin Professoriliiton johtoelimistä (ks. alempana) kuin Jyväskylän yliopiston johdossa; hän oli muun muassa humanistisen tiedekunnan dekaani ja pitkäaikainen vararehtori. Kasvatustieteen professori Jouko Kari toimi vuosien 1981 ja 1994 välillä yhteensä 13 vuoden ajan johtokunnan jäsenenä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Liikuntafysiologian professori Esko Karvinen toimi osaston perustamisesta aina vuoden 1977 loppuun johtokunnan jäsenenä ensin liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaanin ja sittemmin yliopiston vararehtorin tehtäviensä ohella. Suomen kielen professori Heikki Leskinen (1930–2021) puolestaan työskenteli sekä varapuheenjohtajana että puheenjohtajana yhtäjaksoisesti vuosina 1970–1980. Myös hän oli johtokunnassa ollessaan mukana yliopistohallinnossa sekä humanistisen tiedekunnan varadekaanina että dekaanina. Soveltavan kielentutkimuksen professori ja myöhemmin Suomen kielen 69 Professoriliiton laatima kaavio Professoriliiton paikallisosastojen jäsenmäärän kehityksestä vuosina 2007–2020. 70 Aivan toiminnan alkuvaiheissa vuosittain valittiin vain neljä jäsentä ja heille varahenkilöt. 71 Tiedot on laskettu johtokuntatehtävistä eri syistä poissiirtyneistä professoreista, eivätkä siten sisällä kirjoitushetkellä tehtävissä vaikuttavia johtokunnan jäseniä, joiden nimet kuitenkin näkyvät liitteessä 1 olevasta henkilöluettelosta. 40 professori Minna-Riitta Luukka on toiminut vuosina 2005–2015 muun muassa yliopiston hallituksen ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanin tehtävien ohella johtokunnan jäsenenä, sihteerinä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Museologian professori Janne Vilkuna puolestaan istui johtokunnassa ja hoiti niin yhteyspäällikön kuin sihteerinkin tehtäviä yli vuosikymmenen ajan (2002–2012). Kasvatustieteen professori Leena Laurinen oli ensin johtokunnan jäsenenä ja sittemmin neljä vuotta osaston sihteerinä vuosina 1993–2005. Pisimpään, peräti 11 vuoden jakson (1991– 2001), sihteerinä on toiminut muun muassa Keski-Suomen taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajana toiminut johtaja Tuomo Nenonen. Edellä jo viitattiin siihen, että monilla osaston johtokunnassa vaikuttaneilla henkilöillä on ollut aktiivisen opetus- ja tutkimustyönsä ohella runsaasti myös muita yliopistoyhteisöllisiä tehtäviä. Oheinen asetelma esittelee matrikkeliyms. tietoihin perustaen professoriosaston johtokunnan jäsenten muita vastuutehtäviä yliopistossa ennen johtokuntaan nimeämistä, johtokuntatyöskentelyn aikana ja sen jälkeen. Tietojen perusteella osaston johtokuntaan valikoituu sekä kokeneita tekijöitä että henkilöitä, jotka ovat monin tavoin aktiivisesti kehittämässä omaa yhteisöään: reilusti yli puolet johtokunnan jäsenistä on toiminut erilaisissa laitos- ja yliopistotason johtotehtävissä ja käytännössä kaikilla on ollut tärkeitä oppiaineisiin liittyviä vastuita. Yliopistollinen tehtävä Määrä Yliopiston rehtori johtokuntatehtävän jälkeen 1 Vararehtori samaan aikaan johtokuntatehtävän kanssa 4 Vararehtori johtokuntatehtävän jälkeen 2 Yliopiston hallituksen jäsen (ennen/samaan aikaan/myöhemmin) 4 Dekaani (ennen johtokuntatehtävää) 4 Dekaani (samaan aikaan kuin johtokuntatehtävässä) 8 Dekaani (johtokuntatehtävän jälkeen) 4 Varadekaani (ennen johtokuntatehtävää) 2 Varadekaani (samaan aikaan kuin johtokuntatehtävässä) 3 Varadekaani (johtokuntatehtävän jälkeen) 1 Laitosjohtaja (vast.) ennen johtokuntatehtävää 4 Laitosjohtaja (vast.) samaan aikaan johtokuntatehtävän kanssa 5 Laitosjohtaja (vast.) johtokuntatehtävän jälkeen 3 Laitoksen varajohtaja (vast.) samaan aikaan johtokuntatehtävän kanssa 2 Laitoksen varajohtaja (vast.) johtokuntatehtävän jälkeen 1 Siirtyi pois Jyväskylästä toiseen yliopistoon (kaikilla vastuutehtäviä muualla) 5 47 Vilkuna, K. (2009). Tutkimus ja opetus Jyväskylän yliopistossa. Teoksessa Einonen, P. & Karonen, P. & Nygård, T. (toim.). Välimaa, J. (1994). Academics on Assessment and the Peer Review – Finnish Experience. Higher Education Management Journal vol. 6 (3), 391–408. Välimaa, J. (2011). Uusi yliopistolaki ja kansallisen yliopistolaitoksen yhtiöittäminen. Teoksessa Lasonen, J. & Ursin, J. (toim.) Koulutus yhteiskunnan muutoksissa: jatkuvuuksia ja katkoksia. Kasvatusalan tutkimuksia 53. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura, 43–93. Välimaa, J. (2018). Opinteillä oppineita. Suomalainen korkeakoulutus keskiajalta 2000- luvulle. Jyväskylä: University Press of Eastern Finland. Välimaa, J. (2019). Elämää siiloissa – Managerialismin seurauksia yliopistoissa. Aikuiskasvatus, Vol 39, 2/2019, 151–156. Välimaa, J., Aittola, T. & Konttinen, R. (1998). ”Impacts of Quality Assessment: The Case of Jyväskylä University.” Higher Education Management, July 1998, Vol 10 (2), 7–29. Välimaa, J & Vuorinen, P. (1991) Työvelvollisuuskokeilun rypäleitä ja kimaroita. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä 65. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 48 Professoriliiton Jyväskylän osaston puheenjohtajat, varapuheenjohtajat, sihteerit ja johtokunnan jäsenet vuosina 1970–2022. Lähde: toimintakertomukset, johtokunnan ja syyskokousten pöytäkirjat. Puheenjohtajat Byckling, Eero 1970–1971 Hattula, Jorma 1983 Kari, Jouko 1993–1994 Lehtonen, Jaakko 1987–1988 Leskinen, Heikki 1972–1974 Luukka, Minna-Riitta 2007–2009 Lähteenmäki, Mika 2019– Malinen, Paavo 1981–1982 Marin, Marjatta 1985–1986 Pakkanen, Ahti 1989–1990 Pehkonen, Jaakko 2002–2006 Pellinen, Jukka 2010–2012 Pulkkinen, Lea 1995–1996 Pulkkinen, Paavo 1991–1992 Rissanen, Kari 1999–2001 Ruuskanen, Vesa 1997–1998 Suomi, Kimmo 2016 Tiainen, Jorma O. 1980 Tummavuori, Jouni 1975–1977 Veijalainen, Jari 2013–2015 Välimaa, Jussi 2017–2018 Varapuheenjohtajat Jäntti, Ahti 1991–1992 Kari, Jouko 1982–1983 Karonen, Petri 2017–2020 Laakso, Lauri 2006 49 Lehtinen, Erkki 1970 Lehtonen, Jaakko 1985–1986 Leino, Matti 2011–2013 Leskinen, Heikki 1970–1971, 1975–1980 Luukka, Minna-Riitta 2010 Maalampi, Jukka 2007–2008 Mälkiä, Esko 1995–1996 Pakkanen, Ahti 1987–1988 Pellinen, Jukka 2009 Pulkkinen, Lea 1993–1994 Pulkkinen, Paavo 1989–1990 Rantanen, Taina 2021–2022 Sajavaara, Kari 1972–1973, 1997–2002 Tummavuori, Jouni 1981 Valo, Maarit 2003–2005 Välimaa, Jussi 2014–2016 Sihteerit Ahvenainen, Jorma 1975 Heikkilä, Jukka 2007–2008 Huhta, Veikko 1981–1982 Karonen, Petri 2021– Korvola, Jorma 1989–1990 Kuusalo, Tapani 1983 Laurinen, Leena 2002–2005 Lonkila, Markku 2016 Luukka, Minna-Riitta 2006 Malinen, Paavo 1980, 1987–1988 Mälkönen, Pentti 1970–1973 Nenonen, Tuomo 1991–2001 Pakkanen, Ahti 1985–1986 Pyykkönen, Miikka 2017 Tarnanen, Mirja 2013–2015 Tiirola, Marja 2020 Veijalainen, Jari 2011–2012 Vilkuna, Janne 2009–2010 Virtanen, Ari 2018–2019 50 Johtokunnan jäsenet (ml. yhteyspäälliköt, joka tehtävä on usein yhdistetty sihteerin toimeen) Alanen, Ilkka 2010 Bagge, Pauli 1983 Eklund, Kari 1994–1995 Hagfors, Carl 1980 Heikkilä, Jukka 2006 Heimonen, Kari 2021– Heinonen, Veikko 1975 Hirsjärvi, Sirkka 1991 Hyvärinen, Irma 1993–1996 Hämäläinen, Raija 2021– Hännikäinen, Maritta 2004–2006, 2010 Ilmonen, Kaj 1998 Jokinen, Ari 2022– Jokinen, Ulla 1987–1988 Julin, Rauno 2014–2017 Jyrkämä, Jyrki 2012–2013 Kannas, Lasse 1987–1988 Kari, Jouko 1981, 1985–1992 Karonen, Petri 2016 Karvinen, Esko 1970–1977 Kauppinen, Anneli 2007–2008 Komi, Paavo 1980–1983 Koskela, Pekka 1999–2001 Kulomaa, Markku 1991–1993 Kärkkäinen, Tommi 2016– Laakso, Lauri 1989–1990, 1999–2005 Laine, Eero 1985–1986, 1992 Lappalainen, Pekka 1970–1971, 1981 Lauk, Epp 2014–2015 Laurinen, Leena 1993–2001 Lehtonen, Jaakko 1982–1983, 1989–1990 Leino, Matti 2009 Lerkkanen, Marja-Kristiina 2016–2020 Leskinen, Esko 1997–1998 51 Liikanen, Pirkko 1989–1992 Liukkonen, Jarmo 2012 Lonkila, Markku 2014–2015 Luukka, Minna-Riitta 2005, 2013–2015 Lyytinen, Kalle 1992 Lähteenmäki, Mika 2016–2018 Maalampi, Jukka 2009 Malinen, Paavo 1976–1977 Marin, Marjatta 1981–1983, 1987–1991 Martin, Maisa 2006 Merisalo, Outi 1997–1999 Mälkiä, Esko 1993–1994, 1997–1998 Mäntysaari, Mikko 2005 Neittaanmäki, Pekka 1993–1997 Pakkanen, Ahti 1989–1992 Pehkonen, Jaakko 1999–2001 Pellinen, Jukka 2006–2009, 2013–2015 Pesonen, Hanna-Leena 2009, 2017–2020 Peuranen, Erkki 1987–1990 Poskiparta, Marita 2009–2010 Pulkkinen, Paavo 1985–1986 Rantanen, Taina 2007–2008, 2017– Rasku-Puttonen, Helena 2002–2003 Rissanen, Kari 1997–1998 Saari, Erkki 1972–1975, 1980 Sajavaara, Kari 1981–1982, 1993–1996, 2003–2004 Siisiäinen, Martti 2000–2004, 2007–2008 Tanskanen, Antti 1983–1986 Tarnanen, Mirja 2012 Tiainen, Jorma O. 1983 Tummavuori, Jouni 1980, 1982 Valkonen, Jussi 1985–1988 Valo, Maarit 2000–2002 Veijalainen, Jari 2010 Viitasalo, Jukka 1985–1986 Vilkuna, Janne 2002–2012 Virtanen, Aila 2016 Vuento, Matti 1995–1996, 2002–2005 52 Välimaa, Jussi 2009–2013, 2019– Wilska, Terhi-Anna 2018– Äystö, Juha 1996 Osaston teknisenä sihteerinä toimi Helen Niskanen vuosina 2008–2010 Osaston luottamusmiehet Jukka Heikkilä 2009–2010 Petri Karonen 2018– Tapani Kuusalo 1993–1996, 1999–2008 Marjatta Marin –1986 Vesa Ruuskanen 1986–1993 Tapio Vaherva 1996–1999 Jussi Välimaa 2011–2017