Elektroniset tutkimusaineistot etnologiatieteissä : tulevaisuutta vai nykypäivää?

1 J@RGONIA - ELEKTRONINEN JULKAISUSARJA ISSN 1459-305X © Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos 1/2003 Elektroniset aineistot etnologiatieteissä Riitta Hänninen FL Elektronisten tutkimusaineistojen etnologiatieteellisiä sovellutuksia Internetin tarjoamat mahdollisuudet voidaan jakaa etnologiatieteissä karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan. Internet on yleinen tutkimusväline ja kansainvälisen tiedeyhteisön sisäistä viestintää edistävä foorumi. Lisäksi Internetiä on viimeisen vuosikymmenen aikana ryhdytty tarkastelemaan myös tutkimuskohteena. (Hengartner 2001, 188, 195 - 196; vrt. Onnela 2001, 452.) Sähköpostin ja keskusteluryhmien kaltaisen kommunikaation ohella Internet tarjoaa etnologiatieteille myös muita sovellusmahdollisuuksia. Erilaiset kotisivut, uutisryhmät, sähköpostilistat ja portaalit ovat olleet jo suhteellisen pitkään mukana opiskelun ja tutkimuksen kehittämisessä. Elektronisten julkaisusarjojen ja tietokantojen esikuvat löytyvät suoraan painetun julkaisumateriaalin maailmasta. Elektroniset tietokannat ovat useimmiten helppokäyttöisiä ja monipuolisia tietolähteitä, joiden luotettavuudessa ei ole asianmukaisesti käytettynä merkittäviä eroja perinteisiin aineistoihin verrattuna. Monet kansalliset sanomaja aikakauslehdet ylläpitävät elektronisia arkistoja, joiden saatavuutta voidaan pitää tutkimuksellisena vahvuutena. Internetistä löytyy myös kotija ulkomaisia työpaikkoja. (Schwimmer 1996 [online].) Etnologiatieteiden kannalta mielenkiintoinen tietopankki on muun muassa tutkimusaineistoja ja niihin liittyviä tietopalveluja ylläpitävä Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD), jonka tarkoituksena on edistää jo olemassa olevien kotija ulkomaisten tutkimusaineistojen käyttöä. Suomen Sukututkimusseuran sivuilta löytyvät Kirkonarkistojen historiakirjat (HisKi) sekä runsaasti muita digitoituja arkistoaineistoja. Digitaalista tutkimusaineistoa tarjoavat myös Mikkelissä toimiva Karjala-tietokanta ja Turun yliopiston Siirtolaisuusinstituutin arkisto. Muistitietokanta on kirjasto-, arkistoja museolaitoksen digitoidun kansallisen aineiston yhteistietokanta. Hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston kirjasto, Kansallisarkisto, Museovirasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Turun yliopiston kirjasto ja Åbo Akademi. Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen digitaalinen arkisto sisältää folkloristiikan, uskontotieteen ja kansatieteen alaan liittyvää laadullista J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 2 kenttätyöaineistoa, jota ollaan täydentämässä myöhemmin arkeologisilla kokoelmilla. (Mahlamäki 2002 [online].) Laadullisten arkistoaineistojen digitoinnissa joudutaan monien etnologiatieteellistä tutkimusetiikkaa koskettavien ongelmien äärelle. Millaisia tietoja on sopivaa esittää kaikille avoimessa tietoverkossa ja millaisin perustein niiden käyttöä tulisi rajata? Entä miten tietosuojaja tekijänoikeuskysymyksiä olisi lähdettävä hoitamaan? (Mahlamäki 2002 [online].) Internetissä tapahtuvan julkaisutoiminnan ongelmana on näihin päiviin mennessä ollut painettujen julkaisujen nauttima korkeampi arvostus. Viittaustekniikan ja virallisten julkaisukanavien vakiintumisen myötä elektroninen ja perinteinen julkaisu ovat kuitenkin lähentymässä toisiaan. Lähdekriittiset ongelmien ja plagiarismin läsnäolo heijastaa yhteisten pelisääntöjen vakiintumattomuudesta johtuvaa epätietoisuutta. Asianmukaisten toimintatapojen ja valvonnan puute on johtanut joissain tapauksissa tieteellisen työskentelyn etiikkaa vastaan rikkoviin väärinkäytöksiin ja hidastanut sinänsä lupaavan tutkimusja julkaisuvälineen kotiutumista etnologiatieteiden arkipäivään. Internet toimii rinnakkaisena julkaisuväylänä tieteelliselle raportoinnille. Elektroninen julkaiseminen on taloudellisesti edullista ja palvelee näin esimerkiksi nuoria tutkijoita, joille elektronisessa julkaisussa ilmestyvä artikkeli voi olla aluksi ainoa mahdollisuus osallistua oman alansa tieteelliseen keskusteluun. Virtuaaliympäristö tarjoaa tutkijalle myös ilmaisullisesti joustavan välineen. Erilaisia tekstityyppejä ja aineistolajeja yhdistävällä hypertekstillä on paljon tarjottavaa etnologiatieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa polttavana teemana esiintyvän moniäänisyyden kehittämiseksi. Tekstiä, ääntä, valokuvaa, liikkuvaa kuvaa, www-linkkejä ja tilastoja yhdistävä hyperteksti on mielenkiintoinen vaihtoehto lineaarisen esittämistavan puitteissa tuotetulle etnografialle. (Schwimmer 1996 [online].) Kulttuuriset merkitykset elävät siellä, missä on ihmisten välistä kanssakäymistä ja kommunikaatiota. Keskusteluja uutisryhmät, mielipidekirjoitukset, virtuaaliyhteisöt, tietokonepelit, mainokset ja muu elektroninen aineisto tarjoaa etnologiatieteille uudenlaisia tutkimuksellisia haasteita. Esimerkiksi virtuaalisten yhteisöjen tutkimuksellisesta arvosta on kiistelty etnologiatieteiden piirissä ainakin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Erimielisyyksiä on aiheuttanut muun muassa se voidaanko virtuaalisia yhteisöjä pitää kulttuuri-ilmiöinä, ja jos niin, millaiseksi niiden yhteisöllinen ja kulttuurinen olemus tulisi määritellä. Metodologisilla teemoilla on niilläkin ollut sijansa keskusteluissa. Erityistä mielenkiintoa on herättänyt kysymys siitä, miten virtuaaliyhteisöjä tulisi lähestyä tutkimuksellisesti. (Schwimmer 1996 [online]; Escobar 1994, 214, 217 - 221 [online]; Mann & Stewart 2002, 203 - 207; Jones 1998, 3 - 4.) Cyber-antropologian tai virtuaaliantropologian tutkimuskohteena ovat erityisesti uuteen teknologiaan perustuvien kulttuuristen konstruktioiden syntyminen ja muutosprosessit. Jokainen teknologinen innovaatio tuo mukanaan oman "todellisuutensa", joka syntyy tiettyjen kulttuuristen olosuhteiden ja teknisten edellytysten puitteissa. (Escobar 1994, 211 [online].) Näiden todellisuuksien tutkiminen ei ole kuitenkaan virtuaaliantropologian erityisoikeus, vaan se puhuttelee etnologiatieteitä myös laajemmassa mittakaavassa. J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 3 Case study: Internet aineistonkeruuvälineenä Internetistä löytyy hyvin monenlaisten teemojen ja intressien ympärille syntyneitä virtuaalisia yhteisöjä, joiden aktiivinen käyttäjäkunta voi nousta tuhansiin, parhaimmillaan jopa satoihin tuhansiin jäseniin. Omassa lumilautailukulttuuria käsittelevässä tutkimuksessani virtuaaliset ympäristöt ovat nousseet dokumentaation ja aineistonkeruun kannalta merkittävään rooliin. Sovellustani ei voi pitää puhtaasti virtuaaliantropologisena, sillä huomioni ei ole kiinnittynyt suoraan yhteisöihin, vaan yhteisöjen edustamiin ihmisiin, jotka ilmoittautuvat myös perinteisemmän todellisuuden puolella innokkaiksi lumilautailijoiksi. Päiväkirjamerkintöjen, uutisryhmien, keskustelupalstojen, kirjoitelmien, artikkeleiden, pelien, valokuvien ja liikkuvan kuvan ohella virtuaalisten yhteisöjen keskeisenä elementtinä voidaan pitää myös musiikkia, joka on tekijänoikeudellisista syistä usein omatekoista ja juuri sen vuoksi tutkimuksellisesti mielenkiintoista materiaalia. Virtuaaliyhteisöt ovat usein käyttäjäkunnaltaan kansainvälisiä kohtaamispaikkoja. Teknisten vaatimusten ohella jäsenten välistä kommunikaatiota rajoittaa kieli, joka jakaa yhteisön kotimaisiin eli tietyn valtion tai kielialueen sisällä vaikuttaviin yhteisöihin sekä toisaalta globaaleihin lumilautailusivustoihin, joiden kävijöitä yhdistää yleensä englannin kielen taito. Suomalaisista lumilautailijayhteisöistä olen seurannut tiiviisti Nolla.net ja Droppi.com -nimisiä sivustoja ja tavannut molempien sivustojen ylläpitäjät myös henkilökohtaisesti. Kävijämääriensä perusteella Nolla ja Droppi ovat Suomen suosituimpia lumilautailusivustoja. Nollassa kävijöitä on kuukausittain noin kolmekymmentä tuhatta ja ladattujen sivujen määrä nousee samalla aikavälillä reilusti yli miljoonan. Lumilautailijayhteisöjen suosio perustuu ihmisten ja tapahtumien tuttuuteen. keskustelunaiheet kumpuavat yhtä hyvin yhteisön sisäisistä kuin niin sanotun reaalimaailmankin tapahtumista. Kenttätöideni yhteydessä olen tavannut myös sellaisia lumilautailijoita, jotka ovat tutustuneet virtuaaliyhteisön sivuilla uusiin ihmisiin ja siirtäneet tuttavuutensa myöhemmin kasvokkaiseen kanssakäymiseen. Virtuaaliympäristön etuna on myös se, että maantieteelliset etäisyydet eivät estä ystävyyden tai yhteisöllisyyden muodostumista. Ystävyyssuhteita solmitaan hyvinkin pitkien matkojen takaa. Tutkimuksellisesti yhteisöt tarjoavat runsaasti jäsenten välisestä kommunikaatiosta jälkeen jääneitä tekstipohjaisia, visuaalisia ja audiovisuaalisia dokumentteja. Aineiston käyttäminen ei ole kuitenkaan eettisessä mielessä yksiselitteistä, sillä esimerkiksi tutkimuksesta tiedottaminen ja erityisesti julkaisulupien hankkiminen on yhteisöjen koon huomioon ottaen hyvin työlästä ja hankalaa. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että suuri osa jäsenistä esiintyy yhteisössä nimimerkillä, muodostuu tilanne helposti mahdottomaksi. Yhtenä vaihtoehtona on tietysti se, että tutkija kääntyy lupaja tiedotusasioissa sivustoa ylläpitävän web masterin puoleen. Omassa tutkimuksessani päädyin virtuaalista todellisuutta ja perinteisiä tutkimusmenetelmiä yhdistävään kompromissiratkaisuun. Koska olin tutkimassa erityisesti suomalaista lumilautailukulttuuria, otin aluksi yhteyttä yhteen lumilautailusivustoon ja pyysin sen ylläpitäjältä lupaa käyttää yhteisöä lumilautailukulttuuria käsittelevän lomakekyselyn mainosja täyttämispaikkana. Käytännössä elektronisen lomakekyselyn toteuttaminen tapahtui siten, että väitöskirjatutkimustani koskevat taustatiedot ja kyselylomake olivat kotisivullani, joka linkitettiin Nolla.nettiin ja hieman myöhemmin myös Droppi.comiin, jonka ylläpitäjä halusi myös osallistua tutkimuksen toteuttamiseen. J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 4 Sivustolla oli siis vain lyhyt kuvaus lomakkeesta ja sen tarkoituksesta sekä linkki, jonka kautta lomakkeeseen oli mahdollista siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella. Ratkaisuni taustavaikuttimet olivat sekä tutkimuseettisesti että tutkimuksellisesti värittyneitä. Eettisessä mielessä ihmisten välisen kommunikaation tuloksena syntyneet dokumentit eivät olisi muodostaneet ylitse pääsemätöntä ongelmaa. Tutkimuksellisen avoimuuden toteuttamisessa olisi ollut mahdollista käyttää myös kollektiivisia väyliä. Varsinaisista uhkakuvista ei tässä tapauksessa ollut huolta, sillä aiheeni ei sivunnut mitään sellaista teemaa, joka olisi ollut ainakaan etnologiatieteiden historian valossa potentiaalinen ongelma. Lisäksi materiaali on Internet-ympäristössä ainakin periaatteessa julkista, mikä tekee sen tutkimisesta esimerkiksi sanomalehtiartikkeleiden käyttämiseen rinnastettavaa toimintaa. Tutkimuksellisesti päädyin oman tiedonkeruuvälineen rakentamiseen ensinnäkin sen vuoksi, että sen avulla on mahdollista kerätä juuri tietyn tutkimusongelman kannalta keskeistä aineistoa. Toisena asiana vaakakupissa painoivat edellä mainitut eettiset seikat. Oman kyselylomakkeen yhteydessä on mahdollista määrittää mihin kerättyä aineistoa on tarkoitus käyttää ja mihin sitä ei käytetä. Näin informantit saavat ajantasaista tietoa siitä millaiseen tutkimukseen he ovat osallistumassa. Itse kysely oli perinteisen teemahaastattelulistan perusteella laadittu lomakemuotoinen dokumentti, joka lähetettiin vastaamisen jälkeen suoraan sähköpostisoitteeseeni. Kaksiosaisen lomakkeen julkaiseminen oli aineistonkeruuprosessin aikana muodostunut ratkaisu, jonka tarkoituksena oli monipuolistaa aineistoa kysymyslistaa vaihtamalla. Ensimmäinen ja alun perin ainoaksi tarkoitettu kyselylista osoittautui varsin suosituksi ja aineistossa oli pian havaittavissa saturoitumisen merkkejä. Kyselyn lakkautumisen sijaan rakensin lomakkeelle "jatko-osan" niistä kysymyksistä, jotka eivät olleet mahtuneet ensimmäiseen versioon. Toisen version jätin Internetiin ensimmäistä versiota pidemmäksi aikaa siitä syystä, että halusin nähdä mitä vastausten määrälle ja laadulle tapahtuu pidemmällä aikavälillä. Olin erityisen kiinnostunut siitä, missä vaiheessa vastausten tulo lakkaisi. Tätä en saanut kuitenkaan koskaan tietää, sillä lomakkeiden virta jatkui muutamia suvantovaiheita ja piikkejä lukuun ottamatta tasaisena vielä kauan sen jälkeen kun tarvittava aineisto oli kasassa. Kyselylomakkeeseen tuli noin neljän kuukauden aikana yhteensä noin 750 vastausta. Niistä noin seitsemänsataa on tutkimuksellisesti käyttökelpoisia, kun kokonaismäärästä vähennetään esimerkiksi teknisistä ongelmista johtuvat päällekkäisyydet, tyhjät lomakkeet ja muu aineistoksi kelpaamaton materiaali. Nolla.netin kolmenkymmenentuhannen kuukausittaiseen kävijämäärään verrattuna arvioitu vastaustiheys on noin kaksi ja puoli prosenttia ja kun otetaan huomioon Droppi.comin kautta vastanneiden lumilautailijoiden määrä, laskee vastausprosentti vielä tämänkin alle. Kyselylle ei ole mahdollista laskea tarkkaa vastausprosenttia, sillä käytettävissä olevat luvut ovat arvioita ja Droppi.comin osalta ne puuttuvat kokonaan. Nolla.net on kävijämäärien perusteella todennäköisesti Suomen suosituin lumilautailuaiheinen sivusto. Vastauksien perusteella ei ole kuitenkaan kaikissa tapauksissa mahdollista päätellä kumman linkin kautta lomake on lähetetty. Sivustojen koon valossa on oletettavaa, että suurempi osa vastauksista on tullut Nolla.netin kautta. Käytännössä tilanne jää kuitenkin vaille vahvistusta. J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 5 Vastausprosenttia laskee muun muassa teknisten ongelmien vuoksi lähetetyt tyhjät ja keskeneräiset vastaukset sekä toisaalta se, että osa lomakekyselyn ensimmäiseen versioon vastanneista lumilautailijoista osallistui myös kyselyn toiseen versioon. Käytännössä luku liikkuu todennäköisesti jossakin nollan ja kahden prosentin välillä. Etnologiatieteille tyypillisiin aineistomääriin verrattuna tutkimusmateriaalia kertyi huomattavan paljon. Näin siitäkin huolimatta, että kyselyn vastausprosentti jäi hyvin alhaiseksi. Lähdekriittisesti onkin tärkeää huomioida se, miten kapeasta otoksesta aineistossa on kysymys. Lumilautailijasivustojen kävijöitä alle kaksi prosenttia vastasi kyselylomakkeeseeni. Onko se paljon vai vähän ja millä perusteella nämä kaksi prosenttia tulivat valinneeksi minut tai tarkemmin lumilautailukulttuuria käsittelevän Internet-kyselyni? Internetin käyttömahdollisuuden eivät ole kaikille samat. Toinen tärkeä seikka aineiston edustavuudesta puhuttaessa on se, mitä lumilautailijalla tarkoitetaan. Väitöskirjatutkimukseni taustaa ja tavoitteita valottaneessa johdannossa ilmoitin asian olevan vastaajien omissa käsissä. Jokainen lumilautailijaksi itsensä tunteva ja määrittävä oli tervetullut vastaamaan lomakkeeseen. Johdantoa kirjoittaessani jouduin toteamaan itselleni, että minulla ei ollut linkityksen suunnittelua lukuun ottamatta juurikaan mahdollisuuksia vastaajien taustan kontrolloimiseksi. Käytännössä tämä ei kuitenkaan muodostanut kovinkaan suurta ongelmaa, sillä vastauksissa ei ollut havaittavissa tapauksia, jotka olisivat antaneet minulle aihetta epäillä vastaajan intressejä tai niin sanottua lumilautailijuutta. Kyselylomakkeen tuottama laaja aineisto muodostaa vankan perustan muulle aineistonkeruulle ja analyysille. Lumilautailukulttuuria valottavan materiaalin lisäksi kyselylomakkeella on ollut myös muita etuja, jotka ovat tulleet ajankohtaisiksi erityisesti kenttätöiden myöhemmissä vaiheissa ja siirtämällä tutkijat virtuaalisesta todellisuudesta kulttuurisen todellisuuden välittömän kommunikaation piiriin. Monet haastattelemistani lumilautailijoista ovat lomakekyselyyn vastanneita henkilöitä, joihin olen ottanut yhteyttä kyselylomakkeeseen sijoittamani vapaaehtoisen "henkilöja yhteystiedot" osion tietojen perusteella. Perinteisen lumipallo-menetelmän kautta on toisaalta käynyt myös niin, että muuta kautta haastateltavakseni päätyneet henkilöt ovat ilmoittaneet vastanneensa myös kyselyyni. Lumilautailun maailma ei ole Suomessa suuren suuri. Tuttavien ja kaveripiirien verkostot ovat osoittautuneet tutkimukseni kuluessa varsin tiiviiksi ja aktiivisiksi. Aineistoaan keräävän tutkijan kannalta tämä on tietysti hyvin onnellista jo pelkästään sen vuoksi, että informantteja ja dokumentoitavaa on löytynyt enemmän kuin riittävästi. Kentälle pääseminen ja erityisesti siellä liikkuminen ovat helpottuneet kyselylomakkeen kautta luotujen kontaktien ansiosta huomattavasti ja jouduttaneet näin myös koko tutkimuksen edistymistä. Kansainvälisten tutkimuskohteiden osalta Internetin kautta levitettävät lomakkeet omaavat edelleen paljon hyödyntämätöntä potentiaalia etenkin esitutkimusja kartoitusvaiheissa. J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 6 Elektroniset aineistolajit ja Internet Internet on murtanut monia tiedonkulkua koskevia rajoituksia ja edistänyt näin esimerkiksi kansainvälistä yhteistyötä ja julkaisutoimintaa. Samalla se on synnyttänyt uudenlaisia viestimisen ja yhdessä olemisen tapoja luonut näin uusia kulttuurisesti mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Tiedon valtateitä hallitseva kommunikaatiovirrat voivat olla, elleivät suoranaisesti vaarallisia, niin ainakin ongelmallisia kumppaneita. Niiden keskellä työskentelevän tutkijan menestys riippuu siitä, miten hän kykenee käsittelemään soveltamaansa informaatiota. (Koski 1998, 13 - 4.) Sähköisen tiedonvälityksen sankari on taitava tulkitsija, jonka suodattamana informaatio muuttuu mielekkääksi ja jäsennellyksi tiedoksi. (Koski 1998, 5; vrt. Onnela 2001, 449 - 450.) Seuraavien lukujen tarkoituksena on luoda yleiskatsaus elektronisten lähteiden ja erityisesti Internetin tarjoamiin mahdollisuuksiin etnologiatieteiden näkökulmasta. Millaisia lähteitä ja aineistoja Internetissä on saatavilla? Ovatko elektroniset kirjallisuusviitteet yhtä luotettavia kuin painetut kirjat tai artikkelit? Entä miten lähteen luotettavuutta tulisi arvioida? Millaisia lähdekriittisiä periaatteita tutkijalla on käytettävissään silloin, kun siirrytään tutkimuskirjallisuudesta aineistollisiin painotuksiin? Onko Internet työkalu vai tutkimuskohde? Millaisia erityisvaatimuksia elektroniset lähteet ja Internet asettavat etnologiatieteelliselle tutkimusetiikalle? Käsillä oleva artikkeli toimii keskustelunavauksena ja luo yleiskatsauksen elektronisten lähteiden ja erityisesti Internetin mahdollisuuksiin ja ongelmiin etnologiatieteiden näkökulmasta. Elektronista tutkimusaineistoa ovat esimerkiksi tietoverkot (Internet) ja -kannat, sähköinen media (televisio ja radio), LP-levyt, C-kasetit, VHS-nauhat sekä CDja DVD-levyt. Sisällöllisesti elektroniset aineistot voivat pitää sisällään tekstiä, ääntä, liikkuvaa kuvaa, grafiikkaa, tilastoja sekä edellä mainittujen elementtien yhdistelmiä, kuten hypertekstiä. (Onnela 2001, 452.) Internet on Yhdysvalloissa 1960-luvulla kehitetty tietoverkko, joka laajeni 1970ja 1980-lukujen aikana koulutuksellisten instituutioiden piiriin. 1990-luvulle tultaessa Internetistä oli kasvanut satojen miljoonien käyttäjien muodostama maailmanlaajuinen "verkkojen verkko". Heinäkuussa 2000 Internetissä oli Helsingin Sanomien mukaan yli 550 miljardia sivua informaatiota (Onnela, Salmi & Suominen et al. 1999 [online]; Salmi 2001[online]; Ahonen & Kolari 1994, 3 - 5; Onnela 2001, 449). Aineistoa oli saatavilla muun muassa erilaisten tietokantojen, uutisryhmien, virtuaaliyhteisöjen, tietokoneohjelmien, pelien, kausijulkaisujen, sivustojen, keskustelupalstojen, sähköisten ilmoitustaulujen, sähköpostin, portaalien, chatin ja kotisivujen muodossa (Heinisuo & Ekholm 1997; Suominen 2000 [online]). Internetistä löytyy edelleen sekä suoraan elektroniseen muotoon tallennettuja kokonaisuuksia että myöhemmin sähköisen asun saanutta materiaalia, kuten historiallisia ja etnologiatieteellisiä arkistoaineistoja (Suominen 2000 [online]; Mahlamäki 2002 [online]). Internetin tulevaisuus ja mahdollisuudet jakavat mielipiteitä. Tietoyhteiskunnan kritiikkiin yleisemmällä tasolla liittyvissä puheenvuoroissa informaation määrällistä kasvua arvostellaan laadullisin perustein. Yksittäisen tiedon lajin kohoaminen muunlaisen informaation yläpuolelle saattaa pitkällä aikavälillä osoittautua harkitsemattomaksi ratkaisuksi. (Onnela 2001.) Lisäksi suurin osa tietoverkkojen käyttäjistä asuu teollistuneissa yhteiskunnissa, mikä tekee informaation hallinnasta J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 7 demokraattisesti ongelmallisen kysymyksen. Tieto tai tässä tapauksessa informaatio on valtaa, ja se jakautuu maailmanlaajuisesta näkökulmasta tarkasteltuna epätasaisesti. Kansainvälisesti Internetin tietovirtoja ohjaavat erityisesti angloamerikkalaiset vaikutteet, joiden hallitseva asema on herättänyt huolestuneisuutta monien kielija kulttuuriryhmien piirissä. (Schwimmer 1996 [online]) Internetin kohdalla voidaan toki painottaa myös tiedonvälityksen laajuuden demokratisoivia vaikutuksia. Eroavaisuuksia on kuitenkin paljon ja niitä löytyy myös kansallisvaltioiden ja kulttuurien sisältä. Tyypillisiä tietoverkkojen ulkopuolelle jääviä väestöryhmiä ovat muun muassa taloudellisesti heikosti toimeentulevat ja kouluttamattomat ihmiset sekä toisaalta ikääntyneet ja lapset. Internetin käyttöön liittyy todennäköisesti myös sukupuolittuneita käytäntöjä, joiden painotukset näkyvät muiden tekijöiden tavoin aihekohtaisesti. (vrt. Mann & Stewart 2002, 160 - 168.) Tutkimuksellisissa tarkoituksissa onkin tärkeää ottaa huomioon se, että Internet ei ole jokaisen ihmisen ulottuvilla ja että kaikki eivät käytä Internetiä samalla tavalla. Lähdekriittisesti ajateltuna tiedonvälityksen ja vallankäytön yhteen kietoutuneilla teemoilla on hyvin perustavanlaatuisia seurauksia. Tieteellisen tutkimuksen itselleen asettamista laatuvaatimuksista tulisi pystyä pitämään kiinni myös uudenlaisten aineistolajien ja tiedonvälitystapojen aikakaudella. Käytännöllisellä tasolla elektronisten aineistojen ja erityisesti Internetin suurimmat ongelmat asettuvat kahteen pääryhmään, joista ensimmäinen käsittelee Internetin sisältämän informaation pysyvyyttä ja toinen informaation lähdearvoa koskevaa problematiikkaa. Tarkoitan elektronisella aineistolla tutkimuksen tukena käytettävää informaatiota, joka voi esiintyä sekä lähteen että tutkimuksen kohdetta edustavan aineiston ominaisuudessa. Toistettavuuden vaatimus ja aineiston pysyvyys: paikannettavuus ja päivitetyt versiot Pysyvyyden ongelmalle löytyy suora vastine niin sanottujen tieteellisen tiedon kriteereiden joukosta ja erityisen polttavana se on läsnä siellä, missä informaation paikannettavuus toimii yhtenä lähdekriittisenä mittarina. Lähteiden tulee olla sisäisesti ristiriidattomia, luotettavia ja periaatteessa milloin tahansa saatavilla, jotta aineiston pohjalta tehtyjen tulkintojen perusteita voitaisiin arvioida kriittisesti. (vrt. Lett 1987, 26.) Internet-aineistojen kohdalla toistettavuuden teesi muodostaa kuitenkin ongelman; informaation sijaintitiedot muuttuvat verkottuneessa ympäristössä helposti, jolloin tarvittavaa sivua enää välttämättä löydykään tutuksi käyneestä osoitteesta. Tieto on muuttanut. Toistettavuuden toteuttavaan pysyvyyteen kuuluu informaation paikantamisen lisäksi myös erilaisten päivitysten ja versioiden tunnistaminen ja ilmoittaminen. (Suominen 1999 [online]; Haavisto 1999 [online]; Onnela 2001; vrt. Hengartner 2001, 189 - 191.) Tutkija voi ylläpitää informaation pysyvyyttä periaatteessa neljällä tavalla. Dokumentit voi tulostaa tai kopioida ja tallentaa itselleen, jolloin ne ovat varmimmin löydettävissä juuri siinä muodossa kuin ne olivat "löytöhetkellään". Tutkimusaineisto on niin sanotusti tekijän hallussa, kuten joidenkin elektronisia lähteitä hyödyntävien julkaisujen lähdeluetteloissa nykyisin ilmoitetaankin. Informaation toistettavuutta voidaan tällaisissa tapauksissa verrata etnografiseen kenttätyömateriaaliin, kuten haastattelunauhoihin, kirjallisiin tiedonantoihin, valokuviin videonauhaan tai J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 8 kenttätyöpäiväkirjoihin, joka on vain harvoin samassa mielessä julkista kuin esimerkiksi arkistoaineistot tai laajalevikkisestä julkaisusta löytyvä artikkeli. Kolmas mahdollisuus on jättää dokumentti tallentamatta ja käyttää niin sanottujen vakiintuneiden instituutioiden tarjoamaa materiaalia, jonka paikannettavuus ja toistettavuus ovat olettavasti luotettavammalla pohjalla muunlaiseen aineistoon verrattuna. Neljäs, ja ehkäpä vähiten suositeltava vaihtoehto on käyttää tarjolla olevia hakukoneita, joiden avulla osoitetta vaihtanut dokumentti tai sen päivitetty versio on joissain tapauksissa mahdollista jäljittää uuteen sijaintiinsa. (Suominen 1999 [online]; Onnela 2001, 463; vrt. Haavisto 1999 [online].) Pääperiaatteena toistettavuuden kohdalla voidaan pitää sitä, että tutkija liittää hyödyntämäänsä informaatioon mahdollisimman tarkat sijaintija päivitystiedot. Vaatimus koskee sekä lähdekirjallisuutena että tutkimusaineistona käytettyä materiaalia. Luotettavuuden vaatimus: lähdekritiikki Internetissä kuka tahansa voi laittaa verkkoon lähestulkoon minkälaista materiaalia hyvänsä. Luotettavaa tai muuten käyttökelpoista materiaalia voi olla vaikea erottaa erilaisten harrastajien, amatöörien tai suoranaisten harhaanjohtajien esittämistä väittämistä. Miten informaation todenperäisyyteen pitäisi Internet-ympäristössä suhtautua ja millaisia keinoja tutkijalla on tutkimusaineistonsa arvioimiseksi? Internetistä löytyy runsaasti tutkimuskirjallisuutta ja tutkimustietoa, joiden kohdalla lähdekritiikin harjoittaminen perustuu tieteelliselle tiedolle asetettuihin kriteereihin. Etnologiatieteen näkökulmasta Internet ei kuitenkaan edusta ainoastaan virtuaalista kirjastoa tai tutkimusvälinettä, vaan myös tutkimuskohdetta. Esimerkiksi erilaiset virtuaaliyhteisöt, keskusteluja uutisryhmät ja kotisivut ovat mielenkiintoisia kohtaamispaikkoja, jotka ovat täynnä tieteellisessä mielessä arveluttavaa informaatiota. Dokumenteilla on siis myös aineistollinen arvonsa. Informaation statusta ja arvoa määrittävät ehdot tulisi määrittää harkinnanvaraisesti käyttötarkoituksen mukaan. Maalaisjärjen käyttäminen on lähdekriittisesti suositeltavaa ja mikä parhainta - sillä pääsee elektronisessa maailmassa varsin pitkälle. Internetin vastuullinen ja tehokas hyödyntäminen edellyttää laajaa yleissivistystä ja kriittistä asennoitumista kaiken Internetin tarjoaman materiaalin arvioimisessa. Perinteisiin paperilähteisiin verrattuna perusasiat ovat siis pysyneet tässäkin suhteessa ennallaan. (Onnela 2001, 460 - 462; Haavisto 1999 [online].) Virtuaaliset ympäristöt ovat etnologiatieteellisesti haastavia tutkimuskohteita, jotka eroavat faktuaalisesta todellisuudesta siinä, että niillä ei ole "konkreettista" paikkaa tai aikaa. Sama koskee myös Internetissä liikkuvia ihmisiä, joiden henkilöllisyys ja persoona eivät ole aistiemme ulottuvilla. Virtuaalisen ja niin sanotun reaalitodellisuuden väliset suhteet ovat nekin varsin ongelmallisia. Pitäisikö virtuaalista todellisuutta lähestyä itsenäisenä kokonaisuutena vai onko se ymmärrettävä osaksi konkreettisen paikan ja ajan määrittämää reaalista? (Mann & Stewart 2002, 203.) Edellä esitetyt kysymykset ovat tietoteoreettisesti perustavanlaatuisia teemoja, joiden vaikutus ulottuu edelleen tutkimusmenetelmiä koskeviin ratkaisuihin. Samanaikaisesti ne puhuttelevat myös lähdekritiikin J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 9 käytännöllisiä ja tulkinnallisia tasoja, joilla pohditaan esimerkiksi Internetissä esiintyvän henkilön itsestään joko tiedostaen tai tiedostamatta luomia representaatioita suhteessa henkilön reaaliseen persoonaan. Nimi, ikä, sukupuoli, ammatti, sosiaalinen rooli ja mielipiteet ovat Internetissä helposti muunneltavia elementtejä, jotka tuovat mukanaan lähdekriittisesti perustellun epäilyksen siitä, voiko virtuaaliympäristöstä kerättyyn informaatioon ylipäätään luottaa. Elektronisissa ympäristöissä tehtyjen havaintojen valossa ihmisten itsestään ilmoittamat tiedot pitävät useimmiten melko hyvin paikkaansa. Virtuaalisia informantteja ei siis tulisi ainakaan lähtökohtaisesti kohdella patologisina valehtelijoina. Käytännössä yksilöidentiteetissä tapahtuneita muutoksia tai aktiivista harhaanjohtamista on mahdollista valvoa kenttätyöpäivämerkintöjen ja erilaisten vertailevien asetelmien avulla (Mann & Stewart 2002, 211 - 215). Internet-aineistojen lähdearvon, joka voi siis olla muutakin kuin tieteellisen tiedon kriteerit täyttävää, alkaa omien intressien erittelystä. Mitä olen tutkimassa? Mihin tarkoitukseen tarvitsen hakemaani informaatiota ja täyttääkö se sille asettamani tiedolliset kriteerit? Materiaali rajautuu sen mukaan kuin se on tutkijan omien päämäärien edistämiseksi tarkoituksenmukaista. Määrällisesti Internetin informaatiovirta on miltei ehtymätön, joten tilaa erilaisten painotusten tekemiselle on runsaasti. Selkeän ongelmanasettelun lisäksi tutkijan avuksi tulevat erilaiset lähdekriittiset toimenpiteet, joilla on tosin sijansa myös perinteisten lähteiden ja aineistojen maailmassa. Robert Harrisin CARS-malli on lähdekriittinen apuväline, joka tukee informaation lähdearvon määrittämistä. Kirjainlyhennelmä koostuu neljästä iskulauseesta, jotka ovat uskottavuus (credibility), paikkaansa pitävyys (accuracy), kohtuullisuus (reasonabless) sekä vertaileviin aineistoihin perustuva verifiointi (support). Mikään mainituista arviointiperusteista ei ole yksinään aukottomasti pitävä. Yhdessä CARS-mallin kriteerit muodostavat kuitenkin varsin käyttökelpoisen apuvälineen, joka tekee Internet-aineistojen kanssa työskentelemisestä luotettavampaa ja vaivattomampaa. (Harris 1997 [online].) Informaation uskottavuutta (credibility) koetellaan tarkastelemalla kirjoittajan tai luojan tiedollista pätevyyttä. Valaisevia seikkoja ovat muun muassa koulutus ja käytännön kokemus dokumentin edellyttämällä alalla. Tässä kohtaa kirjoittajan biografiset tiedot, ammattinimike ja oppiarvo ovat valaisevia tunnusmerkkejä. Uskottavuutta edistävänä tekijänä voidaan pitää myös avoimuutta, joka ilmenee muun muassa siten, että kirjoittaja ilmoittaa dokumenttinsa yhteydessä esimerkiksi postitai sähköpostiosoitteensa sekä puhelinnumeronsa. Tieteellisistä julkaisuista on lisäksi usein olemassa niiden tieteellistä tasoa käsitteleviä vertaisarvioita. Informaation taustoja selvitettäessä voi turvautua myös metainformaatioon, joka koskee itse dokumentin sisältöä. Metainformaatiota ovat muun muassa sisällysluettelot ja tiivistelmät. Samaan kategoriaan kuuluvat lisäksi erilaiset arvostelut, kommentit ja arviot, joihin tutustumalla saa laajemman yleiskuvandokumentin tiedollisesta tasosta. Tieteellisesti luotettavimpia lähteitä ovat tunnettujen organisaatioiden ja tutkimuslaitosten ylläpitävät sivustot ja tietokannat. (Harris 1997 [online]; Lehtonen 1998 [online]; Haavisto 1999 [online].) J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 16 keskusteluryhmien edustamissa elektronisissa ympäristöissä tärkeimmäksi yksityisyyttä konstituoivaksi tekijäksi nouseekin jokaisen ihmisen oikeus vaikuttaa omaa henkilöään koskevan informaation levittämiseen ja käyttöön. (Ks. Sharf 1999, 246 - 247; vrt Elsegem 1996.) Julkisuuden rajoittaminen perustuu Elsegemin ajatusta seuraten tutkimukselliseen avoimuuteen. Tutkittavien ihmisten tulisi olla tietoisia siitä, että heitä koskevaa informaatiota on käytetty tutkimuksellisissa tarkoituksissa. Lisäksi on tärkeää, että informaation säilytyspaikka ilmoitetaan selkeästi ja että informantilta ei estetä pääsyä häntä itseään koskevaan materiaaliin. Avoimuuden periaatteen puitteissa tutkimusmateriaali kerätään vain tiettyä ennalta määriteltyä ja perusteltua tarkoitusta varten, eikä sitä ole suositeltavaa hyödyntää muissa yhteyksissä. Tutkimusmateriaalin säilyttämisen tulisi tapahtua siten, että aineiston katoaminen, luvaton käyttö, muunteleminen tai yksittäisen ihmisen henkilöllisyyden paljastuminen ei ole mahdollista. Informaation julkistamisen tulisi tapahtua ainoastaan informantin suostumuksella. (Ks. Sharf 1999, 246 - 247; vrt Elsegem 1996.) Dag Elsegemin avoimuus-teesin alkuperäinen sovelluskonteksti löytyy lääketieteestä ja sen periaatteita on sovellettu monissa maissa myös elektronista viestintää koskevaan lainsäädäntöön. (Sharf 1996, 247.) Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että jotkut edellä esitetyistä eettisistä koodeista saattavat vaikuttaa etnologiatieteiden näkökulmasta tutkimustoimintaa tarpeettomasti rajoittavilta toimenpiteiltä. Arkistolaitoksen olisi esimerkiksi vaikeaa noudattaa periaatetta, joka mahdollistaa aineiston käytön vain yhdessä ennalta määrätyssä tarkoituksessa. Avoimuuden vaatimus koskettaa tutkijaa myös silloin, kun on kysymys tutkimuskenttää koskevien intressien raportoinnista informanteille. Tutkimuksellisesti avoimuus tarjoaa informanteille tiedollisen perustan, jonka nojalla henkilökohtaisesti muodostettavasta ratkaisusta osallistua tutkimukseen tai vetäytyä siitä tulee riittävään taustainformaatioon ja vapaaseen tahtoon perustuva eli eettisesti aito valinta. Elektroniset aineistot ovat osa etnologiatieteellisen tutkimuksen arkipäivää. Perinteisten ja elektronisten lähteiden välillä on aineistolajien erityispiirteistä huolimatta paljon samankaltaisuuksia. Lähdekritiikin, tulkinnallisuuden ja tutkimusetiikan kannalta niitä ei ole tarkoituksenmukaista erottaa toisistaan keinotekoisesti. Elektronisten aineistojen suurimpana yksittäisenä ongelmana on digitaalisen informaation julkisuus, joka korostaa monia jo ennestäänkin tärkeiden tutkimuseettisten teemojen merkitystä vaatien niille käytännöllistä ratkaisua. Lauri Hongon (2002 [online]) mukaan avainasemassa perinteen suojelussa ja tutkimusetiikassa ovat ne perinteen käyttötilanteet, joissa eettiset ongelmat syntyvät ja joiden pohjalta niitä on lähdettävä arvioimaan. Sama periaate on sovellettavissa myös laajemmin esimerkiksi lähdekriittiseen toimintaan, jossa lähteen arvon mittana on jo Porthanin ajoista lähtien ollut tutkijan tutkimusintressi. J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 17 Elektroniset lähteet AAA Statements on Ethics - Principles of Professional Responsibility. Adopted by the Council of the American Anthropological Association May 1971. (2000) [online] Päivitetty 15.9.2000 [Haettu 14.8.2002.] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.aaanet.org/stmts/ethstmnt.htm> Aineisto kirjoittajan hallussa. Brown, Michael F. (1998) "Can culture be copyrighted?" [JSTOR online] Päivitetty s. a. [Haettu 6.8.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://links.jstor.org/sici?sici=00113204%28199804%2939%A2%3C193%3ACCBC%3E2.0.CO%3B2-D> Ilmestynyt painettuna julkaisussa Current Anthropology (1998) 39: 2, 193 - 222. Chicago: University of Chicago Press. Maksullinen online-palvelu. Aineisto kirjoittajan hallussa. Escobar, Arturo (1994) "Wellcome to cyberia: Notes on the anthropology of cybreculture" [JSTOR online] Päivitetty s. a. [Haettu 6.8.2002] Saatavilla wwwmuodossa: <URL: http://links.jstor.org/sici?sici=00113204%28199406%29353A3%3C211%3AWTCNOT%3E2.0.CO%3B2-G> Ilmestynyt painettuna julkaisussa Current Anthropology (1994) 35: 3, 211 - 231. Chicago: University of Chicago Press. Aineisto kirjoittajan hallussa. Grossman, Wendy M. (1995) "Alt. Scientology. War" [online] Wired-lehden wwwarkisto. Päivitetty s. a. [Haettu 8.8.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.wired.com/wired/archive/3.12/alt.scientology/war_pr.html> Ilmestynyt painettuna julkaisussa Wired 1995 Dec. ss. 173 - 177, 248 - 252. Aineisto kirjoittajan hallussa. Haavisto, Timo (1999) Internet-aineiston lähdekritiikki sekä lähdeviittauskäytännöt, verkkotiedonhaku [online]. Tampereen yliopisto 1999. Päivitetty s. a. [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/ih99/ih5.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Harris, Robert (1997) Evaluating Internet Research Sources [online]. VirtualSalt, 1997. Päivitetty 17.11.1997 [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.virtualsalt.com/evalu8it.htm>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Honko, Lauri (2002) "Perinneaineistojen tekijänoikeuksista ja käyttösäännöistä" Elore 2/02 [online] Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Päivitetty s. a. [Haettu 8.1.2003] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_02/hon202.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Lehtonen, Kari (1998) Internet-lähteisiin viittaaminen: Sähköisistä lähteistä. [online]. Päivitetty 20.3.1998 [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.teli.stadia.fi/~lehtonen/CSS/intlviit.lahteista.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Mahlamäki, Tiina (2002) "Löytyykö se netistä? Digitaalisen tutkimusaineiston käytön erityispiirteitä" Elore 2/02 [online] Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 18 ry. Päivitetty s. a. [Haettu 8.1.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_02/mah202.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Onnela, Tapio, Salmi, Hannu, Suominen, Jaakko et al. (1999) "Viittaus Internetlähteisiin" Historioitsijan Internet Opas [online]. Turun yliopisto, 1999. Päivitetty tammikuussa 1999 [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://utu.fi/hum/historia/kh/iopas/viittausopas.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Salmi, Hannu (2001) "Internetin peruskäsitteitä" Historioitsijan Internet Opas [online] Hyperteksti ja lisäykset Jaakko Suominen. Turun yliopisto, 2001. Päivitetty 20.1.2001. [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.utu.fi/hum/historia/kh/iopas/peruskasitteet.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Schwimmer, B. (1996) Anthropology on the Internet [online JSTOR] University of Chicago, s. a. Päivitetty s. a. [Haettu 1.8.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.journals.uchicago.edu/CA/articles/internet.html>. Ilmestynyt painettuna julkaisussa Current Anthropology (1996) 37: 3, 561 - 568. Aineisto kirjoittajan hallussa. Suominen, Jaakko (1999) "Elektronisten lähteiden luotettavuus" Historioitsijan Internet Opas [online] Turun yliopisto, 1999. Päivitetty tammikuussa 1999 [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.utu.fi/hum/historia/kh/iopas/ongelmat.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Suominen, Jaakko (2000) "Verkosta löytyvä materiaali" Historioitsijan Internet Opas [online] Turun yliopisto, 2000. Päivitetty toukokuussa 2000 [Haettu 30.7.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.utu.fi/hum/historia/kh/iopas/materiaali.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Tikka, Marko (2002) "Valhe, emävalhe, muistitieto, asiakirja? Historiantutkijan näkemys arkistoaineistojen, erityisesti muistitiedon käytön eettisistä ongelmista ja asiaan liittyviä kokemuksia" Elore 2/02 [online] Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Päivitetty s. a. [Haettu 8.1.2002] Saatavilla www-muodossa: <URL: http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_02/tik202.html>. Aineisto kirjoittajan hallussa. Painetut lähteet Ahonen, Paavo & Kolari, Jukka (1994) Internet opas. Jyväskylä: Teknolit Oy. Elsegem, Dag (1996) "Privacy, respect for persons, and risk" Teoksessa C. Ess. (toim.) Philosophical perspectives on computer-mediated communication. ss. 45 - 66. Albany: State University of New York Press. Grönfors, Martti (1982) "Kenttätyöongelmia vähemmistöjen tutkimuksessa" Teoksessa Päivikki Suojanen & Lassi Saressalo (toim.) Kulttuurin kenttätutkimus. ss. 89 - 98. Tampere: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos. J@rgonia 1 / 2003 ISBN 951-39-1471-2 / ISSN 1459-305X Riitta Hänninen: Elektroniset aineistot etnologiatieteissä 19 Heinisuo, Rami & Ekholm, Kai (1997) Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto. Herngartner, Thomas (2001) "Volkskundliches Forschen in, mit dem und über das Internet" Teoksessa Silke Göttsch & Albrecht Lehmann (toim.) Methoden der Volkskunde. Positionen, Quellen, Arbeitsweisen der europäischen Ethnologie. ss. 187 - 211. Berlin: Dietrich Reimer Verlag. Honko, Lauri (2002) "Kenen omaisuutta on suullinen perinne?" Hiidenkivi 2002: 2, 6 - 9. Jones, Steven G. (1998) "Information, Internet, and community: notes toward and understanding of community in the information age" Teoksessa Steven G. Jones (toim.) Cybersociety 2.0. Revisiting computer-mediated communication and community. Thousand Oaks: Sage Publications. Kelles-Viitanen, Anita (1982) "Antropologisen tutkimuksen eettisiä ongelmia: tutkijan ja tutkittavien välisestä suhteesta" Teoksessa Päivikki Suojanen & Lassi Saressalo (toim.) Kulttuurin kenttätutkimus. ss. 69 - 87. Tampere: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos. Koski, Jussi T. (1998) Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta. Jyväskylä - Helsinki: Gummerus. Lett, James (1987) The human enterprise. A critical introduction to anthropological theory. Boulder: Westview Press. Mann, Chriss & Stewart, Fiona (2002) Internet communication and qualitative research. A handbook for researching online. London: Sage Publications. Nieminen, Evi (1982) "Tutkijan etiikkaa koskeva Council of American Anthropological Associationin julkilausuma vuodelta 1971" Teoksessa Päivikki Suojanen & Lassi Saressalo (toim.) Kulttuurin kenttätutkimus. ss. 351 - 356. Tampere: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos. Onnela, Tapio (2001) "Historiantutkimus Internetin ja digitaalisen kumouksen aikakaudella" Teoksessa Kari Immonen & Maarit Leskelä-Kärki (toim.) Kulttuurihistoria. Johdatus tutkimukseen. Tietolipas 175. ss. 447 - 468. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suojanen, Päivikki (1996) "Etnografisen tutkimuksen eettisiä ulottuvuuksia" Teoksessa Aino Palmroth & Ismo Nurmi (toim.) Alttiiksi asettumisen etiikka. Laadullisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. JYY julkaisusarja 38. ss. 35 - 66. Jyväskylä: Jyväskylän ylioppilaskunta. Sharf, Barbara F. (1999) "Beyond netiquette: The ethics of doing naturalistic discourse research on the Internet" Teoksessa Steve Jones (toim.) Doing Internet research. Critical issues and methods for examining the net. ss. 243 - 256. London: Sage Publications.