Verot, instituutiot ja kulttuuri: Tekijöitä maiden välisten varallisuuserojen takana?

1 VEROT, INSTITUUTIOT JA KULTTUURI: TEKIJÖITÄ MAIDEN VÄLISTEN VARALLISUUSEROJEN TAKANA? Jyväskylän yliopisto Kauppakorkeakoulu Pro gradu -tutkielma 2024 Tekijä: Joel Nieminen Oppiaine: Taloustiede Ohjaaja: Kari Heimonen 2 TIIVISTELMÄ Tekijä Joel Nieminen Työn nimi Verot, instituutiot ja kulttuuri: Tekijöitä maiden välisten varallisuuserojen takana? Oppiaine Taloustiede Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika (pvm.) 13.6.2024 Sivumäärä 80 sivua + liitteet Tiivistelmä – Abstract Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia erilaisten verotukseen, instituutioihin, kulttuuriin ja preferensseihin liittyvien tekijöiden mahdollisia yhteyksiä kotitalouksien maakohtaisissa nettovarallisuuksissa havaittaviin eroavaisuuksiin. Tätä tutkittiin kategorioittain aloittaen verotuksesta, eli tarkemmin sanoen perintö –ja varallisuusverosta selittäen lineaarisen regressioanalyysin avulla näille luoduilla dummy-muuttujilla kotitalouksien maakohtaisia keski – ja mediaanivarallisuuksia. Pitkälti samaan tapaan toimittiin instituutioiden, kulttuurin ja preferenssien yhteyksien tarkastelun yhteydessä. Aiempi tutkimus osoittaa sen, että verotuksella, instituutioilla ja kulttuurilla voi olla merkittävä vaikutus taloudelliseen toimeliaisuuteen ja kansantalouden suoriutumiseen, kun mittarina käytetään esimerkiksi bruttokansantuotetta. Näiden vaikutuksien syy-seuraussuhteita taloudelliseen toimeliaisuuteen – erityisesti kulttuurin ja preferenssien kohdalla – on kuitenkin ollut haastavaa todentaa ja käänteisen kausaalisuuden mahdollisuutta ei ole voitu täysin laskea pois. Toisaalta varallisuuden kertymistä ja kasautumista käsittelevässä tutkimuksessa on pitkään nojattu vahvaan yksilökeskeiseen mikroperustaan selittäen erilaisten tasapainomallien ja niihin sisällytettyjen mikroja makrotason tekijöiden avulla yksilöiden säästämis -ja kulutuspäätöksiä. Tutkimukseni tulokset voisi tiivistää seuraavasti. Perintö –ja varallisuusveron osalta havaittiin tilastollisesti merkitsevää positiivista korrelaatiota. Toisaalta intuitiivisesti ajatellen riippuvuussuhteen voisi myös ajatella toimivan toisinpäin ja logistisen regressioanalyysin tulokset tukevat tätä oletusta. Instituutioiden, kulttuurin ja preferenssien osalta havaittiin myös osittaista selityskykyä kotitalouksien keskija mediaanivarallisuudelle. Erityisesti kärsivällisyyden preferenssi osoittautui regressioiden perusteella merkittäväksi kotitalouksien varallisuuteen positiivisesti vaikuttavaksi tekijäksi. Kausaalisuhteiden todentaminen on kuitenkin erityisesti kulttuurin ja preferenssien kohdalla vaikeaa, joten tässä tutkimuksessa keskitytään pitkälti yhteyksien esille tuontiin. Asiasanat Perintövero, varallisuusvero, varallisuus, instituutiot, preferenssit Säilytyspaikka Jyväskylän yliopiston kirjasto 3 4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ................................................................................................................ 2 SISÄLLYS ........................................................................................................................ 4 1 JOHDANTO .......................................................................................................... 5 2 VARALLISUUS .................................................................................................... 8 2.1 Varallisuuden määritelmä ja varallisuuslajit .......................................... 8 2.2 Varallisuuden kehitys ja jakautuminen Euroopassa ............................. 8 2.3 Varallisuuden mittaamisen haasteet ...................................................... 11 3 VARALLISUUDEN KERTYMISEN MEKANISMIT ..................................... 12 3.1 Thomas Pikettyn kapitalismin peruslait ja pääomantuottoaste ........ 12 3.2 Dynastiaja elinkaaripohjaiset tasapainomallit ................................... 15 3.3 Tasapainomallit pääomantuotolla .......................................................... 19 4 VEROTUS, INSTITUTIONAALISET JA KULTTUURILLISET TEKIJÄT .. 21 4.1 Perintövero................................................................................................. 21 4.2 Varallisuusverot ........................................................................................ 25 4.3 Institutionaaliset tekijät ............................................................................ 29 4.4 Kulttuuri ja arvot ...................................................................................... 32 5 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ................................................... 35 5.1 European Household Finance and Consumption survey ................... 36 5.2 World Justice Project ja oikeusvaltio-indeksi ....................................... 37 5.3 Global Preference Survey ........................................................................ 40 5.4 European Values Study............................................................................ 44 5.5 Tutkimusosuuden vaiheet ja rakenne .................................................... 44 6 TUTKIMUSTULOKSET .................................................................................... 46 6.1 Perintöja varallisuusverot ..................................................................... 46 6.2 Institutionaaliset tekijät ............................................................................ 53 6.3 Kulttuuri ja yhteiskunnalliset näkemykset ........................................... 56 6.4 Maakohtaisten preferenssien merkitys………………………………...62 7 JOHTOPÄÄTÖKSET ......................................................................................... 71 7.1 Tutkimuksen tulokset ja niiden analysointi .......................................... 71 7.2 Tutkimuksen rajoitteet, puutteet ja mahdollisia jatkokysymyksiä ... 75 LÄHTEET...................................................................................................................... 77 LIITTEET ....................................................................................................................... 80 5 1 JOHDANTO Varallisuus on mittarina hyvin relevantti, sillä se mittaa taloudellista hyvinvointia ja antaa ennen kaikkea arvokasta tietoa kotitalouksien taloudellisesta tilanteesta ja kyvystä selvitä läpi haastavienkin taloudellisten aikojen. Varallisuus näin ollen siis oletetaan luovan taloudellista turvaa ja selkänojaa. Tästä johtuen varallisuus ja varallisuuden tasoon liittyvät eroavaisuudet ovat erittäin kiinnostava ja toisaalta paljon yhteiskunnista ja niissä elävistä kotitalouksista kertova yksityiskohta. Erityisesti varallisuuserot ovat pitkään olleet suuri mielenkiinnon kohde taloustietelijöiden keskuudessa, puhumattakaan kansalaisista ja julkisesta keskustelusta. Tässä kohtaa on toki myönnettävä, että tuloerot ja niistä käytävä keskustelu ehkä pitänee kärkipaikkaa puhuttavimpana kotitalouksien taloudellista tilannetta käsittelevänä teemana, mutta sekin aiheena liittyy varallisuuteen ja varallisuuden kertymiseen kotitalouksissa. Ilman tuloja voi toki teoriassa olla varallisuutta, mutta käytännössä useimmiten varallisuuden kertyminen edellyttää jonkinlaisia tuloja, oli ne sitten satunnaisia, säännöllisiä, ansiotuloja tai pääomatuloja. Tästä voidaan intuitiivisesti johtaa, että ilman tuloihin liittyviä eroavaisuuksia ei oikein voisi pääomatkaan kasautua ja syntyä varallisuuseroja. Toisaalta on myös todettava, etteivät tuloerot empiirisen tutkimusdatan mukaan kykene yksinomaan selittämään varallisuudessa havaittavia eroavaisuuksia. (Benhabib & Bisin, 2018). Se on vain yksi selittävä tekijä ja näin ollen vaatii rinnalleen muita selittäviä tekijöitä. Yhtä kaikki, varallisuus ja varallisuuteen liittyvät eroavaisuudet siis ovat kiinnostava asiakysymys. Taloustieteessä varallisuuden kasautumista ja varallisuuseroja on pyritty perinteisesti selittämään erilaisilla tasapainomalleilla, jotka ovat olleet joko dynastiatai elinkaariperustaisia. (De Donder & Roemer, 2017). Näissä malleissa vain on havaittu tiettyjä perustavanlaatuisia rajoitteita, joiden vuoksi niillä ei ole perusmuodossaan kyetty saamaan riittäviä vastauksia varallisuuseroihin. Thomas Piketty (2014) vuorostaan analysoi teoksessaan ’’Pääoma 2000-luvulla’’ varallisuuden kehitystä ja dynamiikkaa aina 1800-luvulta 2010-luvulle asti ja päätyi merkittävään lopputulemaan, että pitkällä aikavälillä pääoman tuottoaste on ollut korkeampaa kuin talouskasvu. 6 Tästä syystä pääomat kasautuvat ja syntyy empiirisesti havainnoituja varallisuuseroja. Kyseisestä havainnosta mahdollisesti inspiroituneena esimerkiksi Benhabib ja Bisin (2018) päätyivät edelleen kehittämään elinkaariperustaista tasapainomallia siten, että sisällyttivät siihen mukaan siitä aiemmin puuttuneen pääomantuottoasteen. Tällä muokkauksella malli vaikuttaisi paremmin selittävän oikealle vinoutunutta varallisuusjakaumaa – eli jakauman poikkeamista normaalijakaumasta – ja pääomantuotolla näyttäisi tosiaankin olevan keskeinen rooli pääoman kasautumisessa. Olemassa on siis näin ollen huomattava määrä kirjallisuutta ja tutkimusta varallisuuden kasautumiseen ja varallisuuseroihin liittyen. Käytettävissä olevan datan sekä tutkimustekniikoiden kehittyminen viimeisinä vuosikymmeninä on mahdollistanut entistä yksityiskohtaisemman varallisuuden kehittymisen ja jakautumisen tarkastelun. Erityisesti mielenkiinnon kohteena ovat olleet mahdolliset kulttuuriin, arvoihin ja instituutiohin liittyvät tekijät, jotka aiemmin on mielletty muun muassa Guison, Sapienzan ja Zingalesin (2006) mukaan hyvin hankalaksi mitata ja sisällyttää taloustieteelliseen tutkimukseen. On kuitenkin kyetty havainnoimaan, että kulttuurilla, arvoilla, maan historialla ja instituutioilla on vaikutusta taloudelliseen toimeliaisuuteen, talouskasvuun ja siten myös mahdollisesti varallisuuden kertymiseen kotitalouksiin (Haavard Maridal, 2013). Tämä seikka johtaakin meidät tämän tutkielman aiheeseen, eli maiden välillä vallitseviin eroavaisuuksiin kotitalouksien varallisuuksissa. Esimerkiksi Euroopan Keskuspankin tuottama tutkimusraportti ’’ Household finance and consumption Survey’’ (2023) antaa varsin kattavan kuvan euroalueen maiden kotitalouksien varallisuuden tasosta ja jakautumisesta. Maiden välillä näyttäisi vallitsevan hyvin merkittäviäkin kotitalouksien varallisuuteen liittyviä eroavaisuuksia. Pohjoismaissakin on huomattu mainittavia eroavaisuuksia ja silmiinpistävä huomio on, että suomalaiset kotitaloudet ovat tässä vertailujoukossa selkeästi muiden maiden kotitalouksia varattomampia (Pykäri, 2015). Nämä eroavaisuuksiin liittyvät huomiot herättävät kysymyksiä siitä, mitkä ovat niitä syitä ja tekijöitä maiden välillä vallitseviin eroavaisuuksiin kotitalouksien nettovarallisuudessa? Mitä verotuksellisia, institutionaalisia kulttuurillisia ja muita yhteiskunnallisia tekijöitä näiden eroavaisuuksien takana oikein voisi olla? Tässä pro gradu–tutkielmassa ensimmäinen tutkimuskysymys liittyy EKP maiden kotitalouksien varallisuuksissa havaittavien eroavaisuuksien ja perintöja varallisuusverojen välisen suhteen analysointiin. Toinen tutkimuskysymys on tutkia niin sanottujen institutionaalisten tekijöiden ja piirteiden vaikutusta kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksissa havaittaviin eroavaisuuksiin. Kolmas tutkimuskysymys koskee erilaisten maakohtaisten kulttuurillisten ja arvoihin liittyvien tekijöiden suhdetta maiden kotitalouksien varallisuuteen. Viimeisenä tutkimuksen kohteena on tutkia maittain esiintyvien preferenssien suhdetta kotitalouksien varallisuuteen. Tutkielmani rakenne tulee olemaan seuraavanlainen; Tämän johdannon jälkeisessä 2. luvussa luon aluksi katsauksen varallisuuden määrittelyyn ja eri- 7 laisiin varallisuuslajeihin ja varallisuuden ilmenemismuotoihin. Tämän jälkeen suoritan yleisluontoisen katsauksen varallisuuden kehittymiseen ja jakautumiseen Euroopassa lopettaen luvun varallisuuden mittaamisen haastavuutta käsittelevään osioon. Näin teen ymmärrettäväksi keskeisiä käsitteitä, taustoitan edelleen mielenkiinnon kohteena olevaa aihetta ja tuon esille myös mahdollisia tutkimuksen tekoon liittyviä haasteita. Tutkielman 3. luvussa käsittelen yksityiskohtaisemmin varallisuuden teoriaa ja mekanismeja varallisuuden kertymisen taustalla. Kyseessä on siis teoreettisen viitekehyksen käsittely. Tässä luvussa keskeisessä osassa tulevat olemaan muun muassa Thomas Pikettyn (2014) tutkimukset ja hänen esittämät teoriat varallisuuden kertymisen ja kasautumisen taustalla. Samaisessa luvussa tulen myös esittelemään yleisiä tasapainomalleja varallisuuserojen selittämisen välineinä ja näihin malleihin esitettyjä täydennyksiä. Tutkielman 4. luvussa käsittelen tutkielmassa kiinnostuksen kohteena olevia veroja, tarkemmin sanottuna perintöveroa ja varallisuusveroa. Esittelen kyseiset verot lyhyesti ja käyn läpi niiden soveltamista ja käytössä oloa Euroopan tasolla. Samalla esittelen näistä veroista käytyä keskustelua ja argumentointia niiden puolesta ja vastaan. Tässä kyseisessä luvussa käsittelen myös niin sanottuja institutionaalisia ja kulttuurillisia tekijöitä, joiden vaikutus kotitalouksien erovaisuuksiin varallisuudessa maittain voi osoittautua hyvinkin kiinnostavaksi. Tutkielman 5. luvussa esittelen tutkimuksessa käyttämäni aineiston ja tutkimusmenetelmät. Aineiston muodostavat EKP:n tutkimusraporttien aggregaattitason data kotitalouksien varallisuuksiin liittyvistä tiedoista, OECD:n tiedot tutkimukseen sisältyvien maiden perintöja varallisuusverotuksen käytännöistä, World Justice Projectin (WJP) oikeusvaltio-indeksi ja sen sisältämät muuttujat, Global Preference Surveyn (GPS) data maissa esiintyvistä taipumuksista ja preferensseistä ja European Values Study:n (EVS) data, josta saan käyttööni hyvin laajasti kiinnostavaa tietoa liittyen maissa esiintyvistä kulttuurillisista piirteistä, arvoista ja yhteiskunnallisista näkemyksistä. Tätä seuraavassa 6. luvussa siirrytään suorittamaan itse tutkimusta tutkimuskysymysteni asettelun mukaisissa raameissa. Päätän tutkielmani 7. lukuun, joka sisältää saamistani tuloksista tehdyt johtopäätökset, pohdinnan, tutkimukseni kriittisen tarkastelun ja mahdollisen aiheen tiimoilta tehtävän jatkotutkimuksen hahmottelun. Mainittakoon vielä, ettei tässä tutkielmassa tai sitä työstäessä ole hyödynnetty tekoälyä. 8 2 VARALLISUUS 2.1 Varallisuuden määritelmä ja varallisuuslajit Varallisuus käsitteenä ei suinkaan ole aivan yksioikoinen. Siksipä lienee paikallaan perusteellisesti käydä ensiksi läpi varallisuuden määritelmä selkeyden säilyttämiseksi tutkielman myöhemmissä vaiheissa. Varallisuudesta puhuttaessa voidaan käyttää sellaisia termejä kuin nettovarallisuus, reaalivarallisuus tai rahoitusvarallisuus. Nettovarallisuus on kirjallisuudessa ja empiriassa yleisimmin käytetty termi. Tällöin varallisuudella tarkoitetaan sitä varallisuuden muotoa, jossa hallussa olevista omaisuuseristä on vähennetty velat. (Saez & Zucman, 2016). Bruttovarallisuus luonnollisestikin kuvaa varallisuutta, jossa velkoja ei vielä ole näistä omaisuuseristä vähennetty. Reaalivarallisuus sananmukaisesti taas koostuu kaikesta reaalisesta hallussa olevasta omaisuudesta. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa oma asunto ja muut mahdolliset kiinteistöt, kulkuneuvot, kulutushyödykkeet, metsä tai vaikkapa antiikki ja taide. Rahoitusvarallisuus tätä vastoin ei koostu mistään reaalisesta vaan sisältää esimerkiksi talletukset, rahastot ja muita rahoitusinstrumentteja. (Cowell & Van Kerm, 2015). Tässä tutkielmassa mielenkiinnon kohteena ovat kotitaloudet ja näiden omistama yksityinen nettomääräinen varallisuus. 2.2 Varallisuuden kehitys ja jakautuminen Euroopassa Miltä varallisuus ja varallisuuden kehitys sitten oikeastaan näyttää Euroopassa? Tähän kysymykseen muun muassa Euroopan Keskuspankki (EKP) on vuosien varrella yrittänyt vastausta tutkimuksillaan antaa. Kotitalouksien taloutta ja kulutusta käsittelevä tutkimus (Household Finance and Consumption Survey, 2023) on EKP:n viimeisin teemaa käsittelevä tutkimus ja se antaa oivan yleiskuvan muun muassa kotitalouksien nettovarallisuuden tasosta ja kehityksestä viimeisen vuosikymmenen aikana. Erityisesti vuosien 2017 ja 2021 välillä on 9 havaittavissa merkittävää kotitalouksien nettovarallisuuden kasvua euroalueella. Vuonna 2017 kotitalouksien nettovarallisuuden keskiarvo oli 241,5 tuhatta euroa ja se kasvoi vuoteen 2021 mennessä 292,1 tuhanteen euroon. Näin ollen kotitalouksien keskimääräinen varallisuus kasvoi 13,1 prosenttia. Myös kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani kasvoi vuoden 2017 tasosta 103,9 tuhatta euroa vuoteen 2021 mennessä 123,5 tuhanteen euroon. Mediaanikin siis kasvoi 12,4 prosenttia. (EKP, 2023.) Tämä edellä kuvattu nettovarallisuuden kasvu johtuu EKP:n mukaan yleisesti ottaen useiden eri omaisuuserien arvonnoususta. Tämä tarkoittaa, että muun muassa asuntojen, osakkeiden tai vaikkapa yritysvarallisuuden kasvu ovat yhdessä maltillisen velkaantumisen kanssa saaneet aikaan kotitalouksien nettovarallisuuden kasvun. (EKP, 2023.) Kotitalouksien nettovarallisuus on siis yleisesti ottaen kehittynyt positiivisesti euroalueella. Mutta miten tämä varallisuus sitten jakautuu erilaisten kotitalouksien kesken? Yksi esille nouseva yksityiskohta on, että omassa asunnossa asuvat kotitaloudet ovat huomattavasti varakkaampia kuin vuokralla asuvat sekä mediaania että keskiarvoa tarkasteltaessa. Vuokralla asuvien kotitalouksien keskimääräinen nettovarallisuus oli vuonna 2021 64,300 euroa, kun taas asuntovelallisten kotitalouksien keskimääräinen nettovarallisuus oli 345,100 euroa. Velattomien asunnonomistajien keskimääräinen nettovarallisuus oli 478,800 euroa. Kaikkien edellä mainittujen kotitaloustyyppien keskimääräinen varallisuus kuitenkin koki hyvin samankaltaisen nousun tarkastelujakson aikana nousten yli 10 prosenttia. (EKP, 2023.) Tästä voimme jo nyt vetää johtopäätöksen, – joskin hyvin ilmeisen ja intuitiivisesti ymmärrettävän sellaisen – että asunnon omistaminen näyttelee hyvin keskeistä roolia kotitalouksien nettovarallisuuden tasossa ja siten asuntojen arvon kehitys ja muutokset vaikuttavat merkittävästi omalta osaltaan kotitalouksien varallisuuden kehitykseen. Toinen hyvin ilmeinen havainto vaikuttaisi olevan, että yleisesti ottaen useamman asukkaan taloudet ovat varakkaampia kuin vaikkapa yhden asukkaan taloudet. Tämä sinänsä ei ole mikään yllätys, sillä useamman asukkaan talouksissa yleensä on myös useampi tulojen saaja ja sitä kautta kotitalouden yhteisen varallisuuden kerryttäjä. Siinä missä yhden hengen talouksissa nettovarallisuuden mediaani ja keskiarvo olivat 64,000 ja 185,200 euroa, oli kyseiset arvot esimerkiksi neljän hengen talouksissa 178,000 ja 387,500 euroa. Yhden hengen taloudet erottuvat kaikista muun henkilömäärän omaavista talouksista huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi vaikkapa kahden ja neljän hengen taloudet toisistaan. (EKP, 2023.) Tämä havainto herättää pohtimaan, että millä tavoin kotitalouksien koostumukset ja niissä asuvien henkilöiden määrä voivat vaikuttaa maiden välisiin eroavaisuuksiin? Voisiko jonkun maan kohdalla keskimääräistä alhaisempi kotitalouksien varallisuus jossain määrin johtua yksinelävien suuresta määrästä ja kulttuurisista eroavaisuuksista liittyen asumismuotoihin? Jos kulttuuri ja yhteiskunta ovat hyvin perhekeskeisiä ja sukupolvet ovat taipuvaisempia asumaan samassa taloudessa suuremman ajan elämästään, niin tämän voisi nähdä selittävänä tekijänä joidenkin maiden keskimääräistä korkeammalle kotitalouksien varallisuudelle. 16 (5) , ehdoilla: (6) , (7) Jossa r kuvaa korkoa, josta on vähennetty verot ja poistot. Palkkaa kuvaa w ja kuvaa nettolainanottorajaa. Malliin voitaisiin toki vielä lisätä verot ja tulonsiirrot, mutta edesauttaaksemme mallin ymmärrettävyyttä ne on nyt jätetty pois. Mallin avulla kyetään ajan jokaisena hetkenä tarkastelemaan ihmisten jakautumista varallisuuden ja tulojen mukaan. Vaikuttavia tekijöitä mallin tasapainoon ovat säästämisja kulutuspäätöksiin liittyvät säännöt, hinnat sekä aggregaattipääoma ja –työvoima. Ensimmäisekseen, annetuilla hinnoilla päätöksenteon säännöt ratkaisevat yllä esitellyn kotitalouden rekursiivisen ongelman. Toisekseen, aggregaattipääoma on yhtä suuri kuin kaikkien kotitalouksien kokonaissäästäminen ja aggregaattityövoima vastaa kaikkien kotitalouksien yhteisesti muodostamaa työn tarjontaa. Kolmannekseen, pääoman ja työn rajatuottavuus vastaavat korkoa, palkkoja ja poistoja. Tässä perusmallissa on kuitenkin varsin perustavanlaatuinen ongelma, jonka vuoksi se ei kykene selittämään rikkaiden korkeaa säästämisastetta. Kuten voimme huomata, mallissa oletetaan kotitalouksilla olevan näiden kartuttamasta omaisuudesta koostuvaa taloudellista turvaa, puskuria, ansioriskiä vastaan. Työntekijät, joilla on vähän varoja ja korkea ansioriski tietyllä aikaperiodilla, säästävät enemmän suojautuakseen ansioriskiä vastaan. Sitä vastoin työntekijät, joilla on paljon varoja mutta myös korkea ansioriski, säästävät vähemmän. Mallin mukaan mitä varakkaampi työntekijä on, sitä vähemmän tämä on taipuvainen säästämään. Tämä ei sovi yhteen empiirisesti havaitun varakkaiden korkean säästämisasteen kanssa. Elinkaarimallissa lähtökohta on nimensä mukaisesti jo siten erilainen, että agenttien ei enää oleteta elävän ikuisesti vaan näillä oletetaan olevan tietty elinkaari. Tämä vastaakin varsin ymmärrettävästi paremmin todellisuutta. Elinkaarimallin esitteli ensimmäisenä Atkinson (1971), jonka jälkeen muun muassa Hugget (1996), De Nardi ja Cagetti (2008) ja De Nardi (2015) ovat jatkaneet kehitystyötä mallin parissa. Elinkaarimallissa agentit elävät enintään N periodia. Ikä t saavutetaan iästä riippuvaisella selviytymistodennäköisyydellä Sₜ. Ehdollista selviytymistä merkitään t-1. Elinkaarimallissa oletetaan, että populaatiossa on koko ajan sama määrä agentteja, eli se on vakio. Agenteilla myös oletetaan olevan identtiset preferenssit. Näin ollen malli on muotoa ₜ ₜ (8) 17 , jossa u(ct):llä merkitään suhteellista riskienkarttamisen hyödyllisyysvirtaa kulutuksesta. Kotitalouksien tarjoama työpanos riippuu kahdesta asiasta, eli agenttien iästä t ja työvoiman tuottavuusshokista z. Näin ollen tämä kotitalouksien työpanos noudattaa funktiota e (z, t). Työvoiman tuottavuusshokki voi saada äärellisen määrän arvoja ja seuraa Markovin ketjua siirtymämatriisissa (z). Sen lisäksi, että ihmiset säästävät ansioriskiä vastaan, he säästävät myös eläkettä ja pitkää ikää eläkkeellä varten. Näin ollen ennenaikaisesti kuolevat ihmiset jättävät jälkeensä satunnaisia perintöjä. Kuten edellisessä mallissa, niin myös tässä pätevät vakioskaalatuotot ja kotitaloudet valitsevat jokaisena aikaperiodina heille soveltuvan kulutuksen ja säästämisen välisen allokaation. Kotitalouksien tilaa kuvaavia muuttujia merkitään edelleen x= (a, z), jossa a kuvaa ajanjaksolle säästyneitä varoja ja z työpanoksen shokkia. Tällöin kotitalouksien rekursiivista ongelmaa kuvaava yhtälö on muotoa ₜ (9) , ehdoilla: ₜ (10) ′ ′ , (11) Tässä r kuvaa korkoa verot ja poistot vähennettynä. w kuvaa nettopalkkaa ja T ajanjaksolla edesmenneiden jättämiä satunnaisia perintöjä, jotka valtion oletetaan jakavan uudelleen kaikille elossa oleville ihmisille. bₜ kuvaa sosiaaliturvamaksuja eläkeläisille. Näiden sosiaaliturvamaksujen mallintaminen on tärkeää johtuen siitä, että ne uudelleen jakavat merkittävän osan nuoremman väestön ansaitsemista tuloista vanhemmalle jo eläkkeelle siirtyneelle väestölle. Tällä on huomattava säästämisastetta laskeva vaikutus ja vaikutuksia myös aggregaattitason pääoma-tuottosuhteeseen. Toisin kuin loputtomasti elävien agenttien mallissa, tässä mallissa kyetään tarkastelemaan ihmisten jakautumista jokaisena ajanhetkenä varallisuuden ja tulojen lisäksi myös iän mukaan. Elinkaarimallin tasapainotila on hyvin samankaltainen kuin ikuisesti elävien agenttien mallissa. Eroavaisuuksia on vain siinä määrin, että jokaisella periodilla elinkaarimallissa kotitalouksille toteutettavat könttäsummasiirrot ovat yhtä suuret kuin satunnaisesti toteutuvat edesmenneiden perinnöt ja valtion budjettirajoite tasapainottaa jokaisen periodin. Kuten ehkä oletettavissa on johtuen elinkaarimallin todellisuutta paremmin vastaavista lähtökohdista, kyetään sen avulla paremmin selittämään havaittavissa olevia varallisuuseroja. Toisaalta on myös todettava, ettei elinkaarimalli perusmuodossaan kykene selittämään empiirisiä havaintoja varallisuuden kasautumisesta. Tästä oivana esimerkkinä voidaan esittää Mark Huggettin (1996) tutkimus, jossa hän kalibroi elinkaarimallin Yhdysvalloista kerättyyn empiiriseen aineistoon ja kyseisessä aineistossa huomioon otettaviin keskeisiin elementteihin. Tutkimuksessa huomattiin, että hyvin perusmuotoisella elinkaarimallilla kyetään onnistuneesti toisintamaan empiirisestä aineistosta havain- 18 noitu varallisuuden epätasa-arvoa mittaava Gini-kerroin. Varallisuuden kasautumisen osalta malli sitä vastoin epäonnistuu yrityksessään vastata empiiristä aineistoa. Avainasemassa on jälleen säästämisaste, jonka mallin mukaan tulisi laskea yksilön varallisuuden ja tulojen kasvaessa. Mutta kuten aiemmin olemme todenneet, empiirisen aineiston valossa näin ei käy, vaan rikkaat jatkavat säästämistä korkealla säästämisasteella ja siksi elinkaarimallikin epäonnistuu varallisuuden kasautumisen selittämisessä. Näin käy siitäkin huolimatta, vaikka malliin lisättäisiin inhimillinen pääoma ja vapaaehtoiset perinnöt. (Cagetti, M. & De Nardi, M. 2015). On varsin selvää, että edellä esitellyt mallit erilaisine versioineen ovat epätäydellisiä mallinnuksia todellisuudesta, sillä ne epäonnistuvat empiirisesti havaitun varallisuuden kasautumisen selittämisessä. Näin ollen Cagetti & De Nardi (2015) nostavat paperissaan lopuksi esille erilaisia näkökulmia tulevaa varallisuustutkimusta ja siinä otettavia kehitysaskelia ajatellen. Näitä ovat heidän mukaansa muun muassa inhimillinen pääoma, sijoitusportfolion rakenteen valinta, sosiaalipolitiikka ja säästöjen riittävyys, verotus ja verouudistukset, makrotalous ja edustava agentti ja viimeiseksi yrittäjyys. Inhimillisen pääoman kannalta ongelmallista on, että kaikki tiedossamme olevat varallisuuden epätasa-arvoa käsittelevät kvantitatiiviset mallit olettavat tämän eksogeeniseksi tekijäksi. Se on siis näissä malleissa ikään kuin ulkoa annettu, eikä suinkaan sisäsyntyistä ja yksilön itse itselleen kehittämää. Tämä johtaa siihen, että yksilöt oletetaan tietyllä tapaa samankaltaisiksi ja esimerkiksi yhtäläiset oppimiskyvyt omaaviksi. Siksi tärkeää olisikin, että tulevaisuudessa tutkimuksessa mallinnettaisiin inhimilliseen pääomaan kohdistuvia investointeja agenttien heterogeenisen oppimiskyvyn olettamalla. Tällä tavoin pystyttäisiin paremmin toisintamaan malleissa empiirisen aineiston mukainen epätasaarvo yksilöiden ansioissa. Toisaalta tällöin pystyttäisiin myös paremmin vertailemaan inhimillisen pääoman ja perintöjen vaikuttavuutta varallisuuden epätasa-arvoon. (Cagetti & De Nardi, 2015.) Edellä esitellyissä malleissa tyypillisesti oletetaan, että on olemassa vain yksi riskitön omaisuuserä. Tämä on kuitenkin hyvin rankka yksinkertaistus todellisuudesta ja tällöin oletetaan myös, että kotitalouden olisivat tässä suhteessa homogeenisia. Tutkimusten mukaan todellisuus on kuitenkin hyvin erilainen, sillä kotitalouksien portfoliot ovat hyvin heterogeenisia iän, tulojen tai ammatin mukaan. (Cagetti & De Nardi, 2015.) Makrotaloustieteessä tyypillisesti oletetaan olemassa olevan eräänlainen edustava agentti. Tällöin toki onnistutaan yksinkertaistamaan asioita, mutta toisaalta myös sivuutetaan populaation heterogeenisuuden mahdolliset vaikutukset. Myös tasapainomallit olettavat tällaisen edustavan agentin olemassaolon ja sivuuttavat populaation heterogeenisuuden. Näin toki on toimittu siksi, että malli olisi ymmärrettävämpi ja ylipäätään toteuttamiskelpoinen nykyisillä työkaluilla ja laskentakyvyllä. Laskentakyvyn kasvaessa ja uusien algoritmien kehittämisen myötä tähänkin ongelmaan on paremmat mahdollisuudet tarttua ja rakentaa malleja agenttien keskinäisen heterogeenisuuden olettamalla. (Cagetti & De Nardi, 2015.) 19 3.3 Tasapainomallit pääomantuotolla Bewley-mallit yksinkertaisuudestaan johtuen kuitenkin omaavat paljon puutteita, eivät aina vastaa todellisuutta ja siten eivät kykene riittävästi selittämään varallisuuden eroavaisuuksia ja kasautumista. Pikettyn (2014) tutkimusten ja teoretisointien pohjalta perinteisiä tasapainomalleja onkin päädytty muokkaamaan siten, että niihin on lisätty niistä aiemmin tyystin puuttunut pääoman tuottoaste. Tällaisen modifikaation malleihin esittelevät muun muassa Benhabib ja Bisin (2018), jotka tuovat samalla esiin kolme keskeisessä osassa olevaa tekijää varallisuuden kasautumisprosessissa. Näistä ensimmäinen on oikealle vinoutuneet tulot. Toinen on stokastinen pääomantuotto ja kolmatta he kuvaavat räjähtäväksi pääoman kasautumiseksi. Oikealle vinoutuneista tuloista löytyy useita tutkimuksia ja dokumentaatioita (Benhabib ja Bisin, 2018, s. 1279). Tutkimusten mukaan kuitenkin myös vaikuttaisi, etteivät yhteydestään huolimatta normaalijakaumasta poikkeavat oikealle vinoutuneet tulot yksinomaan kykene selittämään normaalijakaumasta poikkeavaa oikealle vinoutunutta varallisuutta. Jotta oikealle vinoutuneet tulot vastaisivat oikealle vinoutunutta varallisuutta, tulisi oikealle vinoutuneiden tulojen hännän olla huomattavasti paksumpi kuin empiirinen tutkimusaineisto antaa ymmärtää. Näin ollen tulojen epätasainen jakautuminen ei voi yksinomaan selittää varallisuudessa havaittavaa epätasaista jakautumista. (Benhabib & Bisin, 2018, s. 1280). Tämä havainto johtaakin meidät toisen tekijän, eli stokastisen pääomantuoton äärelle. Benhabibin ja Bisinin (2018) mukaan tähän liittyvää dataa on vaikea löytää, mutta saatavilla olevan aineiston perusteella on kuitenkin tehtävissä eräitä johtopäätöksiä. Stokastisessa pääomantuotossa keskeisiä ovat asuinkiinteistöjen omistaminen, yhtiöittämätön yksityinen yrityspääoma ja pääomasijoitusten tuotto. Myös pääoman tuloriski vaikuttaisi olevan merkittävä osa yksilön varallisuuden tuottoa. (Benhabib & Bisin, 2018, s. 1280 – 1281.) Räjähtävää pääoman kasautumista voi Benhabibin ja Bisinin (2018) mukaan tapahtua useamman eri tekijän johdosta. Näitä ovat muun muassa tarkoitukselliset perinnöt, empiirisesti havaittu säästämisasteen kasvaminen varallisuuden kasvaessa ja varallisuuden tuoton ja varallisuuden välinen empiirisesti havaittu positiivinen korrelaatio. Näistä viimeisimmän syy-seuraus tulkinta tosin vaatii malttia ja varovaisuutta, sillä käänteinen syy-seuraussuhde on ainakin osittain läsnä. Esimerkiksi varakkaamman yksilön ominaisuudet ja taidot yksinkertaisesti voivat olla osana selittämässä tämän korkeampaa varallisuuden tasoa. Toisaalta varakkaammat ihmiset ovat taipuvaisempia omaamaan riskipitoisempia portfolioita, mikä taas johtaa näiden korkeampaan tuottoon hyvityksenä kannetusta riskistä. Näistä tekijöistä huolimatta tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että edellä mainitut seikat huomioiden varallisuuden tuotolla ja varallisuudella on edelleen positiivinen korrelaatio. (Benhabib & Bisin, 2018, s. 1282.) 20 Räjähtävää pääoman kasautumiseen vaikuttaa myös merkittävästi se, että miten hajautettuja tai keskitettyjä yksilön sijoitukset ovat. Hintojen muutokset omaisuusluokissa ja siten pääomatuottojentai tappioiden realisoituminen voivat eri tavoin vaikuttaa tuottoihin eri varallisuusluokissa ja siten koko varallisuuden jakautumiseen. Varallisuuden kasautumisen kannalta kiinnostavaa on, että varallisuuden tuottojen heterogeenisuuden lisäksi sijoitussalkkujen rakenne voi vaihdella systemaattisesti riippuen varallisuuden tasosta. Esimerkiksi korkeamman keskiluokan sijoitukset voivat pääasiassa koostua omasta asunnosta, kun taas korkeimpien varallisuusluokkien sijoitukset painottuvat enemmän osakkeisiin ja muuhun kiinteistövarallisuuteen. Näin ollen voimakkaat muutokset osakemarkkinoilla tai asuinkiinteistöjen rakentamisessa voivat vaikuttaa merkittävästi varallisuuden tuottoon ja jakautumiseen erityisesti korkeimmissa varallisuusluokissa. (Benhabib & Bisin, 2018, s. 1282 – 1283.) Tasapainomalli pääomantuottoasteella itsessään on hyvin samankaltainen kuin aiemmin esitellyt tasapainomallit. Tästä johtuen mallissa ovat voimassa samat taustaoletukset kuin elinkaarimallissa. Nyt varallisuuden kasautumista kuvaava funktio on muotoa ₜ ₜ ₜ yₜ - ₜ (12) jossa varallisuus ajan lopussa t, wₜ, voidaan sijoittaa ainoastaan pääomatuottoa tuottavaan kohteeseen (rₜ ). yₜ kuvaa kerättyjä ansiotuloja. Cₜ kuvaa ajanjaksolla tapahtuvaa kulutusta ja näin ollen säästämistä kuvaa ansiotulojen ja kulutuksen erotus. Edellä mainitun lisäksi myös oletetaan, että kulutus (ja sitä myötä säästäminen) on lineaarista varallisuuden kanssa (cₜ = wₜ + ₜ ) ja että , ₜ ≥ 0. Tällöin yhtälöä (12) merkitään ₜ ₜ ₜ ₜ ₜ (13) Mallissa on läsnä elinkaarinäkökulma, jonka mukaan agentit säästävät vain itseään varten ja jättävät menehdyttyään jälkeensä satunnaisia perintöjä. Ja aivan kuten aiemmin esitellyissä malleissa, tässäkään ei ole rajoitteita lainanoton suhteen ja puskurin ansioriskiä vastaan muodostavat agentin tienaamat tulot. Lisäksi mallissa ajatellaan, että pääoman tuottoaste r määräytyy ajassa sattumanvaraisesti etenevän kehityksen, eli niin kutsutun stokastisen prosessin seurauksena. Keskeinen huomio Benhabibin ja Bisinin (2018) tutkimusartikkelissa oli, että heidän mallin mukaan korkea pääomantuotto voisi olla keskeinen tekijä paksujen ja oikealle vinoutuneiden varallisuusjakaumien selittämisessä. Kuten aiemmin olemme jo tuoneet ilmi, empiirisesti havaittu tulojakauma ei vastaa empiiristä varallisuusjakaumaa. Mallin avulla voidaan havainnollistaa, että pääomantuotolla on huomattava rooli pääoman kasautumisessa ja varallisuuserojen syntymisessä. 21 4 VEROTUS, INSTITUTIONAALISET JA KULTTUURILLISET TEKIJÄT Tässä tutkielmani osiossa luon yleisluontoisen katsauksen verotukseen eurooppalaisessa kontekstissa ja niin kutsuttuihin institutionaalisiin ja kulttuurillisiin tekijöihin taloudellisen toimeliaisuuden osatekijöinä. Verotuksellisia seikkoja läpi käydessä huomio kiinnittyy tutkielmani kannalta relevantteihin perintöja varallisuusveroihin ja näiden soveltamiseen Euroopassa. Institutionaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä tarkoitetaan tässä tutkielmassa esimerkiksi erilaisia maakohtaisia yhteiskunnallisia, historiallisia tai uskonnollisia erityispiirteitä, joilla saattaa olla myös oma osansa varallisuuserojen selittäjänä. 4.1 Perintövero Perintöverolla tarkoitetaan nimensä mukaisesti veroa, joka peritään kun yksilö saa perintöä. Perintövero voidaan toteuttaa käytännössä kahdella tapaa. Näistä ensimmäinen on nimenomaan perintöosuusvero, joka lankeaa perilliselle peritystä omaisuudesta. Toinen tapa verottaa perintöä on niin sanottu jäämistövero, jossa vero tavallaan kerätään menehtyneeltä perinnön omistajalta. Perintöosuusvero on huomattavasti yleisemmin maailmalla sovellettu tapa verottaa perintöjä ja oikeastaan ainoat poikkeukset tähän ovat USA ja Iso-Britannia, joissa sovelletaan jäämistöverojärjestelmää. Näiden lisäksi Tanskassa on käytössä eräänlainen hybridimalli, jossa jäämistöverojärjestelmälle pohjautuvaan perintöverotusta vielä täydennetään perintöosuusverolla. Oli järjestelmä sitten kumpi hyvänsä, verotuksen lähtökohta on aina vainajan kuolinhetken varallisuus. Tästä syystä perunkirjaan tulee kirjata ja arvostettava kaikki vainajan omistukset. (Kohonen, 2007.) Perintöveroa peritään huomattavan monessa Euroopan maassa, joskin osassa se on myös lakkautettu 2000-luvulla ja osassa käydään osin kiivastakin keskuste- 22 lua perintöveron tulevaisuudesta. OECD:n tutkimusraportista ’’Inheritance Taxation in OECD Countries’’ (2021) saamme kattavasti selville Euroopan maiden tilanteen perintöveron suhteen. Perintöveroa tai muuta samankaltaista veroa peritään yhteensä 19:sta Euroopan maassa ja kuudessa maassa se on joko lakkautettu tai sitä ei ole koskaan perittykään. Viro ja Latvia ovat nämä ainoat Euroopan maat, joissa perintöveroa ei ole koskaan peritty. TAULUKKO 1, Eurooppalaiset OECD maat ja niiden käytännöt perintöveroa koskien. Pohjoismaista on mainittava, että Ruotsi ja Norja ovat 2000-luvun aikana luopuneet perintöverosta. Ruotsi lakkautti perintöveron vuonna 2004 ja Norja vuonna 2014. Ruotsin päätöksen taustalla mitä ilmeisimmin vaikutti Ruotsin elinkeinoelämän järjestöjen vaatimukset varallisuusveron poistosta mutta tuolMaa Perintövero voimassa? Nykyisen veron voimaantulo Veron lakkautusvuosi Veroaste Belgia Kyllä 1936 - 3 - 80% Tanska Kyllä 995 - 0 - 52% Suomi Kyllä 1940 - 7 - 33% Ranska Kyllä 1791 - 5 - 60% Saksa Kyllä 1974 - 7 - 50% Kreikka Kyllä 2001 - 1 - 40% Unkari Kyllä 1918 - 8 - 18% Islanti Kyllä 2004 - 10% Irlanti Kyllä 1976 - 33% Italy Kyllä 2006 - 4 - 8% Liettua Kyllä 2003 - 5 - 10% Luxemburg Kyllä 1817 - 0 - 48% Alankomaat Kyllä 1956 - 10 - 40% Puola Kyllä 1983 - 0 - 20% Portugali Kyllä 2004 - 10% Slovenia Kyllä 2006 - 5 - 39% Espanja Kyllä 1988 - 7,65 - 87,6% Sveitsi Kyllä 1986 - 0 - 50% Iso-Britannia Kyllä 1986 - 20 - 40% Itävalta Ei 1914 2008 - Tsekki Ei 1993 2014 - Viro Ei - - - Latvia Ei - - - Norja Ei 1792 2014 - Slovakia Ei 1993 2004 - Ruotsi Ei 1884 2004 - 23 loin maan hallitus päätyi poistamaan sen sijaan perintöveron, sillä sen tuotto valtiolle oli huomattavasti pienempi kuin varallisuusveron (Tuomala, 2006). Perintöja lahjaverosta keskusteltaessa on hyvä hahmottaa ainakin se tosiasia, että kyseisen veron tuottama osuus kokonaisverotuloista ei missään maassa ole kovin merkittävä. OECD:n (2021) mukaan OECD maiden painottamaton keskiarvo perintöja lahjaveron tuotolle oli vuonna 2018 0,36 prosenttia kokonaisverotuloista. Ainoastaan neljässä maassa perintöja lahjaveron tuotot kykenivät ylittämään yhden prosentin kokonaisverotuloista. Nämä maat olivat Belgia, Ranska, Japani ja Etelä-Korea. Suomessa perintöveron tuotto kokonaisverotuloista oli vuonna 2019 noin 0,6 prosenttia. (OECD, 2021). Tämä osaltaan saattaa edesauttaa veron toteutuksesta tai jopa poistosta käytävää keskustelua useissa maissa. Kuten sanottua, perintöverosta on kiistelty ja käyty yhteiskunnallista keskustelua iät ja ajat niin yhteiskuntafilosofisessa taloustieteellisessä kuin julkisessa päivänpoliittisessa keskustelussa. Taloustieteen näkökulmasta perintöverolle tukea löytyy muun muassa siitä, että kyseisestä verosta voidaan halutessaan tehdä hyvinkin progressiivinen ja sillä olisi silti pienet kannustinvaikutukset johtuen veron maksusta kuoleman jälkeen ja veron kohdistumisesta niin sanottuun ei-ansaittuun varallisuuteen (Tuomala, 2006). Taloustieteessä veroja onkin tapana tarkastella lähinnä kahdesta näkökulmasta. Nämä ovat veron oikeudenmukaisuus ja tehokkuus. Oikeudenmukaisuusnäkökulmassa on kyse siitä, että verorasituksen tulisi yhteiskunnassa jakautua veronmaksukyvyn perusteella. Tehokkuusnäkökulmassa taas on kyse siitä, että veron aiheuttamat hyvinvointitappiot olisivat mahdollisimman pienet. Perintöveron kohdalla näiden molempien näkökulmien huomioon ottaminen on nähty toteutuvan kohtuullisen hyvin. (Kohonen, 2007.) OECD:n (2021) tutkimusraportissa on käsitelty hyvin kattavasti perintöveron luonnetta ja vaikutuksia oikeudenmukaisuuteen ja tehokkuuteen liittyen. Kyseisessä raportissa esitetyt argumentit myös vahvasti puhuvat perintöveron puolesta. Muutamia esimerkkejä näistä ovat perintöveron kyky vahvistaa mahdollisuuksien tasa-arvoa riippumatta sosioekonomisesta taustasta ja toisaalta mahdollisuudet vähentää varallisuuden epätasa-arvoa, etenkin pidemmän aikavälin aikana. Tämä toki edellyttää, että veron tuotot jaettaisiin onnistuneesti uudelleen yhteiskunnassa. Perintöverolla siis nähdään olevan positiivisia vaikutuksia varallisuuden tasaisemman jakautumisen näkökulmasta ja toisaalta sen nähdään tukevan muutoin samankaltaisin ominaisuuksin varustettujen yksilöiden mahdollisuuksien tasa-arvoa. (OECD, 2021.) Veron tehokkuuden osalta raportin pohjalta myös vaikuttaa, että perintövero voi oikein toteutettuna olla hyvinkin tehokas ja perittävän yksilön käyttäytymiseen varsin vähäisesti vaikuttava vero. On toki olemassa huomattava määrä teoreettista kirjallisuutta, jossa pohditaan perintöveron mahdollisia erilaisia vaikutuksia perinnön jättäjän käytökseen ja perinnön motiiveihin. Erityisesti perinnön motiiveihin on teoreettisessa kirjallisuudessa kiinnitetty paljon huomiota. Perinnön motiivi voi olla ei-tarkoitettu tai vahingossa tapahtunut perinnön jättö, kun perittävä kuolee yllättäen ja ei ehdi käyttääkään osaa varallisuu- 24 destaan omaan hyvinvointiin ja itseensä. Motiivi perinnölle voi myös olla strateginen, jolloin perittävä pyrkii tulevalla perinnön jättämisellä turvaamaan oman huolenpitonsa vanhoina päivinään perillisiltään. Altruistinen perinnön motiivi tarkoittaa sitä, että perinnön jättäjä kokee hyötyvänsä ihan vain siitä, että voi jättää perintöä perillisilleen ja mahdollisesti kompensoida lastensa matalampia tuloja tai kykyjä ylipäätään ansaita. Neljäs hyvin lähellä edeltävää perinnön motiivia on niin sanottu ’’antamisen ilosta’’ testamentti, jossa perittävä kokee hyötyvänsä pelkästään siitä, että testamenttaa omaisuuttaan perillisilleen riippumatta siitä, onko tästä iloa perilliselle vai ei. Perillisen saama hyöty on tässä perinnön motiivissa täysin irrelevantti seikka. (OECD, 2021.) Vaikka edellä esitetty onkin mielenkiintoista teoreettista pohdintaa, on perinnön jättämiseen liittyvillä motiiveilla kuitenkin hyvin rajallinen merkitys käytännössä. Ei ole olemassa riittävää konsensusta siitä, mikä lopulta ohjaa käytöstä liittyen perinnön jättämiseen ja sen sijaan, että motiiveja olisi yksi, on yleensä perinnön jätölle olemassa useita eri motiiveja. Näin ollen näiden motiivien huomioiminen muotoiltaessa verotuksen sääntöjä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. (OECD, 2021.) Perintöveron tehokkuutta tukee muun muassa empiirisen kirjallisuuden tuottamat havainnot, että perintöverolla yleensä on hyvin pieni negatiivinen vaikutus perittävän varallisuuden kertymiseen. On myös huomattu, että perintöveron vaikutukset säästämiseen ja varallisuuden kertymiseen ovat tyypillisesti alhaisemmat kuin nettovarallisuuteen kohdistuvien verojen kohdalla, joita maksettaisiin säännönmukaisesti nettovarallisuuteen perustuen aina vuosittain uudestaan. (OECD, 2021.) Tällainen vero on muun muassa varallisuusvero. Tämä on sinänsä hyvin intuitiivinen asia ymmärtää, sillä siinä missä perintövero kohdistuu perittävän varallisuuteen silloin kun tämä ei enää pysty siitä mitenkään hyötymään, varallisuusvero kohdistuu yksilön varallisuuteen tämän eläessä ja siten vaikuttaa mahdollisesti yksilön käyttäytymiseen. Vaikka onkin todettu, että perintövero veromuotona on varsin vähän veron kohteeseen – perintöä jättävään yksilöön – vaikuttava, niin sillä kuitenkin voi olla mainittava vaikutus mahdollisien perinnön perijöiden käyttäytymiseen. Perintövero on siis näin ollen varsin ainutlaatuinen vero vaikuttaessaan useampaan eri tekijään ja näiden käytökseen osana kansantaloutta. Kindermann, Mayr ja Sachs (2020) tutkivat artikkelissaan tätä siitä näkökulmasta, että miten perinnöt ja perintöjen verottaminen vaikuttavat perillisten käyttäytymiseen työmarkkinoilla ja tarkemmin ottaen näiden työn tarjontaan. Tarkkaan ottaen heidän tarkoitus oli tarjota vastaus kysymykseen ’’Kuinka paljon enemmän hallitus voi odottaa keräävänsä verotuloja työn verotuksesta jokaista suoraan perintöveron kautta kerättyä vero euroa kohden?’’. Siten tarkoitus ei ollut ainoastaan tuoda esille perinnön ja perintöveron vaikutuksia perillisten käytöksessä, vaan myös osoittaa perintöverolle eräänlaista optimaalista tasoa suhteessa työn verotukseen. Tulokset työn tarjontaan liittyen sekä ennen että jälkeen perinnön perimisen osoittautuvat loppuen lopuksi varsin intuitiivisiksi. Tulosten valossa näyttäisi varsin yksiselitteiseltä, että perinnöillä on huomattava merkitys perillisten 25 työn tarjontaan ja nettoansiotuloihin. Perinnöt itsessään laskevat perijöiden elinkaaren aikaista työn tarjontaa ja nettoansiotuloja. Kun lähtökohta oli, että perintöjä ei veroteta, ja perintöjä aletaankin verottaa 1 prosentin veroprosentilla, huomattiin tällä olevan merkittävä työn tarjontaa ja nettoansiotuloja kasvattava vaikutus. Tarkemmin ottaen jokaista perintöveron kautta kerättyä veroeuroa kohden ansiotuloveroja kerättiin noin 8,9 senttiä enemmän. (Kindermann ym., 2020). Valtion näkökulmasta siis osoittautuu varsin perustelluksi, että perintöveroa kerätään. Perintöjen verottaminen kannustaa mahdollisten perillisten ponnisteluihin työmarkkinoilla ja siten positiivisesti myös valtion verokertymään ansiotuloverojen kautta. Ajatus saattaa ensi alkuun tuntua hiukan paradoksaaliselta, että korkeammalla verotuksella kannustettaisiin työntekoon, mutta tällaisella verorakenteella ja verotuksen painopisteellä se voi olemassa olevan tutkimustiedon valossa olla mahdollista. Olemme tähän mennessä tuoneet monella tapaa esille perintöveron hyviä puolia taloustieteen näkökulmasta. Kyseessä on kuitenkin jostain syystä hyvin paljon tunteita ja keskustelua herättävä vero, jolla on julkisessa keskustelussa mielletty olevan myös lukuisia negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi suomalaisessa keskustelussa esille on nostettu muun muassa verosuunnittelu, perintöja lahjaveron aiheuttama kitka yrityksien sukupolvenvaihdoksissa ja kyseisten verojen on myös väitetty olevan kalliita tuottoonsa nähden. (Kohonen, 2007, s.36-37). 4.2 Varallisuusverot Edellisessä kappaleessa sivusimme alustavasti yksilön nettovarallisuuteen kohdistuvia veroja ja näin ollen on luontevaa, että käsittelemme seuraavaksi hieman varallisuusveroa. Kuten veron nimikin sen kertoo, on kyseessä joko yksityiseen henkilöön tai kotitalouteen kohdistuva ja kyseisen entiteetin nettovarallisuuteen perustuva vero. Varallisuusvero voidaan myös toteuttaa siten, että se ei kohdistu koko varallisuuteen. Tällöin verotukseen voitaisiin luoda esimerkiksi erilaisia vapautuksia ja vähennyksiä, sekä myös kohdella eri tavalla suosien jotakin varallisuuden muotoa. Tyypillistä myös on, että varallisuudelle on asetettu jokin raja-arvo, jota korkeamman varallisuuden omaavat entiteetit ovat verovelvollisia ja jota matalamman varallisuuden omaavat entiteetit välttävät kyseisen veron. Tällainen raja-arvo vaihtelee huomattavasti maittain. Tämän lisäksi joissakin varallisuusverojen sovellutuksissa eläkeja henkivakuutustileihin liittyvä varallisuus ei ole varallisuusveron alaista varallisuutta. Varallisuusverossa voi myös olla verovapautuksia tai alennettuja verokantoja, esimerkiksi koskien yksilön omaa ensisijaista asuntoa ja yleisesti verotuksen säännöt poikkeavat toisistaan reaalisen pääoman ja rahoituspääoman osalta. Näiden lisäksi voidaan myös soveltaa alennettua tai lykättyä varallisuusveroa tietyissä erikoistilanteissa. Tällainen voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa perhe olisi pakotettu myymään/realisoimaan omistamansa yrityksen tiettynä ajanhetkenä täyttääk- 32 Instituutioita ja niiden kehittyneisyyttä mittaamaan on luotu useita erilaisia mittareita ja World Justice Projectin (WJP) luoma Rule of Law indeksi on yksi näistä. WJP määrittelee oikeusvaltio käsitteen sivuillaan seuraavasti; ’’Oikeusvaltio on laeista, instituutioista, normeista ja yhteisön sitoutumisesta koostuva järjestelmä, joka juontuu neljästä yleismaailmallisesta periaatteesta. Nämä ovat vastuullisuus/luotettavuus, oikeudenmukainen laki, avoin hallinto sekä saatavilla oleva ja puolueeton oikeus’’. (WJP, 2024.) Siten kyseinen indeksi ei kata alleen ainoastaan Acemoglun ym. (2004) mainitsemia taloudellisia instituutioita, vaan antaa myös laajemmin käsitystä institutionaalisista piirteistä ja näiden laadusta maittain. Kyseisen indeksi on osoittautunut voimakkaasti korreloituneeksi muun muassa bruttokansantuotteen ja maan asukkaiden kouluttautuneisuuden kanssa (WJP, 2024a). 4.4 Kulttuuri ja arvot Edeltävää instituutioita ja niiden merkitystä käsittelevää teemaa lähellä ovat kulttuuri ja arvot taloudellisen toimeliaisuuden vaikuttimina. Osittain nämä aihealueet ehkä ovatkin päällekkäisiä, mutta kulttuuri ja arvot kattavat alleen laveammin erilaisia haastavammin mitattavissa olevia asioita, joiden yhdistäminen taloudelliseen toimeliaisuuteen ja selittämään tätä on koettu haastavaksi. Ekonomistit ovatkin olleet aina 2000-luvun alkupuolelle asti haluttomia nojaamaan kulttuuriin mahdollisena taloudellisten ilmiöiden selittäjänä. Tämä on johtunut siitä yksinkertaisesta seikasta, että kulttuuri on käsitteenä hyvin laaja ja ne kanavat, joiden kautta se voi talouteen ja taloudelliseen toimeliaisuuteen vaikuttaa, ovat epäselviä ja hankalia tulkita. Tästä johtuen on ollut vaikeaa luoda testattavia ja kiisteltävissä olevia hypoteeseja. Tilanne on kuitenkin parantunut kehittyneempien tutkimustekniikoiden ja laajemman aineiston ansiosta. ( Guiso ym., 2006.) Kaikesta tutkimustekniikoissa ja aineistoissa tapahtuneesta kehityksestä huolimatta kausaaliyhteyden havaitseminen kulttuurista taloudellisiin loppu tulemiin edellyttää sitä, että kulttuuri määritellään riittävän kapealla tavalla. Tästä johtuen Guiso ym. (2006) määrittelivät tutkimusartikkelissaan kulttuurin tarkoittamaan ’’niitä totuttuja uskomuksia ja arvoja, joita etniset, uskonnolliset ja sosiaaliset ryhmät välittävät eteenpäin hyvin muuttumattomina sukupolvelta toiselle’’. Tällä tavoin määriteltynä kyetään keskittymään niihin kulttuurin ulottuvuuksiin, jotka tosiasiallisesti voivat vaikuttaa taloudellisiin loppu tulemiin. (Guiso ym., 2006.) Samalla voidaan todeta, että kulttuurin tarkastelua pyritään näin rajaamaan sellaisiin kulttuuriin osa-alueisiin, jotka muuttuvat varsin hitaasti ajassa. Guison ym. (2006) mukaan soveltuva lähestymistapa tarkastella kulttuurin vaikutuksia taloudelliseen toimeliaisuuteen ja näiden välisen syyseuraussuhteen todentamiseen on kolmivaiheinen. Ensimmäinen vaihe on osoittaa edellä määritellyn mukaisesti kulttuurin vaikuttavan uskomuksiin, odotuksiin ja mieltymyksiin. Tästä esimerkki olisi vaikkapa uskonnon vaikutus 33 luottamukseen. Toisessa vaiheessa pyritään näyttämään, että näillä edellä mainituilla uskomuksilla, odotuksilla ja mieltymyksillä on tosiasiallisesti vaikutuksia taloudellisiin loppu tulemiin. Kolmannessa vaiheessa pyritään osoittamaan korrelaatioiden lisäksi kausaaliyhteyksiä kulttuurin ja taloudellisen toimeliaisuuden välillä. Tämä on ehkäpä se ongelmallisin vaihe, sillä kulttuurin ja talouden välinen kausaaliyhteys voi hyvinkin toimia molempiin suuntiin. Kulttuurista talouteen ja toisaalta toisin päin. Tämän ongelman onneksi minimoi jo edellä aiemmin esitetty kulttuurin määrittely, jonka myötä kulttuurissa keskitytään vain niihin sen ulottuvuuksiin, jotka ikään kuin periytyvät yksilölle aiemmilta sukupolvilta. Tarkastelun ulkopuolelle jätetään se osa kulttuurista, jonka yksilö voi vapaaehtoisesti omaksua ympäröivästä yhteiskunnasta ja muista vaikuttimista. Guison ym. (2006) tutkimuksissa tehdyt havainnot tukevat ajatusta, että esimerkiksi uskonnolla tai uskonnon piirissä kasvatuksen saamisella olisi merkittäviä vaikutuksia ihmisten uskomuksiin, odotuksiin ja mieltymyksiin. Esimerkiksi luottamukseen muihin ihmisiin uskonnolla näytti olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus. Uskonnollinen kasvatus jo pelkästään vaikutti luottamukseen positiivisesti 2 prosentin edestä. Uskonnollisiin toimituksiin aktiivisesti osallistuminen nosti luottamuksen indeksiä vajaan 20 prosenttia. Uskonnoista itsessään protestanttisuus ja katolilaisuus erottuivat edukseen ja näihin uskontokuntiin lukeutuminen kohotti luottamuksen indeksiä protestanttisilla vajaan 10 prosenttia ja katolilaisilla noin 5 prosenttia. Toisaalta taas muslimien, budhalaisten ja hindujen kohdalla tällaista havaintoa ei ollut nähtävissä. Mainittavan arvoinen havainto kulttuurin ja arvojen merkityksestä taloudelliselle toimeliaisuudelle on myös niiden kyky aikaansaada erilaisia taloudellisesti mitattavissa olevia loppu tulemia samojen institutionaalisten rakenteiden piirissä. Eräs varsin ilmeinen esimerkki tällaisesta on maana Italia, jossa sen eteläja pohjoisosat suoriutuvat bruttokansantuotteen osalta varsin eri lailla. Siinä missä Pohjoisitalia loistaa henkeä kohden lasketussa bruttokansantuotteessa ja on sen osalta noin 25 prosenttia EU:n keskiarvoa korkeammalla, Eteläitalian henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on taas noin 25 prosenttia alhaisempi kuin EU:n keskiarvo. Maan eteläja pohjoisosien välillä vallitsee täten hyvin suuri ero taloudellisessa toimeliaisuudessa ja tuottavuudessa. Näin silti vaikka niin sanottu formaali institutionaalinen toimintakehikko on näillä sama ja niillä on ollut yli 150 vuoden ajan yhteinen keskushallinto. Toisen hyvän esimerkin tarjoaa Belgia, jossa Flanderin Protestanttiset alueet maan pohjoisosassa ovat perinteisesti olleet tuottavampia kuin katolinen Valonia maan eteläosassa. Kolmas hyvä esimerkki on Intia, joka aikanaan Iso-Britannian siirtomaana omaksui valtaosin isäntämaansa formaalit instituutiot ja teknologian. Tästä huolimatta Intian tuottavuusaste on jatkuvasti huomattavasti alhaisempi kuin Iso-Britannian vielä yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin. (Haavard Maridal, 2013.) Kuten näistä esimerkeistä voimme havaita, suuretkin erot ovat mahdollisia samojen formaalien institutionaalisten rakenteiden alaisuudessa. Tällöin voidaan olettaa näiden suurten taloudelliseen toimeliaisuuteen liittyvien erojen 34 juontuvan jostain muualta, kuten syvemmältä kulttuurista ja totutuista tavoista ja käytännöistä. Uskonto näyttäisi olevan taustalla yhtenä kulttuurillisena tekijänä, joka sitten mahdollisesti johtaa erilaisiin käsityksiin tavoiteltavan arvoisesta elämästä ja toisaalta tuottaa mieltymyksissä havaittavia eroavaisuuksia. 35 5 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tässä Pro-gradu tutkielmassa aineistona tulen käyttämään useammasta lähdeaineistosta kokoamaani yhdistelmäaineistoa. Aineiston ensimmäinen osa koostuu EKP:n kotitalouksien taloutta ja kulutusta käsittelevistä tutkimuksista vuosilta 2014, 2017 ja 2021. (EKP, 2024). Syy datan hyödyntämiseen useammasta eri mittausajankohdasta on se, että yksittäinen EKP maat kattava otos on itsessään melko pieni ja datan hyödyntäminen useammasta eri mittausajankohdasta lisää aineiston otosten määrää ja siten mahdollisesti regressioanalyysin kautta tuotettujen tulosten validiteettia. Käytän tässä tutkielmassa EKP:n tutkimuksien maakohtaista aggregaatti tason dataa soveltuvin osin. Saatavilla olisi myös ollut mikrotason aineisto, jota olisi voinut anoa tutkimuskäyttöön. Arvioin kuitenkin tutkielmani aikataulullisista syistä, tutkimuskysymysten asettelusta ja muiden aineistoni osien johdosta helpommin saatavilla olevan maakohtaisen aggregaattiaineiston riittäväksi ja paremmin tähän työhön soveltuvaksi. Toisen osan tutkimuksen aineistosta muodostavat OECD:ltä peräisin olevat maakohtaiset tiedot perintöveron ja varallisuusveron toteuttamisesta eri EKP maissa. (OECD, 2024.) Näiden verotuksellisten tekijöiden analysointia varten aineistoon täytyi luoda dummy-muuttuja perintöverolle ja varallisuusverolle. Dummyeli tekomuuttujilla tarkoitetaan erilaisten kvalitatiivisten tai luokiteltujen muuttujien pisteyttämistä siten, että ne voidaan ottaa mukaan perinteiseen lineaariseen regressioanalyysiin. Tällaisia muuttujia voisivat esimerkiksi olla koulutustaso tai sukupuoli, ja pääsääntöisesti dummy-muuttujalle määritellään arvot 0 ja 1. (Tilastokeskus, 2024) Tässä tutkimuksessa tätä sovelletaan siten, että kun maassa on voimassa perintövero, saa muuttuja arvon 1. Mikäli perintöveroa ei peritä, saa muuttuja arvon 0. Samanlainen muuttuja samanlaisella periaatteella luodaan myös varallisuusverolle. Aineiston kolmas osa on WJP:n tuottama oikeusvaltio-indeksi ja sen osamuuttujat. Tämän indeksin tehtävä on mitata maiden erilaisten instituutioiden laatua ja toteutusta. Tämän aineiston avulla pyrin tarkastelemaan institutionaa- 36 listen tekijöiden merkitystä niiden kehittyneisyyden ja laadun kautta kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksiin. Aineistoni neljäs osa koostuu viimeisimmästä European Values Study kyselytutkimuksesta. Tästä aineistosta saan käyttööni maakohtaista dataa liittyen arvoihin, uskontoon ja käsityksiin siitä, millaista yhteiskuntaa missäkin maassa halutaan tavoitella. Viides ja samalla aineistoni viimeinen osa koostuu ”Global Preference Survey” (GPS, 2018) nimeä kantavasta kyselytutkimuksesta, jossa on tutkittu ihmisten preferenssejä 73 maassa. Huomioitava seikka tutkimusaineistossani on, että osa sen muuttujista muuttuu ajassa ja osa muuttujista taas ei. Esimerkiksi EKP maiden kotitalouksien varallisuustiedot ovat useammasta ajankohdasta – eli vuosilta 2014, 2017 ja 2021 – kuten myös WJP:n oikeusvaltio-indeksin tiedot. Näin ollen tutkimusaineistoni omaa paneeliaineiston ominaisuuksia. OECD:ltä peräisin olevat tiedot perintöja varallisuusverojen toteutuksesta eivät muutu ajassa, sillä tarkasteltavalla aikavälillä ei näiden suhteen EKP maissa ole tapahtunut muutoksia. EVS ja GPS aineistojen muuttujien osalta maiden saamat arvot eivät muutu ajassa. Esimerkiksi luottamuksen preferenssin kerroin on Saksassa sama jokaisena mittausajankohtana. Samaten EVS aineistosta lasketut maakohtaiset keskiarvot muuttujille pysyvät mittausajankohdasta toiseen samana. Näin on menetelty siksi, että molemmat aineistot mittaavat ajassa varsin hitaasti muuttuvia tekijöitä ja esimerkiksi GPS aineistosta ei edes ole olemassa useammasta mittausajankohdasta kerättyä dataa. Esittelen seuraavaksi yksityiskohtaisemmin aineistoni neljää keskeisintä komponenttia, eli European Household Finance and Consumption Survey (2014, 2017 & 2021), WJP:n oikeusvaltio-indeksiä, Global Preference Survey (2018) ja European Values Study (2022). 5.1 Household Finance and Consumption survey Household Finance and Consumption Survey (HFCS) on kyselytutkimus, joka on toteutettu kaikkien euroalueen maiden keskuspankkien yhteistyönä. Tähän yhteistyöhön ovat lukeutuneet myös sellaiset Euroopan Unionin maat, jotka eivät vielä ole ottaneet käyttöön euroa maansa valuuttana sekä lukuisat kansalliset tilastotietoa tuottavat instituutiot. (EKP, 2023) HFCS tarjoaa varsin yksityiskohtaista tietoa euroalueen kotitalouksien taseista ja näihin liittyvistä taloudellisista ja demografisista muuttujista. Tällaisia muuttujia ovat muun muassa tulot, yksityiset eläkkeet, työllisyys ja kulutusmitat. Kyseisessä tutkimuksessa kotitalous on määritelty siten, että kotitalouden muodostaa joko yksi tai useampi taloudessa asuva henkilö, jotka jakavat talouden menot. Yhdeksi yhteiseksi kotitaloudeksi ei ole määritelty samassa taloudessa asuvia huonekavereita, vaan nämä muodostavat erilliset kotitaloudet. Myös kotitalouden työntekijät katsotaan omiksi erillisiksi kotitalouksiksi. Tutkimuksen kohdejoukko näin ollen on kaikki yksityistaloudet pois lukien niin sanotut yhteistaloudet ja laitok- 37 sissa asuvat henkilöt, kuten vaikkapa laitostalouksissa asuvat vanhukset. (EKP, 2023). Näistä vuosina 2014, 2017 ja 2021 toteutetuista HFCS tutkimuksista sisällytän tutkimusaineistoni osaksi kotitalouksien maakohtaiset nettovarallisuuden keskiarvot ja mediaanit ja nämä tulevat olemaan tutkimukseni keskeisiä selitettäviä muuttujia. Näiden lisäksi liitän aineistooni kyseisistä tutkimuksista kotitalouksien prosentuaaliset varallisuuden allokaatiot reaalija rahoitusvarallisuuteen sekä kotitalouksien osallistumisasteet rahastoihin, joukkovelkakirjoihin ja osakkeisiin. Teen kuitenkin aineistoon otosjoukon osalta rajauksen, jonka myötä tiputan Luxemburgin pois otosjoukosta. Kyseinen maa on muihin aineistoon sisältyviin maihin nähden varsin poikkeava tapaus ja siten sen sisällyttäminen analyysiin vääristäisi tuloksia sekä mahdollisesti rapauttaisi regressioanalyysien kautta tuotettujen tuloksien tilastollista merkitsevyyttä. 5.2 World Justice Project ja oikeusvaltio-indeksi World Justice Project kuvailee sivuillaan itseään ’’riippumattomaksi ja monialaiseksi organisaatioksi, joka pyrkii luomaan tietoa, lisäämään tietoisuutta ja kannustamaan toimiin oikeusvaltion edistämiseksi maailmanlaajuisesti’’ (WJP, 2024a). Kyseessä on siis kansainvälinen ja itsenäinen tutkimusorganisaatio, jonka ydintarkoituksena on tuottaa tutkimusta ja dataa oikeusvaltion vaikutuksista ja toteutumisesta. Kyseisen organisaation oikeusvaltio-indeksi (engl. Rule of Law Index) on suunnattu niin tutkijoiden, kansallisten hallintojen kuin suurten kansainvälisten organisaatioiden tutkimuksen ja päätöksenteon työkaluksi. (WJP, 2024a.) Kyseinen oikeusvaltio-indeksi tarjoaa sisältönsä institutionaalisen luonteen vuoksi oivallisen työkalun tarkastella institutionaalisten tekijöiden vaikutusta ja suhdetta maakohtaisiin kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksien tasoihin. Seuraavassa taulukossa 2 esittelenkin kyseisen indeksin muuttujat ja niiden sisällön, jotka itsessään osoittavat kyseisen indeksin moniulotteisuutta ja soveltuvuutta institutionaalisten tekijöiden tarkasteluun tässä tutkimuksessa. TAULUKKO 2 WJP:n oikeusvaltio-indeksin muuttujat ja niiden selitykset (WJP, 2024b). Muuttuja 1: Rajoitukset hallinnon valtuuksissa Mittaa sitä, missä määrin laki sitoo hallitsevia. Se käsittää sekä perustuslailliset että institutionaaliset keinot, joilla hallituksen ja sen virkamiesten ja edustajien valtaa rajoitetaan ja heidät saatetaan vastuuseen lain nojalla. Se sisältää myös hallituksen vallan valvontaa, kuten vapaan ja riippumattoman lehdistön. Muuttuja 2: Korruption puuttuminen Mittaa korruption puuttumista hallinnossa. Muuttujassa tarkastellaan kolmea kor- 38 ruption muotoa: lahjonta, julkisten tai yksityisten etujen sopimaton vaikuttaminen sekä julkisten varojen tai muiden resurssien väärinkäyttö. Muuttuja 3: Hallinnon avoimuus Mittaa hallinnon avoimuutta, joka määritellään sen mukaan, missä määrin hallitus jakaa tietoa, antaa ihmisille työkaluja pitää hallitus vastuullisena ja edistää kansalaisten osallistumista yleisen politiikan käsittelyyn. Muuttuja 4: Perusoikeudet Tämä tekijä keskittyy suhteellisen vaatimattomaan joukkoon oikeuksia, jotka perustuvat pitkälti YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen ja jotka liittyvät läheisimmin oikeusvaltioon liittyviin näkökohtiin. Muuttuja 5: Järjestys ja turvallisuus Mittaa sitä, kuinka hyvin yhteiskunta varmistaa henkilöiden ja omaisuuden turvallisuuden. Muuttuja 6: Sääntelyn täytäntöönpano Mittaa sitä, missä määrin säännöksiä pannaan oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja valvotaan. Muuttuja 7: Siviilioikeus Mittaa sitä, voivatko tavalliset ihmiset ratkaista kohtaamansa epäkohdat rauhanomaisesti ja tehokkaasti siviilioikeusjärjestelmän kautta. Se mittaa, ovatko siviilioikeusjärjestelmät saatavilla ja kohtuuhintaisia sekä vapaita syrjinnästä, korruptiosta ja virkamiesten sopimattomasta vaikuttamisesta. Muuttuja 8: Rikosoikeus Arvioi maan rikosoikeusjärjestelmää. Tehokas rikosoikeusjärjestelmä on keskeinen osa oikeusvaltiota, koska se muodostaa mekanismin valitusten korjaamiseksi ja kanteiden nostamiseksi yksilöitä vastaan yhteiskunnan vastaisten rikosten vuoksi. Seuraavaksi selvitin oikeusvaltio-indeksin muuttujien mahdollisia keskinäisiä korrelaatioita. Mitatessaan oikeusvaltion kehittyneisyyttä, toteutumista ja yleisesti ottaen instituutioiden laatua, kyseisen indeksin muuttujien voisi intuitiivisesti olettaa mittaavan jokseenkin samanlaisia ja toisiinsa linkittyviä asioita, ja 39 siten muuttujien omaavan huomattavissa määrin keskinäistä korrelaatiota. Olen nimennyt muuttujat tutkimusaineistooni taulukkojen luettavuuden, tulkittavuuden ja työhöni sovitettavuuden vuoksi seuraavassa taulukossa 3 esitetyllä tavalla. TAULUKKO 3, oikeusvaltio-indeksin muuttujat aineistossani ja niiden sisältö. Muuttuja Selite ROLvar1 Rajoitukset hallinnon valtuuksissa ROLvar2 Korruption puuttuminen ROLvar3 Hallinnon avoimuus ROLvar4 Perusoikeudet ROLvar5 Järjestys ja turvallisuus ROLvar6 Sääntelyn täytäntöönpano ROLvar7 Siviilioikeus ROLvar8 Rikosoikeus TAULUKKO 4 Oikeusvaltio-indeksin muuttujien keskinäinen korrelaatio (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) ROL var1 ROL var2 ROL var3 ROL var4 ROL var5 ROL var6 ROL var7 ROL var8 ROLvar1 1.000 ROLvar2 0.862*** 1.000 ROLvar3 0.821*** 0.825*** 1.000 ROLvar4 0.917*** 0.833*** 0.752*** 1.000 ROLvar5 0.177 0.351*** 0.366*** 0.354*** 1.000 ROLvar6 0.879*** 0.895*** 0.917*** 0.845*** 0.400*** 1.000 ROLvar7 0.884*** 0.884*** 0.873*** 0.837*** 0.367*** 0.930*** 1.000 ROLvar8 0.861*** 0.857*** 0.756*** 0.875*** 0.426*** 0.872*** 0.831*** 1.000 * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Kuten voimme taulukosta 4 havaita, muuttujien välillä vallitsee lähes poikkeuksetta voimakas positiivinen korrelaatio ja tilastollinen merkitsevyys. Ainoastaan muuttuja ROLvar5 poikkeaa joukosta siten, että sillä esiintyy järjestäen heikompaa positiivista korrelaatioita muiden muuttujien kanssa. Joka tapauksessa tämän korrelaatiotaulukon perusteella voidaan todeta, että lineaarinen regressioanalyysi useamman muuttujan mallilla sisältäen nämä oikeusvaltioindeksin muuttujat ei ole toteuttamiskelpoinen havaittavissa olevan multikollineaarisuuden vuoksi. 40 5.3 Global Preference Survey Aineiston kolmas merkittävä osa koostuu Falkin, Beckerin, Dohmen, Enken, Huffmanin ja Sunden (2018) keräämästä tutkimusaineistosta, joka kantaa nimeä ’’Global Preference Survey’’ (GPS). Kyseessä on empiirinen tutkimus, jossa on tutkittu ihmisten aikapreferenssejä, riskipreferenssejä, positiivista ja negatiivista vastavuoroisuutta, altruismia ja luottamusta. Tutkimus koostuu noin 80,000 ihmisestä ja 76 maasta. Tässä tutkielmassa hyödynnän kyseisen aineiston maakohtaista aggregaattidataa niiden maiden osalta, jotka sisältyvät EKP:n aineistoihin. Maiden aggregaattidata muodostuu maille määritetyistä kertoimista koskien edellä mainittuja erilaisia preferenssejä. Maat saavat tutkimuksen perusteella sekä positiivisia että negatiivisia kertoimia näille preferensseille välillä -1 ja 1. Syy on se, että 0 on asetettu edustamaan niin sanottua globaalia keskiarvoa. Näin ollen lähdeaineistossa maita vertaillaan globaaliin keskiarvoon ja osassa maista vaikkapa kärsivällisyyden preferenssi on joko matalampi tai korkeampi kuin tämä edellä mainittu keskiarvo. Jotta tämän aineiston sisältämät muuttujat olisivat helpommin ymmärrettäviä, käyn lyhyesti läpi jokaisen muuttujan sisällön ja sen, mistä nämä kunkin maan saamat arvot ovat oikein peräisin. Havainnollistan näitä selittäviä muuttujia taulukolla sekä avaamalla niitä myös sanallisesti. TAULUKKO 5 Tutkielmassa hyödynnetyn GPS aineiston muuttujat ja niiden sisältö. Muuttuja Sisältö Kärsivällisyys - Intertemporaalinen valintasarja portaikkomenetelmällä. - Itsearviointi: valmius odottamiseen Luottamus - Itsearviointi: Kanssaihmisillä on vain hyviä aikomuksia (Likert asteikko, 0-10) Riskinottohalukkuus - Arpajaisten valintasarja portaikkomenetelmällä. - Itsearviointi: Yleinen valmius ottaa riskejä Negatiivinen vastavuoroisuus - Itsearviointi: Valmius kostaa - Itsearviointi: Valmius rankaista itseensä kohdistuneesta vääryydestä. - Itsearviointi: Valmius rankaista toisiin kohdistuneesta vääryydestä Positiivinen vastavuoroisuus - Vastalahja avunsaannista - Itsearviointi: Valmius tehdä vastapalvelus 41 Altruismi - Lahjoituspäätös - Itsearviointi: Valmius lahjoittaa hyvien päämäärien edistämiseen Aineiston muuttujista kärsivällisyys, luottamus ja riskinottohalukkuus lienevät kaikista ymmärrettävimmät sellaisinaan. Kärsivällisyyden muuttuja koostuu kahdesta kyselytutkimuksen kysymyksestä, joista toinen on luonteeltaan kvantitatiivinen ja toinen kvalitatiivinen. Kvantitatiivinen kysymys, eli intertemporaalinen valintasarja portaikkomenetelmällä koostuu viidestä valintatilanteesta, joissa vastaajan tulee valita heti tai 12 kuukauden päästä saatavan taloudellisen hyödyn välillä. Intertemporaalisella valinnalla tarkoitetaan kuluttajan kulutuksen valintaa ja allokointia yli ajan eri ajanjaksoille. Välitön taloudellinen hyöty pysyy läpi valintasarjan vakiona, mutta 12 kuukauden päästä tarjottava hyöty joko kasvaa tai pienentyy riippuen vastaajan edellisistä valinnoista. Kvalitatiivinen kysymys sitä vastoin on yksinkertaisesti ’’Kuinka valmis olisit luopumaan tänään jostain sinulle hyödyllisestä, jotta voisit hyötyä siitä enemmän tulevaisuudessa?” Tähän vastausasteikko oli 11 pykäläinen Likert-asteikko. (Falk ym., 2018.) Likert-asteikolla tarkoitetaan erilaisia asenteita ja vastaajien suhtautumista mittaavaa asteikkoa, joka järjestää vastaajat samanmielisyyden mukaan. Luottamusmuuttuja perustuu yksinkertaisesti vain yhteen kvalitatiiviseen kysymykseen. Kuten taulukossa mainittu, tämä väittämä oli ’’Kanssaihmisillä on vain hyviä aikomuksia’’ ja tähän vastattiin Likert-asteikolla 0-10, jossa 0 edustaa täydellistä epäluottamusta kanssaihmisten hyviin aikomuksiin ja 10 täydellistä luottamusta siihen, että kanssaihmiset omaavat vain hyviä aikomuksia. (Falk ym., 2018.) Riskinottohalukkuuden muuttuja koostuu kahdesta kysymyksestä, joista toinen on luonteeltaan kvantitatiivinen ja toinen kvalitatiivinen. Kvantitatiivinen mittari on toteutukseltaan hyvin samankaltainen kuin kärsivällisyyden kohdalla. Kyseessä oli vastaajan mahdollisuus osallistua joko arpajaisiin tai saada varmuudella erilaisia rahasummia. Arpajaisissa oli aina yhtäläiset mahdollisuudet voittaa tai olla voittamatta summa x rahaa, ja tämä arpajaispalkinto pysyi läpi valintasarjan vakiona. Varmuudella saatava rahasumma y joko kasvoi tai pieneni riippuen vastaajan edellisistä valinnoista. Kvalitatiivinen riskinottohalukkuuden mittari perustui kysymykseen koskien vastaajan yleistä valmiutta ottaa riskejä ja vastausasteikko oli 11 portainen Likert-asteikko. (Falk ym., 2018.) Negatiivinen ja positiivinen vastavuoroisuus käsitteinä sitä vastoin voivat olla hankalampia ymmärtää intuitiivisesti, mutta näidenkin mittareiden sisältö avaa näiden preferenssien luonnetta hyvin. Negatiivisen vastavuoroisuuden muuttuja koostuu kolmesta kysymyksestä, jotka kaikki ovat itsearviointeja ja siten luonteeltaan kvalitatiivisia. Kysymyksissä pyydettiin vastaajaa arvioimaan asteikolla 0-10 omaa valmiuttaan kostaa, rankaista itseensä kohdistuneesta vääryydestä ja rankaista toiseen kohdistuneesta vääryydestä. Positiivisen vastavuoroisuuden muuttuja koostuu kahdesta kysymyksestä, joista ensimmäinen on luoteeltaan kvantitatiivinen ja toinen kvalitatiivinen. Ensimmäisessä kysy- 48 TAULUKKO 9 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selittävinä muuttujina ovat perintöja varallisuusvero sekä erikseen että yhdessä, ja selitettävänä muuttujana on kotitalouksien keskivarallisuus. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Perintövero 88.34*** 67.02** (0.002) (0.026) Varallisuusvero 103.1*** 85.27*** (0.000) (0.001) Vakio 135.3*** 184.5*** 135.3*** (0.000) (0.000) (0.000) N 61 61 61 R2 0.116 0.148 0.210 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Taulukosta 9 voimme tehdä tutkimukseni kannalta ensimmäiset keskeiset havainnot. Näyttäisi siltä, että perintöverolla ja varallisuusverolla olisi huomattavaa positiivista korrelaatio suhteessa kotitalouksien keskivarallisuuteen. Mallista 1 voimme tulkita, että niissä maissa joissa perintövero on voimassa, on myös noin 88 tuhatta euroa korkeampi kotitalouksien keskivarallisuus. Tulos on parvon perusteella tilastollisesti merkitsevä ja mallin selitysaste on 0.116, eli malli kykenee selittämään noin 12 prosenttia kotitalouksien keskivarallisuudessa havaitusta vaihtelusta. Malli 2 kuvaa pelkästään varallisuusveron vaikutusta ja tuloksen perusteella näyttäisi, että varallisuusveron voimassaolo johtaa noin 103 tuhatta euroa korkeampaan kotitalouksien keskivarallisuuteen. Tämäkin tulos on p-arvon perusteella tilastollisesti merkitsevä ja mallin selitysaste tällä kertaa on 0.148. Malli 3 pitää sisällään selittävinä muuttujina sekä perintöettä varallisuusveron. Molempien selittävien muuttujien huomattava positiivinen korrelaatio kotitalouksien keskivarallisuuden kanssa säilyy, joskin hieman heikentyy malleista 1 ja 2. Varallisuusveron kohdalla tulos säilyy tilastollisesti merkitsevänä, mutta perintöveron osalta tulos on nyt tilastollisesti melkein merkitsevä. Malli 3 tuloksineen osoittaa, että selittävien muuttujien välillä ei vallitse kovin mainittavaa keskinäistä korrelaatiota, eli multikollineaarisuutta, ja mallin selitysaste on näistä kolmesta selkeästi korkein, 0.210. Toisin sanoen malli kykenee selittämään 21 prosenttia havaitusta vaihtelusta kotitalouksien keskimääräisessä varallisuudessa. 49 TAULUKKO 10 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selittävinä muuttujina ovat perintöja varallisuusvero sekä erikseen että yhdessä, ja selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Perintövero 52.27*** 39.96*** (0.000) (0.005) Varallisuusvero 59.83*** 49.23*** (0.000) (0.004) Vakio 64.21*** 93.57*** 64.21*** (0.000) (0.000) (0.000) N 61 61 61 R2 0.131 0.162 0.233 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Oheisessa taulukossa 10 selitettävänä muuttujana on maakohtaisen kotitalouksien keskivarallisuuden sijaan kotitalouksien mediaanivarallisuus. Tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin keskivarallisuuden kohdalla, joskin ehkä vielä vahvempia. Mallista 1 voidaan tulkita, että perintöveron voimassaolo tarkoittaa noin 52 tuhatta euroa korkeampaa kotitalouksien nettovarallisuuden mediaania. Tällöin mallin selitysaste on 0.131. Mallista 2 näemme yhtälailla, että varallisuusveron voimassaolo maassa tarkoittaisi noin 60 tuhatta euroa korkeampaa kotitalouksien nettovarallisuuden mediaania. Mallin selitysaste on 0.162. Mallissa 3 mukana ovat jälleen molemmat selittävät muuttujat ja tällä kertaa sekä perintöveron että varallisuusveron vaikutukseen liittyvät tulokset säilyvät tilastollisesti merkitsevinä. Muutoinkin taulukon 10 kaikki tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä ja siten erittäin valideja. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei näistä korrelaatioja regressiotestien tuloksista tulisi suorilta käsin vetää johtopäätöstä, että perintöveron tai varallisuusveron voimassaolo itsessään johtaisi maan kotitalouksien korkeampaan keskimääräiseen keskivarallisuuteen tai mediaanivarallisuuteen. Olisi intuitiivisesti ehkä varsin vaikeaa selittää, että näiden verojen voimassaolo johtaisi kotitalouksien korkeampaan varallisuuden tasoon. Toki jos olettaisimme tilanteen olevan sellainen, että resurssit – eli tässä tapauksessa varallisuus – olisivat lähtötilanteessa allokoituneet epäoptimaalisesti ja valtio verotuksella ja verotuottojen uudelleen jakamisella onnistuisi jakamaan varallisuutta tehokkaammin, niin tällöin tämä tulos olisi uskottava ja syy-seuraussuhde nähtävissä. Nämä tulokset kuitenkin tuovat näkyväksi sen tosiasian, että maissa, joissa on korkeampi kotitalouksien keskimääräinen varallisuus, todennäköisesti on myös voimassa perintövero ja mahdollisesti myös varallisuusvero. Tätä tulkintaa vahvistaa STATA:n tuottamat keskiarvot perintöverolla ja ilman sitä. Perintöveroa keräävien maiden kotitalouksien keskimääräisen varallisuuden keskiarvo oli noin 311,5 tuhatta euroa, kun taas perintöveroa keräämättömien maiden keskiarvo oli 157,8 tuhatta euroa. Ero on varsin huomattava, joskin aineistoon liittyvistä 50 rajoituksista johtuen observaatioiden, eli tässä tapauksessa maiden määrä on vähäinen. Aineistosta 17 maassa kerättiin perintöveroa ja viidessä ei. Tästä huolimatta huomio on silmiinpistävä ja asiaankuuluvasti se herättää monia kiinnostavia kysymyksiä varallisuuden ja perintöveron välisestä suhteesta. Tässä tapauksessa uskaltaisinkin esittää, että tutkimukseni selitettävien muuttujien ja näiden edellä käsiteltyjen selittävien muuttujien välillä vallitsee todennäköisemmin lähtökohtaiseen tutkimusasetelmaani nähden käänteinen syyseuraussuhde. Tällöin siis kotitalouksien nettovarallisuuden keskiarvot ja mediaanit selittäisivät perintöja varallisuusveroa. Kuten aiemmin perintöveroa käsittelevässä osiossa tuotiin esille, eräs perintöja lahjaveroon liittyvä kritiikki koski verojen toteuttamisen kustannuksia suhteessa näiden tuottoon. Veron tulee olla ennen kaikkea kannattava toteuttaa, riittävän poliittisen kannatuksen lisäksi. Jos maa ja sen kansalaiset ovat verrattain köyhiä, ei veropohjan laajentamisella perintöihin ja siten erääseen kotitalouksien varallisuuden muotoon ole taloudellisia perusteita. Voi hyvin olla, että tällöin myös poliittinen kannatus kyseiselle verolle olisi kovin vähäistä. Tästä johtuen olisi varsin loogista ajatella, että kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuden ja perintöveron suhde toimisi toiseen suuntaan kuin alkuperäinen kysymyksenasetteluni asiaa lähestyi. Maan kotitalouksien varallisuus voi olla merkittävä tekijä sille, että maassa on voimassa perintövero muodossa tai toisessa. Ei niin, että perintövero vaikuttaisi maan kotitalouksien varallisuuteen. Varallisuusveron osalta asia ei ehkä olekaan niin selkeä, sillä valtaosa aineistoon sisältyvistä maista on jossain vaiheessa luopunut varallisuusverosta tai ei ole koskaan sitä edes perinyt. Tähän on voimakkaasti osaltaan saattanut vaikuttaa varallisuusveroon liittyvät haitalliset yksilöiden käytöksessä tapahtuvat muutokset, veron keräämiseen liittyvät tiedolliset ja tekniset haasteet sekä mahdollisesti myös veron keräämisen kustannukset. Jos kuitenkin oletamme, että varallisuustiedot olisivat vuosittain kerättävissä ja niihin ei liittyisi epätarkkuuksia tai veron myötä ei harjoitettaisi minkäänlaista veron välttelyä tai varallisuuden piilottamista, olisivat veron kustannukset määräävässä asemassa. Tällöin olisi loogista ajatella, että kannuste veron toimeenpanolle kasvaisi kotitalouksien keskivarallisuuden ja mediaanivarallisuuden myötä. Tämän pohdinnan pohjalta päädyin lopulta suorittamaan logistiset regressioanalyysit, joissa selitettävinä muuttujina olivatkin itse perintöja varallisuusvero, ja selittävinä muuttujina kotitalouksien keskija mediaanivarallisuus. Logistista regressioanalyysia on tässä tapauksessa sovellettava siksi, että perintöja varallisuusvero eivät ole jatkuvia muuttujia, vaan binaarisia ja saavat näin ollen joko arvon 0 tai 1. Tässä tutkielmassa 0 tarkoittaa sekä perintöettä varallisuusveron kohdalla sitä, ettei kyseistä veroa peritä. Arvo 1 taas kuvaa sitä, että kyseinen vero on maassa voimassa. Logistisen regressioanalyysin tarkoitus onkin tässä tapauksessa laskea todennäköisyys sille, että selitettävä muuttuja saa arvon 1. Kyseiset logistiset regressiot ovat luettavista taulukoista 11 ja 12. 51 TAULUKKO 11 Logistisen regressioanalyysin tulokset, kun selittävinä muuttujina ovat kotitalouksien keskija mediaanivarallisuus ja selitettävänä muuttujana perintövero. (1) (2) Perintövero Perintövero Keskivarallisuus 0.0103** (0.015) Mediaanivarallisuus 0.0268*** (0.004) _cons -0.483 -0.966 (0.487) (0.188) N 61 61 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Taulukosta 11 voimme päätellä, että kotitalouksien maakohtaisilla keskija mediaanivarallisuuksilla on selitysvoimaa sen suhteen, onko maassa voimassa perintövero. Keskivarallisuuden suhde perintöveroon on positiivisesti korreloitunut ja tulos on tilastollisesti melkein merkitsevä. Kotitalouksien maakohtaisen mediaanivarallisuuden positiivinen korrelaatio suhteessa perintöveroon on näistä kuitenkin vahvempi ja tulos on tällöin tilastollisesti merkitsevä. TAULUKKO 12 Logistisen regressioanalyysin tulokset, kun selittävinä muuttujina ovat kotitalouksien keskija mediaanivarallisuus ja selitettävänä muuttujana varallisuusvero. (1) (2) Varallisuusvero Varallisuusvero Keskivarallisuus 0.00960*** (0.000) Mediaanivarallisuus 0.0162*** (0.002) Vakio -3.668*** -3.362*** (0.000) (0.000) N 61 61 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Miltä logistisen regressioanalyysin tulokset sitten näyttävät varallisuusveron kohdalla? Edelleen vaikuttaisi taulukon 12 perusteella siltä, että kotitalouksien maakohtaisen keskivarallisuuden ja mediaanivarallisuuden suhde varallisuus- 52 veroon on positiivinen. Toisin sanoen kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuden kasvu vaikuttaa positiivisesti sen todennäköisyyteen, että maassa on voimassa varallisuusvero. Tällä kertaa sekä keskiettä mediaanivarallisuuden osalta tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä. Toisaalta on kuitenkin todettava, että myös varallisuusveron kohdalla kotitalouksien mediaanivarallisuuden positiivinen korrelaatio näyttäisi olevan voimakkaampi. Edeltävät logistisen regressioanalyysin kautta tuotetut tulokset siis vahvistavat hypoteesiani siitä, että kotitalouksien keskija mediaanivarallisuudella olisi vaikutusta siihen, että maassa on voimassa perintötai varallisuusvero. Tämä vaikutus näyttäisi olevan positiivinen, eli kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuden kasvu näyttäisi kasvattavan perintöja varallisuusveron voimassaolon todennäköisyyttä maassa. Mutta kuinka suuri tämä vaikutus sitten tosiasiallisesti on? Tätä varten meidän täytyy laskea marginaalivaikutukset kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksille. Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon selittävässä muuttujassa tapahtuva yhden yksikön muutos vaikuttaa selitettävän muuttujan toteutumisen todennäköisyyteen. Tässä tapauksessa on siis kyse siitä, kuinka paljon tuhannen euron kasvu kotitalouksien keskitai mediaanivarallisuudessa lisää perintötai varallisuusveron perimisen todennäköisyyttä. Seuraavissa taulukoissa 13 ja 14 on esitetty STATA:lla lasketut marginaalivaikutukset kun kotitalouksien keskitai mediaanivarallisuus kasvaa tuhannella eurolla. TAULUKKO 13, logistisen regressioanalyysin marginaalivaikutukset ja näiden keskivirheet laskettuna kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksille, kun selitettävänä muuttujana oli perintövero. Muuttuja Marginaalivaikutus Keskivirhe Keskivarallisuus 0,0015** 0,0005 Mediaanivarallisuus 0,0037*** 0,001 *= p < 0.10 **= p < 0.05 ***= p< 0.01 TAULUKKO 14, logistisen regressioanalyysin marginaalivaikutukset ja näiden keskivirheet laskettuna kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksille, kun selitettävänä muuttujana oli varallisuusvero. Muuttuja Marginaalivaikutus Keskivirhe Keskivarallisuus 0,0013*** 0,0004 Mediaanivarallisuus 0,0021*** 0,0007 *= p < 0.10 **= p < 0.05 ***= p< 0.01 Oheisia taulukoissa 13 ja 14 esitettyjä marginaalivaikutuksia voimme tulkita seuraavasti. Kotitalouksien keskivarallisuuden kasvaessa yhdellä yksiköllä, eli tässä tapauksessa tuhannella eurolla, kasvaa perintöveron perinnän todennä- 53 köisyys 0,15 prosenttia. Kotitalouksien mediaanivarallisuuden kohdalla yhden yksikön kasvu kasvattaa perintöveron perinnän todennäköisyyttä 0,37 prosenttia. Varallisuusveron kohdalla vastaavasti yhden yksikön kasvu kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksissa johtaa 0,13 ja 0,21 prosentin kasvuun varallisuusveron perinnän todennäköisyydessä. Ensisilmäyksellä marginaalivaikutusten perusteella voi näyttää, että kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksien kasvulla on varsin pieni vaikutus käsiteltyjen verojen perinnän todennäköisyyteen. Tulos on kuitenkin hieman hämäävä, sillä varallisuuden kehitys ja kasvu voi yksikkömielessä olla ajassa paljon huomattavampaa ja kotitalouksien keskija mediaanivarallisuudet voivat kasvaa mittausajankohdasta toiseen jopa useita kymmeniä tuhansia euroja. Näin ollen esimerkiksi kotitalouksien mediaanivarallisuuden kasvu kymmenellä tuhannella eurolla kasvattaa perintöveron perinnän todennäköisyyttä 3,7 prosenttia. Kotitalouksien mediaanivarallisuuden kasvu sadalla tuhannella eurolla vastaavasti johtaisi tulosten mukaan 37 prosenttia kasvaneeseen perintöveron perinnän todennäköisyyteen. 6.2 Institutionaaliset tekijät Tarkastellaanpa seuraavaksi muutamien niin sanottujen institutionaalisten tekijöiden vaikuttavuutta euroalueen kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksiin. Tässä tutkimuksessa institutionaalisia selittäviä muuttujia edustavat oikeusvaltio-indeksin muuttujat, jotka mittaavat muun muassa korruption vähäisyyttä, hallinnon läpinäkyvyyttä, perusoikeuksia ja niiden toteutumista, järjestystä ja turvallisuutta, rikosoikeutta ja sääntelyn toteuttamista. Analyysi suoritetaan jälleen lineaarisella regressiomallin avulla. Selitettävä muuttuja on kotitalouksien keskivarallisuus ja selittäviä muuttujia on yhteensä kahdeksan, joista myös itse koko oikeusvaltio-indeksi muodostuu. Kuten aiemmin jo todettua, kyseiset muuttujat ja niiden kerroinestimaatit omaavat huomattavaa keskinäistä korrelaatiota ja se aiheuttaisi useamman muuttujan lineaarisessa regressioanalyysissa multikollineaarisuutta. Tämä rapauttaisi muuttujien kohdalla havaittavien tuloksien mahdollisia tilastollisia merkitsevyyksiä. Täten ainoa mielekkäitä ja analysoitavia tuloksia antava tapa on suorittaa lineaarinen regressioanalyysi siten, että kussakin mallissa on vain yksi selittävä muuttuja. 54 TAULUKKO 15 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selittävinä muuttujina ovat oikeusvaltio-indeksin muuttujat ja selitettävänä muuttujana on kotitalouksien keskivarallisuus. (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) Malli Malli Malli Malli Malli Malli Malli Malli ROLvar1 319.6*** (0.000) ROLvar2 365.1*** (0.000) ROLvar3 314.3*** (0.004) ROLvar4 514.6*** (0.000) ROLvar5 60.76 (0.778) ROLvar6 344.9*** (0.001) ROLvar7 276.8** (0.015) ROLvar8 395.8*** (0.000) Vakio -35.39 -60.68 -14.02 -194.3** 150.3 -37.72 11.93 -59.24 (0.575) (0.304) (0.848) (0.031) (0.404) (0.580) (0.878) (0.248) N 50 50 50 50 50 50 50 50 R2 0.146 0.188 0.119 0.190 0.002 0.165 0.092 0.187 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Oheisesta taulukosta 15 voimme välittömästi tehdä sen tulkinnan, että selittävien oikeusvaltio-indeksin muuttujien ja selitettävän kotitalouksien keskivarallisuuden välillä vallitsee jokaisessa mallissa merkittävä positiivinen korrelaatio. Tulokset ovat myös kauttaaltaan joko tilastollisesti merkitseviä tai tilastollisesti melkein merkitseviä. Ainoastaan mallissa 5 muuttujan ROLvar5 (järjestys ja turvallisuus) kohdalla ei havaita tilastollista merkitsevyyttä. Mainittava toki on, että R2-selitysasteet ovat kaikissa malleissa varsin maltillisia. Korkeimmat selitysasteet saavuttavat muuttujat ROLvar4 (perusoikeudet), ROLvar8 (rikosoikeus) ja ROLvar2 (korruption puuttuminen) kukin omaten noin 19 prosentin selitysasteen selitettävässä muuttujassa havaittavalle vaihtelulle. Kun samainen lineaarisen regressiomallin avulla toteutettava oikeusvaltio-indeksin muuttujien vaikutuksien tarkastelu suoritetaan selittäen kotitalo- 55 uksien mediaanivarallisuutta, tarina muuttuu tuloksien merkityksellisyyden osalta varsin perustavanlaatuisesti. Mallien selittäviä muuttujia koskevat tulokset menettävät tilastollisen merkitsevyyden lähes kokonaan. Samaten mallien selitysasteet muuttuvat erittäin vaatimattomiksi. Tilastollisesti melkein merkitseviä tuloksia saavat muuttujat ROLvar4 (perusoikeudet) ja ROLvar8 (rikosoikeus). Tilastollisesti suuntaa antavan tuloksen saa muuttuja ROLvar2 (korruption puuttuminen). (Liite 1) Huomionarvoista toki on, että kyseessä ovat samat muuttujat, jotka kotitalouksien keskivarallisuutta selitettäessä omasivat korkeimmat selitysasteet. Havainnollistetaan instituutioiden kehittyneisyyden ja laadun välistä suhdetta kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuteen vielä pistekuvioin ja niihin sovitetun regressiosuoran avulla. En kuitenkaan tuota pistekuviota näistä jokaisesta oikeusvaltio-indeksin muuttujasta, sillä kuten todettua, ne ovat lähes kaikki todella voimakkaasti korreloituneita keskenään. Siksipä tuotan pistekuviot koko kokonaisuuden kattavasta oikeusvaltio-indeksistä ja selitettävistä muuttujista. Y-akseli kuvaa kotitalouksien nettomääräistä keskija mediaanivarallisuutta tuhansissa euroissa ja X-akseli kuvaa oikeusvaltio-indeksiä. Vaaleansininen regressiosuora kuvioiden keskellä kuvaa mallin regressiokerrointa, joka hahmottaa riippumattoman muuttujan yhteyttä riippuvassa muuttujassa tapahtuvaan vaihteluun. (Tilastokeskus 2024.) Tällaisten pistekuvioiden tarkoitus on auttaa mahdollisten säännönmukaisuuksien hahmottamisessa havainnoissa ja pisteparven muodosta sekä havaintopisteiden sijoittumisesta kuvioon pystytään tekemään päätelmiä mahdollisesta yhteydestä muuttujien välillä. 56 KUVIO 2 pystyakseleilla kotitalouksien keskivarallisuus ja mediaanivarallisuus. Vaaka-akselilla oikeusvaltio-indeksi. Oheisessa kuviossa 2 esitetyt pistekuviot havainnollistavat visuaalisesti lineaarisen regressioanalyysin tuloksia ja vahvistavat niistä tehtyjä oletuksia. Silloin kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien nettomääräinen keskivarallisuus, on pistekuviosta havaittavissa jonkinasteista lineaarista yhteyttä. Näin, vaikka pistekuvio onkin varsin hajanainen ja merkittävä osa havainnoista on hyvin kaukana kuvioon sovitetusta regressiosuorasta. Mediaanivarallisuuden kohdalla pistekuvion hajanaisuus on vieläkin voimakkaampaa ja muuttujien välillä ei voida ainakaan tämän otoksen perusteella olettaa olevan lineaarista yhteyttä. 6.3 Kulttuuri ja yhteiskunnallisten näkemykset Tutkielmani seuraava kysymys liittyy kulttuuriin ja arvoihin, ja näiden mahdolliseen merkitykseen kotitalouksien maakohtaisten keskija mediaanivarallisuuksien takana. EVS:n vuoden 2017 kyselytutkimuksesta STATA:lla tuottamani maakohtaiset keskiarvot antavat välineen tarkastella kulttuuriin ja arvoihin liittyviä eroavaisuuksia ja näiden välistä suhdetta maittain havaittaviin varallisuuden tasoihin. EVS:n kysymyspatteristo on erittäin laaja ja siksi koin helpoimmaksi seuloa ensiksi sieltä mukaan aineistoon sellaiset muuttujat, jotka voisivat olla tutkimukseni kannalta relevantteja, mielenkiintoisia ja hyödyllisiä havaintoja tuottavia. Tällaisia kysymystyyppejä olivat uskontoon ja uskonnollisuuteen, työorientoituneisuuteen ja yhteiskunnallisiin näkemyksiin liittyvät kysymykset. Ensimmäiseksi tarkastelin työorientoituneisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ajatus tämän tarkastelun takana on, että työorientoituneisuudella, halulla tehdä työtä ja ansaita oma elantonsa oman taloudellisen hyvinvoinnin eteen voisi intuitiivisesti ajatellen olla myös positiivinen merkitys kotitalouden varallisuudelle. Tällaisia väittämiä EVS:n aineistossa oli kolme. Näistä ensimmäinen (C038) oli ’’Ihmiset jotka eivät tee työtä, muuttuvat laiskoiksi’’. Toinen (C039) oli ’’Työ on velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan’’ ja kolmas (C041) ’’Työn pitäisi aina tulla ensin, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän vapaa-aikaa’’. Näihin väittämiin vastaajien oli mahdollista vastata väliltä 1-4 siten, että 1 tarkoittaa täysin samaa mieltä olemista väittämän kanssa ja 4 olemista täysin eri mieltä väittämän kanssa. 57 TAULUKKO 17 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien keskivarallisuus ja selittävinä muuttujina yhteiskunnan työorientoituneisuutta kuvaavia muuttujia. (1) (2) (3) (4) Malli Malli Malli Malli C038 103.2*** 141.6*** (0.000) (0.000) C039 -97.68** -189.5*** (0.032) (0.000) C041 38.55 20.23 (0.231) (0.560) Vakio -74.83 391.1*** 55.61 212.8** (0.174) (0.000) (0.546) (0.023) N 49 49 49 49 R2 0.206 0.081 0.024 0.452 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Taulukosta 17 voimme lukea tuloksia liittyen työorientoituneisuutta kuvaavien muuttujien kykyyn selittää kotitalouksien maakohtaista keskivarallisuutta. Mallista 1 voimme tulkita, että muuttujan C038 arvon kasvu on positiivisesti korreloitunut kotitalouksien keskivarallisuuden kasvun kanssa tuloksen ollessa myös tilastollisesti merkitsevä. Kuten todettua, tässä tapauksessa selittävien muuttujien arvon kasvu tarkoittaa erimielisyyden kasvua esitetyn väittämän kanssa. Näin ollen mitä vähemmän yhteiskunnassa ajatellaan työn tekemättömyyden laiskistavan ihmistä, sitä korkeampi kotitalouksien keskivarallisuuden taso maassa on. Mallista 2 voimme tulkita, että muuttuja C039 on negatiivisesti korreloitunut kotitalouksien keskivarallisuuden kanssa, mutta tällä kertaa tulos jää tilastollisesti melkein merkitseväksi. Tällöin voimme tulkita, että erimielisyyden kasvu väittämän ’’työ on velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan’’ kanssa on yhteydessä alhaisempaan kotitalouksien keskivarallisuuden tasoon. Näiden edellä esitettyjen muuttujien tilastollinen merkitsevyys pysyy ennallaan tai nousee entisestään mallissa 4 samalla kun muuttuja C041 ei saavuta tilastollista merkitsevyyttä missään mallissa jossa se on selittävänä muuttujana. Todettakoon vielä lisäksi, että selitettäessä kyseisillä yhteiskunnan työorientoituneisuutta kuvaavilla muuttujilla kotitalouksien nettomääräistä mediaanivarallisuutta, saa muuttuja C038 positiivisesti tilastollisesti merkitsevän tuloksen sekä yhden että useamman selittävän muuttujan malleissa (Liite 2).muutoinkin tulokset ovat hyvin identtisiä taulukon 17 tuloksiin nähden. Havainnollistetaan edeltävän taulukon 17 tuloksia pistekuvioiden ja niihin sovitettujen regressiosuorien avulla. Y-akseli kuvaa kotitalouksien nettovarallisuuden keskiarvoa tuhansissa euroissa ja X-akseli taas kuvaa selittäviä muuttujia C038, C039 ja C041. Kuvioissa pyritään siis selittämään vaihtelua kotitalouk- 64 TAULUKKO 22 Lineaarisen regressiomallin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien keskivarallisuus ja selittävinä muuttujina preferensseihin liittyviä muuttujia. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 Malli 5 Malli 6 Kärsivällisyys 105.7*** (0.000) Luottamus -25.16 (0.672) Riskinottohalukkuus 84.95** (0.035) Negatiivinen vastavuoroisuus 7.975 (0.823) Positiivinen vastavuoroisuus 147.2*** (0.000) Altruismi 157.7*** (0.000) Vakio 165.4*** 186.6*** 200.3*** 184.6*** 189.5*** 217.9*** (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) N 38 38 38 38 38 38 R2 0.351 0.006 0.078 0.001 0.222 0.382 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Heti ensimmäiseksi voimme huomata, että siinä missä kärsivällisyys osoittautui vahvasti korreloituneeksi henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen kanssa, niin on se sitä myös kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden osalta. Yllä esitetty taulukko 22 osoittaa hyvin vahvaa korrelaatiota ja tilastollista merkitsevyyttä näiden kahden muuttujan välillä. R2-selitysasteen osalta voimme todeta, että pelkästään kärsivällisyyden preferenssillä kotitalouksien keskivarallisuutta selitettäessä mallin selityskyky on noin 35 prosenttia. Riskinottohalukkuus näyttäisi myös mallin 3 perusteella olevan positiivisesti korreloitunut kotitalouksien keskimääräisen nettovarallisuuden kanssa, mutta tulos jää tilastollisesti melkein merkitseväksi ja R2-selitysasteen perusteella muuttujan selityskyky yksistään on vain vajaa kahdeksan prosenttia. Suurin ero Falk ym. (2018) tutkimuksen havaintoihin nähden nousee esiin negatiivisen vastavuoroisuuden merkitystä tarkasteltaessa. Suorittamani regression perusteella negatiivisella vastavuoroisuudella ei olisi juurikaan vaikutusta kotitalouksien nettomääräiseen keskivarallisuuteen ja tulos ei myös omaa minkäänlaista tilastollista merkitsevyyttä. Positiivisen vastavuoroisuuden osalta tilanne onkin aivan päinvas- 65 tainen. Positiivinen vastavuoroisuus on voimakkaasti korreloitunut kotitalouksien keskimääräisen nettovarallisuuden kanssa ja tuloksen osalta vallitsee tilastollinen merkitsevyys. Sama voidaan myös todeta altruismin kohdalla, jonka positiivinen korrelaatio kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden kanssa on huomattavaa ja tulos myös tilastollisesti merkitsevä. KUVIO 5 Pistekuviot esittävät preferenssejä kuvaavien riippumattomien muuttujien välistä yhteyttä maittain esiintyviin kotitalouksien nettovarallisuuksien keskiarvoihin. Havainnollistetaan taulukossa 22 suoritettuja yhden selittävän muuttujan regressioanalyysejä vielä pistekuvioilla ja niihin sovitetuilla regressiosuorilla. Kuten kuvion 5 kuviojoukosta voimme nähdä, ei luottamuksen ja negatiivisen vastavuoroisuuden preferensseillä näytä olevan selityskykyä kotitalouksien nettomääräiselle keskivarallisuudelle. Regressiosuorat ovat hyvin vaakasuoria ja havainnot hyvin hajaantuneita. Sitä vastoin altruismilla, kärsivällisyydellä ja positiivisella vastavuoroisuudella näyttäisi myös pistekuvioiden perusteella olevan positiivista selityskykyä kotitalouksien keskivarallisuudelle. Varsinkin altruismin ja kärsivällisyyden kohdalla voidaan huomata, että aineiston havainnot sijoittuvat jokseenkin regressiosuoran lähistölle molemmin puolin ja kuvattavan preferenssin kertoimen kasvaessa myös kotitalouksien maakohtainen keskivarallisuus kasvaa. Tarkastellaan seuraavaksi sellaisten lineaaristen regressiomallien tuloksia, joissa kotitalouksien nettomääräistä keskivarallisuutta pyritään selittämään useammalla muuttujalla. Malli 1 sisältää kärsivällisyyden ja luottamuksen 66 muuttujat. Mallissa 2 näiden edellä mainittujen lisäksi regressioon on otettu mukaan riskinottohalukkuus. Mallissa 3 mukaan lisätään neljäntenä selittävänä muuttujana negatiivinen vastavuoroisuus. Näin muuttujien määrää lisätään mukaan regressioon aina malliin 5 asti, jossa selittävinä muuttujina ovat mukana kaikki preferenssejä kuvaavat muuttujat. TAULUKKO 23 Lineaarisen regressiomallin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien keskivarallisuus ja selittävinä muuttujina preferensseihin liittyviä muuttujia useamman selittävän muuttujan malleilla. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 Malli 5 Kärsivällisyys 106.5*** 133.1*** 158.3*** 102.6*** 94.91*** (0.000) (0.000) (0.000) (0.006) (0.008) Luottamus -32.59 -53.02 -53.43 -85.72** -58.55* (0.415) (0.208) (0.218) (0.012) (0.060) Riskinottohalukkuus -71.12* -148.9** 18.64 12.14 (0.054) (0.025) (0.821) (0.880) Negatiivinen vastavuoroisuus 56.20 -41.58 -38.11 (0.206) (0.424) (0.464) Positiivinen vastavuoroisuus 174.9*** 93.43 (0.000) (0.115) Altruismi 81.71* (0.063) Vakio 166.8*** 150.2*** 126.4*** 182.2*** 195.5*** (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) N 38 38 38 38 38 R2 0.362 0.390 0.412 0.637 0.674 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Oheisen taulukon 23 tuloksista voidaan todeta, että läpi kaikkien mallien kärsivällisyyden muuttujan positiivinen korrelaatio kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden kanssa on huomattavaa ja tulos säilyy kaikissa malleissa tilastollisesti merkitsevänä. Voimakkain vaikutus näyttäisi olevan mallissa 3, jossa selittävistä muuttujista puuttuu positiivinen vastavuoroisuus ja altruismi. Joka tapauksessa kärsivällisyyden preferenssin voidaan todeta näiden regressioiden perusteella olevan mainittavassa roolissa kotitalouksien keskivarallisuutta selitettäessä. 67 Toinen tilastollista merkitsevyyttä omaava muuttuja on luottamuksen preferenssi, joskin vain mallissa 4. Läpi kaikkien mallien luottamuksella näyttäisi olevan negatiivinen korrelaatio suhteessa kotitalouksien keskivarallisuuteen. Tämä negatiivinen korrelaatio on vahvimmillaan mallissa 4, jossa tulos on tilastollisesti melkein merkitsevä. Riskinottohalukkuus omaa tilastollisesti melkein merkitsevän tuloksen mallissa 3 osoittaen huomattavaa negatiivista korrelaatiota kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden kanssa. Riskinottohalukkuuden tilastollinen merkitsevyys ja negatiivinen korrelaatio selitettävän muuttujan kanssa kuitenkin katoavat kokonaan positiivisen vastavuoroisuuden ja altruismin malliin lisäämisen myötä. Positiivisella vastavuoroisuudella havaitaan mallin 4 perusteella merkittävä positiivinen korrelaatio kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden kanssa ja tulos on tilastollisesti merkitsevä. Mallissa 5 kuitenkin tämä tilastollinen merkitsevyys katoaa altruismin malliin lisäämisen myötä. Tähän syynä lienee näiden kahden muuttujan huomattava keskinäinen korrelaatio, jonka jo aiemmin luvussa 5 toin esille aineistoa esitellessäni. Kun taulukossa 22 toteutetut yhden selittävän muuttujan lineaariset regressioanalyysit suoritetaan selittäen kotitalouksien nettomääräistä mediaanivarallisuutta (Liite 5), ovat tulokset pitkälti hyvin samankaltaisia kuin kotitalouksien keskivarallisuutta selitettäessä. Kärsivällisyyden preferenssi on tilastollisesti merkitsevästi positiivisesti korreloitunut kotitalouksien mediaanivarallisuuden kanssa, mutta ehkei niin voimakkaasti kuin kotitalouksien keskivarallisuuden kanssa. Riskinottohalukkuudella on yksittäisenä selittävänä muuttujana positiivinen korrelaatio myös kotitalouksien mediaanivarallisuuden kanssa mutta korrelaatio on heikompi kuin keskivarallisuuden kohdalla ja tulos on ainoastaan tilastollisesti suuntaa antava. Voidaan siis todeta, että kotitalouksien mediaanivarallisuutta tarkasteltaessa edellä mainittujen preferenssien vaikutus on heikentynyt verrattaessa tuloksiin kotitalouksien keskivarallisuutta koskien. Ainoastaan positiivinen vastavuoroisuuden ja altruismin merkitykset ovat pysyneet hyvin samankaltaisina. Molemmat selittävät muuttujat ovat voimakkaasti positiivisesti korreloituneita kotitalouksien nettomääräisen mediaanivarallisuuden kanssa ja tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä. Todettakoon myös, että kotitalouksien nettomääräisistä mediaanivarallisuuksista ja maakohtaisista preferenssikertoimista toteutetut pistekuviot ja niihin sovitetut regressiosuorat näyttävät varsin samanlaisilta kuin kuviossa 5. Ainoat erot mainittavat erot löytyvät oikeastaan kärsivällisyyden, luottamuksen ja negatiivisen vastavuoroisuuden kohdalta. Kärsivällisyyden preferenssin regressiosuoran kulmakerroin on silmämääräisesti selkeästi pienempi kuin kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden kohdalla. Luottamuksen ja negatiivisen vastavuoroisuuden preferenssien regressiosuorat eivät myös ole enää lähestulkoon vaakasuoria, vaan niissä on havaittavissa selkeää kulmakerrointa. Luottamuksen preferenssin kohdalla regressiosuoran kulmakerroin on selkeästi negatiivinen ja negatiivisen vastavuoroisuuden kohdalla selkeästi positiivinen. 68 Kotitalouksien nettomääräiselle mediaanivarallisuudelle toteutetuista useamman selittävän muuttujan regressioanalyyseistä (Liite 7) saadut tulokset kertovat hyvin samanlaista tarinaa kuin taulukossa 23 esitetyt tulokset koskien kotitalouksien nettomääräistä keskivarallisuutta. Kärsivällisyyden muuttuja säilyy edelleen läpi kaikkien mallien merkittävästi korreloituneena kotitalouksien keskimääräisen mediaanivarallisuuden kanssa ja muuttujan saama tulos on myös kaikissa malleissa tilastollisesti merkitsevä. Nämä tulokset edelleen vahvistavat havaintoa siitä, että kärsivällisyys näyttäisi olevan hyvin keskeisessä asemassa varallisuuden kertymisessä. Toinen tilastollista merkitsevyyttä läpi kaikkien mallien omaava muuttuja on luottamuksen preferenssi. Kaikissa malleissa luottamuksella näyttäisi olevan negatiivinen korrelaatio kotitalouksien mediaanivarallisuuden kanssa. Vahvin tämä negatiivinen korrelaatio on mallissa 4, jossa myös tulos on tilastollisesti merkitsevä. Muissa malleissa tämän muuttujan tilastollinen merkitsevyys on joko tilastollisesti melkein merkitsevää tai tilastollisesti suuntaa antavaa. Koska kärsivällisyyden preferenssi osoittautui läpi erilaisten lineaaristen regressiomallinnusten tilastollista merkitsevyyttä omaavaksi muuttujaksi, voidaan perustellusti syventää kyseiseen muuttujaan kohdistuvaa analyysia ja tutkia perusteellisemmin niitä varallisuuden kanavia, joiden kautta kärsivällisyys saattaisi vaikuttaa kotitalouksien varallisuuskehitykseen. Tämän vuoksi suoritan seuraavaksi yhden selittävän muuttujan lineaarisia regressioanalyysejä siten, että selittävä muuttuja on aina kärsivällisyyden preferenssi ja selitettävinä muuttujina ovat kotitalouksien rahoitusvarallisuuden osuudet kokonaisvarallisuudesta ja kotitalouksien osallistumisasteet rahastoihin, joukkovelkakirjoihin ja osakkeisiin. Ideaalia olisi ehkä ollut, että tutkimusaineistoon olisi pystytty lisäämään kotitalouksien rahoitusvarallisuuksien prosentuaaliset allokaatiot rahastoihin, joukkovelkakirjoihin, osakkeisiin ja pankkitalletuksiin, mutta EKP:n aineistot kärsivät niin merkittävistä puutteista näiden tietojen osalta, ettei niitä voitu tässä tutkimuksessa hyödyntää. Kotitalouksien osallistumisasteita koskevat tiedot eivät kärsineet lainkaan puuttuvista tai liian vähäisistä havainnoista, joten siksi ne valikoituivat omaan tutkimusaineistooni. 69 TAULUKKO 26: Lineaarisen regressiomallin tulokset, kun selitettävinä muuttujina ovat kotitalouksien rahoitusvarallisuuden osuus sekä kotitalouksien osallistumisasteet rahastoihin, joukkovelkakirjoihin ja osakkeisiin. (1) (2) (3) (4) Rahoitusvarallisuus Rahastot Velkakirjat Osakkeet Kärsivällisyys 10.39*** 13.62*** -0.775 7.694*** (0.000) (0.000) (0.453) (0.000) Vakio 13.28*** 6.307*** 2.702*** 5.677*** (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) N 38 38 38 38 R2 0.465 0.501 0.010 0.332 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 Taulukon 26 lineaaristen regressiomallien tuloksista voimme tehdä muutamia varsin merkittäviä johtopäätöksiä. Kärsivällisyyden preferenssillä näyttäisi olevan tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys kotitalouksien keskimääräisen rahoitusvarallisuuden kanssa. Eli toisin sanoen korkeamman kärsivällisyyden preferenssin kertoimen omaavissa maissa vaikuttaisi olevan myös korkeampi rahoitusvarallisuuden osuus kotitalouksien kokonaisvarallisuudesta. Kääntäen voidaan samalla todeta, että reaalivarallisuuden osuuden ja kärsivällisyyden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Merkittäviä havaintoja myös ovat, että kärsivällisyyden preferenssillä näyttäisi olevan positiivinen yhteys kotitalouksien osallistumisasteisiin sekä rahastojen että osakkeiden kohdalla. Erityisesti kotitalouksien rahastoihin osallistumisen kohdalla kärsivällisyyden preferenssin selityskyky on huomattava, sillä mallin R2–selitysaste on jopa 50 prosenttia selitettävässä muuttujassa havaittavasta vaihtelusta. Kuvion 7 pistekuviot vahvistavat lineaaristen regressiomallien tuloksia koskien kotitalouksien osallistumisasteita rahastoihin ja osakkeisiin. 70 KUVIO 7 Pistekuviot esittävät kärsivällisyyden preferenssin yhteyttä maittain esiintyviin kotitalouksien osallistumisasteisiin rahastoihin ja osakkeisiin. Tässä vaiheessa on hyvä hetki palata tutkielmassa hieman taaksepäin ja peilata näitä viimeisimpiä havaintoja olemassa olevaan varallisuuden teoriaan ja erityisesti pääomantuottoasteen merkitykseen siinä. Pääomantuottoasteen on todettu olevan tärkeä selitys sille, miksi pääomat kasautuvat empiirisesti havaitulla tavalla. Voimme myös todeta, että rahoitusvarallisuus – erityisesti rahastot ja osakkeet – yleisesti ottaen omaavat merkittävästi korkeamman pääomantuottoasteen kuin reaalinen varallisuus. Tutkielmani tulosten valossa näyttäisi varsin ilmeiseltä, että kärsivällisyyden preferenssi on positiivisessa yhteydessä kotitalouksien rahoitusvarallisuuden osuuteen näiden kokonaisvarallisuudesta ja kykenee myös selittämään kotitalouksien osallistumisastetta sekä rahastoihin että osakkeisiin. On toki myös myönnettävä, että tuloksien kautta ei voida todeta suoraa kausaaliyhteyttä tekijöiden välillä. Voi hyvinkin olla, että kärsivällisyyden määrä vaikuttaa moniin muihin kotitalouksien tekemiin päätöksiin, jotka sitten vastaavasti voivat johtaa edellä saamiini tuloksiin. Korkeamman kärsivällisyyden omaavat yksilöt voivat esimerkiksi kyetä sitoutumaan pidempään kestävään kouluttautumiseen suurempien elinkaariajan tulojen vuoksi. Toisaalta korkeamman kärsivällisyyden omaavat yksilöt voivat myös kyetä paremmin hillitsemään omaa kulutustaan ja olemaan säästäväisempiä sekä kauaskatseisempia oman taloudellisen selustan turvaten. Joten on hyvinkin mahdollista, että kärsivällisyys vaikuttaa säästämisasteeseen, josta siten seuraa myös korkeampi pääomantuottoaste. 71 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Olemme nyt tutustuneet viime aikojen varallisuuden kehitykseen ja jakautumiseen euroalueella, jonka jälkeen käsitelleet varallisuuden kertymiseen, jakautumiseen ja kasautumiseen liittyvää teoriaa. Näin olemme pala palalta askeltaneet kohti hieman tuntemattomampaa varallisuuden tutkimuksen osa-aluetta, eli verotuksen, instituutioiden, arvojen ja kulttuurin sekä maakohtaisesti ilmenevien preferenssien merkitystä varallisuuseroja ja varallisuuden kertymistä selittävinä tekijöinä. Suoritan nyt loppuyhteenvedon tutkielmalleni. Aloitan kokoamalla yhteen tutkimuksessani saavuttamia tuloksia ja analysoin niitä yksityiskohtaisemmin samalla verraten niitä aiemmin esittämiini tutkimuskysymyksiin. Päätän tämän osion lopulta tutkimukseni kriittiseen tarkasteluun liittyen sen mahdollisiin puutteisiin, ja esitän myös mahdollisia jatkotutkimuskysymyksiä ja -asetelmia tulevaa aiheen tiimoilta suoritettavaa tutkimusta ajatellen. 7.1 Tutkimuksen tulokset ja niiden analysointi Kuten sanottua, tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää verojen, instituutioiden, kulttuurin ja preferenssien mahdollisia vaikutuksia kotitalouksien maakohtaisiin keskimääräisiin keskija mediaanivarallisuuksiin. Aiempi aiheen tiimoilta suoritettu tutkimus on hyvin pitkälti omannut mikrotason pohjan, jossa erilaisin mallinnuksin on pyritty tuottamaan teorioita ja malleja, jotka soveltuisivat empiirisesti havaittuun varallisuuden jakautumiseen ja kasautumiseen. Yksilöiden välillä havaittavat eroavaisuudet näiden ominaisuuksissa on myös luonnollisesti nähty yhtenä malleissa mukana olevana selittäjänä, mutta edelleen mikrotason mallit eivät kehittymisestään huolimatta ole kyenneet aivan yksiselitteisesti antamaan vastausta siihen, että miksi empiirinen aineisto näyttää siltä kuin se näyttää ja miksi varallisuus kasautuu siten kuin on havaittu. Muun muassa Hugget (1996) on osoittanut, että hyvin perusmuotoisella elin- 72 kaarimallilla kyetään selittämään varallisuuden epätasa-arvoa kuvaavan Ginikertoimen muodostuminen, mutta varallisuuden kasautumista mallilla ei kyetä selittämään. Pikettyn (2014) huomio pääomantuottoasteen merkityksellisyydestä varallisuuden kasautumisessa pitkällä aikavälillä osoittautui varsin käänteentekeväksi hetkeksi varallisuuden teorian kehityksessä ja muun muassa Benhabib ja Bisin (2018) päätyivät muokkaamaan elinkaaripohjaista tasapainomallia siten, että siihen sisällytettiin myös pääomantuottoaste. Tämän kehitysaskeleen myötä mallilla kyettiin nyt paremmin selittämään myös empiirisesti havaittua pääoman kasautumista. Täydellinen malli ei silti vieläkään ole ja on hyvin mahdollista, että selittäviä tekijöitä on haettava enemmän makrotasolta ja vaikeammin mitattavista ja analysoitavista tekijöistä. Juuri näihin tekijöihin kohdistin pitkälti tässä tutkimuksessa mielenkiintoni ja tarkoitukseni oli osoittaa, että näistä tekijöistä voisi löytyä relevantteja olemassa olevasta varallisuuden teoriasta puuttuvia komponentteja. Eräs näistä puuttuvista komponenteista voisi olla kulttuuri ja yhteiskunnissa suhteellisen hitaasti muuttuvina esiintyvät arvot. Kulttuuri, arvot ja preferenssit ovat astuneet kuvaan taloudellista toimeliaisuutta selittävinä tekijöinä varsin myöhään ja niiden vaikutukseen liittyvä tutkimus on huomattavasti vähäisempää. Kiinnostus aihetta kohtaan on kuitenkin ollut koko 2000-luvun kasvussa. Kulttuurilla ja arvoilla on tutkimusten mukaan havaittu merkittäviä vaikutuksia taloudelliseen toimeliaisuuteen ja muun muassa esimerkiksi maiden bruttokansantuotteisiin. Näin ollen voisi olla hyvinkin luontevaa pohtia kulttuurin ja arvojen vaikutusta myös kotitalouksien varallisuuksien tasoissa havaittaviin eroavaisuuksiin. Eräs toinen kiinnostava tekijä voisi löytyä verotuksesta ja nimenomaan varallisuuteen kohdistuvasta sellaisesta. Tällainen vero on varallisuusvero ja nähdäkseni myös perintövero. Näiden mahdollisiin vaikutuksiin taloudellisessa toimeliaisuudessa ja varallisuuden kertymisessä en kovin paljon aiempaa tutkimusta löytänyt ja siksi olikin osaltaan mielenkiintoista tutkia aineistoni pohjalta kotitalouksien varallisuuden ja näiden verojen voimassaolon mahdollista suhdetta. Lähtökohtani tähän tarkasteluun oli tutkia, näyttäisikö perintöja varallisuusveron voimassaololla olevan vaikutusta maan kotitalouksien varallisuuteen. Voisi hyvinkin intuitiivisesti ajatella, että kyseiset verot voisivat vähentää varallisuuden kasautumista pienelle osa-joukolle väestön kotitalouksista ja mahdollisesti myös varallisuuden kertymistä laajemmin väestössä. Toisaalta on myös mahdollista, että vaikutusta ei ole lainkaan niinkään maakohtaisiin keskiarvoihin, jos vain kerätyistä veroista merkittävä osa jaetaan valtion toimesta uudelleen erilaisina tukina. Perintöja varallisuusveron osalta tutkimukseni tulokset antaisivat ymmärtää, että näiden verojen olemassaolo ei niinkään vähennä kotitalouksien nettomääräisiä keskija mediaanivarallisuuksia, vaan vaikuttaisivat olevan positiivisessa yhteydessä kotitalouksien varallisuuden kanssa. Toisin sanoen siellä missä perintöja varallisuusverot ovat voimassa, on myös korkeampi kotitalouksien varallisuuden taso. Tulos on täysin päinvastainen kuin alun perin olin intuitiivisesti ajatellut. Mutta kuten olen tuloksia raportoidessa jo maininnut, 73 näiden muuttujien välinen syy-seuraussuhde ei välttämättä toimikaan näin päin, että perintöja varallisuusvero selittäisivät kotitalouksien varallisuutta. Voikin olla, että kotitalouksien varallisuuden tasot selittävät sitä, onko maassa voimassa joko perintötai varallisuusvero, tai jopa nämä molemmat. Tätä testatakseni suoritin logistisen regressioanalyysin, jossa testasin maakohtaisten kotitalouksien keskija mediaanivarallisuuksien selitysvoimaa perintöja varallisuusveron perinnälle. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että nämä kykenevät selittämään tilastollisesti merkitsevästi todennäköisyyttä sille, että maassa on voimassa kyseiset verot. Perintöveron ollessa kyseessä marginaalivaikutus oli kotitalouksien mediaanivarallisuuden kohdalla noin 0,37 prosenttia. Eli kotitalouksien keskivarallisuuden kasvaessa tuhannella eurolla todennäköisyys perintöveron voimassa ololle maassa kasvaa yllä mainitun prosenttiosuuden verran. Vaikka vaikutus ei äkkiseltään näytä suurelta, niin asiaa voi tarkastella niin, että 10 tuhannen euron kasvu tarkoittaisi noin 3,7 prosenttia ja 50 tuhannen euron nousu noin 18,7 prosentin muutosta. Instituutioiden merkityksen ja vaikutuksien osalta tulokset olivat varsin selviä ja tutkimusta edeltävän intuitioni mukaisia. Tutkimuksessa käyttämäni WJP:n oikeusvaltio-indeksi ja sen kaikki osamuuttujat osoittautuivat lineaarisen regressioanalyysin perusteella positiivisesti korreloituneiksi kotitalouksien keskivarallisuuden kanssa. Tulokset olivat myös lähes kaikkien muuttujien osalta vähintään tilastollisesti melkein merkitseviä, mutta kuusi kahdeksasta muuttujasta omasi tilastollisesti merkitsevän tuloksen. Tämä tulos on varsin samansuuntainen aiemman instituutioiden merkitystä käsittelevän tutkimuksen kanssa, jossa instituutioiden kehittyneisyyden ja laadun on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä talouskasvun tai osakemarkkinoille osallistumisen kanssa. Siten ei ole varsinaisesti kovin yllättävää, että positiivinen yhteys löytyy myös kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuuden kanssa. Kotitalouksien nettomääräisen mediaanivarallisuuden kohdalla tarina ei yllättäen ollutkaan samankaltainen. Oikeusvaltio-indeksin muuttujista vain ROLvar4 (perusoikeudet) ja ROLvar8 (rikosoikeus) saivat tilastollisesti melkein merkitseviä tuloksia ja muuttuja ROLvar2 (korruption puuttuminen) tilastollisesti suuntaa antavan tuloksen. Tämä herättää kysymyksen, miksi kyseisen indeksin muuttujien tilastollinen merkitsevyys ja selityskyky ovat selkeästi heikompia kotitalouksien mediaanivarallisuuden kuin keskivarallisuuden kohdalla? Mainittavaa toki on, että kyseiset muuttujat antoivat korkeimmat selitysasteet myös kotitalouksien nettomääräistä keskivarallisuutta selitettäessä. Kulttuurin vaikutusta päädyin tutkimaan lopulta huomattavasti kapeammalla tavalla kuin olin tutkimustani aloittaessa ajatellut. Näin ollen kulttuuriin liittyvien tekijöiden tarkastelu tässä tutkimuksessa rajoittui kolmeen teemaan. Nämä olivat työorientoituneisuus, uskonnollisuus ja uskomukset sekä yhteiskunnalliset näkemykset. Näihin osa-alueisiin löytyi EVS:n aineistosta omat vaihtelevan kokoiset kysymysjoukot, joissa vastausasteikot olivat kussakin kysymysjoukossa yhteneväiset. Työorientoituneisuuden osalta kahdessa muuttujassa havaittiin tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota kotitalouksien nettomääräisen keskivarallisuu- 80 LIITTEET LIITE 1 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selittävinä muuttujina ovat oikeusvaltio-indeksin muuttujat ja selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus. (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) Malli Malli Malli Malli Malli Malli Malli Malli ROLvar1 85.15 (0.133) ROLvar2 97.22* (0.062) ROLvar3 78.42 (0.240) ROLvar4 162.2** (0.029) ROLvar5 -13.72 (0.912) ROLvar6 80.72 (0.210) ROLvar7 30.40 (0.651) ROLvar8 116.3** (0.016) Vakio 40.15 33.44 49.48 -21.54 114.7 47.27 82.39* 26.65 (0.345) (0.359) (0.288) (0.698) (0.267) (0.299) (0.088) (0.377) N 50 50 50 50 50 50 50 50 R2 0.031 0.040 0.022 0.056 0.000 0.027 0.003 0.048 p-arvot on esitetty sulkeissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 81 LIITE 2 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus ja selittävinä muuttujina yhteiskunnan työorientoituneisuutta kuvaavia muuttujia. (1) (2) (3) (4) Malli Malli Malli Malli C038 30.00*** 54.85*** (0.009) (0.000) C039 -40.49* -58.52*** (0.056) (0.004) C041 -12.74 -24.12 (0.382) (0.180) Vakio 11.86 175.1*** 118.7*** 157.7*** (0.660) (0.001) (0.007) (0.002) N 49 49 49 49 R2 0.091 0.072 0.014 0.297 p-arvot on esitetty sulkeissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 LIITE 3 Lineaarisen regressioanalyysin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus ja selittävinä muuttujina uskonnollisuuteen ja uskomuksiin liittyviä muuttujia (1) (2) (3) (4) (5) Malli Malli Malli Malli Malli F050 -22.88 -22.43 (0.332) (0.614) F051 -10.65 5.193 (0.824) (0.958) F053 -30.23 -170.0** (0.308) (0.034) F054 -9.410 203.2 (0.816) (0.162) Vakio 97.89*** 87.31*** 91.60*** 86.04*** 62.20* (0.000) (0.001) (0.000) (0.000) (0.051) N 49 49 49 49 49 R2 0.012 0.001 0.016 0.001 0.077 p-arvot on esitetty sulkeissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 82 LIITE 4 Lineaarisen regressiomallin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus ja selittävinä muuttujina on yhteiskunnallisia näkemyksiä kartoittavia muuttujia. (1) (2) (3) (4) (5) Malli Malli Malli Malli Malli E035 -22.07*** -12.43 (0.005) (0.111) E036 -3.410 8.831 (0.778) (0.281) E037 -4.384 -9.720** (0.326) (0.011) E039 38.19*** 37.29*** (0.000) (0.000) Vakio 204.0*** 99.84 105.4*** -66.96* 10.91 (0.000) (0.114) (0.000) (0.055) (0.872) N 49 49 49 49 49 R2 0.133 0.002 0.010 0.225 0.313 p-arvot on esitetty sulkeissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 83 LIITE 5 Lineaarisen regressiomallin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus ja selittävinä muuttujina on preferensseihin liittyviä muuttujia. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 Malli 5 Malli 6 Kärsivällisyys 30.85*** (0.004) Luottamus -26.51 (0.241) Riskinottohalukkuus 32.11* (0.073) Negatiivinen vastavuoroisuus 28.04* (0.073) Positiivinen vastavuoroisuus 70.98*** (0.000) Altruismi 67.47*** (0.000) Vakio 81.74*** 88.79*** 93.19*** 84.83*** 89.55*** 101.5*** (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) N 38 38 38 38 38 38 R2 0.158 0.038 0.059 0.080 0.273 0.369 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01 84 LIITE 6 Pistekuviot esittävät preferenssejä kuvaavien riippumattomien muuttujien välistä yhteyttä maittain esiintyviin kotitalouksien nettovarallisuuksien mediaaneihin. 85 LIITE 7 Lineaarisen regressiomallin tulokset, kun selitettävänä muuttujana on kotitalouksien mediaanivarallisuus ja selittävinä muuttujina preferensseihin liittyviä muuttujia useamman selittävän muuttujan malleilla. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 Malli 5 Kärsivällisyys 31.50*** 37.76*** 70.86*** 49.31*** 47.19*** (0.001) (0.001) (0.000) (0.001) (0.002) Luottamus -28.71* -33.51* -34.05** -46.53*** -39.02** (0.092) (0.057) (0.046) (0.003) (0.016) Riskinottohalukkuus -16.70 -118.9*** -54.11 -55.91 (0.316) (0.000) (0.122) (0.128) Negatiivinen vastavuoroisuus 73.84*** 36.03* 36.99* (0.000) (0.081) (0.089) Positiivinen vastavuoroisuus 67.62*** 45.09* (0.001) (0.095) Altruismi 22.59 (0.317) Vakio 82.94*** 79.05*** 47.73*** 69.30*** 72.97*** (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) (0.000) N 38 38 38 38 38 R2 0.202 0.210 0.405 0.582 0.597 p-arvot on esitetty suluissa. * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01