"Eikös kulttuuri ole kaikkea?" : raportti jyväskyläläisten 15-20-vuotiaiden nuorten kulttuuribarometritutkimuksen ryhmähaastatteluista

”Eikös kulttuuri ole kaikkea?” Miikka Pyykkönen, Emmi Villman, Miio Seppänen & Aino-Mari Uisma Raportti jyväskyläläisten 15–20-vuotiaiden nuorten kulttuuribarometritutkimuksen ryhmähaastatteluista ”Eikös kulttuuri ole kaikkea?” Raportti jyväskyläläisten 15-20-vuotiaiden nuorten kulttuuribarometritutkimuksen ryhmähaastatteluista Miikka Pyykkönen, Emmi Villman, Miio Seppänen & Aino-Mari Uisma YFI julkaisuja – YFI Publications YFI julkaisuja – YFI Publications 15 CC BY 4.0 2023 Jyväskylän yliopisto ISBN 978-951-39-9487-7 ISSN 2342-3366 Sisällysluettelo Raportin taustatutkimuksesta ... 5 Tutkimuksen aihe, tilaaja ja tarkoitus ... 5 Tutkimusryhmä ... 5 Raportin kirjoittajat ... 6 Tutkimuskysymykset ... 6 Tutkimuksen toteutus ... 7 Tutkittavien taustatiedot ... 9 Tutkimuksen tulokset ... 10 Omat vapaa-ajan harrastukset ... 10 Harrastusten henkilökohtainen merkitys ja hyvinvointivaikutukset ... 14 Mikä saa nuoren aloittamaan harrastamisen tai lopettamaan sen? ... 20 Harrastukset ja kaverisuhteet ... 26 Aikuisten merkitys harrastamiselle ... 28 Harrastushaaveet ... 32 Taideja kulttuuriharrastukset ... 34 Osallistuminen vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen ... 38 Jyväskylän kulttuuripalvelut: käyttö ja tuntemus ... 41 Jyväskylän kulttuuripalvelut: tyytyväisyys ja kehittämistoiveet ... 48 Johtopäätökset ... 54 Liitteet ... 57 5 Raportin taustatutkimuksesta Tutkimuksen aihe, tilaaja ja tarkoitus Tässä tilaustutkimuksessa tutkittiin teemahaastattelun keinoin jyväskyläläisiä 15-20-vuotiaita nuoria ja heidän kulttuuriharrastuksiaan ja -palvelujen käyttöään. Tutkimuksen tilasi Jyväskylän kaupunki tukemaan kaupungin kulttuurisuunnitelman seurantaa. Haastattelututkimus muodostaa yhdessä Tietoykkösen toteuttaman, kaikenikäisille suunnatun kyselytutkimuksen kanssa Jyväskylän kaupungin kulttuuribarometritutkimuksen. Tutkimusryhmä Tutkimuksen toteuttaja ja vastuullinen tutkija Emmi Villman, FM, projektitutkija Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto Puhelinnumero: 040 529 0239 / Sähköposti: [email protected] Tutkimuksen vastuullinen johtaja Miikka Pyykkönen, professori Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto Puhelinnumero: +358 40 805 4183 / Sähköposti: miikka.pyykkonen@ jyu.fi 6 Tutkimushaastattelijat Emmi Villman, projektitutkija (YFI, JYU) Miio Seppänen, tutkimusavustaja (YFI, JYU Aino-Mari Uisma, tutkimusavustaja (YFI, JYU) Noora Muikku, laitosharjoittelija (HELA, JYU) Raportin kirjoittajat Miikka Pyykkönen Emmi Villman Miio Seppänen Aino-Mari Uisma Tutkimuskysymykset Kuten edellä on todettu, hankkeen tutkimustehtävänä oli tutkia teemahaastattelun keinoin jyväskyläläisiä nuoria ja heidän kulttuuriharrastuksiaan ja -palvelujen käyttöään. Fokuksessa olivat niin lasten osallistuminen ja toiminta kuin asenteet ja kokemuksetkin. Tämän tutkimustehtävän ratkaisemiseksi muotoiltiin seuraavat seitsemän tutkimuskysymystä, joihin haastatteluissa lähdettiin hakemaan vastauksia. • Millaisia kulttuurija taideharrastuksia nuorilla on? • Miten he ovat päätyneet harrastustensa pariin ja mikä saa heidät jatkamaan harrastamista? • Miten harrastukset vaikuttavat nuorten hyvinvointiin? • Osallistuvatko nuoret itse kulttuuritarjonnan järjestämiseen ja jos kyllä, miten? • Miten ja millaisia kulttuuripalveluja nuoret käyttävät? Millaisia esteitä palvelujen käyttöön mahdollisesti liittyy? • Miten tyytyväisiä nuoret ovat kulttuuripalvelujen tarjontaan Jyväskylässä? Toivovatko he palveluita omalle asuinalueelleen vai keskitetysti keskustaan? Mikä on heidän mielestään parasta kulttuuria Jyväskylässä? 7 • Miten nuoret kehittäisivät kulttuuripalvelujen tarjontaa Jyväskylässä? Puuttuuko Jyväskylästä jotain sellaista, mitä nuoret toivoisivat? Näiden kysymysten pohjalta muotoiltiin teemahaastattelurunko (kts. Liite 2), jota käytettiin nuorten haastatteluissa. Siinä nuo yllä mainitut tutkimuskysymykset muotoiltiin uudelleen niin sanotusti vastaajan henkilökohtaisen kokemuksen ja toiminnan tasolle. Lisäksi kukin niistä jaettiin useampiin alakysymyksiin, joihin vastaamisen katsottiin antavan kattavasti ja syvällisesti tietoa kunkin tutkimuskysymyksen aihepiiristä. Tutkimuksen toteutus Haastateltavia pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman monipuolisesti eri taustoista (mm. koulutus, sukupuoli, ikä, suhde Jyväskylään, asuinalueet sekä kokemukset ja näkemykset kulttuurista ja sen harrastamisesta). Lisäksi mukaan pyrittiin saamaan laadullisesti ja määrällisesti mahdollisimman eri tavoin kulttuuria vapaa-ajallaan harrastavia nuoria. Lähtökohtana oli pyrkiä korjaamaan sitä vääristymää, joka on yleinen tämäntyyppisille harrastuksia koskeville laadullisille tutkimuksille: mukaan valikoituu etupäässä nuoria, jotka harrastavat tutkittua asiaa melko paljon tai paljon. Muiden muassa näiden tekijöiden vuoksi haastateltavia rekrytoitiin useita eri reittejä pitkin, mm. koulujen sekä erilaisten harrastusja vapaa-ajan toiminnan ryhmien kautta. Rekrytoinnissa hyödynnettiin tutkimusryhmän omia kontakteja, mutta myös lukuisia tutkimusryhmän verkostojen ulkopuolisia organisaatioita lähestyttiin tutkimustiedotteen avulla ja pyydettiin kartoittamaan kiinnostuneita haastateltavia organisaation sisältä. Tutkimusta käytiin esittelemässä myös kasvotusten potentiaalisille haastateltaville. Tutkittavien anonymiteetin suojaamiseksi tutkimuksessa mukana olleita tai siihen kysyttyjä organisaatioita ei eritellä tässä tarkemmin. Tutkimus toteutettiin fokusryhmäteemahaastatteluiden (9 kpl) sekä yksilöhaastatteluiden (1 kpl) avulla 14.10.-17.11.2022 välisenä aikana. 8 Yhteensä haastateltavia oli 26 ja haastateltavia ryhmissä 1–4 henkilöä1. Eniten tehtiin kolmen ja kahden hengen haastatteluja. Haastattelijoita oli jokaisessa haastattelussa mukana yksi tai kaksi. Haastattelut äänitettiin ja niistä tehtiin laajat nauhapöytäkirjat2. Haastattelujen kokonaiskesto3 vaihteli 1,5 tunnin ja lähes kolmen tunnin välillä. Nauhoitusten kesto4 vaihteli tunnista lähes kahteen tuntiin. Haastatteluvastaukset analysoitiin käyttämällä teemoittelua. Se on laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmä, jossa ollaan kiinnostuneita siitä, mitä haastateltavat eri aiheista sanovat. Mitä he harrastavat? Mitä he sanovat kokemuksistaan muiden tuottamien palvelujen käytöstä? Mitä he toivovat asuinpaikkakunnaltaan kulttuurija vapaa-ajan harrastusten suhteen? Kyse on aineiston sisällönanalyysin sellaisesta muodosta, jossa aineistoa ryhmitellään tutkimusongelman kannalta keskeisten aiheiden eli teemojen mukaisesti. Vaikka tutkimuskysymykset ohjasivat analyysissa teemojen muodostumista, niihin vaikuttivat myös se, mitkä asiat ja aiheet toistuivat usein nuorten vastauksissa. 1 Haastattelut pyrittiin toteuttamaan ensisijaisesti 3–5 hengen ryhmähaastatteluina. Jotta haastattelut pysyisivät mahdollisimman rentoina ja keskustelu vapaamuotoisena, ryhmät koottiin henkilöistä, jotka tuntevat toisensa entuudestaan. Kaikkiin ryhmiin ei tästä johtuen kuitenkaan ollut mahdollista löytää vähintään kolmea henkilöä, minkä vuoksi aineistossa on mukana myös kahden ja yhden hengen haastatteluja. Haastateltavien määrät per haastattelu: 4 henkilöä (H1), 3 henkilöä (H3-H5 ja H7-H8), 2 henkilöä (H2, H6 ja H10), 1 henkilö (H9). 2 Laajalla nauhapöytäkirjalla tarkoitetaan sanatarkkaa litteraatiota kevyempää äänitteen purkua tekstimuotoon. Laajassa nauhapöytäkirjassa kerrotaan litteraation tapaan, kuka sanoo ja mitä sanoo, mutta sanottua kuitenkin tiivistäen ja kaikki ylimääräiset asiaan liittymättömät puheet karsien. Nauhapöytäkirjoissa on kuitenkin mukana myös tarkkoja sitaatteja sellaisista kohdista, jotka ovat vaikuttaneet nauhapöytäkirjan tekijälle erityisen olennaisilta. 3 Haastattelun kokonaiskesto lasketaan haastattelutilanteen alusta loppuun eli siitä, kun haastattelu on sovittu alkavaksi aina siihen, kun haastateltavat poistuvat haastattelupaikalta. Se sisältää itse haastatteluosuuden lisäksi kahvien tarjoamisen, tutkimuksesta ja haastattelun kulusta kertomisen, tietosuoja-asioiden läpikäynnin sekä suostumuslomakkeiden ja esitietolomakkeiden täytön. 4 Nauhoitus sisältää vain itse haastatteluosuuden. 15 ovat tanssia harrastavat tytöt ja nuoret naiset. He ovat harrastaneet tanssia pitkään ja siitä on muodostunut osa nuoren identiteettiä tai elämäntapa, kuten monet heistä sitä kuvaavat. Harrastusta kohtaan on tulevaisuuden suunnitelmia, jotka voivat koskea omaa kehittymistä tai jopa menestymistä harrastuksen parissa niin, että siitä voisi tehdä itselleen ammatin. H3/N9: Tanssia oon harrastanu niin kauan, että on vaikea kuvitella elämää ilman sitä. Siihen on tottunut ja se on iso osa elämää, se vie eniten aikaa kaikista harrastuksista. H5/N15: Mitä muuta tekisi, jos ei tanssisi? En mä osaa tehdä enää mitään muuta. Tanssi on tärkeää, se tuntuu samalta kuin menisi kouluun tai töihin. Käyn ikään kuin siellä pitäisi käydä, koska en tiedä mitä muuta tekisi, mutta kyllä tykkään siitä ja sen takia jaksan käydä. Se on muovautunut osaksi elämää ja sitä on vaikea irrottaa enää. Tanssissa sosiaalisuus ja se, että se on ohjattua, on melkein tärkeintä. Voisi se olla varmaan muutakin kuin tanssia, jos siinä olisi vain se sama ympäristö, ilmapiiri ja rakenne. Sinne mennään, opettaja kertoo mitä tehdään, ja voi olla kavereiden kanssa. Jos en jaksaisi tanssin takia lähteä, niin kaverit ovat siellä kuitenkin. H8/N23: --- ku on niin kasvanu siihen lajiin kiinni, ku mäki 4-vuotiaana alotin, niin siitä on tullu elämäntapa. Ammattimaisia harrastajia on niin kulttuurin ja taiteen kuin liikunnan harrastajissa. Melko tyypillistä haastateltavien keskuudessa on se, että on yksi ammattimainen aktiiviharrastus ja useampia fiilisharrastuksia. Tällöin fiilisharrastukset ovat samansuuntaisia kuin aktiiviharrastus eli liikunnan ammattimainen harrastaja harrastaa sitä eri tavoin myös”fiilispohjalta”. Taiteen ja kulttuurin aktiiviharrastaja puolestaan harrastaa niitä satunnaisemmin ja vapaammin muulla vapaa-ajallaan. Ei kuitenkaan ole tavatonta, että ammattimaisissa ja fiilispohjaisissa harrastuksissa kulttuurija liikuntaharrastukset vuorottelevat. H8/N23: Aikaa menee eniten ratsastukseen, mutta teen muita juttuja paljon useemmin. (Ratsastus)treeneissä menee monta tuntia ja siellä on paljon muu- 16 takin puuhattavaa, mut sit näitä muita juttuja, vaikka isoshommia ja säbäpelien kattomista niin teen useemmin, mut niissä ei sit mee niin paljon aikaa. H5/N13: Jos tanssia ei olisi, en tietäisi, mitä vapaa-ajalla tekisin. Kyllä varmaan talvisin laskettelisin enemmän, mutta jos tanssin lopettaisi niin vapaaaika tuntuisi tyhjältä. Miksi nuoret harrastavat vapaa-ajallaan niitä asioita, joita harrastavat? Yli muiden nousevat sosiaaliset ja omaan hyvinvointiin liittyvät syyt. Monet harrastavat tiettyä harrastusta, koska kaverit harrastavat niitä tai niiden kautta saadaan uusia kavereita ja syntyy sosiaalisia suhteita. Muutama myös vastasi, että harrastamalla esimerkiksi tanssia tai instrumentin soittoa haluaa tuoda hyvää mieltä muille. Jotkut myös sanoivat, että haluavat harrastustensa kautta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. H1/N4: Peleissä oon tavannut monta kaveria netin ja pelien kautta, se on ollut tärkeää. H8/N22: Se on mukavaa ajanvietettä ja sit on kiva oppia uusia juttuja ja näyttää just perheelle esimerkiks, että mitä on oppinu ja sitte voi yhessä vaikka jouluna, ku lauletaan joulupukille niin soittaa pianoo siinä mukana niin se on tosi mukavaa. H1/N1: Suurin syy, että laulan on se, että saan jonkun hymyilemään. Viimeaikoina on ollut paljon rankkuutta ja surua, laulu voi sitten auttaa hymyilemään ja se on mulle tärkeää, jos saa edes yhdelle ihmiselle hymyn. H5/N13: En ole miettinyt lopettamista, mutta olen miettinyt mitä tapahtuisi, jos lopettaisin. Niin suuri osa kavereista on tanssista. Kuinka moni pitäisi yhteyttä, jos ei enää kävisi tunneilla? Olisi ikävää nähdä muut toisaalla tanssimassa, kun itse olisi lopettanut. Omaan itseen liittyvät syyt harrastamiselle kiinnittyvät tavalla tai toisella nuoren omaan hyvinvointiin. Harrastuksilla tavoitellaan mielen ja ruumiin hyvinvointia. Ne ovat keino rentoutua ja vähentää esimerkiksi koulun aiheuttamaa stressiä. Osalle ne ovatkin eräänlainen pakokeino 17 kiireisestä todellisuudesta rauhallisuuteen. Ne myös auttavat käsittelemään vaikeita asioita ja niihin liittyviä tunteita. H10/N25: Harrastukset tuovat vaihtelua ja energiaa arkeen, jos esimerkiksi koulussa on raskasta. Liikunnassa saa keskittyä täysillä suoritukseen ja teatterissa saa nauraa kovaa. H8/N21: Teatterissa, miks alotin, ku mä olin sitä ennen harrastanu tanssia ja siinä on siis mua on tarinat kiehtonu aina, niin sitte mä mietin, että vois vaan hypätä jonkun kenkiin ja olla samaan aikaa oma itsensä, mut samaan aikaan joku toinen. Niin teatterihan on just sitä. H9/N24: Seurakunnan toiminta tuntuu perheenomaiselta hyvällä tavalla. Seurakunnan toimipaikka toimii rauhallisena tilana vastoin ulkomaailman hälinää. Se porukka tuntuu kuin kaveriporukalta, joka on vain sopinut tapaamisen aina samaan aikaan. Siellä on paljon erilaisia ihmisiä ja heidän kanssaan voi puhua asioista. H4/N10: Taide (maalaaminen, piirtäminen) tuo mielenrauhaa, se on hetki rauhoittua. Musiikin kuuntelu ja tämmöinen antaa käsitellä omia tunteita. Yksilölliset syyt harrastaa vapaa-ajalla liittyvät myös itsensä kehittämiseen ja oman persoonan käsittelemiseen. Hieman alle puolet nuorista nosti esiin sen, että harrastukset antavat mahdollisuuden oppia uutta, kehittää itseään ja harjoittaa omaa luovuuttaan itseä kiinnostavissa ja omilta vahvuuksilta tuntuvissa asioissa. Erityisesti tällaiset näkemykset korostuivat omaehtoisesti harrastavien nuorten vastauksissa, mutta myös ohjattuun kulttuurija taidetoimintaan osallistuvat nostivat tämän puolen esille. H7/N19: Teatterissa voi tuoda omaa persoonallisuuttaan hyvin esille. H10/N26: Erilaiset harrastukset antavat eri asioita, kuten musiikki ja liikunta. Musiikki ja kirjottaminen on irtiotto arjesta, eikä silloin tarvitse ajatella kouluhommia vaan voi olla luova. Urheilussa myös pitää keskittyä vain suoritukseen, mikä on mukavaa. 18 Kysyimme nuorilta myös sitä, millaisia fiiliksiä, tunteita ja oloja harrastukset herättävät. Tällä halusimme päästä tarkemmin kiinni vapaaajan harrastusten hyvinvointivaikutuksiin. Enin osa vastauksista liittyi positiivisiin tunneja oloseurauksiin. Harrastamisen jälkeen nuoret kertoivat kokevansa onnistumisen tunnetta ja iloa siitä, että on kehittynyt ja ylittänyt itsensä. Monet liikuntaa harrastavat sanoivat siitä tulevan tunteen, että huolehtinut itsestään. Ja, kuten jo viitattua, harrastukset tuovat nuorille hyvää mieltä ja mielenrauhaa. Myös adjektiiveja rentoutunut, virkistynyt, pirteä, vapautunut ja itsevarma käytettiin kuvaamaan harrastuksen jälkeisiä fiiliksiä. Ohjatussa harrastamisessa positiivisia tuntemuksia herätti se, kun saa muilta ryhmäläisiltä tai valmentajilta ja ohjaajilta positiivista palautetta. H3/N9: Fyysisesti väsynyt pääasiassa, mutta henkisesti tulee hyvä fiilis ja ehkä semmonen fiilis, että sai taas jotain eteenpäin ja jotain työstettyä ja silleen, et on silleen tyytyväinen itteensä. --- Tai eihän sitä (kehitystä) yhessä tunnissa yleensä huomaa, mut mä yritän aina ajatella, että jokainen on askel eteenpäin ja jokainen tunti on jotain kehitystä. H8/N22: Rentoutunu fiilis, mut välillä isoskoulutukseen mennessä ei millään jaksais lähteä tai nousta, mutta sitten kuitenkin sen jälkeen aina miettii, et jes, hyvä, ja sitten ei haluis lähtee pois taas. H8/N21: --- ne kaverit siellä (teatterissa) ja se ihana työryhmä, minkä kanssa tehään sitä näytelmää niin tuo semmosen ihanan ilontunteen. --- Teatteri tuo mulle sellasen vapauttavan fiiliksen. H7/N19: Maalaamisesta tulee rauhallinen ja rento olo, jossa voi keskittyä vain hetkeen ja se tuo iloa ja rauhaa siihen päivään. H4/N11: Kun harrastaa liikuntaa, se auttaa myös opiskelua. Kun keho voi hyvin, aivot voi hyvin. Kehon ja mielen yhteys on tärkeää hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. H5/N13: Jos on huono päivä, niin saattaa tulla huono fiilis, mutta kyllä seuraavana päivänä onnistuu paremmin. Sitten on ylpeä itsestään. Tanssitun- 19 neilla muut kannustaa. --- Minusta on hyvä, että annetaan suoraa palautetta, koska siitä tulee ylpeyden tunne. Tulee hyvä fiilis, kun opettajakin on nähnyt onnistumisen. Kun tanssitaan jotain koreografiaa ja tanssijat kannustavat, niin tulee itsevarma olo. Aina harrastaminen ei kuitenkaan tuota positiivisia tuntemuksia, vaan saattaa välillä jopa huonontaa fiilistä. Näin on silloin, jos harrastamisen jälkeen on jäänyt tunne, ettei osaa tai ei kehity. Muutamat nostivat fiiliksen huonontajana esiin myös sen, että omaan harrastukseen liittyy liikaa ulkonäköön tai kehoon liittyviä paineita (esim. tanssi). Tanssia harrastavat kertoivat, että heidän harrastukseensa ikään kuin myös kuuluvat huonot fiilikset sekä hyvien ja huonojen tuntemusten vuorottelu. H5/N15: Tanssi ei ole aina ollut hyvä juttu minulle, oli monta vuotta, kun aioin lopettaa. Oli paljon tanssia ja painetta kehittyä, ja tanssin ja liikunnan ilo katosivat. Huono opettaja vaikutti siihen paljon, ja vaikka hän oli vain yhdessä lajissa, se vei ilon muustakin tanssista. Itsekriittisyys nousee tanssissa todella herkästi, etenkin jos opettaja lisää sitä. H3/N7: Mutta mä oon usein tavallaan tosi armoton itselleni, että harvoin itse nään, että mitä mä osaan, että en huomaa sitä, että mä osaan jonkun jutun hyvin vaikka osaisinkin. Siksi on usein semmonen fiilis, että mä oon huono ja mä en osaa, et sekin saattaa olla tosi uuvuttavaa, mut sitten, jos on ollu vaikka läpimenoja esitystä varten, niin on tosi ihanaa olla siellä ja se tunnelma, mikä siellä on ja niinku tällanen. Et se vaihtelee niinku tosi paljon, että millanen fiilis siitä tulee ja joskus tuntuu, että on tosi hyvä fiilis ja joskus vaan niinku menee kotiin ja suunnilleen itkee itsensä uneen, ku tuntuu, että on menny niin huonosti. Osa ohjattuun harrastuksiin osallistuvista nuorista heittää tässä yhteydessä pallon järjestäjille. Heidän tulisi nuorten mukaan riittävän herkkiä sille, mitä fiiliksiä toiminta nuorissa herättää. Harrastamisen pitäisi nuorten mukaan aina tapahtua ilon kautta. H3/N8: Jos nuorelle tulee enemmän huono olo kuin mitä pitäis olla, niin pitäs mun mielestä miettiä, että mikä on menny pieleen siinä harrastuk- 20 sen suunnitteluvaiheessa kehittymismahdollisuuksissa ja ryhmissä, kun sen pitäis kuitenkin olla sellasta harrastusta ja vapaaehtosta itsensä kehittämistä. H3/N8: Niin kyl se on koko ajan semmosta vertailua, et siellä niinku sinut määritellään tanssijana sen perusteella, että minkä painonen sä oot. Koko ajan vähän niinku tuppaa olee tämmöstä. Vaikka me eletään tämmösessä yhteiskunnassa, et muka ollaan kehopositiivisia ja kaikki on muka täydellisiä, mut silti ihan jokapäiväsessä elämässä joutuu kokemaan semmosta painetta, mitä joku ulkopuolinen tekijä niinku tuo. Silleen sit, ku on sosiaalinen media, niin sieltäkin se leviää. Mut se on ihan eri asia kokea sitä omassa arjessa kun, että se on jossain ruudulla. Se on vaikee asia. --- Se saattaa olla joku semmonen struktuurinen asia, että se on siellä lajin sisällä… Harrastukset – niin ohjatut kuin omaehtoisetkin – tukevat ja vahvistavat nuorten hyvinvointia rentouttaen, palauttaen, virkistäen, kehittäen ja onnistumisen tunteita antaen. Ohjatussa harrastamisessa positiiviset tunteet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys, koska järjestävä taho ja harrastusryhmä luovat paineita. Erityisesti kova osaamiseen, kehittymiseen, kehoon ja ulkonäköön liittyvä palaute jättää negatiivisen jäljen. Vastauksista päätellen vapaa-ajan harrastusten hyvinvointivaikutuksille onkin olennaista harrastusryhmän hyvä henki ja iloinen ilmapiiri sekä se, että toiminta on riittävässä määrin vapaata ja omaehtoista. Haastatteluun osallistuvat nuoret ovat toistaiseksi selvinneet paineista varsin hyvin, koska positiiviset puolet kompensoivat niitä, mutta he kertovat myös esimerkkejä harrastusten lopettamisesta. Mikä saa nuoren aloittamaan harrastamisen tai lopettamaan sen? Kavereiden, vanhempien ja opettajien innostamisella on keskeinen sija nuorten harrastusten aloittamisessa. Ohjatuissa ryhmissä paljon ja aktiivisesti harrastavista moni on aloittanut harrastuksen sitä kautta, että joku vanhemmista on huomannut lapsena hänen taidot tai kiinnostuksen johonkin asiaan ja ehdottanut harrastuksen aloittamista tai yksinkertaisesti ilmoittanut tämän harrastukseen. Osa nuorista on innostunut 21 harrastuksestaan, kun oma vanhempi on harrastanut samaa lajia. Myös koulussa näytettävillä esimerkeillä ja koulun kautta tulevalla informaatiolla on sijansa harrastusten pariin innostamisessa. Toisinaan sekin, että kaverit harrastavat jotain, ovat saaneet nuoret hakeutumaan itsenäisesti näihin samoihin harrastuksiin ilman näkyvää innostamista. H10/N25: Minua vain alkoi alun perin kiinnostamaan kamppailulajit, joskin lähipiirissä on myös kamppailulajien harrastajia. H6/N17: Aloitin League of Legendsin [videopeli] varmaan sen takia, että mun sisko pelasi sitä ja ajattelin että se oli tosi cool ja halusin hengata sen kanssa. --- Virkkaaminen oli sillein, että sitä opetettiin koulussa ja se oli tavallaan kivaa, ja myöhemmin näin jonkun virkkaavan luentosalissa ja ajattelin, että mäkin voisin. H5/N13: Puhuttiin äidin kanssa juuri siitä, ettei hän tarkoittanut sitä, että tanssia olisi joka päivä, kun laittoi minut tanssitunneille. Pienenä tein kotona kärrynpyöriä ja sellaista, ja tanssiopistolla olevan kaverin äiti ehdotti minua tulemaan kaverin seuraksi. Sitten tunteja vain kertyi lisää ja lisää ja tanssista tuli tavoitteellisempaa. --- Jos laji on aivan uusi, uskallan kokeilla paremmin, jos saisin kaverin mukaan. Usein harrastuksen aloittamiseen liittyy enemmän tai vähemmän sattumanvaraisuutta: Jossain suosikki TV-sarjassa tai kirjassa joku hahmoista harrastaa jotain kiinnostavaa ja se innostaa nuorta aloittamaan. Joidenkin kohdalla some-mainoksissa on tullut vastaan kiinnostavalta vaikuttava harrastus. Osa nuorista on myös törmännyt harrastusmuodon esittelyyn kaupungilla hengatessaan. Muutamat nuorista ajattelevat myös, että aika ajoin jonkin uuden harrastuksen aloittaminen virkistää ja uusi harrastus voidaan valita melko sattumanvaraisestikin tai mielivaltaisesti tältä pohjalta. H8/N21: Hyvin monet harrastukset omasta ilmoituksesta vanhemmille, että haluaisin harrastaa tätä tai tätä. H4/N11: Elämän eri mutkista erilaisia harrastuksia, en ole ajatellut, että aloitan tämän vaan se on vain tullut vastaan. 22 Vaikka suurin osa nuorista ajatteleekin harrastustaan nimenomaan tämän hetken elämään kuuluvana harrastamisena, niin mukana on myös muutama nuori, jotka katsovat kauemmas tulevaisuuteen. He ovat pyrkineet aloittamaan ja jatkamaan harrastustaan silmällä pitäen sitä, mitä haluaisivat tehdä ammatikseen tulevaisuudessa. Tästä puhuivat niin liikuntaa ja eräilyä kuin taiteita harrastavat nuoret. Kuten myöhemmin nostamme esille, vanhempien tuella, innostamisella ja kannustamisella on suuri merkitys nuorten harrastuksille. Vanhemmilla ja heihin liittyvillä taustatekijöillä on merkityksensä myös nuorten harrastusten aloittamiseen, mutta yhteys ei kuitenkaan ole aina suora tai itsestään selvä. Jos nuoren vanhemmat harrastavat taidetta ja kulttuuria, on hän, kuten jo aiemmin sanottu, vastausten ja taustatietolomakkeiden perusteella muita alttiimpi hakeutumaan tai ajautumaan kulttuurija taideharrastusten pariin, mutta ihan säännöksi ei tuota yhteyttä voi haastattelujen perusteella kutsua. Yhden teatteria harrastavan nuoren vanhemmat eivät hänen mukaansa ole itse kiinnostuneita taiteesta, vaikka todella myötämielisesti ja tukien hänen harrastukseensa ovatkin suhtautuneet. Toisaalta taas erään mopoilua harrastavan nuoren vanhemmat ovat hyvinkin kulttuuriorientoituneita. Liikuntaa harrastavien nuorten kohdalla tällaista yhteyttä ei näyttäisi olevan, vaan sitä harrastetaan vanhempien mieltymyksistä riippumatta. Asuinalueella ei näyttäisi olevan asialle juurikaan merkitystä. Kysyimme myös sitä, mikä saa nuoren lopettamaan vapaa-ajan harrastuksen. Ne, jotka kuvailivat harrastusta suureksi intohimoksi ja harrastivat jotain ohjatusti, pohtivat monisanaisimmin lopettamisesta ja sen syitä ja vaikutuksia. Ohjattujen harrastusten lopettamisen yleisin syy oli ongelma ohjauksessa tai ryhmähengessä: Ohjaaja tai valmentaja oli vaihtunut ja taso heikentynyt tai sitten uusi henkilö ei ollut yhtä miellyttävä kuin aiempi. Muutamat mainitsivat syyksi senkin, että ohjaajan tai valmentajan tyyli kommentoida harrastajien suorituksia ei ollut heidän mielestään sopivaa. Osa myös sanoi, että korona-ajan etäopetuksen taso oli niin heikko, että he lopettivat harrastuksensa. Eniten edellisen kaltaisia vastaksia oli aktiivisesti tai ammattimaisesti tanssia ja liikuntaa harrastavilla. 23 H3/N8: Mutta kyllä --- meillä tulee se siltä opettajalta suoraan. Huomautetaan loman jälkeen, jos on vaikka syöny liikaa. Se on ihan kauheeta. Sieltä on monta tyttöä lähteny itkien pois ja just, kun se tulee sieltä ylemmältä taholta ja siltä, kuka on siinä auktoriteettiasemassa niin kyllä se silleen leviää kuin joku semmonen tauti siellä. Muutamat ammattimaisesti harrastavat kertoivat kokemuksistaan huonosta ilmapiiristä tai vähäisistä ja etäisistä kontakteista harrastusryhmässä. Kaksi vastaajaa kertoi myös suoranaisesta kiusaamisesta tai pilkanteosta harrastusryhmissä. Jotkut olivat lopettaneet harrastuksen oltuaan ainoa oman sukupuolen tai seksuaalisen suuntauksen edustaja ryhmässä ja koettuaan tilanteen jollain tavalla vaivaavaksi. Eräs haastateltavista kuvaili aiempaa ohjatun harrastuksen yhteisöään toksiseksi ja painostavaksi. H3/N8: Se balettiyhteisö ei ehkä ole se kaikista mukavin. Tai se voi olla sellainen tosi painostava ja toksinen paikka… että sen takia mä myös pari vuotta sitten lopetin sen harrastuksen. Paineiden kasvu ja ilon katoaminen harrastamisesta ovat toiseksi suurin syy harrastuksen lopettamiselle tai lopettamisen pohtimiselle ohjatuissa harrastuksissa. Erityisesti tämä näkyy liikunnassa tai taidelajeissa, kuten tanssissa tai voimistelussa, joihin selkeästi liittyy ruumillisuutta, kehittymisvaatimuksia ja kilpailullisuutta. Usein myös edelläkin mainittu ohjaamisen tapa liittyy tällaisten negatiivisten tuntemusten kehittymiseen. Monet ammattimaisesti harrastavista ja harrastuksen lopettaneista sanovat, että liian kaavamaisesti tai tiukasti ohjatut tunnit ja liiallinen määrä kotitehtäviä tappoivat innostuksen harrastukseen. Osalle esimerkiksi musiikkia harrastavia taas opetuksen liiallinen teoreettisuus johti siihen, että harrastus muuttui omatoimiseksi. Vastaajat kuvailevat tällaisia tapauksia muiden muassa siten, että ”on liikaa harjoituksia ja kehityspaineita, ja se kadotti tekemisen ilon”; ”harrastus kävi hermoille”; ”harrastus on muuttunut pakonomaiseksi ja tylsäksi, eikä sitä saa harrastaa enää vain huvin vuoksi”. Muutamat sanovat, että harrastuksen kasvanut vaativuustaso on saanut aikaan sen, että se on alkanut muistuttaa liiaksi koulunkäyntiä, jolloin raja vapaa-ajan vapaaehtoi- 24 sen tekemisen ja arjen pakollisen tekemisen välillä muuttuu häilyväksi ja aikaa suorittamisesta palautumiselle ei ole. H9/N24: Harrastin pitkään voimistelua, mutta se ei tuntunut yhteisölliseltä toiminnalta, eikä siellä ollut omaa kontrollia siihen, mitä tehdään. En tykkääkään nykyään harrastaa sellaisia asioita, missä yhdellä henkilöllä on päätäntävalta siitä, mitä tehdään. Myös kilpailuhenkisyys vie minua poispäin nykyisin harrastuksista. --- Ohjatuissa lajeissa pitäisikin enemmän varmistaa, että osallistujilla on hyvä fiilis, pikemminkin kuin kiinnittää huomiota vain suorittamiseen ja virheisiin. --- Kilpailullisten lajien parissa huomio kiinnittyy vain heihin, jotka ovat parhaita lajissa, eikä huomioida esimerkiksi ryhmän toimintaa, kuten kiusaamista. Myös ajalliset, sosiaaliset ja taloudelliset resurssit näkyivät monen harrastuksen lopettaneen tai sitä vaihtaneen nuoren vastauksissa. Erityisesti koulukiireet ja se, että niiden vuoksi aikaa ei jää harrastuksille, voivat aiheuttaa harrastamisen lopettamista. Muutamat vastaajat sanoivat, että lukioon siirtyminen ja sitä seurannut koulunkäynnin tehostuminen, oli syy rakkaan harrastuksen lopettamiseen. Koulunkäynnin vaikutus näkyy varsinkin ohjattujen harrastusten kohdalla, mutta myös omatoimisista harrastuksista on toisinaan jouduttu ajankäyttömahdollisuuksien vähetessä luopumaan. Kuten jo alussa totesimme, kaikilla nuorilla on useampia harrastuksia. Toisinaan myös harrastusten kasautuminen johtaa siihen, että joutuu ajankäytöllisistä ja jaksamiseen liittyvistä syistä luopumaan osasta, vaikka niistä pitäisikin. Muutamien kohdalla se, että vanhemmat tai tuttavat eivät voi kyyditä harrastukseen, on johtanut harrastuksen lopettamiseen. Näin vastanneet muutamat nuoret asuvat huonojen julkisten kulkuyhteyksien varrella ja harrastukseen on pitkä matka. Kaksi vastaajista mainitsi harrastusten hinnan nousun johtaneen siihen, että rahat siihen eivät riitä. H3/N9: No ehkä lähinnä ajanpuute, haluaisi enemmän vapaa-aikaa ja helpotusta. Mutta sitten, kun on ollut viikkoja, ettei ole tunteja niin sit olen päätynyt tekemään ei yhtään mitään, mistä oon aatellu, että ehkä ihan hyvä kuitenkin, että sitä vapaa-aikaa on se tietty määrä. Sit jos sitä oiskin enemmän niin ahistas, että mitä sitä sitten tekis. 31 päätynyt harrastukseensa vanhemman esimerkin tai ehdotuksen kautta. Muutamassa tapauksessa kyse oli myös vanhemman nykyisestä tai entisestä harrastuksesta tai ammatista. He olivat taiteita ja kulttuuria harrastavia nuoria. Muutama nuori mainitsi vanhemman intomielisen kiinnostuksen johonkin harrastukseen johtaneen jopa pakottamisen kaltaiseen kannustukseen. Nuoren haluttiin välttämättä osallistuvan juuri tiettyyn harrastukseen. Nuoret kokivat tämän pääsääntöisesti negatiivisena, eikä ”pakotettu harrastus” kestänyt kauaa. Aina sitä ei kuitenkaan koettu pelkästään negatiivisena asiana, ainakaan nykyhetken perspektiivistä tarkasteltuna: kun harrastuksessa nyttemmin viihdyttiin ja siinä oltiin hyviä, niin vanhempien taannoisia vaatimuksia ja itsepintaisuutta pidettiin hyvinä asioina. Kaksi nuorista kertoi, että toinen vanhemmista haluaisi lapselleen toisen harrastuksen kuin toinen ja molemmat olivat aktiivisia ”kannustuksessaan”. Vanhempien erilaiset agendat ilmenivät muutaman nuoren kohdalla myös niin, että toinen vanhemmista kannustaa aktiivisesti ja toista ei nuoren mukaan kiinnosta juuri juuri lainkaan, mitä nuori harrastaa. Muutaman nuoren kohdalla vanhempien kiinnostus ja kannustus liittyy myös yhteiseen harrastamiseen. Nuoret harrastavat tai ovat harrastaneet vanhempiensa kanssa muiden muassa mökkeilyä, laskettelua, pakohuonepelejä, metsäretkiä, podcasteja, keilailua ja ulkoilua. H7/N20: Varsinkin lasten ensimmäiset harrastukset tuntuvat tulevan vanhempien kautta, mutta tämä ei saisi jatkua liian pitkälle, koska nuoren pitäisi jo itse saada päättää omista harrastuksistaan. H1/N3: Vanhemmat on aina kannustaneet joukkuelajeihin, ja itse sai väitellä itselleen omat harrastukset. Vaikka vanhempien sosiaalinen, ekonominen, kulttuurinen tai harrastustausta on vaikuttanut yllättävän vähän – varsinkin yksilöllisesti harrastavien ja vähän vanhempien – nuorten harrastuksiin, on vanhemmilla toimijoina tärkeä merkitys nuorten harrastusten materiaalisessa ja henkisessä mahdollistamisessa. Tärkeimmäksi nuoret kokevat taloudellisen tuen ja auttamisen harrastuksiin pääsyssä, mutta varsinkin harrastuksen alussa ja sen kriisivaiheissa, vanhempien kiinnostuksella ja kannustuksella on tärkeä merkitys. 32 Harrastushaaveet Kysyimme nuorilta, onko jotain, mitä he haluaisivat tällä hetkellä harrastaa, mutta eivät syystä tai toisesta voi. Halusimme lisäksi tietää, miksi se ei ole mahdollista. Useimmat nuoret vastasivat, ettei uusien harrastuksen aloittamiselle tai kokeilemiselle ole erityistä estettä. Mahdollisten uusien harrastusten lista on pitkä. Suurin osa niistä liittyy liikuntaan tai urheiluun, mutta myös esimerkiksi kädentaitoihin ja eläimiin liittyviä harrastuksia mainitaan vastauksissa. Lähes kaikki nuoret olivat kuitenkin varsin tyytyväisiä tämänhetkiseen harrastustilanteeseensa, eivätkä varsinaisesti kaivanneet mitään uusia harrastuksia. Monet varsinkin ”ammattimaisesti” harrastavista ja toisen asteen koulutuksessa olevista epäilivät, että ajanpuute saattaisi hyvinkin estää uuden harrastuksen aloittamisen. Myös rahan ja esimerkiksi välineistön puute otettiin joissain vastauksissa esille. Näin oli erityisesti jo itsenäistyneiden, omillaan asuvien korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Vanhempien sosiaalisella tai koulutustaustalla, asuinpaikkakunnalla tai nuoren omalla koulutuksella ei yleisesti ollut kovin näkyvää vaikutusta nuorten vastauksiin tässä yhteydessä. H1/N3: Matkustelisin koko ajan, jos olisi rahaa ja jos olisin täysi-ikäinen. Ja kokeilisin uusia soittimia. Teen tällä hetkellä kaikkea, mutta vähän budjettiversiona. H1/N4: Striimaaminen ja YouTube-videoiden tekeminen voisi olla kivaa, mutta laitteisto ja uskallus puuttuu. Uusia harrastuksia estävien tai rajoittavien tekijöiden lista on myös pitkä. Siihen mahtuu niin allergioita kuin harrastusten vaarallisuutta, mutta toistuvimmin nousevat esiin viitseliäisyys tai motivaation puute, uskallus, ikä (pelko siitä, että on liian vanha/nuori aloittamaan jotain tiettyä, mitä haluaisi), omien taitojen riittämättömyys ja muu itsekritiikki, sekä kynnys aloittaa uusi harrastus yksin. Eräs kamppailulajeja sekä amerikkalaista jalkapalloa harrastamaan haluava sanoi pelkäävänsä sitä, että olisi ainoa tyttö ryhmissä. Edellisiä voi pitää niin sanotusti yksilöllisinä tai sisäisinä, nuoren omista itsepohdinnoista kumpuavina estävinä tekijöinä. 33 Ulkoisina, harrastusten tarjoajiin tai ympäristöön liittyvinä tekijöinä mainitaan muiden muassa se, että ei ole omalle ikäryhmälle sopivia ryhmiä tai kursseja tarjolla tai että sopivat kurssit ovat aina täynnä. Muutamille nuorille ei ole riittävästi matalan kynnyksen kokeilumahdollisuuksia tarjolla, vaan harrastukset on ainakin markkinoitu siten, että ne ovat sitovia ja vaativat pitkän ajan panostusta. Muutama myös mainitsee, ettei ole saanut harrastushaaveisiinsa tukea vanhemmilta eri syistä. H1/N2: Itsekin tekisin videoita, jos oma ääni ei kuulostaisi omaan korvaan niin pahalta. H6/N17: Haluaisin hirveästi tehdä puutöitä, jostain 8-vuotiaasta asti. Haluaisin vain kaikki päivät vasaroida. Ja äiti oli sillein, että kaikki tykkää siitä muttei kaikki voi tehdä sitä, ja olin vaan että okei. --- Haluaisin harrastaa myös monta erilaista liikuntaa, mutta tuntuu että olen jotenkin vähän myöhässä. Moni on harrastanut tosi pienestä asti liikuntaa, ja sitten jos menisi sinne itse niin se on semmoista mummojen uimajumppaa tai jotain muuta. Ajattelin 12-vuotiaana, että olen liian vanha menemään harrastamaan balettia, joka on aivan älytön ajatus. --- Tuntuu, että se on joku statusasia, että mitä harrastat ja miten hyvä oot siinä. Jos nyt menisi johonkin lajiin, niin se olisi että mua kiinnostaa tää, mutta mä oon siinä tosi huono. Tulisi semmoinen olo, että mulla on tosi huono status. En ehkä kehtais. [Haastattelija: Edes johonkin aloittelijoiden ryhmään?] Se on kato kaikkein nolointa, kun ne on aloittelijoita. Jos uusia harrastushaaveita tarkastellaan taideja kulttuuriharrastusten näkökulmasta, niin ensinnäkin voi sanoa, että nuoret puhuvat niistä vähän. Näyttäisikin siltä, että liikunta on kulttuuria suositumpaa tässä mielessä. Toisaalta asiaa voi selittää sekin, että taideja kulttuuriharrastuksiin ollaan tyytyväisiä tai että ne vievät niin paljon aikaa, ettei uusille harrastuksille tai niistä haaveilemiselle ole tarvetta. Seuraavaksi selvitämme tarkemmin kulttuurija taideharrastuksia ja niiden merkitystä nuorten vapaa-ajalla. 34 Taideja kulttuuriharrastukset Jo aiemmista tutkimuksista lasten ja nuorten parissa on käynyt selväksi, että kulttuurija taideharrastusten välinen raja muihin harrastuksiin on häilyvä. Eräs partiota, ratsastusta, pianonsoittoa, metsästystä ja eräilyä sekä isosena toimimista harrastava nuori vastasi osuvasti, kun häneltä kysyttiin kulttuurin ja taiteen harrastamisesta, että H9/N24: Mitkä kaikki lasketaan kulttuuri ja taideharrastuksiksi? Eikö kaikki ole…? Jotenkin toi on mulle käsitteenä epäselvä. Kun mä katoin tätä haastattelupyyntöä ja sitten yritin kysellä yhtä mun kaveria mukaan ja sanoin sille, että jotain kulttuuritoiminnasta kysellään, niin sit se oli sillein, että ”emmä tee mitään kulttuuritoimintaa”. No sit mä aloin miettimään, että mitä ees on kulttuuri. No taide nyt siinä mielessä ymmärrettävä, mutta mikä niinkö erityisesti kulttuuria on muussa harrastamisessa?” Mikä nuorten mielestä tekee harrastuksesta taideja/tai kulttuuriharrastuksen ja millaisia mielikuvia heillä ylipäätään on taideja kulttuuriharrastuksista? Nuoret luettelivat asioita, kuten esiintyminen, taiteellisuus, luovuus, ilmaisu, elämyksellisyys, esteettisyys, kuvallisuus, musiikki, ja näytteleminen. Yleisimmin nuoret yhdistävät taideja kulttuuriharrastuksiin musiikin muodossa jos toisessa. Taiteen – väljästi määriteltynä – uskotaan kiinnostavan kaikenikäisiä. Monet haastatelluista nuorista esimerkiksi suunnittelivat aloittavansa jonkun taideharrastuksen aikuisiällä tai vähän vanhempana, koska sen voi aloittaa myöhemmällä iällä kuin urheilun. Osaa ”korkeakulttuurisista” taiteista kuitenkin vieroksuttiin tai ainakin epäiltiin, koska hinnat ovat korkeita ja nuoret pitivät pääsääntöisesti itseään melko vähävaraisina. Korkeakulttuuriseksi taidemuodoksi mainittiin muun muassa teatteri. Hyvin yleistä oli, että näin taiteisiin suhtautuivat nuoret, joilla ei tällä hetkellä ollut omien sanojensa mukaan varsinaista taiteellista harrastusta. Nuorilla oli erilaisia käsityksiä muista taiteita harrastavista nuorista. Yleisesti taiteen ja kulttuurin harrastajista ajateltiin heidän olevan sivistyneitä ja pukeutuvan jollain tavalla poikkeavasti. Eräs nuorista totesi, että ”Marimekko korreloi usein sen kanssa, ja että pukeutuu värikkäästi. Ja oma Instagram-profiili on usein semmoinen värikäs. Näin ainakin 35 oman ikäisillä”. Teatterissa käyviä tai teatteria harrastavia nuoria pidettiin luovina ja dramaattisinakin. Kuvataiteilijoista puhuttiin ”värikkäinä persoonina”. Taidemuseossa kävijöiden ajateltiin olevan yläluokkaisia tai boheemeja ja enemmänkin taiteesta kiinnostuneita, kun taas museoista laajemmassa mielessä ajateltiin, että niissä voi käydä kuka vaan. Tanssia ja voimistelua harrastavista nuorista eräs niitä harrastava sanoi, että ”ihmiset siellä käyttäytyy sillein, että ne käyttää niiden valtaa tosi paljon ja pyrkii olemaan paremmassa sosiaalisessa asemassa. Se on ehkä vähän toksinen kulttuuri.” Heidän pohtiessaan, miksi taidetta ja kulttuuria harrastetaan tai mitä se antaa ihmiselle, niin muiden muassa seuraavanlaisia asioita nousi esille: H8/N23: Kaikkihan on yksilöitä, että ei voi kaikkea olettaa, mutta mun ystävät, jotka harrastaa niin ne on tosi sitoutuneita siihen ja omistautuneita sille, koska taiteeseen on helppo päästä purkamaan itseään. Huomaan sen ihmisistä, että ne todellakin tykkää siitä, vaikka piirtämisestä tai kirjottamisesta. H7/N18: Jotenkin kun ajattelee sellaisia ihmisiä, ketkä niin kun tykkää tällaisesta luovasta ilmaisusta, ne on hyviä niin kun uskaltaa esiintyä ja esittää ja näyttää itseänsä ja omaa persoonansa sen kautta, mitä ne tekee niin kuin vaikka kuvataiteen, teatterin tai musiikin kautta. Toisaalta taas muutamilla nuorilla oli melko klassisen karrikoitu käsitys perinteisistä taiteenaloista ja niiden harrastajista. H4/N12: Mulla on kaksi sellaista stereotyyppistä käsitystä. Et on sellaset pilvee polttavat hipsterit, jotka on jossain Vakkarissa juomassa viiniä ja sit ne käy just teatterissa… sellaisissa… mikä tää on just tää Huoneteatteri, vähän sellasissa urbaaneissa paikoissa ja sit käy museoissa ja just keskustelee taiteista. Ja sit on se toinen ääripää, semmoset supersivistyneet vanhemmat ihmiset, jotka käy kaupunginteattereissa ja baleteissa…. sellaset kokoomusnaiset. Lähestulkoon kaikki haastatellut nuoret harrastavat taidetta ja kulttuuria jossain muodossa vapaa-ajallaan. Siinäkin tapauksessa, että kult- 36 tuurija taideharrastukset rajataan opetusja kulttuuriministeriön taideja kulttuuriperintöalaluokituksen mukaan, haastateltujen nuorten voi sanoa harrastavan kulttuuria monipuolisesti. Suosituimpia yksilöllisesti vapaa-ajalla harrastettavia asioita ovat elokuvat ja tv-/suoratoistopalvelusarjat, videopelit, musiikin kuuntelu ja konserteissa käynti, kirjojen lukeminen, kirjoittaminen, piirtäminen, museoissa käynti, käsityöt ja vaatteet/muoti. Kuten edellä jo viitattiin, nuoret pohtivat monen harrastuksen kohdalla, voiko niitä sanoa kulttuuriksi tai taiteeksi. Esimerkiksi videopelejä ei monikaan itse nostanut esiin taidetai kulttuuriharrastuksena, vaikka niistä muutoin puhuttiin monessa haastattelussa. Jos haastattelijat eivät johdatelleet nuoria, niin taideja kulttuuriharrastuksina pääasiassa mainittiin juuri perinteisiä taiteen aloja (esim. musiikki, tanssi ja teatteri). Elokuvien katseluakaan eivät kaikki osanneet ilman johdattelua yhdistää taiteisiin ja kulttuuriin. Toisaalta taas harrastuksia, joista muutamat nuoret puhuivat taideja kulttuuriharrastusten yhteydessä, olivat voimistelu ja akrobatia (”se on niin kaunista”) sekä protutoiminta (”se on sellaista pohdintaa, että voisko sanoa taiteeksi?”). Tyypillistä oli, että taidetta ja kulttuuria itsekseen harrastavat nuoret harrastivat sitä monessa muodossa ilman, että välttämättä ajattelevat niiden olevan taidetta: H4/N10: Kulttuurihan on ihan kaikkea. H6/N16&17: TV-sarjat on kulttuuria ja taidetta, jokainen jakso on taideteos: siinä on kuvaa, musiikkia, näyttelyä. --- [Pohdittiin onko kuntosali kulttuuritai taideharrastus]. Kaikki… en keksi mitään harrastusta, mikä ei ole. Virkkaus. Siitä tulee taidetta. Se on samalla tavalla taidetta kuin maalaus. Ja sit kuntosali… se treenaat siellä sun hienoja lihaksia, mitkä on esteettisesti taidetta. Teet itsestäs veistoksen [naurua]. Kirjat, videopelit, bikinikuvat naisista… nekin on taidetta. H8/N23: [Mikä tekee teatterista, pianonsoitosta ja baletista kulttuuria/taidetta?] Elämys ja se, että se on esitysmuodossa ja muut ihmiset menee katsomaan. Se luo sitä kulttuuria. Ja onhan se taidetta, niinku musiikkia ja just tollasta näyttelyä ja tollasta. Mun mielestä se kyllä sisältyy taiteeseenkin. 37 H4/N11: Itsekin käyn välillä museossa ja piirrän läppärillä sarjakuvia, mutta en sanoisi itseäni taiteelliseksi. Jokainen ihminen on taiteellinen omalla tavallaan ja sitten se taide-sana on aika laaja käsite. Ohjatussakaan toiminnassa enemmän harrastavilla nuorilla käsitys kulttuurija taideharrastuksista ei ole kovin tarkkaan rajattu. Taide ja kulttuuri on heillekin melkeinpä kaikkea. Tai toisin päin: he näkevät melkein kaikessa harrastamisessa taiteellisuutta ja kulttuuria. Esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin välinen raja on useimmille hyvin häilyvä. Näin on varsinkin tanssia harrastavien kohdalla. H3/N9: Ehkä alun perin se (tanssi) oli urheilu ja lähti liikkumisen halusta, mutta ehkä vanhempana on tajunnu sen, että siinä on se kulttuuripuoli ja ilmasupuoli, mutta ehkä mää koen silleen, et se on liikuntaa, joka on mulle kiva tapa liikkua. Se on urheilua, joka on kivaa. Yhdistyy ne molemmat siinä, ilmasu ja urheilu. H3/N8: Ehkä mulle on hakattu päähän et se (tanssi) on taidelaji, erityisesti baletti, mutta ehkä mä nyt nään sen semmosena esteettisenä urheiluna tai semmonen vähän niinku vois verrata johonkin voimisteluun, että kyllä se nykyään on enemmän urheilua, et saa ne askeleet päivässä tai miten sen sanois, saa niinku sykkeen nostettua. Et kyl se nykyään on enemmän urheilua, varsinkin kun harrastaa myös muuta kulttuurijuttua, niin nään teatterin ja maalaamisen ehkä selvempänä ja konkreettisempana taiteen muotona, kun sitten tota ehkä tanssin. Tietenkin se on, ei se vie siitä yhtään pois sitä taiteellisuutta, mutta ehkä se itelle on enemmän vaan urheilua. Nuorilta kysyttiin myös sitä, mitä sellaista taiteen ja kulttuurin muotoa he haluaisivat harrastaa, jota eivät ole vielä harrastaneet. Vastaukset olivat monenkirjavia, mutta useamman kerran niissä toistuivat laulu ja musiikki eri muodoissaan, teatteri tai muu esiintyminen (toivottiin osaksi koulupäivää esimerkiksi draamakurssien muodossa), kirjallisuus ja kirjoittaminen. Taiteen kovan ytimen ulkopuolelle sijoittuvista luovista harrastuksista mainittiin muiden muassa kirjojen tai musiikin arvioiminen, matkakirjallisuuden tekeminen, podcastit ja uusien kielien opiskelu. 38 Yhteen vetäen voidaan sanoa, että mitään selkeitä jatkolinjoja taiteen ja kulttuurin harrastamisessa tai niitä koskevissa mielikuvissa ei ollut tyttöjen ja poikien välillä. Myöskään mitkään muut taustatekijät (esimerkiksi asuinpaikka tai kouluaste) eivät näytelleet merkittävää roolia vastausten suuntautumisen suhteen. Mitään merkittäviä eroja intensiivisyydessä, määrässä tai kiinnostuksessa ei ollut myöskään ammattimaisesti taiteita ja kulttuuria harrastavien tai sitä itsekseen omassa arjessaan harrastavien välillä. Ylipäätään nuoret suhtautuvat taiteeseen ja kulttuuriin sekä hyväksyvästi että kiinnostuneesti. Hellä on halukkuutta lisätä omia taide ja kulttuuriharrastuksia. Vanhempien kulttuuriorientoitumisella ja sieltä kumpuavalla kannustuksella on vaikutusta nuorten kulttuuriharrastuksiin. Kaikki paljon taidetta ja kulttuuria harrastavat nuoret kertoivat, että heidän vanhempansa olivat myös harrastaneet tai tehneet ammatiksi taidetta ja kulttuuria. Melko usein nuorten harrastama taiteenala oli sama kuin vanhemmilla: musiikkia tehneiden tai harrastaneiden lapset harrastavat musiikkia, teatteria harrastaneiden tai työkseen tehneiden teatteria ja niin edelleen. Kulttuurisen pääoman siirtymisestä perheessä kertoo myös se, että taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneiden vanhempien lapsia taideja kulttuuri kiinnostivat myös monipuolisemmin kuin vain yhden alan tai tyylin harrastamisena. Teatteria ja tanssia harrastavat nuoret esimerkiksi kuuntelivat musiikkia paljon, kävivät elokuvissa, näyttelyissä ja konserteissa. Osallistuminen vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen Tässä osiossa käydään läpi nuorten osallisuutta vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen, osallistumisen motivaatioita sekä mahdollisia esteitä. Harrastukset eivät osion näkökulmasta ole vain nuoria itseä varten, vaan myös muille halutaan luoda mahdollisuuksia vapaa-ajan harrastuksiin ja mukaviin kokemuksiin. Kuten jo aiemmin todettua, yhdessä tekeminen on nuorille tärkeää, sillä sosiaaliset kontaktit ja ystävien kanssa tekeminen ovat merkittävä osa harrastustoimintaa. Noin puolet haastatelluista nuorista oli jollain tavalla osallistunut itse harrastuksiin liittyvän toiminnan tai tapahtumien järjestämiseen. Nämä nuoret tekevät harras- 39 tuksiin liittyen vapaaehtoistöitä, joissa opitaan huomaamattakin tulevaisuuden työelämätaitoja ja luodaan persoonallisia urapolkuja, jotka saattavat kääntyä palkkatyöksi myöhemmin elämässä. Myös halu vaikuttaa on yksi yhteinen nimittäjä monen nuoren kansalaisaktiivisuudelle. H6/N17: [Miksi mukana] Oli jotenkin tosi yksinäistä korona-aikana, masentavaa. Se parantaa mun mielenterveyttä, että on sosiaalinen. Nautin ihmisten seurasta. H7/N18: [Miksi mukana] Olen myös (omassa harrastuksessa) johtamassa ryhmää, jossa lapsille tulee aina hyvä fiilis mukana olemisesta ja sen myötä itsellekin tulee hyvä olo lähteä kotiin. Yleisimpiä väyliä olla mukana vaikuttamassa vapaa-ajan toimintaan olivat seurakunnan isostoiminta sekä koululaisja opiskelijatoimintaan osallistuminen. Haastatelluista useimmat olivat kiinnostuneita harrastustoimintaan osallistumisesta ja vaikuttamisesta, mutta totesivat, ettei heillä ole aikaa tai jaksamista etenkään mihinkään sitovaan tai työlääseen osallistumiseen. Halukkuutta osallistua kehittämiseen vähensi myös kokemus siitä, ettei itsellä ole riittävää tietoa tai kehitysideoita esimerkiksi sen vuoksi, että on asunut vain pari vuotta Jyväskylässä. Toiminnan järjestämisessä nuoria motivoivat aikaisemmat positiiviset kokemukset omasta harrastamisestaan, joiden pohjalta samoja kokemuksia halutaan jakaa eli antaa mahdollisuus myös muille nuorille kokea samoja asioita ja tunteita. Muille halutaan järjestää toimintaa myös siksi, koska toisia on mukava auttaa, toisille on mukava tuottaa ilon kokemuksia tai jakaa omia tietojaan muille. Toisaalta asioihin vaikuttaminen motivoi joitain nuoria, sillä he haluavat olla aktiivisia, ottaa vastuuta ja osoittaa omaa kiinnostustaan erilaisia asioita kohtaan. Nuoret haluavat tulla kuulluksi ja esittää ideoita sekä mielipiteitään heille mielenkiintoisissa asioissa. Näin tai tämän suuntaisesti vastasi hieman alle puolet nuorista. Harrastusten sosiaaliset aspektit korostuvat niin koululaistoiminnassa kuin erilaisten leirien järjestämisessä isosina, protuaktiiveina tai partiolaisina. Seurakunnan toiminnassa ja partiossa nuoret ohjaavat erilaisia ryhmiä, usein vähän itseään nuoremmille lapsille ja nuorille. Kouluissa nuoret järjestävät tapahtumia ja muuta toimintaa muille oppilaille esi- 40 merkiksi osana opiskelijatoimikuntaa, tutoreina ja tukioppilaina. Korkeakouluissa opiskelevat nuoret kokevat ainejärjestöt mielenkiintoisiksi toimintaan osallistumisen kanavaksi. Muutamat haastatteluun osallistuneista nuorista oli myös mukana koulun edustajistossa ja nuorisovaltuustossa, jotka he kokevat merkityksellisiksi vaikuttamisen mahdollisuuksiksi. H8/N23: [Miksi mukana] Isoshommat taas ei oo tullu sitä kautta (perheen kautta) vaan oman rippikoulukokemuksen kautta. Motivoi myös nuoriso-ohjaajan kommentti riparilla, että näytän ihan tulevalta isoselta, niin en halunnut johdattaa sitä harhaan. Toiminnan järjestäminen on tärkeässä roolissa myös kulttuurin ja taiteen parissa toimiville nuorille. Näin vastanneet nuoret ovat esimerkiksi mukana vapaaehtoisina järjestämässä taidetapahtumia yhteistyössä koulujen tai museoiden kanssa. Myös teatteritoiminnasta ollaan kiinnostuneita. Festivaalivapaaehtoisena toimiminen osoitti yhdelle nuorelle, kuinka paljon työtä tapahtumanjärjestäminen vaatii. Myös kavereiden kesken nuoret järjestävät erilaisia peli-iltoja ja illanviettoja. Esittävissä projekteissa kuten näytelmissä palkitsevana koetaan itse esitys ja sen elämyksellisyys pitkän harjoittelun jälkeen. Esittävällä taiteella koetaan myös olevan merkityksellinen vaikutus muihin ihmisiin, sillä se herättää usein tunteita ja tuottaa oivalluksia. Nuoret haluaisivat olla enemmän mukana järjestämässä yleensäkin tapahtumia, mutta erityisesti musiikkitapahtumia, kuten keikkoja, DJtai bänditoimintaa. Internet tarjoaa omat mahdollisuutensa nuorten aktiiviselle, tuottavalle osallistumiselle. Muutamat nuoret kertoivat olevansa mukana päivittämässä ja ylläpitämässä erinäisiä verkkosivuja esimerkiksi Wikipedian tai musiikin parissa. Toiminnan järjestämisen esteinä koetaan usein olevan ajan tai motivaation puute. Toisaalta joillekin on hankala löytää itselle sopivaa toimintaa, yhdistystä tai muuta tahoa, jonka kautta voisi tehdä itselle merkityksellisiä asioita. Toiminta ei saa tuottaa liikaa stressiä, onhan pohjimmiltaan kyse harrastamisesta. Toimintamahdollisuudet voivat olla myös liian kaukana, tai muuten osallistujia on liian vähän yhteisen toiminnan järjestämiseksi. Myös osaamisen puute on koettu esteeksi toiminnan järjestämiselle. 47 ollen, jos ajatellaan kulttuurisen nuorisotoiminnan palvelujen kehittämistä Jyväskylässä, niin eräänlainen kaupungin kannattaa nuorten enemmän tai vähemmän aktiivista osallistumista edellyttävissä palveluissa valita fasilitaattorin ja tukijan rooli. Mahdollistamalla sekä yhdessä ideoimalla ja tekemällä, nuoria on näiden haastattelujen perusteella mahdollista ensinnäkin houkutella palvelujen piiriin ja toisaalta myös innostaa toimimaan niiden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Taustatekijöillä, kuten sukupuolella, asuinalueella, vanhempien tuloilla tai nuorten koulutusasteella ei ole haastattelujen perusteella ratkaisevaa merkitystä, käyttääkö tai tunteeko nuori Jyväskylän kaupungin kulttuuripalveluita. Kaikki ovat palveluita käyttäneet tietäen tai tietämättään ja mielellään käyttävät niitä jatkossakin. Ainoa asia, mikä näyttäisi vaikuttavan on nuorten ikä siinä mielessä, että taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet 15-20-vuotiaat nuoret kokevat olevansa järjestettyjen palvelujen suhteen eräänlaisia välinputoajia. Nuoret arvioivat kulttuuripalvelujen olevan enimmäkseen suunnattuja lapsille, perheille tai ikäihmisille. Osin tämä liittyy myös tiedonpuutteeseen: nuoret eivät koe tietävänsä riittävästi heidän ikäisilleen suunnatuista vapaa-ajan kulttuuripalveluista. Lisäksi monet heistä vieroksuvat baareja ja klubeja joko ikänsä tai niihin liittyvän alkoholinkäytön vuoksi. Näyttäisin siltä, että Jyväskylässä olisi tilausta 15-20-vuotiaiden nuorten monipuolisten taideja kulttuuripalvelujen kehittämiselle tai, jos niitä jo on, niin niitä koskevan tiedottamisen kehittämiselle. Nuorten monipuoliset ja eri aloja ristiinvetävät harrastukset myös indikoisivat sitä, että näitä kannattaisi kehittää yhdessä vaikkapa liikuntapalvelujen kanssa. Jyväskylän kulttuuripalvelut: tyytyväisyys ja kehittämistoiveet Tämä osio käsittelee haastateltujen nuorten tyytyväisyyttä järjestettyyn harrastusja vapaa-ajan toimintaa kohtaan yleensäkin ja heidän esittämiään kehitystoiveita. Lähtökohtaisesti nuoret ovat siis tyytyväisiä Jyväskylän seudun harrastusmahdollisuuksiin ja palveluihin, mutta heillä on myös paljon huomioita kehitystä vaativista kohdista. Etenkin harrastusten ja tapahtumien mainonta ja markkinointi koetaan puutteelliseksi. 48 Nuoria kiinnostaa osallistua kehittämistoimintaan ja vaikuttamisväylien monipuolisuus koetaan tärkeäksi. Parhaiksi puoliksi Jyväskylässä koettiin vapaa-ajan harrastamisen näkökulmasta luonnon läheisyys ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet eritasoisille harrastajille (esimerkiksi jääkiekossa, jalkapallossa ja voimistelussa). Toisiin kaupunkeihin ollaan valmiita lähtemään tapahtumien vuoksi, mutta ei toistuvan harrastuksen takia. Koulujen musiikkija liikuntalinjojen katsottiin tukevan harrastamista tiettyjen lajien osalta (esimerkiksi musiikinsoitto, tanssi ja eri liikuntalajit). Monet nuoret toivoivat enemmän teatteritoimintaa niin kouluihin kuin niiden ulkopuolellekin. Kulttuurija muiden vapaaajan tapahtumien laatua pidetään hyvänä. Vaihtelevia mielipiteitä sai osakseen erityisesti harrastusten ohjaus. Yhtäältä harrastusten ajateltiin olevan hyvin ja laadukkaasti ohjattuja, niin sanotusti hintansa arvoisia, mutta toisaalta ohjauksesta ei aina pidetä ja kaivataan lisää mahdollisuuksia valita ohjattujen ja omatoimisten harrastusten välillä. Ohjattujen puolesta puhuvat toivovat nuoria tai nuorekkaita ohjaajia. Harrastustoiminnan ja vapaa-ajan tekemisen erityisinä heikkouksina pidettiin tiettyjen harrastusten puutteita ja tapahtumien heikkoa markkinointia nuorille. Nuorten mielestä tieto etenkään pienistä tapahtumista ei kantaudu heidän korviinsa. Haastatteluissa toivottiin esimerkiksi monipuolisempaa, myös vähemmistöjä huomioivaa markkinointia, bussimainoksia ja nuoriin vetoavia vaikuttajia mukaan sen tuottamiseen. H1/N3: Markkinoinnin puute. Mahdollisuuksia on, mutta se markkinointi ei toimi. Monille myös itsenäinen on parempi kuin ohjaus, moni muukaan nuori ei tykkää ja siitä tulee se este. Että olisi mahdollisuuksia tehdä ilman ohjausta. Olisi tärkeää kohdentaa niille, jotka kaipaa sitä – esim. niille, joilla ei ole valmiiksi kaveripiiriä. Joissain on tosi hyvät tarpeistot, mutta vähän käyttäjiä, ja toisinpäin. Nuoret toivoivat myös parempia nuorisotiloja sekä lisää vaihtuvuutta museoihin ja näyttelyihin. Myös ajankohtaisia peleihin ja mediaan liittyviä tapahtumia toivottiin lisää. Haastatteluissa toivottiin nuorille halvempia tai ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Hyvin yleistä vastauksissa 49 olikin, että omalle harrastukselle toivottiin lisää tukea kaupungilta harrastusmaksujen alentamiseksi tai tilojen parantamiseksi. Yleisesti toivottiin myös resurssien ja käyttäjämäärien vastaavuuden parantamista: H3/N8: Rahallisesti jos mietitään panostusta, niin musta Jyväskylän kaupunki laittaa tosi outoihin asioihin rahaa. Esim. padeliin, rakennetaan ihan kauheesti padel-saleja ja tämmösiä vaikka harrastajia on ihan minimaalinen määrä. Esim. voimistelu, taitoluistelu tai tanssi, jotka on tämmösiä esteettisiä urheilulajeja, niin niihin on ihan kämäset tilat vaikka ne onkin yksityisyrittäjiä, mutta kaupunki ei tue niin paljon esteettisen lajin yrittäjiä kun mitä ne tukee jotain padel-harrastajia. --- Mut en mä sit tiiä, et onks se joku, että ei nähä tällasia taidelajeja niin tärkeenä tai tämmösenä niinku, että tosi paljon saattaa liittyy semmoseen, että ”ne nyt vähän heiluu siellä” tai jotain tämmöstä, että ei nähä oikeena urheiluna tanssia. Harrastuksiin toivottiin myös enemmän matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, ilmaisia harrastuksen kertaluontoisia kokeilumahdollisuuksia nuorille sekä enemmän mahdollisuuksia tehdä omatoimisesti ilman ohjausta. Palveluita toivottiin kohdennettavan erityisesti heille, jotka niitä kaipaavat, esimerkiksi heille, joilla ei ole valmista kaveripiiriä. Harrastusryhmiin toivottiin myös lisää avoimuutta ja nuorten toiveiden huomioon ottamista, yhteisöllisyyden tukemista ja yksilöllistä nuorten huomioimista. H9/N24: Kehittäisin eniten sitä, että kysytään nuorilta harrastusten edetessä, että mitä haluaisit tehdä ja miltä tämän asian harrastaminen on tuntunut. Ryhmien vetäjien tulisi ottaa selvää, että meneekö kaikilla harrastuksessa hyvin ja voisiko toimintaa muokata osallistujien tarpeiden mukaisesti. Nuorille pitäisi yrittää antaa mahdollisimman suuri vapaus harrastuksen parissa ja tehdä yhteenkuuluva olo ryhmän sisällä. --- Yksi kehittämisidea on myös se, että harrastusryhmiä voisi kannustaa tekemään asioita yhdessä myös harrastusten ulkopuolella, jotta ryhmähenki voisi parantua ja harrastuksista voisi saada oikeita kavereita elämään. --- Harrastusryhmien kanssa voisi tehdä myös välillä ohjatusti jotain ryhmän varsinaisen tarkoituksen ulkopuolista, eli vaikka voimisteluryhmä voisi pitää pikkujoulukerran, jossa tehtäisiin jotain aivan muuta, kuin voimisteltaisiin, jolla vahvistettaisiin ryhmän sosiaalista ilmapiiriä. 50 Kuten jo viitattua, nuoret hakevat tietoa monipuolisesti ja toivovat parempaa viestintää vapaa-ajan mahdollisuuksista. Nuorille Google, nettisivut ja sosiaalinen media ovat ensisijainen tiedonhakutapa. Haastatteluissa mainittiin erityisesti Instagram ja Facebook. Instagramin kohdalla erityiseksi haasteeksi nähtiin se, miten nuoret saataisiin seuraamaan Jyväskylän kaupunkia siellä. Sitä pidettiin kuitenkin luontevana mainostuspaikkana, koska siellä on muutenkin paljon mainoksia ja se on riittävän virallinen alusta. Kiinnostavana pidettiin värikkäitä postauksia, joissa on kyllin selkeästi kerrottuna tiedot ja ohjeet mukaan lähtemiseen. Haastatteluissa pohdittiin myös Tiktokin ja Snapchatin hyödyntämistä, mutta samalla todettiin, että etenkin Tiktokiin voi olla vaikea tehdä järkeviä mainoksia, koska se ei ole riittävän virallinen eikä siten välttämättä sovellu kaupungin mainostamiseen suosiostaan huolimatta. Facebookista todettiin, etteivät alle 25-vuotiaat käytä sitä, mutta nuorten vanhemmat voivat löytää sieltä tietoa ja kertoa nuorille. Myös yhdistysten ja harrastusseurojen internet-sivujen kautta etsittiin tietoa. Nuoret seuraavat usein myös somessa omia järjestöjään, joten tiedotus yhteistyössä näiden tahojen kanssa voisi myös tavoittaa hyvin nuoria. Haastatellut toivoivat, että kouluille ja nuorisotaloille tultaisiin kertomaan enemmän harrastusmahdollisuuksista ja kulttuuripalveluista. Vierailuita voisivat tehdä esimerkiksi eri lajien harrastajat, ja samalla voitaisiin jakaa vaikka karkkeja opiskelijoille. Wilma-viestit tiedotuskanavana saavat sekä kannatusta (tavoittavat hyvin) että vastustusta (herättävät ankean olon, koska tieto tulee koululta). Myös koulujen ilmoitustaulut jakavat mielipiteitä; osan mielestä ne toimivat, osan mielestä jäävät huomaamatta. Nuoret ehdottivat myös katumainoksia, joissa on QR-koodi, jolla pääsee nettisivulle lukemaan lisää. Haastatteluissa esiintyi toiveita myös nettisivuista tai lehtisistä, joille olisi selkeästi koottu tieto yhteen paikkaan kaikista kaupungin harrastusmahdollisuuksista ja tapahtumista. Toisaalta osa myös koki, että tieto löytyy jo nytkin hyvin kaupungin sivuilta. Myös sähköpostitse tulevia uutiskirjeitä (joissa voisi valita, mitkä teemat kiinnostavat) ehdotettiin, mutta pidettiin tärkeänä, ettei uutiskirjeitä tulisi liian usein, vaan esimerkiksi viikoittain tai kuukausittain. Harrastusmahdollisuuksista ja tapahtumista kertova kännykkäsovellus mainittiin myös yhtenä vaihtoehtona. Kotiin jaettavat tapahtumatiedotteet mainittiin myös, mutta niitä pidet- 51 tiin epäekologisina ja epäiltiin, että mukana tulisi epärelevanttia infoa, jonka takia tiedotteita ei enää haluttaisi. Nuoret toivoivat rehellistä markkinointia, jossa käsitellään myös harrastajien huonoja kokemuksia. Näin on mahdollista tehdä harrastuksia valintoja monipuolisen tiedon valossa. Myös viestinnän järjestämiseen ja sanavalintoihin toivottiin kiinnitettävän huomiota. Taiteen, kulttuurin ja liikunnan tilalle ehdotettiin esimerkiksi voitavan käyttää enemmän toteutustapaa kuvailevia sanoja, kuten ”tapahtumat” ja ”kurssit”. H6: Mun mielestä taide ja kulttuuri on vähän pelottava sana. Jos (tiedotteessa/s-postilistan nimessä) lukisi että taide, kulttuuri, ja liikunta, mä en valitsisi niistä mitään, koska olisin että okei liikunnassa on ylimielisiä ihmisiä, taide on semmoinen että on ole kamalan hyvä siinä, ja ettei mulla ole kulttuuria. Somen ja netin kautta nuoret voidaan myös osallistaa palvelujen ja toiminnan kehittämiseen. Matalan kynnyksen nettitai somekyselyt nähtiin laajalti hyväksi tavaksi ottaa nuoret mukaan kehittämiseen, joskin kyselyitä voitiin pitää myös työläinä lukemisen vuoksi ja puhumista mielekkäämpänä vaihtoehtona. Nuoret pitivät tärkeänä sitä, että kysely vaikuttaa luotettavalta ja että sitä mainostetaan oikeassa paikassa. Yhtäältä palkitseminen nähtiin tärkeänä motivaationa osallistua kyselyihin, toisaalta palkitsemista myös kritisoitiin ja ajateltiin, että vaikuttamisen tulisi olla itsessään palkitsevaa ja tuntua tärkeältä. Nähtiin, että monia nuoria ei yksinkertaisesti kiinnosta olla mukana vaikuttamassa vaikka siitä palkittaisiin ja heitä ei välttämättä kannattaisikaan yrittää väkisin rekrytoida mukaan. Tämän ajateltiin voivan vääristää tuloksia. H1/N3: Nettikysely tai muu mahdollisimman helppo. Monia nuoria ei tunnu myöskään kiinnostavan. --- Tämä, että jos ei hyödy siitä mitään, niin ei tule tehtyä eikä kiinnosta. Ja jos se hyöty ei ole selkeä. Palkinnot, joita nuoret toivoivat kyselyihin osallistumisesta, olivat raha, ruoka, festariliput ja lahjakortit mieluiseen palveluun, esimerkiksi itseä kiinnostavan lajin pariin tai ruokakauppaan/pizzeriaan. Elokuvaliput jakoivat mielipiteitä, osa piti hyvänä ja osa huonona erityisesti muita kuin Finnkinon lippuja. 52 Koulua ehdotettiin useaan otteeseen hyväksi ja erityisen helpoksi väyläksi vaikuttamiseen. Ehdotettiin, että opot tai koulujen nuorisotyöntekijät voisivat kertoa vaikuttamismahdolli-suuksista opotunneilla, luokanvalvojatunneilla tai välitunneilla ja tuoda ongelmia nuorten tietoisuuteen, jotta halu vaikuttaa heräisi. Toisaalta osa pohti, että koulun mukana olo voi karkottaa joitain nuoria, koska kaikki mikä liittyy kouluun, on automaattisesti tympeää: H3/N9: Mulla tulee vaan mieleen se, että jos koulussa tulee joku kysely tai Wilma-viesti, niin aika moni suhtautuu siihen tosi negatiivisesti. Siihen vaikuttaa jonkin verran varmaan se, että se tulee koulun kautta, niin suhtaudutaan automaattisesti silleen, että ei kiinnosta. Se voi johtuu myös vaan siitä, että ei oikeesti vaan kiinnosta ja kiinnostaa enemmän muut asiat ja silleen ei kaipaa harrastusta ja kaikki tämmönen murrosikä ja muu juttu, mutta siis kyllä sen on itekin huomannu, että monesti, jos tulee Wilmaan joku kysely, että nyt on tällasta ja tällasta tarjolla, niin saattaa vaan skipata sen, että aika paljon sellasta negatiivista suhtautumista koulussa oon huomannu. Nuorisovaltuusto ja kehittäjäryhmät nostettiin esiin vaikuttamiskeinoiksi, mutta samalla todettiin, että nämä sopivat vain hyvin sitoutuneille ja innostuneille nuorille, eli ei suurimmalle osalle: H3/N8: (Nuorisovaltuusto) on ainakin semmonen suora tapa vaikuttaa kaupungin asioihin ja se on ollu ihan toimiva, et se on tosi kiva, siellä on ihmisiä, jotka haluu vaikuttaa asioihin, mutta ehkä silleen yleinen, kun kaikki ei oo välttämättä innoissaan lähdössä sitoutumaan niin vaativaan juttuun kuin nuorisovaltuusto, niin sit just ehkä tommonen kysely ois tosi helppo ja hyvä alotus, mutta ei se välttämättä riitä. Jos on vaikka kyllä/eikysymyksiä, niin ei anna yhtä sellasta laajaa kuvaa siitä, että mitä mieltä nuoret oikeesti on, kun jos on vaikka tällaisia keskusteluraateja, et sais kysyy näiltä edustajilta ja hallitukselta kysymyksiä. Ois monipuolisesti tarjontaa tällekin asialle, niin tulis ainakin monia otteita siitä ja pystys sitä keskiarvoo kattoo, että mitä mieltä ihmiset on, ku on monta kertaa eri muodoissa kyselty. Haastatellut nuoret pitivät tärkeänä sitä, että nuorten osallistumisja vaikuttamismahdollisuudet huomioidaan, tapahtuipa se sitten miten 53 tahansa. Nuoret haluavat, että heidän kehittämistarpeistaan on palvelujen järjestäjillä mahdollisimman monipuolinen kuva. Parhaaksi nähtiin vaikuttamismahdollisuuksien moninaisuus siten, että niille, jotka haluavat osallistua vain vähän, on riittävästi matalan kynnyksen mahdollisuuksia (esim. kyselyt) ja sitten vaativampia heille, joilla on motivaatiota osallistua aktiivisesti ja pidempiaikaisesti. Kaiken kaikkiaan suurin osa oli tyytyväisiä harrastustarjontaan, mutta muutama toivoi vielä monipuolisempaa harrastustarjontaa, esimerkiksi naisille suunnattuja omia harrastusryhmiä. Toisaalta tiedostettiin, että Jyväskylässä on sellaisia lajeja (esim. vesipallo), jota tullaan kauempaakin tänne harrastamaan. Mahdollisuuksia, joita Jyväskylästä nuorten mielestä puuttuu, ovat muun muassa alaikäisiä kiinnostavat (päihteettömät) keikat ja festarit, joissa olisi riittävän isoja nimiä esiintymässä. Tällaisen tapahtuman edullisuus tai ilmaisuus nähtiin tärkeänä ja esimerkiksi YleX Pop keräsi paljon kiitosta. Yleisesti toivottiin kulttuuriin panostettavan vielä enemmän. Kulttuuria toivottiin enemmän asuinalueelle koulujen kulttuuritoiminnan, esimerkiksi erilaisten vierailuiden, kautta ja nuorisotilojen laajemmilla aukioloilla. Koulujen kulttuuriviikot koettiin hyväksi tavaksi edistää kulttuuria nuorten lähellä. Jälleen kerran voidaan todeta, että taustatekijöillä ei ole suurta vaikutusta nuorten toiveisiin tai haluihin koskien palveluja. Vanhempien taustalla, asuinpaikalla ja koulutuksella ei ollut näkyvää ja systemaattisesti esiintyvää vaikutusta mielipiteisiin. Paljon ja ammattimaisesti harrastavat olivat hienoisesti kriittisempiä olemassa olevia palveluja kohtaan kuin yksilöllisemmin ja vähemmän yhteisöissä harrastavat. He myös esittivät muita enemmän kehittämistoiveita palvelujen suhteen. Se johtunee siitä, että he pystyvät palvelujen aktiivikäyttäjinä muodostamaan niistä totuudenmukaisemman kuvan ja osaavat myös muita paremmin vaatia kokemuksiinsa perustuvia kehittämistoimenpiteitä, 54 Johtopäätökset Tämä raportti osoittaa, että jyväskyläläiset nuoret harrastavat monipuolisesti erilaisia vapaa-ajan harrastuksia. Se murtaa osaltaan myyttiä siitä, että nykynuorilla olisi vähän muita harrastuksia kuin ”somen seuraaminen” tai etteivätkö nuoret olisi liikunnallisia harrastuksissaan. Heillä on ensinnäkin monia harrastuksia, mutta heillä on myös monenlaisia – toisinaan aikuisnäkökulmasta ehkä ristiriitaiseltakin vaikuttavia – harrastuksia. Esimerkiksi pianonsoittoa aktiivisesti harrastava nuori harrastaa myös metsästystä ja eräilyä tai tanssiva nuori harrastaa mönkijällä tai mopolla ajoa. Sekä ohjatuista että itsenäisesti tehtävistä harrastuksista suosituimpia ovat erilaiset liikuntaja urheiluharrastukset. Suosittuja harrastuksia haastateltavien keskuudessa ovat lenkkeily, retkeily ja ulkoilu, kuntosalilla käynti, voimistelu ja laskettelu. Joukkuelajeista haastatellut nuoret harrastavat muuan muassa jalkapalloa ja vesipalloa. ”Hyvänä kakkosena” tulevat erilaiset kulttuurija taideharrastukset. Nekin ovat hyvin moninaisia. Itsenäisesti soitetaan ja kuunnellaan musiikkia, seurataan elokuvia ja tvtai suoratoistosarjoja, kirjoitetaan ja luetaan, piirretään ja maalataan sekä tehdään käsitöitä. Lisäksi harrastetaan muita luovia tai taiteen reuna-alueilla sijaitsevia harrastuksia, kuten podcast-lähetysten tekoa, videopelien pelaamista, Tiktokia ja protutoimintaa. Ohjatussa taidetoiminnassa korostuivat haastateltavien keskuudessa tanssi ja teatteri. Niitä harrasti kolmasosa haastatelluista nuorista. Taideja kulttuuriharrastusten moninaisuus heijastelee sitä, että nuoret ymmärtävät taiteen ja kulttuurin hyvin joustavasti: monet ymmärtävät kulttuurin lähes kaikeksi, mitä voi tehdä, ja taiteeksi hahmotetaan myös 55 tietyt päämäärähakuiset yhteistoiminnan muodot (protutoiminta) ja voimistelun ruumiillinen ilmaisu. Vapaa-ajan harrastaminen tuottaa nuorille onnistumisen tunteita, hyvää oloa ja mahdollisuuksia rauhoittua ja keskittyä vastapainona kiireiselle, suorituskeskeiselle ja usein sirpaleiselle kouluarjelle. Haastatellut nuoret ovat monipuolisesti kiinnostuneita uusista harrastusmuodoista. Kaikki haluaisivat kokeilla jotain uusia vapaa-ajan harrastuksia. Eniten kiinnostusta on uusia liikuntaharrastuksia kohtaan, mutta myös taide ja kulttuuri houkuttelevat nuoria. Haastateltaviksi pyrittiin saamaan nuoria monenlaisista taustoista ja Jyväskylän eri kolkista (ks. Liite 1). Taustatekijöillä tai nuorten koulutusasteella ja iällä oli hämmästyttävän vähän vaikutusta, ainakaan sellaista, että niitä voisi käyttää systemaattisena selittävänä tekijänä nuorten vastauksille. Vain muutamassa tapauksessa vanhempien tai nuoren omat tulot olivat vaikuttaneet mahdollisuuksiin harrastaa sitä, mitä olisi halunnut. Muutama nuori myös kertoi, että asuinpaikka tai pikemminkin harrastuspaikan sijainti suhteessa asuinpaikkaan, oli vaikuttanut vapaa-ajan toimintaa koskeviin valintoihin. Kouluaste ja ikä näkyi vastauksissa yhtäältä siinä, että osa aikuistuvista nuorista oli jättänyt lapsuuden harrastuksia taakseen ja toisaalta siinä, että lisääntyvä kiire koulussa tai työssä sai toisinaan nuoret luopumaan heille rakkaista harrastuksista. Ulkoisista tekijöistä nuorten harrastusvalintoihin ja mieltymyksiin vaikuttavat eniten kaverit. Kaverit houkuttelevat nuoria uusiin harrastuksiin ja liimaavat vanhoihin. Harrastuksiin osallistutaan osin sen vuoksi, että saadaan uusia kavereita tai ainakin sosiaalisia kontakteja. Yksilöllisesti ja fiilispohjalta toimivien harrastuksiin kaverit eivät juuri vaikuttaneet. Nuoret osallistuvat itsekin verraten aktiivisesti vapaa-ajantoimintaan, sen järjestämiseen ja ylläpitämiseen. Osa kokee sen tietynlaiseksi positiiviseksi velvollisuudeksi (annetaan jotain takaisin yhteisölle, jolta on saatu jotain). Useimmille se tarkoittaa harrastuksista saatavan hyvän fiiliksen mahdollistamista myös muille. Monet sanovat, että haluavat järjestelyihin osallistumalla tarjota kavereille tai tuntemattomillekin mukavaa tekemistä. Osallistumistoiveissa korostuvat taideja kulttuuritoiminta. Haastatellut nuoret haluaisivat nyt ja tulevaisuudessa osallistua esimerkiksi kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Monet mainitsevat konserttien ja keikkojen järjestämisen esimerkkinä. 56 Nuoret ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä Jyväskylän alueen kaikkiin vapaa-ajan sekä erityisesti taiteen ja kulttuurin alan harrastusmahdollisuuksiin sekä palvelutarjontaan. Vaikka taideinstituutioiden järjestämiä palveluja tai taidetta harrastavia kohtaan joillain nuorilla onkin ennakkoluuloja ja -oletuksia, ollaan niistä yleisesti ottaen kiinnostuneita ja niitä käytetään. Ammattimaisesti harrastavat ja harrastusryhmiin osallistuvat ovat hieman muita kriittisempiä olemassa olevien palvelujen tasosta ja esittävät enemmän kehittämistoiveita niiden suhteen. He myös haluaisivat hieman muita aktiivisemmin vaikuttaa palveluiden luonteeseen ja osallistua niiden toteuttamiseen. Lähes kaikki nuoret tosin kertovat haluavansa osallistua kulttuuritapahtumien toteuttamiseen. Kaupungin sekä taiteen ja kulttuurin vapaan kentän kannattaisikin harkita esimerkiksi jonkin tyyppisen paljon harrastavien nuorten paneelin muodostamista tai jotenkin muutoin kehittää väyliä, joilla nuoret voivat itse osallistuisivat toiminnan ja tapahtumien järjestämiseen. Samalla se tutustuttaisi nuoria taiteen ja kulttuurin palvelutarjontaan nykyistä paremmin ja hälventäisi ennakkoluuloja taidetta ja kulttuuria sekä niitä tarjoavia tai harrastavia tahoja kohtaan.