Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta?

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta? © Kirjoittaja, 2022 Published version Pekkarinen, Juho Pekkarinen, J. (2022, 02.05.2022). Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta?. What the Hela?. https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/hela/ajankohtaista/blogi/aikasemmatblogitekstit/suomalaisia-paakalloja-2013-mutta-enta-muuta 2022 5.5.2022 10.14 Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta? — Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/hela/ajankohtaista/blogi 1/3 Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta? Juho Pekkarinen Viimeisen muutaman vuoden aikana suomalaisissa lehdissä on heään kirjoiteu Ruotsissa Karoliinisessa instuussa sijaitsevista suomalaisten pääkalloista ja ruotsalaisesta antropologista Gustaf Retziuksesta, joka vuonna 1873 tekemällään tutkimusmatkalla Suomessa keräsi pääosan näistä pääkalloista. Ruotsinsuomalainen yhteisö nos nämä ihmisjäänteet keskustelun aiheeksi Ruotsissa ja Suomessa, josta käynnistyi vuosia kestänyt repatraaoprosessi näiden kallojen palauamiselle Suomeen. Näissä lehkirjoituksissa Retzius kuvataan pääosin rotututkijana, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli osoiaa suomalaisten rodullinen huonous verrauna ruotsalaisiin ja todistaa suomalaisten mongolinen alkuperä. Joissakin arkkeleissa on haastateltu tutkijoita, jotka ovat kontekstualisoineet Retziuksen tutkimuksia ja maininneet, eä hänen toimintatapansa oli varsin tyypillistä aikakauden antropologiselle tutkimukselle, joka keskiyi huomaavas ihmisten miailuun ja rodulliseen luokieluun. Nykyaikainen antropologia ei ole enää 1800-luvun tapaan kiinnostunut pääkallojen miauksesta vaan kiinniää enemmän huomiota kuluurin ja yhteisöjen tutkimukseen, jota Retziuskin tosin jossain määrin teki itsekin. Pääosin näissä kaikissa lehkirjoituksissa on kuitenkin sivuuteu Retziuksen tutkimusmatkan laajempi konteks ja etenkin hänen matkaansa perustuneen laajan eteellisen teoksen Finska kranier jämte några naturoch literatur-studier inom andra områden af finsk antropologi (1878) muu sisältö. Tutkimuskirjallisuudessa Retziusta on tarkasteltu hieman monipuolisemmin ja laajemmin, mua erityisen kaavaa esitystä hänen suomalaisia käsielevistä tutkimuksista ei ole. Lähessään tälle tutkimusmatkalleen parin ruotsalaisen kollegansa kanssa, Retzius oli yli kolmikymppinen väitellyt lääkeeteen tohtori, eikä vielä arvosteu professori Karoliinisessa instuussa, johon hän myöhemmin päätyisi. Hän ei siis tutkimusmatkansa aikaan ollut eteellinen auktoritee, joka ylhäältä määrielee kansakunen hierarkioita, vaan nuori tutkija, joka yri saavuaa itselleen eteellistä nimeä. Retziuksen taakkana oli osin hänen isänsä Anders Retziuksen maine, jonka kehielemille metodeille 1800-luvun kallojen miaus pitkäl perustui. Anders Retzius oli myös ensimmäisiä antropologeja, jotka tekivät miauksia myös suomalaisista ja hänen tutkimuksiinsa perustuivat osin näkemykset siitä, eä suomalaiset ’leveäkalloisina’ erosivat rodullises ’pitkäkalloisista’ skandinaaveista. Gustaf Retziuksen teoreesena ja metodisena pohjana oli siis hänen isänsä tutkimus, mua pääinnoiajana lähteä tutkimaan suomalaisia ajankohtainen eteellinen kiista, johon suomalaiset olivat joutuneet sivullisina. 1870-luvun merkiävimpiä historiallisia tapahtumia oli Ranskan ja Preussin välinen sota, joka pääyi ranskalaisten murskatappioon. Sodan häviön synnyämä revanssinhalu purkautui myös ranskalaisen edeyhteisön kaua, kun antropologi Jean Louis Armand de Quatrefages de Bréau väi teoksessaan La Race prussienne (1871), eä preussilaiset eivät olleet aitoa germaanista rotua, vaan heidän esi-isiänsä olivat alueella aikaisemmin eläneet slaavit ja suomalaiset, jotka Quatrefages kuvasi hyvin negaivisessa valossa. Nämä väieet herävät suuumusta saksalaisissa tutkijoissa, mua kiistan sivuseurauksena suomalaisten rodulliset piirteet ja alkuperä nousivat yhdeksi eurooppalaisen edekeskustelun kärkiaiheista. Tähän keskusteluun osallistuakseen Retzius läh tutkimusmatkalle Suomeen, jossa aikakaudelle epätyypilliseen tapaan teki paljon miauksia elävistä ihmisistä, joskin miauksien pohjalla olivat myös hänen itse kaivamansa kallot sekä suomalaisten tutkijoiden laajat kokoelmat. Miauksien lisäksi Retzius teki paljon etnografisia huomioita suomalaisten talonpoikien elintavoista kuvaten heidän pukeutumistaan, työkaluja, esineistöä ja rakennuksia. Tämä etnografinen puoli viekin Finska Kranier teoksessa huomaavas enemmän laa kuin hänen kallotutkimuksensa. Retzius myös kuvaa varsin lumoutuneena 02.05.2022 5.5.2022 10.14 Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta? — Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/hela/ajankohtaista/blogi 2/3 suomalaista luontoa, jossa siteeraa omien havaintojensa lisäksi muun muassa Johan Ludvig Runebergin luontoaiheisia runoja. Retziuksen aaeellisena pohjana onkin selvemmin 1800-luvun romanikka, kuin selkeä naonalisnen tavoite kiilloaa oman kansakunnan kuvaa esiämällä muut negaivisessa valossa. Kuva: Gustaf Retzius miaamassa saamelaista hra Fjellstedä. Lähde: Nordiska museet. Romanikan hengessä suomalaisten talonpoikien yksinkertainen elämäntapa ei ole siis osoitus jostain rodullisesta alemmuudesta, vaan ihailtava jäänne aidommasta elämäntavasta, joka Ruotsissa oli pitkäl Retziuksen silmissä jo pitkäl kadonnut. Yksi esimerkki tästä modernisaaosta oli se, eä harmonikka on syrjäyänyt monet perinteiset soimet kansanmusiikissa ja yhtenä hänen retkensä tavoieistaan olikin löytää aito suomalainen kantele. Tässä hän onnistui matkustaessaan Karjalassa, jossa törmäsi aitoon kanteleensoiajaan – tapahtuma, jonka hän itse nos yhdeksi matkan merkiävimmistä. Retzius seuralaisineen kuunteli lumoutuneena tämän vanhan sokean miehen soioa ja Retzius saikin mieheltä lahjaksi tämän kanteleen. Retzius o tästä miehestä (Jaakko Parppei, 1792–1885) myös pari valokuvaa, jossa yhdessä tämä istui kannelta soiaen koivun alla. Tämä kuva esiintyy myös Retziuksen teoksen nimilehdellä ja oli 1800-luvun lopun merkiävimpiä karjalaisuuden ja kalevalalaisuuden kuvallisia symboleja (Sihvo 1977, 143). Sen sijaan, eä Retzius olisi päämääränään yriänyt kuvata suomalaisten rodullista alemmuua tai näiden mongolista alkuperää, pääosassa hänen esityksissään suomalaisista ja etenkin heidän agraarikuluuristaan maalataan pääosin posiivinen kuva. Antropologisissa päätelmissäänkin hän joutuu toteamaan, eei hänen miauksistaan piirtynyt selkeää kuvaa vaan suomalaisia käsieleviä tutkimuksia tulisi jatkaa kehoaen suomalaisia ryhtymään tähän urakkaan. Retzius ei myöskään esiänyt tässä teoksessaan suomalaisia osana mongolista rotua, sillä tämä ei suoraan kuulunut osaksi kallon pituua ja leveyä tarkastelevaa luokielua. Aikakaudella oli myös pitkäl todenneu, eä ’leveäkalloisia’ löytyi paljon Ranskasta ja Saksastakin. Suomalaisen edeyhteisön arvosteluissa Retziuksen teosta pääosin kehuin, joskin joitakin hänen Kalevalaan pohjautuvia tulkintoja suomalaisten esihistoriasta arvostelin, etenkin koska Retzius oli käyänyt lähteenä eepoksen ruotsinnosta. Retziuksen tutkimus olikin hyvin linjassa aikakauden tapaan tehdä tutkimusta ja esimerkiksi ihmisjäänteiden kaivaukset eteen nimessä oli varsin normaali tapa kerätä antropologista lähdeaineistoa. Rotueteellinen tutkimus kuitenkin jyrkkeni 1800-luvun loppua kohden ja etenkin 1900-luvun alussa, mukaan lukien myös Retziuksen myöhemmät tutkimukset, jolloin eugeniikka ja keskustelu ’rotupuhtaudesta’ toi rodullisille tulkinnoille paljon synkempiä merkityksiä. Eri kokoelmissa olevien kallojen konteksna ei ole siis vain se, miten ede suhtautui niihin, kun ne otein alun perin kokoelmiin, vaan myös myöhemmät tulkinnat ovat vaikuaneet niiden merkityksiin. Meidän aikamme keskustelu ihmisjäänteiden palautuksista saakin olla täysin irrallaan aikaisempien aikojen kontekssta ja intenoista, mua olisi hyvä myös tarkastella menneiden aikojen ihmisiä yksilöinä, jotka toimivat aikansa ilmiöiden ja aaeiden vaikutuksessa, eikä typistää heitä vain hyviksiksi tai pahiksiksi. Kirjoiaja on väitöstutkijana historian ja etnologian laitoksella ja väitöstyössään tutkii Retziuksen lisäksi neljää muuta ulkomaalaista tutkijaa, jotka tutkivat suomalaisia 1800-luvun lopulla eri eteenalojen näkökulmista. 5.5.2022 10.14 Suomalaisia pääkalloja – mutta entä muuta? — Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/hela/ajankohtaista/blogi 3/3 Kirjallisuua Gustaf Retziuksen keskeisimmät julkaisuja suomalaisista: Retzius, Gustaf (1878), Finska kranier jämte några naturoch lieraturstudier inom några andra områden av finsk antropologi. Stockholm. Retzius, Gustaf (1881), Finland i Nordiska museet: några bidrag ll kännedomen om finnarnes gamla odling. Stockholm. Retzius, Gustaf (1909), The so-called North European race of mankind: a review of and view on the development of some anthropological quesons. London: Royal Anthropological Instute of Great Britain and Ireland. Valikoitua tutkimuskirjallisuua Retziuksesta ja suomalaisiin liiyvästä rotueteellisestä keskustelusta: Kilpeläinen, Jouko I. (1985), Rotuteoriat länsistä suomalais-ugrilaisista kansoista Keski-Euroopan antropologiassa 1800luvulla ja suomalaisten reakot niihin. Teoksessa: Mongoleja vai germaaneja? – Rotuteorioiden suomalaiset. Toim. Kemiläinen, Aira. Helsinki: SHS, 163–193. Manias, Chris (2009), The Race Prussienne Controversy: Scienfic Internaonalism and the Naon. Isis, Vol. 100, No. 4 (December 2009), 733–757. Sihvo, Hannes (1977), Gustaf Retziuksen tutkimusmatka Karjalaan 1873. Teoksessa: Kalevalaseuran vuosikirja 57: Tieteen matkamiehiä. Ed. Saima-Liisa Laatunen. Helsinki, 143–167