Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nd/4.0/ Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus © Kirjoittajat Published version Ylhäinen, Ilkka; Ali-Yrkkö, Jyrki; Koski, Heli; Pajarinen, Mika; Heikkilä, Jussi; Mylly, Tuomas; Rajavuori, Mikko Ylhäinen, I., Ali-Yrkkö, J., Koski, H., Pajarinen, M., Heikkilä, J., Mylly, T., & Rajavuori, M. (2023). Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 2023:51. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-027-1 2023 Selvitys ja tutkimustoiminta Utredningsoch forskningsverksamhet Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus Ilkka Ylhäinen, Jyrki Ali-Yrkkö, Heli Koski, Mika Pajarinen, Jussi Heikkilä, Tuomas Mylly, Mikko Rajavuori VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 tietokayttoon.fi Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2023 Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:51 Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus Ilkka Ylhäinen, Jyrki Ali-Yrkkö, Heli Koski, Mika Pajarinen, Jussi Heikkilä, Tuomas Mylly, Mikko Rajavuori Valtioneuvoston kanslia CC BY-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-383-027-1 ISSN pdf: 2342-6799 Taitto Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Kuvailulehti 5.9.2023 Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:51 Kustantaja Valtioneuvoston kanslia Tekijä/t Ilkka Ylhäinen, Jyrki Ali-Yrkkö, Heli Koski, Mika Pajarinen, Jussi Heikkilä, Tuomas Mylly, Mikko Rajavuori Kieli suomi Sivumäärä 125 Tiivistelmä Tutkimuksessa muodostetaan ajankohtainen tilannekuva kriittisestä aineettomasta omaisuudesta, sen omistuksesta sekä ulkomaisten yritysten toiminnasta Suomessa. Kriittiselle aineettomalle omaisuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää; siihen viitataan yleisimmin ns. kriittisten, nousevien tai perustavanlaatuisten teknologioiden kohdalla. Hyödynsimme tarkastelussa Euroopan komission patenttiluokkiin perustuvaa määritelmää kehittyneistä teknologioista, jota täydensimme puolustusja kaksikäyttöteknologiaa koskevilla patenttiluokilla. Käyttämämme määritelmän perusteella Suomessa toimii vajaa 1 500 kriittistä teknologiaa omaavaa yritystä, joista suurin osa on kotimaisessa omistuksessa. Kvantitatiivinen analyysi osoittaa, että ulkomaisten yritysten ostamat suomalaisyritykset patentoivat enemmän kriittistä teknologiaa. Kriittisen teknologian omistus ei kuitenkaan lisää ulkomaisen yrityskaupan todennäköisyyttä, kun yritysten taustaominaisuudet on huomioitu. Korkean teknologian yritysostot eivät myöskään korostu viranomaisvalvonnan soveltamiskäytännössä. Kriittistä teknologiaa omaavien yritysten taloudellinen kehitys on yrityskaupan jälkeen keskimäärin samankaltaista kuin verrokkiyritysten, jotka eivät olleet yrityskaupan kohteena, joskin vähäinen havaintomäärä hankaloittaa tilastollista analyysia. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitysja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat kriittinen aineeton omaisuus, avainteknologiat, ulkomaiset investoinnit, yrityskaupat, patentit, tutkimus, tutkimustoiminta ISBN PDF 978-952-383-027-1 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-027-1 Presentationsblad 5.9.2023 Utländska investeringar och kritiska immateriella tillgångar Publikationsserie för statsrådets utredningsoch forskningsverksamhet 2023:51 Utgivare Statsrådets kansli Författare Ilkka Ylhäinen, Jyrki Ali-Yrkkö, Heli Koski, Mika Pajarinen, Jussi Heikkilä, Tuomas Mylly, Mikko Rajavuori Språk finska Sidantal 125 Referat Denna studie ger en aktuell situationsbild av kritiska immateriella tillgångar, deras ägande och utländska företags operationer i Finland. Det finns ingen tydlig definition för kritiska immateriella tillgångar; den vanligaste hänvisningen är till så kallade kritiska, nydanande eller grundläggande teknologier. I vår granskning använde vi EU-kommissionens definition av avancerad teknologi baserad på patentkategorier, som vi kompletterat med patentkategorier för försvarsindustrin samt teknologi med dubbla användningsområden. Enligt vår definition finns det nästan 1 500 företag med kritisk teknik verksamma i Finland, varav de flesta är i inhemsk ägo. Den kvantitativa analysen påvisar, att finländska företag som köpts av utländska företag patenterar mer kritisk teknologi. Ägandet av kritisk teknologi ökar dock inte sannolikheten för ett utländskt förvärv, när man vederbörligen tar hänsyn till företagens bakgrundsegenskaper. Högteknologiska förvärv framträder inte heller i offentliga förvaltningens bestämmanderätt visavi kritiska funktioner. Tillika skiljer sig den ekonomiska utvecklingen av förvärvade högteknologiska bolag inte från de icke förvärvade kontrollföretagens utveckling, dock poängterande att det ringa antalet observationer medför osäkerhet i den statistiska analysen. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utredningsoch forskningsplan.(tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt. Nyckelord kritiska immateriella tillgångar, nyckelteknologier, utländska investeringar, företagsförvärv, patent, forskning, forskningsverksamhet ISBN PDF 978-952-383-027-1 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-027-1 Description sheet 5 September 2023 Foreign Investments and Critical Intangible Assets Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2023:51 Publisher Prime Minister’s Office Author(s) Ilkka Ylhäinen, Jyrki Ali-Yrkkö, Heli Koski, Mika Pajarinen, Jussi Heikkilä, Tuomas Mylly, Mikko Rajavuori Language Finnish Pages 125 Abstract This study provides a current situational picture of critical intangible assets, their ownership, and the operations of foreign companies in Finland. There is no clear definition for ”critical intangible assets”; the term usually refers to so-called critical, emerging, or foundational technologies. For our study, we used the European Commission’s definition of advanced technologies based on patent categories, which we supplemented with patent categories for the defense industry and dual-use technology. According to this definition, there are almost 1,500 companies with critical technology in Finland, most of which are domestically owned. The quantitative analysis shows that companies acquired by foreign firms patent more critical technology than other companies. However, the ownership of critical technology does not increase the probability of a foreign acquisition when the background characteristics of the companies are controlled for. High-tech acquisitions are not highlighted in the authorities’ security assessment operations. After the acquisition, the financial development of companies with critical technology is, on average, similar to that of control companies that were not acquired, although the small number of observations complicates statistical analysis. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords critical intangible assets, key enabling technologies, foreign investment, acquisitions, patents, research, research activities ISBN PDF 978-952-383-027-1 ISSN PDF 2342-6799 URN-address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-027-1 Sisältö Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset ............................................................. 8 1 Johdanto .................................................................................................. 13 1.1 Tausta ......................................................................................................................... 13 1.2 Hankkeen tavoitteet..................................................................................................... 14 1.3 Aineisto, rakenne ja menetelmät ................................................................................. 15 2 Kriittinen aineeton omaisuus: käsite ja tunnusmerkit .......................... 16 2.1 Johdanto ..................................................................................................................... 16 2.2 Mitä kriittinen aineeton omaisuus on? ......................................................................... 17 2.2.1 ”Aineeton omaisuus” .................................................................................. 17 2.2.2 ”Kriittinen” aineeton omaisuus ................................................................... 18 2.3 Kriittisen aineettoman omaisuuden tunnusmerkit ........................................................ 24 2.3.1 Johdanto .................................................................................................... 24 2.3.2 Asiantuntijahaastattelut ............................................................................. 24 2.3.3 Politiikka ja sääntely .................................................................................. 41 2.3.4 Viranomaiskäytäntö ................................................................................... 53 2.4 Yhteenveto kriittisen aineettoman omaisuuden käsitteestä ........................................ 64 3 Ulkomaiset yrityskaupat ja aineeton omaisuus – katsaus kirjallisuuteen .......................................................................................... 66 3.1 Aineettoman omaisuuden rooli investoinneissa ja yrityskaupoissa ............................. 66 3.2 Ulkomaisten yrityskauppojen vaikutukset kohdeyrityksiin ja kansantalouteen .......................................................................................................... 69 3.3 Yhteenveto .................................................................................................................. 72 4 Kvantitatiivinen analyysi ......................................................................... 73 4.1 Mahdollistavat avainteknologiat .................................................................................. 73 4.2 Kuvaileva analyysi ....................................................................................................... 74 4.3 Ekonometrinen analyysi .............................................................................................. 98 5 Yhteenveto ja politiikkajohtopäätökset ............................................... 105 Liitteet .............................................................................................................. 110 Lähteet ............................................................................................................. 117 VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 14 kotimaisen yrityksen hallussa oleva kriittinen aineeton omaisuus voi siirtyä ulkomaiseen omistukseen. Toisaalta kotimainen yritys voi hankkia kriittistä aineetonta omaisuutta ulkomailta tekemällä muihin maihin kohdistuvia yrityskauppoja. Suhtautuminen aineettoman omaisuuden omistusrakenteeseen on pitkään ollut sallivaa, ja vapaat kansainväliset pääomamarkkinat on nähty 1900-luvun lopun ja 2000luvun alun talouskasvun merkittävänä ajurina. Ulkomaisten investointien ja omistuksen mahdolliset negatiiviset puolet, kuten turvallisuusriskit, eivät ole saaneet osakseen vastaavaa huomiota. Viime vuosina kriittiseksi katsotun aineettoman omaisuuden ja sitä kehittävien yritysten omistuspohjaan on kuitenkin ryhdytty kiinnittämään uudenlaista huomiota. Useissa maissa on jopa estetty ulkomaisten sijoittajien suunnittelemia tai jo toteuttamia yrityskauppoja muun muassa korkean teknologian alalla. Sen jälkeen, kun ulkomaista omistusta koskevat rajoitukset purettiin 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvun alussa, Suomi on suhtautunut myönteisesti ulkomaisiin investointeihin ja pyrkinyt houkuttelemaan niitä lisää. Viime vuosina on kuitenkin havahduttu siihen, että yritysostoihin ja sijoituksiin voi liittyä esimerkiksi kansalliseen tai kansainväliseen turvallisuuteen kytkeytyviä riskejä. Nämä riskit voivat syntyä sekä yksityisten että valtiollisten tahojen tekemien yrityskauppojen seurauksena. 1.2 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena on tuottaa ajankohtainen tilannekuva kriittisestä aineettomasta omaisuudesta, sen omistuksesta sekä ulkomaisten yritysten toiminnasta Suomessa. Hankkeessa pyritään määrittelemään kriittinen aineeton omaisuus ja arvioimaan aineettoman omaisuuden merkitystä ulkomaisten investointien ajurina. Lisäksi pyritään hahmottamaan Suomesta viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaiseen omistukseen siirtyneen aineettoman omaisuuden määrää ja arvioimaan ulkomaisten investointien vaikutuksia kriittiseen aineettomaan omaisuuteen. Tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: • Miten strateginen/kriittinen aineeton omaisuus määritellään? • Minkä verran, mille aloille ja mistä maista ulkomaisia suoria sijoituksia on tehty Suomeen viimeisten kymmenen vuoden aikana? • Mikä on aineettomien oikeuksien merkitys aloilla, joilla ulkomaisia suoria sijoituksia on tehty? • Mikä on aineettomien oikeuksien taloudellinen merkitys yrityksissä, jotka ovat olleet yritysostojen kohteena? • Millainen merkitys yrityksen aineettomalla omaisuudella on investointia tai yritysostopäätöstä tehtäessä? VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 15 • Kuinka paljon, miltä aloilta ja mihin maihin Suomesta on siirtynyt aineetonta omaisuutta ulkomaiseen omistukseen ulkomaisten suorien sijoitusten kautta viimeisten kymmenen vuoden aikana? • Millaisia vaikutuksia ulkomaisilla suorilla sijoituksilla voi olla kriittiseen aineettomaan omaisuuteen? • Millaisia vaikutuksia ulkomaisilla suorilla sijoituksilla voi olla kansallisen yrityskentän innovaatiotoimintaan? Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi käytetään useita eri lähestymistapoja ja aineistoja. Aineistona käytetään niin aiempaa kirjallisuutta, tilastoaineistoja kuin haastattelujakin. Näitä kuvataan tarkemmin seuraavassa kappaleessa. 1.3 Aineisto, rakenne ja menetelmät Raportti etenee seuraavasti: Luvussa 2 luodaan katsaus kriittisen omaisuuden määritelmään. Tarkoituksena on arvioida kriittisen aineettoman omaisuuden tunnusmerkkejä ja luoda pohja myöhemmissä luvuissa tehdyille analyyseille. Koska kriittinen aineeton omaisuus ei ole vakiintunut käsite eikä sen sisältöä voida yksiselitteisesti määrittää, luvussa tukeudutaan useampaan aineistoon. Nämä kattavat muun muassa tutkimuskirjallisuuden, asiantuntijahaastatteluja ja sääntelyinstrumentteja. Luvussa 3 tarkastellaan, mitä aineettoman omaisuuden ja yrityskauppojen välisestä suhteesta tiedetään aiempien tutkimusten perusteella. Luvussa 4 analysoidaan ulkomaalaisomisteisia ja kriittistä teknologiaa omaavia yrityksiä sekä tarkastellaan, millä teknologia-aloilla suomalaisilla yrityksillä on suhteellista teknologista etua. Lisäksi analysoidaan, missä määrin yritysostoissa on siirtynyt kriittistä teknologiaa sisältäviä patentteja ulkomaisille omistajille, miten kriittinen aineeton omaisuus vaikuttaa todennäköisyyteen päätyä yrityskaupan kohteeksi ja mitä yrityskauppojen kohdeyrityksille on tapahtunut kaupan jälkeen. Luku 5 tarjoaa yhteenvedon ja politiikkajohtopäätökset. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 16 2 Kriittinen aineeton omaisuus: käsite ja tunnusmerkit 2.1 Johdanto Tässä jaksossa pyrimme määrittelemään kriittisen aineettoman omaisuuden tavalla, joka mahdollistaa kotimaisten yritysten hallussa olevan kriittisen aineettoman omaisuuden empiirisen tarkastelun. Kriittisen aineettoman omaisuuden tunnistaminen on hankalaa, sillä käsite on vakiintumaton. Tästä syystä mahdollisia määritelmiä tarkasteltaessa on tukeuduttava monipuoliseen aineistoon ja näkökulmiin. Ensin tarkastelemme, mitä aineettomalla omaisuudella ja aineettomalla pääomalla yleisesti tarkoitetaan. Tämän jälkeen arvioimme tutkimuskirjallisuuden perusteella kriittisen aineettoman omaisuuden keskeisiä elementtejä yhtäältä yrityksen ja valtion sekä toisaalta kilpailukyvyn ja turvallisuuden näkökulmista. Suurin osa jaksosta keskittyy kriittisen aineettoman omaisuuden tunnusmerkkien tunnistamiseen. Tarkastelemme kriittistä aineetonta omaisuutta monipuolisten aineistojen avulla. Hyödynnettäviä aineistoja ovat asiantuntijahaastattelut, erilaiset politiikka-asiakirjat, sääntely ja viranomaisten soveltamiskäytäntö. Aineistojen perusteella esitämme, että selvityksessä tehtävä kriittisen aineettoman omaisuuden empiirinen tarkastelu on asianmukaista kiinnittää ”kriittisiin”, ”nouseviin” tai ”perustavanlaatuisiin” teknologioihin. Määritelmä mahdollistaa kriittisen aineettoman omaisuuden kytkemisen patenttiaineistoon ja siten kotimaisten yritysten hallussa olevan kriittisen aineettoman omaisuuden sekä ulkomaisten sijoitusten vaikutusten arvioinnin. Vaikka teknologiavetoinen määritelmä onkin monin tavoin käyttökelpoinen, se ei kuitenkaan tavoita kriittisen aineettoman omaisuuden kokonaisuutta. Tarkasteltavasta aineistosta on löydettävissä myös muita perusteltuja näkökulmia kriittisen aineettoman omaisuuden sisällöstä ja tunnusmerkeistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 17 2.2 Mitä kriittinen aineeton omaisuus on? 2.2.1 ”Aineeton omaisuus” Aineeton omaisuus (”intellectual property”, ”intangible assets”) on käsitteenä laaja ja osin täsmentymätön (Lönnqvist et al., 2005; Choong, 2008; Tarjanne & Perttunen, 2015a; Corrado et al., 2022; Crouzet et al., 2022; van Criekingen et al., 2022). Aineettomasta omaisuudesta käytettävät määritelmät vaihtelevat. Esimerkiksi tilinpäätöstietojen raportoinnin IFRS-standardin määritelmään mukaan aineettomaksi omaisuuseräksi voidaan ymmärtää tunnistettavissa oleva ei-rahallinen varallisuus, jolla ei ole fyysistä olomuotoa (IFRS, 2023), kun taas verotuksessa aineettomalla omaisuudella ymmärretään etenkin siirtohinnoittelukonteksissa laajasti kaikki liiketoiminnassa arvoa tuottava omaisuus, joka ei ole fyysistä tai rahoitukseen liittyvää (OECD, 2022). Aineettoman omaisuuden sisarkäsitteitä ovat muun muassa aineeton pääoma (”intellectual capital”, ”intangible capital”). Vertailun vuoksi voi mainita Työja elinkeinoministeriön julkaiseman Aineeton arvo -julkaisun englanninkielisen version (Tarjanne & Perttunen, 2015b), jossa eri sanat esiintyvät vaihtelevasti: Intangible capital (65 kpl), intangible assets (54 kpl), intellectual property (27 kpl) ja intellectual capital (11 kpl). Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansallisesta aineettomien oikeuksien strategiasta käytetään termejä aineettomat oikeudet (”IPR-oikeudet”) ja aineeton omaisuus, jotka kattavat sekä teollisoikeudet että tekijänoikeuden ja sen lähioikeudet (Valtioneuvosto, 2022). Periaatepäätöksen mukaan aineeton omaisuus kattaa myös osaamisesta, tietotaidosta tai muusta innovaatiotoiminnasta sekä datasta syntyvän lisäarvon, johon ei kohdistu varsinaisia aineettomia yksinoikeuksia. Yrityskauppakontekstissa aineeton omaisuus voidaan edelleen jakaa tunnistettavaan henkiseen omaisuuteen sekä goodwilliin, joka syntyy yrityskaupassa kauppahinnan ja yrityksen mitattavissa olevan käyvän arvon erotuksena. Tyypillistä aineetonta omaisuutta ovat patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudet, sui generis tietokantaoikeudet, toiminimet, mallioikeudet, tietotaito ja liikesalaisuudet. Myös sopimattomalta menettelyltä elinkeinotoiminnassa saatava suoja luetaan osaksi aineetonta omaisuutta. Osa aineettomasta omaisuudesta ymmärretään teollisoikeuksiksi, joilla viitataan esimerkiksi patenttien, tavaramerkkien, mallien ja hyödyllisyysmallien kaltaisiin yleensä rekisteröitäviin yksinoikeuksiin, joilla yritys tai muu toimija voi turvata tuotekehitykseen, brändiin tai muotoiluun tekemiään investointeja. Osa aineettomasta omaisuudesta perustuu rekisteröimättömiin tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin (myös tavaramerkit ja mallit voivat saada rajoitetusti suojaa ilman rekisteröintiä). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 18 Jako teollisja tekijänoikeuksiin on viime vuosikymmeninä liudentunut tekijänoikeuden suojatessa laajasti esimerkiksi tietokoneohjelmia ja sui generis tietokantaoikeuden digitaalisia tietokantoja, sekä tekijänoikeuden säännellessä laajasti internetalustojen toimintaa ja suodatusteknologioita. Keskeisempi on nykyisin jako rekisteröitäviin ja rekisteröimättömiin oikeuksiin ja toisaalta myös jako varsinaisen yksinoikeuden tuottaviin aineettomiin oikeuksiin (esimerkiksi patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki, malli ja tekijänoikeus) ja vilpillisen kilpailun kieltoon perustuviin oikeuksiin (liikesalaisuus, vilpillistä kilpailua koskevat kiellot), jotka eivät tuota kehen tahansa (erga omnes) kohdistuvaa yksinoikeutta. Aineetonta omaisuutta voi yrittää hahmottaa myös eri tieteenalojen, kuten taloustieteen, innovaatiotutkimuksen, tietojohtamisen tai oikeustieteen näkökulmista. Taloustieteessä voidaan arvioida esimerkiksi aineettoman pääoman merkityksen kasvun vaikutuksia tuotteiden ja palveluiden kokonaistuotantoon (Corrado et al., 2022). Toisaalta taloustieteellisessä ja innovaatiotutkimuksen empiirisessä tutkimuskirjallisuudessa huomio keskittyy patentteihin, koska ne ovat teknisten keksintöjen tärkeä suojamuoto, joista on saatavilla julkisia rekisteriaineistoja (Hall et al., 2014). Tietojohtamiskirjallisuudessa aineeton pääoma kytketään vakiintuneesti rakenne-, suhdeja inhimilliseen pääomaan, jotka korostavat erilaisia elementtejä organisaatiossa olevan tiedon hyödyntämisessä osana niiden toimintaa ja arvonluontia (Garanina et al., 2021). Oikeustieteessä aineetonta omaisuutta lähestytään usein siitä näkökulmasta, miten ja millä tasolla aineettoman omaisuuden eri tyyppejä suojataan (Waelde et al., 2013). Aineettomia oikeuksia koskeva sääntely on pitkälti kansainväliseen oikeuteen perustuvaa ja nyttemmin myös EU-tasoista sääntelyä direktiivein ja asetuksin. Kuitenkin jotkin osa-alueet, kuten hyödyllisyysmalleja, työsuhdekeksintöjä, vilpillistä kilpailua koskeva ja työntekijöiden hallussa olevan erityisen tietotaidon työoikeudellinen sääntely (esimerkiksi kilpailukieltosopimuksin), perustuu pitkälti vielä harmonisoimattomaan tai vain rajoitetusti harmonisoituun kansalliseen oikeuteen. Euroopan unioni on antanut suoraan sovellettavia asetuksia esimerkiksi tavaramerkkien, patenttien ja mallioikeuden aloilta, mutta nämä unionitasoiset järjestelmät toimivat direktiivein harmonisoitujen kansallisten (ja patenttien osalta myös laajemman eurooppalaisen) järjestelmien rinnalla vaihtoehtoisina suojamuotoina. Tekijänoikeuden osalta sääntely perustuu lähinnä direktiivien avulla toteutettuun harmonisointiin. EU:n tuomioistuin on kehittänyt suojaa edelleen ratkaisuillaan erityisesti tekijänoikeuden ja tavaramerkkien alueilla. 2.2.2 ”Kriittinen” aineeton omaisuus Aineeton omaisuus on siis käsitteenä monitahoinen. Sama koskee ”kriittistä” aineetonta omaisuutta. Toisin kuin ”aineeton omaisuus”, joka on yleisesti käytetty termi, käsite ”kriittinen aineeton omaisuus” esiintyy tässä muodossa vain harvoin. Käytännössä VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 19 termiä on käytetty ainoastaan tietyissä EU:n viimeaikaisissa asiakirjoissa, kuten komission tiedonannossa EU:n innovointipotentiaalista, jossa peräänkuulutettiin uusia ”välineitä kriittisen aineettoman omaisuuden käytön helpottamiseksi kriisiaikoina” (Euroopan komissio, 2020). Myöskään tutkimuskirjallisuudesta ei ole löydettävissä alustavaa jaettua määritelmää kriittisestä aineettomasta omaisuudesta tai edes siitä, mikä tekee aineettomasta omaisuudesta kriittisen. Keskeinen syy tälle on, että aineettoman omaisuuden kriittinen luonne voidaan nähdä vahvasti toimijaja näkökulmariippuvaiseksi. Eri toimijat hahmottavat itselleen kriittisen aineettoman pääoman omista lähtökohdistaan käsin, eivätkä näkökulmat ole aina yhtenevät. Tarkastelemme tässä jaksossa aineettoman omaisuuden kriittisyyttä kahden toimijan eli yrityksen (mikrotaso) ja valtion tai yhteiskunnan (makrotaso) näkökulmasta. Lisäksi tarkastelemme kriittisyyttä kahdesta aineellisesta näkökulmasta, joita ovat yhtäältä innovaatioja kilpailukyky ja toisaalta turvallisuus ja resilienssi (ks. Taulukko 1). Lähtökohtamme on, että se, mikä on yksittäisen yrityksen näkökulmasta kriittistä aineetonta omaisuutta, ei välttämättä vastaa valtion näkemystä yhteiskunnan toiminnan ja kehityksen kannalta kriittisestä aineettomasta omaisuudesta. Kriittisen aineettoman omaisuuden kilpailukykyhahmotus voi samaten poiketa siitä, miten tiettyjä turvallisuuskriittisiä aineettoman omaisuuden muotoja arvioidaan. Käsittely perustuu monipuoliselle tutkimuskirjallisuudelle, joka kattaa muun muassa innovaatiotutkimuksen, kansainvälisen politiikan ja oikeustieteen kaltaisia tutkimustraditioita. Taulukko 1. Näkökulmia kriittisen aineettoman omaisuuden määrittelyyn Näkökulma Yritys Yhteiskunta Innovaatioja kilpailukyky Liiketoimintamalli Kilpailuetu Innovaatiokyky Talouskasvu Turvallisuus ja resilienssi Liikesalaisuuksien turvaaminen Toimintaedellytykset Teknologinen kyvykkyys Taloudellinen kamppailu Yksittäisen yrityksen näkökulmasta aineeton omaisuus voidaan ymmärtää yrityksen tärkeimmäksi pääomaksi, joka muodostaa paitsi sen liiketoimintamallin ja kilpailuedun perustan myös sen keskeisimmän erottautumisvälineen (Davis 2004). Kriittinen aineeton omaisuus voidaan samaten määritellä yrityksen menestyksen kannalta keskeisimmäksi omaisuudeksi, jota ilman yrityksen toiminta ei olisi mahdollista ja jonka täysimittainen hyväksikäyttö, kehittäminen ja suojaaminen on tärkeää yrityksen liiketoiminnan VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 20 ja strategian kannalta (Fisher & Oberholzer-Gee, 2013). Koska yritykset toimivat lukemattomilla toimialoilla ja lukuisten liiketoimintamallien perusteella, yritysten kannalta yleisesti kriittistä aineetonta omaisuutta on mahdotonta kiinnittää yksittäisiin omaisuuseriin, tiettyihin aineettoman omaisuuden lajeihin tai vaikkapa johonkin korkean teknologian muotoon. Yrityksen työntekijöiden tietotaidon ja osaamisen ylläpito tai avainteknologioiden suojaaminen patenteilla ovat molemmat esimerkkejä yrityksen kriittisen aineettoman omaisuuden tunnistamisesta ja hallinnasta (ks. haastattelut luvussa 2.3.2). Valtion näkökulmasta aineeton omaisuus kytkeytyy tiiviisti yhteiskunnan innovaatiokyvykkyyteen, innovaatiotoiminnan tuottoihin ja niiden mahdollistamaan talouskasvuun sekä elintason kohoamiseen (Corrado et al., 2022). Mikäli kansalliset yritykset onnistuvat kehittämään ja hyödyntämään aineetonta omaisuutta, koko yhteiskunnan tuottavuus ja kilpailukyky tehostuu (Greenhalgh & Rogers, 2010). Aineettoman omaisuuden suojajärjestelmien ja etenkin immateriaalioikeuksien tehokas täytäntöönpano on usein nähty kansallisten yritysten kilpailukykyä tukevaksi tekijäksi (Sweet & Maggio, 2015). Aineettoman omaisuuden heikon suojan on puolestaan tulkittu heikentävän yritysten innovaatiotoimintaa ja kansallista kilpailukykyä, vaikka vahvaa historiallista näyttöä ei olekaan saatavilla (Grossman & Lai, 2004; Moser, 2013). Tämänkaltainen makrotason dynamiikka ei suoraan mahdollista yksittäisen valtion näkökulmasta kriittisen aineettomaan omaisuuteen tunnistamista, tukemista tai hallintaa. Vaikka viime vuosina on korostunut näkemys tulevan kilpailukyvyn takaamisen kannalta keskeisten avainteknologioiden merkityksestä, kriittistä aineetonta omaisuutta ei voida valtion näkökulmasta typistää tiettyihin teknologiasektoreihin (Aschhoff et al., 2010). Aineettoman omaisuuden kriittiseksi tunnistamisessa onkin kyse kokonaisuudesta, johon vaikuttavat niin yhteiskunnan yleinen koulutusja osaamistaso, innovaatiokyvykkyys ja resurssit (Tiilikainen et al., 2019; ks. myös haastattelut luvussa 2.3.2). Yritysja valtionäkökulman lisäksi kriittistä aineetonta omaisuutta voidaan tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa niin globaaliin oikeudenmukaisuuteen, esimerkiksi lääkkeitä koskevan aineettoman omaisuuden hyödyntämiseen, kytkeytyviä kysymyksiä (May, 2015) kuin globaalien kriisien aikana välttämättömäksi muodostuvien tuotteiden valmistamiseen liittyviä teollisoikeuksia. Esimerkiksi Covid19-pandemia korosti tällaisen ”kriisikriittisen” aineettoman omaisuuden ja sen hallinnan merkitystä paikallisesti ja globaalisti (Tietze et al., 2022). Tämän selvityksen puitteissa emme keskity näihin kysymyksiin, mutta niiden tunnistaminen voi olla keskeistä kriittisen aineettoman omaisuuden määritelmän tulevalle kehitykselle. Vaikka toimijanäkökulmat korostavat erilaisia piirteitä aineettoman omaisuuden kriittisyydestä, niillä on lukuisia yhtymäkohtia. Keskeisin yhdistävä tekijä on tietyn aineettoman omaisuustyypin hahmottaminen toimijan – oli kyseessä sitten yritys tai valtio – tehokkuuden, innovointikyvyn sekä nykyisten että tulevaisuuden toimintaedellytysten VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 21 turvaamisen mahdollistajaksi. Yksittäisen kriittisen aineettoman omaisuuden tai omaisuustyypin tunnistaminen sekä kriittisen omaisuuden erottaminen ei-kriittisestä ei kuitenkaan ole tämän jaottelun perusteella mahdollista. Toimijoiden lisäksi aineettoman omaisuuden kriittisyyttä voidaan tarkastella erilaisista intressinäkökulmista. Koska kriittinen aineeton omaisuus on paitsi yrityksen liiketoiminnan kannattavuuden myös makrotason talouskasvun keskeinen ajuri, yllä hahmoteltu innovaatioja kilpailukykyhahmotus on yksi luonteva näkökulma. Toinen keskeinen näkökulma on turvallisuus ja resilienssi. Kriittiseksi aineettomaksi omaisuudeksi voidaan ymmärtää myös sellaiset aineettoman omaisuuden tyypit tai konkreettiset omaisuuserät, jotka määrittävät laajemmin yrityksen toimintakykyä ja iskunkestävyyttä (Wigell et al., 2022) sekä valtion ja yhteiskunnan turvallisuusasemaa (Luo, 2022). Turvallisuusja resilienssinäkökulma on noussut vahvasti aineettomasta omaisuudesta käydyn keskustelun keskiöön viime vuosikymmenen aikana, ja huomattava osa aineettoman omaisuuden merkityksestä hahmotetaan nykyään voimistuvan taloudellisen suurvaltakamppailun osana (Roberts, Choer Moraes & Ferguson, 2019; Wigell et al., 2022). Orastavalla ”innovaatiosodalla” (Darby & Sewall, 2021) ja ”teknologianationalismilla” (Luo, 2022) on lukuisia vaikutuksia siihen, miten sekä yritykset että valtiot tunnistavat ja suojaavat kriittistä aineetonta omaisuuttaan. Kyse voi olla yhtäältä siitä, kuinka tietyt kriittisten aineettoman omaisuuden tyyppien ja muotojen nähdään tukevan yritysten ja valtion resilienssiä, ja toisaalta siitä, kuinka aineeton omaisuus voidaan ymmärtää turvallisuuden kriittisenä heikkoutena. Kilpailukykyja turvallisuusnäkökulmat ovat osin yhtenevät, sillä aineeton omaisuus näyttäytyy usein taloudellisessa suurvaltakamppailussa menestymisen ja turvallisuuden mahdollistajana. Kyseessä voi olla jopa symbioottinen kokonaisuus: mitä vahvempi valtion innovaatiojärjestelmä (ja immateriaalioikeudellinen suojajärjestelmä) on, sitä todennäköisemmin sen yritykset menestyvät teknologisessa ja taloudellisessa kamppailussa, mikä puolestaan parantaa valtion suhteellista turvallisuusasemaa (Shivakumar, 2022). Esimerkiksi Euroopan komissio on korostanut toimivan teollisja tekijänoikeusjärjestelmän merkitystä vahvojen innovointikannustimien luomisessa, ja tämän kokonaisuuden positiivisesta vaikutuksesta covid-19-kriisin selättämiseen (Euroopan komissio, 2020). Kilpailukyvyn menetys puolestaan voi johtaa välillisesti myös turvallisuuden heikentymiseen muun muassa vähentämällä käytettävissä olevia resursseja ja hidastamalla uusien teknologioiden kehitystä, omaksumiskykyä ja käyttöönottoa (Duan, 2019). Vastaavasti teknologinen kamppailu voi johtaa yritysten kannalta kriittisen aineettoman omaisuuden vaarantumiseen. Yritysnäkökulmasta voidaan nostaa esiin systemaattinen ja osin valtiovetoinen teollisuusvakoilu, jonka tarkoituksena on saada käsiin teknologiayritysten aineetonta omaisuutta, esimerkiksi liikesalaisuuksia (Halbert, VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 22 2016). Muita konkreettisia yritysten aineettomaan omaisuuteen kohdistuvia turvallisuusuhkia ovat olleet esimerkiksi pakotettu (”forced”) teknologiansiirtopolitiikka (Qin, 2019), syrjivät lisenssirajoitukset sekä valtion ohjaamat ja resursoimat ulkomaiset yritysja teknologiaostot (Lee, 2020). Digitalisaatio on kiihdyttänyt näitä riskejä entisestään (Rajavuori & Huhta, 2020a). Aineettoman omaisuuden kriittisyyttä ja sen merkitystä arvioidaan etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa jokin omaisuuserä tai osaaminen on siirtymässä ulkomaiseen omistukseen. Tässä kontekstissa kilpailukykyja turvallisuusnäkökulmilla on merkittäviä eroja. Innovaatioja kilpailukykyhahmotuksen keskeinen lähtökohta on, että kaikentyyppiset rajoitukset immateriaalioikeuksien käyttöön, sisältäen myös turvallisuusperusteiset rajoitukset esimerkiksi patenttien kansainväliseen lisensointiin, haittaavat oikeudenhaltijoiden innovointia ja vähentävät yritysten ja yhteiskunnan kilpailukykyä (Duan, 2019). Vastaava argumentti on jo pitkään tuotu esiin myös uuteen tai korkeaan teknologiaan kohdistuvien vientirajoitusten kohdalla (Schmitt,1984; Parkhe, 1992; Chorzempa, 2020). Kriittistä aineetonta omaisuutta kehittävien yritysten yritysostorajoitukset voivat puolestaan heikentää kansainvälisten määräysvaltamarkkinoiden toimintaa ja johtaa siten myös yritysten innovaatiotehokkuuden laskuun (Shi & Li, 2022). Tässä mielessä taloudellisen suurvaltakamppailun ruokkima turvallisuusperusteinen protektionismikierre nähdään uhkana yritysten toimintaedellytyksille ja resurssien tehokkaalle allokaatiolle. Turvallisuuden ja resilienssin näkökulmasta on puolestaan selvää, että kansallisilla yrityksillä voi olla hallussaan sellaista aineetonta omaisuutta, joka on kriittistä paitsi yhteiskunnan yleisten toimintaedellytysten turvaamisen myös kansallisen turvallisuuden varmistamisen osalta. Kyse voi olla esimerkiksi ns. kovasta turvallisuudesta (puolustusteollisuuden tutkimusja kehitys), yhteiskunnan perustoimintojen järjestämisestä (kriittisen infrastruktuurin ohjelmistot) tai osaamisesta ja tiedosta (henkilötietodata). Kriittiseksi tavalla tai toisella tunnistetun aineettoman omaisuuden suojaamisessa joudutaankin tekemään jatkuvaa rajanvetoa innovaatio-, teollisuus-, kauppaja turvallisuuspolitiikan välillä. Vaikka ilmiö on kärjistynyt viime vuosien aikana, se ei ole uusi. Esimerkiksi kansallisen teknologiakehityksen ja aineettoman omaisuuden päätymistä ulkomaiseen omistukseen on rajoitettu puolustusteollisuudessa ainakin 1910-luvulta alkaen (Mulder, 2020) ja laajemmin ainakin 1950-luvulta alkaen, jolloin laajamittaiset omistusrajoitukset olivat keskeinen osa sekä kehittyneiden että kehittyvien valtioiden teollisuuspolitiikkaa (Pandya, 2014). Osa näistä rajoitusjärjestelyistä kohdistuu aineettoman omaisuuden oikeudellisen järjestelmän ytimeen. Yksi esimerkki ovat rajoitukset maanpuolustukselle merkityksellisten keksintöjen patentointiin, mitä säännellään lukuisissa valtioissa, myös Suomessa (Locke 2019; Farley & Isaacs 2020; Laki maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä 551/1967). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 23 Vaikka kilpailukykyja turvallisuusnäkökulmat painottavat osin erilaisia aineettomien oikeuksien tyyppejä, keskustelu kytkeytyy tällä hetkellä yleisesti innovaatiokyvykkyyden varmistamiseen etenkin tulevaisuuden avainteknologioiden kohdalla. Esimerkiksi EU:ssa puhutaan avoimesti ns. keskeisten mahdollistavien teknologioiden (”key enabling technologies”, KETs), kuten tekoälyn, vaikutuksesta Euroopan teknologiseen suvereniteettiin ja strategiseen autonomiaan (EPRS, 2021; Edler et al., 2023). Nämä teknologiat voidaan varsin helposti tunnistaa myös kriittisen aineettoman omaisuuden konkreettisina ilmenemismuotoina, mutta ne kattavat luonnollisesti vain pienen osan kaikesta siitä aineettomasta omaisuudesta, jonka yritykset tai valtiot voivat omista näkökulmistaan riippuen hahmottaa kriittiseksi. Esimerkkinä avainteknologioiden ulkopuolisesta kriittisestä aineettomasta omaisuudesta voidaan mainita huoltovarmuus ja kriittinen infrastruktuuri, jota mahdollistavat suurelta osin keskinäisriippuvaiset elinkeinoelämän toimijat, joiden liiketoiminnassa aineettomalla omaisuudella sekä aineettomilla oikeuksilla on määritelmästä riippuen joko enemmän tai vähemmän keskeinen rooli (Suojelupoliisi, 2021; Valtioneuvosto, 2022). Myös ”kriittisyyden” ajallisen ulottuvuuden kehitys on otettava huomioon. Jokin aineettoman omaisuuden nykyään tavanomainen muoto saatetaan ymmärtää kriittiseksi vasta pitkän ajan kuluttua, ja tällä hetkellä kriittiseksi katsottava omaisuus voi paljastua ei-kriittiseksi. Tämänkaltaista epävarmuutta on kuitenkin mahdotonta täysin poistaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että kriittistä aineetonta omaisuutta ja sen käsitettä on haastava määritellä täsmällisesti. Kyse on moniulotteisesta käsitteestä, jolle ei löydy jaettua määritelmää tutkimuskirjallisuudesta. Katsomme kuitenkin, että aineettoman omaisuuden kriittisyyttä on arvioitava yhtäältä suhteessa eri toimijoihin, joita selvityksessä ovat yritys ja valtio, sekä toisaalta erilaisiin kriittisyyden monipuolisuutta korostaviin näkökulmiin, joita selvityksen tietotarpeen kannalta ovat ennen kaikkea innovaatioja kilpailukyky sekä turvallisuus ja resilienssi. Nämä näkökulmat nousevat luontevasti muuttuvasta kansainvälisestä talousja turvallisuusympäristöstä, jota leimaa kiihtyvä taloudellinen ja teknologinen kilpailu suurten talousblokkien välillä. Tässä kontekstissa eri toimijaja intressinäkökulmat johtavat erilaisiin näkemyksiin aineettoman omaisuuden kriittisyydestä, mutta yhteistä niille on vahva tukeutuminen etenkin ns. mahdollistaviin avainteknologioihin. On kuitenkin huomattava, että käytännössä mikä tahansa aineettoman omaisuuden tyyppi (esimerkiksi osaaminen) tai konkreettinen ilmentymä (esimerkiksi liikesalaisuus) voidaan ymmärtää kriittiseksi (Tiilikainen et al., 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 30 sovelluksissa. Toisaalta brändiin liittyy tietynlainen luottamus ja luottamuksen ”jatkuvuus” voi katketa omistajan vaihtuessa. Rekisteröidyt verkkotunnukset eli domainit nähtiin tavaramerkkien ohella tärkeänä aineettomana omaisuutena. Yhteiskunnan kannalta kriittisestä aineettomasta omaisuudesta keskusteltaessa huomio kääntyi (kokonais)turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja maanpuolustukseen sekä yritysostolaissa mainittuihin kaksikäyttöteknologioihin eli siviilikäytön lisäksi myös sotilaallisiin tarkoituksiin sopiviin teknologioihin. Lisäksi liiketoiminta, jossa viranomaiset ovat loppuasiakkaina, nähtiin kriittisenä. Huoltovarmuudella viitattiin yhteiskunnan kannalta kriittisten toimintojen jatkuvuuteen ja tässä yhteydessä kriittistä infrastruktuuria (esim. sähköverkko, satamat) sivuttiin useissa haastatteluissa. Haastateltujen asiantuntijoiden vastausten perusteella voi todeta, että käsitteellä ”kriittinen” luonnehdittiin toimintojen jatkuvuuden mahdollistavia elementtejä niin yrityksissä kuin yhteiskunnan toiminnoissa. Monet haastateltavat myös nostivat esiin sen, että yksityisen sektorin rooli on täysin keskeinen suomalaisen huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden takaamisessa. Eräässä haastattelussa viitattiin myös koronapandemian aikana määriteltyihin yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittisiin aloihin ja työtehtäviin (Valtioneuvosto, 2021). Haastatteluissa sivuttiin jossain määrin kaikkia keskeisiä huoltovarmuuden toimialoja (ml. energiahuolto, elintarvikehuolto, finanssiala, logistiikka, teollisuus, terveydenhuolto, tietoyhteiskunta). Eräissä haastatteluissa sotilaallisen huoltovarmuuden osalta esiin nostettiin Valtioneuvoston periaatepäätös (Puolustusministeriö, 2016) ”Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaaminen”, joka määrittelee kriittisiä teknologioita, sekä Huoltovarmuuskeskuksen (2021) selvitystyö Kriittisen osaamisen hallinnasta. Yksi tapa jäsentää kriittistä aineetonta omaisuutta on luokitella se aineettomaksi omaisuudeksi, joka liittyy näissä dokumenteissa esitettyihin kriittisiin teknologioihin. Huoltovarmuuden kannalta kriittistä osaamista on siis poikkeusja häiriötilanteisiin liittyvän käytännön toimintaosaamisen lisäksi myös kyky hyödyntää näitä nousevia teknologioita sekä varautua niihin liittyviin uhkiin nyt ja jatkossa teknologian kehittyessä. Haastatteluissa mainittiin useaan otteeseen tiettyjä toimialoja ja niiden teknologioita, mm. avaruusteknologia (erityisesti satelliitit), puolustusteknologia, kvanttiteknologia, supertietokoneet, ITja kyberteknologia, lääkekehitys, terveysteknologia, tekoälysovellukset, esineiden internetin (Internet of things, IoT) teknologiat (esim. ennakoivan kunnossapidon teknologiat) sekä materiaaliteknologia. Yleisemmällä tasolla puhuttiin myös syväteknologioista (Tesi, 2022) ja nousevista teknologioista sekä vihreään siirtymään liittyvistä vihreistä teknologioista (greentech), puhtaista teknologioista (cleantech) sekä ilmastoteknologioista (climatetech). Puolustusteknologian osalta kriittisenä nähtiin mikä tahansa tieto tai kyvykkyys, joka liittyy uhkiin tai kriisitilanteisiin varautumiseen (vrt. Valmiuslaki ja varautumisvelvollisuus). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 31 Muutamassa haastattelussa esiin nousi tietojohtamisen aineeton pääoma -käsite eli ”intellectual capital” (vrt. Lönnqvist et al., 2008, Laihonen 2013, Garanina et al., 2021), joka jakautuu inhimilliseen pääomaan (human capital), suhdepääomaan (relational capital) ja rakennepääomaan (structural capital) (ks. Taulukko A.1 liitteissä). Näihin aineettoman pääoman luokkiin liittyy erilainen ”siirrettävyys”: joitain eriä on helpompi siirtää itsessään organisaatioiden välillä, kun taas toisia ei voi siirtää ilman, että tiedon tunteva ihminen siirtyy (esim. hiljainen tieto). Aineettomat oikeudet (”immateriaalioikeudet”, ks. Taulukko A.1) luokitellaan osaksi rakennepääomaa, johon kuuluvat myös muu dokumentoitu tieto kuten data ja tietokannat. Eräs haastateltava nosti esiin kriittisenä valintana tietoturvallisuuden kannalta pääsyoikeuksien hallinnan organisaatiossa eli politiikan sen suhteen, kenellä on pääsy (access) mihinkin tietoon. Lisäksi eri toimijoiden tiedon hyödyntämistä pyritään rajaamaan salassapitosopimuksin. Määritelmällisesti nämä tietojohtamisen prosessit, käytännöt ja järjestelmät ovat osa yritysten (kriittistä) rakennepääomaa. Monet haastateltavat viittasivat asiakasja toimittajasuhteiden ja verkostojen tärkeyteen keskeisenä aineettomana omaisuutena, jotka tietojohtamisen aineettoman pääoman luokittelussa kuuluvat osaksi suhdepääomaa. Lisäksi asiakastiedot sekä hinnoitteluun liittyvä data ja menetelmät nähtiin kriittisenä aineettomana omaisuutena. Hankintaosaaminen mainittiin myös useissa haastatteluissa (verkostot, henkilösuhteet osana hankintaosaamista). Henkilökohtaisilla verkostoilla ja yksittäisten avainhenkilöiden luottamuksellisilla liiketoimintasuhteilla voi olla ratkaiseva merkitys hankintojen onnistumisessa. Eräissä haastatteluissa tässä yhteydessä viitattiin kokemuksiin COVID-19-pandemian aikaisista maskien ja rokotteiden hankinnoista. Eräät haastateltavat tahot nostivat esiin ns. ”kuristuspisteet” (choke points) tuotantoketjuissa ja arvoverkostoissa, ja tässä yhteydessä esimerkkinä käytettiin puolijohdeteollisuutta sekä viitattiin Chris Millerin (2022) vastikään ilmestyneeseen teokseen ”Chip wars”, joka kuvailee mm. kyseiseen teknologiaan ja sen tuotantoketjuihin liittyviä suurvaltajännitteitä. Globalisaation seurauksena hajautuneiden kansainvälisten arvoverkostojen johdosta yritykset ja yhteiskunnat ovat entistä riippuvaisempia kansainvälisten monimutkaisten tuotantoja toimitusketjujen sulavasta toiminnasta ja entistä haavoittuvaisempia niiden häiriöille. Erään haastateltavan mukaan koronarokotetuotannossa rajoittava tekijä pandemian aikana eivät olleet niinkään aineettomat oikeudet vaan rokotteiden tuotantokapasiteetti. Patenttidokumenteissa kuvatuista teknisistä ratkaisuista ei ole hyötyä, mikäli raaka-ainetta niiden toteuttamiseen ei ole saatavilla tai tuotantoja toimitusketjut eivät toimi. Suurin osa haastateltavista mainitsi datan kriittisenä aineettomana omaisuutena. Mikäli haastateltava ei itse erikseen maininnut dataa aineettoman omaisuuden yhteydessä, kysyttiin sen tärkeydestä erikseen. Tällöin lähes kaikki haastateltavista pitivät yritysten keräämää ja hallinnoimaa dataa sekä tietokantoja kriittisenä aineettomana VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 32 omaisuutena. Esimerkiksi ihmisten terveystietojen (ml. biopankit) kriittinen merkitys lääkeym. terveysalan kehityksessä mainittiin. Myös tekoälysovellusten kehitys vaatii datavarantoja ja opetusdataa, jotka siten voi nähdä kriittisenä aineettomana omaisuutena (”tekoälyn kriittinen raaka-aine"). Tässä yhteydessä mainittiin myös dataan nojaavaan liiketoimintaan liittyvät skaalaja laajuusedut (economies of scale and scope): suurilla toimijoilla, jotka kykenevät yhdistelemään asiakasaineistoja ja transaktiodataa eri lähteistä, on kilpailuetu asiakaskäyttäytymisen ymmärtämisessä ja arvoa tuottavien palveluiden muotoilemisessa ja kohdentamisessa. Toisaalta digitaaliset mediat nähtiin joissain haastatteluissa ns. kaksikäyttöteknologioina ja tiedonjakelukanavina, joiden kautta kuluttajiin kyetään kohdennetusti vaikuttamaan eri tavoin joko negatiivisessa tai positiivisessa mielessä. Muutama asiantuntija viittasi strategisen johtamisen ”VRIO-kehikkoon” (Valuable, Rare, Inimitable, and Organization-wide supported; Barney, 1991, Taulukko A.2 liitteissä), joka keskittyy kestävän kilpailuedun mahdollistavien resurssien tunnistamiseen organisaatioissa. Heidän näkökulmastaan kriittinen/strateginen aineettoman omaisuus voidaan nähdä arvokkaana, harvinaisena, ei helposti kopioitavissa olevana resurssina, jota johdetaan ja hyödynnetään organisaatiossa systemaattisesti kestävän kilpailuedun tuottamiseksi. Useat haastellut asiantuntijat näkivät sellaisen ”osaamisen, jota ei ole helppo kopioida” kriittisenä aineettomana omaisuutena. Kilpailijat eivät tällöin kykene helposti ja nopeasti purkamaan tuotetta tai palvelua osiin ja kopioimaan sitä (”reverse engineering”). Kriittinen aineeton omaisuus on toisin sanoen sitä, mikä mahdollistaa kilpailuedun ja sitä, mikä pitää suojata, jotta kilpailukyky ja -etu säilyvät. Erään asiantuntijan mukaan tietyn tuotannontekijän kriittisyyttä voidaan arvioida ajatusleikillä: jos kaikki yrityksen kriittinen aineeton omaisuus olisi julkisesti saatavilla, kuinka kauan kilpailijoilla menisi aikaa kopioida? Kilpailuetu on siis rahaja aikakysymys. Haastattelemamme investointien seurannan asiantuntija korosti, että hyvin harvoin aineettomat oikeudet ovat ainoa kriittinen osatekijä. EU-viranomaiset voivat tarkastella myös hankittavien yritysten työntekijöiden ansioluetteloja arvioidessaan yritysten kriittistä osaamista. Taulukko A.3 liitteissä vetää yhteen haastatteluissa esiin nousseita näkökulmia aineettoman omaisuuden määritelmään ja käsitteisiin. Karkeasti näkökulmat voidaan jakaa tietojohtamisen näkökulmaan, tilinpidolliseen näkökulmaan sekä makrotaloustieteen ja tuottavuustutkimuksen näkökulmiin. Mahdollisten kriittisen aineettoman omaisuuden kategorioiden moninaisuudesta johtuen esimerkiksi EU:n ulkomaisten investointien seurannan sääntelyssä (4 artikla) ei ole tarkasti määritelty ”kriittisyyden” käsitettä. Tämä mahdollistaa tapauskohtaisen arvioinnin (vrt. Osio 2.3.3.3; OECD, 2022). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 33 Aineettoman omaisuuden rooli liiketoiminnassa ja yrityskaupoissa Aineettoman omaisuuden merkitys on jatkuvasti kasvanut. Yhden haastateltavan mukaan nykyisin ”luodaan arvoa, eikä tuoteta kiloja”. Suurin osa haastatelluista tahoista näki, että aineettomalla omaisuudella on keskeinen merkitys investointipäätöksissä ja yritysostoissa. Monissa haastatteluissa nousi esiin, että ostajatahot ostavat erityisesti joko 1) markkinaosuutta tai pääsyä uudelle markkinalle, 2) osaamista ja/tai 3) aineettomia oikeuksia. Ensimmäiseen kahteen liittyvät myös asiakassuhteet, hankintaosaaminen, tieto tuotantoja toimitusketjuista, jakeluverkostoista sekä toimimisesta tietyssä (Euroopan sisämarkkinan) sääntely-ympäristössä. Yrityskauppaja IPR-asiantuntijoiden mukaan aineettoman omaisuuden ja aineettomien oikeuksien merkitys investointia tai yritysostopäätöstä tehtäessä vaihtelee toimialoittain sekä yritysten kypsyyden mukaan. Toimialoittain vaihteleva IPR:n merkitys on dokumentoitu monissa eri tutkimuksissa (esim. Levin et al., 1987; Cohen et al., 2000; Byma & Leiponen, 2009). Patenttien rooli on kriittinen vain joillain toimialoilla (mm. alkuperäislääkkeiden kehitys), tärkeä joillain aloilla kuten mekaniikka ja vähemmän tärkeä toisilla toimialoilla (esim. ohjelmistokehitys). Lääkekehitys on hidasta ja vastaavasti patentit ovat ns. ”hidas” suojamuoto, koska niiden myöntäminen kestää tyypillisesti useita vuosia. Yhteistä toimialoilla on kuitenkin, että aineettomien oikeuksien ja omaisuuden arvonmääritys on haastavaa (vrt. Ståhle et al., 2011) ja aiheuttaa haasteita yrityskauppojen due diligence -prosessissa, jossa arvioidaan kohdeyrityksen liiketoiminnan potentiaalia sekä sen riskejä ja vastuita. Eräs asiantuntija mainitsi, että suomalaisilla saattaa toisinaan olla taipumus hinnoitella yritystensä potentiaali ”nöyrästi” eli aliarvioida sitä. Investoijat saattavat analysoida tietyn markkinan patenttiympäristöä (”patent landscaping”). Tällöin on hyvä, että yrityksen patentit nousevat esiin ja yritys erottuu kilpailijoista innovaattorina. Tämä signalointivaikutus voi edistää rahoituksen saantia. Kansainvälisillä markkinoilla suomalaisella kansallisella patentilla ei ole niin paljon merkitystä, vaan sijoittajat katsovat patenttiportfolion kattavuutta suurimpien markkinoiden suojan kattavuuden kautta. Sijoittajat tarkastelevat yritysten IPR-salkkujen due diligence -prosessissa maita, joissa yrityksen tuotteet nauttivat suojaa ja tällöin keskeisillä suurimmilla markkinoilla (esim. Yhdysvallat, EPO) on tärkein merkitys. Lisäksi mainittiin, että yhdysvaltalaiselle sijoittajalle on yksinkertaisesti helpompi kuvata tuotteen suojaa yhdysvaltalaisella (englanninkielisellä) patentilla kuin muiden maiden patenteilla. Tässä nostettiin esiin myös se seikka, että lopputuotteen myyntija käyttömaalla on enemmän merkitystä patenttien tarjoaman kielto-oikeuden osalta (missä arvo loppukäyttäjälle, value-in-use syntyy) kuin komponenttien tuotantomailla tai sillä, missä komponenttien yhdistäminen arvoketjussa tapahtuu. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 34 Yllä mainittu aineettoman omaisuuden ”siirrettävyys” on keskeistä yrityskaupoissa. Vahva IPR voidaan siirtää ja myös lisensoida helpommin. Eräs haastateltu asiantuntija pohti sen voivan tarkoittaa sitä, että tietotaidolla eli osaamisella sekä hiljaisella tiedolla on suhteellisesti vähemmän komplementaarinen rooli ja merkitystä yritysostotilanteessa, minkä vuoksi ostetun yrityksen alasajo saattaa olla todennäköisempää. Esimerkiksi lääkekehityksessä ostetulla osaamisella saattaa olla suhteellisesti vähemmän merkitystä suhteessa patentoituihin keksintöihin kuin esimerkiksi ohjelmistoalalla, jossa kehittäjien osaaminen on aivan keskeisessä roolissa yritysostoissa ja patentteja ei voida vastaavalla tavalla käyttää ohjelmistojen suojaamiseen. Nykyisin yhä useammin yrityskaupoissa siirtyy erilaista liiketoiminnan kannalta arvokasta dataa, jota on kerätty eri prosesseista sekä yrityksen sisältä että asiakkailta ja mahdollisesti heidän prosesseista. Yrityskaupoissa on keskeistä laatia sopimukset tämän kerätyn datan käyttöoikeuksista. Osa asiantuntijoista teki erottelun aineettoman omaisuuden merkityksestä yrityskaupoissa sen välillä, minkä ikäisestä yrityksestä on kyse. Nuoremmilla kasvuvaiheen yrityksillä nähtiin aineettomalla omaisuudella laajassa mielessä (ml. osaaminen, ym.) olevan tärkeämpi merkitys kuin vakiintuneemmilla yrityksillä, joilla on jo merkittävää liikevaihtoa tuottavaa liiketoimintaa. Yrityskauppatilanteissa ja due diligence -prosessissa vakiintuneet yritykset voivat viitata todellisiin myyntilukuihin ja toteutuneeseen liikevaihtoon, kun taas nuorilla ja uusilla yrityksillä ei vielä ole usein merkittävää liikevaihtoa ja referenssejä, joten arvo perustuu tulevaisuuden odotukseen ja tällöin IPR:llä (ja osaajatiimeillä) on erityisen keskeinen merkitys markkinan rakentamisessa. Haastatteluissa ei erityisesti keskitytty ”yrityskauppamarkkinan” kysyntäja tarjontapuolen motiiveihin. On kuitenkin syytä huomauttaa, että erityisesti startup-yritysten omistajien ja heidän aikaisen vaiheen riskipääomasijoittajien (venture capital) niin kutsuttu exit-strategia voi olla yrityksen myynti esimerkiksi alustajättiläisille (vrt. Koski et al., 2020; Lemley & McCreary, 2021). Osa haastatelluista asiantuntijoista korostikin, että tällaiset suuryritykset pyrkivät ostamaan osaavia tiimejä. Eräs haastateltu taho alleviivasi sitä, että jossain tapauksissa startup-yrittäjät eivät tunnista rooliaan kaksikäyttöteknologioiden kehittäjänä. Tästä syystä viranomaisten toteuttama ulkomaisten investointien seuranta nähtiin positiivisena asiana. Ulkomaisten investointien mahdollisia vaikutuksia kriittiseen aineettomaan omaisuuteen Kuten yllä kuvattiin, aineeton omaisuus voidaan nähdä kriittisenä joko yrityksen (mikro) tai yhteiskunnan tasolla (makro). Yhtä lailla vaikutusarvioinneissa havaintoyksiköllä on myös tärkeä merkitys. Esimerkiksi yksittäisen yrityksen toiminnan lopettami- VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 35 sella Suomessa ja siirtämisellä ulkomaille voi olla merkittäviä vaikutuksia koko tuotantoketjuun, siihen liittyvään kansalliseen ekosysteemiin sekä kyseisen toimialan innovaatiokyvykkyyteen (vrt. suomalainen ICTja Nokia-klusteri). On syytä korostaa, että seuraavaksi esitetyt ”vaikutukset” edustavat haastateltavien tahojen näkemyksiä mahdollisista haitoista ja hyödyistä eivätkä ne perustu systemaattiseen tilastolliseen näyttöön. Taulukko 2 tarjoaa yhteenvedon näistä, ja seuraavissa osioissa niitä käydään yksityiskohtaisemmin läpi. Taulukko 2. Asiantuntijoiden esiin nostamia mahdollisia ulkomaisten investointien vaikutuksia Mahdollisia positiivisia vaikutuksia Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia Aineettomat oikeudet Hallinta ammattimaistuu Hallinta/omistus siirtyy ulkomaille Suhteet Kansainväliset verkostot helpottavat ulkomaisille markkinoille menoa ja skaalaamista Omistajuuden läpinäkyvyys heikkenee. Varautumiseen liittyvien suhteiden salassapito? Rahoitus Liiketoiminnan ja tuotannon skaalaaminen mahdollistuu Riippuvuus ulkomaisista toimijoista lisääntyy Osaaminen Tehokkaammin johdettu organisaatio, kansainväliset johtamiskäytännöt Osaaminen läikkyy muualle, kehitys Suomessa lopetetaan Kulttuurinmuutos Tehokkaammin johdettu organisaatio, tuottotavoitteet Osaajia irtisanoutuu Lähteet: Kirjoittajien yhteenveto haastatteluista. Huom. Haastatelluilla asiantuntijoilla ei ollut esittää konkreettista näyttöä kaikkien listattujen mahdollisten vaikutusten tueksi eli listatut vaikutukset voidaan tulkita aihepiirin asiantuntijoiden valistuneina arvioina mahdollisuuksista ja riskeistä. Mahdollisia positiivisia vaikutuksia Haastateltavat tahot suhtautuivat kaikki lähtökohtaisesti positiivisesti ulkomaisiin investointeihin, koska ”Suomi itsessään on pääomaköyhä maa”.1 Ulkomaisten investoi1 Eräs anonyymi kommentoija viittasi kuitenkin viimeaikaiseen raporttiin, jossa raportoidaan, että suomalaisten yritysten pääsy rahoitukseen ei ole innovaatiotoimintaa haittaavana tekijänä yhtä suuri haaste kuin osaavan henkilöstön saatavuus (Koski et al. 2023). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 36 jien verkostot ja mukanaan tuoma osaaminen edistävät investointikohteiden menestystä, tuottavuutta ja skaalaamista. Haastatellun asiantuntijan mukaan kaikissa maissa monikansalliset yritykset ovat ”paremmin johdettuja” ja tehokkaampia kuin paikalliset yritykset keskimäärin. Lisäksi akateemisessa kirjallisuudessa puhutaan ulkomaisten suorien investointien läikkymisvaikutuksesta (foreign direct investment spillover, ks. esim. Gustafsson & Aalto, 2020), joka viittaa siihen, että investoinnin tehnyt yritys ei itse saa kaikkia investoinnin hyötyjä, vaan ne valuvat myös muille kohdemaan toimijoille. Osaamista siis siirtyy ja läikkyy ulkomailta Suomeen ulkomaisten investointien ohessa. Teknologian siirron ohella tapahtuu usein myös ”johtamiskäytäntöjen siirtoa”. Ulkomaisten investointien vaikutus osaamiseen/inhimilliseen pääomaan ja organisaatiopääomaan (organisatorinen/rakenteellinen pääoma) nousi myös esiin. Ulkomaiset omistajat ja investoijat laittavat usein suomalaiset ”juoksemaan kovempaa”, koska niiden vaatimustaso liiketoiminnalle ja erityisesti tuottovaatimukset sekä tuloshakuisuus saattavat olla korkeampia (esim. ulkomaiset investointipankit). Ulkomaiset sijoittajat voivat mahdollistaa suomalaisille yrityksille kanavan uusille markkinoille verkostojensa (suhdepääoma) kautta, mikä edistää suomalaisten yritysten liiketoiminnan skaalaamista. Omistajuuden muutosten seurauksena yritysten kulttuuri usein muuttuu ja näin on erityisesti yritysostoja fuusiotilanteissa. Tämä kulttuurinmuutos pääomistajan muuttuessa voi olla sekä positiivinen että negatiivinen. Useat haastatellut asiantuntijat totesivat, että ulkomaiset yritysostot ovat osaltaan tukeneet suomalaisen startupja sarjayrittäjyyskulttuurin syntyä sekä suomalaisen yksityisen riskipääomamarkkinan kehitystä. Tämä skaalaamisosaaminen itsessään voidaan kansantalouden makrotasolla nähdä kriittisenä osaamisena. Eräät haastateltavat näkivät keskeisenä myös ulkomaisten investointien kertymisen ulkoisvaikutuksena sijoitusalttiuden läikkymisen: mitä enemmän Suomeen investoidaan, sitä enemmän se ruokkii suomalaisten yritysten näkyvyyttä ja lisää todennäköisyyttä jatkosijoituksille tulevaisuudessa. Toisaalta joissain ns. ”pakkomyyntitilanteissa” kotimaisten sijoittajien pääomat ovat ehtyneet liiketoiminnan kehittämisessä, ja ulkomainen investointi voidaan nähdä erityisen positiivisena asiana, mikäli ulkomaisella pääomalla kyetään jatkamaan korkeariskistä liiketoimintaa tai keskeneräistä tutkimusja kehitystyötä Suomessa. Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia Yrityskauppojen seurauksena päätökset Suomessa sijaitsevan liiketoiminnan kehittämisestä siirtyvät ulkomaiselle omistajalle, jolloin vaihtoehtoisia skenaarioita ovat mm. toimintoihin investointi, prioriteettien siirtyminen muualle Suomessa olevan yksikön kehittämisestä (stagnaatio), toimintojen osittainen alasajo ja toimintojen lopettaminen VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 37 kokonaan. Lisäksi yrityskauppatilanteissa ostokohde saatetaan monesti laittaa kulukuurille ja yritysten fuusiossa päällekkäiset toiminnot poistetaan, mikä voi johtaa työtiimien hajoamiseen ja organisatorisen pääoman kuihtumiseen. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yrityskaupan kohdeyritysten toimipaikoista viidesosa suljetaan kolmen vuoden sisällä yrityskaupasta (Maksimovic et. al., 2011). Toisaalta Suomessa on saatu tuloksia, joissa ulkomaisten yritysten ostamien kohdeyritysten myöhempi työllisyyden, kannattavuuden ja tuottavuuden kehitys oli samanlaista kuin muidenkin yritysten (Ali-Yrkkö et al., 2022). Yrityskaupan vaikutukset ovat siis viime kädessä empiirinen kysymys, jonka vastausta ei etukäteen tiedetä. Eräät haastateltavat nostivat esille sen, että ulkomaisten yritysostojen seurauksena pääkonttorit saattavat siirtyä ulkomaille. Tällöin Suomen yksiköstä tulee yksi yksikkö ostajan portfoliossa, jolloin sen merkitys osana ostajan liiketoimintaa voi olla huomattavasti alemmalla sijalla tärkeysjärjestyksessä esimerkiksi t&k-investointeja allokoitaessa. Ostaja voi tehdä hyvinkin nopean päätöksen keskittää liiketoimintojaan ja ajaa alas Suomen ”sivukonttorin” tai t&k-yksikön esimerkiksi suhdannevaihteluiden johdosta. Tällaisessa ”tytäryhtiötalous”-skenaariossa toiminnan jatkuvuus on huomattavan riippuvainen ja haavoittuvainen ulkomaisissa pääkonttoreissa tehdyille päätöksille koskien jatkokehitystä. Suomalaisen alueellisen innovaatiokyvykkyyden kehittyminen tulee yhä riippuvaisemmaksi ulkomaisten omistajien ja investoijien valinnoista. Aineettomien oikeuksien hallinta tapahtuu usein osana pääkonttorin toimintoja, mikä tarkoittaa, että yritysostojen seurauksena keskeistä IPR-hallintaan liittyvää osaamista siirtyy pois maasta. Vastaavasti kriittisen osaamisen hallinnan kannalta Suomesta ulkomaille pääkonttorin mukana siirtyvä HR-toiminto voi aiheuttaa haasteita osaajien sitouttamiseen. Ulkomaisissa investoinneissa ja yritysostoissa tietoa läikkyy suomalaisilta yrityksiltä. Tosin eräät haasteltavat tahot mainitsivat, että yhtä lailla kriittistä osaamista läikkyy Suomesta ulkomaille myös yliopistoissa ulkomaisten opiskelijoiden toimesta ja yrityksissä niin kotimaisten kuin ulkomaisten työntekijöiden siirtyessä suomalaisten ja ulkomaisten yritysten välillä. Osa asiatuntijoista kommentoi kriittisesti yliopistoja tutkimuslaitosyhteistyön kriteerejä ja edellyttämiä sopimuksia. Yritykset eivät tuo näihin tutkimusyhteistyöprojekteihin ns. ”kruununjalokiviään”, koska yliopistoissa tutkijoilla on julkaisupaine ja julkisrahoitteisissa hankkeissa rahoittajalta (ml. Business Finland) tarvitaan luvat aineettomien oikeuksien siirtoon (”ehtokontrolli”). Eräät haastatellut tahot nostivat esiin sen, että sitä vaikeampi on argumentoida yritysten osallistumista lakisääteisiin huoltovarmuus/varautumistehtäviin, mitä enemmän omistuspohja muuttuu kotimaisesta ulkomaiseksi. Suomalaisen huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden ylläpito perustuu julkisen ja yksityisen väliseen yhteistyöhön VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 38 (Kokonaisturvallisuusstrategia). Kansallisen ”osaamisen huoltovarmuuden” (vrt. Huoltovarmuuskeskus, 2021) ylläpitäminen ei usein ole ulkomaisen tuottohakuisen sijoittajan intressissä tai ainakaan korkealla prioriteettilistalla. Eräät haastateltavat sanoivat, että suomalaiset ovat aiemmin olleet hyvin naiiveja tiettyjen maiden sijoittajien suhteen (esim. Venäjä ja Kiina mainittiin useissa haastatteluissa). Tarkasteluhorisontti on ollut enemmän lyhyen aikavälin tuotoissa kuin pitkän aikavälin kyvykkyyksien kehittämisessä. Viimeaikaiset muutokset turvallisuusympäristössä ovat kuitenkin lisänneet tietoisuutta riskeistä, joita ulkomaisiin yritysostoihin saattaa liittyä. On merkille pantavaa, että yksikään haastateltava taho ei nostanut esiin sitä, että ulkomainen toimija olisi hankkinut käyttöönsä aineettomia oikeuksia, joilla olisi sitten kieltänyt muita suomalaisia toimijoita Suomessa hyödyntämästä kyseistä keksintöä. Myöskään omistajuuden läpinäkyvyyden heikkenemistä yritysten siirtyessä ulkomaiseen omistukseen ei noussut esiin erityisenä negatiivisena seurauksena, vaikkakin eräät asiantuntijat nostivat esiin ”bulvaaniriskin kasvun”. On selvitettävä tarkasti, kuka on todellinen edunsaaja investoijan tai uuden omistajan taustalla. Tässä yhteydessä viitattiin myös whistle-blowing-kanavien tärkeään merkitykseen (EU:n ilmoittajansuojeludirektiivi) eli siihen, että yritysten työntekijöillä tulee olla mahdollisuus puuttua yleisen edun vastaiseen toimintaan yrityksissä. Usea asiantuntija korosti ostajien huolellista valintaa keinona välttää ulkomaisten investointien mahdollisia negatiivisia vaikutuksia (”ei-toivottuja vaikutuksia”). Jotkut asiantuntijat mainitsivat tässä yhteydessä, että yritysten kokemuksella ja koolla on merkitystä siinä, kuinka hyvin ne tuntevat ulkomaisiin investointeihin liittyvät riskit: suuremmat ja kokeneemmat yritykset ovat tyypillisesti enemmän tietoisia verrattuna pieniin ja nuoriin yrityksiin. Joskus startup-yrittäjät eivät edes tunnista rooliaan kaksikäyttöteknologioiden kehittäjänä. Ulkomaisten investointien ajoituksella on merkitystä niiden vaikutuksiin. Eräät haastatellut asiantuntijat olivat sitä mieltä, että suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille liian aikaisessa vaiheessa. Yritykset myydään, kun niiden aineettoman omaisuuden ns. strateginen arvo on huipussaan eikä lähdetä kärsivällisesti kasvattamaan finanssiarvoa, joka saavutettaisiin vasta myöhemmin. Jotkut haastateltavat henkilöt viittasivat riskeihin mahdollisesta ”rahoituksen kautta tulevasta vakoilusta”. Vaikka sellaisesta ei olisi näyttöä, voi erään haastellun näkemysten mukaan suomalaisyritys joutua nykyisessä geoekonomisessa ympäristössä ja suurvaltakamppailussa joissain valintatilanteissa ”valitsemaan puolensa”. Myös kohdemarkkinoiden mukaan saattaa joutua tekemään kompromisseja riippuen siitä, minkälaisia toimialakohtaisia pakotteita eri valtiot ovat toisilleen asettaneet liittyen kansainvälisiin tuotantoja toimitusketjuihin. Yleisesti ottaen aiemmin riippuvuudet nähtiin VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 39 positiivisena asiana, mutta nykyisin kiinnitetään huomattavasti enemmän huomiota riippuvuuksien aiheuttamiin mahdollisiin haavoittuvuuksiin. Eräs haastateltava arvioi, että ulkomaisen yritysoston ja pääkonttorin siirtymisen eri aikavyöhykkeelle seurauksena, työkulttuuri muuttui ja normaalista suomalaisesta työpäivästä siirryttiin ns. iltavuoroon. Toinen haastateltava näki ulkomailta tulevan mikromanageroinnin myös investointikohteena olevan suomalaisyrityksen kannalta haitallisena. Asiantuntijoiden esiin nostamia tapausesimerkkejä Asiantuntijoilta kysyttiin lisäksi esimerkkejä tilanteista, joissa yritysoston tai ulkomaisen investoinnin seurauksena Suomesta olisi siirtynyt kriittistä aineetonta omaisuutta ulkomaiseen omistukseen. Esimerkit ulkomaisista yritysostoista keskittyivät pääasiassa huipputeknologia-alan ja puolustusteollisuuden esimerkkeihin. Suomalainen ohjelmistoja peliala, jolla 2010-luvulla on toteutunut useita ulkomaisia yritysostoja, nousi esiin monessa yhteydessä. Tämä ”IPja osaamisintensiivinen” ala on lisännyt ulkomaisten investoijien kiinnostusta Suomeen sekä edistänyt merkittävästi suomalaista startupja sarjayrittämiskulttuuria. Toisaalta alan kokemukset ulkomaisista investoijista ja yritysostajista ovat olleet vaihtelevia. Erityisen negatiivisina nähtiin tapaukset, joissa ulkomainen omistaja on yritysoston tai määräävän omistusosuuden hankinnan jälkeen päättänyt ajaa alas ostetun yrityksen toiminnan ja/tai siirtää kehitystyön pois Suomesta. Muutama asiantuntija näki suomalaisen meriteollisuuden siirtymisen ulkomaiseen omistukseen erityisen negatiivisena asiana sekä riskinä huoltovarmuudelle, mikäli Suomeen kohdistuisi häiriötilanne. Heidän sanoin ”Suomi on saari” ja Suomen ulkomaankauppa on erityisen riippuvainen meriliikenteestä. Mainittujen haastateltujen tahojen arvion mukaan suomalaisen meriteollisuuden yrityskaupoissa suomalaista kriittistä osaamista (mm. jäänmurtoteknologiaan liittyen) on siirtynyt ulkomaille, minkä oletettiin vaikuttaneen heikentävästi alan kilpailukykyyn. Lisäksi eräässä haastattelussa mainittiin, että vakavassa häiriötilanteessa olisi parempi, että meriteollisuuden toiminnot olisi mieluummin hajautettu useamman kansallisen toimijan kesken. Mainituissa puolustusteollisuuden ja kaksikäyttöteknologioiden esimerkeissä kehitystyö ja -toiminta Suomessa ovat jatkuneet, vaikka omistuspohja on muuttunut ulkomaiseksi. On myös syytä mainita, että eräät asiantuntijat nostivat esiin eräitä yrityksiä, jotka ulkomaiseen omistukseen siirtymisen jälkeen ovat tehneet merkittäviä investointeja Suomeen. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 46 2.3.3.3 Sääntelyinstrumentit ”Kriittinen aineeton omaisuus” ei terminä esiinny kansallisessa tai kansainvälisessä sääntelyssä. Samoin kuin yllä tarkastellut politiikka-asiakirjat kohdalla, myös erilaiset sääntelyinstrumentit käyttävät sen sijaan termiä ”kriittinen teknologia”. Kriittisen teknologian kannalta keskeisiä sääntelylohkoja on useita. Yleiset kansalliset, alueelliset ja kansainväliset immateriaalioikeudelliset suojajärjestelmät mahdollistavat sen, että yritykset pystyvät hyödyntämään taloudellisesti kaikkea aineetonta omaisuuttaan ja siten myös kriittisintä omaisuutta. Kriittisen teknologian ajankohtaisin sääntelymuoto on kuitenkin turvallisuusperusteista. Yksi keskeinen sääntelylohko on vientirajoitussääntely, mikä tähtää tiettyjen tuotteiden tai teknologiakyvykkyyksien maastaviennin rajoittamisen (Bown, 2019). Viime vuosina puolijohteet ja niiden valmistukseen tarvittavat laitteet ovat nousseet etenkin länsimaissa uudella tavalla vientirajoitusten kohteeksi (Shagina, 2023). Tässä jaksossa keskitymme toiseen merkittävään sääntelylohkoon eli investointirajoitussääntelyyn, millä pyritään rajoittamaan kriittistä teknologiaa kehittävien kansallisten yritysten siirtymistä ulkomaiseen omistukseen ja siten aineettoman omaisuuden leviämistä sellaisille toimijoille, jotka katsotaan turvallisuusnäkökulmasta mahdolliseksi uhaksi (OECD, 2020; UNCTAD, 2023). Nämä sääntelyinstrumentit antavat politiikkadokumentteja huomattavasti vankemman signaalin tiettyjen avainteknologioiden merkityksestä kriittisen aineettoman omaisuuden sisällölle, sillä ne mahdollistavat pitkälle menevän puuttumisen yksittäisten yritysten toimintaan ja etenkin niille kriittisimpien omaisuuserien hyödyntämiseen ja myyntiin. Relevantteja sääntelymekanismeja on luonnollisesti lukuisia muita, ja niillä on usein erilaisia yhtymäkohtia. Jo investointija vientirajoitussääntely ovat kietoutuneet monin tavoin yhteen muun muassa jaettujen teknologialistauksien välityksellä viime vuosina. Tämä kehitys on poikkeuksellista, sillä vientirajoitukset ovat jo pitkään keskittyneet pääasiassa puolustustai kaksikäyttötuotteiden maastaviennin rajoittamiseen, kun taas investointirajoitussääntely on perinteisesti kohdistunut esimerkiksi sähköntuotannon ja -siirron tai puolustustarvikkeiden valmistamisen kaltaisiin toimintoihin. Sääntelylohkojen enenevä tukeutuminen kriittisen teknologian käsitteeseen osoittaa selvästi sääntelyn tarkoituksen ja tekniikoiden perustavanlaatuisen muutoksen. Selväpiirteisen sääntelyn lisäksi on huomattava, että etenkin julkiset ja puolijulkiset tutkimusja kehitysrahoittajat voivat rajoittaa aineettoman omaisuuden siirtymistä muun muassa rahoitusehdoissa. Esimerkiksi Horisontti Eurooppa -ohjelman yhteydessä on säädetty, että jos tutkimustuloksiin liittyviä teollisja tekijänoikeuksia on määrä käyttää ”pääasiassa assosioitumattomissa kolmansissa maissa, hakijan on perusteltava, miksi tämä olisi edelleen EU:n edun mukaista” (Euroopan komissio, 2020). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 47 Tarkastelemme tässä jaksossa viittä investointirajoitussääntelyinstrumenttia erityisesti siitä näkökulmasta, miten ne käsittelevät kriittistä teknologiaa tai muuta aineetonta omaisuutta. Suomi: Laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta (2012/2020) Suomen investointirajoitussääntelyssä ei kiinnitetä erityistä huomiota kriittiseen teknologiaan. Viranomaiset voivat puuttua yritysostoon yritysostolain 4 §:n mukaan, jos sen kohteena on puolustusteollisuusyritys tai yritys, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluita. Lisäksi ulkomainen omistaja voi yritysostolain 5 §:n mukaan ilmoittaa muun yritysoston työja elinkeinoministeriön vahvistettavaksi. Ainoa selvä teknologiaan kohdistuva säännöstason maininta koskee kaksikäyttötuotteita. Yritysostolain uudistuksen esitöissä (HE 103/2020 vp) viitataan EU:n seuranta-asetuksen teknologialistaukseen, mutta sitä ei (toisin kuin esimerkiksi Tanskassa) omaksuta kansallisen sääntelyn pohjaksi. Esitöissä todetaan kuitenkin, että ”suomalaiseen teknologiaan ja siihen liittyvään osaamiseen kohdistuu ulkomaista kiinnostusta”, ja että ”joissain tapauksissa kiinnostuksen taustalla voi olla esimerkiksi peiteltyjä sotilaallisia, taloudellisia tai poliittisia pyrkimyksiä, jotka voisivat kielteisesti vaikuttaa Suomen turvallisuuteen tai kansainväliseen turvallisuuteen, ja jotka näin ollen vaativat viranomaistarkastelua”. Lisäksi esitöissä todetaan, että teknologinen erityisosaaminen tai välineet, joilla maan turvallisuuden kannalta keskeistä kriittistä infrastruktuuria turvataan, ovat läsnä viranomaistarkastelussa. Erikseen on mainittava, että kun ulkomainen sijoittaja ilmoittaa viranomaisille yritysostolain soveltamisalaan kuuluvasta yrityskaupasta, tämän tulee listata muun muassa sellaiset kohdeyrityksen hallussa olevat ”patentit ja muut immateriaalioikeudet” (”patents or other intellectual property rights relevant for a security or public order analysis”), joilla voi olla merkitystä turvallisuusarviossa (TEM, 2021). Vaikka Suomen investointirajoituslainsäädäntö ei anna suoraa vastausta siihen, miten lainsäätäjä ymmärtää kriittisen teknologian, viitteitä käsitteen sisällöstä on löydettävissä viranomaiskäytännöstä. Tutkimusta varten käytiin läpi työja elinkeinoministeriölle tehdyt ulkomaisen yritysoston vahvistushakemukset ja viranomaispäätökset vuosilta 2012–2022. Tätä aineistoa käsitellään jaksossa 2.3.4. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 48 Yhdysvallat: Foreign Investment Risk Review Modernization Act (2018) Yhdysvalloissa on ollut mahdollista rajoittaa teknologia-alan yritysostoja 1980-luvun lopulta, jolloin sääntelyä muutettiin japanilaisten teknologiayritysten mittavien investointien vuoksi (Moran, 2009). Kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, ja yritysostorajoitusjärjestelmän uudistanut Foreign Investment Risk Review Modernization Act (FIRRMA)-lakipaketti tuli sovellettavaksi vuonna 2018. FIRRMA:n keskeisimmät muutokset koskivat investointirajoitusten ulottamista vahvemmin teknologiaja henkilötietosektorille (Mammen & Schwartz, 2019). Lakipakettiin on tehty sen jälkeen lukuisia pieniä muutoksia, ja sen kattavuutta on täsmennetty myös konkreettisten teknologioiden kohdalla. FIRRMA:n keskeiset toiminnalliset käsitteet ovat kriittinen teknologia, joka kattaa sekä nousevan (”emerging”) että perustavanlaatuiset (”foundational”) teknologiat, sekä kriittinen infrastruktuuri. Katetut teknologiat sisältävät bioteknologian, robotiikan ja seurantateknologian kaltaisia aloja (ks. Taulukko 5). Kriittinen infrastruktuuri puolestaan kattaa 28 erilaista kokonaisuutta, joita ovat esimerkiksi energiansiirto, telekommunikaatio sekä perustavanlaatuinen puolustusteollisuus. Viranomaiset arvioivat FIRRMA-sääntelyn perusteella yritysoston tai muun hankinnan vaikutusta kansalliselle turvallisuudelle eri näkökulmista, joita ovat muun muassa ulkomaisten ostajien strateginen kiinnostus kriittiseen teknologiaan. EU:n asetus unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta (2019) Lokakuusta 2020 täysimääräisesti sovellettavaksi tullut EU:n seuranta-asetus loi puitteet EU:n tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvien tekijöiden seurannalle sekä jäsenvaltioiden ja komission väliselle yhteistyömekanismille.2 Seuranta-asetus laadittiin ja hyväksyttiin nopeassa aikataulussa etenkin Saksan, Ranskan ja Italian ajamana. Sen taustalla vaikutti esimerkiksi kiinalaisten yritysten kohonnut kiinnostus eurooppalaisiin teknologiayrityksiin, kuten saksalaiseen robotiikkayritys Kukaan, joka myytiin kiinaiselle Midea Group -yritykselle vuonna 2016 (Chan & Meunier, 2021). Seuranta-asetus sisältää ei-tyhjentäväksi tarkoitetun luettelon tekijöistä, joiden perusteella voidaan arvioida, vaikuttaako ulkomainen suora sijoitus todennäköisesti turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen. Tästä säädetään seuranta-asetuksen 4 artiklassa, 2 OECD (2022b) arvioi EU-jäsenmaiden ulkomaisten suorien sijoitusten seurannan kehikkoja ja Euroopan komissio valmistelee vuosittaiset raportit sääntelyn implementoinnista jäsenmaissa. Lisätietoja: https://policy.trade.ec.europa.eu/enforcement-and-protection/investment-screening_en VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 49 jossa arvioon vaikuttavia tekijöitä jaotellaan esimerkiksi sijoituskohteen ja sijoittajan luonteen perusteella. Sijoituskohteen kannalta olennaisia tekijöitä ovat myös kriittiset teknologiat, joihin katsotaan kuuluviksi muun muassa kaksikäyttötuotteet, tekoäly, robotiikka ja bioteknologia (ks. Taulukko 5). Teknologialistauksen lisäksi asetuksessa mainitaan kriittiset infrastruktuurit, esimerkiksi tietojenkäsittely ja tietojentallennus, sekä pääsy arkaluontoisiin tietoihin kuten henkilötietoihin, millä molemmilla on lukuisia kytköksiä kriittisen teknologian kehitykseen. Edelleen asetuksen 8 artiklassa säädetään sijoituksista, jotka voivat vaikuttaa unionin etua koskeviin hankkeisiin tai ohjelmiin. Näitä hankkeita tai ohjelmia ovat muun muassa eurooppalaiset GNSSja Copernicus-ohjelmat, Horizon 2020 (nykyään Horizon Europe) -ohjelma sekä siihen sisältyvät toimet, jotka liittyvät kehitystä vauhdittavaan keskeiseen teknologiaan, kuten tekoälyyn, robotiikkaan, puolijohteisiin ja kyberturvallisuuteen, sekä Euroopan puolustusteollinen kehittämisohjelma. Seuranta-asetuksen teknologialistaus muistuttaa vahvasti EU:n politiikkadokumentteja. Se on myös vaikuttanut merkittävästi jäsenvaltioiden investointirajoitussääntelyyn, ja esimerkiksi Tanskan uusi lainsäädäntö toisintaa EU:n määritelmiä (OECD, 2022b). Listausta on myös täydennetty sääntelyn ulkopuolella. Esimerkiksi koronapandemian alkukuukausina komissio kehotti jäsenvaltioita valppauteen terveysteknologiaan, muun muassa rokotetutkimukseen, kohdistuvien investointien kohdalla. EU:n jäsenvaltiot, esimerkiksi Suomi ja Saksa, ovat jo tarkastelleet bioja terveysteknologiayritysten myyntiä ulkomaisille ostajille (ks. jakso 2.3.4). Tanska: Lov om screening af visse udenlandske direkte investeringer m.v. i danmark (2021) Tanskan uusi laki ulkomaisten suorien sijoitusten seurannasta tuli voimaan vuonna 2021. Laki on yksi Euroopan tuoreimmista ja toimintaperiaatteiltaan ajantasaisimmista kansallisista yritysostolaeista, ja se kattaa muun muassa ulkomaisten sijoittajien ja tanskalaisten tutkimuslaitosten yhteistyön. Laki sisältää myös listan kriittisestä teknologiasta, mihin kohdistuviin ulkomaisiin sijoituksiin viranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota ja jotka kuuluvat selvästi lain soveltamisalan piiriin. Lain teknologialistaus kattaa tekoälyn, puolijohteiden ja avaruusteknologian kaltaisia aloja (ks. Taulukko 5). Lisäksi lakiin sisältyy erityinen ”muun kriittisen teknologian” kategoria, joka laventaa lain soveltamisalaa. Aineettoman omaisuuden kannalta on keskeistä, että Tanskan laki kattaa myös sopimusperusteiset (”særlige økonomiske aftale”) oikeudet tanskalaisten yritysten kehittä- VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 50 mään teknologiaan. Tällä voidaan lain esitöiden mukaan tarkoittaa esimerkiksi lisenssisopimusta. Toinen käytetty esimerkki on kriittisen infrastruktuurin toiminnalle keskeisen immateriaalioikeuden siirto ulkomaiselle sijoittajalle. Yhdistynyt kuningaskunta: National Security and Investment Act (2021) Kriittisen aineettoman omaisuuden määritelmän kehityksen kannalta luultavasti keskeisin investointirajoitussäädös on Yhdistyneen kuningaskunnan National Security and Investment Act 2021 (NSI Act), joka tuli sovellettavaksi tammikuussa 2022. NSI Act korvasi aiemmin kilpailuoikeudelliseen järjestelmään integroidun yritysostoseurannan. Järjestelmän päähuomio kohdistuu alemmanasteisessa säädöksessä määriteltyihin 17 sektoriin, jotka sisältävät robotiikan, kryptografian, energian ja kriittisten palveluiden tuottajien kaltaisia kokonaisuuksia, mutta viranomaisilla on toimivalta tarkastella myös näiden sektorien ulkopuolella tapahtuvia transaktioita (ks. Taulukko 5). Huomattavaa on, että NSI Act kattaa sekä yrityskaupat (”qualifying entity”) että yksittäiset omaisuuserät (”qualifying asset”). Sääntelyn kattamat omaisuuserät pitävät sisällään myös aineettoman omaisuuden, joka on määritelty laajasti: ”ideas, information or techniques which have industrial, commercial or other economic value).” Esimerkeiksi NSI Act:ssa nostetaan muun muassa liikesalaisuudet, tietokannat, lähdekoodi, suunnitelmat ja ohjelmistot. NSI Act on ainoa selvityksen kuluessa löydetty investointirajoitussäädös, jossa tämänkaltainen aineeton omaisuus otetaan eksplisiittisesti sääntelyn piiriin lain tasolla. Toki on niin, että muiden valtioiden viranomaiset voivat käytännössä puuttua monin tavoin myös erityisten omaisuuserien myyntiin, sillä investointirajoitussäädökset on usein tarkoituksella laadittu hyvin avoimiksi (Li, 2017). Esimerkiksi Italiassa on rajoitettu teknologiansiirtoa yrityskaupan osapuolten välillä ilman NSI Act:n kaltaista säännöstä. Taulukko 5. Kriittiset teknologiat eri maiden investointisääntelyssä EU (2019) Yhdysvallat (2018) Yhdistynyt kuningaskunta (2021) Tanska (2021) Artificial intelligence Biotechnology Advanced Materials Artificial intelligence and machine learning for autonomous vessels, human imitation, analysis of positioning data and biometric identification. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 51 EU (2019) Yhdysvallat (2018) Yhdistynyt kuningaskunta (2021) Tanska (2021) Robotics AI and machine learning technology Advanced Robotics Advanced industrial robot technology, including for production robots or for use in the healthcare sector, as well as advanced drone technology. Semiconductors Position, Navigation, and Timing (”PNT”) technology Artificial Intelligence Semiconductors for use in integrated circuits, including technologies that support their production. Cybersecurity Microprocessor technology Civil Nuclear Technologies for the protection of cyber and information security with regard to accessibility, integrity or confidentiality in IT systems, as well as defence against IT attacks. Aerospace Advanced computing technology Communications Space technology for launching satellites, personnel and communication technology that supports the same. Defence Data analytics technology Computing Hardware Technologies for industrial energy storage, energy conversion and energy transport. Energy storage Quantum information and sensing technology Critical Suppliers to Government Quantum technology in connection with quantum computers, quantum sensors, quantum cryptography and quantum communication. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 52 EU (2019) Yhdysvallat (2018) Yhdistynyt kuningaskunta (2021) Tanska (2021) Quantum Logistics technology Cryptographic Authentication Nuclear technology, excluding products for use in the healthcare sector. Nuclear Additive manufacturing (e.g., 3D printing) Data Infrastructure Nanotechnology, including advanced graphene materials. Nanotechnology Robotics Defence Biotechnology in synthetic biology. Biotechnology Brain-computer interfaces Energy 3D printing for the manufacture of components for industrial use. – Hypersonics Military and DualUse – Sensitive information, including Personal data Advanced Materials Quantum Technologies ‘Other technology' is defined as critical technology other than the technology covered by the particularly sensitive sectors and activities and which relates to 1) the defence sector, 2) IT security features or classified information processing, and 3) dualuse products. – Advanced surveillance technologies Satellite and Space Technologies – Dual-use items – Suppliers to the Emergency Services – – – Synthetic Biology – – – Transport – VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 53 2.3.3.4 Päätelmiä politiikkaja sääntelyinstrumenteista Aineeton omaisuus on käsitteenä laaja, ja politiikkadokumenteissa ja sääntelyssä aineettomaan omaisuuteen viitataan vain harvoin. Yksi sääntelyinstrumentti, jossa aineeton omaisuus sidotaan kiinteästi sen yhteiskunnalliseen kriittisyyteen, on Yhdistyneen kuningaskunnan NSI Act:ssa, jossa tällaiseksi omaisuudeksi (”qualifying asset”) määritellään esimerkiksi liikesalaisuudet, tietokannat, lähdekoodi, suunnitelmat ja ohjelmistot. Vaikka perinteisiä teollisoikeuksia (esim. patentti) ei mainita, niiden voidaan kuitenkin katsoa sisältyvän säädöksen avoimiin muotoiluihin ja oletettavaa on, että rekisteröidyt teollisoikeudet huomioidaan, kun arvioidaan ostettavan yrityksen kriittisyyttä kokonaisuutena. NSI Act on kuitenkin käytännössä ainoa tarkasteltu instrumentti, jossa viitataan suoraan aineettoman omaisuuteen. Aineettoman omaisuuden sijaan jaksossa tarkastellut aineistot korostavat erilaisia ”kriittisiä”, ”nousevia” ja ”perustavanlaatuisia” teknologioita kriittisen aineettoman omaisuuden keskeisenä elementtinä. Nämä ns. avainteknologiat ovat oleellisia paitsi yritysten ja yhteiskunnan tulevaisuuden kilpailukyvyn myös kapeammasta turvallisuusnäkökulmasta, jossa on usein kyse teknologisten kyvykkyyksien joutumisesta ei-toivottaviin käsiin. Politiikkaja sääntelyinstrumenteissa on myös selviä indikaatioita datan ja henkilötietojen kriittiseksi tunnistamisesta. 2.3.4 Viranomaiskäytäntö 2.3.4.1 Johdanto Politiikkadokumentit ja sääntelyinstrumentit luovat yleensä varsin yleispiirteisen ja yläkäsitteiden tasolle jäävän kuvan kriittisestä teknologiasta. Käsitettä on mahdollista lähestyä myös toisesta näkökulmasta, sillä monen maan viranomaisilla on, osin lisääntyneen investointisääntelyn myötä, mahdollisuus puuttua konkreettisiin yrityskauppoihin ja muun omaisuuden siirtoihin etenkin, kun transaktiossa on ulkomainen ostaja. Tämä koskee myös aineetonta omaisuutta ja etenkin korkean teknologian, esimerkiksi ohjelmistotai puolijohdesektorin, omaisuuden siirtoja (Zimmerman, 2019). Viranomaisten soveltamiskäytännön tarkastelu mahdollistaa kokonaisvaltaisen arvion jälkeen kriittisiksi katsottujen teknologioiden tai niitä kehittävien yritysten tunnistamisen. Sääntelyinstrumenttien kehitys, ja etenkin niiden entistä joustavampi suhde aineettomaan omaisuuteen, voi tulevaisuudessa johtaa myös kriittisen aineettoman omaisuuden käsitteen kirkastumiseen. Tähän mennessä kriittinen aineeton omaisuus itsenäisenä käsitteenä ei ole kuitenkaan esiintynyt investointirajoitussääntelyn soveltamiskäytännössä. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 54 Saatavilla oleva tilastoaineisto osoittaa, että ulkomaisia yrityskauppoja paitsi ilmoitetaan viranomaisille myös tutkitaan selvästi aiempaa useammin. Yhdysvalloissa ilmoitusten määrä on noussut noin sadasta vuonna 2012 yli kahteen sataan viimeisen viiden vuoden aikana. Italiassa viranomaisten valvonta on kasvanut huimasti. Vuonna 2014 Italiassa käsiteltiin vain 8 yritysostoa, kun vuonna 2020 käsiteltyjä tapauksia oli yli 300. Prosentuaalisesti suurin kasvu on tapahtunut 5G-teknologiayritysten kohdalla, mutta määrällisesti eniten tapauksia on tuottanut kriittisen infrastruktuurin toimiala. Vaikka viranomaiset puuttuvat kriittisen aineettoman omaisuuden siirtoihin kiihtyvällä tahdilla, ilmiön intensiteettiä on vaikea todentaa (UNCTAD, 2019; Rajavuori & Huhta, 2020b). Keskeinen ongelma on, että monessa maassa tiedot kriittisen omaisuuden siirtoihin puuttumisesta ovat salaisia. Joissain maissa tällaisista rajoituksista raportoidaan jälkikäteen, mutta yleensä varsin ylimalkaisesti. Eräissä valtioissa (esimerkiksi Suomi) tiedot viranomaisten puuttumisista on mahdollista saada tietopyynnöillä, mutta päätösten keskeiset kohdat, esimerkiksi siirtyvän omaisuuden täsmennys tai sen kriittisyyden arviointi, on yleensä salattu. Toisen käden tietoa on kuitenkin ajoittain saatavilla, ja etenkin kansainvälisen talouslehdistön reportaasit valottavat usein rajoituspäätösten taustaa. Ilmiön mittakaava on syytä pitää mielessä. Ylivoimainen enemmistö rajat ylittävistä yrityskaupoista ei kosketa investointirajoitussääntelyä millään tavalla. Selvityksen tätä osaa varten tarkastelimme rajat ylittäviin yritysostoihin kohdistuvia rajoituspäätöksiä. Kansallisen osan aineistosta muodostavat Suomessa vuosina 2012– 2022 annetut ulkomaisen yritysoston vahvistuspäätökset. Tarkastelimme vahvistuspäätöksiä toimialoittain (esim. energia, puolustus) ja puuttumisperusteiden avulla. Käytössämme oleva aineisto kattaa noin sata vahvistuspäätöstä. On oleellista huomata, että kaikki aineistossamme olevat vahvistushakemukset on hyväksytty. Tästä huolimatta vahvistuspäätöksistä saa yleiskuvan siitä, minkälaisiin toimialoihin tai yrityksiin viranomaisvalvonta keskittyy ja miten yritysten mahdollisesti kehittämä tai hallinnoima aineeton omaisuus ja teknologia näkyy vahvistuspäätöksissä. Aineistoa tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että viranomaiset operoivat pääasiassa reaktiivisesti yritysten ja ulkomaisten ostajien tekemiin vahvistushakemuksiin. On mahdollista, joskaan ei välttämättä todennäköistä, että kaikki relevantit ulkomaiset yritysostot kulkisivat viranomaisprosessin kautta. Vaikka kyse on julkisista asiakirjoista, emme esitä tässä jaksossa kokonaiskuvaa yritysostolain perusteella arvioiduista transaktioista. Sen sijaan teemme yleisemmällä tasolla muutamia tyypittelyjä soveltamiskäytännöstä nousevista keskeisistä toimialoista, minkä lisäksi käytämme muutamia yrityskauppoja esimerkkeinä. Täydennämme kotimaista aineistoa muutaman viime vuoden aikana tehdyillä ns. korkean profiilin kansainvälisillä yritysostorajoituspäätöksillä. Tarkastelimme muun muassa Australiassa, Italiassa, Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa rajoitettuja, ehdollisesti hyväksyttyjä tai viranomaisvalvonnan seurauksena VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 55 epäonnistuneita ulkomaisia yritysostoja. Kyse ei ole kattavasta empiirisestä analyysista, vaan rajatusta verrokkiotoksesta, jossa kiinnitetään huomiota ulkomaisten viranomaisten puuttumista edellyttäväksi tunnistettuihin omaisuuden siirtoihin. Kansainvälisen vertailun toisena tarkoituksena on arvioida, miten politiikkadokumenteissa tunnistetut kriittiset teknologiat näkyvät kansainvälisessä viranomaistoiminnassa. Lisäksi vertailu voi auttaa tunnistamaan kriittisen aineettoman omaisuuden kannalta keskeisiä toimialoja ja yritystyyppejä. 2.3.4.2 Kansallinen aineisto Yritysostolain kansallinen soveltamiskäytäntö vuosilta 2012–6/2022 on tuottanut noin sata ulkomaisen yritysoston vahvistuspäätöstä. Taulukko 6 esittää, miten päätökset jakaantuvat eri toimialoille. Käytännössä viranomaiskäytännöstä nousee esiin neljä keskeistä klusteria: kriittinen infrastruktuuri, ohjelmistot ja konsultointi, puolustusteknologia ja korkea teknologia. Taulukko 6. Ulkomaisten yritysostojen vahvistuspäätökset Suomessa 2012–2022 Toimiala Vahvistuspäätösten määrä Komponentti-, koneja kemianteollisuus 13 Kriittinen infrastruktuuri (esim. sähkönjakelu) 12 Teknologiaja konsulttipalvelut 12 Tietoliikenne ja tiedonsiirto 8 Ilmailuja avaruusteknologia 8 Ohjelmistot 8 Yritysja viranomaispalvelut (esim. kuljetus) 7 Bioja lääketeknologia 6 Rakentaminen ja ylläpito 5 Turvallisuus, ampumaja puolustustarvikkeet 5 Korkean teknologian valmistus 4 Sähköja optiikkateknologia 2 Meriliikenne 1 VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 62 Vuosi Maa Kohde Toimiala Ostaja Lopputulos 2021 Australia Probuild Rakentaminen China State Construction Engineering Estetty 2020 Australia Northern Minerals Mineraalit ja metallit Baogang Group Investment Estetty 2020 Kanada TMAC Resources Mineraalit ja metallit Shandong Gold Mining Estetty 2018 Australia APA Group Kaasuverkko CK Assett Holdings Estetty 2018 Saksa 50 Hz Runkoverkko State Grid Liittovaltio hankkinut merkittävän omistusosuuden estääkseen myynnin ulkomaiselle sijoittajalle 2018 Kanada Aecon Group Ydinvoima China Communications Construction Company International Estetty 2018 Saksa Leifeld Metal Spinning Ydinvoima Yantai Taihai Estetty Kotimaisen soveltamiskäytännön tapaan esimerkiksi runkoverkot ovat olleet kansainvälisesti viranomaisten valvontakäytännön kohteena. Toinen huomattava toimiala on ydinvoimarakentaminen, johon on puututtu ainakin Saksassa ja Kanadassa. Australiassa ja Kanadassa on myös estetty kaivosyhtiöiden myyntiä ulkomaisille sijoittajille. On kuitenkin huomattava, että useita korkean profiilin investointeja eri valtioiden kriittiseen infrastruktuuriin, kuten kiinalaisen Coscon merkittävä sijoitus Hampurin satamaan, on myös hyväksytty. 2.3.4.4 Päätelmiä soveltamiskäytännöstä Viranomaisten kansallisen ja kansainvälisen soveltamiskäytännön perusteella on selvää, että varsinkin korkean teknologian yritysten myynti herättää usein kysymyksiä kriittisen aineettoman omaisuuden siirtymisestä ulkomaiseen omistukseen. Ne toimialat, joilla viranomaiset ovat poikkeuksellisen aktiivisia, heijastelevat vahvasti sekä erilaisiin politiikkadokumentteihin että sääntelyinstrumentteihin sisältyviä teknologialistauksia. Varsinkin ohjelmistojen kohdalla havaitaan kuitenkin, että myös henkilötietoja VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 63 (data datatalouden kriittisenä raaka-aineena) runsaasti käsittelevät yritykset ovat enenevässä määrin valvonnan kohteena. Viranomaisten keinovalikoima puuttua yritysostoon on laaja. Yleisin puuttumistapa on kieltää kaupan toteutuminen, mutta jo viranomaisprosessin aloittaminen on monissa tapauksissa johtanut kaupan peruuntumiseen (Malminen & Rajavuori, 2021). Korkean teknologian yritysostoissa ei ole yleensä käytetty ehdollista hyväksymistä toisin kuin esimerkiksi puolustusteollisuuden yritysostojen kohdalla. Kaupalle asetettavat ehdot ovat perinteisesti voineet koskea esimerkiksi tiettyjen omaisuuserien rajaamista kaupan ulkopuolelle, tehostettuja tietoturvakäytäntöjä, vaatimuksia yritysjohdon kansalaisuudesta tai turvallisuusluokituksesta sekä erilaisia valvontaehtoja. Uusimmassa viranomaiskäytännössä on viitteitä tarkkarajaisemmista puuttumistavoista. Yhdistyneen kuningaskunnan uusi lainsäädäntö mahdollistaa yksittäisiin omaisuuseriin, muun muassa immateriaalioikeuksiin, kohdistuvan valvonnan, ja tätä puuttumiskeinoa on ryhdytty hyödyntämään esimerkiksi teknologialisensointisopimuksia rajoittamalla. Italiassa on puolestaan rajoitettu teknologiansiirtoa ostajayritykselle. Saksassa on hyödynnetty julkisen vallan taktisia osakeostoja yhtenä tapana puuttua ulkomaisiin yrityskauppoihin sekä korkean teknologian että kriittisen infrastruktuurin kohdalla. Viranomaistoimet ovat viime vuosina kohdistuneet valtaosin kiinalaisiin yrityksiin, mutta etenkin eurooppalaisten puolustusteollisyritysten kohdalla on puututtu laajasti myös yhdysvaltalaisten yritysten ostoyrityksiin. Viimeisin aineistoista ilmenevä investointirajoitus kohdistui japanilaisen yrityksen Tanskassa suunnittelemaan yrityskauppaan. On myös syytä muistaa, että kansallisia julkisia tutkimus-, kehitysja innovaatiotukia on monien maiden tapauksessa kansallisen teollisuuspolitiikan ja innovaatiostrategioiden mukaisesti myönnetty pitkäjänteisesti tietyille yrityksille ja paikallisten klusterien/ekosysteemien systemaattiseen kehittämiseen, jotka usein kilpailevat nimenomaan korkean teknologian aloilla. Tällöin yksittäisten yritysostojen seurauksilla voi olla merkittäviä niin positiivisia (esim. lisäinvestoinnit, toimintojen tehostaminen ja kilpailukyvyn nosto) kuin negatiivisia (esim. tehtaiden sulkemiset, työntekijöiden vähentäminen) ulkoisvaikutuksia alueelliselle klusterille tai ekosysteemille (ks. myös haastattelut jakso 2.3.2). On mahdollista, että tämänkaltaiset kerrannaisvaikutukset näkyvät myös viranomaisten arvioidessa yksittäisen yritysoston turvallisuusvaikutuksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 64 2.4 Yhteenveto kriittisen aineettoman omaisuuden käsitteestä Olemme tässä jaksossa tarkastelleet kriittisen aineettoman omaisuuden käsitettä. Tavoitteenamme on ollut määritellä kriittinen aineeton omaisuus tavalla, joka mahdollistaisi kotimaisten yritysten hallussa olevan kriittisen aineettoman omaisuuden empiirisen tarkastelun. Olemme arvioineet paitsi tutkimuskirjallisuutta myös tarkastelleet laajasti erityyppisiä kriittisen aineettoman omaisuuden kannalta relevantteja aineistoja, kuten asiantuntijahaastatteluja, kansallista lainsäädäntöä ja viranomaisten soveltamiskäytäntöä. Aineistoista nousee kolme keskeistä havaintoa. Ensinnäkin kriittisestä aineettomasta omaisuudesta ei ole löydettävissä jaettua tai tyhjentävää määritelmää. Kyse on vahvasti näkökulmariippuvaisesta määritelmästä, joka näyttäytyy erilaiselta yksittäisen yrityksen, toimialan, yhteiskunnan ja laajemman alueellisen tai kansainvälisen yhteisön perspektiivistä. Koska aineeton omaisuus on kategoriana laaja, myös kriittinen aineeton omaisuus voi kattaa käytännössä minkä tahansa aineettoman omaisuuden tyypin, joita ovat niin vakiintuneet teollisoikeudet, kuten patentit, kuin pääasiassa immateriaalioikeudellisen järjestelmän ulkopuolelle jäävä osaaminen ja tietotaito. Eri aineistot painottavat erilaisia kriittisyyden tai aineettoman omaisuuden elementtejä. Toinen keskeinen havainto on, että aineettoman omaisuuden sijaan yksittäisen immateriaalisen omaisuuden kriittisyys sidotaan vahvasti tiettyihin teknologioihin. Etenkin eri maiden politiikka-asiakirjat ja sääntelyinstrumentit tukeutuvat vahvasti ”kriittiseen”, ”nousevaan” tai ”perustavanlaatuiseen” teknologiaan pohjautuvaan hahmotukseen kriittisestä aineettomasta omaisuudesta. Näitä kolmea kategoriaa koskevia ja keskenään varsin yhteneviä teknologialistauksia on lukuisia, ja ne auttavat tunnistamaan politiikkarelevanssin kannalta keskeisiä teknologioita sekä niiden alla vaikuttavia aineettoman omaisuuden muotoja. Teknologiavetoinen hahmotus kriittisestä aineettomasta omaisuudesta ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, ja esimerkiksi asiantuntijahaastatteluissa korostuu kriittinen osaaminen kriittisen aineettoman omaisuuden keskeisenä muotona. Toinen tärkeä aineettoman omaisuuden muoto ovat data ja henkilötiedot, jotka ovat parhaillaan huomattavan sääntelypaineen kohteena. Käsitteet ”kriittinen”, ”nouseva” ja ”perustavanlaatuinen” teknologia eivät siten tavoita kriittisen aineettoman omaisuuden kokonaisuutta. Julkisen vallan näkökulmasta esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin toimintaan vaikuttavat ohjelmistot tai lisenssit voivat kiistatta olla kriittistä aineetonta omaisuutta. Samoin yrityksen näkökulmasta ”matalan” teknologian tehokas hyödyntäminen voi olla liiketoimintamallin keskeinen osa. Tarkasteltujen aineistojen perusteella on kuitenkin selvää, että ”kriittinen teknologia” on selvästi muita mahdollisia tunnusmerkkejä yleisempi tapa määrittää kriittisen aineettoman omaisuuden sisältöä. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 65 Kolmas havainto koskee tässä jaksossa tarkastellun määritelmän hyödynnettävyyttä tutkimuksen empiirisessä osiossa. Koska kattavaa kriittisen aineettoman omaisuuden määritelmää ei ole ja sen potentiaalisesti kattama aineettoman omaisuuden kirjo on rajaton, empiirisessä osiossa käytettävää kriittisen aineettoman omaisuuden määritelmää on lähestyttävä strategisesti. Jaksossa tunnistetuista kriittisen aineettoman omaisuuden tunnusmerkeistä selkein ja erottelukykyisin on nähdäksemme politiikkaja sääntelyinstrumenteista nouseva teknologiahahmotus. Selvityksen aikana tunnistimme erilaisia tutkimuksia, joissa politiikkaja sääntelyinstrumenttien teknologialistauksia oli kytketty konkreettisiin patenttirekisteriluokituksiin. Nämä tutkimukset, joista osa keskittyy nouseviin teknologioihin (EC, 2021) ja osa esimerkiksi puolustusteknologiaan (Caviggioli et al., 2022), mahdollistavat kriittisen aineettoman omaisuuden empiirisen tarkastelun tavalla, johon laajemmat määritelmät eivät pysty. Vaikka nämä rajaukset eivät tavoitakaan kriittisen aineettoman omaisuuden kokonaisuutta tyhjentävästi, niiden avulla on mahdollista saada alustava kuva suomalaisten yritysten hallussa olevasta kriittisestä aineettomasta omaisuudesta, ainakin jos ”kriittisyys” kytketään vallitsevaan eurooppalaiseen näkemykseen tulevaisuuden kilpailukykyä ja turvallisuutta ylläpitävistä aineettoman omaisuuden muodoista. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 66 3 Ulkomaiset yrityskaupat ja aineeton omaisuus – katsaus kirjallisuuteen 3.1 Aineettoman omaisuuden rooli investoinneissa ja yrityskaupoissa Aineeton omaisuus ja investoinnit Aineettoman omaisuuden rooli on kasvanut merkittävästi vuosien saatossa: yhdysvaltalaisen aineiston valossa yritysten aineettoman omaisuuden määrä oli noin 90 % taseen loppusummasta vuonna 2010, mikä on merkittävä kasvu vuodesta 1970, jolloin kyseinen suhdeluku oli noin 20 % (Falato, Kadyrzhanova, Sim & Steri, 2022). Maailman suurimpien yritysten – kuten Applen, Microsoftin, Amazonin ja Googlen – markkina-arvo ei selitykään fyysisillä omaisuuserillä, vaan aineettomalla pääomalla, kuten mm. tutkimusja kehittämistoiminta, ohjelmistot, aineistot, design, brändi ja toimitusketjuihin liittyvä osaaminen (Corrado, Haskel, Jona-Lasinio & Iommi, 2022). Aineeton pääoma voidaan jakaa tunnistettavaan henkiseen omaisuuteen (intellectual property) – käsittäen mm. patentit, tavaramerkit, brändit ja tekijänoikeudet – ja goodwilliin, joka syntyy yrityskaupassa kauppahinnan ja yrityksen mitattavissa olevan käyvän arvon erotuksena. Yhdysvaltalaisen aineiston perusteella aineettoman omaisuuden kasvu on perinteisesti ollut lähtöisin etenkin liikearvosta (goodwill) – mikä mittaa ennen kaikkea aiempaa yrityskauppa-aktiviteettia – mutta 2000-luvulta alkaen myös muun aineettoman omaisuuden osuus on kasvanut nopeasti (Gutiérrez & Philippon, 2017). Aineeton omaisuus tarjoaa potentiaalisen selityksen (kiinteiden) investointien vaatimattomalle kehitykselle viime vuosina muiden tekijöiden, kuten globalisaation, kilpailun vähenemisen ja rahoituksen kitkatekijöiden rinnalla (Gutiérrez & Philippon, 2017; Orhangazi, 2019). Aineeton omaisuus poikkeaa aineellisesta omaisuudesta skaalautuvuutensa osalta: esimerkiksi ohjelmistoja voidaan monistaa lähestulkoon rajattomasti olemattomin kustannuksin (Crouzet & Eberly, 2019; Haskel & Westlake, 2018). Aineettoman omaisuuden kasvava rooli voi osaltaan selittää sen, miksi investoinnit ovat laskeneet huolimatta korkeasta kannattavuudesta: aineeton omaisuus mahdollistaa korkean kannattavuuden ilman vastaavaa kasvua investoinneissa (Orhangazi, VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 67 2019). Aineettoman omaisuuden kasvun on arvioitu selittävän noin kolmasosan investointien pudotuksesta Yhdysvalloissa – loppuosa selittyy markkinoiden ja omistuksen keskittymisellä (Gutiérrez & Philippon, 2017). Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että toimialoilla esiintyvä markkinoiden keskittyminen – mikä korostuu etenkin kansainvälistyneillä ja digi-intensiivisillä aloilla – on yhteydessä aineettoman omaisuuden investointeihin: aineeton omaisuus hyödyttää etenkin suuria yrityksiä mahdollistamalla niiden skaalautumisen ja markkinaosuuksien kasvun (Bajgar, Criscuolo & Timmis, 2021). Teknologinen kehitys yhdessä globalisaation kanssa voivat johtaa markkinoiden keskittymiseen päätyvään kehityskulkuun, jossa markkinoita hallitsee pieni joukko kaikkein innovatiivisimpia ja tuottavimpia yrityksiä (Autor, Dorn, Katz, Patterson & Van Reenen, 2020). Yleiskäyttöiset teknologiat, kuten informaatioteknologia, edellyttävät täydentäviä investointeja aineettomaan omaisuuteen; tämänkaltainen digitaalinen pääoma on keskittynyt harvalukuiselle ns. ”supertähtiyritysten” joukolle (Tambe, Hitt, Rock & Brynjolfsson, 2020). Aineeton omaisuus ja rahoitusmarkkinat Yritysten pörssilistautumisten osuus on ollut laskusuunnassa Yhdysvalloissa pitkällä aikavälillä; poistumiset julkisilta markkinoilta ovat myös lisääntyneet (Doidge, Karolyi & Stulz, 2017). Samanaikaisesti yrityskauppa-aktiviteetti on kasvanut (Doidge et al., 2017). Aineettoman omaisuuden roolin kasvu selittänee osaltaan tätä kehityskulkua: julkiset markkinat eivät ole houkutteleva rahoituslähde nuorille, t&k-intensiivisille yrityksille, joille löytyy runsaasti rahoitusta yksityisiltä markkinoilta (Doidge, Kahle, Karolyi & Stulz, 2018). Toisaalta on myös näyttöä siitä, että julkiset osakemarkkinat eivät täysimääräisesti arvota aineetonta omaisuutta (Edmans, 2011). Ongelman taustalla ovat osaltaan kirjanpitostandardit, jotka jättävät aineettomat investoinnit vähälle huomiolle, mikä voi heikentää yritysten kykyä rahoittaa investointihankkeitaan (Kahle & Stulz, 2017). Aineetonta omaisuutta koskeva keskeinen mittausongelma liittyy siihen, että kaikkea aineetonta omaisuutta ei raportoida taseessa ja aineettoman omaisuuden investointeja käsitellään kuluina kirjanpidossa (Falato et al., 2022). Jensenin (1989) mukaan yksityinen, pääomasijoitusmuotoinen rahoitus tarjoaa julkisia markkinoita tehokkaamman lähtökohdan epäsymmetrisen informaation ongelmien ratkaisuun. Pääomasijoitusmarkkinat ovatkin kasvaneet viime vuosina voimakkaasti. Yritysten aineettoman omaisuuden kasvun myötä pankit ovat vähentäneet yritysluototusta ja suunnanneet luotonantoaan muihin kohteisiin (Dell’Ariccia, Kadyrzhanova, Minoiu & Ratnovski, 2020). Siirtymä aineettomaan omaisuuteen alentaa yritysten velkakapasiteettia tilanteessa, jossa aineetonta omaisuutta ei voida käyttää vakuutena, mikä saa yritykset ylläpitämään suurempia kassavaroja (Falato et al., 2022). Toisaalta tunnistettava, vakuuskelpoinen aineeton omaisuus tukee velkarahoitusta siinä missä VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 68 aineellinen omaisuus (Lim, Macias & Moeller, 2020). Yrityskaupat voivat tarjota ratkaisun epäsymmetrisestä informaatiosta johtuviin ongelmiin tilanteissa, joissa yritysten voi olla vaikea solmia keskinäisiä sopimuksia kannustinongelmien vuoksi (Bena, Erel, Wang & Weisbach, 2021). Innovaatiot ja yrityskaupat Empiiristen tutkimusten perusteella ulkomaisten yrityskauppojen kohteeksi päätyvät muita innovatiivisemmat (Ali-Yrkkö, Mattila, Pajarinen & Ylhäinen, 2022; Falk, 2008; Hyytinen, Ali-Yrkkö & Pajarinen, 2005) ja tuottavammat yritykset kultakin toimialalta (Criscuolo & Martin, 2009; Guadalupe, Kuzmina & Thomas, 2012; Harris & Robinson, 2002; Kaitila, 2012). Erot ulkomaisten ja kotimaisten toimipaikkojen suoriutumisessa heijastavat ennen kaikkea valikoitumista: ulkomaiseen omistukseen päätyvät kohdetoimipaikat ovat jo valmiiksi muita tuottavampia (Criscuolo & Martin, 2009). Alimov ja Officer (2017) tarjoavat näyttöä siitä, että rajat ylittävä yrityskauppa-aktiviteetti lisääntyy kohdemaassa immateriaalioikeuksien suojan vahvistamisen jälkeen. Tämä vaikutus heijastuu aloilla, jotka vaativat enemmän henkistä pääomaa ja kohdemaissa, joissa immateriaalioikeuksien suojan taso on alhaisempi kuin ostajamaassa. Hsu, Huang, Humphery-Jenner ja Powell (2021) osoittavat, että innovaatiot ovat tärkeä ajuri rajat ylittäville yrityskaupoille; hankkimalla innovatiivisia kohdeyrityksiä omistukseensa ostajayritykset pystyvät vahvistamaan teknologia-asemaansa. Blonigen, Fontagné, Sly ja Toubal (2014) havaitsevat, että monikansalliset yritykset valikoivat ostokohteeksi tuottavia ja kattavat vientiverkostot omaavia yrityksiä, jotka ovat kohdanneet negatiivisen tuottavuussokin – tämän vuoksi niiden ostohetken hinta on alhainen. Bena ja Li (2014) havaitsevat, että ostokohteeksi päätyvien yritysten t&kmenot ovat korkeat ja patentointi vähäistä. Lisäksi yritysten teknologinen samankaltaisuus lisää yrityskaupan todennäköisyyttä; synergiat ovat tärkeitä yrityskauppojen ajureita. Läheinen maantieteellinen sijainti ja kahdenvälinen kauppa lisäävät yrityskaupan todennäköisyyttä maiden välillä; myös erot osakemarkkina-arvostuksissa sekä valuuttakurssit toimivat yrityskauppojen ajureina (Erel, Liao & Weisbach, 2012). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 69 3.2 Ulkomaisten yrityskauppojen vaikutukset kohdeyrityksiin ja kansantalouteen Yrityskaupat ja talouden uudistuminen Yrityskaupat linkittyvät usein toimialaan kohdistuviin äkillisiin muutoksiin, kuten sääntelyn purkamiseen, teknologisiin innovaatioihin ja muihin shokkeihin (Andrade, Mitchell & Stafford, 2001). Yrityskaupat mahdollistavat pääoman tehokkaamman kohdentumisen ja uuden teknologian leviämisen; merkittävät teknologiset edistysaskeleet johtavat yrityskauppa-aaltoihin (Jovanovic & Rousseau, 2008). Aktiiviset yrityskauppamarkkinat ovat tärkeä pääomasijoitustoimintaa – ja siten kasvuun tähtäävää yritystoimintaa – edistävä tekijä, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden irtautumiseen (Ali-Yrkkö, Hyytinen & Liukkonen, 2003; Phillips & Zhdanov, 2017). Yrityskaupat ovatkin tyypillisin pääomasijoittajien irtautumismuoto, sillä ne käsittävät noin 75 % irtautumisista globaalisti (Lerner, Leamon & Hardymon, 2012; Lerner, Sorensen & Strömberg, 2009). Yrityskaupat johtavat merkittäviin yritysten toiminnan uudelleenjärjestelyihin. Yhdysvaltalaiseen aineistoon pohjautuvan tarkastelun perusteella kohdeyritysten toimipaikoista vain hieman yli puolet säilyy ostajan hallussa kolmen vuoden aikaperiodilla; neljäsosa myydään ja viidesosa suljetaan kolmen vuoden sisällä yrityskaupasta – jäljelle jäävien toimipaikkojen tuottavuus kohoaa (Maksimovic, Phillips & Prabhala, 2011). Yrityskauppoihin liittyvät uudelleenjärjestelyt – jotka ovat olennainen osa pääomasijoittajien ns. buyout-transaktioita, jossa kohdeyrityksen toiminta saatetaan uudelle uralle – ovat esimerkki luovan tuhon ja uudistumisen prosessista: kohdeyritysten tuottavuus paranee alhaisemman tuottavuuden toimipaikkojen korvautuessa uusilla, korkeamman tuottavuuden toimipaikoilla (Davis et al., 2014). Jälkikäteen tarkasteltuna moni – jopa valtaosa – yrityskaupoista epäonnistuu saavuttamaan tavoiteltuja hyötyjä (Christensen, Alton, Rising & Waldeck, 2011). Ostajayritykset päätyvät tyypillisesti maksamaan ylihintaa ostokohteesta – mahdollisesti yritysjohtajien ylimielisyyden ja muiden psykologisten tekijöiden myötävaikuttamana (Roll, 1986). Toisaalta yrityskauppoja voivat ajaa myös rahoitusmarkkinoiden hinnoitteluvirheet, joita rationaalisesti toimivat yritysjohtajat pyrkivät hyödyntämään (Shleifer & Vishny, 2003). Tässä teoreettisessa viitekehyksessä yrityskauppojen taustalla ei ole synergioiden tavoittelu, vaan ostajayrityksen tai diilin myötä syntyvän yrityskokonaisuuden markkina-arvon yliarvostuksen hyödyntäminen. Baker, Foley ja Wurgler (2009) havaitsevat, että ulkomaiset suorat investoinnit – jotka usein muodostuvat rajat ylittävistä yrityskaupoista – lisääntyvät lähtömaan osakemarkkinoiden arvostuksen ollessa korkea. Havainto tukee näkemystä siitä, että lähtömaan osakemarkkinoiden korkea arvostustaso tarjoaa edullisen rahoituskanavan rajat ylittäville investoinneille. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 70 Yrityskaupat ja innovoinnin kannustimet Yrityskaupat vaikuttavat yritysten innovoinnin kannustimiin. Teorioiden perusteella on kuitenkin epäselvää, johtavatko yrityskaupat lisääntyneeseen innovointiin (Phillips & Zhdanov, 2013) vai estävätkö vakiintuneiden yritysten innovatiivisiin nuoriin yrityksiin kohdentamat yrityskaupat innovointia ja markkinoille tuloa (Cunningham, Ederer & Ma, 2021; Kamepalli, Rajan & Zingales, 2021). Teorian valossa pienillä yrityksillä voi olla paremmat kannustimet innovoida, mikäli yritystoiminta voidaan myydä eteenpäin; toisaalta suurille yrityksille voi olla houkuttelevampaa päästä käsiksi innovaatioihin yrityskaupan kautta t&k-toiminnalla kilpailun sijaan (Phillips & Zhdanov, 2013). Toisaalta Kamepallin et al. (2021) teoreettinen viitekehys osoittaa, että uudet yritykset saattavat kohdata vaikeuksia markkinoilla, mikäli yrityskaupan todennäköisyys on suuri. Tämä ongelma juontuu siitä, että digitaalisiin alustoihin pohjautuvilla toimialoilla verkostoulkoisvaikutukset ovat suuret ja asiakkaat voivat kohdata vaihtokustannuksia eri alustojen välillä. Tämän seurauksena asiakkaat voivat olla haluttomia vaihtamaan alustaa, mikäli uuden tuotteen odotetaan päätyvän osaksi markkinoita hallitsevien kilpailijoiden tuotteita. Tämä puolestaan laskee uusien yritysten tuottomahdollisuuksia, alentaa yrityskaupasta saatavaa hintaa ja heikentää siten innovoinnin kannustimia. On myös olemassa viitteitä siitä, että vakiintuneet yritykset ostavat uusia yrityksiä poistaakseen tulevaisuuden kilpailijat markkinoilta (Cunningham et al., 2021). Havainnot viittaavat niin ikään siihen, että pääomasijoitusten saanti on vaikeampaa ja markkinoille tulo vähäisempää digijättien dominoimilla toimialoilla (Kamepalli et al., 2021; Koski, 2020; Koski, Kässi & Braesemann, 2020). Toisaalta yrityskauppoihin liittyvän sääntelyn kiristämiseen tähtäävät toimet voivat johtaa haitallisiin, innovaatioita heikentäviin vaikutuksiin erityisesti korkeateknologia-alalla (Cabral, 2021). Ulkomainen omistus, innovaatiot ja tuottavuus Rajat ylittävät yrityskaupat käsittävät valtaosan suorista ulkomaisista investoinneista kehittyneissä maissa (Kang & Johansson, 2000; OECD, 2022). Ulkomainen omistus voi olla yhteydessä toimialan tuottavuuden kasvuun eri väylien kautta: tehokkaampien toimipaikkojen markkinoille tulon, alhaisen tuottavuuden toimipaikkojen markkinoilta poistumisen ja tuottavilta toimipaikoilta läikkyvän tiedon myötä (Ramondo, 2009). Luong, Moshirian, Nguyen, Tian ja Zhang (2017) osoittavat, että kansainvälisellä institutionaalisella omistuksella on positiivinen vaikutus yritysten innovaatioihin. Tätä havaintoa voidaan selittää vaihtoehtoisilla tavoilla: kansainväliset sijoittajat voivat toimia valvovassa roolissa, sietää paremmin innovaatiotoimintaan liittyvää epäonnistumisen riskiä sekä edistää tiedon läikkymistä talouksien välillä. Suurempi institutionaalinen omistus on ylipäätänsä positiivisesti yhteydessä innovointiin – institutionaaliset sijoittajat voivat auttaa parantamaan innovaatiotoiminnan kannustimia ja edistää tuottavuutta VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 71 (Aghion, Van Reenen & Zingales, 2013). Kansainvälinen institutionaalinen omistus edesauttaa rajat ylittävää yrityskauppa-aktiviteettia ja edistää osaltaan rahoitusmarkkinoiden kansainvälistä integraatiota (Ferreira, Massa & Matos, 2010). Yrityskauppojen vaikutukset tuottavuuteen Harris ja Robinson (2002) löytävät brittiaineistolla viitteitä siitä, että ulkomaisten yrityskauppojen kohteena olevien teollisuustoimipaikkojen tuottavuus laskee yrityskaupan jälkeen. Havainnot saattavat liittyä yrityskaupan jälkeisiin saneeraustoimiin. Karpaty (2007) havaitsee ruotsalaisella teollisuusyritysaineistolla, että ulkomaisilla yrityskaupoilla on viiveellä ilmenevä positiivinen vaikutus kohdeyritysten tuottavuuteen. Guadalupe et al. (2012) osoittavat espanjalaisella teollisuusyritysaineistolla, että kohdeyritysten liikevaihto ja tuottavuus lisääntyvät yrityskaupan jälkeen. Stiebale ja Trax (2011) tarkastelevat rajat ylittävien yrityskauppojen vaikutuksia ostajayrityksen kotimaan suoriutumiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa. Tarkastelussa havaitaan, että rajat ylittävät yrityskaupat kasvattavat ostajayrityksen kotimaan myyntiä ja investointeja, eivätkä johda henkilöstövähennyksiin. Tietointensiivisillä aloilla rajat ylittävät yrityskaupat johtavat kotimaan tuottavuuden kasvuun. Ali-Yrkkö et al. (2022) tutkivat yrityskauppojen vaikutuksia suomalaisiin kohdeyrityksiin: ulkomaiseen omistukseen siirtymisen ei havaittu johtavan merkittäviin vaikutuksiin arvonlisän, tuottavuuden, kannattavuuden tai työllisyyden kehityksessä suhteessa verrokkiryhmään. Myöskään aiempien suomalaiseen aineistoon pohjautuvien tarkastelujen valossa ulkomaalaisomistukseen siirtyminen ei heijastu tuottavuuden kasvuvauhdissa (Kaitila, 2012; Siedschlag, Kaitila, Quinn & Zhang, 2014). Blonigen ja Pierce (2016) analysoivat yhdysvaltalaisella aineistolla yrityskauppojen vaikutuksia tuottavuuteen ja markkinavoimaan. Havaintojen perusteella yrityskaupat ovat yhteydessä voittomarginaalien nousuun, mutta niillä ei ole vaikutuksia tuottavuuteen. Braguinsky, Ohyama, Okazaki ja Syverson (2015) tarkastelevat historiallista japanilaista aineistoa ja havaitsevat, että yrityskauppojen kohdeyritykset olivat vähemmän kannattavia – mutta eivät vähemmän tuottavia – kuin ostajayritykset; yrityskaupan jälkeen ostokohteiden tuottavuus ja kannattavuus paranivat. Ulkomaiset yrityskaupat, t&k-toiminta ja innovaatiot Bertrand (2009) havaitsee ranskalaisella aineistolla, että ulkomaiset yrityskaupat johtavat kasvaneisiin t&k-menoihin. Guadalupe et al. (2012) osoittavat, että ulkomaiset ostajat paitsi poimivat parhaat yritykset ostokohteeksi, myös investoivat innovaatiotoimintaan yrityskaupan yhteydessä. Tulosten mukaan ulkomaiset yrityskaupat johtavat kohdeyritysten lisääntyneeseen innovointiin. Kohdeyritykset pystyvät myös hyötymään VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 78 Kuvio 5. Kymmenen merkittävintä ulkomaalaisomisteisten yritysten toimialaa yrityssektorin työllisyyden %-osuudella mitattuna Lähde: Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat tarkasteluperiodin keskiarvoja. Ulkomaalaisomisteisten yritysten osuudella t&k-työllisyydestä tarkasteltuna merkittävimmät alat ovat kemianteollisuus ja koneteollisuus (Kuvio 6). Näiden alojen t&k-työntekijöistä lähes kolmannes työskenteli ulkomaalaisomisteissa yrityksissä vuosina 2013–2016 ja selvästi yli kolmannes vuosina 2017–2020. Kyseisten tarkasteluvuosien aikana ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus koneteollisuudessa kasvoi merkittävästi, lähes kahdeksan prosenttiyksikköä. Seuraavaksi merkittävimmät toimialat ovat olleet tukkuja vähittäiskauppa sekä mineraalija metallituotteiden valmistus, joissa ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus t&k-työllisyydestä on ollut samoin noin kolmanneksen luokkaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 79 Kuvio 6. Kymmenen merkittävintä ulkomaalaisomisteisten yritysten toimialaa yrityssektorin t&k-työllisyyden %-osuudella mitattuna Lähde: Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat tarkasteluperiodin keskiarvoja. Arvonlisäyksellä ja työllisyydellä tarkasteltuna merkittävimmät Suomeen sijoittaneet maat ovat omistajayritysten alkuperämaan perusteella Ruotsi, Yhdysvallat, Saksa ja Iso-Britannia (Kuvio 7 ja Kuvio 8). Ruotsalaiset yritykset työllistivät Suomessa keskimäärin noin 76 000 henkilöä vuosina 2013–2016 ja 78 000 henkilöä vuosina 2017– 2020. Nämä luvut vastaavat noin viittä prosenttia koko yrityssektorin työllisyydestä kyseisinä ajanjaksoina. Ruotsalaisomisteisten yritysten osuus yrityssektorin arvonlisäyksestä oli keskimäärin noin kuusi prosenttia molempina ajanjaksoina. Toimialoittain tarkasteltuna ruotsalaisomisteisten yritysten osuus arvonlisäyksestä on ollut keskimääräistä korkeampaa mm. mineraalija metallituotteiden valmistuksessa sekä ICT-alalla ja viestinnässä. Muiden maiden osuudet ovat olleet huomattavasti alhaisemmat. Yhdysvaltalaisja saksalaisomisteisten yritysten osuus työllisyydestä on ollut keskimäärin noin kaksi prosenttia ja arvonlisäyksestä noin kolme prosenttia. Brittiläisomisteisten yritysten osuudet ovat olleet noin prosentin luokkaa molemmille mittareilla mitattuna. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 80 Kuvio 7. Tärkeimmät sijoittajamaat yrityssektorin arvonlisäyksen %-osuudella mitattuna Lähde: Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat tarkasteluperiodin keskiarvoja. Kuvio 8. Tärkeimmät sijoittajamaat yrityssektorin työllisyyden %-osuudella mitattuna Lähde: Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat tarkasteluperiodin keskiarvoja. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 81 T&k-työllisyydellä mitattuna merkittävimmät omistajayritysten alkuperämaat ovat olleet Ruotsi ja Yhdysvallat (Kuvio 9). Ruotsalaisomisteisissa yrityksissä on viime vuosina työskennellyt noin 6–7 % Suomen yrityssektorin t&k-työntekijöistä ja yhdysvaltalaisomisteisissa yrityksissä noin 3–4 %. Kolmanneksi merkittävin maa t&k-työllisyydellä mitattuna on ollut Tanska. Tanskalaisomisteisten yritysten osuus yrityssektorin t&ktyöllisyydestä on ollut parin prosentin luokkaa.8 Kuvio 9. Tärkeimmät sijoittajamaat yrityssektorin t&k-työllisten %-osuudella mitattuna Lähde: Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat tarkasteluperiodin keskiarvoja. Ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus aineettomien oikeuksien arvosta Ulkomaalaisomisteisten yritysten hallussa olevaa aineetonta omaisuutta voidaan tarkastella myös tuloslaskelmaja tase-erien kautta. Tilastokeskuksen tilinpäätöstietokannassa on saatavissa taseeseen kirjattujen aineettomien oikeuksien arvo vuosilta 2013–2020. Tähän ryhmään kuuluvat patentti-, toimilupa-, tavara-, merkki-, toiminimija apteekkioikeudet, vuokraoikeudet, erilaiset tekijänoikeudet sekä käyttöoikeudet. Samoilta vuosilta on saatavilla myös tiedot tuotoista, jotka ovat syntyneet aineettomiin oikeuksiin liittyvistä patenteista, lisensseistä ja rojalteista. Tilinpäätösaineistojen kautta aineettomien oikeuksien arvon tarkastelun laatua heikentää se, että monikan8 Arvot ovat ajanjakson 2017–2020 keskiarvoja. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 82 sallisissa yrityksissä aineettomiin oikeuksiin liittyvät rahavirrat saatetaan hoitaa keskitetysti konsernin sisällä siten, että esim. lisenssija rojaltituotot ohjataan sellaisiin maihin, missä niihin kohdistuva verotus on alhaisinta. Vuosina 2013–2020 keskimäärin noin 1100 ulkomaalaisomisteisella yrityksellä oli vähintään 1000 euron verran taseeseen kirjattuja aineettomia oikeuksia. Näiden yritysten lukumäärä on ollut hienoisessa kasvussa: vuonna 2013 aineettomia oikeuksia kirjasi taseeseen 1004 yritystä ja 1138 vuonna 2020. Ulkomaalaisomisteisten yritysten taseen aineettomien oikeuksien yhteenlaskettu arvo on ollut tarkasteluvuosina keskimäärin 1,6 miljardia euroa, mikä on keskimäärin noin 24 % kaikkien Suomessa toimivien yritysten taseen aineettomista oikeuksista. Keskimäärin noin 700 yrityksellä oli vähintään 1000 euron verran rojaltija muita aineettomien oikeuksien tuottoja vuosina 2013–2020. Myös tällä mittarille tarkasteltuna yritysten määrä on noususuunnassa: vuonna 2013 rojaltija muita aineettomien oikeuksien tuottoja kirjasi 668 ulkomaalaisomisteista yritystä ja vuonna 2020 vastaavasti 738 ulkomaalaisomisteista yritystä. Aineettomien oikeuksien yhteenlasketut tuotot olivat tarkasteluvuosina keskimäärin noin 205 miljoonaa euroa. Tämä vastasi keskimäärin noin kahdeksaa prosenttia kaikkien yritysten aineettomien oikeuksien tuotoista. Toimialoittain tarkasteltuna ICT-ala on dominoinut aineettomien oikeuksien ja niiden tuottojen arvoa. Kyseisen toimialan osuus oli tarkasteluvuosina keskimäärin lähes puolet yrityssektorin taseen aineettomien oikeuksien arvosta ja yli puolet niistä kertyneistä rojaltija muista tuotoista. Toiseksi tärkein teollinen ala on ollut koneteollisuus, mutta sen osuus koko yrityssektorin aineettomien oikeuksien arvosta ja tuotoista on jäänyt keskimäärin selvästi alle kymmenen prosentin. Näillä aloilla ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus taseen aineettomien oikeuksien arvosta on ollut keskimäärin vajaa viidennes. Tasearvolla mitattuna ulkomaalaisomisteisilla yrityksillä on eniten aineettomia oikeuksia ICT-alalla, kaivannaisiin liittyvässä toiminnassa sekä rahoitus-, vakuutusja kiinteistöalalla. Aineettomien oikeuksien tuottoja on kertynyt keskimäärin huomattavimmin koneteollisuudessa, tukkuja vähittäiskaupassa sekä informaatio ja viestintä -alalla. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 83 Kuvio 10. Ulkomaalaisomisteisten yritysten osuudet aineettomien oikeuksien tasearvoista ja aineettoman omaisuuden tuomista tuloista toimialaryhmittäin Lähde: Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat tarkasteluperiodin keskiarvoja. Toimialojen luokittelun lähteenä on Eurostatin käyttämä toimialojen teknologiatason luokittelu; teollisuuden luokat korkea ja keskikorkea sekä keskimatala ja matala ovat tässä yhdistetty (https://ec.europa.eu/eurostat/cache/metadata/en/htec_esms.htm). Kuvio 10 esittää ulkomaalaisomisteisten yritysten osuudet aineettomien oikeuksien tasearvoista ja tuloista toimialan teknologiatason mukaan luokiteltuna (korkean ja matalan teknologiatason teollisuus, tietointensiiviset palvelut ja muut alat). Näillä mittareilla tarkasteltuna ulkomaalaisomisteisten yritysten osuudet ovat suurimmat tietointensiivisissä palveluissa. Ulkomaalaisomisteisten yritysten osuudet korkean teknologiatason teollisuudessa ovat olleet laskusuunnassa tarkastelujakson jälkimmäisellä puoliskolla. Millaisia ovat kriittisiä patentteja hakeneet yritykset? Seuraavassa tarkastellaan kriittisiä patenttihakemuksia tehneiden yritysten ominaisuuksia. Käytämme kyseisistä yrityksistä lyhennettä CRIT-yritykset. Määrittelemme yrityksen kuuluvaksi tähän ryhmään, mikäli sillä on ollut vuosina 2000–2020 vähintään yksi patenttihakemus CRIT-teknologioihin liittyen (ks. CRIT-teknologioiden kuvaus: kappale 4.1). Patenttihakemusten tiedot on haettu PatentInspiration-dataportaalista ja niihin on yhdistetty y-tunnukset mahdollistaen siten patenttiaineiston yhdistämisen mm. Tilastokeskuksen yritysrekisteriin taustatietojen poimimista varten. Yritysten taustaominaisuudet koskevat vuotta 2020 tai viimeisintä saatavissa ollutta vuositietoa, mikäli yritys on lopettanut tai myyty ennen sitä. Näiden kriteerien perusteella Suomessa on 1471 CRIT-yritystä, joista ulkomaalaisomistuksessa on 187 yritystä (ts. 13 %). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 84 CRIT-yritysten merkittävimmät toimialat ovat liike-elämän palvelut – joihin lukeutuvat insinööripalvelut, tekninen testaus ja analysointi sekä tieteellinen tutkimus ja kehittäminen – ja ICT-palvelut (Kuvio 11). Näiden toimialojen yhteenlaskettu osuus on lähes puolet kaikista CRIT-yritysten edustamista toimialoista. Ulkomaalaisomisteisten yritysten joukossa ICT-palveluiden osuus on hieman korkeampi kuin kaikkien CRIT-yritysten kohdalla ja liike-elämän palveluiden osuus puolestaan selvästi alhaisempi (Kuvio 12). Lisäksi ulkomaalaisomisteisten yritysten joukossa koneteollisuuden, kemianteollisuuden sekä mineraalija metalliteollisuuden yritykset ovat edustettuina suhteellisesti useammin kuin kaikkien CRIT-yritysten joukossa. Kuvio 11. Millä aloilla kriittistä teknologiaa omaavat yritykset (CRIT-yritykset) toimivat? Lähteet: PatentInspiration, Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat vuodelta 2020 tai viimeisimmältä saatavissa olleelta vuodelta. TOL 2008 -koodit ovat suluissa toimialan kuvauksen perässä. Kuviossa on lueteltu tärkeimmät toimialat. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 85 Kuvio 12. Millä aloilla kriittistä teknologiaa omaavat ulkomaalaiset yritykset (CRIT-yritykset) toimivat? Lähteet: PatentInspiration, Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat vuodelta 2020 tai viimeisimmältä saatavissa olleelta vuodelta. Työllisyydellä mitattuna CRIT-yritykset ovat selvästi suurempia kuin muut Suomessa toimivat yritykset (Kuvio 13). Vähintään 250 henkilötyövuotta työllistävistä yrityksistä noin 15 % oli CRIT-yrityksiä. Pienemmissä kokoluokissa osuudet ovat huomattavasti pienempiä. Esimerkiksi 10–49 henkilötyövuotta työllistävistä yrityksistä alle 2 % on CRIT-yrityksiä. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 86 Kuvio 13. Yritysten kokojakauma (henkilötyövuodet) Lähteet: PatentInspiration, Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat vuodelta 2020 tai viimeisimmältä saatavissa olleelta vuodelta. Myös monet muut ominaisuudet viittaavat CRIT-yritysten keskimääräistä suurempaan kokoon (Taulukko 10). CRIT-yrityksillä on muihin yrityksiin verrattuna useampia toimipaikkoja, tyypillisemmin konsernirakenne ja ulkomailla sijaitsevia tytäryrityksiä. Lisäksi ne harjoittavat muita yrityksiä useammin vientitoimintaa. Taulukko 10. Millaisia ovat kriittistä teknologiaa omaavat yritykset (CRIT-yritykset) verrattuna muihin yrityksiin? Muuttuja CRIT-yritykset Muut yritykset T-testin p-arvo Ikä (vuotta) 17.947 14.582 0.000*** Henkilöstön määrä (htv) 102.645 2.530 0.000*** On useita toimipaikkoja 0.184 0.013 0.000*** On osa konsernia 0.403 0.027 0.000*** Ulkomaalaisomisteinen 0.127 0.010 0.000*** Vientiyritys 0.377 0.012 0.000*** On ulkomailla tytäryrityksiä 0.210 0.007 0.000*** VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 87 Muuttuja CRIT-yritykset Muut yritykset T-testin p-arvo Saanut pääomasijoituksia elinkaarensa aikana 0.192 0.001 0.000*** Saanut Business Finlandin rahoitusta elinkaarensa aikana 0.667 0.015 0.000*** Työn tuottavuus, 1000e 81.085 62.992 0.000*** Sij. pääoman tuotto-% 3.666 10.247 0.000*** Huom. Yritysten keskiarvotietoja vuodelta 2020 tai viimeisimmältä saatavissa olleelta vuodelta. P-arvojen tähditykset: *** p<0.01. CRIT-yrityksistä runsas 19 prosenttia on saanut pääomasijoituksia ja peräti 67 prosenttia Business Finland -rahoitusta jossain elinkaarensa vaiheessa. Muiden yritysten kohdalla osuudet ovat merkittävästi pienempiä. CRIT-yritykset ovat ikäjakaumaltaan keskimäärin pidempään toimineita kuin muut yritykset (Kuvio 14). Nuoria, korkeintaan viisi vuotta toiminnassa olleita oli noin 14 % CRIT-yrityksistä ja yli 20-vuotta vanhoja lähes kolmannes. Ulkomaalaisomisteiset yritykset ovat puolestaan tyypillisesti CRIT-yritysten ikäjakauman vanhemmassa päässä: vähintään 20-vuotta vanhoista CRIT-yrityksistä ulkomaalaisomisteisia on yli viidennes, ja vastaavasti korkeintaan viisi vuotta vanhoista vain pari prosenttia (Kuvio 15). Kuvio 14. Yritysten ikäjakauma Lähteet: PatentInspiration, Tilastokeskus; kirjoittajien laskelmat. Lukuarvot ovat vuodelta 2020 tai viimeisimmältä saatavissa olleelta vuodelta. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 94 Kuvio 19. Ulkomaalaisten ostamien yritysten suhteellinen teknologinen etu muihin suomalaisiin yrityksiin verrattuna vuosina 2009–2018 Suomen suhteellinen teknologinen etu ICT:n osalta on laskenut, nanoteknologian osalta kasvanut Tarkastelimme myös Suomen erikoistumista kriittisillä teknologia-alueilla verrattuna keskeisiin verrokkimaihin (ts. Ruotsi, Tanska, Saksa ja Yhdysvallat) ja OECD-alueen keskiarvoon. Käytämme tässä tarkastelussa OECD:n maatason tilastoja patentoiduista innovaatioista USPTO:ssa. Tarkastelemme Suomen suhteellista teknologista etua OECD:n käyttämän teknologialuokittelun mukaan seuraavalla neljällä kriittisiä teknologioita sisältävällä teknologia-alueella: tietoja viestintäteknologiat (ICT), tekoäly, nanoteknologia ja bioteknologia. ICT:n ja bioteknologian osalta tietoja on saatavilla vuosilta 2005–2019, mutta tekoälyn osalta aineisto päättyy vuoteen 2017 ja nanoteknologian osalta vuoteen 2018. Kuvio 20 osoittaa, että RTA-indeksi saa ICT:n osalta yhtä suuremman arvon kaikkina vuosina ja kaikkien muiden verrokkimaiden paitsi Ruotsin osalta. Suomi on siis erikoistunut ICT-teknologioihin liittyviin patentoitaviin innovaatioihin verrattuna muihin tarkasteluihin maihin ja OECD-maihin keskimäärin. RTA-indekseissä on kuitenkin laskeva trendi 2010-luvulla viitaten Suomen ICT-erikoistumisen vähentymiseen. Lisäksi 2010-luvun toisella puoliskolla Suomi ei ollut Ruotsia erikoistuneempi ICT-teknologioi00,5 11,5 22,5 33,5 44,5 Mikroja nanoelektroniikka Robotiikka Nanoteknologia Mobiiliteknologia Massadata Kehittyneet valmistusteknologiat Turvallisuusteknologia Tekoäly Edistyneet materiaalit Fotoniikka Teollinen bioteknologia Esineiden Internet Ulkomaalaisten 2009-2019 ostamien suomalaisyritysten teknologinen erikoistuminen verrattuna muihin yrityksiin RTA: ulkom. ostaja vs muut suomalaisyritykset (USPTO) VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 95 den osalta. Nokia on Suomessa yksi merkittävimpiä ICT-alan patentoijia ja sen romahdus heijastuu koko Suomen patenteilla mitatun ICT-erikoistumisen laskuun 2010luvulla. Kuvio 20. Suomen suhteellinen teknologinen etu verrattuna keskeisiin verrokkimaihin vuosina 2009–2019: ICT Kuvio 21 osoittaa, että Suomi on ollut patenttiaineiston valossa valtaosan tarkasteluvuosista Ruotsia, Saksaa ja erityisesti Tanskaa erikoistuneempi tekoälyteknologioihin. Ero Ruotsiin ja Saksaan on kuitenkin pienentynyt ja viimeisenä saatavilla olevana aineistovuonna 2017 Saksa oli hieman Suomea erikoistuneempi tekoälyn osalta. Yhdysvalloilla ja OECD-alueella on ollut erityisesti 2010-luvulla suhteellista teknologista etua Suomeen verrattuna tekoälyteknologioissa, ja etu on kasvanut tarkasteluvuosien aikana. 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Tanska Saksa OECD Ruotsi USA VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 96 Kuvio 21. Suomen suhteellinen teknologinen etu verrattuna keskeisiin verrokkimaihin vuosina 2009–2017: tekoäly Bioteknologian osalta Suomen patentointi USPTO:ssa on ollut vähäistä. Kuvio 22 viittaa siihen, ettei Suomella ole suhteellista etua bioteknologiassa mihinkään verrokkimaahan eikä OECD-alueen keskiarvoon verrattuna. Verrokkimaista Tanska on suhteessa Suomeen erikoistunein bioteknologiassa. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Tanska Saksa OECD Ruotsi USA VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 97 Kuvio 22. Suomen suhteellinen teknologinen etu verrattuna keskeisiin verrokkimaihin vuosina 2009–2019: bioteknologia Suomalaisten tahojen nanoteknologiaan liittyvien patenttihakemusten osuus kaikista USPTO:lle osoitetuista suomalaisista patenttihakemuksista on myös pieni. Verrokkimaat olivat 2000-luvun loppupuolella Tanskaa lukuun ottamatta Suomea erikoistuneempia nanoteknologioihin (Kuvio 23). Sen sijaan 2010-luvun toisella puoliskolla Suomella on suhteellista etua nanoteknologioissa kaikkiin verrokkimaihin ja OECDmaihin kokonaisuudessaan verrattuna. 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Tanska Saksa OECD Ruotsi USA VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 98 Kuvio 23. Suomen suhteellinen teknologinen etu verrattuna keskeisiin verrokkimaihin vuosina 2009–2018: nanoteknologia 4.3 Ekonometrinen analyysi Kriittinen teknologia ja yrityskaupan kohteeksi päätyminen Seuraavassa tarkastellaan kriittisten teknologioiden ja yrityskauppojen välistä yhteyttä. Yrityskauppoja koskeva aineisto perustuu Talouselämä-lehden vuosilta 2009– 2018 keräämiin tietoihin yrityskaupoista, joissa kohteena on suomalainen yritys.10 Kyseisessä aineistossa kohdeyrityksen liikevaihdon alarajana on 0,5 milj. euroa, joten kaikkein pienimmät yrityskaupat eivät ole aineistossa mukana. Lisäksi pidimme otoksessa vain sellaiset kohdeyritykset, joissa määräysvalta siirtyi kaupan myötä ostavalle yritykselle (ts. yli 50 prosenttia kohteen äänivallasta oli kaupan jälkeen ostavalla taholla). Aineistoa on kuvattu tarkemmin raportissa Ali-Yrkkö et al. (2022). 10 EU:n seuranta-asetus saatettiin voimaan 2020 (ks. osio 2.3). Ulkomaisten yritysostojen vahvistuspäätöksiä koskevan kansallisen aineiston osalta kaikki aineistossamme olleet vahvistushakemukset vuosilta 2012–2022 oli hyväksytty. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Tanska Saksa OECD Ruotsi USA VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 99 Yrityskauppa-aineiston kohdeyritysten tiedot yhdistettiin useisiin rekisteripohjaisiin aineistoihin. Tilastokeskuksen yritysrekisteristä poimittiin mm. yritysten toimiala-, työllisyys-, ikäja ulkomaalaisomistustiedot vuosilta 2008–2020. Pyrkimyksenä oli saada kaikille yrityksille vähintään yksi vuosihavainto ennen yrityskauppavuotta ja yksi sen jälkeen. Suomen Asiakastieto Oy:n tietokannasta aineistoon yhdistettiin vastaavia vuosia koskevat tilinpäätöstiedot. Tilastokeskuksen konsernirekisteristä puolestaan poimittiin tieto yritysten ulkomaisista tytäryrityksistä. Business Finlandin internet-sivuilta koottiin tiedot yrityksille myönnetyistä t&k-tuista. Pääomasijoittajat ry:ltä (FVCA) saatiin European Data Cooperativen (EDC) aineistoihin pohjautuvat tiedot yritysten saamista yksityisistä ja julkisista pääomasijoituksista vuodesta 2007 alkaen. PatentInspiration-nettiportaalista haettiin tiedot yritysten patenttihakemuksista alkaen vuodesta 2000. Patenttihakemusten IPC-koodien avulla luotiin indikaattori siitä, liittyykö patenttihakemukseen kriittistä teknologiaa perustuen edellä luvussa 4.2 kuvattuun teknologialuokitteluun. Teimme analyysiin muutamia rajauksia: Toimialoista rahoitusja vakuutusala sekä kiinteistöala jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska kyseisten toimialojen taloudellisten tunnuslukujen laskentatapa ja tulkinta eroavat oleellisesti muusta yritystoiminnasta. Lisäksi, mikäli yritys on ollut useamman kerran yrityskaupan kohteena eri vuosina, tarkasteluun on otettu mukaan vain ensimmäisen kaupan tiedot. Yrityskaupan kohteeksi päätymistä tarkasteleva analyysi hyödyntää vastaavaa lähestymistapaa kuin Ali-Yrkkö et al. (2022) – muutamin alla mainituin poikkeuksin. Muodostimme CEM-menetelmällä (Coarsened Exact Matching) vertailuryhmän yrityksistä, jotka eivät olleet yrityskaupan kohteina (Blackwell, Iacus, King & Porro, 2009; Iacus, King & Porro, 2011, 2012, 2019). Vertaistamismenetelmän avulla pystytään samankaltaistamaan yrityskaupan kohteina olleita yrityksiä ja verrokkiyrityksiä. Tämä auttaa vähentämään yrityskauppoihin liittyvää valikoitumisharhaa, joka aiheutuu siitä, että yrityskaupan kohteeksi ei valikoiduta satunnaisesti. Vertaistaminen tehtiin seuraavasti: otokseen poimittiin vuosittain verrokkiyrityksiä toimialoittain, kotimaan työllisyyden, yritysiän, toimipaikkojen lukumäärän ja innovaatiotoiminnan aktiivisuuden suhteen saman verran kuin yrityskauppojen kohteita (19 toimialaluokkaa, työllisyyden luokkarajat 0–9, 10–49, 50–249, 250+, yritysiän luokat kvartiileittain perustuen yrityskauppojen kohteiden ikäjakaumaan, toimipaikkojen lukumäärän indikaattori: 1 = monitoimipaikkainen, 0 muuten ja innovaatiotoiminnan indikaattori: 1 = yrityksellä on ollut patenttihakemuksia ennen tarkasteluvuotta, 0 muuten). Samankaltaisia taustamuuttujia on käytetty myös aiemmassa kirjallisuudessa, kuten Davis et al. (2014) ja Ali-Yrkkö et al. (2022). Täydennämme tarkastelussa Ali-Yrkön et al. (2022) käyttämää muuttujajoukkoa lisäämällä mukaan innovaatiotoiminnan indikaattorin. Vertaistamisen jälkeen käytämme tilastollisessa analyysissa ns. multinomial logit -estimointimenetelmää. Tässä analyysissa selitettävä tekijä saa arvon 0 (vertailuryhmä), VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 100 mikäli yritys ei ole ollut yrityskaupan kohteena, arvon 1, mikäli ostajana on ulkomainen taho ja arvon 2, mikäli ostajana on kotimainen taho. Tärkeimpänä mielenkiinnon kohteena on se, onko yrityksellä ollut kriittisiä patenttihakemuksia ennen yrityskauppavuotta. Muut selittävät muuttujat perustuvat tutkimuksiin Hyytinen et al. (2005) ja AliYrkkö et al. (2022). Kyseiset taustamuuttujat on laskettu kullekin kohdeyritykselle vuotta ennen yrityskauppaa. Yrityksen johdon osaamista ja kannustimia on mitattu kahdella muuttujalla. Näistä ensimmäinen on sijoitetun pääoman tuotto, joka mittaa kohdeyrityksen kannattavuutta ennen yrityskauppaa ja toimii siten mittarina kohdeyrityksen taloudelliselle menestymiselle. Kassavirtaa mitataan suhteessa taseen loppusummaan; Jensenin (1986) ns. vapaan kassavirran teorian mukaan runsaat kassavarat suhteessa tarjolla oleviin positiivisen nettonykyarvon hankkeisiin voivat johtaa johdon tuhlailevaan ja tehottomaan rahankäyttöön. Yrityksen kokomittarina käytetään taseen loppusummaa. Aineellisen omaisuuden osuus taseessa mittaa kohdeyrityksen vakuuskelpoista omaisuutta, jota voidaan käyttää esimerkiksi vakuutena yrityskaupan rahoitusjärjestelyissä. Analyyseissa yrityksen kasvua ja resursseja mitataan lisäksi kahdella vaihtoehtoisella muuttujalla. Yritys saattaa ensinnäkin päätyä herkemmin yrityskaupan kohteeksi, mikäli sillä on runsaasti kassavaroja ja vähän velkaa, mutta liiketoiminta ei juurikaan kasva. Toisaalta yrityskaupan todennäköisyys voi lisääntyä, mikäli yritys kasvaa nopeasti, mutta kassavirta ei riitä toiminnan rahoitukseen ja yritys velkaantuu. Muuttuja ”alhainen kasvu – runsaat voimavarat” saa arvon yksi, mikäli yrityksen liikevaihdon kasvu alittaa yrityssektorin keskimääräisen kasvuvauhdin sekä kassavarojen osuus ylittää ja velkaantuneisuus alittaa yrityssektorin keskiarvon; muuttujan arvo on muutoin 0. Muuttuja ”nopea kasvu – alhaiset voimavarat” saa arvon yksi, mikäli yrityksen liikevaihdon kasvu ylittää yrityssektorin keskimääräisen kasvuvauhdin sekä kassavarojen osuus alittaa ja velkaantuneisuus ylittää yrityssektorin keskiarvon; muuttujan arvo on muutoin 0. Kasvua mitataan liikevaihdon vuosikasvulla yrityskauppaa edeltävänä vuotena. Kassavaroja mitataan taseen rahojen ja pankkisaamisten osuudella taseen loppusummasta. Velkaantumista mitataan taseen pitkäaikaisten velkojen osuudella taseen loppusummasta. Lisäksi selittävinä tekijöinä ovat ennen yrityskauppaa saadut pääomasijoitukset ja Business Finland -rahoitus. Pääomasijoituksiin ja Business Finlandin rahoitukseen liittyy valikoitumista ja rahoittajan suorittamaa seulontaa, joten nämä rahoituslähteet voivat toimia signaalina kohdeyrityksen laadusta. Toimialaja vuosikohtaiset vaihtelut otettiin huomioon toimialaja kalenterivuosi-indikaattoreilla Selitettävä muuttuja indikoi yrityskaupan kohteena olemista jaoteltuna ostajan kotimaan suhteen (Taulukko 12). Vertailuryhmän muodostavat samankaltaiset, CEM-vertaistamismenetelmällä otokseen poimitut yritykset, jotka eivät ole olleet yrityskaupan kohteina tarkasteluajanjaksolla. Tulosten mukaan kriittisten patenttihakemusten VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 101 omaaminen ei korreloi positiivisesti yrityskaupan todennäköisyyden kanssa (Taulukko 12). Tulosten perusteella vaikuttaisi olevan pikemminkin päinvastoin: mikäli yrityksellä on ollut kriittisiä teknologioita koskevia patenttihakemuksia, se näyttäisi päätyvän uudelle omistajalle epätodennäköisemmin kuin yritykset, joilla tallaisia patenttihakemuksia ei ole. Tulema on tilastollisesti merkitsevä kotimaisten ostajien tapauksessa. Ulkomaisten ostajien kohdalla kriittiset patentit ovat negatiivisesti yhteydessä yrityskaupan todennäköisyyteen, mutta tämä yhteys ei ole tilastollisesti merkitsevä. Taulukko 12. Mitkä tekijät liittyvät siihen, että yritys päätyy kotimaisen tai ulkomaisen yrityskaupan kohteeksi? (Multinomial logit -estimointi: Selitettävänä yrityskaupan kohde ostajan kotimaan suhteen, vuodet 2009–2018) Ostaja Ulkom. Kotim. Kerroin/Keskiv. Kerroin/Keskiv. On crit-teknologioiden patenttihakemuksia -0.387 -1.039*** (0.319) (0.304) Sij. pääoman tuotto 0.562** 0.278 (0.258) (0.176) Kassavirta/tase -0.544* -0.270 (0.295) (0.216) Tase (log) 0.327*** 0.123*** (0.036) (0.026) Aineellinen om./tase -0.750** -0.800*** (0.310) (0.214) Alh. kasvu - runsaat voimavarat 0.397*** 0.346*** (0.140) (0.098) Nopea kasvu - alh. voimavarat 0.396 0.346 (0.509) (0.368) Saanut pääomasijoituksia 0.651** 0.459* (0.329) (0.271) VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 102 Ostaja Ulkom. Kotim. Kerroin/Keskiv. Kerroin/Keskiv. On BF-rahoitusta 0.185 -0.082 (0.225) (0.205) Vakio -6.641*** -1.881*** (0.616) (0.414) Toimialat Kyllä Kyllä Kalenterivuodet Kyllä Kyllä N(Koko otos) 2820 N(Ulkom. ostaja) 383 N(Kotim. ostaja) 1027 N(crit-pat. koko otos) 96 N(crit-pat. ulk. ostaja) 25 N(crit-pat kot. ostaja) 19 Wald (Chi2) 282.923*** Log pseudolikelihood -2626.309 R2(pseudo) 0.055 Aineistolähteet: Asiakastieto, Business Finland, FVCA/EDC, PatentInspiration, Talouselämä-lehden yrityskauppadata, Tesi ja Tilastokeskuksen yritysrekisteri. Kirjoittajien laskelmat. Raportoituna ovat kertoimet ja niiden heteroskedastisuuskorjatut keskivirheet. Vertailuryhmän muodostavat yritykset, jotka eivät ole olleet yrityskaupan kohteena. Kertoimien tilastollinen merkitsevyys on ilmaistu tähdityksin: * p < 0.10, ** p < 0.05, *** p < 0.01. Muiden selittävien muuttujien osalta tulokset ovat samankaltaisia kuin Ali-Yrkön et al. (2022) raportissa (ks. Taulukko A.5 liitteessä): havaitsemme esimerkiksi, että yrityksen toiminnan kannattavuus korreloi positiivisesti yrityskaupan todennäköisyyden kanssa, mutta on tilastollisesti merkitsevä vain ulkomaisten ostajien tapauksessa. Havainnot viittaavat siihen, että ulkomaiset ostajat valikoivat ostokohteikseen keskimääräistä kannattavampia ja liiketoiminnallista osaamista omaavia yrityksiä. Sen sijaan kassavirta on negatiivisesti, joskin vain heikosti tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ulkomaisen yrityskaupan todennäköisyyteen. Yrityksen koko on positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yrityskaupan todennäköisyyteen sekä ulkomaisten että kotimaisten ostajien kohdalla. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 103 Aineellisen omaisuuden osuus taseessa on negatiivisesti yhteydessä yrityskaupan todennäköisyyteen. Yrityksen suhteellisesti alhainen velkaisuus ja hyvä likviditeetti, mutta alhainen kasvuvauhti näyttäisi lisäävän yrityskaupan todennäköisyyttä. Nopean kasvun, heikon likviditeetin ja runsaan velkataakan yhdistelmä on positiivisesti, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yrityskaupan todennäköisyyteen. Yrityskauppaa edeltävinä vuosina saadut pääomasijoitukset ovat positiivisesti yhteydessä yrityskaupan todennäköisyyteen sekä kotimaisten että ulkomaisten ostajien tapauksissa. Tämä yhteys on kuitenkin vahvasti tilastollisesti merkitsevä vain ulkomaisten ostajien kohdalla. Tämä on varsin odotettu tulema, sillä pääomasijoittajien ajallinen sijoitushorisontti on rajallinen ja tyypillinen irtautumistapa sijoituskohteesta on myydä se toiselle yritykselle. Business Finlandin rahoituksella ei havaita tilastollisesti merkitsevää itsenäistä yhteyttä yrityskauppojen todennäköisyyteen kummankaan ostajatyypin kohdalla. Kriittisten teknologioiden yritysten menestys yrityskaupan jälkeen Tässä osiossa tarkastellaan kriittisiä teknologioita omaavien yritysten kasvua ja tuottavuutta yrityskaupan jälkeen. Analyysissä käytetty aineisto on sama kuin edellä, ts. yrityskaupat havaitaan vuosilta 2009–2018. Seurantatietoja oli raportin kirjoitushetkellä saatavissa vuoteen 2020 saakka. Analyysiotosta on rajattu niin, että tarkasteltavista muuttujista täytyi olla vähintään yksi havainto ennen yrityskauppaa, yrityskauppavuodelta ja yhdeltä vuodelta sen jälkeen, jotta yritys tuli mukaan tarkasteluun. Analyysi on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin CEM-vertaistaminen vastaavalla tavalla kuin edellä. Otokseen siis poimittiin jokaiselle yrityskauppavuosikerralle yhtä paljon verrokkiyrityksiä toimialojen, kotimaan työllisyyden, yritysiän, toimipaikkojen lukumäärän ja patentoinnilla mitatun innovaatiotoiminnan osalta luokittain sellaisten yritysten joukosta, jotka eivät olleet yrityskaupan kohteina yhtenäkään tarkasteluvuonna. Tällä lähestymistavalla pyrimme ottamaan huomioon sen, että yrityskaupan kohteeksi ei valikoiduta satunnaisesti. Ilman tämän seikan huomioimista tulokset ja niiden tilastolliset merkitsevyydet voivat olla harhaisia. Vertaistamisanalyysin jälkeen haimme otosyrityksille aikasarjatiedot tarkasteltavista muuttujista, kuten työllisyydestä ja arvonlisäyksestä. Muodostettu yritys-vuosipaneeliaineisto on luonteeltaan epätasapainoinen, ts. sallimme yrityskohtaisissa aikasarjojen pituuksissa vaihtelua. Yrityskohtaisten aikasarjojen pituus oli vähintään kolme havaintovuotta ja enimmillään yrityksistä havaittiin otoksessa tietoja viisi vuotta ennen ja jälkeen yrityskaupan. Näin ollen pisin yrityskohtainen aikasarja oli 11 vuotta. Analyysin toisessa vaiheessa yrityskaupan kohteiden kasvun ja tuottavuuden kehitystä suhteessa verrokkiyrityksiin arvioitiin ns. erotukset-erotuksissa-menetelmällä VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 110 Liitteet Taulukko A.1. Aineettoman pääoman luokittelu tietojohtamisen kontekstissa (mukaillen Lönnqvist et al., 2008, Laihonen et al., 2013) Suhdepääoma Inhimillinen pääoma Rakennepääoma Suhteet asiakkaisiin Suhteet muihin sidosryhmiin Maine Brändit Yhteistyösopimukset Osaaminen Henkilöominaisuudet Asenne Hiljainen tieto Koulutustaso Kokemustausta Henkilökohtaiset verkostot Arvot ja kulttuuri Työilmapiiri Prosessit ja järjestelmät Dokumentoitu tieto Immateriaalioikeudet Taulukko A.2. VRIO-kehikko Arvokas Harvinainen Kallis imitoida Organisaation hyödyntämä Implikaatio kilpailulle Ei – – – Kilpailuhaitta Kyllä Ei – – Kilpailutasapaino Kyllä Kyllä Ei – Väliaikainen kilpailuetu Kyllä Kyllä Kyllä Ei Hyödyntämätön kilpailuetu Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Pysyvä kilpailuetu VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 111 Taulukko A.3. Vaihtoehtoisia näkökulmia aineettomaan omaisuuteen tutkimuskirjallisuudessa Käsite Kuvaus Esimerkkejä kansainvälisestä tutkimuksesta Esimerkkejä Suomeen keskittyvästä tutkimuksesta Aineettomat oikeudet (intellectual property rights, IPR) Välineitä saada tuottoa T&K-investoinneille ja suojata liiketoimintaa kilpailijoilta. Voidaan jakaa rekisteröityihin ja rekisteröimättömiin suojamuotoihin. Fokus tyypillisesti patenteissa. Levin et al. (1987), Cohen et al. (2000), Hall et al. (2014) Hyytinen et al. (2005), Leiponen & Byma (2009), Heikkilä (2022) Aineeton pääoma (intellectual capital), "Tietojohtamisen näkökulma"* Perinteinen luokitus kattaa inhimillisen pääoman (human capital), suhdepääoman (relational capital) ja rakennepääoman (structural capital). Erilaisia ei-vakiintuneita laajennuksia on useita. Inkinen (2015) Salonius & Lönnqvist (2012), Hermans & Kauranen (2005) Aineeton pääoma (intangible capital), "Makrotaloustieteen, talouskasvuteorian ja tuottavuustutkimuks en näkökulma" Pyritään tuomaan aineeton pääoma aineellisen pääoman (tangible capital) tavoin näkyväksi kansantalouden ja yritysten investoinneissa sekä tuotannontekijänä ja tuottavuuden ajurina Corrado et al. (2005, 2009, 2022), van Criekingen et al. (2022) Jalava et al. (2007), Piekkola (2016) Aineeton varallisuus (intangible assets), "laskentatoimen näkökulma" Aineettoman varallisuuden/pääoman kirjaamiskäytännöt (ml. Investoinnit ja poistot) ja siihen liittyvät haasteet. IAS 38 -standardi ("intangible assets are non-physical assets that are expected to create value now and in the future") Lev (2019), Garanina et al. (2021), van Criekingen et al. (2022) – VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 112 Taulukko A.4. Aineettoman omaisuuden luokitteluja ja haastateltavien näkemyksiä Crouzet et al. (2022) kategoriat Tallennusväline (storage media) Omistusoikeusinstituutio Aineettoman pääoman luokka* Haastateltujen asiantuntijoiden mainitsema kriittinen aineeton omaisuus** SC RC HC Patentit ja piirustukset (blueprints) Patenttihakemukset Patenttijärjestelmä X – – X Ohjelmistot ja tietokannat Tietokoneet Tekijänoikeusjärjestelmä X – – X Videoja äänimateriaali Audiovisuaalinen media Tekijänoikeusjärjestelmä X – – – Franschisesopimukset Kodifioidut säännöt sopimuksissa Sopimusten täytäntöönpano (enforcement) X X – – Asiakaslistat ja ostosopimukset Digitaalinen media, sopimukset tai työntekijät Sopimusten täytäntöönpano (enforcement) X X – X Organisaatiopääoma Avaintyöntekijöiden kyvyt, ohjekirjat Kilpailukieltosopimukset, liikesalaisuus X – X X VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 113 Tallennusväline (storage media) Omistusoikeusinstituutio Aineettoman pääoman luokka* Haastateltujen asiantuntijoiden mainitsema kriittinen aineeton omaisuus** SC RC HC Brändit Kuluttajat, tavaramerkkimedia Tavaramerkki-järjestelmä X X – – Muita** Tallennusväline (storage media) Omistusoikeusinstituutio Aineettoman pääoman luokka* Haastateltujen asiantuntijoiden mainitsema kriittinen aineeton omaisuus** SC RC HC Yrityskulttuuri Toimintatavat, rutiinit, yrityksen pelisäännöt X – – X Kokonaisturvallisuus Varautumissuunnitelmat Varautumisja valmiuslainsäädäntö, Laki maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä X X X X Lähteet: Crouzet et al. (2022, s.33, Table 1) taulukko laajennuksin. *Kirjoittajien laajennus. Luokittelu perustuu kirjoittajien arvioon. SC: Structural capital, rakennepääoma, RC: Relational capital: suhdepääoma, HC: Human capital, inhimillinen pääoma **Kirjoittajien laajennus pohjautuen asiantuntijahaastatteluihin (Osio 2.3.2). VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 114 Taulukko A.5. Yhteenvetotaulukko eri tekijöiden yhteydestä siihen, että yrityksestä tulee yrityskaupan kohde Muuttuja Ulkomainen ostaja Kotimainen ostaja Hakenut patenttia kriittiselle teknologialle 0 --- Kannattavuus ++ 0 Kassavirta/tase - 0 Yrityksen koko +++ +++ Aineellinen pääoma/tase -- --- Hidas kasvu, mutta hyvä rahoitusasema +++ +++ Nopea kasvu, mutta heikko rahoitusasema 0 0 Saanut pääomasijoituksia ++ + Saanut BF-rahoitusta 0 0 Huom. Symbolien selitykset: +++ vahva positiivinen yhteys, ++ positiivinen yhteys, + heikko positiivinen yhteys, 0 ei selkeää yhteyttä, - heikko negatiivinen yhteys, -- negatiivinen yhteys, --- vahva negatiivinen yhteys. Viiteryhmän muodostavat toimialan, työllisyyden, iän sekä toimipaikkojen lukumäärän suhteen vertaistetut yritykset, jotka eivät ole olleet yrityskaupan kohteena. Taulukko A.6. Kriittisten teknologia-alojen yritysten taloudellinen kehitys yrityskaupan jälkeen ostajatyypeittäin. Erotukset-erotuksissa-estimointituloksia kiinteiden vaikutusten paneelimallilla tehtynä. (1) (2) (3) (4) Työllisyys (log) Liikevaihto (log) Arvonlisäys (log) Tuottavuus (log) Kerroin Kerroin Kerroin Kerroin CRIT × Ulkom. × t+0 -0.032 -0.163 -0.124 -0.089 CRIT × Ulkom. × t+1 0.001 -0.243 -0.094 -0.142 CRIT × Ulkom. × t+2 0.090 -0.214 -0.051 -0.185 CRIT × Ulkom. × t+3 -0.062 -0.175 -0.018 -0.084 CRIT × Ulkom. × t+4 0.061 -0.234 -0.330 -0.442 CRIT × Ulkom. × t+5 0.151 -0.241 -0.294 -0.496 VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 115 (1) (2) (3) (4) Työllisyys (log) Liikevaihto (log) Arvonlisäys (log) Tuottavuus (log) Kerroin Kerroin Kerroin Kerroin CRIT × Kotim. × t+0 0.137 0.087 0.068 -0.099 CRIT × Kotim. × t+1 -0.074 0.020 0.168 -0.247* CRIT × Kotim. × t+2 -0.095 0.096 0.049 -0.268 CRIT × Kotim. × t+3 -0.045 0.150 -0.108 -0.350 CRIT × Kotim. × t+4 0.227 0.119 -0.369 -0.708* CRIT × Kotim. × t+5 0.093 0.036 -0.369 -0.595 CRIT × Verrokki × t+0 -0.071 -0.063 -0.137 -0.082 CRIT × Verrokki × t+1 -0.067 -0.002 -0.062 -0.028 CRIT × Verrokki × t+2 -0.158 -0.017 -0.230 -0.096 CRIT × Verrokki × t+3 -0.097 0.001 -0.169 -0.097 CRIT × Verrokki × t+4 -0.120 0.048 -0.199 -0.095 CRIT × Verrokki × t+5 -0.141 0.164 -0.062 -0.018 Havaintoja 18566 18563 18346 18346 Yrityksiä 2172 2172 2172 2172 Yr. lkm (Ulkom. ostaja) 300 300 300 300 Yr. lkm (Kotim. ostaja) 786 786 786 786 Yr. lkm (CRIT × Ulkom.) 15 15 15 15 Yr. lkm (CRIT × Kotim.) 15 15 15 15 Yr. lkm (CRIT × Verrokki) 29 29 29 29 R2(within) 0.533 0.248 0.246 0.042 Aineistolähteet: Asiakastieto, PatentInspiration, Talouselämä-lehden yrityskauppadata ja Tilastokeskuksen yritysrekisteri. Kirjoittajien laskelmat. Raportoituna ovat vaikutukset yrityskauppavuodesta laskettuna 0–5 vuoden päähän. Estimoinneissa kontrolloitiin seuraavat yrityskohtaiset taustatekijät: koko, ikä, pääomaintensiteetti ja kumulatiivinen patenttihakemusten lukumäärä vuodesta 2000. Samoin mukana olivat ei-kriittisillä teknologia-aloilla yrityskauppojen kohteina olleiden yritysten interaktiotermit yrityskauppojen jälkeisille vuosille (samalla tavoin kuin taulukossa VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 116 raportoidut kriittisten teknologia-alojen interaktiotermit). Lisäksi on kontrolloitu makrotaloudellisia muutoksia ja yrityskaupan ajankohtaa sekä kohdeyritysryhmittäin selitettävien muuttujien lineaarisia aikatrendejä. Viiteryhmän muodostavat yritykset, jotka eivät ole olleet yrityskaupan kohteena ja joilla ei ole ollut kriittisten teknologia-alojen patenttihakemuksia. Kertoimien tilastollisen merkitsevyyden laskennassa on käytetty yrityksittäin klusteroituja keskivirheitä ja merkitsevyydet on ilmaistu tähdityksin: * p < 0.10. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 117 Lähteet Aghion, P., Van Reenen, J. & Zingales, L. (2013). Innovation and Institutional Ownership. American Economic Review, 103(1), 277-304. doi:10.1257/aer.103.1.277 Ali-Yrkkö, J., Hyytinen, A. & Liukkonen, J. (2003). Exiting Venture Capital Investments: Lessons from Finland. In A. Hyytinen & M. Pajarinen (Eds.), Financial Systems and Firm Perfomance: Theoretical and Empirical Perspectives (pp. 135-176). Helsinki: Taloustieto Ltd. Ali-Yrkkö, J., Mattila, J., Pajarinen, M. & Ylhäinen, I. (2022). Yrityskaupat ja niiden vaikutukset kohdeyrityksiin. ETLA Raportti No 125. https://pub.etla.fi/ETLARaportit-Reports-125.pdf Alimov, A. & Officer, M. S. (2017). Intellectual property rights and cross-border mergers and acquisitions. Journal of Corporate Finance, 45, 360-377. doi:https://doi.org/10.1016/j.jcorpfin.2017.05.015 Andrade, G., Mitchell, M. & Stafford, E. (2001). New Evidence and Perspectives on Mergers. Journal of Economic Perspectives, 15(2), 103-120. doi:10.1257/jep.15.2.103 Aschhoff, B., Crass, D., Cremers, K., Grimpe, C., Rammer, C., Brandes, F., DiazLopez, F., Klein Woolthuis, R., Mayer, M., & Montalvo, C. (2010). European competitiveness in key enabling technologies. Centre for European Economic Research (ZEW), Mannheim, Germany. Autor, D., Dorn, D., Katz, L. F., Patterson, C. & Van Reenen, J. (2020). The Fall of the Labor Share and the Rise of Superstar Firms. The Quarterly Journal of Economics, 135(2), 645-709. doi:10.1093/qje/qjaa004 Bajgar, M., Criscuolo, C. & Timmis, J. (2021). Intangibles and industry concentration. OECD Science, Technology and Industry Working Papers 2021/12. https://www.oecd-ilibrary.org/content/paper/ce813aa5-en Baker, M., Foley, C. F. & Wurgler, J. (2009). Multinationals as Arbitrageurs: The Effect of Stock Market Valuations on Foreign Direct Investment. The Review of Financial Studies, 22(1), 337-369. Bandick, R., Görg, H. & Karpaty, P. (2014). Foreign Acquisitions, Domestic Multinationals, and R&D. The Scandinavian Journal of Economics, 116(4), 1091-1115. doi:https://doi.org/10.1111/sjoe.12071 Barney, J. (1991), ”Firm resources and sustained competitive advantage”, Journal of Management, Vol. 17 No. 1, pp. 99-120. Bena, J., Erel, I., Wang, D. & Weisbach, M. S. (2021). Specialized Investments and Firms’ Boundaries: Evidence from Textual Analysis of Patents. National Bureau of Economic Research Working Paper Series, No. 29174. doi:10.3386/w29174 Bena, J. & Li, K. (2014). Corporate Innovations and Mergers and Acquisitions. The Journal of Finance, 69(5), 1923-1960. doi:https://doi.org/10.1111/jofi.12059 Bertrand, O. (2009). Effects of foreign acquisitions on R&D activity: Evidence from firmlevel data for France. Research Policy, 38(6), 1021-1031. doi:https://doi.org/10.1016/j.respol.2009.03.001 Blackwell, M., Iacus, S., King, G. & Porro, G. (2009). Cem: Coarsened Exact Matching in Stata. The Stata Journal, 9(4), 524-546. doi:10.1177/1536867X0900900402 Blonigen, B. A., Fontagné, L., Sly, N. & Toubal, F. (2014). Cherries for sale: The incidence and timing of cross-border M&A. Journal of International Economics, 94(2), 341-357. doi:https://doi.org/10.1016/j.jinteco.2014.08.005 Blonigen, B. A. & Pierce, J. R. (2016). Evidence for the Effects of Mergers on Market Power and Efficiency. National Bureau of Economic Research Working Paper Series, No. 22750. doi:10.3386/w22750 VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 118 Bown, C. (2020). Export Controls: America’s Other National Security Threat. Duke Journal of Comparative & International Law, 30(2), 283–308. Braguinsky, S., Ohyama, A., Okazaki, T. & Syverson, C. (2015). Acquisitions, Productivity, and Profitability: Evidence from the Japanese Cotton Spinning Industry. American Economic Review, 105(7), 2086-2119. doi:10.1257/aer.20140150 Byma, J. & Leiponen, A. (2009). If you cannot block, you better run: Small firms, cooperative innovation, and appropriation strategies. Research Policy 38, 1478–1488. Cabral, L. (2021). Merger policy in digital industries. Information Economics and Policy, 54, 100866. doi:https://doi.org/10.1016/j.infoecopol.2020.100866 Caviggioli, F., De Marco, A., Gkotsis, P., Scellato, G. & Vezzani, A. (2022). Dual use inventions: identification and characterization using patent data, Economics of Innovation and New Technology, tulossa. Chan, Z. T., & Meunier, S. (2022). Behind the screen: Understanding national support for a foreign investment screening mechanism in the European Union. The review of international organizations, 17(3), 513-541. Choong, K. (2008). Intellectual capital: definitions, categorization and reporting models, Journal of Intellectual Capital, 9 (4), 609-638. Chorzempa, M. (2020) Excessive export controls to protect US national security and innovation could compel firms to move overseas. Peterson Institute for International Economics. https://www.piie.com/blogs/realtimeeconomics/excessive-export-controls-protect-us-national-security-andinnovation Christensen, C. M., Alton, R., Rising, C. & Waldeck, A. (2011). The New M&A Playbook. Harvard Business Review, 89(3), 48-57. Cohen, W., M. ja Levinthal, D., A. (1989). Innovation and Learning: The Two Faces of R&D. The Economic Journal, 99, 569-596. Cohen, W., Nelson, R., & Walsh, J. (2000). Protecting their intellectual assets: Appropriability conditions and why U.S. manufacturing firms patent (or not). NBER Working Paper 7552. Corrado, C., Haskel, J., Jona-Lasinio, C. & Iommi, M. (2022). Intangible Capital and Modern Economies. Journal of Economic Perspectives, 36(3), 3-28. doi:10.1257/jep.36.3.3 Corrado, C., Hulten, C. & Sichel, D. (2005). Measuring Capital and Technology: An Expanded Framework. Teoksessa Measuring Capital in the New Economy, Vol. 66, Studies in Income and Wealth, edited by Carol Corrado, John Haltiwanger, and Daniel Sichel, 11–46. Chicago: NBER, University of Chicago Press. Corrado, C., Hulten, C. & Sichel, D. (2009). Intangible Capital and U.S. Economic Growth. Review of Income and Wealth 55 (3): 661–85. Criscuolo, C. & Martin, R. (2009). Multinationals and U.S. Productivity Leadership: Evidence from Great Britain. Review of Economics and Statistics, 91(2), 263281. doi:http://www.mitpressjournals.org/loi/rest Crouzet, N. & Eberly, J. C. (2019). Understanding Weak Capital Investment: the Role of Market Concentration and Intangibles. National Bureau of Economic Research Working Paper Series, No. 25869. doi:10.3386/w25869 Crouzet, N., Eberly, J., Eisfeldt, A. & Papanikolaou, D. (2022). The Economics of Intangible Capital. Journal of Economic Perspectives, 36(3),: 29-52. Cunningham, C., Ederer, F. & Ma, S. (2021). Killer Acquisitions. Journal of Political Economy, 129(3), 649-702. doi:10.1086/712506 Darby, C., & Sewall, S. (2021). The Innovation Wars: America’s Eroding Technological Advantage Essays. Foreign Affairs, 100(2), 142–153. VALTIONEUVOSTON SELVITYSJA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:51 119 Davis, S. J., Haltiwanger, J., Handley, K., Jarmin, R., Lerner, J. & Miranda, J. (2014). Private Equity, Jobs, and Productivity. American Economic Review, 104(12), 3956-3990. doi:doi: 10.1257/aer.104.12.3956 Davis, L. (2004). Intellectual property rights, strategy and policy. Economics of Innovation and New Technology, 13(5), 399–415. https://doi.org/10.1080/1043859042000188683 Dell’Ariccia, G., Kadyrzhanova, D., Minoiu, C. & Ratnovski, L. (2020). Bank Lending in the Knowledge Economy. The Review of Financial Studies, 34(10), 50365076. doi:10.1093/rfs/hhaa144 Doidge, C., Kahle, K. M., Karolyi, G. A. & Stulz, R. M. (2018). Eclipse of the Public Corporation or Eclipse of the Public Markets? National Bureau of Economic Research Working Paper Series, No. 24265. doi:10.3386/w24265 Doidge, C., Karolyi, G. A. & Stulz, R. M. (2017). The U.S. listing gap. Journal of Financial Economics, 123(3), 464-487. doi:https://doi.org/10.1016/j.jfineco.2016.12.002 Duan, C. (2019). Of Monopolies and Monocultures: The Intersection of Patents and National Security. Santa Clara High Technology Law Journal, 36(4), 369–406. EC. (2021). Advanced Technologies for Industry – Methodological report. Indicator framework and data calculations. https://ati.ec.europa.eu/reports/eureports/advanced-technologies-industry-methodological-report Edler, J., Blind, K., Kroll, H. & Schubert, T. (2023). Technology sovereignty as an emerging frame for innovation policy. Defining rationales, ends and means. Research Policy 52, 104765. Edmans, A. (2011). Does the stock market fully value intangibles? Employee satisfaction and equity prices. Journal of Financial Economics, 101(3), 621640. doi:https://doi.org/10.1016/j.jfineco.2011.03.021 EPRS. (2021). Key enabling technologies for Europe's technological sovereignty. Brussels: European Union Erel, I., Liao, R. C. & Weisbach, M. S. (2012). Determinants of Cross-Border Mergers and Acquisitions. The Journal of Finance, 67(3), 1045-1082. Euroopan komissio. (2020). Komission tiedonanto. Kaikki irti EU:n innovointipotentiaalista. Teollisja tekijänoikeuksia koskeva toimintasuunnitelma EU:n elpymisen ja palutumiskyvyn tueksi. COM(2020) 760 final. Euroopan komissio. (2023a). Kriittiset raaka-aineet: turvattujen ja kestävien toimitusketjujen varmistaminen EU:n vihreää ja digitaalista tulevaisuutta varten. Tiedote 16.3.2023. Euroopan komissio. (2023b). EU:n toimet taloudellisen turvallisuuden parantamiseksi. Tiedote 20.6.2023. Falato, A., Kadyrzhanova, D., Sim, J. & Steri, R. (2022). Rising intangible capital, shrinking debt capacity, and the US corporate savings glut. The Journal of Finance, 77(5), 2799-2852. Falk, M. (2008). Effects of Foreign Ownership On Innovation Activities: Empirical Evidence for Twelve European Countries. National Institute Economic Review, 204(1), 85-97. doi:10.1177/00279501082040011001 Farley, R. M., & Isaacs, D. H. (2020). Patents for Power: Intellectual Property Law and the Diffusion of Military Technology. University of Chicago Press. Ferreira, M. A., Massa, M. & Matos, P. (2010). Shareholders at the Gate? Institutional Investors and Cross-Border Mergers and Acquisitions. The Review of Financial Studies, 23(2), 601-644. Fisher, W. W., & Oberholzer-Gee, F. (2013). Strategic Management of Intellectual Property: An Integrated Approach. California Management Review, 55(4), 157–183. https://doi.org/10.1525/cmr.2013.55.4.157 tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-027-1 ISSN PDF 2342-6799