"Eipä tässä käteen jää juuri yhtään mitään, kun toisesta päästä leikataan heti" : työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ "Eipä tässä käteen jää juuri yhtään mitään, kun toisesta päästä leikataan heti" : työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa © Kirjoittajat Published version Jakonen, Mikko; Säilävaara, Jenny; Ikonen, Hanna-Mari Jakonen, M., Säilävaara, J., & Ikonen, H.-M. (2023). "Eipä tässä käteen jää juuri yhtään mitään, kun toisesta päästä leikataan heti" : työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa. Työväentutkimus, 37, 7-28. https://doi.org/10.37456/tvt.131469 2023 teema-artikkelit ”EIPÄ TÄSSÄ KÄTEEN JÄÄ JUURI YHTÄÄN MITÄÄN, KUN TOISESTA PÄÄSTÄ LEIKATAAN HETI” Työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa1  Mikko Jakonen YTT, professori, Itä-Suomen yliopisto Jenny Säilävaara YTT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto Hanna-Mari Ikonen HTT, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto Köyhyys Suomen kaltaisessa vauraassa jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa on ristiriitainen ilmiö. Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämme yhdessä maailman onnellisemmista maista, jossa ihmisillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä ja toimia elämässään.2 Vuonna 2021 maassamme eli kuitenkin 718 700 pienituloista ihmistä, joista 421 600 oli pitkittyneesti pienituloisia. Pienituloisissa eli köyhissä kotitalouksissa asui 121 800 lasta.3 Erilaisten arvioiden mukaan jopa 200 000– 300 000 ihmistä hakee vuosittain jonkinlaista ruoka-apua muutoin niukkaan arkeensa.4 Hyvinvointivaltiossa köyhyys koskee pääasiassa kotitalouksia, joiden jäsenet eivät ole mukana työelämässä, kuten vanhuksia, työttömiä, työkyvyttömiä ja sairaita.5 Palkkatyöhön perustuvassa yhteiskunnassamme olemme tottuneet ajattelemaan, että työllä pystyy elättämään itsensä ja perheensä. 1 Artikkeli on tehty Suomen kulttuurirahaston (SKR) rahoituksella hankkeessa Työssäkäyvät köyhät jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa (Jyväskylän yliopisto / Itä-Suomen yliopisto). 2 The Sustainable Development Solutions Network on valinnut Suomen kuusi kertaa maailman onnellisemmaksi maaksi: https://worldhappiness.report. 3 Tilastokeskus. ”Pienituloisten määrä kasvoi vuonna 2021,” 19.12.2022, https://www.stat.fi/julkaisu/clbksh4ppy1y20bum4uh8ngbg. 4 Joakim Zitting & Sari Kainulainen, ”Koronapandemian vaikutukset ruoka-aputoimintaan,” Yhteiskuntapolitiikka 88, no. 1 (2023): 45–52, https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023021627531; Jouko Karjalainen, Rosa Hossain-Karhu, Pirjo Marjamäki & Annikka Sinkkonen, Ruoka luo yhteyden – Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Ruoka-apuselvityksen muistio. (2021) Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. https://stm.fi/documents/1271139/48496181/Selvitys+ruoka-avusta.pdf/501a0182-4e8e-f943-9bd3afc40e10332f/Selvitys+ruoka-avusta.pdf?t=1612953452113. 5 Arttu Kauhanen, Marja Riihelä & Matti Tuomala, ”Köyhyys ja köyhyyden pitkittyminen Suomessa,” Kansantaloudellinen aikakauskirja 116, no.1 (2020), https://www.doria.fi/handle/10024/176826. 7 Työssäkäyvien köyhien (working poor, in-work poverty) ilmiötä onkin pidetty hyvinvointivaltioissa jokseenkin marginaalisena.6 Toisen maailmansodan jälkeen teollinen tuotanto tarjosi länsimaissa runsaasti töitä. Työsuhteet olivat pääsääntöisesti toistaiseksi jatkuvia ja kokopäiväisiä.7 Talouspolitiikassa tavoiteltiin täystyöllisyyttä, ja sosiaaliturvajärjestelmät rakennettiin vakuuttamaan ihmiset tilapäisiä työttömyysjaksoja varten.8 Länsimaissa työssäkäyvien köyhyys on 1980-luvulta lähtien yhdistetty enimmäkseen Pohjois-Amerikan työmarkkinoihin, mutta Euroopassa sitä ei ole pidetty yhtä merkittä vänä ilmiönä.9 2000-luvulla työssäkäyvien köyhyydessä on kuitenkin tapahtunut selkeä käänne Euroopassa. Työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa, ja ilmiön luonne on muuttunut.10 Niin EU:n kuin Euroalueella työssäkäyvien köyhyys on noussut 2000-luvulla noin prosenttiyksikön ollen noin yhdeksän prosenttia työssäkäyvistä. Maakohtaiset vaihtelut ovat kuitenkin merkittäviä ja kertovat enemmän ilmiön kehittymisestä.11 Esimerkiksi työja sosiaaliturvareformien (ns. Hartz-reformit) myötä on määrä kasvanut Saksassa vuoden 2005 4,8 prosentista vuoden 2021 8,7 prosenttiin, samalla kun maassa vallitsee lähes täystyöllisyys.12 Työssäkäyvien köyhyys on kasvanut myös esimerkiksi Ranskassa ja Tanskassa. Britanniassa (10,4 prosenttia vuonna 2018) kasvua on ollut koko 2000-luvun, ja samalla 6 Heikki Palviainen, ”Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010,” Kansantaloudellinen vuosikirja 114, no. 4 (2018): 495–512, https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/12/KAK_4_2018_ WEB-9-26.pdf. 7 On kuitenkin huomattava, että epävarmoja työsuhteita ja työssäkäyvien köyhyyttä on esiintynyt Suomen historiassa aikaisemmin. Ks. esim. Leena Enbom, “The Working Poor: The Labour Strategies of the Welfare Recipients in Helsinki 1890–1970” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2023), http://hdl.handle. net/10138/358134. Työelämän muutoksen vertailukohtana käytetään tässä artikkelissa teollista hyvinvointivaltiota ja sen muuttumista jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. 8 Ks. esim. Ilpo Airio, ”Työssä mutta köyhä: Työn ja toimeentulon sidos kuudessa OECD-maassa 1970–2000,” Janus 14, no. 3 (2006): 294–311, https://journal.fi/janus/article/view/50388. 9 Ilpo Airio, Change of Norm?: In-Work Poverty in a Comparative Perspective (Helsinki: Kela, Research Department, 2008), http://hdl.handle.net/10250/3326. 10 EU:n tasolla ilmiötä seurataan säännöllisesti, ja EU julkaisee myös ilmiötä käsitteleviä maakohtaisia raportteja: Ramón Pena-Casas, Dalila Ghailani, Slavina Spasova & Bart Vanhercke, In-Work Poverty in Europe: A Study of National Policies (Bruxelles: European Commission, 2019), https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=21113&langId=en; Eurofound, Robert Anderson, Daphne Ahrendt, Adam Revello, Jean-Marie Jungblut & Eszter Sándor, In-Work Poverty in the EU (Luxembourg: Publications Office of the European Union, 2017), https://doi.org/10.2806/125135; Olli Kangas & Laura Kalliomaa-Puha, In-Work Poverty in Finland (European Commission, 2019), https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=21113&langId=en. Ks. myös Ive Marx & Brian Nolan, “In-Work Poverty,” teoksessa Reconciling Work and Poverty Reduction, toim. Bea Cantillon & Frank Vandenbroucke (Oxford: Oxford University Press, 2014); Rod Hick & Alba Lanau, In-Work Poverty in the UK (Cardiff: Cardiff University, 2017). Suomen kehityksestä, ks. Ville Kainulainen, Työssäkäyvät köyhät: Katsaus aiheeseen tutkimuskirjallisuuden valossa (Helsinki. Palvelualojen ammattiliitto PAM, 2013); Niina Tanner, Töissä, mutta köyhä: Palkkatyököyhyys ja sen kustannukset ravintolaja kiinteistö palvelualoilla (Helsinki: Palvelualojen ammattiliitto, 2019), https://www.pam.fi/wp-content/ uploads/2023/08/Tanner-palkkatyokoyhyys.pdf. 11 Lukujen perustana tilasto ”In-Work at Risk of Poverty Rate by Age and Sex, population 18 and over”, joka löytyy tietokannasta Eurostat, “EU statistics on income and living conditions,” https://ec.europa.eu/eurostat/ web/income-and-living-conditions/database. 12 Federal Statistical Office of Germany (Destasis), “Registered unemployed, Unemployment rate for Germany, Former Territory of Federal Republic,” https://www.destatis.de/EN/Themes/Labour/LabourMarket/Unemployment/Tables/lrarb001.html#242354. TEEMA-ARTIKKELIT 8 jo 60 prosenttia kaikista köyhistä kotitalouksista on sellaisia, joissa vähintään yksi henkilö työskentelee.13 Eurooppalaisena trendinä vaikuttaa olevan, että työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa, ja syyt heidän köyhyydelleen löytyvät epätyypillisistä töistä sekä työja sosiaalipolitiikan reformeista.14 Suomessa työssäkäyvien köyhyys on pysytellyt tilastojen mukaan samalla, hieman alle kolmen prosentin tasolla koko 2000-luvun. Akateemisessa tutkimuksessa (niin Suomessa kuin kansainvälisesti) työssäkäyviä köyhiä on perinteisesti tarkasteltu osana työja sosiaalipolitiikan tutkimusta. Tutkimuksessa on käytetty pääasiassa suuria kvantitatiivisia aineistoja, jotka ovat vertailtavissa sekä ajallisesti että maittain.15 Vähitellen tutkimuksessa on lisääntynyt myös erilaisten laadullisten aineistojen käyttö, joilla on päästy tarkastelemaan lähemmin pienituloisten työssäkäyvien arkipäivän kokemuksia sekä työelämän laadullisia muutoksia.16  Hyvinvointivaltioissa elävien työssäkäyvien köyhyydessä on kiinnostavaa ilmiön monimutkainen muotoutuminen työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan risteyksessä. Työssäkäyvien köyhyys vaikuttaa yksilöihin ja kotitalouksiin toisella tavalla kuin kokoaikainen työttömyys ja siitä johtuva köyhyys. Esimerkiksi kysymykset työssäkäyvien köyhien työllistymisestä täysipäiväisiin töihin ja kannustinloukkujen purkamisesta asettuvat toisin kuin kokonaan työttömien henkilöiden kohdalla. Työssäkäyvien köyhien asema on monessa mielessä monimutkaisempi, mutta heillä on mahdollisesti enemmän toimintamahdollisuuksia kuin kokonaan työn ulkopuolella olevilla. Toisaalta heidän arkielämänsä voi olla huomattavasti kuormittavampaa, sillä yhden tai useamman työn tekeminen köyhyysrajan ansioilla ja osin sosiaaliturvasta riippuvaisena sekä usein vaihtuvien työvuorojen tai -suhteiden sovittaminen esimerkiksi perheen arkeen voi olla henkisesti ja fyysisesti vaativaa. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa työssäkäyvien köyhyyttä on tutkittava prekaareihin työmarkkinoihin ja -suhteisiin kytkeytyvänä ilmiönä. Fordistisesta työn järjestyksestä17 poikkeavan prekaarin työn riskiltä välttyy 2000-luvulla yhä harvempi. Prekaari työ luo uusia elämi13 Hick & Lanau, In-Work Poverty. 14 Brigette Lestrade (toim.), Travail et précarité: Les ‘working poor’ en Europe (Paris: L’Harmattan, 2011); Marianna Filandri & Emanuela Struffolino, “Individual and Household In-Work Poverty in Europe: Understanding the Role of Labor Market Characteristics,“ European Societies 21, no. 1 (2019): 130–157, https://doi.org/ 10.1080/14616696.2018.1536800; Henning Lohhmann & Ive Marx, The Handbook on In-Work Poverty (London: Edvard Elgar Publishing, 2019); Jerome Horemans, Atypical Employment and In-Work Poverty (Leuven: Hiva Research Institute for Work and Society, 2017). 15 Ilpo Airio, “Työssäkäyvien köyhyyden taustatekijät EU-maissa,” Kansantaloudellinen aikakauskirja 103, no. 2 (2007): 172–185, https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak22007/kak22007airio. pdf; Henning Lohhmann, “Welfare States, Labour Market Institutions and the Working Poor: A Comparative Analysis of 20 European Countries,” European Sociological Review 25, no. 4 (2009): 489–504, https:// doi.org/10.1093/esr/jcn064; Björn Halleröd, Hans Ekbrand & Mattias Bengtsson, “In-Work Poverty and Labour Market Trajectories: Poverty Risks Among the Working Population in 22 European Countries,” Journal of European Social Policy 25, no. 5 (2015), https://doi.org/10.1177/0958928715608794. 16 Jo McBride & Andrew Smith, “’I feel like I’m in poverty. I don’t do much outside of work other than survive’: In-Work Poverty and Multiple Employment in UK,” Economic and Industrial Democracy 43, no. 3 (2022), https://doi.org/10.1177/0143831X211016054; Jo Swaffield, Carolyn Snell, Becky Tunstall & Jonathan Bradshaw, “An Evaluation of the Living Wage: Identifying Pathways Out of In-Work Poverty,” Social Policy & Society 17, no. 3 (2018): 379–392; Hannah Poulter, Judith Eberhardt, Helen Moore & Sula Windgassen, ”’Bottom of the Pile’: Health Behaviours within the context of In-Work Poverty in North East England,” Journal of Poverty 27, no. 3 (2023): 197–216, https://doi.org/10.1080/10875549.2021.2023721. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 9 sen tapoja ja rytmejä verrattuna teollisen hyvinvointivaltion vastaaviin. Prekaareissa työsuhteissa tehtävä työ ei palaudu pelkästään riittämättömiin tuloihin, vaan myös työn, koulutuksen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, uudenlaisten luokkajakojen ja yhteiskunnallisen aseman kysymyksiin sekä näistä seuraaviin sosiaalisten suhteiden muutoksiin ihmisten elämänkulussa. Näillä mikrotason ilmiöillä on yhteys yleisempiin talous-, työja sosiaalipolitiikan muutoksiin sekä niitä ohjaaviin ideologisiin vaikutteisiin.18 Tässä artikkelissa tutkimme työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa. Tarkastelemme aluksi työssäkäyviä köyhiä osana työelämän prekarisaation sekä jälkiteollisen hyvinvointivaltion yhteiskuntapoliittisten muutosten kontekstia. Taustoitamme tämän jälkeen analyysiamme esittelemällä työssäkäyvien köyhyyteen liittyviä määritelmiä ja määriä. Sen jälkeen esittelemme tarkemmat tutkimuskysymykset sekä tutkimusaineistomme ja analyysimenetelmämme. Korostamme köyhyyden moniulotteisuutta, kompleksisuutta ja sen arkielämässä joustavaa luonnetta. Näin voimme paremmin ymmärtää työssäkäyvien köyhien eriytyisiä ja monimuotoisia tilanteita, sekä erilaisia mahdollisuuksia ja vaikeuksia vaikuttaa niihin yhteiskuntapoliittisilla ratkaisuilla. Aineiston analyysissä kysymme, kuinka prekaarit työsuhteet ja riittämättömät tulot sekä sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhdistäminen jäsentävät työssäkäyvien köyhien työskentelyä ja elämää. Artikkelin lopussa esitämme analyysimme perusteella johtopäätöksiä ja näkökulmia työssäkäyvien köyhien ilmiön kehityksestä tulevaisuudessa. Prekaari työ ja työssäkäyvien köyhyys jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa Syyt työssäkäyvien köyhyyteen riippuvat kul loisestakin tuotantomuodosta sekä taloudelli sesta ja yhteiskunnallisesta toimintaympäris töstä. Työssäkäyvien köyhyys on erilaista esimerkiksi agraariyhteiskunnassa, jossa käytössä on vain alkeellisia sosiaalivakuutuksen muotoja, kuin teollisessa hyvinvointivaltiossa, jossa on tarjolla täysipäiväistä palkkatyötä ja jossa sosiaaliturvajärjestelmät ovat kehittyneitä. Jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa työssäkäyvien köyhyys rakentuu taloudellisen ja yhteiskunnallisen murroskauden kontekstissa. Jälkiteollisissa talouksissa alkuja teollisuustuotanto eivät tarjoa enää massamitassa töitä suurimmalle osalle työikäisestä väestöstä. Tuotantorakenne on monipuolinen, ja se kattaa monia aloja alkutuotannosta ja teollisuudesta tietoja kulttuuritalouteen.19 Työväestö on laajasti ja korkeasti koulutettua, ja monet työtehtävät löytyvät koulutusta vaativilta aloilta julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Toisaalta myös palvelu-, hoitoja hoiva-alat tarjoavat paljon työvoimaintensiivisiä töitä.Etenkään palvelualojen työmarkkinoilla ei välttämättä edellytetä korkeaa koulutusta tai 17 Fordistisella työn järjestyksellä tarkoitetaan tässä yhteydessä tehdastyön kaltaisesti organisoitua työtä teollistuneessa ja kehittyvässä hyvinvointivaltiossa, jossa myös julkisen sektorin työ järjestettiin ”tehdasmallisen” työnjaon avulla. Fordistista työn organisaation aikakautta voidaan pitää erityisenä vaiheena kapitalistisessa työn organisaatiossa, jolla oli merkittävä vaikutus 1900-luvun jälkipuoliskon länsimaisten yhteiskuntien organisaatioon. Ks. Pauli Kettunen, Työjärjestys: Tutkielmia työn ja tiedon poliittisesta historiasta (Helsinki: Tutkijaliitto, 1997); Brett Neilson & Ned Rossiter, “Precarity as Political, or, Fordism as an Exception,” Theory, Culture & Society 25, 7–8 (2008): 51–72, https://doi.org/10.1177/0263276408097796. 18 Ks. Patrick Cingolani (toim.), Un travail sans limites? (Paris, Érés, 2012); Arne L. Kalleberg & Steven P. Vallas (toim.), Precarious Work (Bingley: Emerald, 2018); Donatella della Porta, Sakari Hänninen, Martti Siisäinen & Tiina Silvasti (toim.), The New Social Division: Making and Un-Making Precariousness (Lontoo: Palgrave-MacMillan, 2015). 19 Pentti Koistinen, Työ, työvoima ja politiikka (Tampere: Vastapaino, 2014). TEEMA-ARTIKKELIT 10 taitotasoa. Kolmas teollinen vallankumous eli tietotekniikan nopea kehittyminen ja digitalisaatio on 2020-luvun jälkiteollisen yhteiskunnan läpileikkaava ilmiö, joka vaikuttaa työelämään kaikilla aloilla. Tietoteknistyminen sekä tuhoaa vanhoja töitä että luo uusia.20 Samalla tietoteknistyminen on vaikuttanut merkittävästi mahdollisuuksiin organisoida työtä useilla uusilla tavoilla, mistä on seurannut työn pätkimistä ja ”silppuamista”. Jälkiteollisen yhteiskunnan työmarkkinoilla voimistuva prekarisaatio on tarkoittanut työn heterogenisoitumista sekä työvoiman polarisaatiota ja segmentoitumista. Työvoiman heterogenisoitumisella tarkoitetaan prekaarin työn monia erilaisia muotoja, erilaisia työn teon tapoja ja lukuisia erilaisia työsopimusmuotoja. 21Työmarkkinoiden polarisaatiolla puolestaan tarkoitetaan vähän koulutusta vaativien matalapalkka-alojen erottumista korkeaa koulutusta vaativista ja hyväpalkkaisista asiantuntijatehtävistä sekä jakoa prekaarien ja vakituisten työsuhteiden välillä.22 Työmarkkinoiden segmentoituminen viittaa ilmiöön, jossa syntyy niin sanottuja ydinja periferiatöitä.23 Nämä jaot noudattavat perinteisiä luokkajakoja, ja suorittava työ on edelleen useammin prekaaria kuin asiantuntijatyö. Toisaalta prekarisaatio vaikuttaa myös keskiluokkaisina pidettyihin ammatteihin, ja myös koulutusta vaativat työt prekarisoituvat. Pääasiallisesti prekaarit työt keskittyvät kuitenkin palvelualoille. Prekarisaation myötä työhön liittyvät yhteiskunnalliset riskit ja työssäkäyvien köyhyys kohdistuvat ennen kaikkea työmarkkinoilla heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten nuoriin, matalasti koulutettuihin, naisiin ja maahanmuuttajiin.24 Työntekijän kannalta prekarisaatiolla tarkoitetaan työmarkkinoiden muutosta pysyvistä ja kokopäiväisistä, pääasiassa yhden työnantajan palveluksessa tehdyistä työsuhteista ja -urista kohti epävarmoja, epätyypillisiä ja joustavia työsuhteita ja -markkinoita, joissa työpaikat, työnantajat, työtehtävät, työehdot ja palkat vaihtelevat.25 Työnantajan kannalta prekarisaatio on tarkoittanut työvoiman tarjonnan lisääntymistä työmarkkinoilla, mikä on ollut myös yksi keskeisiä uusklassisen talouspolitiikan ja uusliberaalin workfaretyyppisen yhteiskuntapolitiikan tavoitteita.26 2000-luvun hyvinvointivaltiossa työn 20 Tuomo Alasoini, ”Digitalisaatio muuttaa työtä – millaista työelämää uudistavaa innovaatiopolitiikkaa tarvitaan?,” Työpoliittinen aikakauskirja 58, no. 2 (2015): 26–37, https://tem.fi/documents/1410877/2874993/ tak22015.pdf. 21 Satu Ojala, Merja Kauhanen & Jouko Nätti, ”Osaja määräaikatyön monet muodot ja työn laatu,” Talous & Yhteiskunta, no. 3 (2014): 36–41, https://labore.fi/wp-content/uploads/2020/04/ty32014.pdf; Denis Pennel, Travailler pour soi? (Paris: Seuil, 2013). 22 Koistinen, Työ, työvoima; Maarten Goos, Alan Manning & Anna Salomons, “Job Polarization in Europe,” The American Economic Review 99, no. 2 (2009) 58–63, https://www.jstor.org/stable/25592375. 23 Damian Grimshaw, Collette Fagan & Gail Hebson (toim.), Making Work More Equal: A New Labour Market Segmentation Approach (Manchester: Manchester University Press, 2017). 24 Klaus Armingeon & Giuliano Bonoli, The Politics of Post-Industrial Welfare States (London: Routledge, 2006); Jorma Sipilä, Anneli Anttonen & Teppo Kröger, ”A Nordic Welfare State in Post-Industrial Society,” teoksessa The Welfare State in Post-Industrial Society, toim. Jason L. Powell & Jon Hendricks (London: Springer, 2009). 25 Mikko Jakonen. ”Uusi työ ja prekarisaatio: Työn muutosten vaikutukset suomalaiseen hyvinvointivaltioon ja poliittiseen järjestäytymiseen,” Tiede & Edistys 39, no. 4 (2014): 287–320, https://doi.org/10.51809/ te.105165; Patrick Cingolani, Révolutions précaires: Essai sur l’avenir de l’emancipation (Paris: La Découverte, 2014);Pasi Pyöriä & Satu Ojala, ”Työn prekarisaatio,” teoksessa Työelämän myytit ja todellisuus, toim. Pasi Pyöriä (Helsinki: Gaudeamus, 2017);Guy Standing, The Precariat (London: Bloomington Press, 2010). 26 James D. Hamilton, “A Neoclassical Model of Unemployment and the Business Cycle,” Journal of Political Economy 96, no. 3 (1988): 593–617, http://www.jstor.org/stable/1830361; Mikko Jakonen, Konflikti: Talous ja politiikka. (Helsinki: Into, 2020), 161–182. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 11 tarjonnan lisäämiseen on pyritty esimerkiksi heikentämällä työttömyysja sosiaaliturvaa. Taustalla on ollut ajatus siitä, että työttömyysja sosiaaliturva estävät työllistymistä, koska ne synnyttävät niin sanottuja kannustinloukkuja. Teorian mukaan heikompi sosiaaliturva työntää ihmisiä nopeammin työmarkkinoille, ja työttömyysjaksot lyhenevät, jolloin myös työttömyyden kustannusten julkiselle sektorille on uskottu pienenevän. Samalla työn madaltuvan hinnan uskotaan lisäävän yritysten investointeja ja taloudellista toimeliaisuutta.27 Työn madaltuva hinta tuottaa kuitenkin myös prekaaria työtä ja työssäkäyvien köyhyyttä. Työssäkäyvien köyhien määrän lisääntymiseen vaikuttavat muuttuvien työmarkkinoiden ja yhteiskuntapoliittisten reformien lisäksi muut yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset. Yhtenä jälkiteollisen hyvinvointivaltion erityisenä piirteenä voidaan pitää perherakenteiden muutosta, jossa erityisesti yksinasuvien ja yksinhuoltajien määrä on kasvanut jo useamman vuosikymmenen.28 Yhden henkilön tulot riittävät kuitenkin huonosti Pohjoismaissa tyypilliselle kahden ansaitsijan malliin perustuville asuntoja vuokramarkkinoille. Työmarkkinat ja etenkin palvelualojen prekaarit työt keskittyvät suuriin kaupunkeihin, joissa asumisen hinta on korkea. Vaihtoehtona kalliiden asumiskustannusten alueella elämiselle on asuminen kauempana taajamissa. Tällöin taas töihin liikkuminen aiheuttaa merkittäviä julkisen liikenteen tai yksityisauton kuluja. Prekaaria työtä ja elämää määrittelee usein erilaisten yhteiskunnallisten positioiden limittyminen, liminaalisuus ja hybridimäisyys.29 Henkilö voi esimerkiksi tehdä palkkatöitä ja toimia sivutoimisena yrittäjänä sekä samalla myös opiskella ja olla esimerkiksi pienten lasten vanhempi. Jälkiteollisessa taloudessa ihmisten ansiot voivat muodostua aiempaa useammin monesta eri lähteestä.30 Henkilöllä voi olla vuoden aikana ansioita esimerkiksi palkkatyöstä, yrittäjämäisestä työstä tai vaikkapa apurahasta. Sosiaaliturva voi olla näiden lisänä pysyvä tai säännöllisesti vaihteleva osa henkilön vuosituloja. Yleisesti tällaiset elämänvaiheet ja ansaintamuodot eivät muodostu pysyviksi, mutta ne voivat kestää vuosia ja olla ratkaisevia yksilön elämänkulun kannalta. Toisaalta prekaarin työmarkkinaposition on myös havaittu jäävän osalla pitempiaikaiseksi, jolloin työelämän liminaalitila määrittelee ja vaikuttaa koko elämänkulkuun ja -suunnitteluun. Näissä tilanteissa teollisen hyvinvointivaltion pysyvien työsuhteiden katkosja muutosvaiheisiin suunniteltu sosiaaliturvaja palvelujärjestelmä ei välttämättä tunnista kaikkia apua tarvitsevia eikä kykene auttamaan heitä.Jälkiteollisen hyvinvointivaltion tukijärjestelmät saattavat tällöin tuottaa ja jopa ylläpitää prekaaria elämäntilannetta. 27 Jakonen, Konflikti: talous, 161–182; Richard D. Wolff & Stephen A. Resnick, Contending Economic Theories: Neoclassical, Keynesian, and Marxian (Cambridge: MIT Press, 2012). 28 Timo M. Kauppinen, Yksinasumisen muutokset ja tulotaso (STTK, 2022), https://www.sttk.fi/wp-content/ uploads/sites/2/2022/12/1_nayttoversio_sivuttain_sttk_julkaisusarja_talouttajatyoelamaa_1_2022.pdf;, Suomen virallinen tilasto: Perheet (Helsinki: Tilastokeskus, 28.5.2021), https://www.stat.fi/til/perh/2020/ perh_2020_2021-05-28_tie_001_fi.html. 29 Tiina Kontinen, Pia Houni, Helena Kartsen & Heikki Toivanen, ”Liminaalitilan käsite työn muutosten jäsentäjänä,” Aikuiskasvatus 33, no. 4 (2013): 252–264, https://doi.org/10.33336/aik.94057; Heli Ansio, Pia Houni & Mikko Piispa, ”’Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin’: Sosiaalisesti sitoutuneet taiteentekijät ja hybridinen työ,” Yhteiskuntapolitiikka 83, no. 1 (2018): 5–17, https://www.julkari.fi/handle/10024/136024; Anu Järvensivu & Arja Haapakorpi (toim.), Monimuotoinen ansiotyö: Näkökulmia monista lähteistä ansaintaan (Tampere: Tampere University Press, 2022). 30 Järvensivu & Haapakorpi, Monimuotoinen ansiotyö. TEEMA-ARTIKKELIT 12 Työssäkäyvien köyhien määritelmät ja määrät Työssäkäyvien köyhyyttä mitataan samoilla menetelmillä kuin muutakin köyhyyttä. EU:ssa käytössä oleva menetelmä on suhteellinen tulometodi. Sen mukaan kotitalous on köyhyysriskissä, jos sen tulot jäävät alle 60 prosenttiin kansakunnan kaikkien kotitalouksien vastaavasta mediaanitulosta.31 Suomessa kotitalouksien vastaava mediaanitulo vuonna 2021 oli 2 250 euroa kuussa. Suomalainen yksinelävä on siten köyhyysriskissä, jos hänellä on alle 1 350 euroa kuussa käytettävissä olevia tuloja. Suhteelliseen köyhyysrajaan vaikuttavat myös kotitaloudessa asuvat alaikäiset lapset. Heidän osuuttaan kuluihin painotetaan siten, että yli 13-vuotiaan lapsen kerroin on 0,5, ja alle 13-vuotiaan vastaavasti 0,3. Esimerkiksi vuonna 2021 köyhyysraja oli 2 430 euroa kuussa kotitaloudessa, jossa on yksi aikuinen, yksi 0–12-vuotias ja yksi 13–17-vuotias lapsi.32 Yksinkertaisimpana työssäkäyvän köyhän määritelmänä voidaan pitää siten tilannetta, jossa palkka tai tulot yrittäjyydestä jäävät alle mediaanitulojen kuuden kuukauden aikana.33 Kyse ei ole hetkellisestä, esimerkiksi kuukauden tai kahden ansiotulojen puutteesta, vaan pidempiaikaisesta tilanteesta. Tilastoinnissa ei kuitenkaan lasketa tuloiksi ainoastaan ansiotuloja, vaan kaikki tulot, myös sosiaaliturva. Tämä tekee vaikeammaksi arvioida sitä, kuinka moni työssäkäyvä ei pärjää pelkillä ansiotuloillaan. Köyhyysriskissä olevien työssäkäyvien määrän arvioiminen on siksi monimutkaisempaa kuin työn ulkopuolella elävien köyhien määrän. Tietyn tulorajan lisäksi oikeutta erilaisiin sosiaaliturvan muotoihin tuleekin pitää merkkinä työssäkäyvien suhteellisesta köyhyydestä. Köyhyyden määrää ja luonnetta arvioidaan tällöin suhteessa siihen, kuinka moni työssäkäyvä esimerkiksi nostaa asumistai toimeentulotukea. Suomessa työssäkäyvien elämiseen riittämättömistä palkkatuloista ja köyhyysriskistä kertoo myös sovitellun työttömyyspäivärahan saaminen.  Työssäkäyvien köyhien määrä Työssäkäyvien kokonaismäärän arvioimiseksi Suomessa on yhdistettävä ja tarkasteltava kriittisesti erilaisia työssäkäyvien pienituloisuuteen liittyviä lukuja. Eurostatin mukaan työssäkäyviä henkilöitä, jotka eivät tulonsiirroista huolimatta ylitä köyhyysrajaa, on 2,5 prosenttia työvoimasta eli noin 60 000 ihmistä.34 Heistä noin puolet on yrittäjiä, pääasiassa yksinyrittäjiä. Yrittäjien suuri suhteellinen osuus työssäkäyvistä köyhistä johtunee siitä, että päätoimiset yrittäjät eivät ole oikeutettuja työttömyysetuuteen, tässä tapauksessa erityisesti soviteltuun työttömyyskorvauk31 Olli Kangas & Veli-Matti Ritakallio, Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa (Helsinki: Kela, 2008), http://hdl.handle.net/10250/3426. 32 Tilastokeskus, ”Pienituloisten määrä.” 33 Tilastokeskus käyttää kuuden kuukauden kriteeriä määritellessään kotitalouden vuoden aikana työlliseksi tai työttömäksi. Lovisa Broström ja Birgitta Jansson käyttävät 7 kk kriteeriä sekä tarkastelevat myös 5 vuoden kehitystä tutkiessaan työssäkäyvien köyhyyden kehitystä Ruotsissa pitkällä aikavälillä. Lovisa Broström & Birgitta Jansson, “Who are the In-Work Poor?: A Study of the Profile and Income Mobility among the InWork Poor in Sweden from 1986 to 2016,” Social Indicators Research: An International and Interdisciplinary Journal for Quality-of-Life Measurement 165, no. 2 (2023): 495–517, https://doi.org/10.1007/s11205-02203025-1. 34 Luku perustuu tilastoon, Eurostat. “EU statistics on income and living conditions, https://ec.europa.eu/ eurostat/web/microdata/european-union-statistics-on-income-and-living-conditions. 35 Harri Melin, ”Keitä ovat yksinyrittäjät?,” Alusta, 13.3.2020, https://www.tuni.fi/alustalehti/2020/03/12/ keita-ovat-yksinyrittajat/; Anna Pärnänen & Hanna Sutela, Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 (Helsinki: Tilastokeskus, 2014), https://urn.fi/URN:ISBN:978–952–244–514–8. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 13 seen.35 Sen sijaan merkittävä osa niistä pienituloisista palkkatyöntekijöistä, jotka ovat oikeutettuja ansiotulojen lisäksi sosiaaliturvaan ja soviteltuun työttömyyspäivärahaan, nousee tulonsiirtojen ansiosta köyhyysrajan yläpuolelle. Vuonna 2009 tehdyn kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalainen sosiaaliturva nosti saman verran työssäkäyviä pienituloisia köyhyysrajan yli kuin sen alle jäi.36 Vuonna 2021 Suomessa sai palkkatulojensa lisäksi soviteltua ansiopäivärahaa 140 000, peruspäivärahaa 36 000 ja työmarkkinatukea 45 000 eli yhteensä 221 000 ihmistä.37 Soviteltu työttömyyskorvaus kertoo tilanteesta, jossa palkkatyön lisäksi tarvitaan sosiaali turvaa, sillä pelkät ansiot eivät yksin riitä elämiseen.38 Yleisin syy tähän on osa-aikatyö.39 Toinen merkittävä työntekijöiden sosiaaliturvan tarpeesta kertova joukko muodostuu niistä 72 000 kotitaloudesta, jotka saivat vuonna 2022 asumistukea työssäkäynnistään huolimatta.40 Asumistukea voivat saada myös yrittäjät. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, mutta myös sen piirissä olevilla 11 000 henkilöllä oli vuonna 2022 ansiotuloja eli he olivat ainakin jossain määrin työssäkäyviä.41 Työssäkäyvät köyhät ja prekaarissa asemassa olevat kotitaloudet voivat saada muiden kotitalouksien tapaan vuoden aikana myös muita sosiaaliturvan muotoja kuten kokoaikaista työttömyyskorvausta, lapsilisiä, elatustukea tai opintotukea. Jotkut tukimuodot soveltuvat joustavammin yhdistettäviksi palkkatai yrittäjätuloihin kuin toiset. Näiden erilaisten tukimuotojen vaikutusta työssäkäyvien köyhien määrään on vaikea arvioida, mutta on tärkeää muistaa, että myös pienimuotoisempi sosiaaliturva auttaa työssäkäyviä. Pieniä ansiotuloja saavassa kotitaloudessa esimerkiksi lapsilisät voivat nostaa työssäkäyvän juuri ja juuri pienituloisuusrajan yli, mutta käytännössä riski köyhyyteen säilyy. Näissäkään tilanteissa ansiotulot eivät yksistään riitä elämismenoihin. Osa pienituloisista ei hae sosiaaliturvaa, vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Sosiaaliturvan alikäyttö on Suomessa tunnistettu ilmiö, mutta on vaikeaa arvioida, kuinka moni työssäkäyvä ei sitä hae.42 Yhdestä työstä saatavia elämiseen riittämättömiä ansioita voidaan täydentää toisen työn tuloilla. Useamman yhtäaikaisen työn tekeminen riittäviin tuloihin yltämiseksi on ollut tyypillisempää pohjoisamerikkalaisille työssäkäyville köyhille (noin viisi prosenttia työvoimasta on useammassa työssä yhtä aikaa) kuin eurooppalaisissa hyvin vointivaltioissa eläville, vaikkakin ilmiö vaikuttaa yleistyvän Euroopassa, myös Suo36 Lohmann, Welfare States, 489–504. 37 Vuoden 2021 luku on todennäköisesti hieman keskimääräistä suurempi koronapandemian vuoksi. 38 On myös muistettava, että esimerkiksi matalapalkkaisesta osa-aikatyöstä kertyvä ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei välttämättä ole merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi peruspäiväraha. 39 Kela, Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2021 (Helsinki: Kela, 2022), https://helda.helsinki.fi/server/api/ core/bitstreams/b2986475-fb53-419a-b8fc-afa2b76c7dd5/content; Merja Kauhanen, Satu Ojala, Niklas Mäkinen, Tomi Kyyrä & Hanna Pesola, Palvelujärjestelmän toiminta: Osa-aikatyö, tilapäinen työ ja siirtymät kokoaikatyöhön, Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja (Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2022), http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-032-5. 40 Valtiontalouden tarkastusvirasto, Yleinen asumistuki: Vuoden 2015 kokonaisuudistus, etuusmenojen kehitys ja tuensaajien työssäkäynti, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 4/2023, https://www.vtv.fi/ app/uploads/2023/04/VTV-Tarkastus-4-2023-Yleinen-asumistuki.pdf. 41 Tuija Korpela, ”Yhä useammalla perustoimeentulotukea saavalla kotitaloudella on ansiotuloja,” Kela tutkimusblogi, 15.5.2023, https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6977. 42 Saija Iivonen, Jussi Tervola & Joonas Ollonqvist, Kansainvälinen vertailu perusja vähimmäisturvaetuuksista: Suomi, Alankomaat, Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska ja Viro THL työpaperi 41/2022 (Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022), https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-916-0. TEEMA-ARTIKKELIT 20 ei nimittäin ole aina helppo yhdistää epäsäännölliseen työhön. Käsittelemme tätä asiaa seuraavassa analyysiluvussa.   Prekaariansa: Sosiaaliturvan yhteensovittaminen ansiotulojen kanssa Aineistoista nousee selkeästi esiin, kuinka työssäkäyvät köyhät eivät selviäisi arjestaan ilman sosiaaliturvan eri muotoja. Merkittävimmät sosiaalietuudet, joista vastaajat kertovat, ovat asumistuki, soviteltu työttömyyspäiväraha osa-aikaisissa töissä, työttömyyspäiväraha määräaikaisten työsuhteiden välissä sekä toimeentulotuki tilanteissa, joissa he eivät saa syystä tai toisesta työttömyyskorvausta. Moni kertoo olleensa myös lomautettuna, mikä vuoden 2021 aineistossa johtuu osittain koronasta, mutta osittain myös tiettyjen, yleensä kunnallisten työnantajien käytännöistä lomauttaa työntekijät kesälomien ajaksi. Perheelliset vastaajat saavat myös lapsilisää, ja lapsista saa myös korotuksia osaan etuuksia. Lisäksi yksinhuoltajat kertovat saavansa Kelan myöntämää elatustukea. Pienituloisten työssäkäyvien tulot muodostuvat siis monista lähteistä, mikä on tyypillistä prekaarissa työmarkkina-asemassa oleville.64 Yhtäältä tulot voivat muodostua useista toisiinsa limittyvistä erilaisista palkkaja yrittäjyysansioista sekä etenkin kulttuurija taidealoilla työskentelevien tapauksissa myös erilaisista apurahoista ja palkkioista. Toisaalta tulot muodostuvat sosiaaliturvan eri osista, joista jokainen, pienikin, on tärkeä osa työssäkäyvän köyhän tulojen tilkkutäkkiä. Yksinhuoltaja kuvailee tilannettaan näin: Tuloni muodostuvat osa-aikatyön palkasta (0-tuntisopimus nuorisotyössä, koulujen lomaaikoina ei töitä eikä palkkatuloja), sovittelusta päivärahasta, asumistuesta, lapsilisistä, toisen lapseni elatustuesta. Lapset asuvat viikkoviikkojärjestelmällä, jossa on mahdollista säästää ruokaja vesija sähkökuluissa. Minä maksan lasten vaatteet toiseenkin kotiin, sillä saan kaikki tuetkin. (2021/58) Epäsäännöllisten ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhdistäminen toisiinsa ei ole mutkatonta. Työpätkät voivat olla hyvinkin lyhyitä määräaikaisuuksia, keikkatai tuntitöitä tai nollatuntisopimuksilla tehtäviä osa-aikaisuuksia, jolloin viikkoja kuukausiansiot saattavat heitellä paljonkin. Kuukausittain vaihtelevat prekaarista työstä saatavat ansiot ovat lähtökohtaisesti hankalia syyperusteisessa sosiaaliturvajärjestelmässämme. Kuukauden tai kaksi kestävä prekaari työmarkkinapositio ei sinänsä ole ongelma, mutta jos prekaari työ on muodostunut syystä tai toisesta pysyväksi työnteon tavaksi, on tukien sovittaminen jatkuvasti vaihteleviin tuloihin työlästä. Yhteensovittaminen vaatii työtä niin hakijalta, jonka tulee ilmoittaa muutoksista, sekä tukien myöntäjältä, jonka on tehtävä uusi päätös tuesta ansioiden muuttuessa. Yksi sosiaaliturvajärjestelmässä käytetty ratkaisu, jolla kuukausittain muuttuvista tuloista aiheutuvaa tukien tarkistamista on voitu vähentää, on niin asumistuen kuin työttömyyskorvauksen niin sanottu suojaosan kasvattaminen. Suojaosalla tarkoitetaan sitä ansiotulojen määrää, jonka tukiin oikeutettu saa kuussa ansaita ilman, että tukea tarvitsee tarkastaa uudelleen.65 Korkeampien suojaosien on nähty vähentävän niin sanottuja kannustinloukkuja, sillä sen turvin tuensaajan on kannattanut ottaa vastaan lyhyitäkin työsuhteita ja -keikkoja. Vuoden 2015 aineiston keräämisen aikana66 niin asumistuen kuin työttömyyskorvauksen suojaosan määrä oli tiukka, vain 50 euroa.67 64 Järvensivu & Haapakorpi, Monimuotoinen ansiotyö. 65 Valtiontalouden tarkastusvirasto, Yleinen asumistuki. 66 Aineisto kerättiin keväällä ja alkukesästä 2015. 67 Valtiontalouden tarkastusvirasto, Yleinen asumistuki. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 21 Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jo yli 50 euron muutos työssäkäyvän ansioissa kuukauden aikana johti esimerkiksi asumistuen tarkastamiseen. Yksi vastaaja kertoo tällaisesta tilanteesta seuraavasti: Olen nollasopimuksella töissä eli teen keikkatyötä. Haen samalla soviteltua päivärahaa ja vielä toimeentulotukea kun tulot eivät riitä elämiseen. Menin vuokrafirmaan että talous parantuisi ja että jostain tulisi rahaa. Ensimmäiseen palkkaan tuli 3 työpäivää ja ilmoitin siitä hakemuksessa kun hain soviteltavaa päivärahaa. Seuraavalla viikolla nuori nainen kelasta soitti kiihtyneellä äänellä sanoen että nyt pitää heti tarkistaa asumistuki jne. Eipä tästä käteen jää juuri yhtään mitään kun toisesta päästä leikataan heti. (2015/47) Vuoden 2015 syksyllä voimaan tulleessa asumistukiuudistuksessa suojaosaa korotettiin 300 euroon, ja samalla myös työttömyysturvan suojaosa nousi saman verran. Koronapandemian vuoksi työttömyysturvan suojaosa korotettiin tilapäisesti jopa 500 euroon. Tämä muutos helpotti monien työssäkäyvien köyhien tilannetta ja kannusti ottamaan töitä vastaan.68 Myös aineistomme tukevat tätä huomiota, ja vaikuttaa siltä, että tiukempi suojaosa johtaa helpommin jonkinlaiseen kannustinloukkuun kuin suurempi. Työssäkäyvien köyhien asemaa tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että kannustinloukku syntyy tilanteessa, jossa henkilö käy töissä, mutta tarvitsee silti sosiaaliturvaa elääkseen. Korkeampi suojaosa mahdollistaa esimerkiksi lisätuntien tekemisen ja sen myötä pienen ja kenties tilapäisen elintason parantamisen. Se voi mahdollistaa myös esimerkiksi toisen työn kokeilemisen. Korkeampi suojaosa ei silti poista kaikkia prekaarista työstä seuraavia heilahteluita ansioissa ja tuissa. 300 euron suojaosa ylittyy helposti esimerkiksi tilanteessa, jossa osa-aikaiselle tulee mahdollisuus työskennellä vaikkapa loma-aikana täysipäiväisesti kuukausi. Seuraavassa kuussa paluu osa-aikaisiin töihin tarkoittaa siis jälleen tukien uutta tarkistamista. Myös aineistojemme vastaajat kiinnittävät huomiota kannustinloukkuihin. Moni heistä toteaa, että työnteko tuntuu välillä järjettömältä ja turhauttavalta, koska pienien tulojen vuoksi työttömänä saisi samat ansiot kuin töissä. Pohdinnat kuitenkin yleensä jäivät vain pohdinnoiksi, sillä vastaajat tekevät töitä käytännössä aina kun siihen on mahdollisuus, kuten edellisessä luvussa totesimme. Toisaalta pelko tukien katkaisemisesta ja turhautuminen järjestelmän kankeuteen voi johtaa myös toisenlaisiin ratkaisuihin, kuten sadoissa työsuhteissa ollut pienituloinen kertoo: Eniten tilanteessa rasittaa se, ettei enää edes tule haettua työttömyyskorvausta huonompiin pätkiin, koska omien tulojen selvittäminen on tavattoman vaikeaa. Kaikista työsuhteista ei saa edes työtodistusta, sopimusta ja palkkakuittikin tulee, jos tulee. Itse työskentelen vain verokortilla, joten työnantajien pitäisi kyllä noudattaa käytänteitä ja hoitaa työtodistuskin automaattisesti. Elämäni aikana työsuhteita on kertynyt ennemmin vajaat pari sataa kuin pari kymmentä. Älytöntä. Silti tulen joskus, jos tulen, nostamaan kansaneläkkeen minimiä. (2021/52) Joillekin työssäkäyville köyhille, jotka todennäköisesti pystyvät työllistymään erilaisiin töihin suhteellisen helposti, tukien hakeminen on hankalampaa kuin yhdestä työstä vajaaksi ansioiksi jäävien tilkitseminen toisella työllä. Aineistoissamme toistuva teema on erilaisten Kelan tai TE-palveluiden vaatimista selvityksistä aiheutuva vaiva ja kuormitus, joka hankalassa elämäntilanteessa koetaan erityisen raskaana. Erilaisten tukien byrokraattinen viidakko näyttäytyy monille epäselvänä ja epäjohdonmukaisena kokonaisuutena. Monet vastaajat kokevat myös virkahenkilöiden toi68 Valtiontalouden tarkastusvirasto, Yleinen asumistuki. TEEMA-ARTIKKELIT 22 minnan epäreiluna ja jopa ilkeänä. Aineistossa toistuu esimerkiksi tilanne, jossa palkkatyötä tekevä ja hakeva ihminen tulkitaan yrittäjäksi ja häneltä evätään sen vuoksi oikeus työttömyyskorvaukseen. Kulttuurialalla työskentelevä nainen kertoo näin: Kaikkein raskainta epäsäännöllisiä tuloissa on kuitenkin aina, kun osa tuloista tulee työttömyys tukena. Työllistyminen tai apurahan saaminen tuntuu aina suorastaan jumalaiselta lahjalta – vapahdukselta työllisyysviranomaisten absurdilta toiminnalta. Olen kokenut kaiken sorttisia selvityksiä selvitysten perään: niin kuukausitolkulla myöhästyneen sovitellun tuen, kun yhden päivän työstä ei saanutkaan asianmukaista tuntitodistusta ajoissa, yrittä jyysselvityksen muutaman sadan euron teosmyynnistä (selvityksen kesto myös useita kuukausia), virheelliset ohjeet (mm. väärät osoitetiedot pakolliseen tapahtumaan tai täysin päinvastaiset vastaukset eri virkailijoilta samaan kysymykseen) sekä omatoimisen opiskelun arvioinnin ei-päätoimiseksi koulutuksessa, johon useat muut työttömät ovat saaneet ongelmitta osallistua. Olen joutunut hankkimaan keskusteluapua selvitäkseni tästä pyörityksestä, mikä tuntuu aivan naurettavalta. (2021/57) Moni työssäkäyvä pienituloinen pyrkii parantamaan elämäntilannettaan ja -laatuaan työskentelemällä ja opiskelemalla eri tavoin, mutta moni myös kokee, että sosiaaliturvajärjestelmä ei auta vaan pikemminkin kontrolloi ja usein myös rankaisee monipuolisesta yritteliäisyydestä. Aineistomme perusteella vaikuttaa siltä, että työssäkäyville köyhille mahdolliset kannustinloukut eivät ole lopulta este sille, että he etsisivät ja ottaisivat töitä vastaan. Prekaarien töiden seurauksena he kärsivät pikemminkin tukijärjestelmän aikaansaamasta ”prekaariansasta”69 kuin kannustinloukusta. Yksi vastaaja kuvailee tämänkaltaista tilannetta seuraavasti: Lopulta pääsin palaamaan pienipalkkaiseen työhöni osa-aikatunnein koulunkäynnin ohjaajaksi sekä jatkoin kevytyrittäjänä yrittäjäystävääni auttaen tarpeen mukaisesti. Tilanne oli jälleen se, että tein kahta pienipalkkaista työtä. Tukiviidakosta sain asumistukea ja joinain kuukausina soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa. Työsuhteeni ohjaajana oli määräaikainen lukuvuoden kerrallaan ja kesäisin olin työttömänä, jolloin sain kevytyrittäjyydestä kertyvien tulojen lisäksi ansiosidonnaista päivärahaa. Olin sikäli erikoisessa tilanteessa KEVA:n periessä minulta ulosoton kautta takaisin aikuiskoulutustukea umpisurkean kuntoutussuunnitelman seurauksena, että käteen jäävät tuloni jäivät joinain kuukausina niin pieniksi (pienimmillään n. 800 €/kk), että olin oikeutettu asumistuen lisäksi myös toimeentulotukeen. Tulot vaihtelivat eri kuukausina hyvin paljon ja hyvistä kuukausista piti hieman yrittää säästää sukanvarteen huonoja varten, etenkin päätöksien odottelua varten. Tyypillisesti kuitenkin säästöön ei jäänyt juuri mitään, kun oli henkilötodistuksen uusintaa, talvikengät kirjaimellisesti räjähtivät käsiin tai milloin mitäkin arjen yllättäviä kuluja, joihin ”perusviikkobudjetti” (70 €, eli 10 €/pv) ei riittänyt. (2021/68) Prekaariansaan ja tukien katkeamiseen voivat johtaa monenlaiset tilanteet, esimerkiksi työllistyminen kuukauden tai kahden ajaksi kokopäiväiseen työhön. Työsuhteen päättymisen jälkeen tuet on haettava uudelleen, jolloin syntyy joskus pitkiäkin viiveitä, joissa henkilöllä ei ole palkkatuloja tai sosiaaliturvaa. Erilaisissa sosiaaliturvan selvitystilanteissa tai tilanteissa, joissa henkilön tulkitaan työllistyvän omassa työssään eli yrittäjänä, voivat sosiaaliturvan katkokset venyä kuukausien mittaisiksi ja vaatia jopa oikeudellista apua, kun tukioikeutta selvitetään sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa tai oikeudessa. Pidempiaikaisesti pienituloisena eläneellä ei kuitenkaan ole yleensä säästössä sellaisia varoja, joilla näistä prekaariansoista voisi päästä yli. Aineistomme perusteella sosiaaliturvajärjestelmä kuitenkin usein olettaa, että säästöjä olisi käytettävissä ja että niitä käytettäisiin elämiseen tilanteessa, jossa henkilö olisi oikeutettu sosiaali69 Standing, Precariat. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 23 turvaan. Säästöjen puuttuessa ja tukipäätösten kestäessä saatetaan joutua tukeutumaan joko sukulaisten apuun tai sitten erilaisiin pikaluottoihin, mikä puolestaan entisestään vaikeuttaa prekaarin pienituloisen tilannetta pitkällä aikavälillä. Vastaajat kokevat erityisen raskaiksi tällaiset elämäntilanteet, joihin voi liittyä myös fyysisen ja henkisen terveyden horjumista ja tulevaisuudenuskon menettämistä. Moni vastaaja kaipaakin sosiaaliturvajärjestelmään selkeyttä ja joustavuutta esimerkiksi perus tulon tai kansalaispalkan muodossa. Yhteenveto ja päätelmät Olemme käsitelleet tässä artikkelissa suomalaisten työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta. Työssäkäyvien köyhyyttä koskevan tutkimuksemme keskeisenä viitekehyksenä on ollut prekaaria työtä koskeva lähestymistapa, jonka mukaan länsimaissa hitaasti mutta varmasti lisääntyvä työssäkäyvien köyhyys liittyy työn murrokseen ja työmarkkinoiden prekarisaatioon. Laadullisen aineistomme analyysi tukee tätä olettamusta, sillä aineistostamme nousee selvästi esiin se, että epäsäännölliset ja epävarmat työsuhteet aiheuttavat epäsäännöllisiä, epävarmoja ja riittämättömiä ansioita. Tämä olettamus on puolestaan yhteydessä artikkelimme toiseen keskeiseen viitekehykseen, jälkiteolliseen hyvinvointivaltioon. Artikkelimme vahvistaa aiempia olettamuksia ja havaintoja, joiden mukaan teollisen hyvinvointivaltion sosiaaliturvajärjestelmät eivät välttämättä sovi kivuttomasti jälkiteollisten työmarkkinoiden ja niiden tuottaman epävarmuuden, riskien ja pienituloisuuden ehkäisemiseen. Pienten palkkojen ja riittämättömien työtuntien vuoksi merkittävä osa suomalaisia työssäkäyviä joutuu turvautumaan sosiaaliturvaan, mitä ei voida pitää teollisen hyvinvointivaltion eetoksen mukaisena. Teollisen hyvinvointivaltion aikana palkkatyön katsottiin olevan parasta sosiaaliturvaa ja yksilön oletettiin kykenevän elättämään sekä itsensä että perheensä työllä. Sosiaaliturvalla on kuitenkin olennainen rooli osa-aikatyön ja muun pienipalkkaisen työn mahdollistajana. Petteri Orpon hallitusohjelman (2023-) pienituloisiin kohdistuvat heikennykset eivät korjaa työssäkäyvien köyhien asemaa. Suojaosien poisto tai maahanmuuttoon liittyvät tiukennukset esimerkiksi oleskeluluvan tai kansalaisuuden myöntämiseen vaikuttavat monen työssäkäyvän köyhän elämään sitä merkittävästi huonontaen. Analyysimme tuo esille, että prekaari työelämä vaikuttaa pienituloisten suhteeseen työhönsä ja elämän suunnitteluun monin eri tavoin. Työssäkäyvien köyhyydessä ei ole kyse vain hetkellisestä tilanteesta, vaan monet elävät vuodesta toiseen epävarmassa työmarkkina-asemassa. Ne, jotka kykenevät, tekevät runsaasti töitä päästäkseen kiinni parempiin ansioihin. Moni kokee sosiaaliturvajärjestelmän epäselvänä ja jopa nöyryyttävänä, mutta tarpeen tullen siihen kuitenkin turvaudutaan. Selkeää luottamusta järjestelmään ei kuitenkaan ole, eikä sen varassa haluta elää, ellei ole pakko. Tässä artikkelissa emme ole voineet analysoida esimerkiksi asumiseen, liikkumiseen, terveyteen tai tunteisiin liittyviä ulottuvuuksia. Analyysimme perusteella on kuitenkin selvää, että prekaari työmarkkinapositio on ajoittain erittäinkin kuluttavaa, ja se heijastuu kaikkeen elämään luoden epävarmuutta. Tästä huolimatta aineistomme vastaajat haluavat sinnitellä mukana työelämässä, pyrkivät kehittämään ja kouluttamaan itseään sekä ovat valmiita esimerkiksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle varmemman työn perässä. Yhteiskuntapoliittisilla ratkaisuilla sekä tukijärjestelmän selkeydellä ja joustavuudella on paljon merkitystä sille, miten yksilöt voivat pienituloisissa ja epävarmoissa, mutta jatkuvasti yleistyvissä prekaareissa työsuhteissa. Ne vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset voivat elää ja rakentaa hyvää ja omaehtoista elämää, jossa työn epävarmuus ei johda yksilöiden ja perheiden väsymiseen ja loppuunpalamiseen. TEEMA-ARTIKKELIT 24 Lähteet Tutkimusaineistot Töissä ja köyhä -kirjoitusaineisto 2015. FSD3321. https://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3321. Töissä ja köyhä -kirjoitusaineisto 2021. Jyväskylän yliopisto. Tutkimuskirjallisuus Airio, Ilpo. ”Työssä mutta köyhä: Työn ja toimeentulon sidos kuudessa OECD-maassa 1970–2000.” Janus 14, no. 3 (2006): 294–311. https://journal. fi/janus/article/view/50388. Airio, Ilpo. ”Työssäkäyvien köyhyyden taustatekijät EU-maissa.” Kansantaloudellinen aikakauskirja 103, no. 2 (2007): 172–185. https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/ kak22007/kak22007airio.pdf. Airio, Ilpo. Change of Norm?: In-Work Poverty in a Comparative Perspective. Helsinki: Kela, Research Department, 2008. http://hdl.handle. net/10250/3326. Alasoini, Tuomo. ”Digitalisaatio muuttaa työtä – millaista työelämää uudistavaa innovaatiopolitiikkaa tarvitaan?” Työpoliittinen aikakauskirja 58, no. 2 (2015): 26–37. https://tem.fi/documents/1410877/2874993/tak22015.pdf. Ansio, Heli, Pia Houni & Mikko Piispa. ”’Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin’: Sosiaalisesti sitoutuneet taiteentekijät ja hybridinen työ.” Yhteiskuntapolitiikka 83, no. 1 (2018): 5–17. https://www.julkari.fi/handle/10024/136024. Armingeon, Klaus & Giuliano Bonoli. The Politics of Post-Industrial Welfare States. London: Routledge, 2006. Broström, Lovisa & Birgitta Jansson. “Who are the In-Work Poor?: A Study of the Profile and Income Mobility among the In-Work Poor in Sweden from 1986 to 2016.” Social Indicators Research: An International and Interdisciplinary Journal for Quality-of-Life Measurement 165, no. 2 (2023): 495–517. https://doi.org/10.1007/s11205-02203025-1. Cingolani, Patrick. Révolutions précaires: Essai sur l’avenir de l’émancipation. Paris: La Découverte, 2014. Cingolani, Patrick, toim. Un travail sans limites? Paris, Érés, 2012. Conen, Wieteke & Karin Schulze Buschoff. “Introduction to the Special Issue: Multiple Jobholding in Europe.” Transfer: European Review of Labour and Research 27, no. 2 (2021) 141–147. https:// doi.org/10.1177/10242589211022550. Della Porta, Donatella, Sakari Hänninen, Martti Siisiäinen & Tiina Silvasti. The New Social Division: Making and Un-Making Precariousness. London: Palgrave-MacMillan, 2015. Kalleberg, Arne L. & Steven P. Vallas (toim.). Precarious Work. Bingley: Emerald, 2018. Enbom, Leena. “The Working Poor: The Labour Strategies of the Welfare Recipients in Helsinki 1890–1970.” Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2023. http://hdl.handle.net/10138/358134. Eurofound, Robert Anderson, Daphne Ahrendt, Adam Revello, Jean-Marie Jungblut & Eszter Sándor. In-Work Poverty in the EU. Luxembourg: Publications Office of the European Union, 2017. https://doi.org/10.2806/125135. Filandri, Marianna & Emanuela Struffolino. “Individual and Household In-Work Poverty in Europe: Understanding the Role of Labor Market Characteristics.“ European Societies 21, no. 1 (2019): 130–157. https://doi.org/10.1080/14616696.20 18.1536800. Goos, Maarten, Alan Manning & Anna Salomons. “Job Polarization in Europe.” The American Economic Review, 99, no. 2 (2009): 58–63. http:// www.jstor.org/stable/25592375. Grahn, Anna, Anna Kuusela, Lauri Mäkinen, Outi Sarpila & Susanna Mukkila. “Mitä ihmisarvoinen elämä maksaa Suomessa?: Viitebudjettimenetelmään perustuvat laskelmat vuonna 2022.” Raportti 1/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2023. https://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/146028/URN_ISBN_978-952408-011-8.pdf. Grimshaw, Damian, Colette Fagan & Gail Hebson (toim.). Making Work More Equal: A New Labour Market Segmentation Approach. Manchester: Manchester University Press, 2017. Halleröd, Björn, Hans Ekbrand & Mattias Bengtsson. “In-Work Poverty and Labour Market Trajectories: Poverty Risks Among the Working Population in 22 European Countries.” Journal of European Social Policy 25, no. 5 (2015): 473–488. https://doi. org/10.1177/0958928715608794. Hamilton, James D. “A Neoclassical Model of Unemployment and the Business Cycle.” Journal of Political Economy 96, no. 3 (1988): 593–617. http://www.jstor.org/stable/1830361. Hipple, Steven F. “Multiple Jobholding During the 2000s.” Monthly Labor Review 133, no. 7 (2010): 21–32. https://www.bls.gov/opub/mlr/2010/07/ art3full.pdf. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 25 Hick, Rod & Alba Lanau. In-Work Poverty in the UK. Cardiff: Cardiff University, 2017. Horemans, Jerome. Atypical Employment and In-Work Poverty. Leuven: Hiva Research Institute for Work and Society, 2017. Jakonen, Mikko. “Työssäkäyvän köyhän elämä vaatii jokapäiväistä rohkeutta”. Teoksessa Kaikenlaista Rohkeutta, toimittaneet Hannu Koskinen, Pekka Aula, Ilari Hetemäki, Tuija Pulkkinen & Esa Väliverronen, 97–114. Helsinki: Gaudeamus, 2019. Jakonen, Mikko. ”Uusi työ ja prekarisaatio: Työn muutosten vaikutukset suomalaiseen hyvinvointivaltioon ja poliittiseen järjestäytymiseen”. Tiede & Edistys 39, no. 4 (2014): 287–320. https://doi. org/10.51809/te.105165. Jakonen, Mikko. Konflikti: Talous ja politiikka. Helsinki: Into, 2020. Jokinen, Eeva & Juhana Venäläinen (toim.). Prekarisaatio ja affekti. Jyväskylä: Nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2015. Järvensivu, Anu & Arja Haapakorpi(toim.). Monimuotoinen ansiotyö: Näkökulmia monista lähteistä ansaintaan. Tampere: Tampere University Press, 2022. Julkunen, Raija. Muuttuvat hyvinvointivaltiot: Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot reformoitavina. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2017. Kainulainen, Ville. Työssäkäyvät köyhät: Katsaus aiheeseen tutkimuskirjallisuuden valossa. Helsinki. Palvelualojen ammattiliitto PAM, 2013. Kauhanen, Arttu, Marja Riihelä & Matti Tuomala. ”Köyhyys ja köyhyyden pitkittyminen Suomessa.” Kansantaloudellinen aikakauskirja 116, no. 1 (2020): 6–29. https://www.doria.fi/handle/10024/176826. Kauhanen, Merja. ”Monimuotoisen ansiotyön tekeminen rekisteriaineistojen valossa.” Teoksessa Monimuotoinen ansiotyö: Näkökulmia monista lähteistä ansaintaan, toimittaneet Anu Järvensivu & Arja Haapakorpi, 41–71. Tampere: Tampere University Press, 2022. Kauhanen, Merja, Satu Ojala, Niklas Mäkinen, Tomi Kyyrä & Hanna Pesola. Palvelujärjestelmän toiminta: Osa-aikatyö, tilapäinen työ ja siirtymät kokoaikatyöhön. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2022. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-383-032-5. Kauppinen, Timo M. Yksinasumisen muutokset ja tulotaso. STTK julkaisusarja: Taloutta ja työelämää, 1/2022. STTK, 2022. https://www.sttk.fi/ wp-content/uploads/sites/2/2022/12/1_nayttoversio_sivuttain_sttk_julkaisusarja_talouttajatyoelamaa_1_2022.pdf. Kettunen, Pauli. Työjärjestys: Tutkielmia työn ja tiedon poliittisesta historiasta. Helsinki: Tutkijaliitto, 1997. Koistinen, Pertti. Työ, työvoima ja politiikka. Tampere: Vastapaino, 2014. Kontinen, Tiina, Pia Houni, Helena Kartsen & Heikki Toivanen. ”Liminaalitilan käsite työn muutosten jäsentäjänä.” Aikuiskasvatus 33, no. 4 (2013): 252–264. https://doi.org/10.33336/aik.94057. Lestrade, Brigette (toim.). Travail et précarité: Les ‘working poor’ en Europe. Paris: L’Harmattan, 2011. Lohmann, Henning. “Welfare States, Labour Market Institutions and the Working Poor: A Comparative Analysis of 20 European Countries.” European Sociological Review 25, no. 4 (2009): 489–504. https://doi.org/10.1093/esr/jcn064. Lohmann, Henning & Ive Marx. The Handbook on In-Work Poverty. London: Edvard Elgar Publishing, 2019. Marx, Ive & Brian Nolan. “In-Work Poverty.” Teoksessa Reconciling Work and Poverty Reduction, toimittaneet Bea Cantillon & Frank Vandenbroucke, 131–156. Oxford: Oxford University Press, 2014. Maury, Olivia. ”Kansainväliset opiskelijat prekaarina työvoimana Suomessa: Kokemuksia työnteosta opiskelijan oleskeluluvan varassa.” Sosiologia 55, no. 4 (2018): 334–349. https://journal.fi/sosiologia/article/view/124372. McBride, Jo & Andrew Smith. “’I feel like I’m in poverty. I don’t do much outside of work other than survive’: In-Work Poverty and Multiple employment in UK.” Economic and Industrial Democracy 43, no. 3 (2022): 1440–1466. https:// doi.org/10.1177/0143831X211016054. McBride, Jo, Andrew Smith & Marcell Mbala. “‘You End up with nothing’: The Experience of Being Statistic of ‘In-Work Poverty’ in UK.” Work, Employment and Society 32, no. 1 (2018): 210–218. https://doi.org/10.1177/0950017017728614. Mustosmäki, Armi. “How Bright are the Nordic Lights?: Job Quality Trends in Nordic Countries in a Comparative Perspective.” Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto, 2017. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7103-8. Neilson, Brett & Ned Rossiter. “Precarity as Political, or, Fordism as an Exception.” Theory, Culture & Society 25, no. 7–8 (2008): 51–72. https://doi. org/10.1177/0263276408097796. Näre, Sari & Lena Näre. Työttömyys sattuu. Helsinki. Gaudeamus, 2022. Ojala, Satu, Merja Kauhanen & Jouko Nätti. ”Osaja määräaikatyön monet muodot ja työn laatu.” Talous & Yhteiskunta, no. 3 (2014): 36–41. https:// labore.fi/wp-content/uploads/2020/04/ty32014. pdf. TEEMA-ARTIKKELIT 26 Palviainen, Heikki. ”Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010.” Kansantaloudellinen vuosikirja 114, no. 4 (2018): 495–512. https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/12/ KAK_4_2018_WEB-9-26.pdf. Pennel, Denis. Travailler pour soi? Paris: Seuil, 2013. Poulter, Hannah, Judith Eberhardt, Helen Moore & Sula Windgassen. “’Bottom of the Pile’: Health Behaviours within the context of In-Work Poverty in North East England.” Journal of Poverty 27, no. 3 (2023): 197–216. https://doi.org/10.1080/108 75549.2021.2023721. Pyöriä, Pasi (toim.). Työelämän myytit ja todellisuus. Helsinki: Gaudeamus, 2017. Pyöriä, Pasi & Satu Ojala. ”Työn prekarisaatio.” Teoksessa Työelämän myytit ja todellisuus, toimittanut Pasi Pyöriä, 42–62. Helsinki: Gaudeamus, 2017. Rideout, Vanda N. “Digital Taylorization of Social Service Work.” Canadian Journal of Communication 33, no. 4 (2008): 685–700. https://doi. org/10.22230/cjc.2008v33n4a2092. Rokkonen, Lilli Aini. ”Prekaari äitiys: Kertomuksia palkkatyön reunamilta.” Väitöskirja, ItäSuomen yliopisto, 2020. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/23700. Sipilä, Jorma, Anneli Anttonen & Teppo Kröger. ”A Nordic Welfare State in Post-Industrial Society.” Teoksessa The Welfare State in Post-Industrial Society, toimittaneet Jason L. Powell & Jon Hendricks, 181–199. London. Springer, 2009. Standing, Guy. The Precariat. London: Bloomington Press, 2010. Swaffield, Jo, Carolyn Snell, Becky Tunstall & Jonathan Bradshaw. “An Evaluation of the Living Wage: Identifying Pathways Out of In-Work Poverty.” Social Policy & Society 17, no. 3 (2018) 379–392. https://doi.org/10.1017/S1474746417000136. Tuominen, Pekka. ”Maahanmuuttajayrittäjien mielenmaisema: Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat,” teoksessa Kahdeksan Kuplan Suomi: Yhteiskunnan Muutosten Syvät Tarinat, toimittaneet Anu Kantola, Sanna Aaltonen, Lotta Haikkola, Lotta Junnilainen, Eeva Luhtakallio, Pauliina Patana, Joonas Timonen & Pekka Tuominen, 140–170. Helsinki: Gaudeamus, 2022. Wolff, Richard D. & Stephen A. Resnick. Contending Economic Theories: Neoclassical, Keynesian, and Marxian. Cambridge: MIT Press, 2012. Zitting, Joakim & Sari Kainulainen. ”Koronapandemian vaikutukset ruoka-aputoimintaan.” Yhteiskuntapolitiikka 88, no. 1 (2023): 45–52. https:// urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023021627531. Åkerbland, Leena. ”Epävarmuuden tuolla puolen”: Muuttuvat työmarkkinat ja prekaari toimijuus. Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto, 2014. https:// erepo.uef.fi/handle/123456789/13137. Raportit, selvitykset ja hallinnolliset asiakirjat Ahmed, Akhlaq. ”Kokeellinen tutkimus etniseen alkuperään per ustuvasta syrjinnästä suomalaisilla työmarkkinoilla.” Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, toimittaneet Villiina Kazi, Anne Alitolppa-Niitamo & Antti Kaihovaara, 15–27. Työja elinkeinoministeriö, 2020. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-327-487-7. Fornaro, Paolo. ”Maahanmuuttajien yrittäjyys kotoutumisen keinona”. Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, toimittaneet Villiina Kazi, Anne Alitolppa-Niitamo & Antti Kaihovaara, 43–53. Työja elinkeinoministeriö, 2020. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-327-487-7. Hirvi-Ijäs, Maria, Sakarias Sokka, Kaisa Rensujeff, Tiina Kautio & Ari Kurlin Niiniaho. Taiteilijoiden työ ja toimeentulon muodot: Taiteen ja kulttuurin barometri 2019. Helsinki: Cupore, 2020. https:// www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen-julkaisut/ taiteen-ja-kulttuurin-barometri-2019-taiteilijoiden-tyo-ja-toimeentulo. Iivonen, Saija, Jussi Tervola & Joonas Ollonqvist. Kansainvälinen vertailu perusja vähimmäisturvaetuuksista: Suomi, Alankomaat, Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska ja Viro THL työpaperi 41/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-916-0. Kangas, Olli & Veli-Matti Ritakallio. Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Helsinki: Kela, 2008. http://hdl. handle.net/10250/3426. Kangas, Olli & Laura Kalliomaa-Puha. In-Work Poverty in Finland. European Commission, 2019. https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=21113&langId=en. Karjalainen, Jouko, Rosa Hossain-Karhu, Pirjo Marjamäki & Annikka Sinkkonen. Ruoka luo yhteyden – Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Ruoka-apuselvityksen muistio. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca, 2021. https://stm.fi/documents/1271139/48496181/ Selvitys+ruoka-avusta.pdf/501a0182-4e8e-f9439bd3-afc40e10332f/Selvitys+ruoka-avusta. pdf?t=1612953452113 Könönen, Jukka & Markus Himanen. ”Maahanmuuton sääntelyn ja etnisen syrjinnän yhteydet maaTYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2023 27 hanmuuttajien työmarkkina-asemaan.” Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, toimittaneet Villiina Kazi, Anne Alitolppa-Niitamo & Antti Kaihovaara, 54–65. Työja elinkeinoministeriö, 2020. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-487-7. Pena-Casas, Ramón, Dalila Ghailani, Slavina Spasova & Bart Vanhercke. In-Work Poverty in Europe: A Study of National Policies. Bruxelles: European Commission, 2019. https://ec.europa.eu/social/ BlobServlet?docId=21113&langId=en. Pärnänen, Anna & Hanna Sutela. Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013. Helsinki: Tilastokeskus, 2014. https://urn.fi/URN:ISBN:978–952–244–514–8. Tanner, Niina. Töissä, mutta köyhä: Palkkatyököyhyys ja sen kustannukset ravintolaja kiinteistöpalvelualoilla. Helsinki: Palvelualojen ammattiliitto, 2019. htt - ps://www.pam.fi/wp-content/uploads/2023/08/ Tanner-palkkatyokoyhyys.pdf. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Yleinen asumistuki: Vuoden 2015 kokonaisuudistus, etuusmenojen kehitys ja tuensaajien työssäkäynti. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 4/2023. https://www.vtv.fi/app/uploads/2023/04/VTVTarkastus-4-2023-Yleinen-asumistuki.pdf. Medialähteet ja blogit Hiilamo, Aapo, Tapio Räsänen, Tuija Korpela, Susanna Mukkila, Lauri Mäkinen & Tiina Ristikari. ”Hintojen nousun vaikutuksia lapsiperheköyhyyteen voidaan lieventää vain vähän lapsilisäjärjestelmän muutoksilla.” Kela. 14.9.2022. https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6774. Korpela, Tuija. ”Yhä useammalla perustoimeentulotukea saavalla kotitaloudella on ansiotuloja.” Kela tutkimusblogi. 15.5.2023. https://tutkimusblogi. kela.fi/arkisto/6977. Martikainen, Annika. ”Utu Hopiavuori käy kokopäivätöissä, mutta laskujen jälkeen käteen jää 250 euroa kuussa – tässä syyt, miksi työssäkäyvien köyhyys yleistyy.” Yle. 4.2.2023. https://yle. fi/a/74-20015568. Melin, Harri. ”Keitä ovat yksinyrittäjät?” Alusta. 13.3.2020. https://www.tuni.fi/alustalehti/2020/03/12/keita-ovat-yksinyrittajat/. ”Professori Juho Saari: Duunareista joka kymmenes on vaarassa ajautua köyhyyteen.” Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. 30.3.2023. https://www. sak.fi/ajankohtaista/uutiset/professori-juho-saariduunareista-joka-kymmenes-suuressa-vaarassaajautua-koyhyyteen. Tilastot Eurostat. “EU statistics on income and living conditions.” 21.6.2023. Federal Statistical Office of Germany (Destasis). “Registered unemployed, Unemployment rate for Germany, Former Territory of Federal Republic.” 21.6.2023. https://www.destatis.de/EN/Themes/ Labour/Labour-Market/Unemployment/Tables/ lrarb001.html. Kela. Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2021. Helsinki: Kela, 2022. http://urn.fi/URN:NBN:fife2022091459071. Suomen virallinen tilasto: Perheet. Helsinki: Tilastokeskus, 28.5.2021. https://www.stat.fi/til/ perh/2020/perh_2020_2021-05-28_tie_001_ fi.html. Suomen virallinen tilasto: Työvoimatutkimus. Helsinki: Tilastokeskus, kesäkuu 2023. https://www.stat.fi/ tilasto/tyti. Tilastokeskus. ”Pienituloisten määrä kasvoi vuonna 2021.” 19.12.2022. https://www.stat.fi/julkaisu/ clbksh4ppy1y20bum4uh8ngbg. Viranomaislähteet ”Opiskelu Suomessa.” Maahanmuuttovirasto. 21.6.2023. https://migri.fi/opiskelu-suomessa. ”Pysyvä oleskelulupa.” Maahanmuuttovirasto. 21.6.2023. https://migri.fi/pysyva-oleskelulupa. ”Toimeentuloedellytys Suomesta oleskeluluvan saaneen perheenjäsenelle.” Maahanmuuttovirasto. 21.6.2023. https://migri.fi/toimeentuloedellytyssuomesta-oleskeluluvan-saaneen-perheenjasenelle. Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Helsinki: Valtioneuv osto, 2023. 21.6.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952383-763-8. TEEMA-ARTIKKELIT