Ihmisen suhde luontoon suomalaisessa kaunokirjallisuudessa

147 k i j a l l i s u u a Me sä ie een aikakauski ja Ma i Leikola Ihmisen suhde luon oon suomalaisessa kaunoki jallisuudessa Helsingin yliopis on ko imaisen ki jallisuuden dosen i Pe i Lassila on suomalaisen ki jal- lisuuden his o ian keskeisimpiä u kijoi a. Hän on keski yny e i yises i 1800-lu un oman iikkaan, ennomaanisen kansallisuusaa een aiku uksiin se- kä ns. kansanki jailijoiden uo an oon. Uusimmassa eoksessaan hän ny py kii an amaan lukijalle ka a- an ku an koko suomenkielisen kaunoki jallisuuden esi ämis ä luon osuh eis a 1700-lu un alus a lähes meidän päi iimme saakka. Niin luon o kuin ihmisen luon osuhdekin o a ki jallisuudessa moninainen ja ajoil aan epämää- äinen kokonaisuus, Lassila o eaa aluksi. Ki jalli- suudessahan luon oa ei a kas ella ie eellises i, aan se on ai eellinen ” opos” ai aihe, ei a sinainen u kimuskohde. Niinpä Lassila yy yy luonnon ie- eilijöiden, ensi sijassa Y jö Hailan ja Ville Läh een luonnos a an amiin mää i elmiin, mu a paino aa luonnon saaneen e i aikoina ja e i kul uu iympä is- öissä e ilaisia ulkin oja, joiden suo a innas aminen saa aa usein joh aa lukijan ha haan. Sana aide on oma omalaa uinen apansa ku a a ja ulki a ihmis ä, hänen odellisuu aan, aja uksiaan, uskomuksiaan, mieliku i us aan ja un ei aan, Lassila ko os aa. Luon o-sanalla on suomen kielessäkin ensi sijassa me ki ys, joka ei ii aa siihen, mi en joku on syn- yny aan siihen, mi ä jokin luonnos aan ai (pe us) luonnol aan on. Va sin onnis unees i Lassila on keski yny u ki- muksensa kannal a keskeisiin ki jailijoihin ja eok- siin, jo ka oimi a esime kkeinä luon oku an muu- oksis a ja mu oksis a. Nämä muu okse han poik- kea a a anomaisis a his o iallisis a muu oksis a ja nouda a a oman ”luon onsa” pe us aa imuksia, joille ei aina ole syy ä an aa luonnon ie eissä niin yleisen ”kehi yksen” aa i aa nimike ä. On myös syy ä muis aa, e ä e i yyli ja suun aukse ei ä seu- aa oisiaan sel ässä jä jes yksessä aan ase u a Pe i Lassila. 2011. Me sän au uus. Luon o suo- malaisessa ki jallisuudessa 1700–1950. Suoma- laisen Ki jallisuuden Seu an oimi uksia 1344, Tiede. 257 s. ISBN 978-952-222-322-7. 148 Me sä ie een aikakauski ja 2/2012 Ki jallisuu a limi äin ku en pä ee ka olla. Si en oimme a a a samaan aikaan useammankin yylikauden ki jallisia uo ei a pinnallises i ka soen hy ässä so ussa. Vanhassa kansan unoudessamme ihmisen luon- osuhde poikkesi sel äs i oppineiden ki joi ajien klassillises a luon oku as a, joka pe iy yi an iikis a ja k is inuskon suunnannäy äjil ä. Va hais en suo- malais en suhde luon oon, e i yises i me sään oli oi opuolises i maaginen. Mu a me sä oli myös ihmis en aineelliselle elämälle ja oimeen ulolle ä keä. Me säs yksen (ja kalas uksen) ii i eks i o a kin ki ey yny ä sanan aih oa me säs äjän ja saaliin hal ijain älillä. Loi su unouden a oi ee o a samansuun aisia, mu a loi sujen a ulla ih- minen py ki ilmiöiden ym. hallin aan un emalla näiden syn ysana . Lyy isessä kansan unoudessa luon o on sen sijaan ain aus a ekijä ja päähuomio on ihmisen un eissa, joiden ko os ajana luon o kyllä usein esiin yy. Keski- ja uudenajan uskonnollinen luon oku a K is inuskon a hais aiheessa aide ei kiinnos anu ki konmiehiä; olihan Jeesuksen oinen uleminen ai- an lähellä. He o i a luon oku ansa ensi sijassa Raama us a, Jumalan i sensä odeksi ymmä e ä- äs ä ilmoi ukses a. Vanhan es amen in luon o- ku ien pe us a aas oli juu alais en mono eismis- sa, missä Jumala oli kaikki al ias ja kaiken luoja. Luon o ku a iin sen uoksi koko al a uudessaan ja monimuo oisuudessaan ennen kaikkea odis uksena luojansa ihme öis ä. Kun k is inusko le isi eu oop- palais en pakanain keskuu een näiden läheise luon- osuh ee näy i ä ähin ään epäily ä il ä. Tämän uoksi ki kko myös meillä as us i kansan unou a, joka sai as a 1800-lu ulla oman iikan myö ä sa- lonkikelpoisuuden. Vanha ihanne aa ima omas a elämäs ä luonnos- sa, a sinkin yksinke ainen maamiehen yö ja pon- nis elu nousi a enessanssin aikana an iikin ihailun myö ä uu een kunniaan. Lu e ilainen aja us yös ä uskonnollisena oimin ana ja hu skaudenha joi uk- sena lisäsi myö ämielisyy ä maaseudun yksinke - ais a elämää koh aan oppineiden keskuudessa, eikä ämä pe usluon eel aan oman inen aja elu ole ie- läkään mi enkään anhen unu . Va sinkin Suomessa kylmän al en ai uminen ”elämän ke ääksi” he ä i jo a hain unsaas i myön eisiä uskonnollisia un ei a; Go lannin piispa Is ael Kolmodinin 1690-lu ulla sepi ämä ”Su i i - si”, joka uli suomenkieliseen i siki jaamme uon- na 1701, on näis ä unomuo oon pue uis a ke äisen ilon ilmauksis a kai unne uin. Vi essä elämää an a- a au inko innas uu Jeesukseen ja kylmä ja penseä al i ihmismieleen, jonka au ingon lämpö sula aa. Sen sijaan Keski-Eu oopan ba okin alka a pai- men unous puu uu Suomes a lähes äysin. Meillä se ko aan ui uskonnollisella i si unoudella, mis- sä maamme lyhyen kesän luon o innas ui ai aan ikuiseen kesään. Tämä suun aus, joka näkyy sel änä ielä mm. Z. Topeliuksen unoudessa, säilyi elin oi- maisena aina 1900-lu un alkuun saakka; he änneen kansan pii issä kauemminkin. Uskonnollinen luon o unne saa innalleen he ää än e o iikan ja puh aan nau innonhalun Aikanaan paljon lue un Johan Paulinuksen 1670-lu- ulla ilmes yneessä unossa ”Klagan ö e I is a esa” maallinen, e oo inen luonnonkokemus ei ielä äysin sy jäy ä luonnon kauneuden hengel- lis ä ulkin aa, aan ulee sen innalle. Vähi ellen 1700-lu ulla kauneudes a ja hy in oinnis a nau i- a ja nau iskele a unoilija an a a luonnolle yhä enemmän maallisia paino uksia, ja Lasssila nimeää k ei i Gus a Filip C eu zin uonna 1756 ilmes y- neen unon ”Somma -Q ä de” (kesä ael aja) san- ka in ensimmäiseksi suomalaisessa ki jallisuudessa esiin y äksi luonnos a ja elämäs ä nau iskele aksi kesän ie äjäksi. Suomalainen luonnossa iih y ä kesä ael aja ei sil i ole ylihienos uneeseen eu oop- palaiseen ho ikul uu iin pe yny ousseaulainen ”kul uu ipakolainen”, aan oman oolinsa un e a, Suomen lyhyes ä kesäs ä nau i a es ee ikko. 1700-lu un lopussa luonnon ku auksen oden- mukaisuuden aa imus lisään yi ja ki jallisuudessa esiin y ä luonnossa oleskelu muun ui yläluokan jou- ilaas a nau innos a hyödylliseksi oiminnaksi, jo a ko os e iin aidon ysiok a ismin hengessä. Myös maaseudun yksinke aisen äes ön luonnollisuu a paino e iin, kun si ä e a iin kaupunkien keino- ekoisempaan, ”epäluonnollisempaan” maailmaan. Ki jallisuu a Me sä ie een aikakauski ja 2/2012 149 Vanha aja us al en, ”paksun ukon pohjoises a”, mukanaan uomas a näläs ä, jonka as a kesän ulo oi aa, näkyy sel änä esime kiksi Jaakko Ju einin suomenkielisessä unoudessa. Ju einin luon osuhde oli käy ännöllinen ja konk ee inen, joka ei ielä sellaisenaan edonnu ah oihin luonnon un eisiin. Sen sijaan Ju einin ku aukse näläs ä ja hallas a o a ai oja ja konk ee isia, eikä niillä ielä uolloin ollu e ausku allis a ai polii is a leimaa ku en myö- hemmin oli lai a. Roman iikan oi okulku Keski-Eu oopassa 1700-lu un lopussa kehi yny oman iikan aa e uli (ku en useimma muu kin aa- e i aukse ) Suomeen hieman ii äs yneenä. Sen ensimmäiseksi aidoksi edus ajaksi Lassila esi elee nuo en F ans Mikael F anzénin, jonka päi äki jaa . 1795–1796 ulkomaanma kal a hän selos aa. J. J. Rousseaun unne u, joskin usein ää in ymmä e - y aja us koskema oman luonnon yli e aisuudes a kul uu iin nähden ja ihmisen ”paluus a luon oon” näkyy F anzénilla sel änä, kun hän ihailee pohjois- saksalaisia maisemia: ”Pui a! Pui a! Haluan e ä nii ä on maalla ja myös kaupungeissa niin iheässä kuin mahdollis a”. ”Minun silmissäni puu on py- häkkö. Se e ä a pee omas i ahingoi aa puu a, ei ole paljon pienempi ikos kuin haa oi aa eläin ä ja paljon suu empi kuin, e ä lyö säpäleiksi ko ean peilin”. Roman inen apa a kas ella me sää ja maisemaa sai ilmauksensa myös älle ajalle yypillises ä uo - ees a, englan ilaises a puu a has a, missä klassi- sismin jäykkä geome inen muo okieli oli ko a u luonnonmukaisemmalla aken eella. Tu us u uaan useampiinkin eu ooppalaisiin puu a hoihin nuo i ma kailija F anzén on kui enkin pe yny niiden kaikkien laskelmoi uun kauneu een. Keino ekoi- nen pu ous Teu elsb ückellä ei hänen mieles ään ole mi ään Ky öskoskeen ai Ämmään e a una. Vain alkupe äinen luon o e oaa nuo een F anzéniin! Rousseau oli pai si esi äny luonnon ja kul uu in ikuisen is i iidan, myös pi äny si ä a kaisema - omana. Suomessa ämä as akoh aisuus liuden ui ensi sijassa F anzénin ja J. L. Runebe gin aiku- ukses a. Roman iikan kan a ia aja uksia oli, e ä luonnon salaisen ki joi uksen ulki seminen on ai- eilijoiden, ennen kaikkea unoilijoiden, ei suinkaan iedemies en eh ä ä. Tämän ansios a juu i unoilija oli luonnon salame kkien yli e aisen a aajan ase- massa. Sen sijaan Runebe gin suhde luon oon oli yksinke aisempi ja ”luonnollisempi”. Hänelle luon- o oli pai si pyhä ja sala u, myös a oin ja läheinen. Va sinkin hänen myöhemmissä pa ioo isissa u- noissaan, esim. ”Maamme-laulussa” ja ”Heinäkuun 5. päi ässä” suomalaisen maiseman kokemisessa yhdis yi ä uskonnollinen mielen i e ja me säi- sen luonnon kokeminen ehjäksi ja sauma omaksi ”maisemaisänmaallisuudeksi” , jo a jokainen pys yi ai a a lukemaan ja ulki semaan. Luonnon uskonnollisen ja es ee isen ihailun syn- eesiä ja koi meillä Runebe gin ohella Z. Topelius monissa unoissaan, jois a Lassila o aa esime kiksi ”Syl ias iso ” nimellä julkais un sike män. Suo as- aan yle äksi nos aa luonnon Aleksis Ki i ”Me sä- miehen laulussa”. Me sä on a kipäi äisen elämän as akoh a, ” oinen odellisuus”, jossa luonnon- oima paljas a a mah insa ja jossa ” oimaa äys” nuo i mies haas aa ko en kuninkaan, ka hun painiin kanssaan. Ki en sa ume sässä oi jopa a a a kul a- kiha aisen immen, joka houku elee sanka ia osallis- umaan me sän a joamiin e oo isiin nau in oihin. Aja us me säs ä oisena, suu enmoisempana maa- ilmana odelliseen a kimaailmaan e a una on ä keässä asemassa myös Sei semässä eljeksessä, Lassila ko os aa. Jukolan poja läh e ä ko oaan Impi aa aan a oi amaan mieliku aa, ihanne a. Me sä a joaa myös lupauksen uudes a ihmisyy- des ä, kunhan ” apaiden mies en eljeskun a” ja oma, nykyis ä suu pii eisempi ja helppo ajuisempi maailma on luo u. Sukulaisuus F ied ich Schille- in Ros o -näy elmän päähenkilöön, idealis i Ka l Moo iin, oman isen ihmisen pe us yyppiin, on selkeä. Maailma on epäoikeudenmukainen ja pako apau een jää ainoaksi mahdollisuudeksi ie ää ihmisa ois a elämää! Mu a oman inen idealismi oli Ki ellä jo me- ne äny usko a uu ensa. Lassilan mukaan ”Me - sämiehen laulun” yyli ja maailmanka somus o a Sei semässä eljeksessä ko au unee ealismilla ja oppima oma hämäläispoja e au u a ie ämä - ään espanjalaiseen Don Quijo een, joka hänkin koe i u haan o eu aa elämässään menneisyyden suu a aa e a. Kamppailu ko en pe ojen kanssa la- is uu Sei semässä eljeksessä ko ieläin en, hä kien 150 Me sä ie een aikakauski ja 2/2012 Ki jallisuu a joukko eu as ukseksi ja yöllä näh y kauhis u a a yksisilmäinen olen o paljas uu eljes en anhak- si he oseksi. Vieläpä Lau in, me sähenkisimmän Jukolan pojan, ku i elma e äy ymises ä myy än hahmossa hongan la assa ole an uulenpesään pää - y ä siihen, e ä Lau i lupaa i selleen, e ei enää koskaan ku i ele i seään luon okappaleeksi. Kun me sä monissa Ki en unoissa ai Sei se- mässä eljeksessä ielä oli sadunomainen mu a kokijoilleen ai o ” oinen odellisuus”, se on Juhani Ahon monissa luon oaiheisissa ke omuksissa enää ai eilijan keino sulkeu ua omaan mieliku i usmaa- ilmaansa. Usein me sä pe soni ioidaan, sii ä ulee ys ä ä, jonka kanssa oi keskus ella. Ahon luon- nonku aukseen keski y issä las uissa käsi ellään usein illuusio a, joka on a koi uksella luo u ja joka muu aa odellisuuden epäolennaiseksi. Se on yksi- yinen kokemus, Lassila o eaa, eikä sen edelly e- äkään me ki se än samaa kenellekään muulle kuin kokijalle i selleen. Luonnonku aus ei ole minkään luonnossa odella esiin y än a oi elemis a ai ul- ki semis a, aan sii ä ulee subjek ii is a ku aus a ja unnelmoin ia. Mieliku a oidaan ny heijas aa luon oon, koska luonnolla ei enää ole mi ään ih- misen kannal a olennaisia me ki yksiä. Aja us sii- ä, e ä luon oa oidaan lukea ja e ä sillä on jo ain a okas a sano a aa ihmiselle on muu unu as- akohdakseen. Luon o saa me ki yksen as a kun ihminen an aa sille sen. Luonnon un emuksen lisään yminen muu aa jälleen ihmisen suh au umisen luon oon 1800-lu un lopulla luonnon asema ki jallisuuden ” opoksena” ja luonnonilmiö ki jallisina mo ii ei- na jou ui a uudenlaisen a kas elun koh eiksi. In- himillisen kehi yksen joh oon sii yi ä ny u kija ja insinöö i samalla kun ki kon me ki ys äheni. Lin u ei enää laulanu Jumalan ylis ykseksi aan ään eli sukupuoli ie in pako amana, jo a kykenisi kamppailemaan kilpailijoi ensa kanssa e ii is ä ja lisään ymiskumppaneina pa hais a naa ais a. Lassila si ee aa sa u as i Kasimi Leinon unoa uodel a 1886: ”Luonnon kaiken u kijalle / ain’ on yhden a oinen, / onko uokko, onko kielo / aiko uusu kaunoinen. / Kaikkea hän ha as aapi, / a kas- aen, u kien, / e ä luonnon ilmaukse / ke an sais hän sel illen.” Elämä on suu i mys ee i, mu a ihmisellä näy - ää ny ihdoin ole an edelly yksiä sen ulki semi- seen. Elämää pal o a mys iikka oli yksi ie ulos aikakauden anka as a ie eellises ä posi i ismis a, joka uhkasi kumo a unoilijan e ikoisaseman ja u- nouden ja luonnon ikiaikaisen lii on. Roman inen unoilija oli luo anu siihen, e ä se mi ä hän y i i äli ää muille, oli yleises i si o aa ja o a. Samaa luo amus a ei 1900-lu un unoilijoilla enää ollu . Ei ollu enää yh eis ä o uu a näennäisen akana eikä edes kansallis oman inen ihan eellisuuskaan ollu 1. maailmansodan jälkeen ainakaan nuo ison pii issä usko a aa. Suomalainen luonnon unous nousi e i yises i Eino Leinon ja O o Mannisen ansiois a juu i ähän aikaan suu een kukois ukseen. Runoilija oli a osoi anee , e ä kauneuden maailma oli edelleen heidän oman- sa luonnon u kimukses a iippuma a. Luonnos a ja me säs ä saa oi edelleen ulla pakopaikka, mu a ny sen eh ä änä oli usein lääki ä hajoamaan päässy ä minuu a. Aja us kauneuden yh eydes ä kuolemaan ja kaiken hy än pää ymiseen, joka oli a sinkin 1800-lu un lopussa suosi u, oli edelleen yksi u- nouden aiheis a, aikka as ikään i senäis yneessä Suomessa keskieu ooppalainen dekadenssi olikin melko ie as unne. Ihminen löysi luonnollisuuden myös omas a i - ses ään. Psykologian uude suun aukse nos i a ih- misen sukupuoli ie in ensia oisen ä keäksi käy - äy ymis ä sää ele äksi ekijäksi, mikä näkyi pian myös ki jallisuudessa. Lassila nos aa Ma ia Jo u- nin ämän ka san okannan yhdeksi sel äpii eiseksi edus ajaksi. Hänen no elleissaan ais on a ainen, luonnollinen akkaus synny ää as a akkau a ja halua oisessa samaan apaan kuin pa i eluun al- mis eläinnaa as houku aa u oksia. Laajassa ke o- muksessa ”A kielämää” käsi ellään jopa inses in aikea a ongelmaa. Samoilla linjoilla on myös F. E. Sillanpää useissa luon oa ja ihmis ä käsi ele issä no elleissaan. Kun Jo unille luon o ihmisessä oli ihmisen i sensä ja yh- eiskunnankin uhka, Sillanpäällä se oli lohdullinen ihmisyy ä ja kaikkea elollisuu a yhdis ä ä mah- dollisuus, joka ain ha oin kohoaa mo aaliseksi ongelmaksi. Samaan apaan kuin Runebe gilla ja Topeliuksella Sillanpäälläkin luon o esiin yy Juma- Ki jallisuu a Me sä ie een aikakauski ja 2/2012 151 lan oolissa, mi a se ei aadi ihmisel ä mi ään, ei mo aalia, ei ka umus a eikä kuuliaisuu a. An au u- minen ie ien al aan on nau innollis a, mu a sekin on ain äliaikainen ila. Edellisiä moni ahoisemmin e i elee Joel Leh o- nen Pu kino ko- ilogiassaan ihmisen ja kesäisen luonnon suh ei a. Epäonnis uneelle ai eilija Lau i Falkille luon o paljas uu ain kauniiksi ku i elmak- si ja es ee isen nau innon an ajaksi, jonka me ki- ys elämän odellis en ongelmien a kaisijana on ähäinen. Ki jakauppias Aapeli Mu iselle luon o on hedonis isen nau innon lähde, jossa luonnon ja kul uu in as akoh aisuus sulau uu Suomen kesän kaikinpuoliseen ihanuu een. Hedelmällisyy een ja luonnon ikiaikaiseen lisään ymiseen ii aa a y i ykse kilpis y ä nekin Mu isen skep ismiin ja no elli ”Kuollee omenapuu ” pää yy akas aja a Lyygian haikeaan i kuun; hän kun oi oo niin ha - aas i omaa las a i selleen. Pu kino kon he as äen ko os e uksi as apai- noksi Leh onen uo Mu isen huonemiehen, Juu as Käk iäisen, joka e au uu useammassakin kohdassa jonkinlaiseen ihmisapinaan, ei enää ihmiseen. Käk- iäisen pe he ei ole palannu luon oon, eipä edes haa- eile sii ä, sillä he ei ä ole koskaan i aan unee kaan luonnos a. Käk iäis en elämässä sisäisen luonnon o juus kä jis yy halli sema omana lisään ymisenä, mis ä seu aa köyhyy ä, ah au a ja lopul a myös ajau umis a ikoksiin. Neljäs ä keä henkilö, jonka a ulla Leh onen sel- en ää ihmisen ja luonnon moni ahois a yh ey ä, mu a jonka Lassila si uu aa, on ikas unu kauppa- neu os Könölin, jonka y ä ä Lau i Falk u haan kosii. Ke an kesällä - omaanin moo o i ene e ken yh enä pää a koi uksena on u us ua paikan päällä Könölinille os e a aksi a jo uun me säpals aan. Ka anon anha aa elisneidi edus a a akiin u- nu a, mu a jo appioi u aa me sänomis us a kun aas Könölin on uudenaikaisen me säkapi alismin yypillinen edus aja. Ilman hän ä koko omaanisa ja olisi aa assa jäädä 1900-lu un alun i alliseksi he - as äki- ja kesähu ilaidylliksi ilman ai oja ky ken- öjä me säluonnon aloudelliseen hyödyn ämiseen. Edis ysusko ja sen so uminen, ihminen ja luonnonsuojelu Ensimmäisen maailmansodan jälkeen nuo e ai ei- lija halusi a sel emmin kuin ennen ”a a a ikkuna Eu ooppaan”. Usko siihen, e ä maailmanso a olisi ollu iimeinen lajissaan ja e ä yleinen edis ys niin ekniikan kuin ie een sa oilla ja kuisi häi iö ö- mänä, oli 1920-lu ulla ankka. Yleinen alouspula 1930-lu un alussa ja 1930-lu un lopussa alkanu oinen maailmanso a ei ä kui enkin uskon ihmis- kunnan ja ku as a edis ymises ä. K iisien ja so ien maailma un ui paljon luonnollisemmal a kuin ja - ku a kehi ys. Lassila nos aa Aa o Hellaakosken ja Hel i Ju- osen iime so ien jälkeisen ajan ulkeiksi. Pieni ja näennäises i me ki ykse ön nos e aan heidän u- noudessaan ä keäksi. Luonnon as akoh ana ei enää ole kul uu i aan ihminen i se. Hellaakoski näkee luonnon äydellisyyden sen kauneudessa, joka on i - seisa oinen ja ikuinen eikä aadi i selleen luojaa ai ha ainnoi sijaa. Va sinkin hänen myöhäis uo annos- saan Lassila ais ii uudenlais a luon osuhde a, joka näkee k ii isenä mi en ihminen iis ää ja saas u aa luon oa ja hä i ää sen ikkauden ja monipuolisuu- den. Luon o ei Lassilan loppuka sauksessa ole enää pakopaikka konk ee isessa ai edes maailmanka - somuksellisessa mielessä ja ki jallisuudessa se on mene äny usko a uu ensa kul uu in as akoh ana ai aih oeh ona. ”Se ei ole a oin, käy ämä ön mah- dollisuus aan sii ä on ullu suojelun kohde. Se on jääny kul uu in angiksi”. Lassilan uo een 1950 pää yneen ka sauksen loppunousu on kiis ämä ä aiku a a, mu a uo- den 2012 suomalainen lukija jää mie imään, mi ä kaikkea on sen jälkeen ”kul uu in angille” apah- unu . Vaikka on o a, e ä koskema on a luon oa suojellaan kul uu in ja alouselämän hyökkäyksil ä ese aa eissa, ämä ei änään muodos a koko o uu - a. Ihmisen oman ises a luon osuh ees a e soi jo 1800-lu ulla elin oimainen ideologinen pe inne, jo- ka unne iin ensin luonnonsuojelun nimellä, kas oi ajan myö ä ympä is önsuojeluksi ja iimein haas oi Aleksis Ki en ”me sämiehen” a oin alouselämän ja py kimyksen ja ku aan kas uun asa e aiseen kamppailuun kanssaan, missä al a ais elussa luon o ei suinkaan ollu uomi u heikommaksi. Esime - kiksi sellainen kaunoki jallises i ansiokas a ikkeli 152 Me sä ie een aikakauski ja 2/2012 Ki jallisuu a kuin I. K. Inhan Kansan alis usseu an kalen e issa uonna 1915 ilmes yny ”So unu sä el” (jonka Inha myöhemmin lii i ”Suomen maisemiin”) oli ah a a hainen kannano o me sien, kaikkien me - sien eikä ainoas aan luonnon ese aa ien suojelun puoles a. Sellaise unne u luonnonsuojeluhenkise ki ja ku en Reino Kalliolan uonna 1946 ilmes yny ”Suomen kaunis luon o” ai Y jö Kokon neljä uo - a myöhemmin ilmes yny ”Laulujou sen” olisi a hy ällä ahdolla mah unee niin eoksen aika- kuin aihe ajoihin. Samalla ne olisi a ii annee e eenpäin paljon pa emmin kuin Hellaakosken ai Ju osen myöhäis unous. Kun änään kysymme, kumpi on me sien käsi - elypää öksiä eh äessä ah empi, lii o-o a a ai me sä alous, oikea as aus on useimmi en ”edelli- nen”. Mu a ähän as aukseen uskin päädy äisiin Lassilan a kas elun pe us eella! ■ Ma i Leikola on me sänhoi o ie een eme i usp o esso i. Sähköpos i ma i.leikola@kolumbus. i